600 päivää Venäjän laajamittaisen sodan alusta –

 

3525 päivää tai 9 vuotta, 7 kuukautta ja 24 päivää Venäjän suorittamasta Krimin niemimaan miehityksestä 

Sankarivainajia kaupungin hautausmaalla (Міське кладовище) Kiova luoteisosassa.

Maanantaina 16. lokakuuta 2023 tuli 600 vuorokautta täyteen Venäjän laajamittaisen sodan alkuhetkestä, hyökkäyksen alkaessa aamuvarhain 24. helmikuuta 2022 Venäjän eri aselajien yhteisoperaatiolla. (1) Samalla meidän on kuitenkin syytä muistaa se, että Ukrainassa on sodittu jo verrattomasti kauemman aikaa, Venäjän suorittamasta Krimin niemimaan miehityksestä on kulunut 3525 päivää tai 9 vuotta, 7 kuukautta ja 24 päivää.

Niemimaan miehitystä on syytä pitää Venäjän ensimmäisenä sotatoimena, miehityksen sanottiin olleen verettömän, mikä ei pidä paikkaansa. Maaliskuun 18. 2014 Igor Girkinin komennossa ollut ryhmä yritti ottaa rynnäköllä haltuunsa Simferopolissa sijainneen Ukrainan asevoimien 13. fotogrammetrisen keskuksen. Rynnäkkö päättyi yhteenottoon ukrainalaissotilaiden kanssa, käydyssä tulitaistelussa kaatui ukrainalainen aliluutnantti Serhi Kokur – hän oli ensimmäinen Ukrainan asevoimien sotilas, joka kaatui venäläisten kanssa käydyssä tulitaistelussa. Reilua kolmea viikkoa myöhemmin, huhtikuun 12. 2014 maailma oppi tuntemaan paremmin venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin, ja hänen Donbasissa operaation aloittaneen ryhmänsä.

Ennen maaliskuun 18. 2014 Krimin niemimaalla käydyissä yhteenotoissa oli kadonnut tai kuollut useita ukrainalaissiviilejä, jotka puolustivat Ukrainan yhtenäisyyttä ja protestoivat Venäjän miehitystoimia vastaan. Ensimmäinen tunnettu siviiliuhri oli venäläismilitanttien Simferopolissa kidnappaama ja tuntemattomassa paikassa murhaama Krimin tataariaktivisti Reşat Amet. Venäjän suorittamaa miehitystä vastaan rauhanomaisesti protestoineelle Ametille myönnettiin postuumisti Ukrainan sankarin arvo.  Osapuolten välisissä yhteenotoissa vammautuneiden siviileiden lukumäärä nousi helmi-maaliskuussa 2014 yksistään Krimin niemimaalla kymmeniin.

Tätä tuhansien päivien ajanjaksoa voi kuvata seuraavallakin tapaa: 3525 päivää, johon mahtuu toistuvia sopimusrikkomuksia, alkaen Budapestin sopimuksen* räikeästä rikkomisesta; ihmisoikeusrikoksia ja sotarikoksia, joita Venäjä on toimeenpannut Ukrainassa ukrainalaisiin sekä kolmansien maiden kansalaisiin; piittaamattomuutta ja kaikkea tätä rangaistuksetta. Joku voi pitää edellä kirjoittamaani kärjistämisenä, mutta jos se sellaista olikin, niin perusteet tälle kärjistämiselle ovat helposti löydettävissä. En kuitenkaan osoita niitä, mutta tästäkin kirjoituksesta löytyy lukuisia esimerkkejä moisista, todellisuuden ollessa paljon kammottavamman ja julmemman ukrainalaisille.   

