Venäjän sotarikoksista Ukrainassa –

sekä havaintoja Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta

Venäjän käynnistettyä suurhyökkäyksensä Ukrainaan varhain 24. helmikuuta 2022 sodan todelliset kasvot paljastuivat hyökkäyksen ensimmäisinä hetkinä sen tulittaessa ja pommittaessa siviilikohteita. Olimme tottuneet näkemään vastaavia kauhukuvia Syyriasta ja muualta kaukaa mutta toivoimme niiden kuuluvan Euroopan menneisyyteen. Tällaiset kuvitelmat paljastivat todellisuudessa sen, että useimmat meistä olivat sulkeneet silmänsä siltä todellisuudelta, mikä Ukrainan itäosissa on vallinnut jo vuosien ajan keväästä 2014. Emme olleet tietoisia siitä todellisuudesta, vaikka Yhdistyneiden kansakuntien raportissa kesältä 2021 kerrottiin kidutuksen olevan päivittäistä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. (1) YK:n apulaisihmisoikeusvaltuutettu Nada al-Nashif mainitsi esitellessään Genevessä Itä-Ukrainan-ihmisoikeusraportin YK:n ihmisoikeusneuvostolle Donetskissa sijaitsevan pahamaineisen Izoliatsian kidutusvankilan, jota tuolloin kuvailtiin Euroopan viimeiseksi keskitysleiriksi. (2)

Russkij mir – venäläinen maailma: kuolemaa ja tuhoa Ukrainassa.

Tietämättömyytemme Venäjän brutaalin hyökkäyssodan todellisesta luonteesta paljastui viimeistään huhtikuussa 2022 Ukrainan joukkojen vapauttaessa Kiovan luoteispuolella sijainneet Butšan ja Irpinin kaupungin Venäjän miehityksestä. Vapautuksen myötä paljastuivat Venäjän joukkojen miehitysviikkoina tekemät sotarikokset ja paikat, joissa ne tehtiin: kidutuksia, murhia ja raiskauksia – edelleen kadoksissa olevia ihmisiä, murhattuja sotavankeja. Niistä hetkistä on kulunut jo reilut kaksi vuotta, Ukrainassa ei kuitenkaan ole mikään muuttunut maailman katsellessa voimattomana sivusta Venäjän jatkaessa ukrainalaisten murhaamista ja ukrainalaisten kaupunkien tuhoamista – eikä vain kaupunkien vaan ukrainalaisen kulttuurin tuhoamista. Venäläiset sotilaat panevat täytäntöön maansa diktatorisen johtajan Vladimir Putinin ja hänen propagandistiensa ajatukset Ukrainasta ja ukrainalaisista, joita ei ole olemassakaan.

Venäjän tuhoamaa Irpiniä, © Marko Enqvist.

Seuraavaksi lyhyt katsaus Venäjän sotarikoksiin Ukrainassa 24. helmikuuta 2022 alkaneen hyökkäyssodan kuluessa. Tiedot pohjautuvat Ukrainan syytäjäviranomaisten 27. maaliskuuta 2024 julkaisemaan aineistoon, joka käsittää ajanjakson 24. helmikuuta 2022 eteenpäin. Ukrainan syyttäjäviranomaisten mukaan Venäjän on rekisteröity tehneen kyseisenä ajanjaksona yli 128500 erilaista sotarikosta ja muuta merkittävää aggressiorikosta. Tutkinnan joukossa on myös sotapropagandaan liittyviä rikoksia.

Tässä kohdin voimme huomioida sen, että jo ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua Ukrainassa oli käynnissä syyttäjäviranomaisten toimesta tutkinta, joka kohdistui 32 eri maasta tulleeseen 250 vierastaistelijaan, joiden epäiltiin osallistuneen sotarikoksiin. Epäillyt taistelijat osallistuivat sotaan Ukrainaa vastaan Venäjän johtamissa joukoissa, tietojen mukaan listalla on myös neljä Suomen kansalaista (nimiä ei ole julkaistu). (3)

