Venäjä ja eurooppalainen laitavasemmisto lyövät kättä Donbasissa

ja miehitetyllä Krimillä  

Aloitin käymään läpi ääriliikkeiden osallistumista Venäjän sotaan Ukrainassa kirjoittamalla venäläisistä ekstremisteistä, jotka sotivat, terrorisoivat, Itä-Ukrainassa, kirjoituksessa kiinnitin huomiota erityisesti niihin venäläisiin, ja eräissä tapauksissa muualta Euroopan alueelta tuleviin, ääriryhmiin, jotka osallistuvat Venäjän proxy-joukoissa sotaan Itä-Ukrainassa. Kyseistä kirjoitusta seurasi hiukan laajempi katsaus eurooppalaisten ”kansallismielisten” voimien poliittisesta (ei sotilaallisesta) tuesta Venäjälle sen miehitystoimille Itä-Ukrainassa sekä Krimin niemimaalla – kyseisessä kirjoituksessa kiinnitin erityishuomiota juuri poliittiseen ja muuhun ei-sotilaalliseen tukeen, joita ”kansallismieliset” puolueet, liikkeet ja erilaiset ryhmät sekä organisaatiot (joista eräitä voi pitää NGO:ina, joiden jäljet johtavat Venäjälle) kohdistavat Venäjän laittomiin ja tuomittuihin sota- ja miehitystoimiin. Tässä kirjoituksessa tarkoitukseni on käydä läpi Venäjän ja laitavasemmistoon kuuluvien puolueiden ja ryhmien sekä erilaisten yhdistysten poliittista kuin myös sotilaallista yhteistyötä Itä-Ukrainassa sekä poliittista yhteistyötä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Omalta osaltaan nämä kaikki kirjoitukset todistavat sen puolesta, että pyrkiessään hajottamaan Eurooppaa ja luomaan länsimaihin eripuraa tai jopa konfliktinaihioita, Venäjä hyödyntää kaikkia mahdollisia operaattoreita poliittisella sekä yhdistyskentällä (kansalaistoiminnassa). Mediassa kiinnitetään laajin huomio ”kansallismielisten” ja äärioikeistoon kuuluvien ryhmien sekä puolueiden Venäjä-yhteyksiin, ymmärrettävästi niiden merkityksellisyyden tähden, mutta sirpaleinen vasemmistokaan ei ole niin viaton kuin usein annetaan ymmärtää – meillä Suomessa mielikuvaa ehkäpä hämärtää osaltaan se, että Vasemmistoliittoa ei mielletä Eurooppaa hajottavaksi voimaksi, muutamia yksittäisiä irtiottoja lukuun ottamatta, puolueen linja on yhtenäinen Suomen poliittisen linjan kanssa. Euroopan tasolla hajonta on kuitenkin merkittävämpi, ja sitä se on Suomessakin, josta esimerkkejä myöhemmin.

Käyn ensin läpi poliittista sekä yhteisöllistä tukea, jota vasemmistopoliitikot ja ryhmät Venäjän toimille Ukrainalta miehitetyillä alueilla antavat, tämä tuki pitää sisällään erilaiset vierailut, poliittiset (voimakkaat) kannanotot sekä erilaisen yhteistyön kansalaisryhmien ja organisaatioiden (joukossa myös NGO:ita sekä GONGO:ja), ennen siirtymistäni sotilaalliseen yhteistyöhön vielä havaintoja vasemmistotaustaisten poliitikkojen ja henkilöiden Venäjää myötäilevistä kannanotoista.

Venäjä ja vasemmisto saman ”pöydän” äärellä

Luontevinta on aloittaa Venäjän ja vasemmistoryhmien (puolueiden) välisen yhteistyön tarkastelu luomalla katsaus siihen, kuinka laajalti vasemmistoryhmät osallistuvat Venäjän Ukrainalta miehittämiltään alueilla järjestämien vaalien ”tarkkailuun” – mitkä puolueet lähettävät puolueen nimissä toimivia ”tarkkailijoita” ja kuinka monta heitä on.

