Julkaisin kesän kynnyksellä kuin
myös kesäkuun lopulla kirjoitukset elämästä Venäjän Ukrainalta miehittämillä
alueilla. (1) Tämän kirjoituksen myötä palaan havaintojen kuin myös
miehitetyssä Donetskissa elettyjen päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien
kerryttämän kokemuksen myötä aiheen pariin – jos mahdollista, niin tämä
kirjoitus lienee lohduttomin aikoihin. Kirjoitukseni kantava teema on vesi, tai
oikeammin sen puute. Aiemmin kesällä aiheesta on kattavasti kirjoittanut Verkkouutisissa
toimittaja Laura Halminen, lyhyempiä uutisia löytyy enemmänkin, kuten Ylellä
julkaistu uutinen vesipulasta Venäjän miehittämillä alueilla. (2 ja 3) Olen
aiemminkin kirjoituksissani kuin myös erinäisissä päivityksissä nostanut esille
miehitetyn Donbasin alueen lisääntyvät ongelmat vesihuollossa. Venäjän
suurhyökkäyksen alun (24. helmikuuta 2022) jälkeen tilanne on Venäjän
miehittämien suurten kaupunkien lisäksi heikentynyt merkittävästi useissa
pienemmissä kaupungeissa, kuten Amvrosiivkassa tilanne on hallitsematon –
ihmisillä ei ole vettä lainkaan. (4) Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen
valtaamassa Severodonetskissa (Luhanskin alueella) oli osia, joissa elokuun
alkupuolella ei ollut vettä viikkoon. (5)
Miehitetyssä Donetskissa akuutti
vesipula sai aikaan sen, että asukkaat turvautuivat neuvostoaikaiseen tapaan
yrittäessään vedota suoraan ”suureen johtajaan” – tapaan, johon
Venäjällä on turvauduttu Putinin valtakauden kuluessa useammankin kerran. Miehitetyn
Donetskin ”tulevaisuus” – lapset – osoittivat ”Hanani on vaiti”-viestinsä
Vladimir Putinille, vedoten häntä ”pelastamaan meidät”. (6)
Donbasin alueen vuosia jatkunut,
kaiken aikaa heikentynyt ja lopulta kriisiksi edennyt tila vesihuollossa ei
missään nimessä ole poikkeus Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla. Venäjän
miehitettyä Krimin niemimaan kevättalvella 2014 ja miehitystä seurannut
Ukrainan toteuttama Pohjois-Krimin-kanavan sulku saivat aikaan miehitetyllä
Krimin niemimaalla hitaasti edenneen tilan, jossa pohjavesivarannot monin
paikoin romahtivat. Venäjän haluttomuus ratkaista ongelma (esim. veden
liikakäyttö), eskaloi omalta osaltaan tilannetta niin, että niemimaan
vesihuollon ja kastelujärjestelmien kannalta tärkeät tekoaltaat kuivuivat
uhkaavasti ja aavikoituminen alkoi uhata osaa niemimaan ekologisesti herkkää
luontoa. Kanavan kautta niemimaalle virtasi valtaosa (jopa 85 prosenttia)
niemimaan alueella tarvittavasta vedestä.
Ennen Venäjän suurhyökkäyksen
alkua arvioitiin Venäjän eräänä skenaariona olevan ratkaista Krimin niemimaan
akuutti vesipula sotilasoperaatiolla, jolla miehitettäisi Krimin niemimaan ja
Dneprin välinen Ukrainalle kuuluva maa-alue, jonka seurauksena Pohjois-Krimin-kanavan
olisi koko matkaltaan Kah’ovkan tekojärveltä niemimaalle Venäjän hallussa. Venäjän
suurhyökkäyksen seurauksena kanava päätyi Kah’ovkan tekojärveltä Dnepriltä
Krimin niemimaalle sen haltuun, venäläiset räjäyttivät Kah’ovkan vesivoimalan
padon aamuyöllä 6. kesäkuuta 2023. Rikollisen teon eräs seuraus oli se, että tekoaltaasta
vetensä saanut Pohjois-Krimin-kanava kuivui.
