”Kansallismieliset” ja kohudosentti

Kirjoitin muutama päivä sitten perussuomalaisten turvallisuuspolitiikasta, tuolloin en kuvitellut palaavani blogikirjoituksessani perussuomalaisia sivuavaan aiheeseen näinkin pian – en, vaikka edellisen kirjoituksen julkaisuhetkenä perussuomalaisten piirissä kuohui (ja kuohuu edelleen, vaikka puolueen johto koettaakin vaieta kohun kuoliaaksi) poliisin vangitessa puolueaktiivi Pekka Katajan pahoinpitelystä kaksi puolueen liepeillä pyörivää henkilöä – Tuomas Torssosen (ent. ps) ja Soldiers of Odinin Jyväskylän osaston vetäjiin v. 2016 kuuluneen Kansallismielisten liittouman aktiivin Tero Ala-Tuuhosen. (1) Tämä ikävä tapaus, joka jälleen kerran todisti sen puolesta, että myös suomalainen äärioikeisto on valmis väkivallantekoihin eurooppalaisten kumppaneidensa tapaan, antoi kimmokkeen kirjoittaa lyhyt yhteenveto suomalaisten ”kansallismielisten” ja kohudosentin eli Johan Bäckmanin epäpyhästä liitosta.

Hahmottaaksemme mistä oikein on kyse, on meidän syytä palata ajassa takaisin muutaman vuoden verran, heinäkuuhun 2016 jolloin saatiin ensimmäiset näkyvät todisteet maamme ”kansallismielisten” ja Johan Bäckmanin ja hänen kumppaneidensa orastavasta yhteistyöstä. Heinäkuussa 2016 joukko suomalaisturisteja – käytännön syiden ja tekojen tähden heitä on parempi kutsua propagandaturisteiksi – vieraili miehitetyssä Itä-Ukrainassa, muun muassa Donetskissa. Tähän monenkirjavaan joukkoon kuului myös kaksi ”kansallismielisen” äärilaidan edustajaa, myöhemmin Suomi ensin! sekä Suomen kansa ensin! -liikkeissä runsaasti näkyvyyttä saanut Marco de Wit ja liikkeisiin aktiivisesti mukana ollut Mari Kosonen. Reilun kymmenen ”turistin” joukkoon kuului, sittemmin miehitetyn Donetskin alueella propagandistina työskennellyt, nykyinen QAnon-aktiivi, Jarmo Ekman ynnä muutama muu eri yhteyksissä näkyvyyttä saanut henkilö.

Tuolloin Suomessa sai runsaasti näkyvyyttä juuri Marco de Witin toiminta ja hänen vetämänsä Suomi ensin! -ryhmä erilaisten demonstraatioiden, mielenilmausten ja protestien kautta, joita järjestettiin Kajaanissa saakka. Forssan mielenosoituksessa elokuussa 2016 Marco de Witin harjoittama retoriikka oli hyvin sotaisaa:

”Tämä on Forssan sota, de Wit sanoi, piti pienen tauon ja lisäsi: verbaalinen.” (2)

Myöhemmin Marco de Wit kannattajineen ja tukijoineen siirtyi sanoista tekoihin, väkivaltaa uhkuvat puheet muuttuivat nyrkkien heilutukseksi.

Vertasin Suomi ensin! -ryhmää ns. Putinin turisteihin syksyllä 2016 kirjoittamassani  ”Mikä yhdistää ’Putinin turisteja’ ja Suomi ensin! -ryhmää?” -blogissa. Kuvailin Itä-Ukrainassa mielenosoituksia ja provokaatioita synnyttäneitä ”Putinin turistien” toimintaa seuraavalla tapaa:

”’Putinin turisteja’ kuljetettiin lukemattomilla linja-autoilla paikkakunnalta toiselle, yhtenä päivänä he olivat Donetskissa, seuraavana letka suuntasi kulkunsa seuraavalle paikkakunnalle synnyttämään kaaosta ja aiheuttamaan hämminkiä ynnä häiriöitä. Suurin osa heistä tuli Ukrainaan rajan yli Venäjältä, toiminta oli organisoitua ja kontrolloitua, tietojeni mukaan näille ”turisteille” maksettiin alkuvaiheessa päiväkorvausta – mikä tietty keräsi matkaan suuren joukon epämääräisellä taustalla varustettuja ihmisiä. Näiltä osin Suomi ensin! -ryhmän toiminta muistuttaa hyvin paljon ”Putinin turistien” toimintaa, kierretään pitkin ja poikin Suomea linja-autoilla synnyttämässä hämminkiä ja kaaosta. Ryhmän jäsenet ovat ehtineet Suomessa aina Kajaaniin saakka.”

