Venäläiset julkaisut yhdessä
Venäjän miehittämien alueiden propagandajulkaisuiden kanssa ovat aloittaneet
jälleen tutunkuuloisen rummutuksen Ukrainan massiivisesta hyökkäyksestä – tällä
kertaa Ukrainan asevoimat hyökkäisi muutaman päivän kuluttua 12 000 miehen
voimin rannikkoa myöten Mariupolista itään kohti Novoazovskia ja Venäjän rajaa.
Venäjän suurlähettilään Pavel
Kuznetsovin puheet myötäilevät näiden julkaisuiden ”rumputulta”. (1)
Lukijoita on kuitenkin hyvä muistuttaa siitä, että viimeksi syyskuussa
vastaavat mediat toistivat samaa ”tarinaa” Ukrainan offensiivista ja vieläpä
samalla rannikkokaistaleella ja samalla miesvahvuudella. Eikä tämä väite syyskuisesta
eskalaatiosta ole ensimmäinen tälle vuodelle. Keväällä ja alkukesällä
venäläismediat rummuttivat viikkokausien ajan Ukrainan hyökkäysvalmisteluista
ja siitä, kuinka Ukrainan asevoiomat hyökkäisi jalkapallon MM-kisojen alkaessa
Venäjän miehittämille Itä-Ukrainan alueille. Kesäkuun 20. kirjoitin aiheesta ”Venäläinen sotapropaganda käy kovillakierroksilla” -blogin.
Yllä propagandaa tältä viikolta,
alla tämän vuoden syyskuulta.
Venäläispropagandan rummutus
Ukrainan hyökkäyssuunnitelmista olisi helposti ohitettavissa
olkainkohautuksella, jollei Venäjän omat toimet jo reilun puolen vuoden ajalta
antaisi ymmärtää, että se itse on tavalla tai toisella tyytymätön vallitsevaan
tilanteeseen. Toki on mahdollista, että Venäjän johto haluaa yksinkertaisesti
testata Ukrainaa toivoen sen provosoituvan ja vastaavan sellaisella voimalla,
joka saa Ukrainan näyttäytymään syylliseltä maailman silmissä, vaikka syy sodan
mahdolliseen eskaloitumiseen löytyy yksinomaa Kremlistä. Itse asiassa
Suomestakin on viime aikoina kantautunut – jälleen kerran – surullisia
toiveita, joiden mukaan kummankin osapuolen olisi tultava vastaan, mikä on
ajatuksena täysin absurdi ja kun suomalaispoliitikko tällaista lausuu, tuntuu
se äärimmäisen vastenmieliseltä:
"Ymmärrän myös sitä keskustelua, joka edelsi pakotteisiin tarttumista
vuonna 2014, kun Venäjä ja Ukraina ajautuivat konfliktiin. Tilanne on ollut ja
on vakava. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Minskin sopimuksessa kaikkien
osapuolten olisi nyt tultava vastaan" – näin keskustan kansanedustaja Anne
Kalmari. (2) Keskusta on valmis myymään (olemattomat) arvonsa kunhan vaan
maitoa ja juustoa virtaa Venäjälle, vähät miehityksestä, sodasta ynnä laajoista
ihmisoikeuksien rikkomisista, joihin Venäjä syyllistyy.
Tällaiset toiveet kaikkein ”osapuolten vastaan tulemisesta” ovat
juuri sellaisia, joita Venäjän johto haluaa kuulla, koska sellaiset puheet
edesauttavat Venäjää omien tarkoitusperien saavuttamisessa, ja vähintäänkin ne
hankaloittavat Ukrainan asemaa.
Mutta Venäjän omat toimet etenkin
Asovanmerellä antavat ymmärtää, että maalla on toteutumattomia tavoitteita. Kertšinsalmen ylittävän sillan
valmistuttua viime keväänä, on Venäjä häirinnyt toistuvasti Asovanmerellä
sijaitseviin Mariupolin ja Berdjanskin ukrainalaisiin satamiin purjehtivien
alusten liikkumista salmessa sekä Asovanmeren puolella. Rahtialuksia on
pysäytetty, niitä on seisotettu Kertšinsalmen edustalla Mustanmeren puolella,
alusten rahtia on tarkastettu ja miehistöä kuulusteltu vastoin kansainvälisiä
ynnä maiden välisiä sopimuksia. Tilanne Kertšinsalmessa ja Mustalla merellä
eskaloitui parisen viikkoa sitten Venäjän FSB:n alaisen rannikkovartioston
ensin häirittyä ja sitten hyökättyä Venäjän asevoimien tuella kolmen Ukrainan
laivaston aluksen kimppuun vangiten alusten miehistön ja kaapaten alukset
(hinaaja Yany Kapun sekä Gurza-M-luokan tykkiveneet Berdyansk’in ja Nikopolin). (3) Yhteenotossa useampi Ukrainan laivaston merisotilas
haavoittui, osa vakavasti. Vielä tämänkin Venäjän hyökkäyksen jälkeen länsimaat
ovat esittäneet toiveita ynnä vaatimuksia vastaantulosta kummallekin
osapuolelle, kuten yllä Kalmarin kommentissa nähtiin.
