Viime aikoina laitaoikeiston ”kansallismieliset” ovat
päätyneet jälleen kerran otsikoihin Suomessa, osassa tapauksia – joista hiukan
myöhemmin lisää – he ovat oma-aloitteisesti ja aktiivisesti pyrkineet esille,
ja osassa he ovat Yhdysvalloissa tehdyn esityksen myötä joutuneet
parrasvaloihin.
Ennen kuin ryhdyn syventämään tätä kirjoitusta, niin haluan
lukijoille – jälleen kerran – tähdentää sitä, että en pidä tähän ryhmään
kuuluvia henkilöitä ihmisinä, jotka ajavat Suomen asiaa ja joille maamme
menestyminen on tärkeintä, siksi termi kansallismieliset lainausmerkeissä. Oma
pohdintansa on sitten se, että milloin kansallismielisyys on positiivinen,
maata hyödyttävä voimavara ja milloin se kääntyy itseään vastaan, mutta tämän
laajahkon ryhmän kohdalla ei voida missään mielessä puhua sellaisesta Suomen
etujen ajamisesta, jonka voisi katsoa millään tavalla hyödyttävän maatamme.
Kyse on ennemminkin anti-kansallismielisyydestä, jossa hyödyn korjaavat
sellaiset sisäiset ja ulkoiset voimat, joille on etu epäyhtenäinen ja harmaalle
alueelle luisuva Suomi.
Katson, että näitä ”kansallismielisiä” voimia
yhdistää, vähintäänkin jollain tasolla, myötämielinen suhtautuminen vale- ja
vihamedia MV-lehteen ja siitä johtuen, muodossa tai toisessa, osoitettu
tuki Ilja Janitskinille, Johan Bäckmanille sekä Asta
Tuomiselle, ryhmän piirissä viljellään myös hyvin usein etnonationalistisia
sekä rasistisia ilmauksia, tämän epämääräisen ryhmän ”jäsenet” osallistuvat
aktiivisesti yhteiskunnallisia toimijoita sekä mediaa vastaan suunnattuihin
operaatioihin. Ryhmää näyttää myös yhdistävän myötämielinen ja toisinaan jopa
ihaileva suhtautuminen totalitaariseen Venäjään, jossa ihmisoikeuksien ohella
sananvapaus on poljettu maanrakoon, ihailun ulottuessa aina maan johtajaan – Vladimir
Putiniin – saakka. Yhdistävänä tekijänä voidaan myös pitää vihaa ja inhoa
Suomen EU-jäsenyyttä kohtaan, eikä heitä voi myöskään NATO-kannattajiksi
kutsua. Toimittaja Jessikka Aron kohtelun perusteella NATO tuntuu olevan tälle porukalle ”suuri saatana”, ja syyllinen liki kaikkeen pahaan.
Poliittisella janalla em. ryhmiin kuuluvat henkilöt
lasketaan usein laita- tai äärioikeistoon, jossa vähintäänkin flirttaillaan
kansallissosialismin ja natsismin kanssa, tosin heidän ”ideologinen
paasauksensa” on usein kaoottista tajunnanvirtaa, jossa yhdistävin tekijä on
kuitenkin jonkinasteisen totalitaarisen yhteiskunnan ihailu vahvoine
johtajineen ynnä kiihkonationalistisine yhteisöineen, ja jonne näyttää eksyneen
myös vasemmalle kallellaan olevia (tahi olleita). Mielestäni heidän
sijoittaminen vasemmisto-oikeisto-janalle antaa väärän kuvan ryhmästä. Kuvaavin
kuvio on ennemminkin ympyrä tai hevosenkenkä, jossa kaarten päät ovat
ideologisesti lähempänä toisiaan kuin keskustaa – tai perinteistä
oikeisto-vasemmisto-ajattelua.