Sotainen syksy 2016 vaihtui kaoottiseksi talveksi, jolloin muun muassa Rautatientorilla Helsingissä nähtiin pitkäksi venähtänyt Marco de Witin johtama, ”kansallismielisten” SuomiMaidan-protestileiri oheishäiriöineen. SuomiMaidanin kyseenalaista antia oli, nyt jo edesmenneen, Ilja Janitskinin saama ylimääräinen huomio Helsingin ydinkeskustassa. Marco de Witin johdolla SuomiMaidan kampanjoi näkyvästi Janitskinin presidentinvaalikampanjan puolesta, onnistuen siinä sivussa keräämään tuhansia kannattajakortteja Janitskinin vaalikampanjaa varten.

SuomiMaidan-leiri Rautatientorilla Helsingissä, huhtikuu 2017 – kuva: Marko Enqvist.

Marco de Witin tuolloin käyttämissä metodeissa oli paljon samaa, kuin niissä operaatioissa joihin Venäjän tukemat operaattorit ovat ryhtyneet erilaisissa (hybridisodankäynnin ja vaikuttamisen) operaatioissaan Ukrainan ohella muun muassa Moldovassa ja Georgiassa sekä Balkanin alueella, toteuttaen eräitä vastaavia operaatioita myös Euroopan Unionin alueella.

Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan ole perusteltua käydä läpi tarkemmin tällaisia operaatioita, mutta niiden historia juontaa ajalle ennen Ukrainan kevään 2014 tapahtumia – Viron pronssisoturikiista v. 2007 on mellakoiden ja kyberhyökkäysten myötä ehdottomasti laskettava tällaisten operaatioiden joukkoon. Kirjoituksen otsikossa mainittu kohudosentti eli Johan Bäckman kiistää Viron neuvostomiehityksen kutsuen väitteitä ”miehitysmyytiksi” – hän myös julkaisi vuonna 2008 poliittisen pamfletin ”Pronssisoturi”, mikä ei suinkaan ole hänen ainoa julkinen hyökkäys Viron valtiota vastaan. Samoin Ukrainassa Oranssin vallankumouksen jälkimainingeissa perustetut Venäjää tukevat liikkeet ja pienpuolueet, joista osan toimintaan liittyi kumouksellisia piirteitä ynnä aseiden käytön harjoittelua leireillä Venäjällä.

Kun huomioidaan maamme ”kansallismielisten” ja Johan Bäckmanin mahdolliset yhteistyökuviot, ei voida unohtaa Ilja Janitskinin perustamaa ja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asustelevan Venäjä-operaattori Janus Putkosen päätoimittelemaa MV-lehteä. Julkaisun disinformatiivisen ja vihaa sisältävän materiaalin ja muun aineiston, esim. edelleen näkyvä tuki kirjoitusten muodossa äärioikeistolaiselle Soldiers of Odinille, perusteella sitä voinee kutsua maamme ”kansallismielisten” pää-äänenkannattajaksi. Menneet ja edelleen käynnissä olevat oikeudenkäynnit, ovat omalta osaltaan paljastaneet yhteistyökuvioita, samalla Johan Bäckmanin rooli julkaisun taustavaikuttajana on tullut julki.

Teoksessaan ”Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta” toimittaja Jessikka Aro kuvaa erinomaisen tarkasti MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin ja Johan Bäckmanin sekä Janitskinin tuuraajana toimineen Asta Tuomisen toimintaa ja toiminnan tarkoitushakuisuutta. Oikeudenkäynnin ympärillä nähty ”kansallismielisten” valemedioiden toiminta on monella tapaa tuonut julki Bäckmanin kytköksiä medioihin ja niiden taustalla oleviin ihmisiin, kuten Juha Korhosen juontamassa MV-median Live-striimissä kesäkuussa 2018. Korhosen ja Bäckmanin tiet ovat ristenneet tämän jälkeen useammankin kerran, muun muassa pseudotoimittajien perustaman ”Toimittajaliiton” kohdalla. (3)

MV-media: Vieraana Johan Bäckman.

