Katsaus suomalaisiin vastamedioihin sekä disinformaatio- ja propagandakanaviin –

 

Z-uutisista naapuriseuran sanomiin 

Kirjoitin viimeisimmän laajemman katsauksen suomalaisista vastamedioista sekä somen disinformaatio- ja propagandakanavista reilut pari vuotta sitten, aikana, jolloin otsikoita vastamedioissa hallitsi koronadenialismi sekä vaalivilppisyytökset. (1) Kyseisten teemojen nousu ja pysyminen disinformatiivisten medioiden ja sometilien otsikoissa oli seurausta pitkään jatkuneesta koronavirusepidemiasta, vastaavasti tuolloin toteutettu kuntavaalien siirrosta toi uutta nostetta vaalivilppisyytöksiin. Tuolloin kyseistä teemaa voimistivat Johan Bäckmanin rinnalla eräät politiikassa aktiivisesti mukana olleet henkilöt, kuten Ossi Tiihonen. (2) Sittemmin teemoissa koronadenialismi on päätynyt marginaaliin, vaalivilppisyytösten siipien alle koetettiin saada ilmaa viime kevään eduskuntavaalien aikaan onnistumatta siinä. Epäilen, että perussuomalaisten hyvä menestys vaaleissa vähensi painetta vaalivilppisyytösten esittämiseen. Vaalien jälkeen syytöksillä otsikoissa koettivat pysytellä joidenkin pienpuolueiden salaliittoteorioita viljelevät tahot tahi Venäjän propagandisteiksi tunnetut henkilöt, joiden yritykset saada levitettyä tarinaansa (ja puettua se uskottavaan muotoon) oli tuhoon tuomittu.

Helmikuun 24. päivän (v. 2022) ja Venäjän Ukrainan kohdistaman suurhyökkäyksen alun jälkeen Venäjä ja sen Ukrainassa käymä sota kuin myös sen vaikuttamisyritykset Suomeen ja länteen ovat nousseet erilaisten vastamedioiden sekä disinformaatio- ja propagandakanavien teemoiksi. Venäjän ja sen palkkasotilasorganisaatioiden toimien myötä pakolaiset ovat myös nousseet uudestaan tällaisten kanavien otsikoihin, kuitenkin hyvin yksipuolisesti kerrottuna, tarkoituksena ilmiselvästi lisätä jännitteitä Euroopan sisällä ja rikkoa Venäjän hyökkäyssodan myötä lännen vallannutta koheesiota ja taisteluhenkeä. Suomalaiset vasta- ja valemediat ovat vain pieni tekijä laajemmassa kuviossa, mutta myös heidän kautta levitetään sellaisten ns. medioiden, kuten Radio Genova yksipuolisia, provosoivia ja asiayhteydestä irrotettuja videoita. Tällaisen viestinnän tarkoituksena on myös polarisoida tilannetta niin paljon, että asiallisen mutta kriittisen keskustelun käyminen maahanmuuton ongelmista käy mahdottomaksi jakolinjojen jyrkkyyden tähden – tai keskustelu on vähintäänkin hyvin hankalaa.

