Sanoja vaan ei riittävästi tekoja

Johtavat teollisuusmaat - G7-maat - kokoontuivat Italian Taorminassa, kokouksen tiimoilta julkaistiin selkeäsanainen Ukrainan kriisiä (julkilausumassa käytettiin termiä ”kriisi”) koskeva julkilausuma, samalla G7-maat antavat kaiken tukensa Ukrainan itsenäisyydelle, alueelliselle koskemattomuudelle ja suvereniteetille.

Lainaus julkilausumasta:

“We stress the responsibility of the Russian Federation for the conflict and underline the role the role it needs to play to restore peace and stability. We reiterate our condemnation of the illegal annexation of the Crimea peninsula, reaffirm our policy of non-recognition, and fully support Ukraine’s independence, territorial integrity and sovereignty. We recall that the duration of sanctions is clearly linked to Russia’s complete implementation of its commitments in the Minsk Agreements and respect for Ukraine’s sovereignty.” (*: ks. kuva blogin lopussa)

Kuulostaa hienolta, johtavat teollisuusmaat antoivat julkilausumassaan kaiken tukensa Ukrainan itsenäisyydelle, alueelliselle koskemattomuudelle ja suvereniteetille – julkilausuma on sanamuodoltaan likipitäen yhtä juhlallinen, mitä on Budapestin sopimus joulukuulta 1994 (Budapest Memorandum on Security Assurances), jossa luvattiin Yhdysvaltojen, Venäjän ja Iso-Britannian toimesta seuraavaa ”Respect Belarusian, Kazakh and Ukrainian independence and sovereignty and the existing borders” vastaavasti kyseiset maat luopuivat alueillaan olleista ydinaseista sekä niiden kuljettamiseen tarkoitetuista strategisista pommikoneista sekä ohjuksista (toimitettiin Venäjälle tuhottavaksi). Kuten Ukrainan sota – ei kriisi – on osoittanut, Budapestin sopimuksella ei ollut mitään arvoa siinä vaiheessa kun Venäjä päätti rikkoa sen. Millainen arvo on siis annettava johtavien teollisuusmaiden julkilausumalle? Onko se jotain muutakin kuin ”tahroja paperilla”?

Ukrainassa on sodittu jo reilut kolme vuotta, Krimin niemimaa on ollut miehitettynä yli kolme vuotta, länsimaat ovat kohdistaneet Venäjään sekä useille Putinin hallintoa tukeville ja/ tai Krimin niemimaan miehitykseen ja Itä-Ukrainan sotaan konkreettisesti osallistuneille henkilöille pakotteita. Samanaikaisesti länsimaat ovat osoittaneet tukensa Ukrainalle julkilausumien ynnä tuen muodossa, samalla kuitenkin vaatien Ukrainan johdolta maan huomattavaa uudistamista, korruption vastaista taistelua – mikä on tietty Ukrainan tulevaisuuden kannalta hyvä asia, ulkoa tuleva paine voi nopeuttaa uudistusprosessia, jota maa todellakin kaipaa. Mutta onko Venäjän toiminnassa tapahtunut muutosta reilussa kolmessa vuodessa? Onko lännen pakotteista ollut hyötyä?

Mikäli Venäjään sekä eräisiin venäläisiin kohdistettujen pakotteiden tarkoituksena oli saada aikaan se, että Krimin niemimaan miehitys loppuu ja että sota Itä-Ukrainassa päättyy, voidaan yks’kantaan todeta se, että pakotepolitiikka on kaikella tapaa epäonnistunut. Pakotteilla ei tällöin ole ollut aiottua vaikutusta, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että pakotteet ovat keinona olleet hyödyttämiä tai että ne pitäisi poistaa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa olen ennemminkin valmis kääntymään sille kannalla, että toimet ovat olleet liian lieviä, pakotteet ovat olleet liian lieviä ja kohdistuneet osin vääriin henkilöihin ja kohdennettu väärällä tapaa. Niiden olisi pitänyt iskeä voimakkaammin ja suoraan Putinin lähipiiriin, sellaisiin henkilöihin ja yhtiöihin, joiden oma hyvinvointi on riippuvainen Venäjästä ja sen myötä Putinista ja joista Venäjä on riippuvainen.

Läntiset maat ovat kohdistaneet Venäjään pakotteita, tukeneet Ukrainaan useammalla tavalla, teho ei kuitenkaan ole ollut riittävä, kuten on nähty. Epäilen ettei tämä johtavien teollisuusmaiden julkilausuma osoittaudu miksikään muuksi kuin ”tahroiksi paperilla” – sillä ei ole todellista konkreettista vaikutusta, mikäli tätä olisi toivottu, siihen olisi ollut viisasta sitoa muita – konkreettisia – tuenosoituksia Ukrainalle, sellaisia jotka auttavat ukrainalaisia puolustamaan maataan. Mikäli joku epäilee sitä, ettei ole perusteita tälle muulle tuelle, tähän on syytä todeta, että tällaisia perusteita löytyy päivä päivältä enemmän.

