Lisää pohdintaa logistiikasta – Venäjän miehittämä eteläinen Ukraina

 

Lokakuun 1. päivä julkaisemassani kirjoituksessani Venäjän osittaisesta liikekannallepanosta (Osittainen liikekannallepano Venäjällä – lisää jauhelihaa rintamalle) ja sen kokemista ongelmista, viittasin Venäjän huoltoon luvaten palata teemaan tarkemmin lähitulevaisuudessa. Lähitulevaisuus on epämääräinen käsite, viikonpäivät sitten julkaisin kirjoitukseni ”Lisää pohdintaa logistiikasta – miehitetty itäinen Ukraina”, jonka luonnollinen jatko tämä kirjoitus on. Tässä blogissani keskityn tarkemmin Venäjän miehittämään Krimin niemimaan ja etenkin Venäjän 24. helmikuuta 2022 jälkeen miehittämiin Hersonin ja Zaporižžjan alueisiin.

Kuten edellisessäkin kirjoituksessani viittasin, Venäjän huolto pohjautuu pitkälti rautatieverkon hyödyntämiseen. Käytännössä hyödynnettävissä oleva rataverkko on Venäjän sodankäynnin kannalta elintärkeä, joka konkreettisella tavalla tuli osoitettua todeksi Venäjän helmikuun lopulla alkaneen offensiivin kuluessa, jolloin usea Venäjän hyökkäyskärki hyytyi sen jälkeen, kun niiden ei onnistunut saada haltuunsa elintärkeitä rataverkon osia. Ukrainan pohjoisosissa Venäjä ei onnistunut miehittämään Tšernihiviä, kuten ei Sumyakaan ympäristöineen, Harkovaankin kohdistuneiden hyökkäysten terä taittui kehäteillä.

Epäonnistuminen näiden alueiden valtauksessa yhdessä muutenkin yltiöpäisen suunnitelman kanssa, sai aikaan sen, ettei Venäjän onnistunut huoltaa joukkojaan Kiovan, Tšernihivin kuten ei Sumynkaan alueilla. Harkovan alueella asetelma oli Venäjälle otollisempi pitkälle kesään, kunnes raskaat taistelut yhdistettynä Ukrainan epäsuorantulen vaikutukseen romahduttivat joukkojen taistelutahdon (ja ne lähtivät lipettiin jättäen taakseen runsaasti kalustoa ja materiaalia).

Sen sijaan Ukrainan eteläosissa Venäjän onnistui saavuttaa joukkojen huollon kannalta avainkohteita hyvin pian 24. helmikuuta alkaneen laajan, monen rintaman, offensiivin alun jälkeen. Venäläisten onnistui saavuttaa offensiivin ensimmäisinä päivänä Dneprin etelärannan Hersonia vastapäätä ja saada haltuunsa vahingoittumattomina Dneprin ylittävän Antonivskyin maantiesillan ja siitä ylävirtaan sijaitsevan rautatiesillan. Aivan kuten miehitetyltä Krimin niemimaalta luoteeseen, Dneprille suuntautunut offensiivi alkoi onnistuneesti, saavuttivat miehitetyltä Krimin niemimaalta koilliseen, kohti Melitopolia hyökänneet joukot, menestystä jo ensimmäisinä päivinä.

Ukrainan puolustussodan kannalta epäonnistuminen oli se, että miehitetyltä Krimiltä Džankoista koilliseen Novooleksiivkaan rakennettu rautatie päätyi Venäjän haltuun vahingoittumattomana alkuosaltaan, mukaan lukien Syvašin eli Mätämeren ylittävä pengerrettyrautatie siltoineen. Venäläisten hyökkäyskärki saavutti Melitopolin jo 25. helmikuuta – taisteluita kaupungista käytiin 1. maaliskuuta saakka, jolloin Venäjä oli saanut Melitopolin keskeiset osat haltuunsa. Sittemmin Melitopolin alueesta on kehittynyt eräs eteläisen Ukrainan vastarintataistelun ja sodankäynnin keskeisiä alueita.