Hamasin Israeliin tekemän terrori-iskun sekä laajojen raketti-iskujen myötä Lähi-itä on noussut uudestaan otsikoihin, jonka seurauksena on havaittavissa tapahtuman ympäriltä laajaa aktivoitumista, samalla ideologiselta taustaltaan poikkeavat jakelukanavat saattavat päätyä jakamaan samaa aineistoa, johon sisältyy myös voimakkaan antisemiittistä viestintää kommenttien ja meemien myötä. Suomessa tämä on havaittavissa laita- ja äärivasemmistoon liittyvien tahojen retoriikassa, joka ei juurikaan eroa äärioikeiston käyttämistä termeistä. Euroopan tasolla viestinnälliset yhtäläisyydet ovat vieläkin selvempiä ja näkyvämpiä – samoin viestinnän antisemiittisyys. Mikä havaitaan esim. siinä, että kritiikki ei kohdistu Israelin valtioon ja sen harjoittamaan politiikkaan vaan kollektiivisesti juutalaisiin, jotka rinnastetaan hävitettäviin roskiin jne. (3) Se, että ideologiset ääripäät päätyvät jakamaan samaa aineistoa ei suinkaan tarkoita, että ne tekisivät millään tavalla yhteistyötä keskenään. Toisaalta Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on paljastanut sen, että ideologiset ääripäät ovat ajautuneet, tai päätyneet, yhteistyöhän keskenään. Mikä ilmenee näkyvänä lähinnä silloin kun työskentely tapahtuu Venäjällä tai sen miehittämillä alueilla, tai esim. Lähi-idässä Venäjän liittolaisen maaperällä. (4) Toisinaan tämä sai hiukan absurdeja piirteitä, esim. Saksassa Die Linken aktiivit kritisoivat äärioikeistolaista AfD:tä mutta sitten Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla kyseisten puolueiden aktiivit työskentelivät saman isännän puolesta.

Ennen uppoutumista syvemmälle aihepiiriin, tarkasteltavaksi kuva, johon olen poiminut eräitä tällä hetkellä toimivista vasta-, vale- ja vihamedioista sekä tileistä, joita käytetään disinformaation tahi ideologisen materiaalin levittämiseen sosiaalisessa mediassa. Samoja ns. medioita sekä tilejä käytetään laajalti myös propagandan julkaisuun sekä erilaisten herjaus-, viha- ja vainokampanjoiden alustoina, joissain tapauksissa nämä kanavat ovat aktiivisia operaattoreita tällaisissa kampanjoissa. Lukijan on jo hyvä tässä vaiheessa tietää se, että kuvaan on päätynyt vain osa tämän sortin toimijoista. Ihmetystä voi myös herättää se miksi olen sijoittanut kuvaan Rauhanpuolustajat disinformatiivisena mediana. Tätä kuviota avaan tuonnempana, totean kuitenkin jo tässä vaiheessa, että yhdistyksen verkkosivuillaan sekä lehdessään levittämä aineisto on liian usein ideologisesti värittynyttä ja jopa valheellista, mikä mielestäni riittää perusteeksi pääsyyn tähän ”kunniatauluun”. Samalla Rauhanpuolustajat saa kunnian toimia esimerkkinä siitä, että myös tunnettujen ja tunnustettujen yhdistysten välittämä viesti voi olla niin värittynyttä, että kyse on vähintäänkin tarkoituksellisesta misinformaatiosta, usein tarkoituksellisesta disinformaatiosta.

Voimme käyttää kuvaa perustana, jota hyödyntää uppoutuessamme entistä syvemmälle aiheeseen. Verrattuna parin vuoden takaiseen katsaukseen, joitain huomioitavia muutoksiakin on tapahtunut. Venäjän hyökkäyssodan laajenemisesta huolimatta eräisen suomalaisten Venäjä-propagandistien merkitys näyttää selvästi vähentyneen – ehkäpä heidän levittämä propaganda on jo liian räikeää, jotta se saisi kannatusta suomaisyleisön keskuudessa. Luonnollisesti Venäjän suurhyökkäys terroripommituksineen ja sotarikoksineen on todennäköisesti osaltaan heikentänyt Venäjän propagandan näkyvyyttä ja samalla sen läpinäkyvät levittäjät, kuten Johan Bäckman ja Janus Putkonen painuvat taka-alalle. Bäckmanin ja Putkosen kohdalla heidän henkilökohtainen välirikko on ollut omiaan heikentämään viestin leviämistä, mikä on meidän suomalaisten kannalta erinomainen asia.

