Mistä tietää vaalien lähestyvän?

Suomessa ensi vuoden kevättä voi hyvällä syyllä kutsua vaalikevääksi, lyhyen ajan sisään järjestetään kahdet merkittävät vaalit – eduskuntavaalit ja europarlamenttivaalit. Eräänä mittarina vaalien lähestymisestä voitaneen pitää erilaisten vastamedia, valemedia ja propagandasivustojen aktivoitumista ja kiihtyvää ”tiedonvälitystä” jota muut jakelukanavat eriasteisesti tukevat. Samalla myös keskustelu Suomessa järjestettäviin vaaleihin kohdistuvasta vaikuttamisesta on kasvanut, Venäjän noustessa vaikuttajana ihmisten huulille. (1) Tässä kohdin on tietenkin hyvä todeta, että Suomeen kohdistuu eriasteista viestintää ja vaikuttamista muualtakin kuin Venäjältä, on kuitenkin ymmärrettävä se, että tavoissa ja keinoissa voi olla suurikin ero – samoin tavoitteissa. On hyvä uhrata ajatuksia sille, että ketä vaikuttaminen palvelee, mikä sen tarkoitus on ja kuka siitä eniten hyötyy. Venäjän ulkomaihin kohdistamaa vaikuttamista, hybridisotaa ja perinteistä sotaa tarkastellessa päätyy väistämättä siihen johtopäätökseen, että Venäjän harjoittamien toimenpiteiden ensisijaisena tarkoituksena on palvella maan omia tarpeita, samalla hajottaa läntistä yhteisöä sekä pyrkiä luomaan uudelleen Moskovan kontrollissa oleva etupiiri – tässä yhtälössä Suomella ei ole kuin hävittävää, mikäli Venäjän toimiin ei vastata päättäväisesti ja uhkatekijöistä keskustella avoimesti sekä rehellisesti. Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani ei kuitenkaan ole paneutua syvällisesti Venäjän suoraan vaikuttamiseen vaan kohdistaa katsetta laitoihin – marginaaliin – jossa erilaiset ”mediat” pyrkivät valtaamaan ”sieluja”.

Vaalien lähestyessä propaganda ja disinformaatiosivustot ja kanavat aktivoituvat

Suomessa on kokojoukko vastamedioita ja propagandasivustoja, joille yhteistä on niiden, valtaosin länsivastaisen, materiaalin ohella kritiikitön suhtautuminen Venäjän valtion toimintaan. Venäjän valtiojohdon näkemys oikeudesta omaan etupiiriin tunnutaan tunnustettavan tässä joukossa, Venäjä nähdään jonkin asteisena vastavoimana lännelle – Yhdysvalloille. Venäjän teoille haetaan, vähintäänkin hyväksyntä, siitä mitä Yhdysvallat on tehnyt, mikä näkyy keskustelutaktiikkana ”whataboutismina” mutta sama on havaittavissa myös kirjoitetussa materiaalissa, jossa Venäjän toimia selitetään Yhdysvaltojen toimien kautta näkemättä merkittäviä eroja niiden välillä.

Kuvassa eräitä tällä hetkellä toimivia vasta- ja valemedioita, joita käytetään laajalti myös propagandan julkaisuun sekä alustoina erilaisten herjaus- ja vihakampanjoiden luontiin ja ylläpitoon.

Ilja Janitskinin perustama MV-lehti, nykyinen MV-media, tuli myös tunnetuksi viha- ja herjauskampanjoista, jollaisten kohteeksi joutui myös Ylen toimittaja Jessikka Aro. Samaista sivustoa käytettiin myös maalittamiseen, jolloin kohteeksi saattoi päätyä kuka tahansa, joka kirjoitti maahanmuutosta, Venäjästä tai jostain muusta aiheesta MV-lehden ”linjan” vastaisesti. Turvallisuuspolitiikasta kirjoittaessa maalittamisen kohteeksi saattoi päätyä, mikäli kirjoitti kriittisesti ja analysoiden Venäjän nykyjohdon toiminnasta tai Venäjältä käsin harjoitetusta laajasta propagandasta tai vaikuttamisesta – unohtamassa sotia Ukrainassa ja Syyriassa.