Venäjän onnistuneet operaatiot Hersonin ja Melitopolin suunnalla edesauttoivat sitä järjestämään joukkojen huollon alueella sen saadessa rautatiekuljetukset toimimaan jo maaliskuun alkupuolella. Toisaalta pitkälle kevääseen etelässäkin Venäjän tosiasiallisesti hallitsema alue käsitti useimmiten kaupungit ja isommat taajamat sekä näiden välisen tie- ja rautatieverkon. Laajat maaseutualueet olivat (ja ovat edelleenkin) etenkin öisin vastarintajoukkojen toimialuetta, josta ne suorittivat yhdessä Ukrainan asevoimien erikoisjoukkojen kanssa hyökkäyksiä venäläisten huoltoverkkoa ja tukikohtia vastaan – uskaliaimmat hyökkäykset kohdistuivat Melitopolin lentokentän sekä Hersonin kansainvälisen lentokentän alueelle perustettuja venäläistukikohtia vastaan.

Venäläisten ammusvarikko Nova Kah’ovkassa Ukrainan HIMARS-iskun jäljiltä.

Ennen tämänhetkiseen tilanteeseen perehtymistä on järkevää vilkaista alueen karttaan, jotta Venäjän kannalta merkityksellisestä rataverkosta saa paremman kuvan – karttaan olen tehnyt jonkin verran merkintöjä, ratapihojen ohella olen merkinnyt eräitä Venäjän logistiikan kannalta merkityksellisiä paikkakuntia. Kartta pohjautuu liveuamap.com verkkosivulla julkaistuun karttaan. Huomioitavaa kuitenkin on se, etteivät kaupunkien sisäiset rataverkot näy kartalla täydessä tarkkuudessaan.

Venäjän miehittämästä Krimin niemimaasta on myöhemmin oma erillinen, tarkempi, kartta. Alla olevaan karttaan olen kuitenkin merkinnyt olennaisia kohteita Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta.

Siitä huolimatta, että Asovanmeren pohjoisrannikko on Mariupolista Hersonin alueelle Venäjän miehittämää, alueelle sijoitettujen joukkojen huolto ei välttämättä ole niin helppoa kuin ensinäkemältä kuvittelisi, etenkin kun Venäjä joutuu enenevissä määrin turvautumaan maantiekuljetuksiin, jolloin sen kapasiteetin riittämättömyys tulee ilmi. Donetskin etelä- ja lounaispuolella kuukausien ajan käytyjen raskaiden taisteluiden myötä alueen liikenneyhteydet ovat väistämättä kehnossa kunnossa – liikennöitävässä kunnossa olevaa ratayhteyttä ei nähdäkseni ole lainkaan miehitetyn Donetskin sekä Venäjän miehittämien Hersonin ja Zaporižžjan alueiden välillä Venäjän aiheutettua tykistöllään ja panssarikalustollaan Volnovakhan alueen infralle hyvin suuria vahinkoja. Kaupungin rakennuskannasta suurin osa vaurioitui vakavasti tai tuhoutui täysin 24. helmikuuta alkaneen offensiivin kuluessa. Donetskista etelään rakennetun H-20 pikatien linjaus kulkee lähimmillään alle seitsemän kilometrin päässä rintamasta. Mikäli tie edes on liikennöitävässä kunnossa, on se Ukrainan tykistön kantaman piirissä.

Mariupoliin on maantieyhteys Venäjältä (Taganrogista), kaupunkia on myös mahdollista huoltaa meritse sekä lännestä, Berdjanskin suunnasta M-14 pikatietä myöten. Berdjanskiin on todennäköisesti edelleen toimiva huoltoyhteys maantien ohella myös rautateitse Tsernihivkan kautta, joten materiaalin toimitus miehitetyltä Krimin niemimaalta alueelle on mahdollista, joskin osalta matkaa yhteydet ovat Ukrainan vaikuttamiselle alttiit. Aivan kuten Mariupolin, myös Berdjanskin satamaa Venäjä on käyttänyt joukkojen huoltoon. Toisaalta Berdjansk on myös Ukrainan ballististen ohjusten kantaman piirissä. Ukraina on hyökännyt kaupungin satamaa vastaan ballistisilla ohjuksilla (OTR-21 Totška-U), (1) lisäksi ukrainalaiset vastarintataistelijat sekä erikoisjoukot ovat tehneet iskuja myös Berdjanskin alueella.