Maailma heräsi todellisuuteen vasta aamulla 24. helmikuuta 2022. Suomessakin päättäjillemme Venäjän häikäilemättömyys näytti tulleen yllätyksenä, vaikka kuukausien ajan Yhdysvaltojen taholta oli varoitettu Venäjän tulevasta hyökkäyksestä. Muistan kuinka loppuvuoden 2021 ja alkuvuoden 2022 aikana kuului lukuisia ivallisia ja pilkallisia kommentteja Yhdysvaltojen varoitusten jälkeen; Venäjän hyökkäystä pidettiin järjettömänä, eikä sen uskottu ryhtyvän moiseen tekoon. Ehkäpä Yhdysvaltojen vuodoilla oli tarkoituksensa, varoituksen ohella osoittaa venäläisille se, että tiedämme, mitä valmistelette. Maailma ei vaan halunnut uskoa tätä, eikä merkittävä osa suomalaisista. Tarkoittaako tämä myös sitä, että he eivät olleet perillä siitä, mikä tilanne Ukrainassa oikeasi oli tuolloin? Että Venäjä oli sotinut, asevoimillaan, erikoisjoukoillaan ja palkkasotilaillaan sekä proxy-joukoillaan Ukrainassa jo vuodesta 2014 saakka. Että he kuvittelivat Ukrainassa olevan käynnissä jonkin asteinen sisällissota, jonka toista osapuolta Venäjä tukee? Mikäli näin on, tämä on täydellinen epäonnistuminen viestinnässä asiantuntijoiden ohella myös poliitikoilta ja muilta turvallisuuspoliittiseen keskusteluun näkyvästi osallistuvilta. Mutta ei vain Suomessa, vaan laajemmin länsimaissa – etenkin läntisessä Euroopassa, jossa viitattiin kintaalla esim. Baltian maiden Venäjää koskeville huolille.

Ranskalaisdokumentissa ”Putinin pitkä tie sotaan” haastateltiin Saksan Venäjän-suurlähettiläs Rüdiger von Fritschiä, joka viittasi havaintoon kevätkesältä 2014 –

”Saksan lähetystön sotilasattasea, joka oli huippuammattilainen, oli käynyt avustajineen Venäjän ja Ukrainan rajalla. Hän oli nähnyt siellä kokonaisen kolonnan tunnuksettomia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja. Ne ajoivat Venäjälle Ukrainan alueelta, jonka Venäjä oli käytännössä miehittänyt”. (2)

Dokumentti on tehty vuosia kevään 2014 jälkeen, mutta minun on mahdotonta uskoa sitä, etteikö havainto olisi jossain muodossa ollut Euroopan unioniin kuuluvien valtioiden poliittisten päättäjien tiedossa reilusti ennen vuotta 2022. Ja kun näin on ollut, niin miksi todellisuus kiellettiin ja Venäjän toimia yritettiin valkopestä sekä suhtautua siihen kuin normaaliin valtioon? Toivoa sopii, ettei EU:n sotilastiedustelun päällikkönä vuosina 2013–2016 toimineella suomalaistaustaisella upseerilla ole mitään tekemistä sen kanssa, että EU:n taholla Venäjä ymmärrettiin väärin, joka todennäköisesti vaikutti myös siihen, miksi EU:n taholla suhtauduttiin Ukrainan turvallisuushuoliin vähätellen.

Entäpä sitten Maavoimien tutkimuskeskuksen joulukuussa 2016 julkaisema katsaus Havaintoja Ukrainan sodasta – Ilovaiskin kattila, jossa todetaan muun muassa seuraavaa:

”Ukrainan itsenäisyyspäivään 24. elokuuta mennessä ainakin kahdeksan venäläistä taisteluosastoa tunkeutui Ukrainan maaperälle. Näistä puolet, neljä taisteluosastoa noin vahvuudella 2 000, eteni Donetskin oblastiin ja samanaikaisesti neljä muuta Luhanskin alueelle”. (3)

Venäjän rooli on selkeä kesästä 2014 eteenpäin, joten minkään eskalaatio mikä tämän ajankohdan jälkeen tapahtui ei olisi pitänyt tulla meille [Suomessa] yllätyksenä. Ei etenkään helmikuussa 2022, jolloin Venäjän valtiojohdon puheet ja teot olivat jo kuukausien ajan ennakoineet eskalaatiota, jolloin Vladimir Putin oli käytännössä henkilökohtaisesti kiistänyt Ukrainan valtion oikeuden olemassa oloonsa.

Venäjä on yrittänyt jo yli 600 [kuudensadan] päivän ajan tuhota Ukrainan valtion, onnistumatta siinä. Lännen sotilaallisen avun avulla Ukrainan on onnistunut aiheuttaa mittavia tappioita Venäjälle ja venäläisille. Millä tahansa mittarilla mitattuna Venäjälle aiheutetut tappiot 24. helmikuuta 2022 jälkeen ovat huomattavat.

