Puolivuotta Putkosta: disinformaatiota ja propagandaa MV-lehdessä Putkosen aikakaudella

Disinformaatiota, propagandaa ja vihakirjoituksia levittävä MV-lehti siirtyi tämän vuoden keväänä Ilja Janitskinilta miehitetyssä Luhanskissa asuvan Janus Putkosen hallintaan. Putkosen, joka aiemmin oli toiminut miehitetyssä Donetskissa venäläisen Andrei Stepanenkon varoilla toimineen DONi-Newsin ”päätoimittajana”. Loppukesästä 2016 julkaistun Egorova Leaksin myötä Putkosen rooli ja tehtävä Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla avautui tarkemmin. Tuolloin näimme Putkosella olleen keskeisen roolin alueelle saapuvien toimittajien akkreditoinnin hyväksynnässä ja tarkkailussa, hänen tehdessä tiivistä yhteistyötä miehitysalueen turvallisuuskoneiston kanssa – käytännössä myös Venäjän valtion turvallisuuselinten kanssa. (1)

Nyt elämme lokakuun alkua, syksy on pian puolessa ja MV-lehti on ollut Putkosen komennossa puolen vuoden ajan, joten on hyvä luoda lyhyt katsaus teemoihin, joiden voi sanoa olevan keskiössä tai merkittävässä roolissa Putkosen hallinnoimassa MV-lehdessä. Jos ilmaisemme asian tavattoman yksinkertaistetusti, huomaamme, että MV-lehti on siirtynyt entistä selkeämmin toistamaan Venäjän valtiollista narratiivia mutta säilyttäen samalla tiettyjä, selkeästi Suomeen, kohdennettuja aihe-alueita, kuten turvapaikanhakijoilla ja heidän tekemillä rikoksilla spekuloinnin – hyvin usein kyse on selkeällä tavalla kahtiajaon rakentaminen ja disinformaation tai valheen levittäminen, ja konfliktin rakentaminen tai olemassa olevan asetelman kärjistäminen. Edellä kuvattuun kuvioon liittyy tavattoman usein disinformatiivinen viestintä, jolla pyritään horjuttamaan yhteiskuntamme perusrakenteita ja heikentämään luottamusta esim. poliisiin (ja laajemmin viranomaisiin).

Seuraavaksi poimin muutamia muita aiheita, joissa MV-lehti näyttäytyy valjastetun tietyn asian ja Venäjää tukevan narratiivin edistämiseen sekä toistamiseen. Aloitan Yön Susista eli venäläisestä valtiohallinnolle työskentelevästä moottoripyöräjengistä, jonka valkopesuun MV-lehti on Putkosen komennuksessa kiitettävällä aktiivisuudella osallistunut – viimeksi tällä viikolla.

Yön sudet:

Kevään ja kesän sekä nyt alkaneen syksyn kuluessa MV-lehden verkkosivuilla on julkaistu useita Yön Susia (venäjäksi Ночные Волки) valkopeseviä ja tukevia kirjoituksia, joissa on samalla pyritty synnyttämään kuvaa maamme viranomaisista sekä mediasta tahona, joka ei kykene kertomaan totuutta kerhon toiminnasta. Putkonen aiemmin tällä Yön Susista MV-lehdessä:

”Venäläisessä maailmassa Yön Sudet MC (Night Wolves, Ночные Волки) moottoripyöräkerhoon suhtaudutaan päinvastaisesti kuin länsimaissa yleisesti asennoidutaan suuriin moottoripyöräkerhoihin.

Osana suomalaisille syötettyä Venäjä-vastaista propagandaa, Yön Susista on luotu vuosien aikana valheellinen ja perusteeton mielikuva, jossa Venäjän suurin moottoripyöräkerho on rinnastettu rikollisjengeihin.”

Mikäli olemme rehellisiä, Yön susien rinnastaminen tavalliseen rikollisjengiin antaa tavattoman puutteellisen kuvan kerhon toiminnasta ja sen sidoksista Venäjän valtioon. On syytä muistaa, että Yön sudet on ryhmittymä, joka on osallisena Venäjän valtion propagandan levittämisessä. Se on organisaationa ja jäseniensä kautta ollut mukana Venäjän valtion hybridi- ja käytännössä myös sotilaallisissa operaatioissa, jälkimmäisestä käy esimerkkinä Ukrainassa käynnissä oleva sota, jossa Venäjän proxy-joukkojen riveissä taistelee Yön Susien jäseniä (tunnistettavissa kerhoon kuuluviksi). Myös Krimin niemimaan valtauksen yhteydessä Venäjä turvautui Yön Susiin.

Keväällä myös Johan Bäckman jakoi Yön susia tukevaa aineistoa sosiaalisessa mediassa, joten voidaan sanoa, että tuolloin Venäjän hallinnon eteen työskentelevät suomalaiset aloittivat kampanjoinnin Yön susien puolesta. Putkosen johdolla MV-lehti on myös toiminut Yön susien ns. presidentin Alexander Zaldostanovin ”äänitorvena”.

