Yön sudet – venäläistä imperialismia kahdella pyörällä

Suomalaismedioissa uutisoitiin maalis-huhtikuussa Yön susien (ven. Ночные Волки) rantautumisesta Suomeen, siitä, kuinka ensimmäiset liivit suomalaisille jaettiin tammikuussa Yön susien  Moskovassa sijaitsevassa tukikohdassa Sexton Bike Centerissä. Keväisten uutisten mukaan Yön susien ensimmäinen Suomen-kerho RMI (Russki Mototsiklisty Internatsional) perustettiin Forssan seudulle tämän vuoden alkupuolella. (1)

Tuolloin en, aiheen huomionarvoisuudesta huolimatta, tarttunut siihen kiinni vaan tyydyin seuraamaan sitä, että millä vauhdilla Yön sudet lopulta levittäytyvät Suomeen, ja ottaako Yön susien Suomeen perustettu kerho kuinka näkyvää roolia Venäjän agendan ajamisessa. Pidin mahdollisena, että Yön sudet ottaisivat näkyvämpää roolia toukokuussa Helsingissä järjestetyn ”kuolemattoman rykmentin marssin” yhteydessä. Näin ei kuitenkaan käynyt, jos marssille Yön susien jäseniä osallistuikin, eivät he sitä näkyvyyttä hakien tehneet.

Keväällä uutisoitaessa Yön susien Suomeen rantautumisesta, spekuloitiin – luonnollisesti – ryhmän synnyttämällä uhalla Suomelle, keskusteluissa sivuttiin myös turvallisuuspoliittista ulottuvuutta, mutta lopulta julkinen keskustelu oli varsin niukkaa. Sen sijaan huhtikuussa, MV-lehden siirryttyä Janus Putkosen ohjaukseen, nähtiin hyvin pian MV-lehden verkkojulkaisussa Janus Putkosen toimittamina kaksin kappalein artikkeleja Yön susista (”Puheenvuoro Yön susille: ’Kirurgin’ erikoishaastattelu UMV-lehdelle” ja ”RM International (RMI) Suomeen: ’Olemme MP-yhdistys emme MP-kerho’ – puheenjohtaja ’Sven’ UMV-lehdelle”) antane täten tilaa Yön susien presidentille Aleksandr ”Kirurgi” Zaldostanoville kertoa näkemyksiään MV-lehden yleisölle.

Keväällä myös Johan Bäckman jakoi Yön susia tukevaa aineistoa sosiaalisessa mediassa, joten voidaan sanoa, että tuolloin toden teolla Venäjän hallinnon eteen työskentelevät suomalaiset kampanjoinnin Yön susien puolesta.

Keväällä alkaneen ”informaatiokampanjan” eräs perusajatus näyttää olevan se, ettei Yön susien Suomen RMI:tä pidä sekoittaa MC-kerhoihin, että kyseessä on MP-yhdistys. Olennainen kysymys tässä tapauksessa onkin se, että eroaako Suomen RMI millään muotoa Yön susien Venäjällä toimivista kerhoista – se, että Putkonen haastattelee RMI Internationalin puheenjohtaja ”Sveniä”, ei välttämättä todista minkään asian puolesta (tai mitään vastaan). Toiminta voi olla näennäisen itsenäistä (ja monien mielestä harmitonta), mutta omien havaintojeni perusteella Yön susien Venäjän rajojen ulkopuolella sijaitsevien kerhojen jäsenet ovat hyvin aktiivisesti olleet ottamassa osaa erilaisiin propagandatempauksiin, moni on myös vieraillut viime vuosina Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, osallistuen siellä kerhon järjestämiin propagandatilaisuuksiin.

En voi olla painottamatta sitä, että Yön sudet ei ole mikään itsenäinen moottoripyöräkerho, vaan sen ohella se toimii hyvin aktiivisesti Venäjän valtion eduksi ja usein kerhon jäsenet ovat olleet osallisina Venäjän valtion aggressioissa, esim. Krimin niemimaalla. Ukrainassa Euromaidanin aikana ja jo ennen sitä maan silloinen presidentti Viktor Janukovytš turvautui myös moottoripyöräjengeihin takertuessaan vallankahvaan kiinni. Janukovytšin paettua Kiovasta, moni Yön susien Ukrainan osaston jäsen pakeni Krimille, osallistuen niemimaalla väkivaltaisuuksiin, ja sieltä Venäjälle tai Itä-Ukrainan miehitetyille alueille esim. Luhanskiin, jossa on Yön susien kerho, ja jossa Janus Putkonen suomalaisten ”turistien” kanssa on useamman kerran vieraillut.