Toki perinteisistä puolueista, ja etenkin perussuomalaisista,
löytyy kannattajia, jotka olisi helpostikin sijoitettavissa em. joukkoon –
perussuomalaisista nuorista löytyy julki-etnonationalisteja, joille
kansallissosialistinen ideologiakaan ei ole vieras. Moni perussuomalainen
tuntuu edelleen löytävän paljonkin jaettavaa MV-lehdestä, heitä ei edes näytä
haittaavan se, että kyseinen disinformatiivinen vihamedia on entistä näkyvämmin
valjastettu Venäjän propagandan ja narratiivin levittämiseen, sen siirryttyä
keväällä Ilja Janitskinilta miehitetyssä Luhanskissa oleilevan propagandasoturi
Janus Putkosen hallintaan. Vaikka olisikin houkuttelevaa vetää myös
perussuomalaiset tähän kirjoitukseen mukaan, niin tyydyn kuitenkin koostamaan
lyhyen katsauksen ”kansallismielisen” laitaoikeiston edesottamuksista, joitain
poikkeuksia lukuun ottamatta, jolloin huomioin myös perussuomalaisten
edesottamuksia.
Kansallissosialistit marssivat Helsingissä, toukokuu 2018. |
Kimmokkeena kirjoitukselle toimii eräiden kansallismielisinä
itseään pitävien toiminta Ilja Janitskinin, Johan Bäckmanin ja Asta Tuomisen
hovioikeusistunnossa, kuin myös Yhdysvaltain edustajainhuoneen demokraattien
maan ulkoministeriölle esittämä vaatimus Pohjoismaisen vastarintaliikkeen,
brittiläisen National Actionin ja ukrainalaisen Azov Battalionin
(pataljoona) lisäämistä ulkomaisten terroristijärjestöjen listalle, (1) jonka
seurauksena ”kansallismieliset” ynnä heidän henkiset tukijansa Suomessa ovat
tivanneet Pohjoismaisen vastarintaliikkeen osallisuutta terrorismiin tai sen
kaltaisiin toimiin.
Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan ryhdy laajemmin
spekuloimaan niillä syillä, jotka ovat Yhdysvalloissa johtaneet em. ryhmittymät
kyseiselle listalle – todennäköisiä syitä löytyy enemmän Yhdysvaltojen
sisäpolitiikasta ja halusta päästä iskemään sikäläisiä äärioikeistoon kuuluvia
ryhmiä vastaan aiempaa helpommin, ja tarpeesta rajoittaa kyseisten ryhmien
toimintaa.
Sisäministeriön julkaisemassa Väkivaltaisen
ekstremismin tilannekatsauksessa 1/2017 kirjoitetaan muun muassa seuraavaa:
”Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kaltainen,
ääri-ideologian fanaattisista tunnustajista koostuva ryhmä on aina
periaatteessa vaarallinen. Kansallissosialismissa on sisäänrakennettuna
väkivallan potentiaali, joten se tarjoaa fundamentalistisille kannattajille
oikeutuksen väkivaltaan. Vastarintaliike on jo todistanut oman
väkivaltapotentiaalinsa käytännössä.” (2)
Sisäministeriön julkaisemassa tilannekatsauksessa todetaan
Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kaltaisen fanaattisista kannattajista
koostuvan ryhmän olevan aina periaatteessa vaarallinen, ja jos nyt tässä
yhteydessä jätämme huomiotta katuväkivallan tai ideologisiin vastustajiin
mielenosoituksissa kohdistuvan väkivallan huomiotta, tästä huolimatta löydämme
esimerkkejä Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenten harjoittamasta –
ulkopuolisiin – kohdistuvasta väkivallasta, myös terroritoimista, jollaisina
pommi-iskuja voidaan pitää.
Jokunen vuosi sitten Ruotsissa, Göteborgin alueella, tehtiin
useampi pommi-isku tai sellaisen yritys vasemmistoaktivisteja sekä
turvapaikanhakijoita vastaan, iskujen taustalla oli kolmikko, joista kaksi
Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsentä oli käynyt Venäjällä saamassa
koulutusta terroritoimiin ja aseelliseen vastarintaan Partizan keskuksessa.