Yön susista olen kirjoittanut laajemmin blogissani ”Yön sudet – venäläistä imperialismia kahdella pyörällä”. (2)

Sotapropaganda:

Putkosen aikakaudella MV-lehdessä on, mielestäni, jaettu aiempaa selkeästi enemmän suoranaista sotapropagandaa Itä-Ukrainan sodasta julkaisun lukijakunnalle. Julkaistu aineisto on sisällöltään propagandistista sekä disinformatiivista, ja hyvin Ukraina ja länsivastaista, jota Putkonen tukee voimakkaasti sosiaaliseen mediaan jakamallaan aineistolla. Putkonen näyttää myös tekevän yhteistyötä muutamien venäläisille työskentelevien läntisten propagandistien kanssa, kuten Russell “Texas” Bentleyn kanssa. 

Putkosen kirjoittamia, tai hänen projekteihin liittyviä, katsauksia on tänä vuonna julkaistu läntissä, Kremliä tukevissa (propaganda)julkaisuissa, kuten äärioikeistolaisessa Manuel Ochsenreiterin toimittamassa Zuerst!’ssa. 

MV-lehdessä on myös julkaistu Chris Nolanin ”dokumentti” ”War in Ukraine”.

Ukraina ja sen rinnalla länsi näyttäytyvät näissä julkaisuissa poikkeuksetta negatiivisessa valossa. Kokonaisvaltaisemman sotapropagandan rinnalla on hyvä muistaa Janus Putkosen Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisesta levittämät valeuutiset ja Venäjän propagandan toisto, sekä salaliittoteorioita tukeva aineisto. Niissä ei ole totuutta edes siteeksi.

Sotapropagandan rinnalla on nähty lukuisia uutisia, joissa Venäjän aseprojekteja esitellään lukijoille ihaillen, suorastaan propagandistisin elkein.

Suomalaisten ”kansallismielisten” tukeminen:

Myös Putkosen aikakaudella MV-lehti on jatkanut suomalaisten ”kansallismielisten” ryhmien tukemista, tarvittaessa valjastaen tähän tehtävään kuolevilla ja kuolleilla tehtävän propagandan, josta räikeimpänä esimerkkinä käy Soldiers of Odineihin kuuluneen Miikka Mustosen elämän viimehetkistä harjoitetun viestinnän, rakentaen Mustosen kuolemaan johtaneen kamppailun ympärille oman maailmansa, jota moni lähti – kenties hyvää tarkoittaen – jakamaan eteenpäin.

Kirjoittelu, jossa propagandaa tehdään kuolevilla ja kuolleilla ei kuitenkaan ole uutta Putkoselle, hänelle on kertynyt kokemusta moisesta toiminnasta miehitetystä osasta Itä-Ukrainaa toimiessaan venäläisrahoitteisen median, DONi Newsin, päätoimittelijana. Hän on tehnyt propagandaa ja valeuutisia kuolleilla, hän on haudannut totuuden syvälle Donbasin mustaan multaan.

Tästä erityislaatuisesta tapauksesta kirjoitin blogin – Propagandisti-Putkonen tanssii haudalla – heinäkuun lopulla. (3)

Eräänlaisena tuen (tai avun) muotona voitaneen myös pitää keväällä alkanutta viestintää Suomessa tapahtuneesta vaalivilpistä, jossa osallisena on ollut Putkosen rinnalla myös Johan Bäckman sekä Jon Hellevig. Tarinan ydin on tapahtunut vaalivilppi, jonka seurauksena perussuomalaiset ei noussut suurimmaksi puolueeksi. Vaalivilppi-disinformaatio ei kuitenkaan ottanut ilmaa siipiensä alle, vaikka perussuomalaisia lähellä olevassa Nykysuomessa ryhdyttiinkin peräämään äänten hylkäysperusteita. (4)

Disinformaation ja propagandan jakaminen Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta:

Tämä eroaa sotapropagandasta siten, että kyseessä on ennemminkin ”positiivisten” propagandauutisten ja disinformaation jakaminen miehitetystä Itä-Ukrainasta. Uutisten selkeänä tarkoituksena on muodostaa kuva omavaraisesta ja toimivasta alueesta, jota Ukraina ja sitä tukeva länsi uhkaavat. MV-lehdessä julkaistua aineistoa tukee Putkosen sosiaalisen median viestintä, jossa hän kuvailee ja kertoo tapahtumista Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, erilaisten ulkomaalaisten delegaatioiden ja vieraiden pistäytyminen alueella on eräs tämän propagandan ilmenemismuoto. Kevään ja kesän kuluessa Vaihtoehto Saksalle puolueen Gunnar N. Lindemann on vieraillut useamman kerran miehitetyssä Itä-Ukrainassa tavaten myös Janus Putkosen.

