Muistoissa – paluu Donbasiin

Ukrainaan suuntautuneen matkamme päätyttyä olen kirjoittanut matkakokemuksiani ynnä havaintojani blogien muotoon. Luulin jo kirjoittaneeni havainnoistani niin paljon kuin mahdollista, mutta parin viimeisimmän viikon kuluessa – lukiessani uutisia vetäytymisprosessin käynnistymisestä eräillä paikkakunnilla Itä-Ukrainan sotatoimialueella – syntyi tarve koostaa kuvista ja havainnoista ynnä tiedonmurusista vielä yksi kirjoitus, josko tämä jäisi viimeiseksi ja seuraavan kerran saattaisin kirjoittaa Itä-Ukrainasta palattuani vapaaseen Donetskiin. Niin, se on edelleen haaveenani – vapaa Donetsk, aivan kuten toivon vielä koittavan päivän, jolloin koko Ukraina on vapaa Mordorin otteesta.

Ukrainan itäisiin osiin suuntautuneen matkaosuuden asemapaikkana toimi, sodan ensimmäisenä kesänä, heinäkuussa 2014 vapautettu, Kramatorsk – erilaisista havainnoista kirjoitin laajemmin blogiini kotiuduttuamme reissusta syyskuun 26. päivä.

Kuinka monen täytyy vielä kuolla, Kramatorsk.

Tässä kirjoituksessa jätän kuvailematta viipyilevistä hetkistä paahteisenkuumassa Kramatorskissa, sen sijaan lähdemme vielä kertaalleen ”kiertoajelulle” Kramatorskin ympäristöön. Kiertoajelulle, joka vei minut huomioitavien taistelupaikkojen ohella vain muutaman kilometrin päähän rintamalinjasta.

Lähdimme ”kiertoajelulle” aamuvarhaisella syyskuun 6. päivä, syy varhaiselle startille oli ”luonnollinen” – rintaman tuntumasta oli ehdittävä turvallisemmalle alueelle ennen illan koittoa, jolloin tulitus tavanomaiseen tapaan joka päivä kiihtyi rintamalla Venäjän proxy-joukkojen toimesta. Alla oleva kuva on otettu lyhyellä pysähdyksellä H20-pikatiellä Kostjantynivkan alueella, paikalta on matkaa noin 60 kilometriä miehitettyyn Donetskiin – ja rapiat 25 kilometriä rintamalle.

Lyhyt pysähdys, Kostjantynivka.

Kostjantynivkan ohitimme lyhyttä pysähdystä lukuun ottamatta, josta ajoimme röykyttäviä teitä myöten Chasiv Yariin Kostjantynivkan koillispuolelle. Bakhmutin (ent. Artemivsk) kaupunkipiiriin kuuluvassa Chasiv Yarissa teimme ensimmäisen pidemmän pysähdyksen tavaten Ukrainan asevoimien Joint Forces Operationin tiedotuksesta vastaavan upseerin – Viktor Š:n, hänen pitäessä meille lyhyen kertauksen sen hetkisestä tilanteesta miehitettyyn Horlivkaan rajoittuvalla lohkolla.

Chasiv Yarissa, Putinin tukijana tunnetuksi tulleen ja sittemmin Venäjän duumaan valitun Josef Kobzonin synnyinkaupungissa, liehuu tänään Ukrainan lippu. Viihdelaulajanakin tunnettu Kobzon kuului niihin venäläistaustaisiin, jotka tukivat voimakkaasti Venäjän Itä-Ukrainaan perustamia ”kansantasavaltoja”. Hän vieraili lukuisia kertoja Itä-Ukrainaan perustetuissa ”kansantasavalloissa”, toimien myös erilaisissa (propagandistisissa)edustustehtävissä alueella. EU kohdisti sanktioita Josef Kobzoniin helmikuussa 2015. Itseensä kohdistuneilla sanktioilla ylpeillyt Kobzon potkaisi tyhjää loppukesästä 2018.

Chasiv Yar, Donbas - Ukraina.

Kaupunkiin kuin myös kaupungista pois ajoimme rytyyttäviä pieniä teitä myöten. Näille pienemmille teille ei näytetty sodan aikana tehty juuri mitään – eikä pikatie Bakhmutiinkaan enää pikatieltä näyttänyt, jos se edes oli sitä kesällä 2013, jolloin viimeksi Bakhmutissa, tuolloin vielä Artemivskissa, kävin. Seuraava kohteemme oli kuitenkin Bakhmutin sijaan Toretsk.