MV-lehden toiminnan seurauksena sen perustaja ja silloinen päätoimittaja Ilja Janitskin päätyi yhdessä MV-lehden toiminnassa mukana olleen Asta Tuomisen ja Venäjän presidentinhallinnon alaiselle RISI:lle (RISS) työskentelevän Johan Bäckmanin kanssa oikeuteen. Kolmikko tuomittiin ja sittemmin he valittivat tuomiosta. (2)

Laiton lehti? on entisen Suomi Ensin -liikkeen nykyisen Suomen Kansa Ensin -puolueen perustajan Marco de Wit’in julkaisu, joka on luonteelta hyvin pitkälti verrattavissa MV-mediaan. Taannoin käydessäni de Wit’in julkaisun kirjoituksia läpi, kohtalainen osa niistä oli kopioita, pienin lisäyksin, MV-mediasta tai ne pohjautuivat MV-median ja sen edeltäjän MV-lehden ”tuotoksiin”, kuten lokakuun 29. julkaistu kirjoituksentapainen oksennus Jessikka Arosta. (3) Kirjoitus on sekava kokoelma de Wit’in omaa tuotosta yhdistettynä MV-lehdessä julkaistuun aineistoon. Kyseistä kirjoitusta voidaan pitää tyyppiesimerkkinä häirinnästä ja loanheitosta. Kyse ei ole sananvapauden nimissä laaditusta kriittisestä kirjoituksesta vaan häirinnästä ja disinformaatiosta, jonka avulla kohteen maine pyritään mustaamaan ja hänet esittämään niin epäedullisessa asemassa kuin suinkin mahdollista.

Nettiuutiset on syystalvella perustettu julkaisu, sen taustalta löytyy tuttua porukkaa, muun muassa MV-lehden ja -median "toimittamisesta" Janitskinin jälkeen vastannut Juha Korhonen, jonka nimissä nettiuutiset.fi on. Sivuston ”uutisvirtaa” hallitsevat tutut aiheet, maahanmuutto ja EU-vastaisuus. On myös hyvä huomioida, että Venäjä saa varsin paljon palstatilaa ja siten, että Venäjä on uhri, Venäjä on hyökkäyksen kohde – ei siis ihme, että Johan Bäckman on jakanut ”uutissivuston” materiaalia omilla sosiaalisen median kanavillaan.

Nettiuutiset-sivulla 13.12.2018 julkaistu ”uutinen” Sotilastiedustelu: Ukraina hyökkää pian, pohjautuu täysin venäläisiin propagandajulkaisuihin höystettynä Donetskin ”kansantasavallan” militanttijoukkojen tiedottajan Eduard Basurinin disinformatiivisella tiedonannolla. Ei liene yllättävää, että Johan Bäckman VK-tilillään jakaa kyseisen ”uutisen”. Tässä kohdin on syytä kuitenkin mainita se, että viimeisen puolenvuoden sisällä venäläispropaganda on uutisoinut lukuisia kertoja, eri variaatioin, ”uutisen” Ukrainan hyökkäyksestä. Tähän mennessä tällaista hyökkäystä ei olla nähty. Tällä hetkellä asetelma Itä-Ukrainassa on edelleen sellainen, jossa Venäjä provosoi ja toimii aggressiivisesti, ja jossa Venäjä tuo lisää sotilaallista voimaa alueelle.

nettiuutiset.fi on rekisteröity Juha Korhosen nimiin.

