Hiljaisuuden aika päättyy – Johan Bäckmaniin ja Janus Putkoseen kohdistetusta tutkintapyynnöstä

Yleisradio julkaisi toimittajiensa Jessikka Aro ja Antti Kuronen kirjoittaman artikkelin suomalaisista, Venäjän riveissä Ukrainassa taistelleista, vierastaistelijoista 23. marraskuuta ja muutamia päiviä myöhemmin täydentävänä artikkelina Antti Kurosen erinomaisen artikkelin, jossa tarkasteltiin näiden vierastaistelijoiden toiminnan oikeudellista puolta ja sitä, kuinka tällä hetkellä näyttää siltä, että maamme lainsäädännössä on aukko, mikä mahdollistaa hyvin vapaan siirtymisen taistelemaan ei-terroristisiin organisaatioihin ilman pelkoa oikeudellisista toimista. Edelliseen huomautan, että oikeudelliset toimet ovat mahdollisia tapauksessa, jossa suomalainen syyllistyy esim. sotarikokseen tai rikokseen ihmisyyttä vastaan (joka voi samalla olla sotarikos).

Sen ohella, että Jessikka Aro haastatteli minua hänen ja Kurosen kirjoittaessa ensimmäistä artikkelia, artikkelissa viitattiin myös elokuussa 2015 vireille laittamaani tutkintapyyntöön, jonka eräänlainen päätepiste nähtiin seuraavan vuoden helmikuussa (v. 2016), jolloin valtakunnansyyttäjänvirastossa tehtiin päätös, ettei tutkintapyynnössä esitutkintakynnys ylittynyt ja näin asia näytti saaneen päätöksensä, kunnes nyt tapaus nousi pintaan kuin… (No, enpä taida tällä kertaa turvautua mihinkään julkeaan kielikuvaan).

Johan Bäckman ja Petri Viljakainen jossain päin miehitettyä Itä-Ukrainaa. (1) 

Nyt kun tapaus on jälleen noussut esille, lienee soveliasta avata tutkintapyynnön taustoja – miksi sen tein, mitkä olivat vaikuttimeni. Edellisen vuoden (syksy 2014) puolella Suomessa esillä oli oikeudenkäynti, jossa syytettynä oli neljä henkilöä, joita syytettiin terrorismin rahoittamisesta. (2) Tuolloin esitettyjen syytteiden mukaan syytetyt olivat keränneet ja toimittaneet rahavaroja Afrikan itäosissa toimivalle al-Shabaab-järjestölle tietäen, että rahoja tullaan käyttämään terroristiseen toimintaan.

Suomalaismedioiden uutisoidessa heinäkuussa 2015 Petri Viljakaisen saapumisesta Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, ainakin Helsingin Sanomat kertoi Viljakaisen todenneen dosentti Johan Bäckmanin maksaneen viisuminsa ohella osan lennoista Venäjälle. (3) Tämä toteamus jäi vaivaamaan minua, muistelin al-Shabaab-järjestöön liittyvää oikeudenkäyntiä ja syytteitä – kyse oli terrorismin rahoittamisesta. Oliko Johan Bäckmanin toiminta verrattavissa tähän? Olivatko nämä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimivat ryhmittymät verrattavissa terroristisiin organisaatioihin?

Tuolloin tunnuin monella tapaa haparoivani pimeydessä, on hyvä muistaa, että Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimivia aseellisia ryhmittymiä ei ollut tuolloin määritelty kansainvälisellä tasolla terroristiorganisaatioiksi. Ukrainan hallinto oli kyllä aloittanut oikeudenkäyntejä yksittäisiä, tällaisissa ryhmittymissä taistelleita militantteja vastaan, vangittuja vastaan oli nostettu syytteitä myös terroritekojen tekemisestä sekä Ukrainaan kohdistuvasta terrorismista.

Vuosien 2015 ja 2016 jälkeen useammassa eurooppalaisessa valtiossa on tuomittu Itä-Ukrainassa Venäjän joukoissa taistelleita vankeuteen, osalla syytelistaan on kuulunut myös syytteet terrorismista. Iso-Britanniassa Benjamin Stimson sai vuonna 2017 viiden vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistuksen osallisuudestaan sotaan Ukrainassa Venäjän varustamien joukkojen riveissä, tuomio annettiin Iso-Britannian terrorismilainsäädännön perusteella. (4) Stimsonin tapaukseen viitattiin myös Ylen laajassa artikkelissa.

Näin kirjoitti Helsingin Sanomat 31. heinäkuuta 2015: ”Viljakaisen mukaan hänen viisuminsa Venäjälle ja osan lennoista maksoi dosentti Johan Bäckman.” (5)

Tutkintapyynnössäni toivoin selvitettävän onko tällainen toiminta Rikoslain 34 a luvun (24.1.2003/17) Terrorismirikoksista tarkoittamaa terrorismin rahoittamista? (6) Oma asiansa on sitten se, että jäikö Viljakainen yksittäistapaukseksi vai onko Bäckman (tai jokin muu taho) maksanut myös muiden suomalaismilitanttien matkakuluja tai muita kuluja värvättyjen suomalaisten siirtyessä Suomesta Venäjälle ja Venäjällä Rostovin alueen kautta Itä-Ukrainan sotatoimialueelle.