Toisaalta Venäjän näkemykselle näyttää myös löytyvän lukijakuntaa, kyse on ehkäpä siitä, kuinka asia esitetään. Siinä missä Bäckmanin toimittelema Z-uutiset kuin myös hänen vetämä Z-studio toimivat osalle yleisöä enää parodianäyttämönä, näyttäytyy Naapuriseuran Sanomat aivan toisessa valossa, jonka päätoimittaja on pitkänlinjan toimittaja, kirjailija ja käsikirjoittaja Mauno Saari. (5) Verkkojulkaisussa julkaistujen artikkelien ja kolumnien ollessa moniulotteisempia, joita kaikkia ei voi mieltää ensisilmäyksellä disinformatiivisiksi, kuin korkeintaan laajemman asiayhteyden kautta tarkasteltuna. Julkaisuun pätee seikka, jonka toimittaja Jessikka Aro toi esiin erinomaisessa teoksessaan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, julkaistun aineiston noudattaessa (ajatukseltaan) 40:60-periaatetta. (6)

Kyseinen verkkojulkaisu ja Venäjä-mielinen Naapuriseura ry linkittyvät tiiviisti toisiinsa. Naapuriseura ry:n perustajiin kuuluu Mauno Saaren ohella SDP:n entinen kansanedustaja Mikko Elo, joka on osallistunut Jessikka Aron verkkohäirintään menneinä vuosina. (7 ja 8) Naapuriseura ry:n toiminnassa on myös mukana Saaren puoliso Pirkko Turpeinen-Saari (ent. kansanedustaja), Naapuriseuran Sanomien aktiivisten kirjoittajien ja kolumnistien joukkoon kuuluu Leena Hietanen. (9)

Hietasella itsellään on pitkä historia Venäjää tukevien kannanottojen kirjoittajana ja julkaisijana sekä erilaisen propagandanmateriaalin tuottajana. Hänen kädenjälkeä on muun muassa Viron kylmä sota pamfletti keväältä 2008. Pamfletissa Hietanen väitti Viron käyttävän kansalaisuuspolitiikkaa venäläisiä vastaan apartheid-tyyppisenä sortopolitiikkana, jota oikeutetaan ”miehitysmyytillä”. Hietanen ei myöskään hyväksy Viron Neuvostoliiton-kauden nimittämistä miehitykseksi. Hietanen on myös tehnyt runsaasti yhteistyötä Johan Bäckmanin kanssa esiintymällä hänen juontamissa ohjelmissa, tuottamalla materiaalia hänelle jne. Heinäkuussa 2016 Hietanen osallistui Suomesta kootun ryhmän propagandamatkalle miehitettyyn Donetskiin ja Donbasiin, matkan organisoinnista vastasi kaksikko Bäckman ja Putkonen. (10) Hietasen yhteistyö Bäckmanin kanssa on jatkunut näihin hetkiin saakka.

Suhteellisen asiallisesti toimitetusta, mutta Venäjän näkökulmaa myötäilevästä Naapuriseuran Sanomista voimmekin sitten siirtyä Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden seuraajaan, miehitetyssä Itä-Ukrainassa majailevan Janus Putkosen toimittelemaan Uuteen MV-lehteen (eli UMV-lehti), jossa Venäjän propaganda toistuu sellaisenaan. Samalla luomme lyhyen katsauksen Putkosen muihinkin julkaisuihin.

Putkosen alaisuudessa MV-lehti on muokkautunut verrattuna siihen, mitä se oli Janitskinin ohjauksessa, ei kuitenkaan laadukkaampaan vaan aiempaa selkeämmin Venäjän propagandaa toistavaan suuntaan. Siinä missä Janitskinin aikana MV-lehti oli selkeämmin vihajulkaisu, jota kautta Venäjä-apologeetat saivat myös äänensä kuuluviin, on Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta toimitettu UMV-lehti selkeästi Kreml-myönteisen propagandan ja disinformaation lähde. Tällaisen materiaalin tuottamisesta ja toimittamisesta Putkoselle oli ehtinyt kertyä runsaasti kokemusta työskennellessään propagandasoturina Donetskissa ja Luhanskissa, Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla. Työskennellessään DONi Newsin päätoimittelijana Putkonen solmi suhteita lukuisiin Kreml-mielisiin propagandisteihin – kuten Max van der Werff’iin ja Patrick Lancaster’iin sekä Russell ”Texas” Bentley’hin, joista eräiden kanssa hän tekee edelleen jonkin asteista yhteistyötä.

