Elämää Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla: kranaatti-iskuja Donetskiin

 

Toukokuun puolivälin tietämillä kirjoittamassani blogissa (Elämää Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla) viittasin vuosien 2014–2022 välillä Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta tekemiini havaintoihin sekä havaintojen pohjalta kirjoittamiini tarkempiin raportteihin, joissa tarkastelin miehityshallinnon, tai niiden edustajien, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla tekemiä ihmisoikeusloukkauksia sekä sotarikoksia. Havaintojen kuin myös raporttien joukossa on myös silminnäkijähavaintoja militanttien (eli Venäjän proxyjoukkojen) Donetskissa tekemistä, Donetskiin kohdistuneista kranaatinheitiniskuista sodan ensimmäisiltä vuosilta. Jäin tuolloin pohtimaan aiheesta seikkaperäisemmin kirjoittamista, joissa hyödyntäisin kyseisiä havaintoja sekä raportteja. Toisin kuin alkuperäisissä raporteissa, tässä kirjoituksessa harjoitan sensuuria ja poistan kaikki sellaiset tiedot, joiden perusteella on mahdollista yksilöidä havainnon tekijä tai tarkempi alue miehitetyssä Donetskissa.

En ryhdy arvioimaan sitä, kuinka yleistä sellainen toiminta, jossa Venäjän johtamat joukot tulittivat tarkoituksellisesti kohdetta, joka sijaitsi sen itsensä miehittämällä alueella, oli. Pelkästään minun tiedossa on lukuisia sotavuosien kuluessa tapahtuneita miehitetyillä alueilla sijainneiden siviilikohteiden tarkoituksellista tulittamista, joiden tekijänä on Venäjä-johtoiset joukot.

Ensimmäinen näistä vahvistetuista havainnoista on kesältä 2014, jolloin L havaitsi Donetskin kaupunkialueella militanttien käyttämän ”roska-auton” eli kuorma-auton, jonka laidoiltaan korotetulle lavalle on sijoitettu suojaan 82 millin kranaatinheitin, (1) tulittavan sellaisia alueita, jotka tuolloin olivat Venäjältä johdettujen joukkojen hallinnassa. Kyseessä oli ensimmäinen tietooni tullut tämän luokan tapaus. Myöhemmin valokuvien myötä sain vahvistuksen sille, että militanteilla on käytössään tällaisia ”roska-autoja”, ja että niiden lavalle oli useimmiten sijoitettu 2B9 ”Vasiljek” automaattinen 82 millin kranaatinheitin, (englanniksi asejärjestelmästä käytetään nimeä ”gun-mortar”). Tällaisen järjestelmän etuihin kuului huomaamattomuus, se pystyi myös liikkumaan vapaammin kaupunkialueella ja pääsemään lähemmäs ”kohdetta”. Toisaalta se oli myös oivallinen ”terroriase” edellisten syiden tähden. Lisäksi venäläisten oli mahdollista hyödyntää sitä omassa propagandassaan tulittamalla (huomaamattomasti) alueita, jotka olivat Kremlin nukketasavaltojen (eli ”kansantasavaltojen”) hallinnassa ja syyttämällä teosta Ukrainaa.

Jouduin monet kerrat taittamaan peistä vielä sotavuosina 2016 ja 2017 toiminnasta, koska havainnoista huolimatta moni piti tällaista toimintaa täysin järjettömänä ja jotkut jopa epäuskottavana. Ihmiset eivät tuolloin, osa ei vieläkään tunnut tiedostavan sitä, ettei Venäjän tarkoituksena välttämättä ollut rakentaa uskottavaa tarinaa, vaan aiheuttaa hämmennystä ja sekaannusta ja tämän toiminnan avulla saada aikaan tila, jossa mihinkään ei uskota (tai kaikkeen uskotaan yhtä vähän). Lisäksi monilta tuntui jäävän huomiotta se, että osa Venäjän propagandasta palveli yksinomaan kotiyleisöä, auttaen Venäjää rakentamaan omaa narratiiviaan tukevan tarinan, jota levitettiin venäläisten keskuuteen. Tämän tarinan perusteemoihin kuului propagandistinen väite ”ukrainalaisten suorittamista terroripommituksista”. Voi olla, että tämä tarinanosa levisi jopa odotettua paremmin läntiseen maailmaan median mutta etenkin (uskottavien) ”auliiden apureiden” avulla. Suomessakin Rauhanpuolustajat toimi kaikukoppana Venäjän levittämälle disinformaatiolle ja propagandalle. (2) Mutta tätä tarinaa levitettiin eri muodoissaan myös suuremmilla näyttämöillä aina Euroopan parlamenttia myöten, jossa Venäjän äänitorvia löytyi niin laitavasemmalta kuin myös äärioikealta. (3)