Toretsk (entinen  Dzeržinsk) sijaitsee reilut 17 kilometriä luoteeseen miehitetystä Horlivkasta, ja hiukan yli seitsemän kilometrin päässä rintamalinjasta. Sodan alkupuolella Venäjän proxy-joukot miehittivät kaupungin. Heinäkuun 11. 2014 ukrainalaisjoukot käynnistivät alueella operaation Venäjän proxy-joukkoja vastaan, ja 21. heinäkuuta Toretsk vapautettiin ukrainalaisjoukkojen toimesta.

Vapautuksen jälkeen kaupunkia on tulitettu useita kertoja vihollisen toimesta, viimeisin merkittävä kranaattikeskitys kohdistettiin kaupungin alueelle 4. heinäkuuta 2016, jolloin tulitus kohdistui myös alueella sijainneeseen vankilaan. Kymmeniä kaupungin asukkaita on menehtynyt sinne kohdistetuissa hyökkäyksissä. Kesän 2014 jälkeenkin, jolloin alueella käytiin intensiivisiä taisteluita, Toretskia on tulitettu kranaatinheittimin sekä rynnäkkövaunujen pääaseilla – kaupungin ympäristöä on tulitettu myös erilaisilla tykistöjärjestelmillä.

Venäjän proxy-joukkojen kranaattitulitusta seuranneessa tulipalossa tuhoutunut Toretskin kaupungintalo on jätetty tuleville sukupolville muistomerkiksi sodan mielipuolisuudesta. Tuolloin, kaupungintaloon kohdistuneen hyökkäyksen seurauksena, kranaatteja ja muita ammuksia osui myös läheisen, kaakossa sijainneen, kerrostalon ylimpiin kerroksiin ja kaakkoon avautuvaan ulkoseinään vaurioittaen ja tuhoten useita asuntoja.

Toretskin tuhoutunut kaupungintalo.

Käynnissä oleva sota näkyy kaupungissa – tuhoutuneen, monumentiksi jätetyn kaupungintalon ohella – monella tapaa, vaikka itse kaupunki ei olekaan tällä hetkellä intensiivisimpien taisteluiden näyttämönä.

Kadulla kävellessä katse kiinnittyy vääjäämättä jossain vaiheessa umpeen muurattuihin ikkunoihin ja oviin, etenkin lounaan, etelän ja kaakon suuntaan avautuvissa huoneistoissa kaupunkiin kohdistuneissa tulituksissa ja kranaattikeskityksissä tuhoutuneet ikkunat on jätetty uusimatta – vauriot on paikattu muuraamalla ikkuna-aukot ja tuhoutuneet ovet umpeen, näin toimien vältetään uusien sirpalevaurioiden synty sen ohella, että jatkuva ikkunoiden uusiminen kävisi kalliiksi kaupungin asukkaille, joista todella moni on edelleen työttömänä. Ennen sotaa alueen hiilikaivokset olivat merkittävin alueellinen työllistäjä, tänään hiilikaivokset käyvät joko vajaatehoisesti tai ne on suljettu.

Toretsk, Ukraina.

Tunnusomainen näky alueella ovat jätemaakasat, joista paikalliset käyttävät ukrainan kielistä nimeä ”терикон”, jotka kumpuina ”kohoilevat” hiilikaivosten ympärillä. Toretskin ympäristössä jätemaakasoja on lukuisia, joista käytöstä poistuneet metsittyvät hitaasti luonnon vallatessa ne takaisin. Ne ovat hiilikaivosten hissitornien ohella näkyvin merkki alueen teollistumisesta 1800-luvun puolella, kuinka ihminen alkoi kaivautua satojen metrien syvyyteen maan alle tavoitellessaan hiiltä teollisuuden tarpeisiin.

Jätemaakasa (urk. терикон) Toretskin länsikolkassa.

Huhtikuun 12. 2014 GRU:n tiedustelu-upseeri Igor ”Strelkov” Girkinin ryhmä aloitti operaation Slovjansk-Kramatorsk -alueella, miehittäen parissa päivässä kummankin kaupungin avainkohteet. Girkinin ryhmä siirtyi Itä-Ukrainaan Venäjän aiemmin miehittämältä, Ukrainalle kuuluvalta, Krimin niemimaalta. Slovjansk ja Kramatorsk olivat ensimmäiset merkittävät kaupungit, jotka venäläisjohtoiset joukot Itä-Ukrainassa miehittivät. Kaupunkien miehitys päättyi heinäkuussa 2014, jolloin Ukrainan asevoimat ja sitä tukevat vapaaehtoisjoukot aloittivat laajan operaation Slovjanskin ja Kramatorskin takaisinvaltaamiseksi – heinäkuun 5. Ukrainan lippu nousi jälleen Slovjanskin ylle.