Kaksikon – Anton Thulin ja Viktor Melin – Venäjällä olosta on
myös julkaistu kuvia. (3) Partizan keskuksessa on myös koulutettu venäläisiä
vapaaehtoisia sotimaan Itä-Ukrainaan Venäjän proxy-joukkoihin.
Anton Thulin ja Viktor Melin kuvattuna Venäjällä.
|
Pohjoismainen Vastarintaliike on tehnyt myös organisaationa
yhteistyötä venäläistahojen kanssa. Ennen Thulinin ja Melinin osallistumista
Venäjällä järjestettyyn aseelliseen koulutukseen, liikkeen Ruotsin osasto teki
yhteistyötä venäläisen, imperialistisen, Russkoe Imperskoe Dvizhenien
(eli RID:n) kanssa. Yhteistyö piti sisällään syksyllä v. 2015 tehdyn
rahalahjoituksen, jolloin RID:n taholta lahjoitettiin tuntematon summa rahaa
Pohjoismaiselle Vastarintaliikkeelle puolueen perustamista varten. Lahjoitustilaisuudessa
Ruotsissa oli läsnä myös RID:n johtaja Stanislav Vorobjov. (4) Myös RID
on tehnyt Venäjällä yhteistyötä ryhmien ja organisaatioiden kanssa, jotka ovat
värvänneet taistelijoita tahi toimittaneet varustusta Venäjän proxy-joukoille
Itä-Ukrainaan (ja todennäköisesti myös Syyriaan).
Kiinnostavana Venäjä-kontaktina voidaan myös mainita Pohjoismaisen
Vastarintaliikkeen jäsenten vierailu taannoin Vladimir Žirinovskin Venäjän
liberaalidemokraattisen puolueen järjestämässä “World Congress of Peace-loving
Forces” -tapaamisessa. (5)
Avoimien lähteiden perusteella on vaikea sanoa, löytyykö
Thulinin ja Melinin lisäksi muita Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäseniä,
jotka olisivat saaneet Venäjällä aseellista koulutusta nimen omaa
terroritoimiin. Venäjän proxy-joukkoihin Itä-Ukrainaan tiedetään värväytyneen
ainakin yhden Norjassa asuneen venäläistaustaisen uusnatsin, jolla oli
yhteyksiä Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen ja joka oli hetkellisesti mukana
Soldiers of Odinin Norjan osaston toiminnassa. Kyseinen henkilö, Jan
Petrovsky, taisteli Venäjän proxy-joukoissa Itä-Ukrainassa useisiin
sotarikoksiin syyllistyneessä, venäläisen
uusnatsin, Alex Milchakovin, johtamassa, Rusich-joukko-osastossa, jonka jäsenistä
merkittävä oli uusnatseja tai jakoi äärioikeistolaisen maailmankuvan. (6)
Vahvistamattomien tietojen mukaan Jan Petrovsky on tavannut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen suomalaisia jäseniä.
Petrovskystä voimmekin sitten siirtyä takaisin koti-Suomen
kamaralle tarkastelemaan näitä kyseenalaisiin keinoihin turvautuvia ”kansallismielisiä”
tahoja.
Mikäli jätämme huomiotta katupartioinnin ja yksittäiset
väkivallanteot, Suomessa nämä laita- ja äärioikeistoon kuuluvat ryhmät eivät,
ainakaan toistaiseksi, ole ryhtyneet terroritekoihin. Toisaalta terroriteon
raja on kovin häilyvä, ja em. ryhmiin kuulumattomien, mutta saman ideologian
jakavien, henkilöiden voidaan katsoa syyllistyneen – mahdollisesti yllytettynä
– tekoihin, joita onnistuessaan olisi tullut kutsua terroriteoiksi ts. kyse
olisi ollut terrorismista.