Venäjä on Ukrainalta miehittämillään alueilla järjestänyt useita laittomia (rikollisia) vaaleja alkaen Krimin niemimaalla järjestetystä Venäjään liittymisen ”kansanäänestyksestä” maaliskuussa ja päättyen miehitetyillä Donetskin ja Luhanskin alueilla järjestettyihin ”aluevaaleihin” marraskuussa 2018. Huomioin kirjoituksessa Venäjän miehittämällään Krimin niemimaalla järjestetyt ”presidentinvaalit” maaliskuussa 2018, joiden aikana suomalaisdelegaatio oli laittomasti Krimin niemimaalla ja suomalisdelegaation jäsenistä Johan Bäckman oli kutsuttuna ”vaalitarkkailijana” ja delegaatioon kuulunut Marjaliisa Siira toimi itsenäisenä ”vaalitarkkailijana” – hänen roolinsa oli ymmärtääkseni epävirallinen. Samoin kirjoituksessani huomioin miehitetyillä Donetskin ja Luhanskin alueilla järjestetyt ”aluevaalit” marraskuussa 2018, joita ”tarkkailemassa” oli myös suuri joukko suomalaisia: Johan Bäckman, Janus Putkonen, Jarmo Ekman ja Jon Hellevig.

Miehitetty Krim, Venäjän ”presidentinvaalit” maaliskuu 2018. (1)

henkilö	puolue	maa/ alue
Elias Demetriou	Kyproksen edistyksellinen työväenpuolue AKEL	Kypros
Skevi Koukouma Koutra	Kyproksen edistyksellinen työväenpuolue AKEL	Kypros
Sofoklis Yanni Sofokli	Kyproksen edistyksellinen työväenpuolue AKEL	Kypros
Jérôme Lambert	Sosialistinen puolue (r. Parti socialiste)	Ranska
Narcís Romà i Monfà	Katalonian tasavaltalainen vasemmisto	Espanja
Andreas Maurer	Vasemmisto (s. Die Linke)	Saksa

Krimin alueella järjestettyjä ”presidentinvaaleja” oli valvomassa vasemmistoon luettavia henkilöitä ja tahoja myös Euroopan ulkopuolelta, kuten Venezuelan yhdistyneen sosialistisen puolueen jäsen. Yhdysvalloista paikalla oli – poliittisesti sitoutumaton – Gilbert Doctorow, jonka eräänä tavoitteena on tuoda lähemmäs äärivasemmiston ja äärioikeiston Venäjään myönteisesti suhtautuvia kannattajia ja ryhmiä sekä puolueita. Doctorow on myös säännöllinen kommentaattori propagandistisella Russia Insider verkkosivulla.

Miehitetyt alueet Itä-Ukrainassa, ”aluevaalit” marraskuu 2018. (2)

henkilö	puolue	maa/ alue
Artur Leier	Vasemmisto (s. Die Linke)	Saksa
Andreas Maurer	Vasemmisto (s. Die Linke)	Saksa
Kostas Isihos	Syriza eli Radikaalin vasemmiston liitto	Kreikka
Bjørn Ditlef Nistad	-	Norja

Taulukossa mainittu norjalainen Bjørn Ditlef Nistad on norjalainen historioitsija ja vasemmistoideologi, hän toimii säännöllisesti venäläisten Sputnikin ja RT:n kommentaattorina. Suomessa hän vieraili Johan Bäckmanin järjestämässä konferenssissa, jonka aiheena oli hybridiuhat, Pohjoismaat ja Donbasin tulevaisuus. (3)

Turkkilaisen vasemmistolaisen Evrensel-päivälehden kirjeenvaihtaja Okay Deprem  toimi ”aluevaaleissa” myös ”vaalitarkkailijana”.

Euroopan ulkopuolelta Brasiliasta Brasilian kommunistinen puolue lähetti kaksi ”vaalitarkkailijaa” ”aluevaaleihin”, vastaavasti Venäjältä useampi kommunisti toimi ”aluevaaleissa” ”vaalitarkkailijan” tehtävässä. Venäjän tuella Georgiasta erotettujen Abhasian ja Etelä-Ossetian alueilta saapui miehitettyyn Itä-Ukrainaan useampi ”vaalitarkkailija”, heistä kaikkien puoluetausta ei ole tiedossa.

Tilastoissa yllä nousee esille muutamia nimiä ja puolueita, erityisen tärkeää on huomioida saksalainen Vasemmisto (jatkossa Die Linke), joka syntyi Saksan demokraattisen tasavallan Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SED) toimintaa jatkaneen Vasemmistopuolue PDS:n yhdistyessä kesäkuussa 2007 pääosin entisistä SPD:sta eronneista vasemmistososiaalidemokraateista koostuneen WASG:n kanssa.