Marraskuun lopulla tapahtuneen
hyökkäyksen jälkeen Venäjä on sulkenut Kertšinsalmen kaikelta liikenteeltä,
joka suuntautuu Mariupolin ja Berdjanskin satamiin. Hyökkäyksen jälkeen reilun
sadan ukrainalaissatamiin purjehtivan aluksen matka on keskeytynyt. Venäjän
toimi on laiton merisaarto, sitä voi – ja pitääkin – kutsua sotatoimeksi (act of war).
Venäjän puheet Ukrainasta provosoivana
osapuolena on syytä asettaa oikeaan kontekstiin, on huomioitava Venäjän itsensä
aloitteellisuus aina helmikuusta 2014 lähtien, jolloin maa miehitti Krimin
niemimaan ja jonka jälkeen se on masinoinut sodan Itä-Ukrainaan ja ryhtynyt
rakentamaan Asovanmerestä uutta rintamaa – ja siinä sivussa sisämerta itselleen.
Lännessä poliitikkojen ei enää pitäisi tässä vaiheessa sortua ajatteluun, jossa
uskottelevat itsensä ohella kuulijoille kyseessä olevan asetelman, jossa kaikkien osapuolten on tultava vastaan.
Asetelma on hyvin selkeä, jos Venäjä lopettaa sotimisen, sota päättyy ja rauha
palaa alueelle, mikäli Ukraina lopettaa puolustustaistelun, Ukraina lakkaa
olemasta itsenäisenä valtiona.
Samalla kun Ukraina on
viimeisimmän Venäjän hyökkäyksen jälkeen ryhtynyt entisestään vahvistamaan
puolustustaan, ottanut käyttöön sotatilalain osaan maata 26.11.2018 alkaen, on
Venäjän linja pysynyt muuttumattomana (provokatiivisena). Ukrainan parlamentti Verkhovna Rada äänesti presidentti Petro Porošenkon esityksen puolesta
käytyään siitä ensin keskustelua. Sotatilalaki astui voimaan kymmenellä
alueella Ukrainassa (ks. kuva), alueet rajoittuvat Venäjään, Venäjän
miehittämään Krimin niemimaahan, rannikkoseudulle Ukrainassa sekä lännessä
Transnistriaan. Sotatilalaki on voimassa 30 vuorokautta.
Kuva via Volunteer Info. |
Venäjän provokatiivisuus ilmenee
jännitteen ylläpidon, jollaisena toimena ukrainalaissatamien liikenteen
estämistä voidaan pitää, ohella joukkojen lisäämisenä ja vahvistamisena Krimillä,
aktiivisena harjoitustoimintana esim. Krasnodar Krain alueella, jossa eilen
lähti harjoituksiin Iskander-M yksikkö, (4) unohtamatta voimakasta Ukrainaan
kohdistettua propagandaa ja vaikuttamista, jollaisesta yksi esimerkki ovat
propaganda uutiset Ukrainan hyökkäyksenvalmisteluista. Merkittävänä voidaan
myös pitää miehitettyjen alueiden propagandaviestimien toistamaa ”uutista”
Ukrainan suunnittelemasta kemiallisin asein suoritetusta iskusta (tässäkin
päivämäärä 14.12.) päivää ennen kuin Ukrainan ortodoksinen kirkko lopullisesti
erottautuu Moskovan patriarkaatista. (5)
Venäjä on myös siirtänyt ja
sijoittanut runsaasti raskasta kalustoa Ukrainan rajan tuntumaan. Vostok-2018
sotaharjoituksen yhteydessä Venäjän itäosista siirrettiin rautateitse noin 250
kpl T-62M taistelupanssarivaunua alle 18 km etäisyydelle maiden välisestä,
Venäjän miehittämästä, rajasta Kamensk-Šahtinskin eteläpuolella sijaitsevaan
91. materiaalivarastoon.
Itä-Ukrainan miehitetyillä
alueilla on sijoitettuna 1. ja 2. armeijakuntaan yli 35 000 sotilasta,
vastaavasti Venäjä on sijoittanut maiden välisen rajan tuntumaan ja
miehitetyille alueille 1. ja 2. armeijakunta mukaan luettuna yhteensä noin
82500 sotilasta.
Itä-Ukrainan miehitettyjen
alueiden joukkojen varustus:
kalusto
|
kappalemäärä
|
taistelupanssarivaunut
|
480
|
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetus ajon.
|
850
|
tykit ja kranaatinheittimet
|
760
|
erilaiset it-järjestelmät
|
620
|
raketinheittimet
|
210
|
Tiedot joulukuulta 2018.
Venäjän toimet Asovanmerellä ja
Krimin niemimaalla sekä kiihtyvä propaganda kääntävät väistämättä katsetta
Asovanmeren pohjoisrannikolle, mikä voi olla Venäjän tarkoituskin ja kaikki
tämä on käytännössä vain maskirovkaa
– harhautusta, todellisten toimien suuntautuessa toisaalle.