 

Kiovan piirin kranaattikeskitys Donetskissa

Seuratessani aamulla (30. elokuuta 2016) uutisvirtaa huomasin mainintoja Donetskin joutumisesta kranaatti-iskun kohteeksi edellisen yön kuluessa. Aamun ensimmäisten tietojen mukaan kranaattikeskityksen kohteena oli ”useita rakennuksia” Donetskin pohjoisosassa. Aamupäivän kuluessa saimme kontakteiltamme Donetskista tarkempaan tietoa. Ensinnä täsmentyi se, että keskitys kohdistui Kiovan piirin (ukr. Київський район) alueelle Donetskin pohjoisosissa ja myöhemmin varmistui kranaattikeskityksen osuneen vul. Dvoržakan alueelle – kadun kerrostaloista nro. 2 ullakko syttyi palamaan kranaattikeskityksen jälkeen. (4)

Tietojeni mukaan jo ennen aamua paikalle oli saapunut joukko venäläisten ”medioiden” edustajia, muun muassa News Front’in ja Life.ru:n ”toimittajat” tiimeineen. Havaintojen mukaan heitä oli epätavallisen paljon, enemmän kuin normaalisti vastaavan kaltaisissa tilanteissa. Se, että tällaiselle paikalle saapuu runsaasti venäläisten ”medioiden” edustajia indikoi jo tuolloin sitä, että kyse on jostain muusta, kuin ”miltä tapahtunut näyttää”. Vaikka tuolloin Itä-Ukrainassa oli jo sodittu parin vuoden ajan, liian harva näki Venäjän kyynisten provokaatioiden ja lavastusyritysten läpi – usein tapahtunut meni ”pikku-uutisena” läpi sellaisenaan. Venäjän suurhyökkäyksen alla alkutalvella 2022 olimme jo viisaampia, mutta edelleen aivan liian usein mediatalot olivat uutisoidessaan ”tasapuolisuusharhan” vallassa.

Donetskissa elokuun toiseksi viimeisenä päivänä (v. 2016) uutisointia seuranneet henkilöt kertoivat uutisoinnin olevan ”tavanomaista”. Venäläismediat sekä paikalliset propagandamediat olivat välittömästi uutisoinut tapahtuneesta ”Ukrainan suorittamana provokaationa…”. Kranaattikeskityksellä oli myös lukuisia silminnäkijöitä. Heidän lausuntoihinsa ei kiinnitetty huomiota. Eräs alueella asunut henkilö oli nähnyt tapahtuman parvekkeeltaan, hän kertoi ns. toimittajille aluetta tulitetun etelästä Donetskin keskustan suunnalta. Ei siis luoteesta, jolla suunnalla rintamalinja lähimmillään tuolloin kulki. Ei myöskään pohjoisesta, jolla suunnalla Donetskin esikaupunkialueella Avdijivkan eteläpuolella oli taisteltu aiemmin kesällä. Vul. Dvoržakalla vierailleet ”median” edustajat eivät olleet kiinnostuneita näistä silminnäkijälausunnoista. Asukkaat eivät päässeet ääneen virallisissa lähetyksissä, mikä on ymmärrettävää, koska he olisivat vieneet pohjan pois propagandistiselta väitteeltä ”ukrainalaisten suorittamasta iskusta”.

Näytöksen järjestäjiä – nimittäin propagandanäytöksestä tässä oli kyse – ei myöskään haitannut yhtään se, että kohteesta Donetskin pohjoisosista oli sodan osapuolia jakaneelle demarkaatiolinjalle vähimmilläänkin yli 3500 metriä, ja Ukrainan asevoimien sekä vapaaehtoisjoukkojen todellisiin asemiin reilut 4500 metriä. Ukrainalla ei ollut alueella asejärjestelmiä, joilla olisi yltänyt kohteeseen aiheuttaen havaitut vauriot. Venäjän proxy-joukoilla sen sijaan oli useita tukikohtia sekä huoltovarikkoja 2–3 kilometrin säteellä kranaattien vaurioittamasta kerrostalosta.

Kyseinen kranaattikeskitys Kiovan piirin alueelle Donetskin pohjoisosiin ei ollut ainoa tällainen episodi noina elokuun päivinä ja viikkoina. Edellisenä viikonloppuna Kiovan piirin pohjoisosiin, Donetskin päärautatieaseman pohjoispuolelle sekä Veselen kylän itäosiin ammuttiin lukuisia kranaatteja. Summittaiselta vaikuttaneen tulituksen seurauksena useampi asuinrakennus sai vähäisiä vaurioita, ikkunoita hajosi jne. Saimme myös tutultamme silminnäkijähavainnon, joiden perusteella saatoimme päätellä sen, etteivät kranaatit tulleet Ukrainan kontrolloimilta alueilta.