Tästä päästään sitten seuraavaan mieltäni askarruttaneeseen asiaan – onko Bäckmanin tuolloin harjoittama toiminta värväystä terrorismirikoksen tekemiseen?

Johan Bäckman kirjoitti blogiinsa ”Jos haluat vapaaehtoiseksi Donbassiin, lähetä tiedustelu Donetskin kansantasavallan edustustolle osoitteessa http://novorossiyaembassy.com/send-msg. Huom! Suomen laki ei kiellä värväämistä eikä värväytymistä Donetskin kansantasavallan joukkoihin”. (7)

Kirjoituksessaan Bäckman esitti väitteen, ettei Suomen laki kiellä värväämistä eikä värväytymistä… – nähdyn perusteella väite näyttää pitävän paikkansa! Tuolloin laatiessani tutkintapyyntöä pidin kuitenkin mahdollisena, että tässä kohdin Bäckman taiteilee ”kaltevalla pinnalla”.

Kiinnostavaa on se, että tuolloin yksi lenkki ketjussa oli tämän ns. Novorossijan suurlähetystön verkkosivu, jota sivustoa käytettiin tuolloin aktiivisesti disinformaation levittämiseen (mukaan luettuna matkustusohjeet Ukrainalta miehitetyille alueille matkustamiseen sekä suomalaisviranomaisiin kohdistettuja syytöksiä).

Koskapa tutkintapyyntö ei koskaan edennyt valtakunnansyyttäjävirastoa pidemmälle, moni kysymys jäi vaille vastausta. Emme tiedä toimiko Johan Bäckman omilla rahoillaan vai oliko toiminnassa (jossain ominaisuudessa) myös kolmansia osapuolia.

Kokonaiskuvaa tarkasteltaessa on ehkäpä hyvä myös huomioida Johan Bäckmanin ja hänen lähipiirinsä muu, Venäjän sotatoimia tukeva, toiminta, kuten ns. edustuston nimissä harjoitettu aktivismi – olipa tämä sitten kuinka vähäistä tahansa.

Kuvakaappaus kohudosentti-blogi.

Näin jälkikäteen ajatellen, lainsäädäntömme mahdollisia aukkoja huomioimatta, tein tutkintapyyntöni ehkäpä hiukan liian varhaisessa vaiheessa. Johan Bäckmanin toiminta oli tuolloin näkyvää mutta suomalaisten, miehitetyiltä alueilta levittämä sotapropaganda yhdistettynä muihin toimiin, oli vasta ottamassa ensimmäisiä askeleitaan. Heidän toiminta ei ollut saavuttanut sitä tasoa, jolle se seuraavien parin vuoden kuluessa kohosi – hiipuen tämän jälkeen eräiden aktivismitoimien osalta (kuten näkyvä värväystoiminta) melkoisesti. Viljakaisen jälkiä seuraten yksin Bäckmaniin linkittyvien verkostojen myötä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toimiviin taistelujoukkoihin ja propagandasodan yksiköihin värväytyi kymmenkunta suomalaista miestä ja naista. Tietojeni mukaan Suomesta on suunnannut Venäjän miehittämillä alueilla operoiviin joukkoihin ja muihin yksiköihin yhteensä parikymmentä henkilöä, joista osa on sittemmin palannut takaisin Suomeen.

Janus Putkonen ja Eduard Basurin, kuvakaappaus Informnapalm-verkkosivulta.

Janus Putkosen rooli propagandistina ja disinformaationlevittäjänä sekä (tuolloin) tärkeähkönä operaattorina kävi ilmi Egorova Leaksin myötä loppukesästä 2016. (8) Putkosen noustua otsikoihin, paljastui myös eräitä operaatioita, joissa oli mukana Putkosen päätoimitteleman, venäläisrahoitteisen DONi Newsin propagandisteja (ei, en edes kutsu heitä toimittajiksi koska sellaisia he eivät ole). France24:n toimittajat sattuivat kuvaamaan episodin venäläisjoukkojen ja militanttien suunnittelemasta ”tulitaukorikkomuksesta”, josta syytettäisi Ukrainaa, jolloin paikalla oli DONi Newsin ranskalaistaustainen Christelle Néant sekä taajaan Putkosen ja Bäckmanin kanssa yhteistyötä tehnyt, viime kesänä kuollut, News Frontin propagandisti Katya Katerina eli Jekaterina Vasilenko. Vastaavan havainnon ”tulitaukorikkomuksen” järjestämisestä oli tehnyt jo aiemmin samana syksynä VICE-Newsin toimittaja Jake Hanrahan.