Potsdamin yliopiston valtio-opin professori Jürgen Dittberner mukaan Die Linke ei kelvannut liittovaltion tasolla sosiaalidemokraattien ja vihreiden hallituskumppaniksi, koska moni pitää sitä DDR:n kommunistipuolueen (SED) toiminnan jatkajana. (HS 19.9.2013)

Die Linken Andreas Maurer on vieraillut säännöllisesti Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa kuin myös Venäjän Ukrainalta miehittämällä Krimillä, puolueena Die Linke on mennyt vieläkin pidemmälle, helmikuussa 2015 puolueen jäseniä (Wolfgang Gehrcke ja Andrej Hunko) matkusti Donetskiin, tavaten silloisen militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon ja toimittaen alueelle Venäjän kautta ”humanitaarista apua”. (4)

Die Linken jäsenille ei myöskään ole ollut ongelma tehdä yhteistyötä saksalaisten äärioikeistoon kuuluvien kanssa, maaliskuussa 2014 useampi puolueen jäsen – joukossa muun muassa Torsten Koplin, entinen Stasin ilmiantaja/ lähde – matkusti yhdessä äärioikeistolaisen toimittajan Manuel Ochsenreiterin kanssa Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle ”vaalitarkkailijoiksi”.

Euroopan parlamentissa Euroopan yhtyneen vasemmiston / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston konfederaatioryhmä on tukenut sanojen ja äänestysten muodossa merkittävässä määrin Venäjän hallintoa, elokuussa 2015 julkaistun katsauksen ”Europe’s New Pro-Putin Coalition: the Parties of ‘No’” mukaan:

”According to our data, in 93 percent of cases the pre-ENF members voted “no” in Russia-related decisions, which essentially suited Russian interests (see figures 2 and 3 below1). To compare, the radical-left group GUE/NGL voted “no” in 78 percent of cases, while the EFDD group did so in 67 percent of cases.” (5)

Helsingin sanomien tämän vuoden toukokuussa julkaisemassa artikkelissa ”Kenelle ääni menee, kun äänestää suomalaista eurovaaliehdokasta? Tällaisille ryhmille annat äänesi” tuotiin esille se, että edelleen Euroopan yhtyneen vasemmiston edustajat kannattavat Venäjä-pakotteiden purkua, (6) jonka perusteella voimme päätellä, että merkittävää muutosta suuntaan tai toiseen ei ole tapahtunut sitten ”Europe’s New Pro-Putin Coalition: the Parties of ‘No” -katsauksen julkaisuajankohdan.

Vasemmistoliitto kuuluu Euroopan yhtyneeseen vasemmistoon.

Perinteisesti Ranskan, Italia ja Kreikan kommunisteilla ja vasemmistoradikaaleilla on ollut hyvät suhteet Venäjän kommunistiseen puolueeseen, suhde on peruja neuvostoajoilta.

Italialaisen kommunistipuolue Partito della Rifondazione Comunistan (PRC:n) meppi Eleonora Forenza perusteli vierailuaan miehitettyyn Luhanskiin toukokuussa 2017 seuraavalla tapaa:

”Ukrainasta on valitettavasti tullut uusfasististen järjestöjen laboratorio Euroopan sydämessä… Toisaalta Euroopan toimielimet tukevat edelleen Kiovan äärioikeistolaista – banderismia nostalgisoivaa – natsien kanssa yhteistyötä tekevää hallintoa…”. (suomennos blogin kirjoittajan)

Perustelu vierailulle on täysin kestämätön lausuttuna henkilöltä, joka vierailee miehitetyssä kaupungissa, tervehtii ”Lenin setää” – ja punaterroria – samalla antaen tukensa Vladimir Putinin totalitaariselle ihmisoikeuksia polkevalle hallinnolle, joka lyö kättä useiden eurooppalaisten laitaoikeistoon kuuluvien ääriryhmien kanssa, ja joka on lähettänyt tuhansittain venäläisiä ultranationalisteja ja fasisteja sotimaan ulkomaalaisten aatetovereidensa kanssa Itä-Ukrainaan Ukrainan laillista hallintoa vastaan.

