Aiempina vuosina kesän koitettua
alkavat puheet Venäjään kohdistettujen pakotteiden purusta, aiemmin
keskustalaisista Jari Leppä on
profiloitunut pakotepolitiikan purun puolestapuhujaksi (1), nyt maa- ja
metsätalousministerinä hän joutunee jättämään tällaiset puheet väliin. Mutta ei
hätää Keskustasta on aiemminkin löytynyt muita kansanedustajia, jotka
mielellään ovat purkamassa pakotteita ja hajottamassa näin EU:n yhteistä rintamaa,
nimeltä voidaan mainita ainakin seuraavat Anne
Kalmari, Lasse Hautala ja Hannu Takkula.
Keskusta ei suinkaan ole ainoa
puolue, jonka riveistä on esitetty puheita pakotteiden purun tai niiden
uudelleen tarkastelun puolesta. Aiemmin kevättalvella Vasemmistoliiton
presidenttiehdokas europarlamentaarikko Merja
Kyllönen esitti Ilta-Sanomien haastattelussa ”EU:ssa pitäisi olla uskallusta viedä eteenpäin keskustelua siitä, että vaikkei
nyt heti, niin minkälainen aikataulu ja valmius meillä on lähteä diplomaattista
tietä purkamaan pakotteita”. (2) Hän ei sentään perustellut purkua ”maitokaupalla”,
mutta eipä hänenkään perustelu sen kestävämmällä pohjalla ole, joita hän nosti
esille 20.maaliskuuta kirjoittamassa blogissaan ”Sananen Venäjästä ja
pakotteista”. (3)
Jotta tulevana kesänä – lomien koitettua
- välttyisimme perusteettomilta ehdotuksilta pakotteiden purkamiseksi, muistuttaisin
ministereiden ohella kansanedustajia ynnä europarlamentaarikkoja puolueeseen katsomatta siitä, että
mikään ei ole Ukrainassa muuttunut sitten viime kesän – itse asiassa tilanne on
tämän vuoden puolella luisunut entistä huonompaan suuntaan. Ukrainassa on sota –
ei kriisi.
Vuoden alusta arviolta sata
ukrainalaissotilasta on kuollut rintamalla ja yli 800 sotilasta on haavoittunut
(4), samanaikaisesti ETYJ on huolestunut kasvavista, sotatoimista johtuvista,
siviilikuolemista sotatoimialueella. Vuoden alun ja toukokuun 24. päivän
välillä sotatoimialueella on kuollut sotatoimista johtuen 44 siviiliä,
vammautuneiden määrä on noussut 181:een – vastaavana aikana edellisenä vuonna
ETYJ raportoi 107 siviiliuhrista. (5) Tänään 1. kesäkuuta vammautuneiden määrä
on jo parinsadan tuntumassa.
Yksin toukokuun aikana Venäjän
asevoimat ja sen varustamat, tukemat ja rahoittamat ”vapaaehtoiset” ovat
tulittaneet raskailla aseilla (tykistö, kranaatinheittimet ja raketinheittimet
sekä panssarikalusto) lukuisia kertoja siviilikohteita Donetskin ja Mariupolin
ympäristössä, sekä muualla demakraatiovyöhykkeen tuntumassa, seuraavaksi
muutama esimerkki tapahtuneista terroripommituksista.
Toukokuun 13., päivänä jolloin
Kiovassa juhlittiin Euroviisujen finaaleja, Donetskin ”kansantasavallan”
alueelta suoritettiin Avdiivkaan tykistökeskitys. Päivä oli aurinkoinen ja
lämmin, avdiivkalaisen omakotitalon takapihalla grillailtiin rauhassa, kunnes
rauhan rikkoi piha-alueelle osunut 122 mm tykistökranaatti – 4 siviiliä kuoli,
yksi mies loukkaantui vakavasti ja kaksi lasta jäi orvoiksi. (6)
23. toukokuuta 2017 Avdiivkaan
kohdistuneen rakettikeskityksen tuhoja, kuva via @666_mancer.
Toukokuun 26. Krasnohorivkan
kaupunki, Donetskin esikaupunkialueella, Donetskista länteen joutui
tykistökeskityksen kohteeksi, kaupunkia tulitettiin miehitetyltä alueelta.