Oryxspioenkop-yhteisön julkaiseman aineiston mukaan Venäjä on menettänyt minimissään yhteensä 12656 yksikköä erilaista kalustoa (sisältäen taistelupanssarivaunuja, tykistöä, lentokoneita, pinta-aluksia jne.), joista 8760 on tuhoutunut, 524 on vaurioitunut ja 477 hylätty, lisäksi ukrainalaisten on onnistunut ottaa haltuunsa 2895 yksikköä venäläisten kalustoa. (4) Tätä voi pitää miniminä, joka on kyetty varmentamaan erilaisin visuaalisten todisteiden perusteella. Heidän verkkosivuilla on julkaistu täydellinen lista Venäjän varmennetuista kalustotappioista.

Ukrainan puolustusministeriö julkaisee asevoimien ilmoituksiin nojautuen säännöllisesti informaatiota Venäjän kalustotappioista. Kyseinen tilasto on merkittävästi tulkinnanvaraisempi, jonka tarjoamasta informaatiosta osaa on hyvin vaikea varmentaa, koska se perustuu rintamalta tulleeseen informaatioon ja kuten tunnettua, sodan kaaoksessa on tavanomaista, että vihollisen tappioita liioitellaan (usein tahattomasti), aiheutettu tuho tulkitaan väärin (yksinkertaisimmillaan vaurioitunut kohde merkitään tuhoutuneeksi). Toisaalta Venäjän sodankäyntitapa, etenkin piittaamattomuus miehistöstä, saa aikaan sen, että Venäjän miehistötappioita on hyvin vaikea ulkopuolisen määritellä. Itse pidän todennäköisenä sitä, että Venäjän miehistötappiot ovat merkittävästi länsimaiden arvioimia tappioita suuremmat – lähellä Ukrainan ilmoituksia (tai jopa niitäkin suuremmat).

Omaa arviotani on syytä avata hiukan. Se perustuu piittaamattomuus-olettaman, joka on kuitenkin havaintojen perusteella todennettavissa paikkansa pitäväksi, ohella siihen että, Venäjän miehittämillä alueilla se on pannut täytäntöön toistuvia miehistön pakkovärväyksiä, joiden seurauksena on viety tuhansittain miehiä siten, ettei heidän omaisilla ole vieläkään tietoa siihen, mitä läheisille on käynyt. Näistä pakkovärvätyistä koottujen joukko-osastojen tappiot olivat todella korkeat keväällä ja kesällä 2022, komppanian kärsiessä muutamassa päivässä yli 70 prosentin tappiot kaatuneina ja haavoittuneina. Venäjä on miehittämässään Mariupolissa haudannut tuhansittain siviilejä joukkohautoihin, monissa tapauksissa sodan vaurioittamat rakennukset on hajotettu ja jyrätty tasaiseksi – ruumiineen. Raivauksiin osallistuneet siviilit ovat kertoneet rakennukset hajotetun ruumiineen, toisinaan ruumiit on ajettu kuoppiin ja peitetty rakennusjätteellä sekä betonilla. Mitä voi olettaa tapahtuvan rintamalla kaatuneille, joista kukaan komentoketjussa ei piittaa tippaakaan, jotka ovat komentajilleen ”jauhelihaa”?

Raskaat taistelut Ukrainassa jatkuvat, Venäjä on yrittänyt saarrostaa miehitetyn Donetskin pohjoispuolella sijaitsevan Avdiivkan – tuloksetta. Taistelut kaupungin ympäristössä ovat jatkuneet jo reilun viikon ajan. Toistaiseksi Ukrainan on onnistunut torjua saarrostus ja aiheuttaa venäläisille raskaita tappioita. Siihen verrattuna, että Venäjän on onnistunut edetä paikoin joitain satoja metrejä, sen tappiot ovat todella mittavat. Kieliikö tämä Venäjän epätoivosta vai kätkeekö se alleen myös jotain muuta? Vähimmilläänkin se todistaa sen, että Venäjällä on edelleen kykyä paikallisiin operaatioihin, eikä vain kykyä vaan myös halua toteuttaa niitä.

Ukraina on jo pidemmän aikaa viestittänyt ongelmista idässä, Venäjän kyvystä keskittää joukkoja alueelle. Tästä huolimatta Venäjän kyky suorittaa miehistöltään ja kalustoltaan varsin suuri paikallinen offensiivi näyttää maallikon silmin tarkasteltuna yllättävältä. Etukäteen ei selkeää signaalia tullut, mikä ei tarkoita sitä, etteikö Ukrainan tiedustelulla olisi ollut edes jotain käsitystä mahdollisista operaatioista alueella. Näin jälkikäteen eräät saamani havainnot miehitetystä Donetskista voivat itse asiassa kertoa Venäjän valmisteluista. Tällaisia havaintoja ovat maininnat lisääntyneistä miespuolisten venäläissiviileiden määrästä kaupungissa. Ehkäpä kyse olikin Venäjän harhautuksesta, joukkoja siirrettiin ”siviileinä” kaupunkiin ja majoitettiin kesällä oppilaitoksiin ympäri kaupunkia?