Venäjän huoltoa Melitopolista pohjoiseen ja Novobohdanivkan kautta itään sekä länteen vaikeuttaa ukrainalaisten erikoisjoukkojen ja vastarintataistelijoiden operointi alueella, rataverkko on ollut jo kuukausien ajan heidän kohteena. Tarvittaessa rataa vastaan ja radan varrella sijaitsevia varastoja vastaan voi iskeä myös tykistöllä sekä M142 HIMARS ja M270 MLRS raketinheittimillä. Etenkin ratalinja Novobohdanivkasta itään on Ukrainan epäsuoran tulen vaikutuspiirissä. Novobohdanivkasta länteen Ukraina on kohdistanut tulta erityisesti Nova Kah’ovkan alueelle sekä Dneprin poikki rakennettua Kah’ovkan vesivoimalaitoksen patoa ja sen päälle rakennettua tietä ja rautatietä vastaan. (2) Ukraina on tulittanut patotietä etenkin M142 HIMARS raketinheittimillä aiheuttaen tielle huomattavia vahinkoja. Venäläisten raskain kalusto ei välttämättä voi ylittää Dnepriä Kah’ovkan patotietä myöten. Etelämpää Hersonin kohdalta Dneprin ylittäminen raskaammalla kalustolla Antonivskyin maantiesiltaa kuin myös ylävirtaan sijaitsevaa rautatiesiltaa myöten on mahdotonta, niinpä Venäjä joutuukin turvautumaan erilaisiin lauttoihin kyetäkseen huoltamaan Dneprin länsirannalla sijaitsevat joukkonsa.

Arvioiden mukaan Dneprin länsirannalla sijaitsevat venäläisjoukot tarvitsevat 400 kuorma-autolastillista materiaalia päivässä taistelussa ollessaan. (3) Todennäköisesti Venäjä ei ole kyennyt toimittamaan tätä määrää materiaalia Dneprin länsirannalle pitkiin aikoihin, mikä lienee eräs syy venäläisten rintaman romahtamiselle taannoin Dneprin läntisen rannan miehitysalueen pohjoisosissa. Viimepäivien viestit alueelta venäläisten heikosta taistelutahdosta ja kurittomuudesta kertovat ongelmien jatkumisesta ja Venäjän kyvyttömyydestä ratkaista niitä. (4)

Koska itä-länsi-suuntainen huoltoreitti Asovanmeren pohjoisrannikon poikki Zaporižžjan ja Hersonin alueille on Ukrainan vaikutukselle altis, Venäjän miehitysjoukkojen huollon kannalta Krimin niemimaa on avainasemassa. Niemimaa, josta Venäjä on yrittänyt rakentaa ”uppoamatonta lentotukialusta” miehitysvuosien kuluessa, (tähän mennessä nähdyn perusteella onnistumatta siinä). Venäjän sotakoneen toiminnan kannalta keskeisessä asemassa on miehitetyn Krimin niemimaan pohjoisosassa sijaitseva Džankoin kaupunki, joka on niemimaan rautatieliikenteen merkittävin risteysasema, samalla myös tärkeimpiä yksittäisiä kohteita Kertšinsalmen ylittävien siltojen ohella, jos Venäjän huoltoon alueella haluaa vaikuttaa.

Käsittelen Krimin niemimaan erityisluonnetta hiukan myöhemmin, mutta nyt muutama olennainen huomio Džankoin asemaan logistisena keskuksena sekä Venäjän miehittämien Hersonin ja Zaporižžjan alueiden huollon logistisena keskuksena. Kuten alustuksessa viittasin Džankoista koilliseen rakennettu rautatieyhteys päättyi offensiivi vaiheessa Venäjän haltuun vahingoittumattomana. Niinpä Venäjän oli   mahdollista toimittaa materiaalia Syvašin eli Mätämeren ylittävää pengerrettyä, sillalla varustettua, junarataa myöten Novooleksiivkaan ja myöhemmin kaupungista eteenpäin Venäjän saatua rataverkon haltuunsa. Venäjän huoltoa alueella helpotti myös se, että miehitetyltä Krimiltä Henitšeskiin johtavat sillat jäivät sen haltuun ehjinä yhtä lukuun ottamatta, jonka ukrainalainen sotilas henkensä uhraten räjäytti.