Havaintoja miehitetystä
Donetskista
Donetskin kaupunkialueen
vesihuollon yhä pahenevien ongelmien siemenet kylvettiin reilu vuosikymmen
sitten Venäjän aloittaessa keväällä 2014 sotilasoperaationsa Ukrainan
itäosissa. Ennen ”venäläistä kevättä” ja sotaa Donetskin alueella ei
ollut pulaa vedestä – muistan tämän omiltakin vierailuilta Donetskissa
(elokuussa 2012, tammikuussa 2013 ja elokuussa 2013), vettä oli aina saatavilla
pyykinpesuun, peseytymiseen ja ruoan laittoon. Edes kuumimpina kesinäkään
kaupungin lukuisat tekoaltaat eivät kuivuneet, kuten eivät ”miljoonan ruusun
kaupungin” lukemattomat suihkulähteetkään. Voidaan siis todeta ”venäläisen
kevään” toimineen eräänlaisena vedenjakajana, jolloin kylvettiin nykyisen
katastrofin siemenet, jota ovat ruokkineet venäläisten toimet
(piittaamattomuus, koneiden ja laitteiden ryöstely Venäjälle jne.) kaupungissa
miehitysvuosina.
Donetskin kuin myös koko
suurkaupunkialueen vesihuolto oli Venäjän suurhyökkäystä (24. helmikuuta 2022)
edeltävinäkin miehitysvuosina ajoittain suurissakin ongelmissa
piittaamattomuuden, huollon laiminlyönnin sekä sotatoimien seurauksena. Tuolloin
helpotusta ongelmiin kuitenkin tuli Ukrainan taholta, sen huoltohenkilökunnan
osallistuessa pohjoisen suunnalta kaupunkiin johtavien kanavien, kuten Severski
Donets-Donbas-kanavan sekä alueen vesijohtoverkostojen huoltoon sekä
Donetskin pohjoisen alueen vedenpuhdistamon kunnossapitoon.
Pääosin nämä sotatoimistakin
johtuvat ongelmat syyt olivat seurausta Venäjän tai sen proxy-joukkojen
toimista, esim. 9. huhtikuuta 2019 Itä-Ukrainassa työskennellyt Ukrainan
valtion pelastusyksikön miinojen ja räjähteiden raivaaja menehtyi ja kaksi
hänen kollegaansa vammautui räjähdeonnettomuudessa Severski Donets-Donbas-kanavan
pumppausasemalla lähellä Zaitseven kylää reilun puolen kilometrin päässä
demarkaatiolinjasta [eli rintamalinjasta] heidän ollessa raivaamassa alueelle
asennettua ansaa. Kyseinen alue oli Ukrainan hallinnassa mutta alueen luonteen
vuoksi vihollinen pyrki miinoittamaan ja ansoittamaan niitä säännöllisesti. Seuranneina vuosina Venäjän ja sen proxy-joukkojen rikollinen toiminta kiihtyi entisestään
demarkaatiolinjalla Ukrainan kontrolloimilla alueilla.
Miehitetyn Donetskin alueella
edelleen asuvien läheisten ja tuttujemme mukaan elintarvikehuollon rinnalla
Donetskin alueen vesihuolto alkoi heiketä hyvin pian Venäjän suurhyökkäyksen
alun jälkeen kevättalvella 2022. Toki juomavesi oli ollut Donetskissa
juomakelvotonta vuosien ajan mutta kevättalvella 2022 vesi itsessään alkoi jo
olla kortilla – katkoksia vedenjakelussa oli entistä useammin (ja ne olivat
entistä pitkäkestoisempia). Eikä Venäjän suurhyökkäyksen takia Ukrainakaan
ollut enää mahdollista osallistua huolto- ja kunnossapitotoimiin.
Suurhyökkäystä seuranneina vuosina sotatoimista johtuvat ongelmat vesihuollossa
lisääntyivät Donetskin alueella (oblast) merkittävästi. Tammikuussa 2025 venäläiset
räjäyttivät Severski Donets-Donbas-kanavan putket lähellä Tšasiv Jaria osana
sotatoimiaan, mikä entisestään heikensi surkeaa tilannetta. (7)
Tämän vuoden tammikuussa miehitetyssä
Donetskissa vettä riitti säännösteltynä parin tunnin ajan lähestulkoon jokainen
vuorokausi. Tätä vettä saattoi käyttää pyykinpesuun ja siivoamiseen – veden
ollessa puhtaimmillaan suihkussakin saattoi käydä. Kevään ja kesän koitettua ja
oltua tavanomaista kuivempi, alkoi tilanne Donetsk-Makijivka-alueella heiketä
hyvin nopeasti – päädyttiin nykyiseen katastrofaaliseen tilaan, jossa vedestä
on jatkuva pula ja jossa siitä melkeinpä tapellaan jonotuspisteillä tai
vesisäiliöillä. Ja ollakseni rehellinen, kyse ei ole ”melkein tapellaan”
vaan kyllä vedestä jo tapellaan. Tämänhetkistä tilannetta miehitetyssä
Donetskissa (tai muillakaan Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa) ei
ole mitään mieltä ryhtyä kaunistelemaan ja jollain muotoa sensuroimaan, kuin
korkeintaan niiltä osin, joilla suojellaan havaintojen tekijöiden
henkilöllisyyttä tahi asuinpaikkaa.
