Ihmishengistä piittaamatta Venäjä marssi kohti Kiovaa –

 

voittaen ehkä taistelun mutta häviten sodan 

Kirjoitukseni otsikko on ennemminkin vertauskuvallinen, vaikka myös Kiovan rintamalla Venäjä näyttää valinneen hyvin uskaliaan taktiikan, mikä on johtanut myös siellä kokonaisten kolonnien tuhoutumiseen asutuskeskusten kapeilla kujilla ukrainalaisten erikoisjoukkojen tai tykistön iskiessä niihin.

Viime päivinä maailma on herännyt ihmettelemään Venäjän sodankäyntitapaa, toisaalta myös sen kärsimiä tappioita, jotka sen oman ilmoituksen mukaan ovat (venäläisittäin inhimillisen siedettävät) viitisen sataa sotilasta, kun ne vastaavasti Ukrainan viimeisimmän ilmoituksen mukaan nousevat 9000 sotilaaseen viikon ajalta.

Alla Ukrainan antamiin tietoihin pohjautuva taulukko Venäjän kokemista tappioista, ilmoitettuja lukumääriä voi pitää suuntaa-antavina. Jotain Venäjän kokemien kalustotappioiden suuruudesta kuitenkin kertoo se, että sen ehjänä taistelukentälle tai matkalle hylkäämän kaluston epätavanomaisen runsaaseen määrään on jo kiinnitetty huomiota, samoin taulukointia suorittavat (kolmannet tahot) tuskailevat asian parissa, koska kuva- ja videomateriaalia on niin runsaasti, joten voimme kuitenkin päätellä, että Venäjän kalustotappiot ja menetykset ovat epätavanomaisen runsaat.

Venäjän tappiot ja menetykset Ukrainan sodassa 3. maaliskuuta 2022 mennessä.*

	lukumäärä		lukumäärä
miehistö (KIA & WIA)	9000	taistelupanssarivaunut	217
sotavangit	200+ (28.2.2022)	rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot	900
lentokoneet	30	tykistöaseet	90
helikopterit	31	raketinheittimet	42
tiedustelulennokit	3	ilmatorjuntajärjestelmät
pinta-alukset (partio-veneet)	2	kuorma-autot ja polttoainerekat	374
säiliövaunut	60

Sumyn alueella tuhottu venäläinen taistelupanssarivaunu.

Jos Ukrainan ilmoittamat Venäjän kalustotappiot ovat mittavat, niin sen ilmoituksen mukainen luku – 9000 – sotilasta kaatuneina ja haavoittuneina (mahdollisesti myös sotavankeina) tuntuu vieläkin hämmästyttävämmältä uskoa todeksi, joten en lainkaan ihmettele, jos sitä pidetään merkittävästi liioiteltuna. Ajattelin kuitenkin lähestyä aihetta tarkastelemalla tapahtumia ja yhdistelemällä eri havaintoja kentältä ja niiden kautta päätellä millainen todellisuus on.

Alkuun on syytä muistuttaa, että Venäjän hallinto oli useiden päivien ajan hiljaa kokemistaan tappioista, sitten salaisuuden verhoa raotettiin hiukan ja puhuttiin vähäisistä tappioista, kunnes lopulta Venäjä mainitsi tappioikseen viisisataa sotilaasta – mikä sekin tuntuu suurelta määrältä yhteen viikkoon kun vertaamme sitä länsimaiden käymiin sotiin tämän vuosituhannen puolella, ja uskallan jo välittömästi todeta, että kyseinen venäläisten ilmoittama lukema on rajusti alakanttiin. Venäjän viikko sitten aloittaman laajan offensiivin ensihetkistä lähtien saattoi jo päätellä, että sekään ei aio säästellä omia sotilaitaan.