Palataan tähän hetkeen, edellä mainittujen rikosten lisäksi tutkinnassa on yli 16800 kansalliseen turvallisuuteen liittyvää Venäjän tekemää rikosta, näiden rikosten joukkoon kuuluu muun muassa kollaboraattorinen toiminta sekä sabotaasien teko (tai teon yritys). Ukrainassa valtion turvallisuuselimet, pääasiassa Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU, pidättää säännöllisesti Ukrainan kontrolloimilta alueilta kollaboraattoreita, jotka ovat tavalla tai toisella avustaneet Venäjää sen hyökkäyssodassa. (4) Osa kollaboraattoreista on mennyt toimissaan niin pitkälle, että he ovat osoittaneet Venäjälle siviilikohteita, joihin iskeä (käytännössä siis välittäneet siviilikohteiden sijaintitietoja tms. informaatiota, kohde on voinut olla jopa sairaala tai päiväkoti). (5)

Venäjän laajan hyökkäyssodan aikana on sotatoimien seurauksena kuollut 536 lasta (huom. 19.huhtikuuta 2024 luku on noussut jo 545 lapseen (6)) ja vammautunut 1265 lasta. Lukema sisältää vain ne lapsiuhrit, joista Ukrainan viranomaisilla on vahvistettu tieto, ts. Venäjän miehittämien alueiden lapsiuhrit, kuten muutkaan siviiliuhrit, eivät sisälly lukemaan. Ukrainan viranomaisten tiedossa ei myöskään ole sitä, kuinka moni niistä lapsista on kuollut tai vammautunut, jotka on kaapattu Venäjälle. Vähemmälle huomiolle jää se, että Venäjä aloitti lasten kaappaamisen Venäjälle Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta jo niinkin varhain kuin kesällä 2014. Venäläinen valtion rahoittama organisaatio on pakkosiirtänyt Donbasista Venäjälle vähimmilläänkin satoja lapsia vuosien 2014 ja 2016 välillä. Joulukuussa 2016 organisaation perustaja Elizaveta Glinka palkittiin Vladimir Putinin toimesta valtiopalkinnolla – toiminnalla oli siis jo tuolloin maan korkeimman johdon hyväksyntä. Palkinnon perusteena oli ”merkittävät saavutukset ihmisoikeusaktivismissa”. (7)

Vapautetut ukrainalaiset sotavangit ovat kertoneet ja kuvailleet venäläisten kiduttaneen heitä järjestelmällisesti sotavankeudessa. Merkittävä osa sotavangeista kertoi myös, etteivät he tavanneet koko sotavankeuden aikana kertaakaan punaisen ristin edustajia; osa kuvaili Venäjän punaisen ristin edustajien osallistuneen ukrainalaisten sotavankien psykologiseen kiduttamiseen.

Venäjän viime viikkojen Ukrainaan kohdistuneiden ilmaiskujen (ohjushyökkäykset, lennokki-iskut ja lentopommitukset) kohteina on ollut maan siviili-infrastruktuuria, kuten vesivoimaloita ja lämpövoimaloita sekä sairaaloita ja muita suojeltuja kohteita asuinrakennusten rinnalla. Tällä hetkellä se pommittaa järjestelmällisesti rintaman tuntumassa sijaitsevia ukrainalaisia kaupunkeja päivittäin joko tykistöllä tai perinteisiin ”rautapommehin” asennettavalla UMPK eli Unifitsirovannyi Modul Planirovaniya i Korrektsii-lisäosalla, joka muuttaa perinteisen vapaasti putoavan pommin liitopommiksi, jollainen voidaan pudottaa lentokoneesta kymmenien kilometrien päässä kohteesta. (8) Tällä hetkellä Venäjä on asentanut UMPK-lisäosia muun muassa FAB-250, FAB-500 ja FAB-1500 pommeihin (lukema kirjainsarjan perässä kertoo se, kuinka monen kilon pommista on kyse, FAB-1500 on siis 1½ tonnin lentopommi). Sen arvellaan suunnittelevan UMPK-lisäosan asentamista FAB-3000 lentopommiin. (9) Ukrainan toiseksi suurinta kaupunkia Harkovaa pommittaessa Venäjä pystyy pudottamaan UMPK-lisäosalla varustetut pommit Ukrainan ilmapuolustuksen ulottumattomissa omasta ilmatilasta.

