Venäläinen äärioikeisto taistelemassa ”ukrainalaisfasisteja” vastaan

Tämä blogiteksti käsittelee Ukrainan sodasta ”kaistaletta”, josta Venäjä parhaansa mukaan pyrkii vaikenemaan – häivyttämään oman roolinsa äärioikeistolaisten joukkojen hyödyntäjänä sodassa Ukrainaa vastaan. Venäläisessä retoriikassa ryhdyttiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa Maidanin aikaan esittämään maidanilaiset äärioikeistona ja rauhan vihollisina – mitä pidemmälle Euromaidan eteni, sitä kovemmaksi kielenkäyttö muuttui ja käyttöön otettiin perinteisiä viholliskuvaa voimistavia termejä, kuten fasistit. Ukrainalaiset leimattiin äärioikeistoksi ja väkivaltaisiksi fasistisiksi ryhmiksi, tähän leimaamiseen osallistui pontevasti myös Johan Bäckman. Todellisuudessa tämä äärioikeisto oli Maidanilla marginaalissa, kuten Timo Hellenberg omassa osuudessaan yhdessä Nina Leinosen kanssa kirjoittamassa teoksessa Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta kertoo. Sama trendi on nähty Viktor Janukovytšin syrjäyttämisen jälkeisissä Ukrainassa järjestetyissä vaaleissa – Venäjän puheet äärioikeiston vallasta Ukrainassa ovat osoittautuneet paikkansapitämättömiksi. Todellisuudessa näiden, määritelmällisesti äärioikeistoon, laskettavissa olevien puolueiden äänisaaliin valtakunnallisissa vaaleissa ovat olleet 1,5-2 % (Pravyi Sektorin kannatus 2014 parlamenttivaaleissa 1,8 %), paikallisvaaleissa äänisaalis on paikoin ollut korkeampi.

Venäjän puheet ”Kiovan fasisteista” tai ”Kiovan juntasta” sisältää perinteisen keinon mustamaalata vihollista, osoittaa etenkin venäläisille, että vihollinen on ultimaatuminen paha. Neuvostoliiton ja natsi-Saksan välisen sodan jälkeen – sodan jota neuvostovaltio kutsui nimellä Suuri isänmaallinen sota – ”fasismista” muodostui hyvin leimaava kirosana neuvostovaltiossa. Valtion viholliset olivat fasisteja, länsi oli neuvostopropagandassa ja retoriikassa ”fasistinen länsi”. Tällaiset propagandistiset ja sanalliset keinot myötäilivät kansalle kerrottua ”tarinaa”, jossa neuvostovaltiosta tehtiin uhri, joka sankarillisesti taistelija ja tuhosi natsi-Saksan. Samalla neuvostovaltion roolia natsien kukistamisessa korostettiin ja lännen rooli – virallisessa historiankirjoituksessa – häivytettiin. He olivat toisarvoisessa roolissa, mikä ei historiallisesti kuitenkaan pidä aivan täysin paikkaansa, eikä tätä ole lausuttu tarkoituksena pienentää neuvostovaltion roolia, vaan, jotta ymmärrettäisi, että asetelma ei ollut niin yksiselitteinen kuin neuvostopropaganda antoi ymmärtää ja kuinka Venäjällä nykyinen tulkinta historiasta antaa ymmärtää.