Putkosen X-twitter-tilin kuvakaappauksessa (yllä) on nähtävillä hänen toimittelemat verkkomediat, suomalaisille tutumman MV-lehden eli UMV-lehden lisäksi hän ylläpitää the Patriotic Networkia. Tässä kohdin jokaisen on hyvä tiedostaa se, että vaikka hän markkinoi verkostoa patrioottisena, kyse on lopulta ”patrioottisesta” sisällöstä, jossa käytetään hyvin vahvaa Venäjän-trikolorin valko-sini-puna-sävyä. Samalla tavalla on osattava tulkita Putkosen puheet patriotismista. Kyse on ennen kaikkea sellaisesta toiminnasta, joka tukee Venäjän agendaa mutta joka verhotaan patriotismi-termin taa. Samalla tavalla esim. englannin kieliselle yleisölle markkinoidaan ”patriotismia” – patriotismia on tukea Donald Trumpia sekä MAGA-liikettä.  

Avoin media pysytteli pitkään oman tutkani alla, kunnes keväällä 2022, saatuani vinkin, tutustuin siihen tarkemmin ruotien siinä julkaistua Cf2R:n julkaiseman analyysin ensimmäistä osaa. (11) Avoimen median taustalla on parivaljakko Riikka Söyring ja Johanna Lehtonen, julkaisu taasen kuuluu suomalaisten Venäjä-mielisten vastamedioiden joukkoon. Eikä kumpikaan heistä ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Ennen Avoimen median perustamista Söyring ja Lehtonen olivat aktiivisia Tauno Mehtälän perustamassa Vastavalkeassa, joka sekin oli Avoimen median tavoin luonteeltaan Venäjän narratiivia toistava ja sen disinformaatiota levittävä alusta. Vastavalkea näyttää julkaisualustana tulleen tiensä päähän, mikä oli ennakoitavissa, sillä sen verran riitaisaa ”toimituskunta” oli viime vuosikymmenen loppupuolella. Kenties sama kohtalo on odotettavissa muillakin vastamedioilla. Elämänsä ehtoopuolella näyttää olevan laitaoikeistoon kuuluvan, kansankiihottajana vaaleissakin tunnetuksi tulleen, Marco de Wit’in perustama Laiton lehti? – jota kutsuin ”köyhänmiehen MV-lehdeksi” julkaisun luoteen vuoksi. Sen paremmassa hapessa ei näytä olevan Panu Huuhtasen ja Tiina Keskimäen toimittelema Reformi Studio. Ei kuitenkaan vielä kuopata edellisiä, toisin on laita Juha Korhosen perustaman Tokentuben, jonka toiminta loppui rahojen loppumiseen. Korhonen itse kuitenkin näyttää jatkavan entisillä urilla jatkaessaan Venäjä-myönteisellä linjallaan.

Toisaalta siinä missä osa vasta- ja valemedioista lopettaa toimintansa, nousee estradille uusia yrittäjiä, Kimmo Kaution perustama Vastaan Sanomat lasketaan tähän joukkoon. (12) Kautiolla itsellään on takana vuosien historia kirjoittamisessa sekä ”vastamediajournalismissa”. Näiden vuosien aikana hän on kulkeutunut poliittisella kentällä vasemmalta, Vasemmistoliitosta laitaoikealle, Vapauden liittoon. (13)

Erikoisena ilmestyksenä vastamedioiden joukossa voidaan pitää Rapsodia-nimistä, Jussi-Pekka Saarelan perustamaa, uuskarismaattista verkkosivustoa, jossa uskonnolliseen sanomaan kietoutuu salaliittoteorioiden ja disinformaation kudelma. Sivustolla hyökätään aggressiivisesti WHO:ta vastaan, mikä ei ole mikään yllätys, sillä sivuston kautta levitettiin koronapandemian aikana hyvin paljon (ja hyvin aggressiivisesti) koronadisinformaatiota. Siinä missä WHO nähdään vihollisena, suhtautuminen Yhdysvaltojen edelliseen presidenttiin Donald Trumpiin on päinvastaista. Hän on selvästi hyvä jätkä! Rapsodian verkkosivujen kautta levitetään myös Posi TV:n julkaisemia haastatteluja.

