Vartiopaikalla - idän ja lännen välissä: Taistelu Käärmesaaresta – Русский военный корабль, иди на хуй!

maanantai 4. heinäkuuta 2022

Taistelu Käärmesaaresta – Русский военный корабль, иди на хуй!

Tuskin ne ukrainalaiset rajavartijat, jotka kuukausia sitten haistattelivat venäläiselle maihinnousuosastolle, saattoivat arvata millainen kamppailu tuulenpieksemästä Käärmesaaresta tultaisi kevään ja kesän kuluessa käymään Ukrainan ja Venäjän välillä.

Käärmesaari (ukr. Острів Зміїний), niukasti kasvillisuutta kiven ja kallion synnyttämällä saarella kymmenien kilometrien päässä mantereesta. Tuulenpieksemä saari, jolla on pituutta enimmillään 662 metriä ja leveyttä 440 metriä – hankalasti puolustettava 0,17 neliökilometrin kokoinen saari Mustanmeren syleilyssä.

Käärmesaari ja sitä ympäröivät merialueet on ollut sotanäyttämönä lukuisia kertoja saaren tunnetun historian kuluessa – viime vuosisadan maailmansotienkin aikaan saaresta käytiin taisteluita. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Versaillesin rauhansopimuksessa saari määriteltiin kuuluvaksi Romaniaan, jonka hallinnassa saari oli aina helmikuuhun 1948, jolloin (4. helmikuuta 1948) rajan määrittämisen jälkeen Käärmesaari ja useita Tonavan luotoja päätyi Neuvostoliiton hallintaan. Kesti kuitenkin vielä reilun vuosikymmenen, kunnes Romania ja Neuvostoliitto vahvistivat maidenvälisessä raja-asioita koskevassa rajahallintoa, yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa käsittelevässä sopimuksessa Käärmesaarten asema Neuvostoliiton hallinnassa. Sopimus solmittiin Bukarestissa 27. helmikuuta 1961.

Käärmesaari hiersi tulevinakin vuosikymmeninä Neuvostoliiton ja Romanian välejä, Neuvostoliiton hajottua 1991 saari päätyi Ukrainan hallintaan. Samalla Romaniassa ryhdyttiin vaatimaan saaren palauttamista Romanialle, vedoten 1918 ja 1920 sopimuksiin ja siihen, ettei saarta mainittu Romanian ja Neuvostoliiton välisessä, vuoden 1947 rajasopimuksessa.

Vuonna 1997 Romania ja Ukraina allekirjoittivat sopimuksen, jossa valtiot ”vahvistavat, että niiden välinen nykyinen raja on loukkaamaton ja siksi ne pidättäytyvät nyt ja tulevaisuudessa kaikista yrityksistä rajaa vastaan sekä vaatimuksista, tai sopimuspuolen alueen tai sen osan tai sen alueen takavarikoinnista ja anastamisesta” – sopimukseen jäi kuitenkin varauma, jota Romania hyödynsi syyskuussa 2004 nostaessaan Kansainvälisessä oikeudessa kanteen Ukrainaa vastaan kiistassa, joka koski näiden kahden valtion välistä merirajaa Mustallamerellä. Kansainvälinen oikeus antoi 3. helmikuuta 2009 tuomionsa, joka jakoi Mustanmeren merialueen kunkin maan vaatimusten välistä linjaa pitkin. Tuomioistuin käytti riidan ratkaisemisessa suhteellisuustesti, huomauttaen ”kuten sen oikeuskäytäntö on osoittanut, se voi toisinaan päättää olla ottamatta huomioon hyvin pieniä saaria tai päättää olla antamatta niille täyttä mahdollista oikeuttaan merivyöhykkeisiin, jos tällaisella lähestymistavalla on suhteeton vaikutus tarkasteltavaan rajausviivaan”. Sopimuksen myötä rauha laskeutui Käärmesaaren ylle, sen päätyessä Ukrainan hallintaan aiemmin sovituin rajalinjauksin.