Suomessakin on havaittavissa ”kansallismielisen”
laitaoikeiston harjoittaman retoriikan selkeä koveneminen, alustana toimii
usein sosiaalinen media ja varsin usein venäläinen VK, samaa
yhteiskuntarauhaa rikkovaa kiihotusta esiintyy myös tähän joukkioon kuuluvien
henkilöiden YouTube-kanavilla – viime aikoina tässä häirinnässä ja
kiihotuksessa on erityisesti kunnostautunut Reformi-studion kaksikko Panu
Huuhtanen ja Tiina Keskimäki, joiden videotaltioinnit MV-lehteen
liittyvässä oikeudenkäynnissä ovat vastenmielistä katsottavaa, aivan kuten on
heidän, Aron kirjan julkistuksen yhteydessä masinoima rikosilmoituskampanja
Aron teoksesta ja sen myötä Jessikka Arosta. Aiheesta blogissani ”Kansallismieliset” Pietarin Internet Research Agencyn (eli Pietarin trollitehtaan) asialla,
kampanjaan osallistui myös Soldiers of Odinin perustaja Mika Ranta.
Rikosilmoituskampanjan, aivan kuten MV-lehden
oikeudenkäynnissä harjoitetun videokuvaamisen ja videostriimien tarkoituksena
on vaikuttaa Jessikka Aron ohella toimittajien haluun työskennellä tällaisessa
tilanteessa. Ilmeisenä tarkoituksena on pelotella Aron ohella muitakin
toimittajia, vaikuttaa heihin psykologisesti, jotta lopettaisivat kirjoittelun
– tai vähintäänkin vähentäisivät raportointia merkittävästi. MV-lehden
oikeudenkäynnissä uhrien, kuten Jessikka Aro ja MV-sivustoa vastaan kampanjoineen
Hanna Huumosen tukijat ovat myös joutuneet häirinnän kohteiksi, mikä
taktiikkana on tavanomainen, ulottamalla häirintä ja uhkailu varsinaisen uhrin
läheisiin, toivotaan tämän vaikuttavan myös uhriin, mutta samalla toiminnan
toivotaan olevan pelote. He toivovat, että tämä vastenmielinen toiminta,
pelottaa muita toimittajia ja aiheesta kirjoittajia, koska sama voi tapahtua
muille toimittajille lähipiireineen. Onneksi Aron kohdalla kansalaisaktivismi
on noussut tukemaan häntä, kiitos Johannes Kosken panokselle. (7)
Uhrille kaikella tuella, olivatpa ne sanoja tahi tekoja, on merkitystä!
Näille ”kansallismielisille” kadulla tapahtuvan aktivismin
ohella sosiaalinen media eri kanavineen näyttää olevan merkittävässä roolissa. Facebookin
tiukennettua hiukan linjaansa em. tahot näyttävät siirtäneen osan toiminnastaan
VK:hon eli V-Kontakteen, kuvitellen sen tarjoavan heille vapaan väylän
viestiä. Heiltä näyttää kuitenkin unohtuneen se, että ei ole ilmaisia
lounaita. Enpä oikein usko, että Johan Bäckman hyvää hyvyyttään usuttaa
heitä siirtymään VK:hon ja kannustaa aktivismiin, taustalla on tarkoitusperiä
ja tavoitteita, joiden ajamiseen Venäjällä tarvitaan ryhmiä, jotka toimivat
Suomessa yhteiskuntaamme hajottavina voimina. Eikä aina kyse ole henkilön tai
ryhmän tietoisesta valinnasta, he voivat joutua osalliseksi tällaista
operaatiota omien tavoitteidensa myötä, niiden ollessa mahdollisesti yhtenevät
Venäjän kanssa, esim. EU ja NATO vastaisuus, EU:n heikentäminen jne. Näyttää
myös siltä, että VK:ssa eri ryhmät tai yksilöt seuraavat ja linkittävät
toisiaan paljon aktiivisemmin, mitä julkisuudessa antavat ymmärtää. Toisinaan
myös Venäjän hallinnolle työskentelevä Johan Bäckman näkyy kommentoimassa päivityksiä.