Venäjä on myös ruvennut tekemään aiempaa säännöllisemmin “tuplaiskuja” kohteisiin. Ensimmäistä hyökkäystä seuraa minuuttien tai kymmenien minuuttien kuluttua toinen isku, jolloin kohteena on pelastushenkilökunta kalustoineen. Kiovaan, Hersoniin, Odesaan ja Harkovaan kohdistuneissa rajuissa hyökkäyksissä on menehtynyt ja vammautunut lukuisia pelastus- ja ensiaputyöntekijöitä sekä poliiseja viime viikkoina. (10)

Keir Giles kuvaili teoksessaan ”Venäjän sota jokaista vastaan ja mitä se sinulle merkitsee” Venäjän tapaa käydä sotaa seuraavasti:

”Venäjän tapa käydä sotaa on pysynyt johdonmukaisena, koska se tuottaa johdonmukaisesti onnistumisia. Menetelmään kuuluvat asutettujen alueiden ottaminen maaliksi, mahdollisimman suuren kärsimyksen aiheuttaminen siviileille ja uhrien pakottaminen alistumaan kärsimysten lopettamiseksi. Murhat, raiskaukset, ryöstelyt ja humanitaaristen katastrofien tahallinen tehtailu mahdollisimman suuren inhimillisen kärsimyksen tuottamiseksi ovat jatkuneet samanlaisina läpi historian” ja ”Ukrainan kansalaisten karkotukset Venäjälle ovat uusi kammottava todistus siitä, että Venäjä pitää Stalinin menetelmiä vastauksena ongelmiinsa”. (11)

Se tuottaa johdonmukaisesti onnistumisia, koska Venäjän annetaan tehdä niin. Lännen alistuminen Venäjän eskalaatiouhan edessä on johtanut siihen, että uhkaamalla eskalaatiolla Venäjä on laajentanut tilaa, jolla operoida. Vastaavasti lännen – valtaosin itse aiheutettu – eskalaatiopelko estää sitä reagoimasta Venäjän räikeimpiinkin sotarikoksiin. Tällä hetkellä näen Venäjän jälleen venyttävän rajoja, joiden sisällä operoida. Rajojen venyttämiseen lasken lisääntyneiden kaksoisiskujen ohella kyynelkaasun käytön sotatoimissa ukrainalaisia linnoitejärjestelmiä vastaan kuin myös sotilaallisen aktiivisuuden lisääntymisen Venäjän miehittämän Zaporižžjan ydinvoimalaitoksen alueella sekä ohjushyökkäykset Ukrainan sähköntuotannon kannalta merkittäviä kohteita, kuten Dnipron vesivoimalaitosta (ukr. ДніпроГЕС) vastaan.

* * *

Kirjoitukseni loppuun havaintoja Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta, pääasiassa miehitetystä Donetskista ympäristöineen.

Olen aiemminkin todennut Venäjän miehittämien alueiden olleen jo vuosien ajan eräänlainen ihmisoikeuksien musta-aukko Euroopassa, jossa toimeenpantuihin räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin lännessä ei kiinnitetty riittävää huomiota. Ollakseni täsmällinen, ehkäpä ei haluttu kiinnittää, koska sen myötä olisi itselle pitänyt esittää lukuisia kysymyksiä ja lopulta kyseenalaistaa oma toiminta suhteessa Venäjään. Tämän haluttomuuden seurauksista maksavat kallista hintaa ihmiset Venäjän miehittämillä alueilla. Donbasissa tämä näkyy kaikkialla arjessa ja kuten tavallista totalitaarisesti hallituille alueille, eliitti elää omassa kuplassaan joutumatta kokemaan kaikkea sitä kurjuutta ja puutetta, jonka kansalaiset kokevat päivittäisessä elämässään.

Tämän vuoden puolella Venäjän miehityshallinto on ruvennut takavarikoimaan niitä asuntoja, joiden omistajat ovat joutuneet muuttamaan alueelta pois. * Käytännössä kyse on omaisuuden varastamisesta, koska asuntojen ja kiinteistöjen todellisilla omistajilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asiaan eikä heille makseta korvauksia ns. takavarikoidusta omaisuudesta. Siitä huolimatta, että alue on de facto Venäjän miehittämä, Moskovassa jatketaan teatteria, joten niinpä kaikki takavarikot toimeenpannaan ”kansantasavallan” nimissä. Nähdäkseni näin toimimalla Venäjä pyrkii vain pesemään käsiään kuvitellessaan voivansa luistaa vastuusta.