Vielä toinen venäläispropagandaan liittyvä havainto. Olen keskustellut teemasta eri henkilöiden kanssa, ukrainalainen L, joka syntyi ja kasvoi aikuisuuteen Neuvostoliitossa, Ukrainan itäisessä osassa Donetskissa, on kertonut, kuinka peruskoulussa kuin myös ammatillisissa oppilaitoksissa, lapsille ja nuorille opetettiin valtion vihollisen olevan ”fasistinen länsi” ja kuinka pettureita nimitettiin tavattoman usein ”fasistien kätyreiksi.” Vielä ennen Euromaidania virallinen venäläismedia korosti valtioiden hyviä välejä sekä venäläisten ja ukrainalaisten yhtenäisyyttä, mikä toki ennemminkin kertoi siitä, kuinka tärkeänä Vladimir Putin piti sitä, että Ukraina on ja pysyy Venäjän rinnalla, että Venäjään rajoittuu lännessä maita, joiden politiikka myötäilee Venäjän harjoittamaa politiikkaa. Ilman Ukrainaa ei voi olla Putinin haaveilemaa suurvalta-Venäjää. Tähän edellä alustamaani liittyy sitten se suuren suuri paradoksi, likimain yhdessä yössä ukrainalaiset kollektiivisesti muuttuivat ”sukulaiskansasta” ”fasisteiksi” – L on kertonut tästä, hyvinkin kiinnostavasta havainnosta, kuinka Euromaidanin myötä venäläismedia otti kovempia ”keinoja” käyttöön ja lopulta – hyvinkin orwellilaisittain teoksen 1984 hengessä – sukulaiskansa muuttui fasisteiksi, jotka uhkasivat Venäjää ja tappoivat venäläisiä kautta Ukrainan, ja näitä uhattuja keskitysleireihin siirrettäviä venäläisiä Venäjän on lähdettävä suojelemaan. Asetelma kokonaisuudessaan on kuin George Orwellin klassikosta 1984, jossa liittolaissuhteiden syntymisen ja purkautumisen myötä valtioon kohdistuva retoriikka muuttuu vihamielisesti hyväksyväksi (ja kuinka historiaa pyyhitään pois ja uutisia uudelleen kirjoitetaan vastaamaan kulloistakin nykyhetkeä). Samalla tapaa suhtautuminen Ukrainaan ja ukrainalaisiin muuttui Venäjällä – hieman kärjistäen ilmaistuna yhdessä yössä ystävästä tuli ultimaatuminen paha.

Samalla kun Venäjä väittää käyvänsä taistelua ”Kiovan junttaa” ja ”fasisteja” vastaan, samainen Venäjä tekee laajaa yhteistyötä Euroopassa kuin myös globaalisti äärioikeistolaisten sekä fasististen – kansallissosialististen – liikkeiden kanssa. Tämä samainen Venäjä kokoaa yhteen ”keskustelufoorumeihin” äärioikeistolaisia ryhmiä kautta maailman, myös Suomesta on tällaisiin konferensseihin osallistuttu, niistä on myös kirjoittanut Johan Bäckman seuraavalla tapaa:

”Mitään uusnatsista tai äärioikeistolaista -- esimerkiksi Jussi Halla-ahon tyyppistä avoimen fasistista vihapuhetta -- ei tilaisuuden sisällöstä tietenkään löytynyt. Joka muuta väittää, esittäköön todisteet (tosin Suomessahan valtamedia voi väittää mitä tahansa ilman mitään todisteita -- "Punaisella Torilla vaadittiin Puolaa ja Suomea" jne.) Seurattuani konferenssia tarkasti, en havainnut mitään fasismiin tai uusnatsismiin viittaavaa -- ei vihapuhetta, ei jyrkkiä lausuntoja, ei ulkomaalaisvastaisuutta tai minkäänlaista rasismia, antisemitismistä puhumattakaan. Lähinnä kyse oli arvokeskustelusta ja amerikkalais- sekä NATO-vastaisuudesta.” (1)

Johan Bäckman väittää, ettei Pietarin konservatiivifoorumissa esiintynyt mitään uusnatsista tai äärioikeistolaista puhetta – hän viittaa Jussi Halla-ahoon esimerkkinä fasistisen vihapuheen harjoittajasta. Näin siis kirjoitti Johan Bäckman, joka tänään tekee yhteistyötä rasististen ja muukalaisvihamielisten järjestöjen kanssa, kuten suomalaisen valemedia MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin kanssa yhteisöissä, joissa esiintyy huomattavan voimakasta yhteiskuntaan, yhteisöihin ja yksilöihin kohdistuvaa vihapuhetta rasismia unohtamatta. Mutta Johan Bäckmanin esittämä väitekään ei pidä paikkaansa. Pietarin konservatiivifoorumissa on esiintynyt eurooppalaisia fasistisia liikkeitä, tapaamissa on esiintynyt myös venäläisiä uusnatseja, kuten Itä-Ukrainassa vapaaehtoisena taistellut, sotarikoksiin syyllistynyt, venäläinen Alexei Milchakov. (2)

Maaliskuussa 2015 järjestetyssä konferenssissa – samaisessa, josta Bäckman yllä kirjoitti – oli vierailijoita myös kreikkalaisesta äärinationalistisesta ja uusnatsistisesta Kultainen aamunkoitto -puolueesta, kuin myös saksalaisen äärinationalistisen natsi-ideologiaa edustavan National Democratic Party of Germanyn entinen puheenjohtaja Udo Voigt. Esiintyjien joukosta löytyi myös italialaisen New Forcen (Forza Nuova) johtaja Roberto Fiore. New Force on ideologisesti fasistinen ja ultranationalistinen pienpuolue. Foorumilla oli esiintyjinä siis useampia puolueita, jotka voidaan sijoittaa kategoriaan ”uusnatsismi”, joten on suorastaan hämmentävää, ettei Johan Bäckman tällaista foorumilla havainnut. Tai sitten hän ei ole aivan rehellinen lukijoilleen, jättäen kertomatta Venäjälle epäedullisia asioita.