Posi TV:n perustaja ja juontaja on Ilkka Tiainen, hänen vaimonsa Olga Novikova on yhtiön toimitusjohtaja. (14) Valta kuuluu kansalle -puolueen perustajiin kuulunut Ilkka Tiainen tunnetaan myös ”taiteilijanimellä” Ike Novikoff. Posi TV esittää  koronarokotedisinformaatiota ja salaliittoteorioita sekä räikeää Venäjän propagandaa, myös suomalaiset kremliinit – kuten Janus Putkonen – ovat päässeet ääneen Posi TV:n lähetyksissä. (15) Posi TV:lle myönnettiin viime vuonna lyhytaikainen ohjelmistotoimilupa. (16) Samalla tapaa Venäjää myötäilevä ynnä salaliittoteorioita levittävä on Jukka Davidssonin johtama Me kansa-kansanliike julkaisukanavineen. Me kansan kanavilla vallitsee eräänlainen ristiriita niiden julistaessa tuomioita salaliittoteorioiden hengessä keksitylle lasten hyväksikäytöille, levittäessään kuitenkin samalla lasten hyväksikäytöstä tuomitun Scott Ritterin näkemyksiä. (17 ja 18) Edellisten kanssa samaan kategoriaan kuuluu QAnon-salaliittoteorioita levittänyt BlokkiMedia, joka näyttäisi elävän oman taipaleensa iltaruskoa.

Oma lukunsa näissä vastamedioissa ovat suomalaisten uusnatsien perustamat sivustot, kuten kiellettyyn Suomen vastarintaliikkeeseen yhdistetty verkkosivusto Partisaani. Partisaanin kohdalla termin vihasivusto käyttö ei ole vailla perusteita, Korkein oikeus päätti Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Suomen osaston (ja siihen suoraan tai välillisesti kuuluvien alaosastojen) lakkauttamisesta 22. syyskuuta 2020. (19)

Magneettimedia eli Magneettimedia.com on nykyisin verkkopalvelu. Aiemmin Magneettimedia oli ilmaisjakelulehti, jonka kustantajana toimi J. Kärkkäinen Oy vuoteen 2013 asti ja sen jälkeen Suomen vastarintaliikkeen alainen järjestö Pohjoinen Perinne ry.

Hamasin Israeliin kohdistuneen terrorihyökkäyksen jälkeen Partisaanin ja Magneettimedian julkaisutoiminta ja viestintä Lähi-idässä käynnissä olevasta sodasta on joko Hamasia ja palestiinalaisia tukevaa tai Israelin vastaista, jossa on viittauksia juutalaisten globaaliin maailmanvaltaan tai spekulaatioita globaalista salaliitosta. Viestinnässä on havaittavissa myös antisemiittisiä kaikuja.

Suomessa antisemiittistä viestintää harjoittavat äärioikeistoon kuuluvien ryhmien ohella merkittävässä määrin maahanmuuttajataustaiset muslimiryhmät tukijoineen. Palestiinalaisissa tukevissa mielenosoituksissa on myös ollut havaittavissa yksittäisiä antisemiittisiä toimia, ei kuitenkaan niin voimakkaina (ja väkivaltaisina) kuin osassa EU:n jäsenmaita – tai Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Palestiinaa ja palestiinalaisia tukevat mielenosoitukset maailmalla ovat paljastaneet sen, että myös vasemmistoryhmistä on kuulunut hyvinkin antisemiittisiä kommentteja. Yhdysvalloissa BLM-liikkeen sosiaalisen median kanavilla on myös jaettu antisemiittistä propagandaa – mikä on ollut ilmeinen järkytys monille liikkeen tukijoille. Toisaalta tämän viestinnän ei pitäisi olla mikään täydellinen yllätys, koska BLM-liikkeessä on myös mukana Yhdysvaltojen äärivasemmiston marksisti-leninistejä, joiden maansa hallintoon ja imperialismiin, jota Yhdysvallat heille edustaa, kohdistuva viha kanavoituu myös Yhdysvaltojen hallinnon liittolaisiin, kuten Israeliin. Tämän vihan seurauksena näemme antisemitismiä.