Huomioitavaa on sekin, että rikollisiin tekoihin syyllistyneille ukrainalaislähtöisille kerhon jäsenille Venäjästä sen miehittämine alueineen on muodostunut turvapaikka, jossa he ovat karussa Ukrainan ja/ tai kolmansien maiden viranomaisilta. Venäjän voi siis valtiotasolla sanoa suojelevan rikollisjengien jäseniä.

Venäjän rajojen ulkopuolella Ukraina ei suinkaan ole ainoa paikka, jossa Venäjä tai sitä tukeva hallinto on turvautunut Yön susien apuun. Balkanilla Venäjä on hyödyntänyt propagandanteon ohella motoristeja kaaoksen ja konfliktin luontiin sekä tilanteen kärjistämiseen, samalla kerhon levittää alueelle pan-slaavilaista ajattelua yhdistettynä ortodoksisuuteen, jolla vedotaan syvästi uskonnollisiin serbeihin Serbian rajojen ulkopuolella Bosniassa sekä Montenegrossa. (2 ja 3)

Läntisen Euroopan puolella olemme nähneet Yön susien järjestävän propaganda-ajoja, kuten kulkueen Berliiniin tämän vuoden voitonpäivänä toukokuun 9., vastaava näytösajo Berliiniin nähtiin ennen voitonpäivää huhtikuussa 2015.

Venäjän hallinnolle Yön sudet on yksi työkalu lisää ajaa omaa asiaa, Venäjän rajojen sisäpuolella kerhon rooli on ilmeinen, kaikki käy ilmi Vladimir Putinin sanoista ja asenteesta kerhoa kohtaan. Mutta Venäjän rajojen ulkopuolellakin maan hallinto voi hyödyntää lojaaleja kerholaisia Venäjän näennäisten etujen ajamiseen. Keinovalikoima voi pitää sisällään rauhanomaista propagandistista viestintää ja vaikuttamista, näytöksiä ja äärimmäisessä tapauksessa osallistumista väkivaltaiseen toimintaan. Ei ole mitään takeita siitä, etteikö Suomessakin kerhon toiminta voi pitää sisällään myös em. toimintamuotoja – ennemminkin kyse on siitä, kuinka valmiita siihen olemme. Nyt kun toiminta on vasta aluillaan, arvioiden mukaan kymmenkunta jäsentä, puuttuminen on helpompaa kuin siinä vaiheessa, jolloin organisaatio on levittäytynyt pysyvästi useille paikkakunnille ja jäsenmäärä on moninkertainen nykyiseen, arvioituun, reiluun kymmeneen. Olemmeko liikkeellä aikaisin, vai olemmeko jo nyt myöhässä?

Radio Free Europe – Radio Liberty julkaisi viime kesänä (23.heinäkuuta) ”Wolves In Sheep's Clothing? Putin's Biker Pals Set Up Military-Style Camp In Slovakia” -artikkelin (4) siitä kuinka Yön sudet on ottamassa jalansijaa maassa Slovakiassa. Erityisen huolestuttavana nähtiin mahdollinen (ja potentiaalinen) militaristinen kehityskulku, ja kuinka kerhon slovakialainen kumppani suunnitteli Dolná Krupán leiristä sotamuseota, jonne oli kuitenkin ostettu toimintakuntoista modernimpaa kalustoa – eräiden paikallisten tutkivien journalistien ja bloggareiden mielestä tukikohdan toimiminen pelkkänä sotamuseona ei tuntunut uskottavalta. Eikä luottamusta lainkaan vähennä se, että Yön Susien tiedetään tekevän yhteistyötä slovakialaisen puolisotilaallisen, kansallismieliseksi lasketun, Slovenski brancin kanssa. Slovenski brancin yhteistyökumppaneina on muitakin venäläisiä ryhmiä, myös organisaatioita, jotka kouluttavat taistelijoita palkkasotilasyrityksille. Slovakian edellisen presidentin Andrej Kiskan mukaan Yön sudet on maalle turvallisuusriski. (5)