Yksittäisten henkilöiden, erilaisten media-alustojen ja pienryhmien rinnalla Bäckman on pyrkinyt verkostoitumaan puolueaktiivien kanssa, sen ohella, että hän on ollut (ainakin nimellä) mukana viime vuosien aktivismiryhmissä, esim. Reformi.Me – Irti puoluevallasta -liikkeessä, jonka listalla Johan Bäckman oli hetken aikaa ehdokkaana ennen viime vuoden eduskuntavaaleja. Reformi.Me – Irti puoluevallasta -liike kokosi riveihinsä jonkin verran ”kansallismielisen”-liikehdinnän aktiiveja. Sen jälkeen, kun Janitskin hylkäsi liikkeensä, se kutistui kuin pyy maailmanlopun edellä, lopulta James Hirvisaarta lukuun ottamatta ehdokaslista oli nimetön – etnonationalismista mielenosoituksissa paasannutta Panu Huuhtasta ei sellaisena saattanut pitää.

Ennen kevään 2019 eduskuntavaaleja Bäckman ryhtyi lähestymään perussuomalaisia ehdokkaita sekä puolueaktiiveja. Saamieni tietojen mukaan juuri Johan Bäckman oli aktiivinen toimija, Facebookin kaveripyynnöt jne. kuuluivat lähestymisen repertuaareihin. Kun verrataan perussuomalaisia (puolue) sen eurooppalaisiin sisarpuolueisiin, niin ei ole lainkaan yllättävää, että puolueen ehdokkaita ja puolueaktiiveja ryhtyi lähestymään erityisen aktiivisesti henkilö, joka tunnetaan kytkennöistään Venäjän hallinnon vaikuttamisen työkaluihin, kuten RISS:iin eli Russian Institute for Strategic Studiesiin, joka on Venäjän presidentinhallinnon alainen ajatushautomo.

Bäckmanin taustasta huolimatta ymmärrän, että perussuomalaisissa marginaalissa oleva, voi – syystä tai toisesta johtuen – päätyä Johan Bäckmanin kaveripiriin. Venäjän miehittämällä Krimillä maaliskuussa 2018 ”turistina” Bäckmanin luotsaamaan ryhmään kuulunut perussuomalainen kuntavaaliehdokkaanakin ollut Eero Hult on laskettavissa tähän kategoriaan. Toki motiiveja täytyy ihmetellä, että miksi ”kansallismielisenä” itseään pitävä lähtee, propagandistiselle matkalle, Venäjän miehittämälle alueelle? Toisaalta samalla tavalla eurooppalaiset ”kansallismieliset” onnistuvat päätymään Venäjän miehittämille alueille ja osaksi maan propagandakoneiston työkaluja. Todennäköisesti monen kohdalla lähentyminen on lähtenyt liikkeelle näennäisen viattomista yhteydenottopyynnöistä; juttutuokioista, joissa korostetaan yhteisiä asioita – kuten EU-vastaisuutta – erojen sijaan jne. Lopulta kuitenkin ollaan tilanteessa, josta on mahdotonta vetäytyä kunnialla. Kuviosta tulee mieleen Alexander Duginin ajatus:

”The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. It is simple and easy to understand. - - -”. (4)

Onko kyse siitä, että maahanmuutto- ja EU-vastaisuus ovat sokaissut nämä ihmiset, saaden heidät hakeutumaan ”liittolaissuhteisiin” ihan kenen kanssa tahansa? Ajatus on ymmärrettävä marginaalisen henkilön kohdalla, mutta entäpä Olli Kotron, perussuomalaisen Laura Huhtasaaren avustaja Brysselissä, tai Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueen hallituksen jäsenenäkin olleen Sakari Lindenin kohdalla, joiden kuvittelisi pystyvän niin rationaaliseen ajatteluun, että ymmärtävät riskit kuviteltuja hyötyjä suuremmiksi. Lindenin ja Kotron kirjoitukset Vastavalkeassa henkivät 2000-luvun sijaan YYA-Suomessa vallinnutta läpimätää ilmapiiriä.