Mikäli tarkastelemme laajemmassa kontekstissa, niin myös Suomesta löytyy merkittäviksi luonnehdittavia, pitkäikäisiä kansanliikkeitä ja yhdistyksiä, joiden viestinnässä on usein misinformatiivinen tai jopa disinformatiivinen säväys, kuten Rauhanpuolustajilla on. Yhdistyksen historia on punainen, oma ikäluokkani muistaa 80-luvun rauhanmarssit, joissa marssittiin etenkin Yhdysvaltojen keskimatkanohjuksia vastaan – neuvosto-ohjuksia kutsuttiin (ilman ironian häivää) samoihin aikoihin rauhanaseiksi. Valitettavasi menneisyys vaikuttaa edelleen Rauhanpuolustajien toimintaan. Yhdistys ei ole tehnyt pesäeroa kylmän sodan aikakauteen, mikä näkyi ja näkyy suhtautumisessa Venäjään – Venäjän brutaalein hyökkäyssota Ukrainaan on luonnollisesti tuomittu mutta yhdistyksen julkaisuissa ja kanavilla on 24. helmikuuta 2022 jälkeenkin julkaistu suorastaan valheellista aineistoa. Yhdistyksen toiminnan tarkastelu ajanjakson 2014 ja alkuvuoden 2022 välillä ei kestä päivänvaloa. Venäjä ei ole ainoa, josta puhuttaessa otetaan kaksoisstandardit käyttöön, sama pätee palestiinalaisterroristeista käytävään keskusteluun. Yhdistyksen uskottavuutta ei lainkaan lisää se, että sen julkaisuissa annetaan tilaa Syksy Räsäsen kaltaisille ”ihmisoikeusaktivisteille”, jotka toisaalla jakavat aktiivisesti Bašar al-Assadia sekä Venäjää tukevia propagandauutisia. (20 ja 21) 

Menneiden aikojen illuusion perään haaveilevan Suomi2030-kansalaisprojektin X-twitter-tili perustettiin jo vuosi sitten (lokakuussa 2022) mutta voimakkaampi aktivoituminen tilillä alkoi tämän vuoden keväällä, jolloin viestintä ja tuotettu videomateriaali alkoivat entistä konkreettisemmin viitata siihen suuntaan, että Suomi on väärällä tiellä. Kansalaisprojektin Youtube-tilillä julkaistut videot maalailevat romantisoitunutta kuvaa konservatiivisesta Suomesta, jossa on vahva johtaja ja hyvät suhteet naapureihin – etenkin Venäjään. Venäjä näyttäytyy monissa twiiteissä positiivisessa valossa, sellaisena valtiona ja toimijana, jota Suomen ja suomalaisten olisi hyvä seurata ja jonka joukkoihin astua puolueettomuus säilyttäen eli kyse lienee jonkin sortin romantisoituneesta kuvasta YYA-Suomesta ja sen suhteesta Neuvostoliittoon. Oma kysymyksenä on sitten se, että onko kyseessä aito kansalaisprojekti vai onko taustalla, jokin ei-viattomalla-ajatuksella liikkeellä oleva taho. En pitäisi mahdottomana sitäkään, etteikö vastaavaa ruohonjuuritason vaikuttamiselta näyttävää toimintaa nähtäisi maassamme tulevaisuudessa enemmänkin.