Perusteita

On vaikea sanoa mikä merkitys Yhdysvaltojen presidentinvaalien lopputuloksella tai sillä, että Ranskassa Marine Le Pen kamppaili presidentintehtävästä kalkkiviivoille saakka, on Ukrainassa tapahtuneeseen hyvin epäsuotuisaan kehitykseen tammi-helmikuun vaihteesta alkaen, jolloin Venäjän tuella alkoi voimakas hyökkäys Donetskin pohjois- ja luoteispuolella kohdistuen etenkin Ukrainan hallinnassa olevaan Avdiivkan kaupunkiin? Arvioisin kuitenkin, että kumpikin tekijä on vaikuttanut siihen, että Venäjä on voinut nostaa intensiteettiä Ukrainassa – Donald Trump on omalla toiminnallaan luonut epävakautta Yhdysvalloissa levittäen sitä myös läntisiin liittolaisiinsa, samalla asetelma Ranskan presidentinvaaleissa oli Venäjälle suotuisa, oli hyvinkin mahdollista, että Venäjän voimakkaana tukijana tunnettu Marine Le Pen olisi voittanut vaalit. Tähän kuvioon kun vielä yhdistetään negatiiviset uutiset Saksasta, moni epäili – aiheellisestikin – Angela Merkelin asemaa, niin Vladimir Putinin kannalta katsoen pullat olivat hyvin uunissa. Ne ovat sitä vieläkin, siitä huolimatta, että Emmanuel Macron voitti Ranskan vaalit ja että Angela Merkel on osoittanut selkeää, kaivattua, johtajuutta, johtuen paljolti Trumpin synnyttämästä epävarmuudesta.

ETYJ:n tarkkailijat ovat panneet merkille tilanteen selkeän kiristymisen Itä-Ukrainassa sotatoimialueella, toukokuussa Venäjä ja sen tukemat militantit ovat suorittaneet lukuisia tykistökeskityksiä selkeitä siviilikohteita vastaan, eräät näistä tykistökeskityksistä on luokiteltavissa sotarikoksiksi. Kasvavat siviilitappiot lisäävät huolta ETYJ:n taholla. (1)

Toukokuun 13. päivänä jolloin Kiovassa juhlittiin Euroviisujen finaaleja, Donetskin ”kansantasavallan” alueelta suoritettiin Avdiivkaan tykistökeskitys. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, avdiivkalaisen omakotitalon takapihalla grillailtiin rauhassa, kunnes rauhan rikkoi piha-alueelle osunut 122 mm tykistökranaatti – 4 siviiliä kuoli, yksi mies loukkaantui vakavasti ja kaksi lasta jäi orvoiksi. (2)

Tämä ei suinkaan jäänyt ainoaksi huomattavaksi siviilikohteeseen kohdistuneeksi tykistökeskitykseksi toukokuussa - 26. toukokuuta Krasnohorivkan kaupunki, Donetskin esikaupunkialueella, Donetskista länteen joutui tykistökeskityksen kohteeksi, kaupunkia tulitettiin miehitetyltä alueelta. Tykistökeskityksessä vaurioitui koulu nro. 3 ja sairaala sekä useampi asuinrakennus. (3) Tästä pari päivää eteenpäin, sunnuntaina 28. toukokuuta, Krasnohorivka joutui edellistä olennaisesti massiivisemman tykistökeskityksen kohteeksi. Tuolloin keskityksen ensimmäinen vaihe alkoi kello kuusi aamulla ja toinen vaihe kahtakymmentä vaille kahdeksan, kaupungin tulitus päättyi puoli yhdeksältä. Tällä kertaa kahdeksan siviiliä haavoittui, poliisit ja pelastusviranomaiset joutuivat evakuoimaan osumia saaneen sairaalaan potilaat ja henkilökunnan, myös koulu nro. 2 syttyi palamaan tulituksen seurauksena. Samaisena päivänä Avdiivkaa tulitettiin tykistöllä ja kranaatinheittimillä 40 minuutin ajan.

28.5.2017 tykistökeskityksessä vaurioitunut koulu nro. 2 (Школа № 2), Krasnohorivka – Ukraina. Kuva via @666_mancer.

Yllä mainitsemani tapaukset ovat vain osa tämän kevättalven ja kevään huolestuttavasta suuntauksesta. Taannoin Mariupolin suunnalla useampi omakotitalo/ loma-asunto tuhoutui tykistökeskityksessä (4), siviilitappioilta vältyttiin, johtuen siitä, että alueella asuu enää jokunen kymmenen siviiliä – sota on ajanut suurimman osan alueen asukkaista evakkoon.