 

Lisää laittomuutta ja kurittomuutta sekä rikollista toimintaa miehitetyssä Donetskissa  

Seuraava hyvin epämääräinen tapahtuma sijoittuu kevättalveen 2015, jolloin muutaman kilometrin päähän Donetskin ydinkeskustasta kerrostalojen sisäpihalle ammuttiin kranaatteja. Hyvin vähäisten vaurioiden perusteella (hajonneita ikkunoita, pari kuoppaa maassa ja hajonneita portaita sekä vaurioitunut seinä) voidaan päätellä, että käytetyt kranaatit eivät olleet suurikokoisia. Suurella todennäköisyydellä 82 millisiä tai vaihtoehtoisesti kotikutoisempia pommeja, jotka heitettiin alueelle tai kaukolaukaisimella räjäytettiin talojen sisäpihalla. Kaikissa tapauksissa voidaan sulkea pois se, että tulittajana olisi ollut Ukrainan asevoimat tai niiden rinnalla taistelleet joukot, koska kyseiseltä alueelta lähimmille silloisiin Ukrainan eteentyönnettyihin tarkkailuasemiin oli matkaa reilut 15 km. Ukrainan tykistöä oli tuolloin, ennen Minsk II-sopimuksen voimaantuloa, asemiin sijoitettuna noin 20 kilometrin päässä. Osassa tällaisista tapauksista taustalla saattoi olla Venäjän proxy-joukkojen keskinäisestä välienselvittelystä tai reviirikiistoista.

Havaintojeni sekä saamieni tietojen mukaan tällaiset reviirikiistat olivat suhteellisen yleisiä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sodan ensimmäisinä vuosina, eräänä vedenjakajana voidaan pitää militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon likvidointia 31. elokuuta 2018 (5) ja sitä seurannutta laajempaa puhdistusaaltoa. Eivät reviirikiistat Zahartšenkon likvidointia seuranneisiin puhdistuksiin päättyneet, mutta ne muuttivat muotoaan toiminnan muuttuessa organisoidummaksi ja johdetummaksi.

Tällaisten reviirikiistojen havainnoitsijaksi päätyi myös eräs ”pienpuotia” pitänyt tuttumme kevättalvella 2016, jolloin miehitetyssä Donetskissa erään pataljoonan* hallinnoimalle alueelle hyökkäsi toiseen Venäjän proxy-joukkoihin kuuluvan pataljoonan joukkoja. Hyökänneet joukot tulittivat aluetta erilaisilla aseilla, tavoitteenaan oli todennäköisesti ryöstää liikkeet syntyneen kaaoksen seurauksena. Tällainen rikollinen toiminta harvoin, jos koskaan, johti mihinkään kurinpidolliseen toimeen tekijöitä kohtaan. Sen sijaan venäläiset tavanomaisesti hyödynsivät tällaiset episodit omassa propagandassaan syyttäen tapahtuneesta Ukrainaa. Niissä tapauksissa, joissa ETYJ:n tarkkailijat pääsivät tekemään tutkimusta sekä haastattelemaan uhreja, tapahtumapaikalle harvoin päästiin riittävän nopeasti ja vielä harvemmin silminnäkijöitä päästiin kuulemaan vapaasti. Ei myöskään pidä unohtaa sitä, että läsnä on myös epäilys siitä, että kuultavia on valmisteltu miehittäjän tai niiden edustajien toimesta. Eikä myöskään pidä unohtaa pelon vaikutusta haluun kertoa tapahtuneesta todenmukaisesti. Usein jo pelkkä vihjaus palkan tai jonkin muun edun menettämiseen, sai aikaan sen, että silminnäkijä ”alkoikin unohtaa havaintojaan”, ja kun tällaisista asioista on muistutettu riittävän monta kertaa, ihmiset ehdollistuvat kuvaamaan tapahtumia tavalla, jonka he olettavat tyydyttävän miehittäjää tai sen edustajaa.