Tässä kohdin mieleeni nousee kohta Timothy Snyderin teoksesta Musta maa – holokausti: tapahtumat, opetukset:

”Vaikka Puolan armeija, päinvastoin kuin puna-armeija, ei ollut koskaan taistellut saksalaisten rinnalla, neukuille ei tuottanut vaikeuksia nähdä puolalaisia fasisteina. Stalinistisen maailman diskurssissa ”fasisti” oli sellainen, joka stalinistisen hallinnon mielestä ei toiminut Neuvostoliiton etujen mukaisesti”. (s. 300)

Yksinkertaisesti nyky-Venäjällä ja sen liittolaisten silmissä ”fasisteja” ovat he, jotka eivät toimi Venäjän etujen mukaisesti – tämän mantran Forenza kumppaneineen on sisäistänyt paremmin kuin hyvin.

Kuvakaappaus Eleonora Forenzan Facebook-sivulta.

Kreikassa Venäjään myötämielisesti suhtautuvia löytyy (on löytynyt) ideologisesti äärioikealla olevan Kultaisen aamunkoiton piiristä kuin myös vasemmistopopulistinen Syrizan eli Radikaalin vasemmiston liiton taholta – kuten yllä taulukot osoittavat. Useiden vasemmistopuolueiden tapaan Syrizankin euroedustajat ovat vastustaneet säännönmukaisesti europarlamentin Venäjän vastaisia julkilausumia. Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen alkuvaiheessa, toukokuussa 2014, Syrizan johtaja ja Kreikan pääministeri Aléxis Tsípras puolusti Krimin ”kansanäänestystä” itsenäisyydestä. Viime vuoden joulukuussa, Moskovan vierailun lehdistötilaisuudessa, Tsípras kuvaili Kreikan voivan toimia siltana Venäjän ja EU:n sekä NATO:n välillä.

Stalinistinen (äärivasemmistolainen) Kreikan kommunistinen puolue on lähettänyt vaalitarkkailijoita Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestettyihin laittomiin ”vaaleihin”. (7)

Myös itäisen-Euroopan valtioiden vasemmistopuolueista löytyy lukuisia Kremlin valloitussotiin myötämielisesti suhtautuvia puolueita, Tšekistä Böömin ja Määrin kommunistinen puolue (KSČM) lähetti edustajansa ”vaalitarkkailijaksi” miehitettyyn Itä-Ukrainaan, Donetskin alueelle, tammikuussa ja lokakuussa 2016. Puolueen linja poikkeaa muutoinkin Tšekin virallisesta ulkopoliittisesta linjasta, esim. puolueen puheenjohtaja Vojtěch Filip hyväksyi Venäjän duuman varapuheenjohtajan Sergei Zeleznakin kutsun saapua vierailulle Moskovaan – kutsun hyväksymistä paheksuttiin, koska Zeleznak on Yhdysvaltojen ja EU:n sanktioitujen henkilöiden listalla, ja pidettiin mahdollisena, että Venäjä hyödyntää matkaa propagandassaan. (8)

Tšekin sosiaalidemokraattinen puolue vastaavasti tukee lasten lähettämistä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sijaitsevaan Artek-leirikeskukseen. (8) Jaroslav Foldyna on vieraillut puolueen edustajana leirikeskuksessa, miehitetylle Krimille hän matkusti laittomasti Venäjältä.

Slovakialainen Union of Fighters against Fascism -ryhmä lähetti jäsenensä Viliam Longauerin “vaalitarkkailijaksi” Itä-Ukrainan miehitetyille alueille marraskuussa 2014.

Puolassa radikaalin oikeiston ohella myös radikaali vasemmisto tukee Venäjän miehitys- ja sotatoimia Ukrainassa, radikaalin vasemmiston edustajia on ollut ”vaalitarkkailijoina” Krimillä sekä miehitetyillä Donetskin ja Luhanskin alueilla. Puolalainen radikaali vasemmisto on lähettänyt myös taistelijoita Itä-Ukrainaan, aiheesta myöhemmin lisää. Puolalaista radikaalia vasemmistoa läntisiin kumppaneihinsa yhdistää myös sodanvastaisuus sekä anti-amerikkalaisuus, toisaalta heillä ei välttämättä ole naiivia luuloa Venäjän ”hyväntahtoisuudesta” ja heillä on ymmärrys siitä, että itsenäisyyden säilyttäminen kaipaa sanojen ohella tekoja. (9) Vastaavaa ymmärrystä ei kuitenkaan tunnu löytyvän, yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, suomalaiselta vasemmistolta (tarkoitan tässä asiayhteydessä vasemmistolla joukkoa puolueita ja ryhmiä Vasemmistoliitosta vasemmalle).