Jokainen ymmärtää, että tällainen toiminta ns. toimittajilta (France24 julkaisemalla videolla niin Néantilla kuin Vasilenkollakin oli selvät ”Press”-merkit vaatteissaan) on moraalisesti väärin. Toiminnallaan he välillisesti vaarantavat muidenkin toimittajien hengen ollessaan mukana propagandanäytöksissä. Sen ohella, että toiminta on moraalisesti arveluttavaa, ollaan samalla siirtymässä tilanteeseen, jossa ns. toimittaja, ottaessaan aktiivisen roolin, muuttuu joksikin muuksi kuin toimittajaksi.

Venäläisten propagandamedioiden, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla harjoittaman toiminnan perusteella, voidaan päätellä, että tällaisia lavastuksia järjestettiin enemmänkin kuin nämä kaksi. Näiden medioiden ”toimittajat”, aivan kuten ”päätoimittajatkin” ovat varmasti jollain tasolla tietoisia toiminnan luonteesta – he ymmärtävät missä mennään. Kysymys kuuluukin, että mikä on heidän vastuu?

Ukrainassakin on jo tuomittu eräitä ulkomaalaisia militantteja eripituisiin vankeusrangaistuksiin, samalla maa on ryhtynyt muihinkin toimenpiteisiin näkyviä ulkomaalaisia – Venäjän hyväksi toimineita – henkilöitä ja operaattoreita vastaan. Keväällä 2019 Ukraina kohdisti sanktioita myös suomalaisiin sekä Suomessa asuvaan Venäjän kansalaiseen. Sanktioitujen henkilöiden joukkoon kuuluivat Johan Bäckman, Janus Putkonen, Jarmo Ekman, edesmennyt Jon Hellevig ja Kai Paananen sekä tuolloin näkyvästi esillä ollut Daria Skippari-Smirnov. Heidän lisäksi sanktioita kohdistettiin venäläiseen Oleg Usatšoviin, jonka sukunimestä käytetään eri dokumenteissa myös muotoa Usachov. Langetetuista sanktioissa tarkemmin blogissani (julk. 4/2019).

Aiemmin tänä vuonna Ukrainan valtakunnansyyttäjä Irina Venediktova kertoi BuzzFeed Newsille (toimittaja Christopher Miller) syyttäjätoimiston tutkivan tällä hetkellä 32 eri maasta tulevan 250 vierastaistelijan osallisuutta sotarikoksiin. Nämä taistelijat ovat sotineet Ukrainaa vastaan Venäjän johtamissa joukoissa. Julkitulleiden tietojen mukaan listalla on neljä Suomen kansalaista. (9 ja 10)

En ryhdy spekuloimaan keitä nämä neljä suomalaista ovat. Mikäli tutkinnat Ukrainassa etenevät syytteiden noston taholle, Suomessakin päädyttäneen tilanteeseen, johon Valtakunnansyyttäjänviraston tutkintapyyntöäni koskevassa päätöksessä viitattiin eli Ukrainassa tehdyksi väitettyjen rikosten tutkinnasta vastuu kuuluu Ukrainan viranomaisille, joille maamme viranomaiset voivat pyydettäessä antaa oikeusapua – lähestymmekö tilannetta, jossa tällainen pyyntö esitetään? Sitä, että epäillyt rikokset tapahtuivat Ukrainassa, tapausta käsitellyt valtiosyyttäjä käytti eräänä perusteena sille, ettei hän määrännyt keskusrikospoliisia toimittamaan esitutkintaa tutkintapyyntöni johdosta. Päätöksen myötä tarina jättämäni tutkintapyynnön ympärillä näytti saavan päätöksensä kevättalvella 2016, kunnes se nousi pintaan marraskuun hyisenä päivänä vuosia valtiosyyttäjän päätöksen jälkeen. 

Ehkäpä parasta mitä Jessikka Aron ja Antti Kurosen toimittamien juttujen ja Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion lausuntojen (Kurosen laatima toinen artikkeli) myötä voi tapahtua, on se, että aiheesta ryhdytään myös keskustelemaan avoimesti ja lainsäädännön mahdollisia aukkoja tarpeen mukaan paikataan. Mikäli näitä aukkoja ei tukita, asian voi tulkita myös siten, että suomalaisilla on oikeus osallistua sotaan Venäjällä, mikäli maahan syntyy hallinnon vastaisia – aitoja – separatistisia liikkeitä.

 

Marko Enqvist 

 

Lähteet:

1. https://kohudosentti.blogspot.com/2016/05/me-vapautamme-uus-venajan-me-olemme.html 

2. https://yle.fi/uutiset/3-7512278 

3. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002842109.html 

4. https://khpg.org/en/1500064559 

5. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002842087.html 

6. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L34a 

7. https://kohudosentti.blogspot.com/2015/07/suomalaiset-vapaaehtoiset-saapuneet.html 

8. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/ 

9. https://twitter.com/ChristopherJM/status/1446584526935834624 

10. Kuvassa Ukrainassa tutkinnan alla olevat vierastaistelijat kansallisuuksittain, kuva via Christopher Miller.