Kävin tuolloin keskusteluja näistä ja vastaavista tapauksista ukrainalaisten ihmisoikeusaktivistien kanssa. Kirjoituksessa kuvattu toiminta oli tuolloin tavanomaista miehitetyillä alueilla. Toki jokaisen epäillyn tapauksen kohdalla tapahtuneen todistaminen on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Hyvin harvoin ulkopuoliset pääsivät tutkimaan paikkoja välittömästi tapahtuneen jälkeen. Usein tapahtuneet tulivat ilmi sosiaalisen median kautta tai venäläisten epäilyttävistä propagandauutisista. Toisinaan ”maito oli kaatunut kunnolla pöydälle” läntisten medioiden siteeratessa sellaisenaan venäläisten ”uutistoimistojen” uutisia. Eikä aina läntistenkään uutistoimistojen omakaan uutisointi ollut onnistunutta, olennaisia asioita jätettiin kertomatta (tai ne kerrottiin auttamatta liian myöhään). Näin kävi myös BBC:lle helmikuussa 2015, heidän uutisoidessa donetskilaiseen sairaalaan kohdistuneesta kranaatti-iskusta. (6) Nimittäin sairaala-alueelle (ja muihin lähialueen taloihin) osuneet kranaatit osuivat kaikki rakennusten itäseinille tai pihoille sienien välittömään tuntumaan. Ehkäpä en olisi itsekään kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, jollei Donetsk olisi ollut minulle tutumpi kaupunkina ja tuntenut sen asukkaita, joten teinkin tiedusteluja ja jo seuraavina päivinä sain vahvistuksia epäilyilleni, joista tärkein kohdistui ilmansuuntaan, johon rakennusten vaurioituneet seinät avautuivat.

Mielestäni nämä olivat olennaisia tietoja aikana, jolloin Venäjä propagandan ja disinformaation avulla pyrki häivyttämään totuuden. En myöskään väitä, että kaikissa tällaisissa siviilikohteiden tulitus-tapauksissa on kyse tahallisesta toiminnasta. Ongelma vain on siinä, ettei Venäjä tai sen tuella alueella operoineet joukot, juuri koskaan tunnustaneet tekoaan, vaan syyttivät ilmiselvissäkin tapauksissa Ukrainaa. Todellisia provokaatioita ja (venäläisille) medioille järjestettyjä näytöksiä mahtui runsaasti joukkoon, jollaisista saatiin runsaasti esimerkkejä päiviä ja viikkoja ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua helmikuussa 2022 mutta sellaisista löytyy esimerkkejä aiemmiltakin vuosilta. (7 ja 8) Toiseen ääripäähän kuuluivat kurittomuuden ja piittaamattomuuden seurauksena tapahtuneet siviilikohteiden tulittamiset, jollaisesta venäläistaustainen Sparta-pataljoonan komentajanakin toiminut Arsen ’Motorola’ Pavlov antoi esimerkin ampuessaan summittaisesti kranaattikiväärillä asutetulla alueella. (9) Kyse ei hänenkään kohdalla ole ainoasta kerrasta, jolloin hän osoitti suurta piittaamattomuutta aseidenkäytössä. Muistakaamme, että kirjoituksessa kuvaillut tapahtumat tapahtuivat pääsääntöisesti noin vuosikymmen sitten. Sen sijaan, että poliitikot lännessä olisivat tuolloin ryhtyneet riittäviin toimiin, he hankaloittivat Ukrainan puolustustaistelua ja usein jopa kohtelivat sitä, kuin rikollista sen sijaan, että Venäjä olisi pantu tilille teoistaan. 

Marko

Lähteet:

1. https://www.radiosvoboda.org/a/27996271.html

2. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2023/02/rauhanpuolustajat-tyota-rauhanohjusten.html

3. https://theins.ru/en/politics/268694

4. https://x.com/hyeva_marinka/status/770493325107421184

5. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/09/attentaatti-kansantasavalloissa-eli.html

6. https://www.bbc.com/news/world-europe-31129484

7. https://www.bellingcat.com/news/2022/02/28/exploiting-cadavers-and-faked-ieds-experts-debunk-staged-pre-war-provocation-in-the-donbas/

8. France24:n toimittaja onnistui nauhoittamaan ja kuvaamanaan keskustelun tulitaukorikkomuksen-lavastusoperaation valmistelusta lokakuussa 2016. Tapahtuneesta tekee erityisen kiinnostavan se, että paikalla oli kaksi suomalaistaustaisen Janus Putkosen päätoimitteleman DONi News-propagandamedian ”toimittajaa”, ranskalaistaustainen Christelle Néant sekä edesmennyt Jekaterina Vasilenko. Tapahtumakuvaus löytyy muun muassa 7. helmikuuta 2022 kirjoittamastani blogista.

https://www.france24.com/en/20161014-video-reporters-donetsk-dependent-republic-russia-ukraine-weapons

9. https://x.com/carl_tuckerson1/status/1773002361679528277

*: Pataljoonan nimi on tiedossani, en edelleenkään mainitse pataljoonan nimeä, koska se auttaisi yksilöimään alueen miehitetyssä Donetskissa.

Donetskin kranaatinheitiniskusta julkaistiin lyhyt uutinen SSS-Radion verkkosivulla tapahtuma-aikana: http://sss-radio.ee/fi-blogi/kirjeenvaihtajamme-marko-enqvist-kranaatti-iskuja-donetskiin (huom. linkki ei enää toimi).