Eräitä esille nostamistani medioista voi kuvata selkeiksi vihasivustoiksi, jotka jakamansa materiaalin ja/ tai kohdeyleisön vuoksi ovat omiaan voimistamaan jakolinjoja ja ruokkimaan konfliktia. Edellisten lisäksi monia yhdistää konkreettinen linkki yhteen tai useampaan Venäjä-operaattoriin – osan ns. toimittajat ovat Venäjä-operaattoreita. Kirjoitustani voi myös pitää liian yksipuolisena esimerkkien osalta, mitä se varmasti onkin. Epäilemättä Suomessa suhtaudutaan vielä aivan liian naiivisti Kiinan vaikuttamisyrityksiin erilaisten kanavien kautta, sama pätee muutamaan muuhunkin valtioon, joiden nimet ovat nousseet esiin viimevuosina Soft Power-projektiensa kautta. Urheilu näyttelee tällä saralla merkittävää roolia. Kirjoitukseni laajentaminen tarkastelemaan suurempaa joukkoa erilaisia disinformaatiota levittäviä kanavia olisi venyttänyt kirjoitusta liiaksi, samalla mukaan olisi astunut entistä voimakkaammin kieli-kysymys, vaikuttamisen ollessa kohdennetumpaa ja kohdistuen tiettyihin kieliin. Jo nyt tein tiettyjä rajauksia, esim. jätin huomiotta Suomessa asuviin venäläisiin ja venäjän kielisiin kohdistetun vaikuttamisen ja propagandan.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Katsaus suomalaisiin disinformaatio- ja propagandakanaviin – uskonnollisesta fundamentalismista äärioikeiston ”kaupunkilaiskanaviin”, blogi julkaistu 3. heinäkuuta 2021. 

2. https://ossitiihonen.com/2021/01/06/kansalaiset-vaalitarkkailijoina-projekti-hakee-vapaaehtoisia-vaalivilppia-vastaan/ 

3. https://x.com/CombatASemitism/status/1716352782687502598  (Huom. esimerkkikuvien aitous on todennettu, Puolassa kylttiä pidellyttä tanskalaistaustaista lääkäriopiskelijaa on myös haastateltu).

4. Esim. Venäjä on hyödyntänyt lukuisissa miehitetyillä alueilla järjestetyissä, laittomissa vaaleissa, sille myötämielisiä valetarkkailijoita, joista moni tulee eurooppalaisista vasemmisto- ja oikeistopuolueista: Fake Observers. 

5. https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauno_Saari

6. Jessikka Aro: Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, s. 169.

7. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikkoelo/176041-oletko-jo-ilmoittaunut-trolliksi-jessikkalle  (Huom. kirjoitus on jo poistettu).

8. https://www.verkkouutiset.fi/a/ex-kansanedustaja-jakoi-netissa-ylen-toimittajan-puhelinnumeroa/#194c9420 

9. https://naapuriseura.fi/kirjoittajat/ 

10. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/07/lannen-vastamediat-vierailemassa.html  Jossa viite Leena Hietasen vierailuun miehitetyssä Donbasissa kesällä 2016. 

11. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/04/venajan-disinformaatio-ja-propaganda.html

12. https://vastaansanomat.com/toimitus/ 

13. https://kimmokautio.com/tietoja/ 

14. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009131059.html 

15. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009131059.html 

16. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008812311.html 

17. https://mekansa.fi/scott-ritterin-tutkimus-agentti-zelensky/ 

18. https://x.com/veitera/status/1637066758354788353 

19. https://poliisi.fi/en/-/korkein-oikeus-paatti-pohjoismaisen-vastarintaliikkeen-lakkauttamisesta 

20. https://rauhanpuolustajat.org/hyvan-ja-pahan-taistelu-ukraina-nato-ja-suomen-tie/ 

21. https://x.com/P_Kallioniemi/status/1624010249295302656 

Eurooppalaisen laitavasemmiston sekä laita- ja äärioikeiston Venäjä-yhteistyön kuvioihin voi tutustua huhtikuussa (1) ja toukokuussa (2 & 3) 2021 julkaisemissani kirjoituksissa. Janus Putkosen työskentelyä miehitetyssä Itä-Ukrainassa avaa osaltaan Informnapalmin Egorova Leaksia käsitellyt artikkeli sekä  Jake Hanrahanin artikkeli joulukuulta 2016.