Loppuun kuvakaappauksina muutama ”kansallismielisten”
henkilöiden tahi ryhmien somepanos VK:sta. Aloitetaan Jessikka Aron
häiriköintiin osallistuneesta Reformi-studion ”sisällöntuottaja” Panu Huuhtasesta
ja ”psykopaattien globohomojen” tuhoamiskampanjasta. Huom. kuvan vasen
sivu Mielenkiintoisissa sivuissa kansallissosialistinen,
Vastarintaliikkeen perillinen, Kohti Vapautta!. Huuhtasen VK-tilin Mielenkiintoisista
sivuista löytyy kokojoukko muitakin kansallissosialistisia sivustoja sekä Suomen
Keltaliivit yhteisö.
Panu Huuhtanen, VK. |
Soldiers of Odinin perustaja, entinen Vastarintaliike-aktiivi,
Mika Ranta suorasanaisesti uhkaa ottaa haltuun Tornion rajanylityspaikan,
mikäli vuoden 2015 tapahtumat länsirajalla uusiutuvat. Samaa viestiä levittävät
muutkin ”kansallismieliset”, joten kyse ei ole Rannan yksittäisestä
uhkauksesta. En ryhdy spekuloimaan sillä, onko uhkauksen mahdollista
realisoitua, mutta tämä ja vastaava retoriikka voi radikalisoida osaa jäseniä
entisestään – siirrytään sanoista entistä rajumpiin tekoihin.
Vaikka
Rannan kerrotaan olevan entisen Vastarinta-aktiivin, hänen viestinnän
perusteella voi vetää sen johtopäätöksen, että hän ei ole hylännyt
kansallissosialistista maailmankatsomusta.
Mika Ranta, VK. |
Vastarintaliikkeen Kansallinen vastarinta -verkkojulkaisussa
kerrottiin näyttävästi Jessikka Aroon kohdistuneesta rikosilmoituskampanjasta, nyt
samaisen liikkeen VK:n Kansallinen Vastarinta-tilillä osallistutaan toimittaja
Aron vastaiseen kampanjaan nimitellen häntä.
Kansallinen Vastarinta, VK-tili. |
Moni on valmis ohittamaan olkiaan kohauttaen yksittäiset
uhkaavasti käyttäytyvät ja vihaa jakavat ”kansallismieliset”, unohtaen samalla
sen, että näiden käyttämä retoriikka leviää useita kanavia myöten, kuten Juha
Korhosen AD-nettiradion sekä Suomen Kansan Ensin puolueesta
erotetun, vast'ikää ehdolliseen tuomitun, Marco de Witin ”tuottamilla” kanavilla ja sivuilla, kuten Laiton
Lehti?. On myös nähtävissä, kuinka vastuuttomasti toimivat perussuomalaiset
kansanedustajat ja aktiivit koettavat arkipäiväistää käytettyä, eripuraa
lisäävää, kieltä turvautuen ilmaisuihin, jotka aiemmin on liitetty yksinomaa radikaaliin
äärioikeistoon, joka viljelee rasistisia ilmauksia vannoessaan etnonationalismin
nimeen. Toisinaan viestin jakelukanavana on toiminut propagandisti Janus
Putkosen toimittama disinformatiivinen uusi MV-lehti. Putkosen aikaisempi
projekti Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla oli propagandistinen ja
disinformatiivinen DONi News, joka toimi venäläisten tuella ja
rahoituksella.
Itse pidän huolestuttavana kehityskulkuna yllä kuvaillun
toiminnan siirtymistä marginaalista valtavirtaan. Toistaiseksi se on ollut
helpohkoa kuitata muutamien hourupäiden kiihkoiluna, mutta jo nyt – eri kanavien
kautta – viesti tavoittaa helposti tuhansia suomalaisia. Määrät ovat toki
pienempiä kuin MV-lehden huippukausina jokunen vuosi sitten, mutta saman
retoriikan arkipäiväistyessä perussuomalaisten piirissä ja yhdistyessä
tarkoituksellisesti kylvettyihin spekulaatioihin esim. vaalivilpistä, jollaisen
spekulaation taustalla viime keväänä oli Johan Bäckman, voidaan päätyä
tilanteeseen, jossa yhteiskuntaa hajottavilla voimilla on taustallaan
merkittävästi vahvempi poliittinen tuki, josta moni voi löytää oikeutuksen
teoilleen.
