Tilannekatsaus miehitettyyn Donetskiin

Matka Tšernivtsiin Karpaattien kainaloon läntiseen Ukrainaan ei ollut pelkkää lomailua, moniviikkoisen reissun kuluessa oli mahdollista kerätä runsaammin tietoa Itä-Ukrainasta – pääasiassa Donetskista. Pääsimme keskustelemaan useiden henkilöiden kanssa, jotka ovat vierailleet miehitetyssä Donetskissa tämän vuoden puolella – merkittävää heidän tekemissä havainnoissa on se, että he ovat kyenneet vertaamaan uusimpia havaintojaan aiempien vierailuidensa kokemuksiin ja havaintoihin. He ovat joko kotoisin miehitetystä Donetskista tai vierailleet alueella sukulaistensa ja läheistensä luona, suuri joukko Donetskissa edelleen asuvista on riippuvaisia avusta ja tuesta sukulaisiltaan ja läheisiltään, jotka asuvat vapaassa Ukrainassa. Etenkin eläkeläisten ja pitkäaikaissairaiden tilanne Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on kehno, vaikka sitä se on myös suurella joukolla työikäisiä, joiden työnantaja ei syystä tai toisesta kykene palkanmaksuun tai on palkanmaksussa täysin riippuvainen Venäjän rahoituksesta. Köyhät ovat entistäkin köyhempiä ja köyhien määrä on vain lisääntynyt.

Toivon, että lukijat ymmärtävät sen, että kirjoituksen aiheen tähden en voi mainita ainoatakaan nimeä. Anonymiteetti suo heille ja ennen kaikkea heidän miehitetyillä alueilla asuville läheisilleen suojaa, sillä, kuten tiedettyä, Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ”viranomaistahot” etsivät ja jopa metsästävät henkilöitä, jotka kertovat alueen tapahtumista rehellisesti (peittelemättä) maailmalle tai teoillaan nöyryyttävät miehitettyjen alueiden johtoa. Donetskilainen bloggari Stanislav Aseyev/ Vasin on ollut kateissa kesäkuusta 2017, hänenkin kohdalla syynä on alueelta raportointi, josta miehityshallinto ei pitänyt. (1) Miehitetyssä Itä-Ukrainassa kaunistelematon totuus voi viedä vankilaan – tai pahimmassa tapauksessa gulag-leirille, joilla kova kuri, nälkä ja kidutus ovat alituinen vieras vangituille, joista kaikilla ei edes ole miehitettyjen alueiden ”oikeuslaitoksen” irvikuvan langettamaa tuomiota.

Seuraavaksi havaintoihin

Päiväkodeissa ja kouluissa lapsille annetaan todella paljon ”militaristista kasvatusta” – neuvostoajat nähneet vertaavat päiväkoteja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla omaan lapsuuteensa, päiväkotien ollessa nyt, jos mahdollista, vieläkin militaristisempia. Lauluja, marsseja ja propagandaa sekä erilaisia harjoituksia voi olla päivittäin. Lapset joutuvat myös viettämään vapaa-aikaansa ”patrioottisen kasvatuksen leireillä” – leirien luonne ja henki on militaristinen ynnä propagandistinen.

Lapset "patrioottisen kasvatuksen" -leirillä miehitetyssä Itä-Ukrainassa.*

Useamman Donetskissa vierailleen havaintoja yhdistää huomio siitä, että paikallisten asukkaiden tyytymättömyys Donetskin ”kansantasavaltaan” on lisääntynyt – samalla myös tyytymättömyys Venäjään on lisääntynyt. Tyytymättömyyden lisääntyminen ei kuitenkaan vielä ole, heidän mukaan, merkittävällä tapaa kääntynyt Ukrainan avoimeen kannattamiseen. Tyytymättömyys, pettymys ja jopa viha paikallista hallintoa kohtaan on kuitenkin huomattavalla tapaa lisääntynyt. Näistä puheista nousee mieleen blogikirjoitukseni lokakuulta 2017, johon kirjoitin seuraavaa:

”Jokin aika sitten eräs läheisemme matkasi bussilla Kramatorskista takaisin kotiinsa miehitettyyn Donetskiin. Matkalla hän antautui keskusteluun erään Luhanskista kotoisin olevan – perheellisen – kanssa, keskustelun lomassa tämä luhanskilainen painokkaasti totesi, ihmisten olevan kotikaupungissaan lopen kyllästyneitä paikalliseen johtoon, että ”kansantasavallan” kannattajat ovat selkeässä vähemmistössä, että ihmiset kritisoivat entistä avoimemmin alueen johtoa ynnä Venäjää. Vastaavasti Ukrainaa tukevien osuus on alueella kasvanut merkittävästi, ja tämä tuki on aiempaa avoimempaa.” (2)

Ovatko miehityshallinnon propagandistiset näyttelyt ja tilaisuudet oma (epätoivoinen) yritys peitellä kulissien takana kytevää kuohuntaa ja kuplintaa? Donetskissakin on pidetty viimeisimpien kuukausien aikana useita ”patrioottisia tunteita” nostattavia tilaisuuksia, samaan kategoriaan voitaneen laskea ”uutiset”, joissa maalaillaan aurinkoinen kuva alueen – romahtamaisillaan olevasta ja täysin Venäjästä riippuvaisesta – taloudesta.

Moni Donetskissa viime aikoina vieraillut on myös huomioinut sen, että kaupungissa ilmeisellä tavalla pyritään pitämään yllä ”julkisivua” – kaupungin ydinkeskusta sekä sieltä johtavat valtaväylät olivat poikkeuksellisen puhtaat, paikoin jopa koristellut. Ehkäpä tämäkin on yhdistettävissä edellisen kappaleen havaintoihin. Potemkinin kulissit!

Toinen puoli on sitten se minkä julkisivu kätkee, piittaamattomuus, rapistuva infrastruktuuri – aluetta kuvattiin Neuvostoliitoksi pienoiskoossa, jossa sielläkin, kulisseit olivat osa ”valetodellisuutta” takapihan paljastaessa todellisuuden – savijaloilla seisovan jätin.

Lääkepula on akuutti, monille lääkkeet ovat jo hinnaltaan tavoittamattomissa – sukulaisten ja läheisten vapaasta Ukrainasta toimittama apu on usealle konkreettinen pelastus ja ainoa mahdollisuus saada tarvitsemiaan lääkkeitä.

Palattuamme Suomeen

Kävimme tällä viikolla lyhyen keskustelun Donetskissa asuvan tuttavamme kanssa attentaatissa kuolleen militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon hautajaisista ynnä vallitsevasta tunnelmasta kaupungissa. Hän välitti kaupungista ristiriitaisia tuntemuksia, osa oli hänen lailla tyytyväinen siitä, että rikollisesta päästiin eroon, osalla tunteet vaihtelivat epätietoisuudesta epäuskoon ja epävarmuuteen – tulevaisuutta pelättiin. Erityisesti pelättiin attentaatin johtavan sotatoimien eskaloitumiseen. Tuttavamme tuskin on ainoa, joka on sitä mieltä, että Zahartšenkon tappaneessa attentaatissa kyse oli sisäisestä välienselvittelystä – eri asia on se, että kuinka moni uskaltaa hänen lailla sanoa tämän ääneen.

Eläkeläisenä hänen ei ollut pakko osallistua Zahartšenkon hautajaisiin – eikä hän osallistunut, toisin kuin entisten kollegojensa oli tehtävä. Näiltä osin tilanne oli muuttumaton, propagandakoneen piti saada kuvia tuhansista surevista kansalaisista, joten, aivan kuten attentaateissa kuolleiden Arseni Pavlovin eli Motorolan ja Mikhail Tolstykhin aka Givin hautajaisissa, myös attentaatissa menehtyneen Aleksandr Zahartšenkon hautajaisiin koululaisten ja opiskelijoiden sekä ”hallinnon” alaisuudessa työskentelevien oli osallistuttava, mikä tarkoittaa "miliisien" ja militanttien ohella opettajia, päiväkotien henkilökuntaa, sairaanhoitajia etc. Myös muilta paikkakunnilta – kuten Horlivkasta – tuotiin tuhansittain ”surijoita” Zahartšenkon hautajaisiin.

Marko

1. https://www.bbg.gov/threats-to-press/stanislav-vasin-aseyev/ 

2. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/10/pommi-iskuja-kansantasavalloissa-tyynta.html 

*: Kuva via @666_mancer.