Rauhanaikaa kesti 24. helmikuuta 2022, alkuillasta kello 18:00 Ukrainan rajavartiolaitos ilmoitti saaren joutuneen hyökkäyksen kohteeksi Venäjän Mustanmeren laivaston ohjusristeilijä Moskvan ja partioalus Vasily Bykovin tulitettua saarta ultimaatumin myötä. Elokuussa 2021 pitämässään puheessa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi, puhuessaan Käärmesaaresta, ennakoi tulevaa –

”This island, like the rest of our territory, is Ukrainian land, and we will defend it with all our might”. (1)

Venäjän koko Ukrainaan kohdistunut offensiivi alkoi 24. helmikuuta 2022, ilmahyökkäyksen alkaessa lähes välittömästi Vladimir Putinin kello 04:00 pitämän puheen jälkeen, taistelun Käärmesaaresta alkaessa samaisena päivänä. Venäläisen laivasto-osaston esiteltyä itsensä ja vaadittua Käärmesaarelle sijoitettuja ukrainalaisia antautumaan, saaren puolustajista Roman Hrybov lausui legendaariset sanat ”Русский военный корабль, иди на хуй!” (suom. Venäläinen sotalaiva, painu vittuun!), (2) jonka jälkeen ohjusristeilijä Moskva ja partioalus Vasily Bykov avasivat tulen saaren puolustajia vastaan.

Русский военный корабль, иди на хуй!

Myöhemmin samana iltana Ukrainan rajavartiolaitos ilmoitti kaikkien yhteyksien saaren puolustajiin katkenneen, ja myöhemmin yöllä venäläisen maihinnousuosaston nousseen maihin saarella laivaston ja ilmavoimien (tai laivaston ilmavoimien) pommitettua ensin saarta rajusti. Venäjän offensiivin ensimmäisten vuorokausien kuluessa kaikkien Käärmesaaren puolustajien uskottiin kaatuneen Venäjän laivaston tulituksessa ja saarelle kohdistetuissa ilmaiskuissa. Helmikuun 28. 2022 Ukrainan laivasto julkaisi tiedotteen, jonka mukaan Venäjän laivasto oli vanginnut saarta puolustaneet kolmetoista rajasotilasta, ja että rajasotilaita kohdellaan sotavankeina.

Käärmesaaresta käydyn taistelun ensimmäisinä päivinä Venäjä otti haltuunsa myös ukrainalaisen etsintä ja pelastusalus Sapfirin (kyseessä on siviilialus) miehistöineen. Maaliskuun 24. päivä Venäjä vapautti vangitsemansa 19 siviilimerimiestä, palauttaen Ukrainalle myös Sapfirin, samalla kertaa Venäjä vapautti myös 10 ukrainalaista sotavankia.

Taistelun Käärmesaaresta olisi luullut päättyneen tähän, ja näin kenties olisikin asianlaita, jollei Venäjän Mustanmeren laivasto olisi pannut saarta ympäröivillä merialueilla täytäntöön Ukrainaa koskevaa rikollista merisaartoa ja jolleivat Mustanmeren laivaston pinta-alukset olisi operoineet Mustanmeren länsiosissa (ajoittain) jopa tyhmänrohkeasti, lähestyen toisinaan Odesaa tykinkantaman päähän. Ukraina tulitti maaliskuussa rannikolle sijoittamallaan tykistöllä ja raketinheittimillä venäläisiä sotalaivoja, aiheuttamatta tuolloin mainittavia tappioita Venäjän Mustanmeren laivastolle. Kaikki kuitenkin muuttui 13. – 14. huhtikuuta 2022, jolloin Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaivaa, ohjusristeilijä Moskvaa, kohti laukaistiin 2-3 R-360 ”Neptun” pintamaalisohjusta. Moskvaan osui kaksi pintamaaliohjusta upottaen sen, samalla Roman Hrybovin legendaarinen lausahdus – Русский военный корабль, иди на хуй! – sai aivan uuden merkityksen.

Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaiva, ohjusristeilijä Moskva ennen uppoamistaan. (3)

Ohjusristeilijä Moskva oli lähtenyt Venäjän miehittämästä Sevastopolista (Krimin niemimaalla) merille kolmea vuorokautta ennen upotusta, aluksen merelle lähtö onnistuttiin kuvaamaan videolle. Ukrainalaistietojen mukaan Moskva oli upotusta edeltävänä päivänä Käärmesaarta ympäröivällä merialueella, jolloin aluksen partiointia merialueella seurattiin – upotuksen jälkeen ukrainalaislähteet kertoivat aluksen liikkuneen vakiintuneella reitillä, ja sen käännösten olleen kaavamaiset (eli ennakoitavissa). Se kuinka ukrainalaiset valmistuivat operaatioon ja kuinka he sen toteuttivat paljastunee tulevaisuudessa, arveluiden, spekulaatioiden ja tiedonmurusten perusteella on kuitenkin päätelty Ukrainan hyödyntäneen operaatiossa ja Moskvan ilmapuolustuksen harhauttamisessa Bayraktar TB2 lennokkeja, joilla harhauttamisen lisäksi mahdollisesti jopa vaikutettiin aluksen järjestelmiin. (4) Uppoavasta Moskvasta otetun kuvan perusteella on päätelty alukseen osuneen kaksi R-360 ”Neptun” pintamaalisohjusta paapuurin puolelle.

Tähän päivään mennessä Venäjän hallinto ei ole kertonut Moskvalla menehtyneiden merisotilaiden kokonaismäärää, se on myöntänyt vain 28 miehen tappiot. Osa aluksella palvelleiden merisotilaiden omaisista etsii edelleen läheisiään, osa on saanut laivastolta ilmoituksen, jonka mukaan ”alus menetettiin onnettomuuden seurauksena” – josta seuraa se, etteivät omaiset saa korvausta, jonka Venäjä on luvannut maksaa sotatoimissa kaatuneiden omaisille/ läheisille. On todennäköistä, että aluksen upottamisen seurauksena jopa sadat aluksella palvelleet merisotilaat menehtyivät, Moskvan miehistöön kuuluu 66 upseeria ja reilut 400 merisotilasta/-miestä.

Huhti-toukokuun vaihteessa Ukrainan asevoimat teki lukuisia iskuja Venäjän miehittämälle Käärmesaarelle.

Huhtikuun 26. päivä Ukrainan asevoimien etelän operatiivinen suunta suoritti iskun Käärmesaarella sijaitsevia venäläisjoukkoja vastaan. Iskussa vaurioitui venäläisten vartioasema sekä tuhoutui Strela-10 lähi-ilmatorjuntajärjestelmä – Venäjän miehistötappioiden noustessa yli 40:neen. Seuraavan iskun Ukrainan asevoimat suoritti saarella sijaitsevia venäläisjoukkoja vastaan 30. huhtikuuta, iskun ollessa muutamaa päivää aiemmin tehtyä iskua voimakkaamman. Ukrainalaislähteiden mukaan kolme saarelle sijoitettua ilmatorjuntajärjestelmää tuhoutui, joukossa yksi Strela-10 lähi-ilmatorjuntajärjestelmä. Iskussa vaurioitettiin myös venäläisten viestintälaitteistoa.

Toukokuun 2. päivä Ukraina tuhosi Bayraktar TB2 lennokeilla kaksi Venäjän merivoimien Projekt 03160 Raptor-luokan partioalusta, jotka olivat matkalla kohti Käärmesaarta. (5) Kyseinen partiovene muistuttaa ulkoisesti ruotsalaista Stridsbåt 90 H -partioalusta. Projekt 03160 Raptor-luokan partioaluksella on kolmen merisotilaan miehistö, lisäksi se voi kuljettaa maksimissaan 20 sotilasta (normaalisti 10-12 sotilasta). Kahden nopean Projekt 03160 Raptor-luokan partioaluksen samanaikainen menetys oli Venäjän Mustanmeren laivastolle varsin merkittävä takaisku.