Vasemmistoliitto on puolueena yhteis-eurooppalaisessa rintamassa, puolueesta löytyy myös Venäjän ymmärtäjiä, mutta merkittävää ja näkyvää tukea Venäjän miehitystoimille ei ole osoitettu, toisin kuin Suomen repaleisen laitavasemmiston piiristä, josta löytyy ymmärrystä ja tukea Venäjän Krimin miehitykselle sekä sotatoimille Itä-Ukrainassa. Jokunen suomalaiskommunisti on myös vieraillut laittomasti miehitetyillä alueilla Itä-Ukrainassa ynnä hyvinkin aggressiivisesti (sanallisesti) tukenut Venäjän sotatoimia, kainuulainen Vilho Juntunen voidaan laskea tähän joukkoon kuuluvaksi, aivan kuten toimittaja Leena Hietanen – kumpikin heistä on myös vieraillut laittomasti Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Entinen kansanedustaja Pirkko Turpeinen-Saari toimii nykyään Venäjän eduksi monella tapaa, tukien myös maan imperialistisia pyrkimyksiä sekä levittäen erilaisia salaliittoteorioita, joiden levittäjiä ja tuottajia Suomesta löytyy vasemmalta oikealle. Aihetta on havainnoinut Rysky Riiheläinen blogissaan Väkivallaton maanpuolustus ja sen henki tänäkin keväänä, viimeksi kirjoituksessaan ”Disinformaatiokatsausta alkuvuoteen 2019”.

Myös Baltian – Viro, Latvia ja Liettua – alueella on Venäjän aggressiota tukevia voimia laitavasemmalta äärioikealle, valtaosa heistä on etniseltä taustalta venäläisiä tai puhuvat äidinkielenään venäjää, ja muuttaneet alueelle neuvostovallan aikana miehittäjänä (tai pakolla). Heidän kannattama alueellinen kielipolitiikka saa tukea ja kannatusta ulkoa, muualtakin kuin Venäjältä. Baltian alueelta on myös lähtenyt yksittäisiä taistelijoita Venäjän proxy-joukkoihin, osa palanneista on saanut syytteen tai tuomion – oikeutetusti – tekojensa tähden.

Eurooppalaisen rauhanliikkeen piirissä on nähtävillä selkeää hajaannusta sen suhteen, kuinka Venäjän miehitystoimiin ja masinoimaan sotaan suhtaudutaan, Suomessakin Rauhanpuolustajien toiminta on hyvin skitsofreenista, eivätkä he kaihda kutsua tilaisuuksiinsa henkilöitä, jotka tukevat avoimesti Venäjän miehitystoimia Ukrainassa – tällainen vieras (Will Griffin) nähtiin taannoin Rovaniemellä Bold Quest -sotaharjoituksen vastaisessa mielenosoituksessa. (10) Suomen Rauhanpuolustajien jäsen on myös vieraillut Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, Marjaliisa Siira kuin myös miehitetyssä osassa Donbasia – Stig Lång. Se, että heitä ei välittömästi erotettu liikkeestä, osoittanee sen, että Rauhanpuolustajat ei liikkeenä tahdo vetää selvää rajaa siihen mikä on sallittua ja mikä ei, mikä sitten mahdollistaa liikkeen nimen käytön propagandistisissa tarkoituksissa, kuten esim. suomalaisdelegaation Krimin vierailun yhteydessä nähtiin toimittavan. Myös ruotsalaisten rauhanaktivistien joukosta löytyy henkilöitä, jotka varauksetta toistavat Venäjän narratiivia, kuten Helsingissä Johan Bäckmanin kutsusta vieraillut Agneta Norberg Ruotsin rauhanneuvostosta.

Venäjä ja vasemmisto samassa juoksuhaudassa (äärioikeiston kanssa)

Aivan kuten äärioikeistoon kuuluvat ryhmittymät, myös radikaaliin vasemmistoon kuuluvia henkilöitä on värväytynyt Venäjän proxy-joukkoihin sotimaan Ukrainan hallintoa vastaan. Italialaisia ja espanjalaisia kommunisteja on värväytynyt uusnatsin puukottaman  antifasisti Carlos Palominon mukaan nimettyyn prikaatiin (huom. osasto ei vastaa vahvuudeltaan prikaatia).