Kun kerran Kotro ja Linden löytävät Bäckmanista hengenheimolaisen, niin ei liene yllättävää, että Pekka Katajan pahoinpitelyyn osallistunut, murhayrityksestä vangittu, Teemu Torssonen löytää Bäckmanin retoriikasta teemoja, jotka hän kokee omakseen. Tietenkään pelkän Facebook-kaveruuden perusteella ei pidä mennä tekemään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tuttavuuden syvyydestä ja laadusta, mutta kun Torssonen on samalla tapaa kaveri myös militantti Petri Viljakaisen kanssa, (joka on vähintäänkin kadonnut jonnekin Itä-Ukrainan miehitetyille alueille – viimeinen havainto sosiaalisessa mediassa viime keväältä), niin tämä lisää asian kiinnostavuutta hiukan enemmän. Löytyykö taustalta ajatusten lisäksi muitakin yhdistäviä tekijöitä, jos niin millaisia? Muistamme mihin toimiin ruotsalaiset Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsenet ovat ryhtyneet venäläisten yhteistyökumppaniensa kanssa. (5 ja 6) 

Kun huomioidaan, että ”kansallismielisten” ja Bäckmanin välillä on runsaasti yhteisiä intressejä sekä yhdistävää toimintaa, ja että Bäckman on jo vuosien ajan pyrkinyt rakentamaan verkostoja, jotka näyttävät samanlaisilta kuin eurooppalaisten ”kansallismielisten” ja äärioikeistolaisten puolueiden, ryhmien ja liikkeiden Venäjä-kytkennät, väistämättä mieleen nousee ajatus siitä, että ei savua ilman tulta. Onko yhteistyö seurausta Duginin ajatuksesta käyttää hyödyksi ryhmiä ja liikkeitä, joilla on yhteinen vihollinen Venäjän kanssa? Tässä tapauksessa se yhteinen vihollinen on Euroopan Unioni – laajempana käsitteenä läntiset demokratiat.

Siinä missä Suomessa perussuomalaiset, laajemmin ”kansallismieliset”, Italiassa Pohjoisen liitto, Ranskassa Kansallinen liittouma (ent. Kansallinen rintama), Saksassa Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland, AfD) monien muiden ohella hakevat taktista hyötyä yhteistyöstään venäläisten kanssa, jälkimmäinen todennäköisesti etsii strategista etua pyrkiessään heikentämään toiminnallaan EU:n ohella myös sen muodostavia valtioita. Historia kertoo, mitä tässä pelissä heikommalle osapuolelle on yleensä käynyt.

SSS-Radioon syksyllä 2016 kirjoittamani blogin ”Mikä yhdistää ’Putinin turisteja’ ja Suomi ensin! -ryhmää?” päätin seuraavaan toteamukseen:

”Suomessa Vastarintaliikkeen, Suomi ensin! -ryhmän ja Rajat kiinni -liikkeen kaltaisilta operaattoreilta on vietävä tila, niihin on syytä suhtautua riittävällä vakavuudella. Ne eivät ole Suomen ja suomalaisten etu.”

Tuolloin äärioikeiston muodostamaa uhkaa vähäteltiin, nyt neljä vuotta myöhemmin, näitä vähättelijöitä löytyy edelleen, vaikka laita- ja äärioikeisto on ryhtynyt sanoista tekoihin. Raadollisimmillaan tämä näkyy perussuomalaisten retoriikassa tänään – puolueaktiivi Kataja on jäänyt yksin, puolueen kohdistaessa tarmonsa hyökkääjien teon vähättelyyn. Vastenmielistä, etten sanoisi!

Marko

1. https://www.aamulehti.fi/a/32126b80-cbeb-4ffe-9c3e-6ab3632a06b0 

2. https://www.hameensanomat.fi/kanta-hame/forssan-mielenosoitus-puistattavia-puheita-hymy-kasvoilla-173540/ 

3. http://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2020/01/analyysi-disinformaatio-jarjestaytyy.html 

4. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

5. https://www.justsecurity.org/68420/confronting-russias-role-in-transnational-white-supremacist-extremism/ 

6. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html?m=1 

”Suomalaisturistit” miehitetyssä Donbasissa, heinäkuussa 2016 (kuvaa muokattu).