Satakunnan kansa uutisessaan Yön susista 28.3.2019 kirjoittaa seuraavaa: ”Ensimmäiset liivit suomalaisille jaettiin tammikuussa Moskovassa” – mikä on niiltä osin totta, että tuolloin luovutettiin ensimmäiset Yön susien liivit Suomessa toimivan kerhon jäsenille, huomiotta kuitenkin jää se, että he eivät ole ensimmäisiä suomalaisia Yön susien jäseniä. Johan Bäckman jakoi seuraavan viestin Facebook-sivullaan, viesti ujutti minun tutkimaan hiukan enemmän Yön susien levittäytymistä Suomeen. Vastaansanomattoman kuva-aineiston perusteella voidaan sanoa, että suomalainen – mahdollisesti useita suomalaisia – on ollut jäsenenä Yön susien Karjalan osastossa, ”tukikohta” Petroskoissa (Äänislinnassa), jo toissavuoden vuoden puolelta lähtien.

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin Йохан Бекман FB-sivulta.

Yllä olevassa kuvassa kolme uutta jäsentä alarivissä kyykyssä, heistä kaksi on varmuudella suomalaisia – on todennäköistä, että keskimmäinenkin on. Takarivissä keskellä on suomalainen Jouni T., joka on ollut Yön susien Karjalan osaston jäsen jo parin vuoden ajan, hänen vasemmalla puolella on kerhon presidentti Gennadi Mazov.

Kerhon sosiaaliseen mediaan jakaman aineiston perusteella en sulje pois sitäkään vaihtoehtoa, etteikö kerhon jäseninä voi olla Suomessa asuvia venäläisiä. Muutamalla Suomen asuinpaikakseen ilmoittamalla venäläisellä näyttää olevan tiiviit kontaktit kerhoon ja sen jäseniin.

Tämän havainnon perusteella voi sanoa, että ennen Yön susien Suomeen avattua kerhoa ja siihen liittyneitä jäseniä, Suomesta käsin oltiin jo liitytty Yön susien Venäjällä sijaitsevan kerhon jäseniksi – sosiaaliseen mediaan jaetun aineiston perusteella en kuitenkaan ryhdy arvioimaan liittyneiden jäsenten kokonaislukumäärää, kuten en sitäkään onko suomalaisia, tai Suomessa asuvia, liittynyt muihin Yön susien kerhoihin kuin Yön susien Karjalan -kerhoon, jonka tukikohta sijaitsee Petroskoissa (Äänislinnassa) Venäjällä.

Suomessa on loppujen lopuksi yllättävän vähän käyty keskustelua Yön susien mahdollisesti synnyttämästä riskistä. Keväisen arvion mukaan Yön susien Suomen kerhon jäsenmäärä on kymmenkunta jäsentä, mikä ei määrällisesti kovinkaan korkea ole. Kerhon jäsenet eivät myöskään ole näyttäytyneet Helsingissä missään julkisessa tilaisuudessa, eivät ainakaan tunnistettavasti kerhonsa jäseninä. Edellinen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kerho olisi harmiton ja ongelmaton, ei etenkään, kun Suomen kerhon jäsenillä on jo sosiaalisen median perusteella olemassa olevat yhteydet suomalaisiin, jotka ovat liittyneet Yön susien Karjalan kerhoon. Yhteistyön laajuutta en ryhdy spekuloimaan, kuten en sitäkään, mitä toiminta pitää sisällään – yhteisleirit Venäjällä avaavat mahdollisuuksia toimintaan, joka voi synnyttää turvallisuusongelmia myös Suomessa. Voidaan kysyä, miksi Suomi edes olisi poikkeus, koska toiminnallaan Yön sudet on synnyttänyt eritason ongelmia useammassa maassa, ja kerhon kiinteä yhteys Venäjän johtoon tuo mukana yhden – huomioitavan – elementin lisää tekijöihin, jotka on huomioitava tarkasteltaessa kerhon toimintaa. Muistamme mikä kohu Suomessa syntyi muutama vuosi sitten Vladimir Putinin päädyttyä KRP:n salassa pidettävään rekisteriin, syyksi spekuloitiin Putinin ja kerhon välistä yhteyttä. (6)

Suomessa on myös muita Venäjälle myönteisiä, ja Venäjän eteen työskenteleviä verkostoja/ ryhmiä, kuten Suomi-Novorossija-ystävyysseura ja RUFI- suomalais-venäläinen yhdistys, joiden jäsenkunta on osin samaa, joten kerhon tietyt potentiaalit on helpohkoa valjastaa laajempaan käyttöön (esim. kuolemattoman rykmentin marssiin toukokuussa).

