”Kansallismieliset” Pietarin Internet Research Agencyn (eli Pietarin trollitehtaan) asialla

Tämän kirjoituksen otsikko on ehkäpä hiukan provosoiva – tarkoituksellisesti. Kimmokkeen kirjoitukseen sain seuratessani muutamien ns. kansallismielisten toimintaa sosiaalisessa mediassa Jessikka Aron tietokirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta julkaisun jälkeen, ja tämä toiminta, jota seuraavaksi kuvailen muutamin esimerkein, on oivallinen esimerkki eräistä häirinnän ja uhkailun tekniikoista, joita toimittaja Arokin teoksessaan nostaa esille.

Toimintaan, jota seuraavaksi käyn läpi, näyttävät osallistuvan erityisen aktiivisesti ns. kansallismielisiksi itsensä mieltävät henkilöt. Heitä voi myös pitää ryhmänä, koska aiemman toiminnan perusteella, he ovat aktiivisesti tekemissä toistensa kanssa sosiaalisen median ohella erilaisissa mielenilmauksissa sekä kokouksissa ja kokoontumisissa eli vähintäänkin voidaan puhua jonkin asteisesta verkostoitumisesta, jossa myös kannustetaan toinen toisiaan ryhtymään erilaisiin tekoihin – kuten tekemään rikosilmoituksia.

Eräät heistä osallistuivat kevättalvella Johan Bäckmanin moderoimiin  ”Hybridisodat ja Suomi -keskustelutilaisuuksiin” Helsingissä ja Tampereella. Tilaisuudet toimivat samalla venäläisen Igor Panarinin teoksen ”Hybridisodat” julkistustilaisuutena. Ja jos tarkastellaan muutamien henkilöiden toimintaa pidemmällä ajanjaksolla, voidaan todeta kytkösten Venäjä-operaattoreihin olevan näkyvät.

Toimittajan Jessikka Aron kirjan julkistuksesta tulee ensi tiistaina (8. lokakuuta) kaksi viikkoa, näihin kahteen viikkoon mahtuu Aron kirjasta julkaistujen positiivisten uutisten ja viestien rinnalle myös runsaasti negatiivista kirjoittelua ja viestintää.

Tiina Keskimäen ja Panu Huuhtasen Reformi -studio haastatteli Johan Bäckmania, (1) missä ei tietenkään ole mitään väärää, jos haastattelijat toden teolla haastaisivat haastateltavansa, mutta sellaisesta ei Reformi -studion YouTube-sessiossa näkynyt viitettäkään. Kyseessä oli yksipuolinen näytös, joka – onneksemme – keräsi vain suhteellisen pienen joukot katsojia, näyttökertojen määrän ollessa jo reilusti suuremman.

Edellä mainittu parivaljakko nousee myös esille sellaisessa sosiaalisen median viestinnässä, jossa Aron kirjasta näytetään kehotettavan tekemään rikosilmoituksia, ja täten kuormittamaan poliisia. Tällä hetkellä muutama henkilö mainostaa tehneensä rikosilmoituksen Arosta teoksen julkistamisen jälkeen – Tiina Keskimäen ollessa yksi heistä. Samoin sitoutumattomana Suomen Kansa Ensin -puolueen listoilta eduskuntaan tänä vuonna pyrkinyt, lautamiehen tehtävästä aikoinaan erotettu, Hannu ”Miki” Sileoni kertoi tehneensä Aron kirjan perusteella rikosilmoituksen. (2)

Kansallissosialistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen* verkkojulkaisu on, näyttävästi, kertonut näistä rikosilmoituksista. Vastarintaliikkeen kanssa runsaasti yhteistyötä tekevän, laitaoikeistoon kuuluvan ja ääriajatteluun yllyttävän, Soldiers of Odin -järjestön perustaja Mika Ranta (entinen Vastarintaliike-aktiivi) on myös tehnyt rikosilmoituksen Aron kirjasta. (3) VK-tilillään hän kehottaa kaikkia kirjassa mainittuja henkilöitä vaatimaan kirjan julkaisukieltoa – se siitä sananvapaudesta, jonka puolesta nämä henkilöt väittävät taistelevansa. Kovin on valikoivaa tämä heidän sananvapaus!

Tämä tutkintapyyntöjen ts. rikosilmoitusten teko on yksi niistä keinoista, joilla kohteeseen, ja kohteen kanssa tekemisissä oleviin, pyritään vaikuttamaan. Keinoa on käyttänyt hyväksi Johan Bäckman kenties reilun vuosikymmenen ajan. Jessikka Aro kuvailikin kirjassaan, kuinka Bäckmanin harjoittama – useimmiten aiheettomien – rikosilmoitusten tekeminen, oikaisupyynnöt ja potentiaalinen mustamaalaaminen sai aikanaan aikaan sen, että monen median edustajat lopettivat Bäckmanista kirjoittamisen (uutisoinnin). On ymmärrettävää, että toimittajat päätyvät tällaiseen ratkaisuun, etenkin tilanteessa, jossa toimittaja(t) ei(vät) saa riittävästi tukea työnantajaltaan, tai työnantajan edustajalta – viime kädessä päätoimittajalta, mutta samalla tällainen ratkaisu kaventaa mediakentän työalaa yllyttäen erilaisia tahoja toimimaan vastaavalla tavalla.