Tästä nelikosta ehkäpä uskottavin on pitkähkön telakalla olon jälkeen syksyllä jälleen aktivoitunut Vastavalkea, joka on Vastavalkea ry:n julkaisema puoluepoliittisesti sitoutumaton verkkolehti. (5)

Vastavalkea ry on rekisteröity Tauno Mehtälän nimiin. (6) On mahdollista, että Vastavalkean aktivoituminen tauon jälkeen marraskuun alkupuolella on sattumaa, ajallisesti se vain osuu hetkeen, jolloin useammassa maassa eurooppalaisessa valtiossa venäläismieliset sivustot ja bottiverkostot kiihdyttivät toimintaansa.

Vastavalkea on ulkoasultaan uskottava, jopa luottamusta herättävä. Sivuilla julkaistujen kirjoitusten taustalla on lukuisia, tunnettujakin, nimiä – kuten Sampo Ahto (yleisesikuntaeversti evp ja sotahistorioitsija) sekä kansanedustajana ja Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toiminut Mikko Elo, joista jälkimmäinen on myös ollut mukana katalyyttina toimittaja Jessikka Aron häirinnässä, viimeksi tämän vuoden elokuussa, jolloin hänen aktiivisuuden myötä alkoi useiden päivien mittainen häirintäkampanja Aroa vastaan. Toisaalta aktiivikirjoittajien joukossa on salaliittoteoreetikoita kuin myös venäläisrahoitteisen propagandajulkaisun, jollainen alas ajettu DONi News oli, palveluksessa olleita, jollainen Jarmo Ekman, Paavo Väyrysen aikaisen Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen, on.

Vasta tarkempi sivuun tutustuminen paljastaa sivuston luonnetta tarkemmin, avautuu kuva, jossa maailmaa tarkastellaan – hyvin usein – oudoksuttavasta näkökulmasta, jossa eräänä merkitsevänä teemana on Venäjän näkeminen uhrina, jonka toimet ovat reaktioita lännen toimiin. Venäjän toimet voidaan siis nähdä puolustuksellisina ja sellaisina ne koetetaankin selittää, linja noudattaa täten virallisen Venäjän linjaa maasta (lännen) uhrina.

Tässä kirjoituksessa ei ole perusteltua tarkastella syvällisemmin Vastavalkean luonnetta disinformatiivisena vastamediana, turpokirjoittaja Rysky Riiheläinen on laajassa kirjoituksessaan ”Vastavalkea on disinformaation lähde” käsitellyt erinomaisesti Vastavalkean tätä puolta.

Tämänkin julkaisun toiminnassa aktiivisesti mukana olevat henkilöt ovat osallistuneet aktiivisesti ja aggressiivisesti erimieltä olevien häirintään, mikä tuntuu olevan perin tavanomaista näiden, vastamedioiden toiminnassa mukana olevien henkilöiden kohdalla. Usein asetelma on myös se, että näitä media-alustoja käytetään tähän tarkoitukseen, toisinaan ne näyttävät valjastetun tällaiseen toimintaan. Toimintaa perustellaan usein (lähes aina) sananvapaudella, julkaisijat eivät kuitenkaan tunnu ymmärtävän – tai halua ymmärtää – sitä, että sananvapauteen liittyy myös vastuita ja että sananvapaudellakin on rajansa. Ihan mitä tahansa ei ole sallittua julkaista sananvapauden nimissä, rajojen ylittämisestä koituu yleensä seuraamuksia, mikä tämän vuoden puolella nähtiin toteutuvan Janitskinin, Bäckmanin ynnä Tuomisen kohdalla.

Yllä nimeämieni julkaisuiden ohella samaan joukkoon sopii laskea myös kokojoukot youtube-tilejä sekä erilaisia blogeja, osin näiden youtube-tilien ja verkkojulkaisuiden taustalla on samoja henkilöitä. Marco de Wit tiedetään ahkeraksi tubettajaksi, jonka videoilla on kohtalainen seuraaja joukko, Juha Korhosen vetämänä MV-media keräsi ruudun ääreen parhaimmillaan samanaikaisesti tuhatkunta kuulijaa.

