Tänään Donetskin ”kansantasavallan”
militanttijohtaja Aleksandr
Zahartšenkon toimesta ”Novorossija”
haudattiin, sen sijaan hänen sanojen mukaan perustetaan ”Малороссия” eli ”Vähä-Venäjä” joka tulee hänen sanojensa mukaan
olemaan Ukrainan seuraajavaltio ja edustavan koko Ukrainaa. ”Vähä-Venäjälle”
tullaan hänen mukaan laatimaan perustuslaki ja sen pääkaupunkina tulee olemaan
Donetsk. Ensitietojen mukaan perustuslaissa on määritelty rangaistuksia ”banderalaista
propagandaa” sekä ”historian muokkaamista/tulkitsemista” vastaan. Historian
muokkaamisella/tulkitsemisella tarkoitettaneen Venäjän virallisen historiankirjoituksen
vastaista aineistoa. Edellä mainittuihin kohtiin on viitannut @dnrpress, yhtymäkohtia Venäjän
perustuslakiin on löydettävissä.
Venäläismediat ovat tarttuneet
hanakasti kiinni aiheeseen, siitä ovat uutisoineet tavalla tai toisella useat
merkittävät uutistoimistot, kuten Sputnik
News (1), Tass (2), puolustushallinnon
alainen TV Zvezda (3) – Leonid Kalashnikov, Venäjän duuman
Itsenäisten valtioiden yhteisön (CIS) komitean puheenjohtaja, antaa ainakin
osittaisen tukensa ”Vähä-Venäjälle”,
ei siis lainkaan yllättävää, että Donetskissa toimiva DONi-News laati aiheesta kattavan uutisen aamupäivällä. (4)
Uutinen – kuten odotettua – on saanut
globaalisti laajaa huomiota, myös Suomessa useampi media on tavalla tai
toisella huomioinut ilmoituksen – jonka laajempia seurauksia on toistaiseksi
vaikeampi arvioida. Ensinnä on tietenkin syytä pohtia sitä, että mitä
ilmoituksesta seuraa (vai seuraako siitä mitään)? Ilmoituksen ajankohta lienee
harkittu, eilen vietettiin Malaysia
Airlines lennon MH17 alas
ampumisen muistopäivää, tällä ilmoituksella saadaan aikaan se, että keskustelu –
Venäjän kannalta – ikävän teeman eli MH17:sta alas ampumisen ympärillä loppuu
ja fokus siirtyy, ainakin toistaiseksi, militanttikomentaja Zahartšenkon
ilmoitukseen ”Vähä-Venäjästä”. Pidän todennäköisenä sitä, että ”Vähä-Venäjää”
on pohdittu jollain tasolla jo pidemmän aikaa, sen sijaan siitä tiedottaminen
sijoitettiin tähän hetkeen, jotta saadaan katse siirrettyä pois MH17:sta
muistopäivästä ja Venäjään kohdistuvasta, entistäkin voimakkaammasta,
arvostelusta – eräänlaista maskirovkaa
siis.
Miksi pidän todennäköisenä sitä,
että kyseessä on pidemmän ajanjakson suunnitelma, että ”projektista” on
keskustelu ainakin jollain tasolla pidemmän aikaa?
Tänään useammalla taholla on
todettu kyseessä olevan Aleksandr Zahartšenkon oman – tai paikallisen - idean,
muun muassa Luhanskin ”kansantasavallan” puolella on ilmaistu, kyseessä olevan
Donetskin ”kansantasavallan” itsenäinen ajatus, jonka suunnittelussa heillä ei
ole osaa eikä arpaa. Sen sijaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin puhemies Dmitri
Peskov kieltäytyi kommentoimasta ”Vähä-Venäjää” ja sen syntyideaa millään
muotoa. Kieltäytyminen kommentoimasta herättää epäilyksiä, joihin myöhemmin.
Kirjoitin kesäkuun 13. 2017
blogissa ”Mitä ennen Zapad-2017
harjoitusta?” (5) seuraavaa:
”Donetskissa – paikallisten kanssa enemmän yhteistyössä toimivat –
”sotilasviranomaiset” ja militantit ovat välittäneet ainakin osalle väkeä sen
suuntaista tietoa, jonka mukaan on parempi, että siviilit poistuvat kaupungista
kesällä heinä-elokuussa, koska tuolloin sotatoimet kiihtyvät merkittävästi.