Meille juokseva vesi ei ole
millään muotoa luksusta, olemme tottuneet siihen, että hanasta tulee
halutessamme kylmää ja lämmintä vettä – meille Suomessa normaalia on myös se,
että tätä vettä voi turvallisin mielin juoda ja käyttää mihin haluamme ja valtaosassa
Suomea suorastaan tuhlaillen. Jotakuinkin samanlaista elämä oli Itä-Ukrainassa
ennen ”venäläistä kevättä” reilu vuosikymmen sitten. Tänään tämä arki on
muuttunut luksukseksi, joka on niin kaukana, että siitä voi vain haaveilla.
Millaista on elämä, jossa ajatus
suihkussa käymisestä ja hiusten pesemisestä hyvin voi kasvaa mielessä
pakonomaiseksi ajatukseksi, joka kumpuaa mielen syövereistä aamulla
ensimmäisenä ja joka vaivaa mieltä viimeisenä hetkenä ennen nukahtamista?
Vesipula on aivan yhtä akuutti
asuintalojen lisäksi myös päiväkodeissa ja kouluissa – vettä ei ole edes sen
vertaa, että vessan voisi vetää. Edellinen on eräs syy sille, miksi monet
vanhemmat välttelevät lastensa laittamista päiväkotiin. Muitakin syitä on,
kuten miehityshallinnon taholta lapsiin kohdistuva propagandansyöttö ja
militarisointi. Tämäkin lukuvuosi miehitetyillä alueilla alkoi propagandan ja lasten
militarisoinnin sävyttämänä. (8) Eikä tilanne Donetskin alueen sairaaloissakaan
ole sen parempi. Aiemmin sairaaloita oli vaivannut henkilöpulan lisäksi pula
hoitotarvikkeista ja lääkkeistä (kummastakin oli pulaa jo ennen Venäjän
suurhyökkäystä, tilanteen muuttuessa surkeaksi jo koronapandemian aikana) mutta
nyt edellisten rinnalle on tullut vesipula.
Paikalliset ovat arvioineet, että
sairaaloiden ja muiden julkisten laitosten tilannetta heikensi merkittävästi
se, että Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen viimeisetkin suuret kombinaatit
ja tehtaat ovat hiljenneet Donetskissa. Laitokset, jotka kuluttivat paljon
vettä mutta jotka toimiessaan tuottivat sähköä ja lämpöä yhteisölle ja jotka
eräällä tapaa elivät symbioosissa kaupungin kanssa. Monen yksikön kohdalla
hiljentyminen on seurausta pääasiassa kahdesta asiasta, nimittäin henkilökunnan
pakkovärväämisestä rintamalle sekä koneiden ja laitteiden varastamisesta
Venäjälle. Tällaisiin hiljenneisiin kombinaatteihin kuului loiston aikoina
Donetskin suurimman työnantajan DMZ Donetsk-terästehtaan toiminnan
päättyminen tämän vuoden puolella. Laajan kombinaatin alueella on vielä jotain
toimintaa – todennäköisesti venäläisten huoltovarikoita – mutta masuunit,
koneet ja tehdasalueen lämpövoimalat ovat jo hiljenneet.
Laajoilla alueilla Donetskissa
maasta kohoaa kohti taivaita kymmenen tai jopa kaksikymmentä kerroksisia
asuintaloja matalien hruštšovkojen tai vielä vanhempien stalinkojen
rinnalla. Tänään näistä korkeista asuinkerrostaloista on tullut asukkailleen
kuolemanloukkuja. Nimittäin niinä hetkinä, jolloin vettä säännösteltynä
jaetaan, vedenpaine putkistossa on niin huono, ettei (sitä juomakelvotonta)
vettä saa kuin muutamassa alimmassa kerroksessa. Ylimpiin kerroksiin vesi on
kannettava, koska suurimmassa osassa näitä taloja hissit ovat lakanneet toimimasta
jo vuosia sitten.
Toimitettavan veden varassa
eläviä kaupunkilaisia huolestuttaa entistä enemmän myös se, että mistä
säiliöautoilla heille toimitettava vesi on peräisin. Huoli on aivan
aiheellinen, kun huomioidaan, että kaupunki on piittaamattoman miehitysvallan
hallussa ja näennäinen päätösvalta siviileitä koskevissa asioissa on Venäjän
nimittämillä kollaboraattoreilla, joiden joukossa on puolirikollisin keinoin
omaisuutensa hankkineita ”pikku-oligarkkeja” – joista Denis Pushilin
on erinomainen esimerkki – ja joista monilla on turvapaikat Venäjällä tai
kolmansissa maissa.