Slovjanskin itäpuolella vul. Suchasnalla käytiin kesällä 2014 raskaita taisteluita ukrainalaisjoukkojen ottaessa alueita hallintaansa. Alla oleva kuva on otettu risteysalueella, jossa moni nuori menehtyi takaisinvaltausoperaatioihin kuuluvissa taisteluissa.

Slovjansk – Слава Україні!

Alla näkymä yllä olevalta Slovjansk-kyltiltä itään, raskaissa taisteluissa tuhoutuneita rakennuksia vul. Narvskan varrella.

Slovjanskista lounaaseen sijaitseva Karachunin vuori – vaikka kukkulalta se ennemminkin näyttää – kohoaa ympäröivää tasamaata korkeammalle – reilun 167 metrin korkeudelle merenpinnasta. Karachunin kukkula päätyi Ukrainan haltuun toukokuun alkupuolella 2014 ukrainalaisjoukkojen onnistuneen vastahyökkäyksen seurauksena. Tämän jälkeen kukkulan hallinnasta käytiin raskaita taisteluita aina heinäkuun alkupuolelle saakka, jolloin Ukrainan asevoimat otti laajahkon operaation myötä Slovjansk-Kramatorsk -alueen kokonaisuudessa hallintaansa työntäen Venäjän proxy-joukot Horlivkan ja Donetskin alueille.

Ympäröivää tasankoa korkeammalle kohoava kukkula kuului alueen avainkohteisiin, sen laelta ukrainalaisjoukot ohjasivat tulta keväällä ja kesällä 2014 Venäjän proxy-joukkojen kontrolloimille alueille. Kukkulan laella kohoava tv-torni sortui vihollisen tykistökeskityksessä heinäkuussa 2014, sittemmin kukkulan laelle on rakennettu uusi 180 metriä korkea tv-torni, jonka myötä ukrainalaiset televisio- ja radio-ohjelmat tavoittavat hiukan paremmin rintamalinjan tuntumassa asuvia ukrainalaisia – näin he eivät ole pelkästään venäläispropagandan vaikutuspiirissä. Televisio- ja radio-ohjelmien näkyvyydessä on edelleen paikoin suuriakin ongelmia, johtuen Venäjän asevoimien harjoittamasta voimakkaasta elektronisesta häirinnästä.

Karachun vuori, Slovjanskin lounaispuolella.

Зала Памяті – muistojen halli, Kiova

Lähes jokainen aamu Ukrainan puolustusministeriön alueella sijaitsevassa muistojenhallissa (Зала Памяті) soivat kellot Itä-Ukrainan sodassa kuolleiden sotilaiden muistolle. Aamun varhaisena hetkenä, aamuruuhkan äänet tuntuivat haihtuvan jonnekin kaukaisuuteen omaisten ja vieraiden kuunnellessa ääneen luettuja, kyseisenä päivämääränä kuolleiden sotilaiden nimiä. Aamusta, jona olimme kutsuttuna paikalla, teki erityisen liikuttavan aiemmin syyskuussa sotatoimissa menehtyneen nuoren sotilaan kunniaksi järjestetty muistohetki, jossa oli paikalla nuorukaisen surevat vanhemmat.

Слава Україні! Героям Слава!

Sota Ukrainassa jatkuu hyvää tarkoittavista puheista huolimatta. Marraskuun 4. Venäjän proxy-joukot tulittivat tykistöllä sekä kranaatinheittimillä Novotoshkivsken kylää parin kilometrin päässä rintamalinjasta, ja alle 15 kilometrin päässä Zoloten alueesta, josta Ukrainan asevoimat on – sopimusten mukaisesti – vetäytymässä. (1) Koululaiset ja lapset piiloutuivat pommisuojiin, ties kuinka monetta kertaa tämän sodan aikana. Sodan, jota käydään Euroopassa reilun puolentoista tuhannen kilometrin päässä koto-Suomesta. Sodan, jonka maailma näyttää haluavan unohtaa.

Marko

1. https://www.rferl.org/a/amid-shelling-school-evacuated-near-ukraine-town-where-troops-withdrew-ahead-of-peace-talks/30253499.html