Kaupungista ja miehitetyiltä alueilta on kantautunut myös muita
vastaavan kaltaisia viestejä, joiden perusteella voi olettaa, että Donetskin
alueella on suunnitteilla jotain, jonka lopullinen toteutuminen voi riippua
ulkopuolisista tekijöistä. En kuitenkaan sulkisi pois sitäkään vaihtoehtoa,
etteikö mahdollinen operaatio ole aiemmin tämän vuoden kuluessa suoritettuja
operaatioita merkittävästi suurempi, katseiden suuntauduttua elokuussa
Valko-Venäjän suuntaan, valmistauduttaessa Zapad-17-harjoitukseen, asetelma voi
olla sellainen, että Venäjä yrittää Itä-Ukrainassa aiempaa merkittävämpää
sotilasoperaatiota, jossa – todellisessa tilanteessa – toteutetaan Venäjän
uudistettua taistelutapaa.”
Luettuani uutisen ”Vähä-Venäjästä”
väistämättä mieleeni palasi ajatukset epävarmoista tiedoista – useammasta lähteestä
– miehitetyiltä alueilta ja siitä kuinka niissä viitattiin tuleviin,
merkittäviin, tapahtumiin loppukesästä tai alkusyksystä. Onko tämä ”Vähä-Venäjä”
osa näitä, tuolloisia epävarmoja viestejä, ja jos on, onko muita – merkittäviä –
tapahtumia vielä tulossa? Kuten mahdollinen sotilaallinen operaatio
loppukesästä ja/ tai syksystä Zapad-17
sotaharjoituksen yhteyteen sijoitettuna? ”Vähä-Venäjä” -hankkeen yhteydessä
esitetyn lipun ja karttojen perusteella tämä epävaltio käsittäisi koko Ukrainan
pois lukien Venäjään laittomasti liitetty Venäjän miehittämä Krimin niemimaa,
tämä jättää sijan epäilylle mahdollisesta laajemmasta Ukrainaan kohdistuvasta
offensiivista tai ainakin sen voimakkaasta uhasta.
”Малороссия” eli ”Vähä-Venäjä”
käsittäen koko Ukrainan pl. Venäjän miehittämä Krimin niemimaa.
|
Tähän mennessä on korostettu
sitä, että kyseessä on Donetskin ”kansantasavallan” militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon oma (eli paikallinen) idea,
ettei siihen sitouduta naapurissa Luhanskin ”kansantasavallan” alueella –
suhtaudun suurella epäilyllä siihen, että kyse olisi paikallisesta ideasta,
ilman, että Moskovaa olisi konsultoitu millään muotoa.
Jos huomioidaan alueelta aiemmin
keväällä ja kesällä saamani hajanaiset viestit ja muodostetaan niistä
kokonaisuus ja niissä mainitut ”merkittävät tapahtumat” liittyvät tavalla tai
toisella ”Vähä-Venäjään”, on vaikea kuvitella, että tällaisia tietoja olisi
liikkunut alueella ilman, että Moskovaa ei olisi millään muotoa informoitu
asiantiimoilta – ettei Moskovalta olisi minkään sortin suostumusta asian
käsittelylle ja suunnitelman eteenpäinviemiselle. Luhanskista kuultava
hangoittelu voi liittyä paikalliseen valtataisteluun tai kokemukseen siitä,
että heidän varpaille on – jälleen – astuttu.
Miehitetyn Donetskin alueella on
aiemmin toimittu individualistisemmin kuin Luhanskin alueella – paikallinen ”hallinto”
on pyrkinyt aktiivisempiin irtiottoihin, mutta kuitenkin Moskovan sallimissa
rajoissa, mutta vaikka huomioimme tämän – aiemman – individualistisemman politiikan,
on hyvin vaikea uskoa, että näin merkittävässä asiassa toimittaisi
itsenäisesti. Kyse on kuitenkin ilmoituksesta, joka samalla kyseenalaistaa
täysin Minsk II-sopimuksen,
toisaalta ilmoitus on rinnastettavissa vastaaviin tapahtumakulkuihin Moldovalle
kuuluvassa Transnistriassa sekä Georgialle kuuluvien Abhasian ja Etelä-Ossetian
alueilla, mutta merkittävänä erona on se, että ”Vähä-Venäjän” kohdalla tämän
epävaltio hahmotelmissa käsittää koko Ukrainan maantieteellisen alueen pois
lukien Venäjän miehittämä ja itseensä laittomasti liittämä Krimin niemimaa.
