Ei sotaa - Нет войны!

(on turvallista tekstata junassa matkalla kohti Vainikkalaa) 

Pahoitteluni röyhkeän suorasukaisesta aloituksesta, mutta olemmeko me suomalaiset naiiveja? Viime päivinä korviimme on kantautunut uutisia viimeisistä ”istuinpaikoista” kilpailevista, länteen haluavista, venäläisistä, jotka kertovat pakenemisensa syyksi totalitaarisen hallinnon ja pelon joutua sotaan.

Hallinto on totalitaarinen – mielipuolinen suorastaan ja sotaankin voivat joutua jos nyt maan hallintoa ryhtyvät vastustamaan, mutta, jotenkin minulla on sellainen tunne takaraivossa, että monen kohdalla se suurin syy pakenemiseen löytyy aivan jostain muualta, vai olenko turhan epäileväinen pakenevien kertomia tarinoita kohtaan?

Venäläisten on ollut mahdollista nousta Putinin hallintoa vastaan lukuisia kertoja viime vuosien aikana. Moni nuori ja vanhempi on osallistunut korruption vastaisiin mielenosoituksiin – heidän tekonsa on kunnioitettava, aivan kuten on niiden tuhansien, jotka näinä aikoina ovat osallistuneet sodan vastaisiin mielenosoituksiin Venäjällä ja osallistuvat niihin par’ aikaa, mutta entäpä kaikki muut? Heidän itkunsa on kärpäsen surinaa korvissani! Venäläisten on ollut mahdollista vastustaa sotaa Ukrainassa lukuisia kertoja, mutta kovin on hiljaista ollut niitä poikkeusyksilöitä lukuun ottamatta, joiden määrä toivoakseni kasvaa tulevina viikkoina merkittävästi!

Krimin niemimaan miehityksen jälkeen Vladimir Putinin kannatus nousi taivaisiin, ja vaikka kannatusluvuissa olisikin ollut manipulointia matkassa, niin silti selkeästi suurin osa venäläisistä kannatti Krimin miehitystä. Entäpä ne, jotka olivat hiljaa – tänään hiljaisuuskin on kannanotto!

* * *

Ja, jos tästä sodasta olisi tullut paraatimarssi Kiovaan, Putin patsastelisi nyt Kremlissä suurena johtajana, sen sijaan, että joutuu piileskelemään (ja pelkäämään omiaan) bunkkerissaan. Onneksi ei tullut paraatimarssia, ei!

* * *

Emme myöskään nähneet mittavia protesteja senkään jälkeen kun Venäjä masinoi kaaoksen ja sodan Itä-Ukrainaan; kansa ei noussut protestoimaan sotaa loppukesästä 2014, eikä talvella 2015 Debaltseven taisteluiden aikaan, jolloin venäläisiä sotilaita siirrettiin Burjatiasta sotimaan Ukrainaan. Myöskään Boris Nemtsovin murha ei saanut kansaa miljoonittain kadulle, vaikka todennäköisimpänä syynä murhalle oli Putinin vastustuksen ohella Nemtsovin tutkimustyöt Venäjän osallisuudesta Ukrainassa käynnissä olleessa sodassa. Tuolloin näimme (ja näemme edelleen) yksittäisten rohkeiden venäläisten muistavan Nemtsovia ja samalla olevan piikki Putinin lihassa, mutta heidänkään urheus ei ole riittänyt avaamaan miljoonien venäläisten silmiä.

Niitä vastaan, jotka tuolloin muistivat ja kunnioittivat Nemtsovia, saivat kimppuunsa Putinin hallintoa tukevat tituškat muiden kansalaisten kävellessä ohi (kääntäessä päänsä pois – pois silmistä, pois mielestä!) Miljoonat venäläiset olivat myös hiljaa (ja katsoivat toisaalle) hallinnon tuhotessa Nemtsovin muistoksi tuodut kukat ja muistoesineet. Oma kysymyksensä on sitten se, että saivatko ne rohkeat ihmiset, jotka vuosia sitten nousivat Putinia vastaan, riittävästi tukea läntiseltä yhteisöltä? Oliko läntinen yhteisö riittävän voimakas ja määrätietoinen, mikä olisi heijastellut Venäjälle rohkaisten vielä suurempia kansanjoukkoja nousemaan tyranniaa vastaan? Ei, ei, ei – yhtälailla läntinen yhteisö oli heikko ja epäyhtenäinen ja halukkaampi löytämään keinoja sulkea silmänsä Vladimir Putinin hallinnon törkeyksiltä kuin auttaa Venäjän kansaa nousemaan niitä vastaan. Toivottavasti se aika on lopullisesti ohi…

”Нет войны!” – venäläisen taistelupanssarivaunun matkan pää Ukrainassa, v. 2022.

”Нет войны!” – kuollut venäläinen sotilas Harkivan ulkopuolella, v. 2022.

Tyrannian vastustaminen vaatii uhrauksia, samoin taisteleminen vapauden puolesta – ukrainalaiset täyttivät ensimmäisen Euromaidanin aikana noustessaan Viktor Janukovitšin kleptokraattista hallintoa ja sortokoneistoa vastaan marraskuussa 2013 ja saavuttaessaan suurin uhrauksin tavoitteensa helmikuussa 2014, ja keväästä 2014 eteenpäin ukrainalaiset ovat taistelleet vapautensa puolesta. Tänään he taistelevat koko tämän maanosan vapauden puolesta; ehkäpä venäläisten olisi aika nousta tyranniaan vastaan jos he todella ovat Vladimir Putinia vastaan ja ajatella tekevänsä uhrauksen, jos ei itsensä, niin tulevien sukupolvien puolesta.

Небесна Сотня – he nousivat tyranniaa vastaan. 

Tuhannet ukrainalaiset olivat antaneet henkensä vapauden puolesta sodassa Venäjää vastaan ennen helmikuun 24. päivää, jolloin sota laajeni kaikkialle Ukrainaan.

Helmikuun 24. päivä Venäjä toi sodan kaikkialle Ukrainaan.

Arvon venäläiset, hiljaisuuskin on kannanotto – valinta. Valitsemalla olla hiljaa, olet aktiivinen toimija, joka annat tilan tyrannille ja tyrannian tukijoille! Tämä on asia, joka Suomessakin asuvien venäläisten tulisi tiedostaa. Olemalla hiljaa teette tietoisen valinnan ja annatte tilaa Kremlin äänelle – pelaatte Kremlin pussiin halusittepa tahi ette. Välittämällä Нет войны!-viestiä venäläisille Suomessa ja Venäjällä viette tilan propagandalta mutta samalla – mikä tärkeintä – teette oikein ja murratte myyttiä venäläisistä tahdottomina johtajansa seuraajina.

Olen osallistunut lukuisiin Ukrainaa tukeviin mielenilmauksiin viime aikoina. Niihin on osallistunut joitain yksittäisiä Suomessa asuvia venäläisiä – heille haluan välittää vilpittömän kiitokseni! Enkä myöskään voi olla kylliksi kiittämättä heitä, jotka Venäjällä sanovat Нет войны – Ei sotaa!

 

Слава Україні!

 

Marko