Toukokuun alkupuolella Ukraina suoritti toistuvasti ilmaiskuja Käärmesaarelle sijoitettuja joukkoja tai Venäjän laivaston aluksia vastaan, 7. toukokuuta venäläinen Project 11770 Serna-luokan maihinnousuvene tuhoutui lennokki-iskussa. (6) Aluksella oltiin tuomassa saarelle 9K330 Tor-M1 ilmatorjuntajärjestelmää. Myöhemmin samana päivänä Ukrainan ilmavoimat toteutti kahdella Sukhoi Su-27 hävittäjällä onnistuneen pommituslennon Käärmesaarelle. (7) Pommituslentoa seurasi onnistuneet ilmaoperaatiot Bayraktar TB2 lennokeilla venäläisiä, vahvistuksia kuljettaneita aluksia ja helikopteria vastaan. Tuolloin ukrainalaisten lennokkioperaattoreiden onnistui saavuttaa ensimmäinen ilmavoitto (pudotus) lennokilla, Bayraktar TB2 lennokin pudottaessa laskeutumassa olleen venäläisen Mil Mi-8 kuljetushelikopterin. (8)

Toukokuun 12. päivä Käärmesaarta lähestyvä venäläinen laivasto-osasto, johon kuului Elbrus-luokan huoltoalus Vsevolod Bobrov ja Serna-luokan maihinnousuvene, joutui ukrainalaisten hyökkäyksen kohteeksi. Huoltoalus Vsevolod Bobrovin väitettyä vaurioitumista ei ole kyetty vahvistamaan ulkopuolisista lähteistä, Venäjä on aluksen vaurioitumisen kieltänyt.

Toukokuun lopun ja kesäkuun alun Venäjä sai toimittaa Käärmesaarelle runsaasti lisää miehistöä ja kalustoa sekä saanut toimia saaren läheisillä merialueilla varsin vapaasti. Ukrainan vaikuttaminen alueella oli hyvin vähäistä kyseisinä viikkoina, sen toiminnasta muotoutui kuva, jossa se antoi venäläisille alueella siimaa näiden muuttuessa päivä päivältä (uhka)rohkeammiksi ja samalla varomattomammiksi. Kesäkuun 17. päivä asetelma muuttui kertaheitolla päälaelleen Ukrainan upottaessa Käärmesaarta ympäröivillä merialueilla Venäjän Mustanmeren laivaston Project 22870 luokan hinaajan/ pelastusalus Spasatel Vasily Bekh’in (SB-739). (9) Kyseinen hinaaja/ pelastusalus oli julkaistujen tietojen mukaan toimittamassa vahvistuksia ja materiaalia Käärmesaarelle sijoitetuille venäläisjoukoille, aluksella oli uppoamishetkenä 26 hengen miehistön lisäksi kymmenkunta sotilasta.

Aluksen peräkannelle oli ukrainalais- ja brittitietojen mukaan sijoitettu Tor-1M ilmatorjuntajärjestelmä, jollaisia Venäjä on ruvennut sijoittamaan alustensa kannelle Ukrainan onnistuttua upottamaan ohjusristeilijä Moskvan ja vaurioittamaan muita pinta-aluksia. Järjestelmä saattoi olla sijoitettuna aluksen takakannelle omasuojaksi ja/ tai toimitettavaksi Käärmesaarelle.

Ukrainan operaatiot läntisellä Mustallamerellä laajenivat 20. kesäkuuta sen tulitettua Venäjän siltä vuonna 2014 miehittämiä kaasunporauslauttoja. Iskujen seurauksena Venäjä on joutunut suorittamaan evakuointeja miehitetyn Krimin niemimaan länsipuolella sijaitsevilta porauslautoilta – päätelmät on tehty analysoimalla venäläisten liikehdintää lauttoja ympäröivillä merialueilla. Seuraavana päivänä (21. kesäkuuta 2022) otetut satelliittikuvat vahvistivat Ukrainan suorittaneen iskut Venäjän vuonna 2014 miehittämille ukrainalaisille porauslautoille. (10) Iskuissa Tavridan ja Modu Crimea 1 porauslautat kärsivät vähäisempiä vaurioita, eivätkä ne olleet enää 21. kesäkuuta havaittavissa liekeissä, sen sijaan kolmannella lautalla ollutta tulipaloa Venäjän ei ole onnistunut sammuttaa. Sentinel-2 satelliittikuvassa se oli havaittavissa voimakkaana vielä heinäkuun alussa.