Ukrainan hallinnassa oleville alueille ammutun, siviilikohteisiin kohdistetun tulen, ohella Venäjän johtamat joukot ovat suurella todennäköisyydellä toukokuun 20. tapahtuneen Trudovskyin linja-autoaseman tulituksen taustalla (5). Trudovskyin linja-autoasema sijaitsee miehitetyllä alueella Donetskin läntisessä osassa, tulituksessa loukkaantui kaksi siviiliä. Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta jolloin miehitetyillä alueilla tulitetaan provokatiivisessa tarkoituksessa joko siviilikohteita tai omia asemia ja propagandaviestinnässä vieritetään syy ukrainalaisjoukkojen harteille. Yksin Donetskissa vastaavia tapauksia on tapahtunut sodan kuluessa lukuisia kertoja, ikävimmillään iskuissa on tullut suuri joukko kuolleita tai aineelliset vauriot ovat olleet huomattavat, kuten kävi elokuun lopun (29. - 31.8.2016) kranaatinheitintulituksessa, jossa kahden yön aikana Donetskissa sekä sen ympäristössä – miehitetyillä alueilla – kymmeniin asuinrakennuksiin osui militanttien ampumia kranaatteja.

Kehityskulku Itä-Ukrainassa on äärimmäisen huolestuttava, on vaikea arvioida mikä näiden terroripommitusten perimmäinen tarkoitus on. Onko tarkoituksena tehdä siviileiden elämä niin vaikeaksi kuin mahdollista, jonka myötä he lähtevät alueelta evakkoon, josta voi seurata se, ettei alueiden puolustamista pidetä enää niin tarpeellisena? Ovatko nämä kenties laajemman offensiivin valmistelua, kulutussotaa, jonka toivotaan heikentävän puolustajan moraalia? Vai onko taustalla vain halu/ tarve testata sitä kuinka länsimaat reagoivat kun sotatoimia kohdistetaan entistä enemmän siviilikohteisiin? Mikäli on, reagoimattomuus tai Venäjää myötäilevät lausunnot ovat äärimmäisen huono signaali – ikävimmillään seuraus on se, että sodankäynnin intensiteetti lisääntyy entisestään Itä-Ukrainassa, että Venäjän johdolla siviilikohteita tulitetaan entistä rajummin.

Sodan kolmen vuoden kuluessa on huomattu, ettei Venäjällä ole todellista halua sitoutua Minsk II sopimukseen tai muihinkaan neuvoteltuihin sopimuksiin – ei edes paikallisiin tulitaukosopimuksiin Donbasin sotatoimialueella. Ongelmien voidaan todeta olevan seurausta Venäjän toiminnasta, joten mielestäni tämä asia tulisi uskaltaa sanoa entistä kuuluvammin myös poliitikkojenkin toimesta. Näiltä osin pidän ongelmallisena sitä, että aina muistetaan korostaa kummankin osapuolen roolia, kun todellisuus kuitenkin on sitä, että Venäjän toimien seurauksena Ukrainassa on sota ja rikkomuksiin syyllistytään rintamalla. Venäjä, ja sen ohella nämä ns. kansantasavallat ovat merkittävässä roolissa sen suhteen, etteivät sopimukset pidä, että helmikuusta 2015 sovittu Minsk II sopimus menetti käytännössä merkityksensä välittömästi taisteluiden jatkuessa Debaltsevossa niin kauan kunnes kaupunki siirtyi Venäjän tukemien joukkojen hallintaan.

Aiempien ja nykyisten tapahtumien perusteella on todellakin perusteita sille, että lännen tulisi reagoida voimakkaammin Itä-Ukrainassa tapahtuviin siviileihin kohdistettuihin terroripommituksiin. On oltava ”red line” – Barack Obamaa lainatakseni – jota Venäjän ei sovi ylittää ja mikäli ylittää, seurausten tulee olla riittävän voimakkaat ja riittävän nopeasti langetetut, jolloin selkeästi on ymmärrettävissä rangaistuksen seuraavan tekoa. Rangaistuksen tulisi seurata jokaista merkittävää rikollista tekoa ja niiden tulee olla muutakin kuin sanoja paperilla ja puheita. Venäjään kohdistetun pakotepolitiikan oheen tukea Ukrainalle sopisi laajentaa toimittamalla maahan ”tappavaa aseistusta” ei-tappavien asejärjestelmien rinnalle, kuten FGM-148 Javelineja (6) taisteluun Venäjän ”panssariarmadaa” vastaan.

Marko


1. https://uawire.org/news/osce-the-number-of-civilian-deaths-increases-in-the-donbas# 

2. http://euromaidanpress.com/2017/05/16/amid-eurovision-grand-final-russia-launches-rockets-kills-civilians/ 

3. http://uacrisis.org/56691-lysenko-28 

4. https://medium.com/dfrlab/violence-escalates-near-mariupol-ffe40ba3ad4f 

5. https://informnapalm.org/en/russian-occupiers-shelled-trudovskyi-bus-station-provocation/ 

6. https://www.youtube.com/watch?v=Ovxz1_hPJKQ 

*: 

G-7-maiden julkilausumasta, kuvakaappaus Judith Gough’n (Iso-Britannian Ukrainan suurlähettiläs) twittertililtä.