Eräs (maaseutukylässä) asuva
tuttumme kävi sukuloimassa tällaisessa kerrostalossa tänä kesänä. Päivänä,
jolloin Donetsk oli ollut paahtavan helteen kourissa viikkoja ja ilma väreili
kuumuudessa, kiipeäminen toistakymmentä kerrosta rakennuksen ylimpiin kerroksiin
oli uuvuttavaa. Kuuma, haiseva ilma seisoi porraskäytävässä. Hajulta ei päässyt
turvaan huoneistoissakaan, kuivuneista viemäreistä levisi huoneistoihin
oksennuksen tunteen kurkkuun nostava lemu. Vettä ei ollut saanut viikkoihin,
kyseisessä kerrostalossa vettä sai vain parin kolmen alimman kerroksen
huoneistoissa silloin tällöin. Muihin kerroksiin vanhukset, joita valtaosa
asukkaista oli, yrittivät kantaa käyttövetensä. Väsyneet ja uupuneet vanhukset
koettivat selvitä arjesta kuka mitenkin, eivät he enää jaksaneet huolehtia kuin
korkeintaan itsestään. Mitä läheisemme ja tuttumme ovat kertoneet,
kuolemantoiveet ja ajatukset luovuttamisesta ovat lisääntyneet.
Sukuloimassa käynyt tuttummekin
kuvaili oloaan helpottuneeksi päästyään takaisin ulkoilmaan, nähdessään taivaan
ja aloittaessaan matkansa kohti kotia maaseudulla, jossa elämä ehkäpä on
askeettista mutta mahdollisuudet talveen ja tuleviin aikoihin varautumiselle
ovat kaupunkia olennaisesti paremmat. Tuttavamme totesi, ettei tuntemaani
Donetskia ole enää olemassa, niin paljon kaupunki oli atmosfääriltään
muuttunut viimeisinä vuosina.
Venäläiset ovat tuhonneet
lukuisia ukrainalaisia kaupunkeja tykkitulella ja ohjuksilla sekä pommeilla,
Donetskin he tuhoavat hitaasti tukahduttamalla, niin että lopulta jäljellä on
kuollut tyhjä kaupunki, jonka autioiden asuinrakennusten ikkunat luovat elottoman
katseen ympäristöön.
Ympäristö – sota koskettaa
ympäristöä monella tapaa. Donetskin alueella vähäisilläkin muutoksilla voi olla
suuri vaikutus, johtuen osaltaan alueen luonteesta: suhteellisen tasaista, ei
suuria luonnon vesivaroja, kuivaa ja kasvillisuudeltaan niukkaa. Etenkin eteläinen
Donetskin oblast on luontotyypiltään aroa, valtaosa puustosta ja pensaistosta
on ihmisen istuttamaa ja istutettu suojaamaan tuulilta ja eroosiolta. Venäjän
suurhyökkäyksen alun jälkeen vähäiset metsä- ja pensasvyöhykkeet ovat
tuhoutuneet sodan ja puun muun käytön (esim. lämmitys ja linnoitteet
rintamalla) seurauksena. Tämä on paikallisten mukaan lisännyt eroosiota ja sekä
voimakkaita tuulia.
Puiden kaataminen puistoista ja
kaupunkialueelta lämmitykseen ja etenkin venäläisjoukkojen tarpeeseen vaikuttaa
merkittävästi mikroilmastoon. Kesäisin kaupunki on vielä kuumempi ja vielä
kuivempi, mikä lisää haihtumista tekoaltaista ja heikentää entisestään
kaupunkilaisten mahdollisuuksia selviytyä sodasta. Tämä sama koskee Venäjän
miehittämää Donetskin suurkaupunkialuetta lännessä venäläisten tykkitulella
tuhoamasta Mar’inkasta idässä Makijivkaan ja pohjoisessa venäläisten
tykkitulella ja lentopommeilla tuhoamasta Avdijivkasta etelässä Donetskin
eteläpuolen kyliin saakka. Mutta tilanne on aivan yhtä surkea muillakin
alueilla venäläisten miehittämää Donbasia.