Asuntojen takavarikoinnista on ensikäden tietoja miehitetyiltä alueilta. Miehitetyiltä alueilta vuosia sitten muuttaneet tuttavamme nimittäin menettivät asuntonsa tällaisen menettelyn seurauksena. Eivätkä he edes olisi saaneet tietoa asiasta, jolleivat olisi kuulleet sitä entiseltä naapuriltaan, joka asuu edelleen miehitetyssä Donetskissa. Tuttavamme kotiin muutti ”tuntemattomia ihmisiä Venäjältä”, he esiintyvät nyt asunnon omistajina vannoen uskollisuutta Venäjälle.

Kukaan tuskin tietää kuinka paljon venäläisiä on muuttanut Donetskiin, tiedossa kuitenkin on se, että heidän määränsä on lisääntynyt huomattavasti viime vuoden lopun ja tämän vuoden alun aikana. Eikä kyse ole pelkästään sotilaista vaan siviileistä, jotka ovat muuttaneet Donbasiin. Paikalliset kyllä tunnistavat heidät katsapeiksi (ukr. каца́п) käyttäytymisen ohella kielestä. Illuusio toisiaan ymmärtävistä ukrainalaisista ja venäläisistä murskautuu miehitetyssä Donetskissakin, kun venäläiset eivät ymmärrä ukrainaa – eivät edes paikallisten puhumaa sekaleipää (ukrainan ja venäjän sekoitus).

Muuttoliikkeen tarkoitus on yksiselitteinen, venäläistää miehitetyt alueet, mikä tapahtuu kolmella tavalla. Ensimmäinen on venäläisten muuttaminen alueelle (en nyt ota kantaa siihen, kuinka moni muuttaa alueelle pakotettuna – ei edes kiinnosta minua): toinen on ukrainalaisten pakkovenäläistäminen, kielen ja kulttuurin sekä pakkokansalaisuuden avulla: kolmas on niiden ukrainalaisten elämänhalun murskaamisesta, jotka eivät alistu miehittäjän tahtoon – venäläiset todennäköisesti ajattelevat, että lopulta nämä ihmiset joko pakenevat tai kuolevat. Todellisuudessa tätä on tapahtunut miehitetyllä Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla jo vuodesta 2014 – me vain suljimme silmämme siltä. Miettikää kun ehdotatte Ukrainan antautumista, että mitä se todellisuudessa tarkoittaa. Sitä mitä Venäjä tekee miehittämillään alueilla 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä.

Avainasia Venäjän rikollisessa toiminnassa on pakkokansalaistaminen. Tällä hetkellä ilman Venäjän passia eläminen miehitetyillä alueilla alkaa olla mahdotonta etenkin vanhuksille, pitkäaikaissairaille sekä lapsiperheille. Miehittäjä sitoo passiin niin monta asiaa, joita ilman eläminen on hyvin vaikeaa – köyhien kohdalla tämä korostuu entisestään, koska heillä ei ole varaa hyödyntää pimeitä markkinoita. Näitä asioita ovat monet työpaikat sekä eläkkeet, lääkkeiden saaminen apteekista, monilla alueilla hätäapua jaetaan vain Venäjän passia vastaan. Venäläiset tahi kollaboraattorit eivät myöskään piittaa kansainvälisistä sopimuksista. He ovat valmiit käyttämään lapsia ”aseina” saadakseen vanhemmat tekemään haluamansa tai sisarukset. Lapset uhataan viedä vanhemmilta; lapsi saadaan mukaan propagandaan uhkaamalla vahingoittaa vanhempia tai sisaruksia jne. Kuvaukset edellä ovat todellisia tapahtumia miehitetyiltä alueilta: Donetskista, Makiivkasta, Jenakijevesta ja eiköhän tätä samaa tapahdu kaikkialla Venäjän miehittämillä alueilla. Tekoihin syyllistyvät tavalliset venäläiset ja heidän paikalliset apurinsa.