Ukraina aloitti kesäkuun 20. päivän aikoihin tykistökampanjan Käärmesaarelle sijoitettuja venäläisjoukkoja vastaan. Ensimmäisessä vaiheessa saarta tulitettiin mantereelle sijoitetulla tykistöllä. Ukrainan asevoimien ilmoituksen mukaan vaikuttamiseen käytettiin ukrainalaisvalmisteista pyöräalustalle sijoitettua 155 mm 2S22 Bohdana haupitsia. Kyseistä järjestelmää on valmistettu vasta yksi prototyyppikappale, se on suunniteltu kramatorskilaisessa raskaita työkoneita valmistavassa yhtiössä. (11) 2S22 Bohdanan lisäksi saarelle sijoitettuja venäläisjoukkoja sekä kalustoa vastaan käytettiin ranskalaisvalmisteista 155 mm Caesar haupitseja. Kesäkuun loppupuolella Ukraina käytti tykistön tulenjohtoon ja -suuntaamiseen lennokkikalustoa, joista ainakin Bayraktar TB2 lennokeilla suoritettiin myös ilmasta maahan operaatioita.

Kesäkuun viimeisenä päivänä Venäjän oli vetäydyttävä Käärmesaarelta. Saari osoittautui sijaitsevan liian kaukana Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta ja liian lähellä Ukrainan rannikkoa (lähimmillään 35 km), jotta Venäjä olisi kyennyt huoltamaan joukkoja ja toteuttamaan alueelle riittävän kattavan ilmapuolustuksen. Ohjusristeilijä Moskvan upottaminen nähdäkseni näyttelee avainroolia siinä, ettei Venäjän lopulta onnistunut saamaan Käärmesaarelta pysyvää jalansijaa. Karu, pienikokoinen ja kallioinen saari ei itsessään tarjonnut riittävää suojaa siinä vaiheessa kun Ukraina sai käyttöönsä enemmän pitkän kantaman tykistöä. Arvioisin, että pyöräalustalle sijoitettu kalusto mahdollisti Ukrainalle tehokkaamman (ja vapaamman) operoinnin Odesan alueen (oblast) eteläosan kapeilla päällystämättömillä hiekkateillä ja rantakaistaleilla, jolloin päästiin riittävän lähelle Käärmesaarta, jotta aiemmin mainitulla tykistöllä on mahdollista kohdistaa tulta saarelle ja vaikuttaa mahdollisimman tehokkaasti.

Oma lukunsa on sitten se, että oliko Venäjän järkevää miehittää saarta näinkin kauan, kun kerta toisensa jälkeen kävi ilmi se, että halutessaan Ukraina voi tehdä miehittäjän olon hyvin tukalaksi pienellä kalliosaarella. Viimeistään AGM-84 Harpoon pintamaaliohjusten saapuminen taistelukentälle käänsi asetelman Ukrainalle edulliseksi. Niiden saapumisen myötä Venäjän Mustanmeren laivaston oli entistä vaikeampi toteuttaa saarelle sijoitettujen joukkojen huoltoa käytössä olevalla kalustollaan.

Aleksander Dugin kirjoitti helmikuussa seuraavaa – “Who controls the Snake (island), controls the course of world history”. (12)

Vaikka Ukraina ei Käärmesaarta haltuunsa ottaisikaan (tarkoitan joukkojen pysyvää sijoittamista saarelle), on Venäjän entistä vaikeampi miehittää saarta. Se on hävinnyt kerran saaresta käydyn taistelun, on käynyt ilmi, ettei se käytössä olevilla voimillaan kykene suojaamaan saarelle sijoitettuja joukkojaan, joten saarelta vetäytyminen ja sen hylkääminen (ainakin toistaiseksi), on todennäköisesti taktisesti järkevin toimenpide ollen samalla Ukrainalle merkittävä voitto ja taistelutahdon kasvattaja. Maa, jolla ei ole laivastoa, onnistui lyömään kalliosaaresta käydyssä taistelussa Venäjän, ei vallan huono suoritus!