Strategisten ilmavoimien museossa entisessä Poltava-4 lentotukikohdassa

Syyskuinen Ukrainan matkamme vei meidät Kramatorskista Pultavan kautta Kiovaan. Meille suomalaisille Pultava on tuttu vähintäänkin peruskoulun historiantunneilta, käytiinhän kaupungin alueella vuonna 1709 suuren Pohjan sodan ratkaiseva taistelu, jonka sanotaan päättäneen Ruotsin suurvaltakauden. Suuri Pohjan sota käytiin vuosina 1700-1721 Ruotsin ja sitä vastustavan liittouman välillä. Pultavassa ruotsalaisten liittolaisina olivat Ukrainan kasakat Ivan Mazepan johdolla. Suuren Pohjan sodan aikana Suomen alueet kärsivät Venäjän miehityksestä – venäläisen ylivallan ajasta eli isovihasta vuosina 1713-1721, ajanjakso päättyi 30. elokuuta 1721 Ruotsin ja Venäjän välillä sovittuun Uudenkaupungin rauhaan. Rauhan myötä osa Vanhaa Suomea siirtyi Ruotsilta Venäjän hallintaan, aivan kuten Inkerinmaa, Viro ja Liivinmaa.

Pultavan pysähdyksen kuluessa vierailimme Pultavan taistelusta, ja laajemmin alueen historiasta, kertovassa museossa kuin myös entisessä Poltava-4 lentotukikohdassa, jonka alueella sijaitsee tätä nykyä Neuvostoliiton strategisten ilmavoimien kalustostoa esittelevä museo (Long-Range Aviation). Museon alueella on myös kalustoa, joka on ehtinyt palvella itsenäisen Ukrainan ilmavoimissa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, ja alueella sijaitsee myös suurehko museo, joka käsittelee Itä-Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa. Museokokonaisuudessa ei ole unohdettu lentokenttäalueen, kuten ei Pultavankaan, menneisyyttä toisen maailmansodan ja kylmän sodan ajalta.

Tupolev Tu-22M3, Tupolev Tu-160 ja kaistale Tupolev Tu-134UBL "Crustya".

Satelliittikuva Pultavan alueesta ja Poltava-4 lentotukikohdasta.

Lyhyt katsaus tukikohdan historiaan

Toisen maailmansodan aikana Pultavan alue oli saksalaisjoukkojen hallinnassa lokakuun lopusta 1941, jolloin Wehrmacht valtasi Pultavan 23. syyskuuta 1943, jolloin alue vaihtoi omistajaa puna-armeijan otettua Pultavan haltuunsa strategisessa Tšernihiv-Pultavan -offensiivissa osana Dneprin taistelua. Kentän ollessa saksalaisten miehittämän Luftwaffe perusti kentälle alueellisen esikunnan. Vetäytyessään lentokentän alueelta saksalaiset miinoittivat ja ansoittivat rakennuksia ja rakenteita.

Vuonna 1944 Pultavan lentotukikohtaa käytettiin osana yhdysvaltalaisten (US Army Air Forces eli USAAF) Operaatio Franticia, jossa Iso-Britanniasta ja Italian eteläosista operoivat pommikoneet Saksaa ja Saksan miehittämiä ja hallinnoimia alueita pommitettuaan laskeutuivat kolmelle lentokentälle puna-armeijan hallitsemille alueille Ukrainassa, kentistä yksi sijaitsi entisen Poltava-4 lentotukikohdan alueella. Ukrainan alueella sijaitsevilla kentillä USAAF:n koneet huollettiin ja valmisteltiin paluulennoille takaisin länteen, jolloin ne paluulennoilla niin ikää pommittivat kohteita Saksassa ja sen miehittämillä ynnä Saksan liittolaisten alueella.

Franticin aktiivinen operatiivinen vaihe ajoittui välille kesäkuu-syyskuu 1944, sisältäen yhteensä seitsemän edes-takaista pommitus-tehtävää (yhteensä 24 eri kohdetta Saksan ja sen liittolaismaiden alueella). Yhdysvaltalaisjoukkojen vahvuus operaation aikana Ukrainan alueella sijaitsevilla kentillä oli korkeimmillaan 1300 miestä. Viimeiset USAAF:n joukot poistuivat Pultavan alueelta vuoden 1945 puolella tyytyväisinä ilmapiirin käytyä hyvin vihamieliseksi heitä kohtaan.