Alkuun tappioiden suuruus ja sen myötä inhimillisen kärsimyksen suuruus kävi ilmi yksittäisistä maininnoista ja viittauksista, kuten siitä, että miehitetyn Luhanskin luoteispuolella Venäjä lähetti joukkojaan toistuvasti tuhoon tuomittuihin hyökkäyksiin Donets joen yli  Štšastjaan, jossa Ukrainan asevoimat yhdessä niitä tukevien joukko-osastojen kanssa onnistui torjua useita päiviä epätoivoisia hyökkäysyrityksiä. Ukrainan asevoimat ei antanut konkreettisia lukuja vihollisen kärsimistä tappioista, mutta sen mitä tiedämme miehitetystä Luhanskista, niin sinne on nyt alkanut virrata ruumisrekkoja. Kyse ei ole yksittäisistä rekoista, vaan yhteenkin sairaalaan saattaa päivässä saapua puolentusinaa puoliperävaunullista rekkaa kyydissä taistelussa kuolleita. (1) En lainkaan ihmettelisi, vaikka Venäjä olisi alueella heittänyt ensimmäisenä ”tuleen” miehitettyjen alueiden aluepuolustusprikaateja, joihin pakkovärvättiin ennen sodan tuoretta eskalaatiota miehiä pystymetsästä.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toteutettu pakkovärväys koski Donetskin alueella kaikkia 18 vuotta vanhempia miehiä, miehitetyn Luhanskin alueella käytäntö oli sama. Näihin joukkoihin värvättyjä ei juurikaan koulutettu, lyhyimmillään se ehti kestää reilun viikon, jonka jälkeen miehet ja poikaset oltiin valmiit heittämään rintamalle. Tällaisen sekalaisen ja kouluttamattoman joukon elinajanodote ei kovinkaan suuri voi olla kun vastassa oli ukrainalaisia, joilla oli pitkä kokemus operoinnista sotatoimialueella.

Ukraina on ottanut sotavangiksi miehitetyn Donetskin puolella pakkovärvättyjä, kaikki kertovat samaa – lyhyt koulutus miehille, jotka ovat ennen sotaan joutumista työskennelleet opettajina ja muissa vastaavissa työtehtävissä. Eivätkä kaikki edes olleet miehiä, nuorimmat ovat v. 2004 syntyneitä pojankloppeja. Tänään miehitetyn Donetskin alueen ns. viranomaiset julkaisivat videon, jolla rintamalle marssivat ”reserviläiset”, jotka kaikki näyttivät siltä, ettei heillä ole kovinkaan kummoista koulutusta – yhdelläkään videon miehistä ei ollut asetta mukanaan. (2) Herää ajatus, etteivät miehitettyjen alueiden ns. viranomaiset taida luottaa pakkovärvättyjen lojaaliuteen, kun eivät rintamalle marssiville miehille uskalla edes rynnäkkökivääriä käteen antaa. Taitavat pelätä, että ne miehet, joita he paimentavat rintamalle, epätoivoissaan kääntävät aseen piipun osoittamaan kohti heitä.

Voinemme todeta, että Itä-Ukrainan sotatoimialueella vihollisen kokemien tappioiden määrä on noussut merkittäväksi, etenkin kun joukkojen koulutus on luokatonta, ja joita on todennäköisesti käytetty aaltoina kuluttamaan ukrainalaisten ammuksia ja materiaalia. Samasta toiminnasta on esimerkkejä sodan ensimmäiseltä kesältä (v. 2014) sekä Donetskin lentokentän toisesta taistelusta ja Debaltsevon taistelusta helmi-maaliskuussa 2015. Tähän päivään mennessä emme tiedä kuinka suuriksi Venäjän ja sen proxy-joukkojen tappiot nousevat. Venäläisen kansalaisjärjestön Sotilaiden äitien mukaan Krimin niemimaan miehityksen ja sitä seuranneen Ukrainan sodan osalta Venäjän hallinto on pyrkinyt salaamaan kärsimänsä miehistötappiot. Tämä salaaminen on ulottunut myös vapaaehtoisiin, Venäjän hallinto on pyrkinyt lähes vainoharhaisesti salaamaan Ukrainan sodan tappionsa sodan alusta (huhtikuu 2014) lähtien.