Oululaiset Tiina Wiik ja Junes Lokka, ovat ainakin paikallisesti saaneet huomattavankin paljon huomiota. Lokka äänestettiin Oulun kaupunginvaltuustoon Aito suomalainen yhteislista -yhteislistalta. Toisaalta heidän ja eräiden kansallismielisinä itseään pitävien välillä taitaa olla jonkin sortin ”konfliktitila”, mikä ei suinkaan ole poikkeuksellista näiden marginaaliin kuuluvien ryhmien ja henkilöiden kohdalla, josta esimerkkinä käy Suomi Ensin hajoaminen kahtia, jonka jälkeen Marco de Wit perusti Suomen Kansa Ensin liikkeen, joka tällä viikolla rekisteröitiin virallisesti puolueeksi.

En myöskään sulkisi pois sitä, että eräät yhdistykset toimisivat yhteiskuntaa hajauttavasti ennen vaalikevättä ja sen aikana. Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI levittää hyvin näkyvästi Venäjän valtiohallinnon näkökulmaa tukevia ”uutisia” Facebook-sivullaan. (7) Yhdistys ja etenkin sen puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov ovat osallistuneet toistuvasti Venäjän valtiohallintoa tukeviin propagandatempauksiin, jollaisina voidaan pitää useampana vuonna Helsingissä järjestettyä Kuolemattoman rykmentin marssia toukokuun 9., kuin myös Skippari-Smirnovin aktiivista osallistumista matkailuun Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla ja siellä osallistumista propagandatilaisuuksiin. Aiheeseen yksi näkökulma lyhyehkössä blogissani menneeltä syksyltä ”RUFI:Krimin matkoja ja venäläispropagandan levittämistä”.

Vaikuttamisessa ja epäsovun kylvämisessä huomioisin myös eräät maamme rajojen ulkopuolella toimivat operaattorit, jo aiemmin mainitun Johan Bäckmanin ohella huomioisin myös Janus Putkosen tässä yhteydessä, vaikka hänen merkityksensä on nähdäkseni pienentynyt huhtikuun 2018 jälkeen, jolloin propagandistinen DONi News, jonka päätoimittelijana Putkonen oli, käytännössä ajettiin alas. Kummankin taustalla toki kummittelee Venäjä, muodossa tahi toisessa kumpikin toimii Venäjän etujen mukaisella tavalla.

Suomessa tämä aktivoituminen on osaltaan selitettävissä sillä, että moni julkaisuiden taustalla olevista henkilöistä on mukana puolueissa, joiden tavoitteena on asettaa ehdokkaita tuleviin eduskuntavaaleihin ensi keväällä. Reformi on kerännyt suuren joukon henkilöitä ehdokaslistalle, joukosta löytyy niin Janitskin, Korhonen kuin Bäckmankin.

Suomen Kansa Ensin puolueeksi

Joulukuun 11. Suomen Kansa Ensin merkittiin puoluerekisteriin, puolueen puheenjohtajana toimii – blogissa jo mainittu – Marco de Wit. de Wit toimi aiemmin näkyvässä roolissa, sisäisten erimielisyyksien seurauksena kahtia hajonneessa, maahanmuuttovastaisessa Suomi Ensin liikkeessä. Sama kohtalo, hajoaminen, voi olla edessä Suomen Kansa Ensin puolueellakin, nimittäin puoluerekisteriin merkitsemisen jälkeen alkoi kantautua tietoja siitä, että uuden puolueen tulevaisuus ei välttämättä ole kovinkaan ruusuinen. Uudessa puolueessa eletään ensihetkistä lähtien sisäisen hajaannuksen aikaa, puolueen puheenjohtaja de Wit’in mukaan puolueessa oli rikollinen kaappausyritys. En kuitenkaan ryhdy spekuloimaan sillä kuinka todellinen tämä uhka oli, enkä silläkään, kuka on syyllistynyt ja mihin. Jotain tämäkin kertoo näistä marginaalissa olevista ryhmistä, ainakin osa niistä tuntuu hajoavan osiinsa ennen kuin ovat edes ehtineet vakiinnuttamaan toimintaansa – mikä on liene meidän muiden kannalta erinomaisen hyvä asia.