Europarlamentissa Vaihtoehto Saksalle kuuluu perussuomalaisten kanssa samaan Identity and Democracy eli ID-ryhmään.

Putkonen on isännöinyt toukokuussa myös suomalaisdelegaatiota, johon kuului Johan Bäckmanin ohella eduskuntavaaleissakin ehdolla ollut Jarmo Ekman sekä Noora Salmio, Donetskin ”kansantasavallan” ystäviin kuuluva aktivisti.

Putkonen & co miehitetyssä Luhanskissa toukokuussa 2019.

Häirintä ja maalittaminen sekä mustamaalaaminen:

Tässä yhteydessä sanana häirintä on aivan liian lievä, sillä Putkosenkin aikakaudella toimittaja Jessikka Aroon kohdistunut häirintä ja riepottelu, jossa aktiivisena on ollut mukana myös Juha Molari sekä Jarmo Lius, on ollut pitkäkestoista ja jatkuvaa, jossa lukijalle luodaan (propagandaopein) negatiivinen tai vähättelevä kuva toimittajasta ja hänen edustamastaan maailmasta. Tätä kampanjointia tukee Putkosen ja muiden tähän ”verkostoon” kuuluvien sosiaalisen median viestintä, pitäen sisällään häirintää, kiusaamista, uhkailua ja henkilökohtaisten tietojen julkistamista.

Suomalaiselle yleisölle ilmastoaktivisti Greta Thunbergista on myös pyritty synnyttämään hyvin kielteinen kuva, jossa spekuloidaan ja muodostetaan esiintymisten ja käyttäytymisen perusteella mielikuvia parhaiden propagandaoppien mukaan. Putkosen MV-lehti ja Sande Parkkonen ”maalailee” mielikuvia Greta Thunbergista, ja kuvitelluista taustavaikuttajista.

Mikäli olisin huolissani jonkun lapsesta, niin välttäisin kyllä käyttämästä ”uhrialttari” tai vastaavia tunnepitoisia ja voimakkaan latauksen sisällään pitäviä sanoja, mutta eihän tämä porukka olekaan huolissaan Gretasta – kyse on propagandasta ja oman asian ajamisesta keinoja kaihtamatta.

Janus Putkosellakin on sama vähättelevä ja ivallinen ääni ”laulussaan”:

Putkonen Ivan Putkov varatilillään Facebookissa.

Tosin, jos tässä joku on uhriutumassa, on se porukka, joka kutsuu itseään ”kansallismielisiksi” ja jolle Putkonenkin toimittelee disinformatiivisia juttujaan.

* * *

Painotan, että tämä on kaikesta huolimatta vain kapea otanta Putkosen MV-lehden toiminnasta ja aiheista, jotka ovat saaneet näkyvyyttä sen verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Kokonaisuus on moniulotteisempi, propagandan, näennäisuutisten, valeuutisten ja disinformaation nivoutuessa toisiinsa ja tukiessa toinen toistaan. Tiettyjen teemojen ja termien, kuten esim. Venäjä, turvapaikanhakijat, ”kansallismieliset” toimiessa usein ”katto-termeinä”, joihin limittyy lukuisia muita aiheita.

Toisaalta sitten henkilöiden ja mustamaalaamisen sisään voidaan upottaa teemoja, joita halutaan vastustaa tai joista levitetään kielteisiä ”uutisia” tai suoranaista disinformaatiota. Mustamaalatessa toimittaja Aro, on samalla helppoa mustamaalata EU:n ja NATO:n kannattajia tms.; Gretan toimiessa keppihevosena ilmastomuutoksen vastustamisessa.

Toiminnan tarkoitusperän ollessa ilmeinen, ei tiedonvälitys, vaan yhteiskunnallisen hajaannuksen ja epäluottamuksen synnyttäminen – kaikkea muuta kuin isänmaallinen toiminta. Paitsi, jollei se isänmaa ole Venäjä.

Marko

1. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/ 

2. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/08/yon-sudet-venalaista-imperialismia.html 

3. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/07/propagandisti-putkonen-tanssii-haudalla.html 

4. https://www.nykysuomi.com/2019/04/17/yksi-selitys-suurelle-hylattyjen-aanien-maaralle-miksi-tama-aani-hylattiin/?fbclid=IwAR1TMRr-o9jH2uX_AEIs3bUDq3C6BHc6UOSCA2MuaEQz6hkB6D6ecV7HDBQ 

(Huom. Nykysuomessa esimerkkinä kuva hylätystä äänestyslipukkeesta Eduskuntavaaleista vuodelta 2015).

Janus Putkosen toimista englanniksi minun ja Hybrid Warfare Analytic Groupin yhteenvedossa ”The curious case of Janus Putkonen – How propaganda abroad becomes a threat at home”.