Pietarin konservatiivifoorumilla on käynyt vierailijoita myös Suomesta, Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenistä Jukka Davidsson ja Timo Isosaari ottivat osaa foorumiin maaliskuussa 2015, heistä Davidsson myös esiintyi foorumilla.

En nyt kuitenkaan ryhdy perkaamaan tämän laajemmin Venäjän kontakteja äärioikeistolaisiin liikkeisiin, tai maan antamaa laajaa tukea globaalisti em. liikkeille. Sen sijaan siirryn otsikon aiheeseen eli venäläiseen äärioikeistoon taistelemassa ”ukrainalaisfasisteja” vastaan. Unohtamatta myöskään sitä ulkoista tukea, jota Venäjä sodassaan on saanut etenkin eurooppalaisilta äärioikeistolaisilta liikkeiltä.

Kuten jo alustuksessa tuli mainittua, venäläisessä propagandassa Ukrainan hallinto esiintyy fasistisena junttana ja ukrainalaisjoukot äärikansallismielisinä ja fasistisina, joita vastaan venäläiset ”vapaaehtoiset” sotivat suojellessaan alueen venäläisvähemmistöä – todellisuus on tietenkin paljon moniulotteisempi mitä venäläispropaganda antaa ymmärtää.

Itä-Ukrainassa taistelee Ukrainan hallintoa vastaan suuri joukko erilaisia venäläisiä nationalistisia ryhmiä, niiden joukossa on myös ryhmiä ja liikkeitä, jotka jakavat kansallissosialistisen ideologian. Tässä tarkastelussa meidän on syytä huomioida kehitys ennen Euromaidania aina vuosituhannen alkupuolelta saakka, jolloin Venäjältä ryhdyttiin aktiivisesti levittämään etenkin Itä- ja Etelä-Ukrainaan neo-eurasianismia sekä ”venäläistä maailmaa” (Русский мир). Tällainen ideologinen kuin myös käytännöntoiminta perustui hyvin pitkälti Aleksander Duginin ideologiaan ja ajatuksiin. Tämän ideologian nimissä järjestettiin Venäjällä Evraziyskiy soyuz molodezhi -leirejä (Eurasian Youth Union, ESM) (3), joihin otti osaa henkilöitä, jotka myöhemmin nousivat ainakin hetkellisesti merkittävään rooliin ”kansantasavaltojen” hierarkiassa, kuten Andrei Purgin ja Oleg ”Shamaani” Frolov. Näille leireille otti myös osaa venäläisiä äärinationalistisia ja imperialistisia ryhmiä, sekä patrioottisia nuortenryhmiä Venäjältä, kuten Nashi, Rossiya molodaya ja Molodaya gvardiya. Kansallisbolsevikkien ryhmä osallistui International Eurasianist Movementiin. Tässäkin on havaittavissa se, että Venäjällä on jo varsin varhaisessa vaiheessa ryhdytty ”kosiskelemaan” kansallismielisyydellä ynnä vastaavilla tekijöillä ryhmiä poliittisen kentän vastakkaisilta laidoilta, ei siis ihme, että Itä-Ukrainassa sotii ”vapaaehtoisina” rintarinnan venäläisjoukoissa kansallissosialismin ja kommunismin nimeen vannovia taistelijoita.

Sittemmin moni näistä ryhmistä on tavalla tai toisella osallisena Itä-Ukrainassa käynnissä olevassa sodassa joko lähettäen alueelle vapaaehtoistaistelijoita tai varusteapua. Edellä mainittujen lisäksi Itä-Ukrainassa on sotinut suuri joukko kansallismielisiä ja fasistisia ryhmiä Venäjältä, nämä venäläisryhmät ovat saaneet vahvistuksia Italiasta ja Espanjasta sekä Ranskasta, myös Norjasta on lähtenyt saman ideologian jakavia henkilöitä sotatantereelle, puhumattakaan muista maista, kuten Slovakiasta ja Unkarista. Nyt voimme ulottaa katsauksen tarkemmin näihin ryhmiin, joita hallitsee äärioikeistolainen, äärinationalistinen tai kansallissosialistinen/fasistinen ajattelu – eräissä tapauksissa kaikkea tätä löytyy yhdestä ja samasta ryhmästä, ja joiden tiedetään osallistuvan aktiivisesti sotaan Itä-Ukrainassa.