Venäjällä on sijoittanut
voimakkaita joukko-osastoja myös Belgorodin alueelle (область), jotka ovat iskuetäisyydellä Harkovan miljoonakaupungista
ja joita on mahdollista vahvistaa Moskovan alueelle sijoitetuilla
iskukykyisillä joukoilla. Tällaisen hyökkäyksen kärkenä saattaisi toimia kaartin 4. panssaridivisioona (Kantemirovka)
yhdessä kaartin 2. mekanisoitu divisioona (Tamanskaya) kanssa vahvistettuna erikoisjoukoilla. Kumpikin em.
divisioonista on harjoitellut kaupunkisodankäyntiä, jollainen olisi edessä Harkovassa.
Venäjän mobilisoiman, sodaksi edenneen,
kaaoksen alkaessa keväällä 2014 maan tavoitteena oli tietojeni mukaan Harkova,
Donbasin alue (Donetsk ja Luhansk) olivat toissijainen tavoite. Harkovasta
todennäköisenä tarkoituksena oli edetä Dneprille, jonka varrella sijaitseviin
Dnipron ja Zaporižžjan kaupunkeihin organisoitiin samanlaista, aggressiivista
ja kumouksellista liikehdintää, mitä nähtiin Itä-Ukrainassa sekä lounaassa
Odessan alueella. Dnipron ja Zaporižžjan sekä Odesan alueilla Ukrainan uuden
hallinnon tukijoineen (vapaaehtoiset kantoivat suuren vastuun) onnistui torjua
Venäjää tukeva kumouksellinen liikehdintä.
Tämän jälkeen Harkovassa on
yritetty synnyttää kumouksellista liikehdintää kollaboraattoreiden toimesta
toistuvasti. Tämän vuoden puolella Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU:n on
yhdessä poliisin kanssa onnistunut paljastaa ja vangita useampi ryhmittymä,
joiden ensisijaisena tehtävänä oli vihamielisyyksien synnyttäminen eri väestö-
ja uskontoryhmien välille. Ryhmiltä löydettiin pidätysten yhteydessä Venäjältä
toimitetun kumouksellisen materiaalin ohella aseita sekä pommintekovälineitä ja
valmiita pommeja.
Siitä huolimatta, että Ukrainan asevoimien
komentaja Viktor Muzhenko totesi
Ukrainaan kohdistuvan juuri nyt merkittävimmän uhan Venäjän taholta sitten
vuoden 2014, (6) on kuitenkin hyvä pitää mielessä se, että Venäjän provokaatiot
ja lisääntynyt aggressiivisuus yhdistettynä sanalliseen uhkailuun ja syyttelyyn
voi olla tarkoituksellista Ukrainaan kohdistuvaa vaikuttamista/ painostamista. Aivan
kuten Suomessa, myös Ukrainassa valmistaudutaan vaaleihin ensi vuonna, joten Venäjä
pyrkii horjuttamaan Ukrainaa kaikin mahdollisin keinoin, synnyttämään maahan
sisäistä eripuraa, horjuttamaan muutosten tiellä kulkevaa yhteiskuntaa – kampittamaan
Ukrainaa kaikin mahdollisin keinoin halvaannuttaakseen maan. Venäjän
totalitaariselle hallinnolle länteen kääntynyt menestyvä Ukraina on hyvin
merkittävä (henkilökohtainen) uhkakuva, jota vastaan Putin regiimeineen tullee
taistelemaan kaikin mahdollisin keinoin – siksikin kaikki puheet, joissa
Venäjän roolia vähätellään ovat Putinin pussiin pelaamista. Ne tulittaneen
Kremlissä siten, että Ukrainasta ollaan valmiit käymään kauppaa, mikä taas on
signaali maan hallinnolle jatkaa Ukrainaa vastaan käytävää sotaa ja
vaikuttamista. Ne voivat myös toimia yllykkeenä mahdolliselle eskalaatiolle.
Puheista tehdään vääriä, tai liian pitkälle meneviä, johtopäätöksiä, joiden
seurauksena Venäjän hallinto päättelee Ukrainan tulleen hylätyksi lännen
taholta, jota saattaisi pahimmassa tapauksessa seurata offensiivi.
Venäjä on kertaalleen hyökännyt
Ukrainaan maan ollessa kaoottisessa tilassa. Länsimaiden vastuu on toimia siten,
ettemme jätä Ukrainaa yksin ja ettemme anna Vladimir Putinin kuvitella, että hän voi voittaa sotimalla jotain. Sen
sijaan, että esitämme kummallekin osapuolelle vaatimuksia vastaantulosta, tulisi
meidän entisestään kiristää ruuvia ja näyttää Venäjän hallinnolle, viime
kädessä Putinille, että väkivallalla hän ei tule voittamaan yhtään mitään. On
oltava järkähtämättömän määrätietoinen ja vahva eikä antaa diktatoriselle
entiselle tiedustelu-upseerille tuumaakaan periksi.
Otsikon kysymykseen, vastaako
esitetty väite mahdollisesta eskaloitumisesta paikkansa, vastaan, että pitää,
mutta mikäli sota laajenee, syyllistä on syytä etsiä Kremlistä.
Marko
Tekstissä hyödynnetty myös sosiaalisessa mediassa tehtyjä havaintoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.