Alueelta saamieni tietojen mukaan Novooleksiivkan ja Melitopolin välisen rataosuuden pieniin kyliin ja kaupunkeihin Venäjä on perustanut lukuisia ammus- ja polttoainevarikoita sillä ajatuksella, että kylien asukkaat toimivat ihmiskilpinä estäen näin Ukrainaa iskemästä M142 HIMARS ja M270 MLRS raketinheittimillä tai ballistisilla ohjuksilla näihin varastoihin. Saman suuntaisesti junaradan kanssa on rakennettu E-105 pikatie Novooleksiivkasta Melitopoliin, tie ylittää Syvašin siltaa myöten ja miehitetyllä Krimin niemimaalla, Džankoissa, tie yhtyy niemimaan tieverkostoon.

Džankoi on keskeisessä roolissa myös Krimin niemimaan ja Hersonin välisessä liikenteessä. Kaupungista luoteeseen rakennetun rautatien toinen pää on Dneprin vastarannalla Hersonissa, jossa se vasta yhtyy Ukrainan muuhun rataverkkoon. Koska Dneprin ylittävä rautatiesiltakaan ei ole liikennöitävässä kunnossa, venäläisten huoltojunat on purettava viimeistään Poiman alueella. Poiman ulkopuolella (luoteeseen) Konkan ja Verkhnya Konkan yhtymäkohdan lähellä on myös purku- ja lastausalue sekä jokirannassa sovelias paikka, jossa lauttoja voi lastata, ja uittaa Dneprille ja Hersoniin asti. Poimasta Oleškiin on teollisuusrata, jossa on myös mahdollista purkaa ja lastata junia sekä uittaa lautoilla raskasta kalustoa vesireittejä Hersoniin.

Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta Perekopin kannaksen kautta Hersonin alueelle vie E97 pikatie sekä T2202 kantatie. Armiansk kapealla Perekopin kannaksella on luode-kaakko-liikenteen merkittävimpiä keskuksia. Kaupungin koillispuolella, Filativkan kylän alueella, sijaitsi yksi venäläisten miehitysvuosien aikana käyttöön ottama kenttätukikohta ja materiaalivarasto, johon se myös siirsi miehistöä ja kalustoa ennen 24. helmikuuta alkanutta laajaa offensiivia.

 

Erityishuomioita miehitetystä Krimin niemimaasta

Venäjän tarkoituksena oli rakentaa miehittämästään Krimin niemimaasta eräänlainen ”uppoamaton lentotukialus” – linnoitus – jolta hallita koko Mustanmeren aluetta. Ukraina on onnistunut tähän mennessä toteuttamaan useita merkittäviä iskuja niemimaan alueella, sen ohjushyökkäys Sakin lentotukikohtaan oli ensimmäinen todella merkittävä isku niemimaalle. Operaatio Džankoin kaakkoispuolella sijainneelle ammusvarikolle, osoitti Venäjän huollon haavoittuvuuden – iskun seurauksena vaurioitui myös Džankoin ja Azovsken välinen junarata (rata oli poissa käytöstä joitain päiviä). (5)

Merkittävin operaatio oli kuitenkin 8. lokakuuta toteutettu hyökkäys Kertšinsalmen ylittävää siltaa vastaan. (6) Todennäköisesti rekka-autolla kuljetettu räjähdelasti räjäytettiin salmen ylittävällä maantiesillalla (rekka oli matkalla Venäjältä miehitetylle Krimin niemimaalle). (7) Räjähdys romahdutti yhden autokaistaparin kokonaisuudessaan vaurioittaen toista. Räjähdyksen seurauksena viereisellä junaradalla ollut polttonesteitä kuljettanut juna syttyi palamaan. Tunteja kestäneen polttonestepalon kuumuus on vaurioittanut vähintäänkin junarataa (kenties molempia niistä), mahdollisesti myös rautatiesillan rakenteita.

Venäjän miehittämän Krimin niemimaan erityislaatuisuudesta julkaisin kirjoituksen 15. syyskuuta 2022 – ”Katse suunnattuna Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle”.