Venäläinen äärikansallismielinen ja imperialistinen RID (Russkoe Imperskoe Dvizhenie), joka on tehnyt yhteistyötä Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kanssa rahoittaen myös heitä, on lähettänyt vapaaehtoisia (Imperial Legion) sekä varusteapua Itä-Ukrainaan. Heidän yhteistyökumppaneista löytyy myös entinen GRU:n upseeri – imperialismin nimeen vannova – Donbassin sotilaskomentajanakin toiminut Igor ”Strelkov” Girkin. RID:in kohdalla on myös syytä muistaa se, että joukko heidän jäseniä matkusti maaliskuussa 2014 – muutamaa viikkoa ennen Itä-Ukrainan ”separatismin” alkua – Nikolai Trushchalovin johdolla Donetskiin. Aiemmin mainittu Alexei Milchakov on sotinut Itä-Ukrainassa ”vapaaehtoispataljoona” Rusichissa, jonka syntilistalla on kokojoukko sotarikoksia suoritettuna Donbassin alueella, (5) myös Milchakov on todistetusti syyllistynyt sotarikoksiin.

Vostok pataljoonaan liitetty, aiemmin itsenäinen Rodnovery -liikkeen perustama Svarog pataljoona, edustaa slaavilaista identiteettiä levittäen sitä aktiivisesti, liikkeen piirissä esiintyy voimakasta antisemitismiä sekä rasistisia elementtejä.

Paul Canningin blogissaan The fascists in Russia's hybrid army elokuulta 2015 on nostettu esiin lukuisia venäläisen äärioikeiston ja fasismin avainhenkilöitä ja ryhmiä Itä-Ukrainan sotanäyttämöllä. (6) Donetskin ”kansantasavallan” Donbass Peoples Militian ensimmäinen komentaja Pavel Gubarev oli ennen sotaa kansallissosialistisen Russian National Unityn aktiivijäsen (symboli – PHE – kuvassa alla, vasemmalla). Entinen Donetskin ”kansantasavallan” ”pääministeri” Aleksandr Borodai kirjoitti aktiivisesti venäläiseen fasistiseen uutislehteen Zavtraan. Gennadi Dubovoy – Sparta pataljoonan – entinen kameramies on myös tunnettu äärioikeistolaisista ja fasistisista mielipiteistään, valokuvissaan hän viljeli oudoksuttavia natsirituaaleja. Myös ANNA-newsin ”toimittaja” Juli Kharlamova tunnetaan äärikansallismielisistä ja fasistisista mielipiteistään, hänen tiedetään työskentelevän myös FSB:lle.

Itä-Ukrainassa ”kansantasavaltojen” riveissä taistelevien fasististen ryhmien tunnuksia, kuvakaappaus Paul Canningin blogista. (6)

Yllä esille nostettujen ryhmien lisäksi useat muut venäläiset kansallismieliset, imperialistiset tai uus-natsiryhmät osallistuvat tai ovat osallistuneet Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan. Venäläinen fasistinen White Legion 88 on lähettänyt apua Itä-Ukrainaan, tiedetään myös, että ryhmään linkittyviä henkilöitä oli osallisina jalkapallon EM-kisojen mellakoissa Ranskassa reilu vuosi sitten. Näiden lisäksi myös monien Venäjän asevoimien riveissä taistelevien sotilaiden tiedetään kannattavan äärioikeistoa kuin myös kansallissosialistista ideologiaa ja tukevan avoimesti näitä liikkeitä ja toimivan kouluttajina näiden liikkeiden leireillä.