Jos Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta koottujen joukko-osastojen tappiot voivat nousta merkittäviksi, ovat Venäjän asevoimien joukko-osastot niin ikää kärsineet huomattavia tappioita, osasta meillä on vain välillisiä todisteita tuhoutuneiden ja karrelle palaneiden ajoneuvojen muodossa, tai räjähtäneiden taistelupanssarivaunujen muodossa, mutta jos kymmenet venäläiskolonnat kautta maan on tuhottu kokonaisuudessaan tämän viikon kuluessa, niin kalustomenetysten ohella myös ihmishenkiä on mennyt paljon. Kiovan alueella Hostomelissa tuhoutui hetimmiten sodan toisena päivänä venäläiskolonna, Butšassa saman kohtalon koki yksi kolonna viikonvaihteessa, Borodjankassa ukrainalaistykistö tuhosi kokonaisen kolonnan, johon kuului myös pelättyjä Ramzan Kadyrovin kaartiin kuuluvia sotilaita ts. kadyrovitseja.

Venäläiskolonna koki matkansa pään Butšassa, Kiovan luoteispuolella.

Sumyn alueella aluepuolustusjoukot sekä Ukrainan erikoisjoukot ovat iskeneet pitkiin huoltolinjoihin kymmeniä polttoainerekkoja, kuorma-autoja sekä taistelupanssarivaunuja ja miehistönkuljetusajoneuvoja on tuhoutunut iskuissa. Etelässä Hersonin alueella ukrainalaistykistö kuin myös ilmavoimat on iskenyt rajusti hyökkääjän huoltoa vastaan – viimeksi torstaina 3. maaliskuuta Ukrainan ilmavoimat iski Hersonin ja Mykolajivin välillä huoltokolonnaan. Nämä iskut voivat heijastella hyvinkin nopeasti rintamalle, etenkin pohjoisessa, jossa sää on kehno – viilennyt ja räntääkin on sadellut. Jo nyt venäläissotilaat ja upseerit purnaavat heikkoa huoltoa, ruoan ja lämmön puutetta, kaoottista tilannetta ja ovat haluttomia lähtemään rintamalle. (3) Venäläissotilaiden kuvaama materiaali paljastaa karun totuuden ainakin osasta yksiköitä, apaattisia, nälkäisiä ja motivaationsa menettäneitä sotilaita hortoilee kurjissa kenttäolosuhteissa ympäriinsä. (4) Heidän toiminta ei ole organisoitua eikä johdettua, joten tällaisten joukkojen taistelukunto ei voi olla suuri. Ei siis ihme, että niitä on antautunut ensimmäiselle vastaantulijalle taistelutta.

Samalla on kuitenkin muistettava, että sota ei ole vielä päättynyt. Venäjä kurittaa armotta ukrainalaisia kaupunkeja ja kyliä, sen maihinnousulaivasto uhkaa tulevina päivinä Odesan kaupunkia ympäröivää rannikkoa. Tänään Venäjän ilmavoimat iski raukkamaisesti Tšernihiviin. Asuinalueelle kohdistuneessa terroripommituksessa on kuollut Ukrainan hätätilaministeriön mukaan ainakin 33 siviiliä, vammautuneiden lukumäärän noustessa jo pariin kymmeneen. (5) Raivaustyöt kaupungissa ovat kesken, tuhon ollessa huomattavaa. CNN kuvasi näkymiä Tšernihivissä apokalyptisiksi. 

Tšernihiv, 3. maaliskuuta 2022.**

Venäjän sodankäyntitavan takia on odotettavaa, että ukrainassa siviiliuhrien lukumäärä nousee tulevina päivinä ja viikkoina merkittävästi, jollei Ukraina saa riittävästi kalustoa, jolla torjua hyökkäyksiä tai saa takeita ulkovalloilta lentokieltoalueesta ilmatilassaan venäläisille lentokoneille ja helikoptereille. Muussa tapauksessa on odotettavaa, että venäläiset tuhoavat yksi toisensa jälkeen ukrainalaiset kaupungit ja kylät, koska en usko, että Venäjällä kansa reagoi riittävän nopeasti ja riittävän määrätietoisesti vaihtaakseen maassa vallan vallankumouksen myötä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/ian_tanya/status/1498543050695618562 

2. https://twitter.com/L_Team10/status/1499391841220927488 

3. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/962315f2-1845-4022-95d1-9eb0af4f88ea

4.https://twitter.com/RBoston2020/status/1499339232292347905 

5. https://t.me/suspilnenews/7048 

*: Tiedot pohjautuvat ukrainalaislähteisiin.

**: kuvakaappaukset videolta: https://twitter.com/zynicism/status/1499356816324632581