En pidä Suomen Kansa Ensin puoluetta poliittisena uhkatekijänä, sen sijaan yhdessä Reformin ja muiden laita- ja äärioikeistoon laskettavissa olevien ryhmien kanssa Suomen Kansa Ensin yrittänee ottaa aggressiivisella toiminnalla kokoaan suuremman tilan haltuun ja näin pyrkiä hallitsemaan keskustelua ja vaikuttamaan käynnissä olevaan keskusteluun – myrkyttämään keskusteluilmapiiriä venäläisoppien mukaisella tavalla. On enemmän kuin todennäköistä, että nämä ryhmät pyrkivät myös vaikuttamaan Perussuomalaisten radikaaliin siipeen saaden sieltä tukea omalle agendalleen ja toisaalta käyttäen perussuomalaisia välillisesti äänitorvenaan.

Suomi ei suinkaan ole ensimmäinen maa, jossa pienpuolueita ja pienryhmiä yritetään ulkoisen toimijan taholta käyttää hyödyksi, käyttää tällaisia puolueita laitavasemmalta äärioikealle oman agendan ja edun ajamiseen joko selkeän yhteistyökuvion pohjalta tai siten, että puolueiden edustajilla ei välttämättä ole oikeaa tilannekuvaa – ymmärrystä. On parempi, että käytössä olevan tiedon pohjalta en spekuloi sillä kuka tietää ja mitä, lukijoiden ja puolueen ympärillä olevien on kuitenkin hyvä tietää kenelle mahdollisesti ovat antamassa äänensä, jos puolue edes pysyy pystyssä tuleviin vaaleihin asti. Heinäkuussa 2016 maahanmuuttovastaisessa liikehdinnässä aktiivisesti mukana ollut Marco de Wit vieraili yhdessä suomalaisten propagandamatkalaisten kanssa miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Samalle matkalle otti osaa myös Mari Johanna Kosonen. Matkan kuluessa Marco de Wit haastatteli propagandisti Janus Putkosta laatien alueelta myös jonkin sortin ”matkaraportteja”.

Kaksikko de Wit ja Kosonen otti osaa muun ryhmän lailla matkanjärjestäjien propagandatilaisuuksiin, ja kun huomioidaan vielä se, että he kaikki saapuivat alueelle laittomasti Venäjän kautta rikkoen näin Ukrainan lakeja (ja ulkoministeriön matkustussuosituksia) kyse on muusta kuin harmittomasta toiminnasta.

Suomalaisia propagandaturisteja miehitetyssä Itä-Ukrainassa kesällä 2016.

Suomi Ensin oli toimintansa puolesta lähinnä jonkin sortin ”Putinin turistien” haarajaosto. Suomen Kansa Ensin kohdalla sopii kysyä, että minkä kansan asialla puolue oikeasti on. Ei se ainakaan Suomen etua aja, joten nimenmuutosta odotellessa…

Marko

1. https://yle.fi/uutiset/3-10551660 

2. https://yle.fi/uutiset/3-10552424 

3. https://laitonlehti.net/2018/10/29/ala-naura-ylen-natonarkkari-jessika-arolle-youtube-sensuroi-yle-miekkarin/ 

4. https://nettiuutiset.fi/sotilastiedustelu-ukraina-hyokkaa-pian/ 

5. https://vastavalkea.fi/ 

6. https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/vastavalkea+ry/26810482 

7. https://www.facebook.com/rufiyhdistys/?epa=SEARCH_BOX