Jos kuivuus ja eroosio tuhoavat
luontoa maanpinnalla, vaanii maan alla kenties vieläkin suurempi uhka. Donetsin
altaan (Donets Basin) alueella on kymmeniä hiilikaivoksia (toimivia
hiilikaivoksia oli v. 2015 104 kpl), joista moni on muuttunut miehitysvuosien
(v. 2014 eteenpäin) tai laajamittaisen sodan myötä aikapommeiksi,
kaivoskäytäviin ja -kuiluihin kertyvän veden ja siihen liukenevien
raskasmetallien ja muiden myrkkyjen tähden. (9) Ennen ”venäläistä kevättä”
vuonna 2014 Ukraina pyrki pumppaamaan kaivoskäytäviin ja -kuiluihin tihkuvan
veden pois ja puhdistamaan sen, millä yritettiin minimoida mahdolliset
ympäristökatastrofit. Huom. alueen hiilikaivosten lukumäärä on suuri ja osa on
jo lopetettu neuvostovallan aikana, joten piileviä ongelmia on ollut jo ennen
vuota 2014, mutta miehitysvuosien aikana piittaamattomuus ja tarkoituksellinen
huollon alas ajaminen ovat lisääntyneet merkittävästi.
Poimitaan yksi havainnollistava
esimerkki. Vuodesta 2008 lähtien
Ukrainan hallinto budjetoi vuosittain suunnilleen 45 miljoonaa dollaria
pitääkseen käytöstä poistettuun Yunkomin hiilikaivokseen asennetut
pumput ja järjestelmän toiminnassa estääkseen näillä toimilla saastuneen
kaivoksen tulvimisen. Vuonna 2018 Itä-Ukrainan miehitettyjä alueita rahoittava
Venäjä budjetoi enää 150 000 euroa kuukaudessa Yunkomin järjestelmien
ylläpitoon. (10) Ja lopulta samana vuonna miehityshallinto teki päätöksen antaa
Yunkomin hiilikaivoksen täyttyä luonnonvedellä, josta saattaa seurata
radioaktiivisesti saastuneen veden pääsy Mius-jokeen ja lopulta Asovanmereen. (11)
Mikä teki (ja tekee) Yunkomin hiilikaivoksesta erityisen ongelmallisen?
Osana Neuvostoliiton ”rauhanomaista
atomiohjelmaa” räjäytettiin Yunkomin hiilikaivoksessa nykyisen Donetskin
oblastin alueella 903 m syvyydessä 0,3 kt:n ydinlataus vuonna 1979. Edelleen
osin salatun kokeellisen räjäytyksen tarkoituksena oli muun muassa ehkäistä
vaarallista hiilikaivosta tämän tästä vaivanneita metaaniräjähdyksiä
vapauttamalla hiilikerroksiin loukkuun jäänyttä kaasua – vastaavaa vaikutusta
oli havaittu aiemmin maanjäristyksistä kärsineillä alueille.
Toisinaan mieleni valtaa tunne,
että Venäjä tarkoituksellisesti tuhoaa miehittämänsä alueet, jotta ne
tuhottuina, raunioituneina ja luonnoltaan raiskattuina eivät enää kelpaisi
ukrainalaisille. Että alueet olisivat ukrainalaisten silmissä muuttuneet arvottomiksi
ja ettei niistä enää siksi olisi järkeä taistella. Toisaalta samaa rikollista
piittaamattomuutta näemme myös Venäjän syrjäseuduilla, joista rikkaudet
ryöstetään Moskovaan paikallisten joutuessa elämään köyhyydessä ja niukkuudessa
sukupolvesta toiseen. Ehkäpä tämä on venäläisten tapa hallita – syöstään
valloitussodissa miehitetyt alueet äärimmäiseen köyhyyteen ja ihmisten elo
näköalattomuuteen viemällä heiltä identiteetti ja oman arvon tuntu – ja
tuomitsemalla leireille se harvalukuinen intelligentsija ”ekstremisteina”.
Näin ihmiset muuttuvat karjaksi, jota Kreml voi haluamallaan tavalla paimentaa.
Niin, Venäjän hyökkäyssodasta
Ukrainaan taitaa lopulta olla kyse paljosta muustakin. Venäjän nujertamista
voisi seurata kymmenien orjuutettujen kansojen vapautuminen (ja ehkäpä eräiden
kohdalla myös itsenäistyminen).
Marko
Lähteet:
1. Elämää Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla ja Elämää Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla: venäläisten kranaatti-iskut Donetskiin.
3. https://yle.fi/a/74-20179730
9. ASSESSMENT OF ENVIRONMENTAL DAMAGE IN EASTERN UKRAINE AND RECOVERY PRIORITIES, s. 45 alkaen.
11. https://www.liga.net/society/articles/tema-dnya-iz-za-shahty-yunkom-azovskoe-more-mojet-stat-mertvym
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.