Taistelu Avdiivkasta ei ole vielä päättynyt, parin rauhallisemman päivän jälkeen Venäjä jatkoi eilen kaupungin saarrostusta kärsien hyvin raskaat tappiot. (5) samaan aikaan Venäjän miehittämän Donetskin länsi- ja lounaisosissa joukkojen aktiivisuus on lisääntynyt. Venäjän mahdollisena tavoitteina voi olla eteneminen Nevelsken ja Krasnohorivkan (lännessä) suuntaan sekä Mar’inkan valtaus kokonaan. Se on yrittänyt vallata Mar’inkan lukuisia kertoja 24. helmikuuta 2022 alkaneen suurhyökkäyksen kuluessa onnistumatta siinä. Täysin raunioituneen kaupungin läntiset osat ovat edelleen Ukrainan hallinnassa. En sulkisi pois sitäkään vaihtoehtoa, että aktiivisuuden lisääntyminen on Venäjän taholta puolustuksellista valmistautumista (epäonnistuneen) Avdiivkan saarrostusoperaation jälkeiseen aikaan.

* * *

Ukrainalaiset ovat jaksaneet taistella jo 3525 päivän ajan, samaan aikaan täällä (turvallisessa) lännessä entistä useampi valittaa sotaväsymystä ja uupumusta aivan kuin itse joutuisivat heräämään ilmahälytyksiin, pelkäämään ohjusiskuja ja juoksemaan suojiin piiloon – puhumattakaan, että joutuisivat makaamaan tantereessa turvetta purren ja kuolemaa odottaen. Meille riittää, että toimitamme tarvittavan määrän aseita ukrainalaisille venäläisten tuhoamiseen, joten ei muuta kuin painetta poliitikkojen suuntaan, jotta apua virtaa Ukrainaan riittävästi! Venäjän pysäyttäminen nyt säästää ihmishenkiä tulevaisuudessa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/United24media/status/1713881508581105691 

2. https://areena.yle.fi/1-63493765  (Rüdiger von Fritschin kommentti ajassa 19:18 eteenpäin).

3. https://puolustusvoimat.fi/documents/1951253/4047542/MAAVTKESK_Katsaus_Ilovaisk_2016.pdf/a0c74a16-90de-44d8-8a38-f33c903a8def/MAAVTKESK_Katsaus_Ilovaisk_2016.pdf.pdf  (s. 8; kyseessä on julkinen lähteistetty katsaus, jossa tarkastellaan Ilovaiskin taistelua elokuussa 2014).

4. https://www.oryxspioenkop.com/2022/02/attack-on-europe-documenting-equipment.html 

5. https://x.com/UKikaski/status/1715299685265502461 

Käynnissä olevan Avdiivkan taistelun seuraamisen lähteinä olen käyttänyt muun muassa ISW:tä, Illia Ponomarenko'a, Andrew Perpetua'a sekä  @wartranslated'ia, @NOELreports'ia, @Tendaria (1 ja 2), @UKikaski'a ja @bayraktar_1love'a. Karttapohja kuvalle deepstatemap.live.

*: Miehittämällä Krimin niemimaan Venäjä rikkoi räikeällä tavalla Budapestin sopimusta, rikoksen jälkiseuraus oli kuitenkin se, että myös muut allekirjoittajamaat, syyllistyivät tulkintani mukaan sopimusrikkoon, koska eivät ryhtyneet toimiin, joilla taattaisi Ukrainan alueellinen koskemattomuus. Tämä on merkittävä syy yhdistettynä vuosien 2014 ja 2022 alkupuoli välien tulitaukorikkomuksiin, joihin Venäjä tukemine joukkoineen syyllistyi joutumatta teoistaan vastuuseen, miksi ukrainalaisten on hyvin vaikea luottaa sopimuksiin, joiden toinen allekirjoittaja on Venäjä. Venäjällä kun ei ole tapana noudattaa sopimusta kuin sen ajan, mikä sitä hyödyttää.

#StandWithUkraine