Venäjän miehittämien alueiden 2. armeijakuntaan kuuluvan, venäläisen Juri Shevchenkon komennossa olevan, Prizrak prikaatin (ven. Бригада «Призрак») riveissä taistelee suuri joukko kolmansista maista venäläisten riveihin siirtyneitä antifasisteja ja kommunisteja – suomalaisen Johan Bäckmanin avustuksella alueelle sotimaan siirtynyt pieksämäkeläislähtöinen Petri Viljakainen kuului Prizrak prikaatiin, prikaatiin kuuluu myös Pjotr Biriukovin komentama yksikkö ”Unit404”, joka on kansainvälinen kommunistivapaaehtoisten yksikkö.

Pjotr Biriukov (vas) sekä Prizrak prikaatin varakomentaja Aleksei Markov (kolmas vasemmalta).

Prizrak prikaatin militantteja, keskellä polvillaan Petri Viljakainen, taustalla Viljakaisen morsiameksi esitelty puolalainen Ljudmila Dobrzyniecka.

Ranskalaisia, serbialaisia sekä brasilialaisia antifasisteja ja kommunisteja on sijoitettu muun muassa Unité Continentaleen.

Monien mielestä anti-amerikkalaisuus on ideologisessa asemassa Itä-Ukrainan Venäjän miehittämille alueille perustetuissa ns. kansantasavalloissa, ja kenties juuri tästä johtuen miehitetyillä alueilla toimiviin Venäjän proxy-joukkoihin on värvätty joitain vasemmistoideologian jakavia Yhdysvaltojen kansalaisia. Teksasista kotoisin oleva Russell ”Texas” Bentley liittyi stalinistisen Sut’ Vremeni ryhmän riveihin ennen ryhtymistään propagandistiksi.

Mutta myös Yhdysvalloista löytyy organisaatioita, jotka toistavat venäläispropagandan viljelemiä iskulauseita, kuten ”Taistelu Kiovan junttaa vastaan!” – tällainen on esim. 1959 perustettu marksilaisorganisaatio Workers World Party jakaa tämänhetkisen johtajansa Greg Butterfield suulla ja kynällä sumeilematta venäläispropagandaa, jossa ”donbassilaiset taistelevat fasismia vastaan”. Butterfield menee propagandassaan jopa niin pitkälle, että hän nimittää Venäjän synnyttämää, Igor Girkinin kentällä alkuun panemaa, sodaksi edennyttä ”separatismia”, antifasistisen liikehdinnän alullepanemaksi. Mahtaa venäläisimperialisti Girkiniä moinen satuilu naurattaa… 

Kenellekään tuskin on yllätys se, että Workers World Partyn venäläisiä yhteistyökumppanipuolueita – RKRP:tä eli Venäjän kommunistista työväenpuoluetta ja Borotbaa – on kuvattu erittäin rasistisiksi ja homofobisiksi, joilla on yhteistyökumppaneita venäläisessä äärioikeistossa.

Katson, että Yhdysvaltoja on perusteltua sivuta tässä kohdin lyhyelti, mutta en kuitenkaan ryhdy käsittelemään Yhdysvaltojen tilannetta tätä mainintaa tarkemmin. Sen kokonaisuuden avaaminen vaatisi laajan kirjoituksen ohella syvällistä perehtymistä aiheeseen.

Miksi eurooppalainen vasemmisto tukee Venäjää?

Kirjoituksessaan ”Don’t ignore the left! Connections between Europe’s radicalleft and Russia”  Péter Krekó ja Lóránt Gyõri esittävät kysymyksen “Why Russia?” ja vastatessaan kysymykseensä he nostavat esille kolme merkittävää syytä:

- “peace and neutrality” -retoriikka.

- “autonomy and self-determination” -argumentti.

- “anti-fascism”.

Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaana olleen meppi Merja Kyllösen vaaliretoriikka ennen 28. tammikuuta 2018 järjestettyjä presidentinvaaleja on eräiltä osin sovitettavissa Krekón ja Gyõrin esille nostamiin syihin syihin. Kyllösen retoriikasta esimerkki:

”Vasemmistoliiton presidenttiehdokas, europarlamentaarikko Merja Kyllönen on sitä mieltä, että Suomi on osaltaan vastuussa Venäjän uhittelusta. Yhteistyö lännen, erityisesti Naton kanssa on Kyllösen mielestä turhaa provokaatiota ja ristiriidassa Suomen puolueettomuuspolitiikan kanssa.” (12)

On kuitenkin huomioitava, että suomettuneesta ulosannista huolimatta toiminnan tasolla Kyllösen linja asemoituu Suomen ulkopoliittiseen linjaan – hyvässä ja pahassa.

Eräissä tapauksissa taustalla voi myös olla henkilökohtaisemmat syyt, kuten kompromatin (ven. компромат) eli sananmukaisesti vahingoittava materiaalin olemassa olon mahdollisuuden, jolla kohdetta kiristetään. Kompromatilla voitaneen selittää eräiden operaattoreiden Venäjä-myönteisyys, mutta tuskin kovinkaan monen marginaalissa olevan poliitikon tahi aktivistin. Heidän Venäjä-myönteisyyden selittäviä syitä ovat esim. Krekón ja Gyõrin mainitsemat syyt sydämestä kumpuavan antiamerikkalaisuuden ohella, jossa Venäjä eräiden muiden valtioiden ohella nähdään vastavoimana ”kapitalistiselle lännelle”.

Pidän Venäjän ja laita- ja äärioikeiston yhteistyötä, eräissä tapauksissa toistensa hyväksi työskentelyä, EU:n kannalta ongelmallisempana – suurempia riskejä sisältävänä, mutta edellinen ei tarkoita sitä, etteikö laitavasemmiston toimintaan pidä kiinnittää huomiota ja etteikö se omalta osaltaan voi heikentää – heikennä – EU:n yhtenäistä rintamaa. Lukuisat yhteistyönmuodot kertovat sen, että vasemmaltakin löytyy yksilöiden ohella puolueita ja liikkeitä, jotka ovat valinneet puolensa, jotka tukevat ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta rikkovaa Venäjää, ja joiden toimintaa on syytä tarkastella samalla kriittisyydellä kuin laita- ja äärioikeiston.

Marko

1. Politically biased election observation - a threat to the integrity of international institutions (pdf)

2. Foreign Observation of the Illegitimate “General Elections” in the Donetsk People’s Republic and Lugansk People’s Republic in November 2018 

3. https://kohudosentti.blogspot.com/2017/09/hybrid-threats-nordic-states-future-of.html

4. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/02/german-die-linke-delegation-visits.html 

5. https://imrussia.org/en/analysis/world/2368-europes-new-pro-putin-coalition-the-parties-of-no 

6. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006103428.html 

7. https://www.stopfake.org/en/fake-monitors-observe-fake-elections-in-the-donbas/ 

8. https://www.europeanvalues.net/wp-content/uploads/2018/05/Legitimization-of-the-Russian-Federation-regime-by-the-members-of-parliament-of-the-Czech-Republic.pdf 

9. http://politicalcritique.org/cee/poland/2016/is-the-polish-left-militaristic/ 

10. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/05/kenen-joukoissa-seisot-rauhanpuolustajat.html 

11. https://www.opendemocracy.net/en/odr/putins-international-brigades/ 

12. http://www.radiohelsinki.fi/podcastit/merja-kyllonen-tasavallassa-suomi-provosoi-venajaa/ 

Kirjoittajan huomautus:

Koska tässä kirjoituksessa pääpainona on se laitavasemmisto, jätin tarkoituksella huomiotta eurooppalaisten sosialidemokraattisten puolueiden – runsaat – Venäjä-kytkennät ja poliittisen Venäjää hyödyttävän (myyrän)työn. Kirjoitukseni ulottaminen käsittelemään tätä asetelmaa, laajentaisi kirjoitusta aivan liian paljon, koska tuolloin huomio tulisi kiinnittää kaikkeen Nord Stream -lobbareista (esim. Paavo Lipponen & Gerhard Schröder) entisiin presidentteihin (Tarja Halonen). Tämä toiminta ei myöskään ole suoraa tukea Venäjän sotatoimille Ukrainassa, yksittäisten lausuntojen tasolla ymmärrystä kyllä löytyy.