Mutta viime aikojen tapahtumien vuoksi on järkevää huomioida niemimaan tilanne vielä kertaalleen. Etenkin kun on ilmeistä, ettei se ole sellainen ”uppoamaton tukialus”, kuten Venäjällä toivottiin sen olevan. Niemimaallakin on omat haavoittuvuutensa, jotka vain korostuvat nyt kun liikennöinti Kertšinsalmen ylittävillä silloilla on hyvin rajoittunutta tai korjausten vuoksi täysin estynyttä viime lauantaisen (8. lokakuuta) iskun jäljiltä. Tällä hetkellä Venäjä turvautuu perinteiseen lauttaliikenteeseen huoltaakseen niemimaata ja siellä sijaitsevia joukkoja. Raskas kalusto ei voi tällä hetkellä käyttää lainkaan salmen ylittävää maantiesiltaa. Ennen Kertšinsalmen ylittävien siltojen rakentamista, maantie- ja rautatiekuljetukset niemimaalle kulkivat lauttaliikenteellä salmen poikki.   Tärkein lauttareitti kulki jo ennen Venäjän miehitystä Kertšin kaupungin ja Port Krymin (Krim, Ukraina) ja Port Kavkazin (Venäjä) välillä.

Liikennöintimäärät Kertšinsalmen ylittävillä silloilla olivat merkittävät ennen iskua ja siltojen merkittävää vaurioitumista (yksi ajoratapari sortui usean siltapilarin matkalta täysin).

Keskimääräiset liikennöintimäärät Kertšinsalmen ylittävillä silloilla vuorokaudessa (ennen 8. lokakuuta 2022):

luokka	kappaletta
henkilöautot tms.	15 000
linja-autot	160
kuorma-autot tms.	860
matkustajajunat	3–4
tavarajunat	12 (kumpaankin suuntaan)

Siltojen kautta kuljetettiin miehitetylle Krimin niemimaalle lastia yli 13 miljoonaa tonnia vuodessa.

Venäjä avasi sillat liikenteelle näytösluontoisesti vuorokausi iskun jälkeen, jolloin rautatiesiltaa myöten salmen ylitti väitetysti 1–2 lyhyttä tavarajunaa hidasta vauhtia ajaen. Lokakuun 9. ja 10. päivä maantiesiltaa myöten ajettiin henkilöautoja saattueissa (10 autoa per saattue) puolen tunnin välein, kriittisissä osissa vain yksi ajokaista oli käytössä. Viime päivinä, siltojen kunnostus- ja korjaustöiden ollessa käynnissä liikennöintiä ei ilmeisesti ole ollut lainkaan. On myös hyvin epätodennäköistä, että rautatiesilta kestäisi säännöllistä tavarajunaliikennettä. (8)

Venäjän miehittämällä niemimaalla Kertšin ja Port Krymin alueella on useiden kilometrien mittaisia rekkasumia. Ukrainalaisen uutissivusto Krym realiin mukaan jonossa on yli tuhat rekkaa, ja että venäläisillä on kuljetuksiin käytössä vain neljä lossia. (9)

Toimiva rataverkko on Venäjälle joukkojen huollon kannalta merkittävä, Kertšinsalmen ylittävä maantie-rautatiesilta on sille elintärkeä reitti – etenkin kun laivaston mahdollisuus operoida niemimaan lännenpuoleisilla merialueilla on vähintäänkin rajoittunut sen jälkeen, kun Ukrainan onnistui vallata Käärmesaari takaisin ja ulottaa iskut miehitetyn Krimin niemimaan länsirannikolle saakka. Iskuja on tehty useita, aiemmin luettelemieni merkittävien lisäksi pienempiä lennokeilla sekä mahdollisesti erikoistoimintamiesten ja paikallisten vastarintataistelijoiden yhteisoperaatioina. Isku Kertšinsalmen siltoja vastaan on ainakin osin halvaannuttanut Venäjän huollon, miehitetylle niemimaalle koottujen varastojen avulla sen on mahdollista huoltaa joukkojaan miehittämillään alueilla jonkin aikaa. Toisaalta alueelta kantautuneiden tietojen mukaan, venäläissotilaiden tilanne on jo nyt kehno. Tuhannet sotilaat ovat olleet rintamalla kuukausia, puutteellisella huollolla ja vähällä levolla. Aiheellinen kysymys lienee se, että onko Venäjällä nyt kykyä huoltaa joukkojaan alueella.