Jessikka Aro olisi voinut, tuolloin vuosia sitten, luovuttaa ja lopettaa kirjoittelun. Onneksemme hän ei kuitenkaan valinnut helpointa tietä vaan jatkoi aiheesta raportointia, kirjoitti havainnoistaan ja kokemuksistaan – huomioiden muidenkin vastaavat kokemukset ja päästäen heidät ääneen – kirjan, josta seuraa se, että ”parvi” itseään isänmaallisina pitäviä jatkaa ”oppi-isänsä” viitoittamalla tiellä tehden Jessikka Arosta rikosilmoituksia vetäen siinä sivussa lokaan muitakin tahoja pyrkien näin rapauttamaan yhteiskuntaamme, sekä eristämään Aron ja vaikeuttamaan hänen työskentelyä.

Valitettavasti tämä ”kansallismielisten” joukko toimillaan auttaa vain ja ainoastaan niitä tahoja, joiden tavoitteena on rapauttaa yhteiskuntarauhaa; heikentää luottamuksen ilmapiiriä; nakertaa luottamusta viranomaisiin ja mediaan; hitaalla ja pitkäjänteisellä työllä heikentää Suomen asemaa. Joukossa on todennäköisesti naiiveja typeryksiä – hyödyllisiä idiootteja, jotka aidosti kuvittelevat olevansa isänmaan asialla, mutta joukossa on myös heitä, jotka tarkoituksellisesti ja pahaa tarkoittaen, toimivat juuri näin. Ihmisiä, joille elävät ja kuolleet ovat vain pelinappuloita, joita hyödyntää ”pelissä”.

Maaseudun tulevaisuudessa 27. syyskuuta julkaistussa artikkelissa ”’Yritykset, seuratkaa verkkomainontaanne!” – vainotuksi joutunut toimittaja Jessikka Aro kannustaa” mainitut yritykset joutuivat niin ikään pienimuotoisen kiusanteon kohteeksi niiden reagoitua siihen, millaisessa yhteydessä niiden verkkomainontaa esiintyy, sitä esiintyessä Reformi -studion aiemmin julkaisemassa YouTube-videossa. (4)

Itse näen Reformi -studion taustalla olevien henkilöiden reagoitua asiaan, reagoinnin merkittävimpänä tarkoitusperänä oman edun ajamisen ohella pyrkimyksen yrittää muokata käytäntöjä siten, että yritykset eivät reagoisi, jos yrityksen edustajille ilmoitetaan mainontaa esiintyvän videoilla, joiden sisältö on kiistanlainen, disinformatiivinen, valheellinen jne. Yksittäisellä tällaisella palautteella ei tietenkään suurta merkitystä ole, mutta joukkoistettuna toiminnalla voi olla negatiivisia seuraamuksia. Huomioitavaa on myös se, että tällaisella toiminnalla esimerkin kaltaiset tahot pyrkivät saamaan omaa asiaansa esille, ja lisää huomiota itselleen (ja ajamalleen ”asialle”).

Edellä kuvaamillani toimilla nämä ”kansallismieliset” eivät ainakaan ole Suomen kansan asialla. He voivat kerätä marginaalista hyötyä itsekin, mutta eniten tämä yhteiskuntarauhaa ja luottamusta nakertava toiminta hyödyttää operoijia maamme rajojen ulkopuolella. Heitä, joiden etua ajaa yhtenäisen Suomen sijaan epäyhtenäinen harmaalle alueelle sijoitettava Suomi, johon on tällöin entistä helpompi kohdentaa vaikutustoimia – lähin tällainen taho löytyy Moskovan suunnalta. Edellinen ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki yhteiskuntarauhaamme nakertavat toimijat olisivat Moskovan asialla. Ei, se tarkoittaa juuri sitä mitä kirjoitin, lähin hyötyjä löytyy Moskovasta.

Samalla on rehellisyyden nimissä todettava, että moni ”kansallismielinen” liputtaa avoimesti Vladimir Putinin, ja muiden totalitaaristen johtajien, harjoittaman politiikan puolesta. Siitä on isänmaallisuus kaukana.

Marko

1. https://www.youtube.com/watch?v=vi_t-QptzuY&feature=youtu.be 

2. https://twitter.com/Miki_Sileoni/status/1179687625143267328?s=20 

3. https://vk.com/id369507755 

4. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.516910 

*: Syyskuussa 2018 Turun hovioikeus päätti lakkauttaa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ja sen alueosastot Suomessa, sekä liikkeeseen kytkeytyvän Pohjoinen Perinne -yhdistyksen. Päätös ei ole vielä lainvoimainen, järjestön haettua valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Valituslupa myönnettiin tämän vuoden maaliskuussa, samalla oikeus määräsi järjestön väliaikaisesti kielletyksi ja toiminnan lopetettavaksi, kunnes valitus on käsitelty. Toimintakieltoa vaati Poliisihallitus, sen aikana järjestö ei saa järjestää mielenosoituksia eikä käyttää lippujaan ja tunnuksiaan. (Lähteenä Wikipediassa julkaistu artikkeli Vastarintaliikkeestä ja siinä mainitut lähteet).