Balkan Insightissä julkaistu Nicole Elyn kommentti Balkans Should Beware of Putin’s Night-Time Bikers valottaa yhtä, sikäläisessä yhteisössä huomioitavaa uhkatekijää – ortodoksikristillisyyttä yhdistettynä slaavinationalismiin – jollaisten elementtien voimistaminen Balkanilla ajaisi Venäjän etua, jossa suhteellisen pienellä panoksella ruokitaan orastavaa alueellista konfliktia. Suomeen kohdistuvassa vaikuttamisessa Yön sudet voivat omalta osaltaan olla levittämässä eräänlaista konservatismia ja nationalismia, teemoja, joita Venäjän hallinnon edustajana Yön sudet omassa propagandistisessa viestinnässään myös korostavat ja jolle myös Suomesta löytyy otollista maaperää, etenkin jos venäläisimperialismi siirretään taka-alalle.

Oma kuvionsa on Janus Putkosen toiminta selkeänä viestin tuojana ynnä propagandan – myönteisten ja kannustavien tarinoiden – jakajana hänen työskennellessään Itä-Ukrainan Venäjän miehittämillä alueilla, ja toistaiseksi Suomen viranomaisten ulottumattomissa. Hänellä on olemassa olevat yhteydet miehityshallinnon edustajiin, jonka ohella hän on tiiviihkössä yhteydessä paikalliseen Yön sudet Luhansk -kerhoon. Kuvassa alla Janus Putkonen yhdessä Yön sudet Luhansk -kerhon presidentin Vitali Kishkinovin kanssa, Kishkinov on myös osallistunut taisteluihin Itä-Ukrainan sotatoimialueella – kuten moni muukin Yön susien jäsen. Yön susien julkaisemien ja useiden tahojen vahvistamien tietojen mukaan kerhon venäläisiä aktiivijäseniä on kuollut taistelutehtävissä Ukrainan ohella myös Syyriassa, jossa heitä on palvellut PMC Wagnerin joukoissa.

Jokaisen on hyvä muistaa se, että Janus Putkonen ei ole kertomassa totuutta Yön susien toiminnasta. Hän välittämä kuva kerhon toiminnasta on yhtä uskottava kuin tarinat lahjoja tuovasta joulupukista – tällaisiin tarinoihin uskovat vain lapsenuskoiset. Ei liene yllättävää, että kerhon jäsenten kautta Venäjän narratiivia toistava tarina leviää, ainakin osin, uudelle kohdeyleisölle. Samalla Putkosen MV-lehden disinformatiiviset katsaukset saavat lisää näkyvyyttä, joten ei yllätys, että tästäkin joukosta löytyy ”kansallismielisten” ryhmään itsensä liittäviä henkilöitä, jotka resonoivat tämän viiteryhmän kertomuksia, johon olennaisena osana kuuluu Thaimaassa menehtyneen Miikka Mustosen tarinan jakaminen eteenpäin. Ikävä kyllä tämä tarina on suodatettu ensin Putkosen propagandapajassa tahi Soldiers of Odinin ”tiedotuskomppaniassa”, joten uskottavuuden laita on vähän niin ja näin.

Marko

1. https://www.satakunnankansa.fi/a/73a8f8e9-731f-4788-9b11-c531783c02d5 

2. https://www.nytimes.com/2018/03/31/world/europe/balkans-russia-night-wolves-republika-srpska-bosnia.html 

3. https://balkaninsight.com/2019/06/28/balkans-should-beware-of-putins-night-time-bikers-2/ 

4. https://www.rferl.org/a/night-wolves-putin-bikers-slovakia-military-camp-/29385437.html 

5. https://www.businessinsider.com/ap-slovak-president-russian-night-wolves-club-a-security-risk-2018-7?r=US&IR=T 

6. https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/mtv3-krp-epailee-putinia-jengiyhteyksista/626790/?utm_source=article_details_page&utm_medium=attachment_bottom&utm_campaign=article_attachments 

Lähdeaineistona myös Matthew A. Lauderin analyysi ”‘Wolves Of The Russian Spring’: Examination Of Night Wolves As Proxy For Russian Government”.