Tykistökeskityksessä vaurioitui koulu nro. 3 (Школа № 3) ja sairaala sekä
useampi asuinrakennus. (7) Tästä pari päivää eteenpäin, sunnuntaina 28.
toukokuuta, Krasnohorivka joutui edellistä olennaisesti massiivisemman
tykistökeskityksen kohteeksi. Tuolloin keskityksen ensimmäinen vaihe alkoi
kello kuusi aamulla ja toinen vaihe kahtakymmentä vaille kahdeksan, kaupungin
tulitus päättyi puoli yhdeksältä. Tällä kertaa kahdeksan siviiliä haavoittui,
poliisit ja pelastusviranomaiset joutuivat evakuoimaan osumia saaneen
sairaalaan potilaat ja henkilökunnan, myös koulu nro. 2 (Школа № 2) syttyi
palamaan tulituksen seurauksena, niiden lisäksi kolmisenkymmentä
asuinrakennusta vaurioitui.
28. toukokuuta Krasnohorivkaan
kohdistetussa tykistö- ja raketinheitinkeskityksessä palamaan syttynyt koulu
nro. 2 (Школа № 2), kuva via @666_mancer.
Esimerkkinä voin myös nostaa
esille 18. toukokuuta Mariupolin alueelle kohdistetut tykistökeskitykset, joita
Atlantic Council's Digital Forensic
Research Lab käy läpi katsauksessa Violence
Escalates Near Mariupol. (8)
Siviileihin kohdistuva väkivalta
on lisääntynyt olennaisesti Itä-Ukrainassa, valtaosassa taustalla on sodankäynnin
aktiivisin osapuoli Venäjä sen rahoittamine ja varustamine ”kansantasavaltalaisjoukkoineen”,
joten ei pitäisi olla olemassa mitään perustetta sille, että ryhdytään puhumaan
pakotteiden purkamisesta. Mikäli tällaisia puheita nyt alkaneena kesänä
esiintyy poliittisten päättäjiemme taholta, en voi todeta muuta kuin olevani
kovin pettynyt heihin, heidän selkärangattomuuteensa.
Entäpä eroavatko vallitsevaa
pakotepolitiikkaa vastaan puhuvat päättäjämme millään muotoa muista EU:ta
heikentävistä – Venäjää kosiskelevista – tahoista, kuten äärioikeistolaisesta
Kansallisen rintaman Marine Le Penistä,
laittomasti Luhanskin ”kansantasavallan” alueella vierailleesta
äärivasemmistolaisesta italialaismeppi Eleonora
Forenzasta (PRC) tahi Unkarin pääministeri Viktor Orbánista? Eivät todellakaan eroa, minä lasken heidät kaikki
vallitsevassa tilanteessa samaan ”koriin” kuuluviksi. Sanoillaan ja teoillaan
he lisäävät Venäjän liikkumavaraa vaikka tämän vuoden sotanäyttämön tapahtumien
perusteella Venäjän – sekä Vladimir
Putinin – liikkumavaraa tulisi entisestään kaventaa, koska Venäjän
sotatoimien seurauksena siviileiden kärsimykset ovat Donbassissa lisääntyneet
entisestään. Havaintojeni mukaan Itä-Ukrainassa venäläisjoukkojen
tykistökeskitysten kohteiksi valikoituu entistä enemmän sairaaloita ja muita
siviilien elämän ja hyvinvoinnin kannalta elintärkeitä kohteita, sellaisia
joiden tulittaminen on sotarikos. Tai tässä kohdin lienee parempi todeta
Venäjän palanneen takaisin vanhaan - kesän ja syksyn 2014 sekä talven 2015
metodeihin Ukrainan sodassa.
Puheet pakotteiden purkamisesta
ovat vastuuttomia, aivan yhtä vastuutonta on Venäjän kertoman tarinan
välittäminen eteenpäin – pahimmillaan disinformaation jakaminen, johon tähänkin
osa poliitikoistamme on syyllistynyt – osa useammankin kerran. Venäjä kertoo
mielellään tarinaa itsestään ”katalan
lännen uhrina”, osa meistä on niellyt tämän Venäjän syöttämän tarinan
koukkuineen päivineen. Tätä naiivia Venäjän tarinan uskomista ja välittämistä, voidaan
pitää eräänä seurauksena siitä, että maassamme jäi suorittamatta lustraatio
90-luvulla Neuvostoliiton hajottua. Kuvittelimme Venäjän marssivan demokratian tielle
kääntymättä enää takaisin totalitarismiin johtavalle tielle, joten jätimme oman
pesän puhdistamatta – sen minkä taakseen jättää niin sen eestään löytää,
sanonta pitää paikkansa. Olimme tuolloin naiiveja – osin olemme sitä edelleen
kuvitellessamme yhteisen rintaman rikkomisen ajavan meidän asiaa.
Mitä sitä valloitussodista ja
ihmisoikeusrikkomuksista kunhan vaan maitoa saadaan myytyä.
Marko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.