Venäjän ongelmia lisäävät Ukrainan säännölliset iskut sen huoltoverkkoa vastaan miehitetyillä Hersonin ja Zaporižžjan alueilla sen ohella, että Ukraina ulottaa vaikuttamisensa myös miehitetylle Krimin niemimaalle. Keväällä ja kesällä Ukraina toteutti iskunsa joko epäsuoraan tuleen turvautumalla tai erikoisjoukkojen ja vastarintataistelijoiden operaatioilla, syksyn myötä Ukrainan ilmavoimat on toteuttanut useita taistelulentoja Dneprin varrella sijaitsevia venäläisten huoltotukikohtia vastaan. Samalla myös aselajit ovat toteuttaneet yhteisoperaatioita poistaakseen pelistä venäläisten raskasta ilmatorjuntaa, jota on käytetty ilmatorjunnan ohella myös maamaalien pommittamiseen (käytännössä kohteet ovat olleet laajoja siviilikohteita ja venäläisten iskut luonteeltaan terroripommituksia).

Ukrainan onnistunut vastahyökkäys Hersonin alueen länsiosassa (vastahyökkäys jatkuu edelleen), onnistunut operaatio Kertšinsalmen ylittäviä siltoja vastaan ja pitkään kestänyt vaikuttaminen Venäjän huoltoverkkoon voi tarkoittaa myös sitä, että Ukraina – Venäjän heikkouksia – hyödyntäen valmistelee kolmatta laajaa offensiivia venäläisiä vastaan. Tapahtuuko tämä Zaporižžjan alueella vai jossain muualla – entä mikä vaikutus Valko-Venäjän joukkojen siirroilla on Ukrainan mahdollisiin tuleviin operaatioihin. Uhka pohjoisesta voi pakottaa Ukrainaa huomioimaan selustansa tarkemmin, mikä saattaisi tuoda Venäjälle sen tarvitsemaa aikaa huoltaa ja varustaa joukkonsa ennen talvea. Kuten olen aiemmissa kirjoituksissani arvioinut, en usko, Venäjän valmistautuneen talvisodankäyntiin, joten jollei se pysty huoltamaan ja varustamaan joukkojaan kunnolla, edessä tulee olemaan sille hyvin ankara talvi (miestappiot nousevat suuriksi, etenkin jos Ukraina onnistuu vaikuttamaan logistiseen ketjuun tulevinakin viikkoina).

Venäjä ei ole tähän mennessä osoittanut kyvykkyyttä muokata toimintatapojaan korjatakseen puutteitaan. En oikein jaksa uskoa, että se pystyy siihen tulevienkaan viikkojen ja kuukausien kuluessa, etenkin kun edessä on rospuuttokausi ja lopulta talvi, riittävän kylmine säineen, että se riittää romahduttamaan sotilaiden kyvyn sotia, jos varusteet eivät ole kunnollisia eikä huolto pelaa riittävän hyvin. Viime viikkojen kuvat ja videot ukrainalaisten iskuista huoltokolonnia vastaan antavat ymmärtää sen, että ukrainalaiset tietävät Venäjän akilleenkantapään ja suuntaavat iskujaan myös sitä vastaan.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://news.usni.org/2022/03/25/satellite-images-confirm-russian-navy-landing-ship-was-sunk-at-berdyansk

2. https://en.defence-ua.com/news/another_strike_on_a_dam_in_southern_ukraine_completely_disables_russian_supplies_in_the_area_video-3839.html 

3. https://twitter.com/PToveri/status/1564565282173198336 

4. https://twitter.com/Flash_news_ua/status/1580458807192215552 

5. https://twitter.com/Archer83Able/status/1559524995495329792 

6. http://www.hisutton.com/Attack-On-Kerch-Bridge.html 

7. https://yle.fi/uutiset/74-20000988 

8. https://twitter.com/AlderForrest/status/1578657816079843328 

9. https://yle.fi/uutiset/3-12658867 

Blogissani olen myös hyödyntänyt myös Trent Telenkon sekä Thomas C. Theinerin logistiikkaan liittyviä havaintoja, joiden lisäksi olen käyttänyt tässä kuin myös aiemmassa blogissani paikallisia kontaktejani ja heidän havaintoja. Donetskin alueen osalta myös omia kokemuksiani alueesta. 

#StandWithUkraine