Pultavassa sijaitsi myös yhdysvalaisten Eastern Command USAAF:n esikunta. Pultavan ohella yhdysvaltalaiset tukeutuivat Pyriatin ja Mirhorodin eli Mirgorod lentotukikohtiin. Poltavaan ja Mirhorodiin sijoittuivat raskaat pommikoneet B-17 Flying Fortressit ja B-24 Liberatorit, Pyriatiniin vastaavasti pitkän kantaman saattohävittäjät P-51 Mustangit ja P-38 Lightningit.

Poltavan alueen tukikohta joutui Operaatio Franticin aikana Luftwaffen mittavan pommitusoperaation kohteeksi, jolloin kymmeniä USAAF:n pommikoneita vaurioitui korjauskelvottomiksi; kymmeniä USAAF:n ja Neuvostoliiton ilmavoimien koneita vaurioitui, mutta saatiin myöhemmin korjattua; suuret määrät polttoainetta, öljyä ja muuta varustusta tuhoutui. Yhdysvaltalainen, Moskovaan sijoitettu, kenraali John Deane kritisoi raportissaan voimakkaasti puna-armeijan ilmatorjunnan ja ilmapuolustuksen kykyä (ja halua) torjua kyseistä monituntista hyökkäystä.

Operaatio Frantic huomioitiin myös museossa.

Toisen maailmasodan jälkeen tukikohta uudelleenrakennettiin, tukikohdan toimiessa Neuvostoliiton ilmapuolustusjoukkojen V-PVO:n tukikohtana, lentotukikohta tunnettiin myös koodilla lentotukikohta A2673. Tukikohdasta operoi vuodesta 1945 lähtien Neuvostoliiton ADD:n eli strategisten ilmavoimien kaartin 13. Dnepropetrovsko-Budapeshtskayan, Suvorovin ritarikunnan arvolla palkittu, strategisilla pommikoneilla varustettu divisioona (ven. авиационная дивизия engl. Aviation Division).

Neuvostoliiton hajottua Ukrainan ilmavoimien 185. GvTBAP operoi tukikohdasta muun muassa Tupolev Tu-22M3 pommikoneilla. Yksikkö lakkautettiin vuonna 2006. Yksikön lakkauttamisen jälkeen sotilasilmailu lakkasi alueella, kunnes helmikuussa 2015 Ukrainan maavoimiin kuuluva helikopterirykmentti sijoitettiin tukikohtaan. Kyseisen rykmentin varustukseen kuuluu muun muassa Mil Mi-2MSB ja Mil Mi-8MSB kuljetushelikoptereita sekä Mil Mi-24P taisteluhelikoptereita.

Museon kokoelmiin kuuluva, Ukrainan väreissä oleva, Mil Mi-8.

Museon kokoelmissa

Seuraavaksi muutama kuva museon kokoelmissa olevista lentolaitteista unohtamatta muuta näytillä olevaa esineistöä, museon verkkosivut löytyvät osoitteesta: http://mvba.com.ua/2018/ 

Museovierailuun on hyvä varata reilusti aikaa, etenkin jos haluaa perehtyä tarkemmin rakennuksessa sijaitsevaan museoon, jossa on esiteltynä alueen kuin myös neuvostovaltion ja itsenäisen Ukrainan sotilasilmailua menneestä nykyisyyteen – itse asiassa aikajänne ulottuu eräiltä osin tsaarinvallan ajalle.

Igor Sikorskyn suunnittelema Ilja Muromets -pommikoneen pienoismalli.

Sisätiloissa sijaitsevassa näyttelyosuudessa käydään läpi myös Neuvostoliiton käymiä sotia, joista merkittävin on toinen maailmansota unohtamatta kuitenkaan Afganistanin sotaa ja pommituslentoja rynnäkkökoneilla sekä pommikoneilla Neuvostoliiton alueelta eripuolille Afganistania.

Pommituslentoja Afganistaniin (1979-1989).

Museossa huomioidaan myös Itä-Ukrainassa käynnissä oleva sota Venäjää ja sen varustamia proxy-joukkoja vastaan. Käynnissä olevan sodan aikana Ukrainan ilmavoimat ja maavoimien alaisuudessa operoivat helikopterirykmentit ovat menettäneet lentäjiä sekä kalustoa. Lentäjien uhrauksia maansa puolesta ei ilmailumuseossa ole unohdettu, kuten ei muitakaan ATO:ssa ja sen seuraajassa JFO:ssa menehtyneitä sotilaita.