Lukuisat ylläkuvailluista toimista, joihin Venäjä on itse tai kollaboraattoreidensa avulla ryhtynyt, rikkovat Geneven sopimuksia, esim. 49. artikla väestön siirtojen ja pakkosiirtojen osalta, jossa myös kielletään valtaajavaltaa siirtämästä omaa väestöään vallatuille alueille; 50. artikla, jossa käsitellään lasten kohtelua vallatuilla alueilla; 51. artikla, jossa selväsanaisesti kielletään valtaajavaltaa pakottamasta suojeltuja henkilöitä (eli siviilejä) palvelemaan asevoimissaan tai apujoukoissaan. Sodan oikeussäännöissä määritellään myös suojellut kohteet sekä omaisuuden suoja aivan kuten kielletyksi määritellään (väestön) pakottaminen vannomaan uskollisuudenvala vihollisvaltiolle, joita Venäjä on rikkonut toistuvasti Ukrainassa. Unohtamatta sitä, että Venäjä lukuisilla lapsiin kohdistamillaan toimilla rikkoo räikeästi Yhdistyneiden kansakuntien Lapsen oikeuksien julistusta ja julistuksen periaatteita. (12) Näitä periaatteita Venäjä on rikkonut miehitetyllä Krimin niemimaalla miehityksen alkuhetkistä lähtien ja Itä-Ukrainassa vedenjakajana voidaan pitää Minsk II-sopimusta, jonka eräs seuraus oli se, että Itä-Ukrainan miehitetyistä alueista tuli entistä enemmän ”ihmisoikeuksien musta-aukko”, jossa toistuvista räikeistäkään rikkomuksista ei seurannut mitään konkreettista rangaistusta Venäjän asettamalle miehityshallinnolle (osaltaan tämä johtui siitä, että länsi hyväksyi asetelman, jossa Venäjää ei pidetty sodan osapuolena ja täten uskoteltiin Donetskin ja Luhanskin alueilla olevan ”separatististen hallintojen”).

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.ohchr.org/en/statements/2021/07/address-ms-nada-al-nashif-deputy-high-commissioner-human-rights-47th-session?LangID=E&NewsID=27289 

2. https://hir.harvard.edu/donetsks-isolation-torture-prison/ 

3. https://twitter.com/ChristopherJM/status/1446584526935834624 

4. https://x.com/GwaraMedia/status/1782830491898351898 

5. https://x.com/NOELreports/status/1612807592991932419 

6. https://war.ukraine.ua/russia-war-crimes/ 

7. https://khpg.org/en/1608811992 

8. https://www.popularmechanics.com/military/weapons/a43571893/how-dumb-are-russias-winged-smart-bombs/ 

9. https://en.defence-ua.com/analysis/how_possible_is_to_turn_3_ton_fab_3000_dumb_superbomb_into_a_smart_glide_munition_and_which_aircraft_can_lift_it-9931.html 

10. https://www.independent.co.uk/news/world/europe/kharkiv-drone-attack-double-tap-russia-ukraine-firemen-b2523613.html 

11. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan ja mitä se sinulle merkitsee, s. 178.

12. https://tampereenseurakunnat.fi/sivustot/etsikko/uutisia/uutisarkisto/lapsen_oikeuksien_paiva.26363.blog

*: Itä-Ukrainan sodan alettua keväällä 2014, ryhtyivät miehitettyjen alueiden nukkehallinnot takavarikoimaan tyhjiksi jääneitä asuntoja. Miehitetyiltä alueilta saamieni tietojen mukaan tuolloin (erityisesti vuosina 2014 ja 2015, jolloin toiminta oli aktiivisinta) asuntoja takavarikoitiin eritoten sodan aikana perustettujen, Venäjän komennossa operoivien, vapaaehtoisjoukkojen tai aluepuolustusprikaatien komentajien ja korkeimpien upseereiden käyttöön. Esim. venäläistaustaiselle Sparta-pataljoonan komentajalle Arseni ”Motorola” Pavloville luovutettiin Donetskista useita asuntoja palkinnoksi. Asunnot olivat pääsääntöisesti laittomasti haltuun otettuja. ”Motorolan” likvidoinnin jälkeen lokakuussa 2016 asunnot siirtyivät jonkin toisen henkilön haltuun.