Valitettavasti tässä kirjoituksessa aihetta on mahdollista
käsitellä perin suppeasti yksittäisiin esimerkkeihin turvautuen. Laajempi ja
moniulotteisempi tarkastelu laajentaisi kirjoituksen kohtuuttoman pitkäksi.
Näin loppuun sanon, että eivät nämä ”kansallismieliset”
todellakaan ole Suomen ja demokratian asialla. Ei, he ovat totalitarismin
palvelijoita.
Sananvapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta
yhteiskuntarauhan rikkojia vastaan,
Marko
4. http://euromaidanpress.com/2015/09/19/russian-fascist-militants-give-money-to-swedish-counterparts/
Poikkeuksellisesti en laita linkkejä näiden ”kansallismielisten”
VK-tileihin. En halua niille ylimääräisiä vierailijoita.
Itse en ole ikinä ymmärtänyt ketä tällainen kirjoittelu oikein palvelee. Kansallissosialistit ovat olemattoman pieni uhka sekä Suomessa että ylipäätään Euroopassa. Mutta silti erinäiset tahot tunkevat jatkuvasti natsivastaista propagandaa, mikä ei edes ole erityisen laadukasta. Luulisi, että natseja vastaan löytyisi ihan hyviäkin argumentteja eikä tarvitsisi jatkuvasti keskittyä epämääräiseen demonisointiin ja valehteluun.
VastaaPoistaTällaisella kirjoittelulla voi pikemminkin olla päinvastainen vaikutus, kun potentiaalinen uusnatsi alkaa tutustumaan asioihin ja näkee, miten epäreilusti natseja vastaan argumentoidaan. Siinä on helppo siirtyä uskomaan, että jos natseja vastaan ei ole olemassa mitään hyviä argumentteja, niin silloin he ovat todennäköisesti oikealla asialla.
Ja vielä älyttömämmäksi homma menee kun samalla yritetään leimata kaikki kansallismielisesti ajattelevat samaan sakkiin. Lopetin aikoinaan Rysky Riiheläisen seuraamisen tämän takia. Hänellä oli ihmeellinen pakottava tarve löytää Venäjä-kytköksiä kaikkiin mahdollisiin perussuomalaisiin – ja samalla ignoroida kaikkien muiden puolueiden jäsenten kytkökset.
Mutta jos oikeasti haluaisit lisää porukkaa vastustamaan Putinin imperialismia, kansallismieliset olisivat hyvä segmentti liittolaisten etsimiselle. Venäjä on dystooppinen imperiumi, samaan tapaan kuin EU, joka pyrkii alistamaan kaikki alueellaan olevat kansat ja heikentämään kansallisia identiteettejä. Miksi Putinin vastustajat eivät ikinä tuo esille sitä miten Venäjä alistaa jatkuvasti esimerkiksi suomalaisten sukulaiskansoja? Sukulaiskansojen heikon tilanteen osoittamisella olisi suhteellisen helppo saada monet kansallismieliset mutta Venäjä-myönteiset harkitsemaan toiseen kertaan kuinka paljon oikeasti kannattaa olla Venäjän puolella.
Joten mitä oikein olet tavoittelemassa? Kumpaa inhoat enemmän, Putinin Venäjää vai eurooppalaisia kansallismielisiä?
Ja puolustamalla äärivasemmistoa et kyllä ole tippaakaan sananvapauden, oikeudenmukaisuuden tai yhteiskuntarauhan puolella. Se porukka on käytännössä noin miljoona kertaa vaarallisempi kuin uusnatsit tai muut äärioikeistolaiset. Tämä on nähty jo ihan tarpeeksi monta kertaa viimeisen sadan vuoden aikana eikä meininki ole muuttunut mitenkään.
Kas, KGB:n opistolla on taas hommissa se tyyppi joka osaa oikeastikin suomea. :D
Poista