Ulkomailta on tullut yksittäisten taistelijoiden ohella suurempiakin yhtenäisiä osastoja, joiden taistelijat jakavat äärioikeistolaisen tai fasistisen ideologian. Unkarista äärioikeistolaiseen Jobbikiin kytketty Legion of Saint Stephen (yksikön tunnus kuvassa toinen oikealta) on lähettänyt vapaaehtoisia sotimaan ”fasismia” vastaan. Slovakiasta Slovenski Brancilla ja Slovenske Hnutie obrodylla tiedetään olevan tiiviit yhteydet venäläisiin nationalistisiin ryhmiin. Kummankin slovakialaisen ryhmittymän taistelijoita on käynyt koulutuksessa Venäjällä kuin myös Itä-Ukrainan sotatoimialueella. Tässä kohdin on syytä mainita, että kaksi ruotsalaista Pohjoismaisen vastarintaliikkeen jäsentä -  Anton Thulin ja Viktor Melin – on käynyt harjoittelemassa Venäjällä venäläisten reservinupseerien alaisuudessa aseidenkäsittelyä sekä saamassa räjähdekoulutusta. (7)

Näin loppuun on syytä huomauttaa, ettei tämä katsaus ole täydellinen, yksittäisten venäläisten ja ulkomaalaisten militanttien henkilökohtaisia motiiveja on äärimmäisen vaikea määritellä, on vaikea sanoa, ajoiko ideologia tai jokin muu syy heidät sotimaan Ukrainaan Venäjän riveissä. Sama pätee myös lukuisiin imperialistisiin venäläisliikkeisiin, ideologialtaan ne ovat nationalistisia tai ultrakansallismielisiä, monet ovat avoimen rasistisia jakaen monelta osin eurooppalaisen äärioikeiston ideologian ja muukalaisvihamielisyyden sekä konservatiivisuuden, joten eroavatko ne millään muotoa aiemmin mainituista liikkeistä ja organisaatioista – sekä puolueista, jotka niitä tukevat? Eivät mielestäni, myös ne voidaan laskea kuuluvaksi laajaan ryppääseen äärioikeistolaisia ja/tai konservatiivisia liikkeitä.

Alussa viittasin Johan Bäckmaniin – hänen paikkansapitämättömiin väitteisiin, samalla tapaa propagandististen valheiden levittämiseen ”Kiovan juntasta” syyllistyy DONi-newsin ”päätoimittaja” propagandisti Janus Putkonen. Myös tämä kaksikko pyrkii välittämään maailmalle kuvaa fasismista, jota vastaan venäläiset urheasti taistelevat, piittaamatta siitä millainen todellisuus on. Todellisuus on se, että näiden ”kansantasavaltojen” joukoissa taistelee suuri joukko uusnatseja ja vielä suurempi joukko äärioikeistoon kuuluvia ”vapaaehtoisia”. Ja heidän rinnalla ”kansainvälistä fasismia” vastaan taistelee vakaumuksellisia punaisia – ”sielultaan” sosialistista unelmaa eläviä ”vapaaehtoisia” – nämä ryhmittymät ovat kuin saman kolikon kaksi eri puolta. Venäläisen nationalismin ja fasismin ilmentymiä – musta ja punainen.

* * *

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole valkopestä ukrainalaisia, myös heidän riveissä taistelee ja on taistellut sotilaita/vapaaehtoisia, jotka jakavat kansallissosialistisen ideologian. Mutta kuten jo kirjoituksen alkuvaiheessa toin esille, todellisuus on paljon moniulotteisempi mitä venäläispropaganda antaa ymmärtää, seuraamalla sitä, sodasta saa aivan liian yksipuolisen kuvan. Kuten Timo Hellenberg Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta teoksen omassa osuudessaan tarkkasilmäisesti kuvasi, Maidanillakin tämän ukrainalaisen äärioikeiston rooli oli lopulta marginaalinen – suuren taakan harteillaan kantoivat tavalliset ukrainainalaiset opiskelijoista eläkeläisiin.

Marko

1. https://kohudosentti.blogspot.fi/2015/03/totuus-pietarin-konservatiivifoorumista.html 

2. https://meduza.io/en/feature/2015/03/24/europe-s-far-right-flocks-to-russia 

3. http://anton-shekhovtsov.blogspot.fi/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

4. http://euromaidanpress.com/2015/09/19/russian-fascist-militants-give-money-to-swedish-counterparts/ 

5. https://toinformistoinfluence.com/2016/03/15/russiakills-chronology-of-russian-war-crimes-in-ukraine/ 

6. http://paulocanning.blogspot.fi/2015/08/the-fascists-in-russias-hybrid-army.html 

7. http://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/ 

Blogissa hyödynnetty SSS-Radion blogiin helmikuussa 2017 kirjoittamaani tekstiä ”Venäläinen äärioikeisto Donbasissa, taistelemassa ”fasismia” vastaan”.