Tämä on maantieteellisesti sekä poliittisesti sen verran merkittävä ero
aiempiin ”valtioprojekteihin” Moldovan ja Georgian rajojen sisäpuolella, etten
usko sen paikallisuuteen, vaikka sen puolesta useampi taho puhuukin.
Mikäli Zahartšenkolla ei ole Moskovan
suostumusta, hän tulee astuneeksi Putinin varpaille ja kun tiedetään, että
käynnissä olevan sodan kuluessa useampikin Moskovan otteesta irrottautumista
yrittänyt komentaja on kuollut epäselvissä olosuhteissa, Zahartšenko asettaa
itsensä vaaraan liiallisella individualismilla. Onko valta sokaissut hänet – (vai
onko hän vaan typerä)?
Sen ohella, että ilmoituksen
ajoitus tuntuu suunnitellulta, näen projektin tarkoituksellisena lännen
testaamisena. Ensisijaisesti testi kohdistuu Yhdysvaltoihin ja Donald Trumpiin sekä hänen hallintoon
mutta toissijaisesti EU:hun ja etenkin merkittävimpiin EU:n jäsenvaltioihin.
Tässä kohdin on syytä vielä huomioida Brexit-ulottuvuus, Iso-Britannian EU-ero
heikentää väistämättä EU:ta taloudellisesti sekä sotilaallisesti ja nyt kun
neuvotteluja toden teolla ryhdytään käymään, Venäjä voi testata EU:n halua ja
kykyä reagointeihin kohdistamalla Ukrainaan painetta useammallakin tapaa.
Tällaisena keinona näen Zahartšenkon tekemän ilmoituksen ja vastaavat Ukrainan
itsenäisyyden kyseenalaistavat ilmoitukset, sotatoimien eskaloinnin
Itä-Ukrainassa – josta on nähtävillä viitteitä ”sadonkorjuun tulitauosta” huolimatta sekä Ukrainaan suoraan ja
välillisesti kohdistettavat painostus ja hybridisodankäynnin toimet perinteisen
sodankäynnin ohella/rinnalla, joita voivat olla kyberhyökkäykset eri kohteita
vastaan sekä iskut kansalaisyhteiskuntaa vastaan luomalla sisäisiä jännitteitä
ryhmien välille. Tällaisina toimina näen myös pyrkimykset rikkoa Ukrainan ja
sen läntisten naapurimaiden välejä – selkeästi on nähtävissä halua lyödä kiilaa
Ukrainan ja Puolan välille, kaivaa historiasta aineksia uudelle konfliktille.
Lännellä on mielestäni se vastuu,
että sen ei pidä lähteä Venäjän ”leikkiin” mukaan, mitään signaalia ei tule
antaa jossa tavalla tai toisella osoitettaisi hyväksyntää aloitteelle ”Vähä-Venäjästä”.
Puhumattakaan, että alueesta käytettäisi valtiollisia termejä – tämä pätee myös
läntisiin medioihin. Tarvittavat painostustoimet on syytä kohdistaa suoraan
Venäjään, mikäli projekti saa näkyvää jatkoa – reagoinnin on myös syytä olla
riittävän nopeaa. Lännen ongelmana pidän reagoinnin hitautta siitä huolimatta,
että reilut kolme vuotta kestäneen sodan kuluessa olisi ollut aikaa luoda
nopeampi reitti reagoinnille ja tarvittaessa pakotteiden kiristämiseen.
Painostustoimia on syytä kohdistaa myös Venäjään, vaikka nämä ns.
kansantasavallat näyttäisivätkin toimivan itsenäisesti – Moskovan painostaminen
ja sanktioiminen heijastelee aina jollain välillä myös miehitettyjen alueiden
ns. kansantasavaltoihin, myös silloin kun niiden harjoittama politiikka on
näennäisen itsenäistä. Ilman Moskovan mittavaa taloudellista ja sotilaallista
tukea ei ole mitään ”kansantasavaltoja” kuten ei ole sotaakaan. Sodan
loppumisen tulee olla päämäärä – Moskova on sen lopettamisessa avainasemassa.
Mutta sotaa ei tule lopettaa Moskovan sanelemin ehdoin.
Ukrainan presidentti Petro Poroshenkoa lainatakseni: "Zakharchenko is not a political figure, but
a puppet transmitting the Kremlin messages". (6) – Katse on kaikesta
huolimatta syytä kohdistaa Donetskin sijaan Kremlin punaisten muurien
sisäpuolelle.
Marko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.