Euromaidanin ja sodan uhrien muistolle.

ZŠ-7 (ven. ЗШ-7) lentäjän kypärä.

Tupolev Tu-160 ohjaamo.

Kaksi alla olevaa kuvaa: Ukrainan ilmavoimien väreissä oleva Tupolev Tu-22M3 ja sen sivuvakaaja tunnuksineen. NATO:n koodinimi konetyypille ”Backfire”. Ylemmässä kuvassa siipiripustimeen asennettu pintamaaleja (laivat) vastaan tarkoitettu MKB Raduga Kh-22 -ohjus, ja alemmassa kuvassa nähtävissä myös kauko-ohjattu 1x 23 mm GSh-23 tykki.

Alla Tupolev Tu-22KD, NATO:n raportointinimi koneelle on ”Blinder”. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Ukrainan ilmavoimien ja laivaston ilmavoimien käyttöön jäi Tu-22 pommitus- ja tiedustelukoneita – nyt kaikki koneet on jo poistettu palvelukäytöstä. Kuvan konetyyppi Tu-22KD on ilmatankkausmahdollisuudella varustettu versio, joka on aseistettu yhdellä pintamaaleja vastaan tarkoitetulla Kh-22 ohjuksella.

Ukrainan ilmavoimien väreissä oleva Tupolev Tu-95MS (NATO:n käyttämä raportointinimi Bear-H), Neuvostoliiton hajottua Ukrainan haltuun jäi reilut parikymmentä Tu-95MS strategista pommikonetta. Alla olevista kuvista ylemmässä kuvassa etualalla joukko konventionaalisia pommeja, joista suurin on FAB-9000 (ven. ФАБ-9000) 9000 kg konventionaalinen HE-pommi. Alemmassa kuvassa ikkunasta näkymä kahteen koneen neljästä Kuznetsov NK-12 potkuturbiinimoottoriin, kyseinen moottori on tehokkain käyttöönotettu potkuturbiinimoottori.

Ulkonäyttelyssä oli esillä strategisten pommikoneiden rinnalla myös torjuntahävittäjiä, rynnäkkökoneita kuin myös koulukoneita, ja erilaisia pommeja ynnä ohjuksia – joista osa nähtävissä edellä olevissa kuvissa. Alla olevassa kuvassa Sukhoi Su-15UM, konemallin NATO:n raportointinimi on Flagon-G.

Alla Mikojan-Gurevitš MiG-27. Ukrainan ilmavoimilla ei ole enää käytössä ainoatakaan konetyypin konetta.

Museoalueelta poistuessa katse kohdistuu vielä museota ja tukikohta-aluetta ympäröivän aidan sisäpuolella kuviin menneisyydestä – Operaatio Frantic (ukr. Операція ”Френтік”).

Sisäänpääsymaksu museoon oli kohtuullinen, hintaa nostaa jonkin verran erillinen maksu, mikäli haluaa käydä tutustumassa muutamien koneiden ohjaamoihin. Minulle kokonaisuus oli kuitenkin sen verran tärkeä, että en pohdiskellut ylimääräisiä kustannuksia vaan maksoin tarvittavan summan hryvnioita päästäkseni myös tutustumaan ohjaamoihin ja koneiden, kieltämättä ahtaisiin, sisätiloihin. Ennalta on myös syytä ottaa selvää museon aukiolosta, vierailumme aikoihin museo oli ainakin maanantaisin suljettu yleisöltä.

Alla Tupolev Tu-134UBL:n ohjaamoa, meikäläisellä – lyhyen lännällä miehellä – ei juuri liikaa tilaa ollut.

Marko

Museon kotisivu: http://mvba.com.ua/2018/ 

#AviationPoltava

Huom. jätän nyt tarkoituksellisesti käymättä läpi museoalueella, ulkonäyttelyssä, olevan maavoimien käytössä olleen ja olevan kaluston esittelyn aiemmin huomioitua Mil Mi-8 kuljetushelikopteria lukuun ottamatta.  Kyseisen näyttelyosuuden huomioiminen laajentaisi kirjoitusta liian paljon. 

Kaikki valokuvat Marko Enqvist.