Anneksoiko Venäjä Itä-Ukrainan miehitetyt alueet?

 

Venäjä on siirtänyt tämän vuoden maaliskuun loppupuolelta lähtien lisää kalustoa sekä joukkoja Ukrainan vastaiselle rajalle sekä Ukrainalta miehittämilleen alueille ts. Krimin niemimaalle ja – toistaiseksi vähäisemmässä määrin – Itä-Ukrainaan*. Miehitetystä Donetskista ja Luhanskista kantautuneiden tietojen mukaan myös siellä liikkeellä olevien joukkojen ja kaluston määrä on kasvanut maaliskuun lopulla ja huhtikuun alkupuolella. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havaintojen perusteella alueelle on toimitettu Venäjältä runsaasti raskasta kalustoa tämän vuoden puolella, käytännössä sodankäynnin hitaan eskaloitumisen tahtiin.

On esitetty spekulaatioita Venäjän mahdollisesta, rajoitetusta, offensiivista Krimin akuutin vesiongelman ratkaisemiseksi, miehittämällä Dnepriltä Krimin niemimaalle yltävä Pohjois-Krimin kanava, jonka Ukraina patosi Venäjän miehitettyä niemimaan helmi-maaliskuussa 2014. Operaation tekisi mahdolliseksi Venäjän niemimaalle viime viikkoina siirtämä kalusto, johon muun muassa kuuluu osia Ingušiaan sijoitetusta 291. tykistöprikaatista, Pihkovaan sijoitetusta 76. ilmarynnäkködivisioonasta ja Kamyšiniin sijoitetusta 56. erillisestä ilmarynnäkköprikaatista, niemimaalle pysyvästi sijoitettujen joukkojen – kuten 810. merijalkaväenprikaati – lisäksi. Viimeisimpien havaintojen mukaan Venäjän miehittämälle niemimaalle on saapunut myös huollon- ja logistiikan joukko-osastoja, ja mahdollista maihinnousuoperaatiota tukemaan Kaspian laivueesta Mustanmeren laivaston operointialueelle siirretyt kymmenen Serna-luokan maihinnousualusta ja Venäjän Pohjoisen laivaston kaksi Ropucha-luokan maihinnousualusta, jotka tänään (17. huhtikuuta) purjehtivat Bosporinsalmen läpi Mustallemerelle. (1 ja 2)

291. tykistöprikaatin kalustoon kuuluu myös järeitä 203 mm 2S7 Pion/ Malka telakanuunoita sekä 240 mm 2S4 Tjulpan kranaatinheitinvaunuja. Nämä ”muinaisjäänteet” sopivat linnoitettujen asemien tuhoamiseen ja täten helpottamaan mahdollista läpimurtoa. Prikaatin varustukseen kuuluu myös 152 mm 2S19 MSTA-S panssarihaupitseja. 76. ilmarynnäkködivisioona kuin myös 56. erillinen ilmarynnäkköprikaati siirtävät niemimaalle muun kaluston ohella yksiköiden käytössä olevia taistelupanssarivaunuja. (Huom. Venäjä on jo aiemmin sijoittanut ja/ tai varastoinut Krimin niemimaan alueella vajaat kaksisataa taistelupanssarivaunua muun kaluston ohella, joten niemimaalla voi olla riittävästi mekanisoitua kalustoa tukemaan rajoitettua offensiivia Ukrainan eteläosiin).

Mutta sisältyykö Venäjän offensiiviin liian suuria riskejä, voiko olla mahdollista, että joukkojen siirrot palvelevat lopulta muuta tarkoitusta?

Venäjän presidentti Vladimir Putin aikoo puhua maansa parlamentin molemmille kamareille eli liittokokoukselle keskiviikkona huhtikuun 21. päivänä. (3) Puheen jälkeisille päiville on kutsuttu koolle jo liittoneuvosto, jotta Putinilta odotettavat ”kiireelliset määräykset” voidaan panna toimeen. Millaisia nämä kiireelliset määräykset voivat olla?

Venäjä on jo siirtänyt merkittävän määrän joukkoja Ukrainan rajoille, etelästä miehitetyltä Krimin niemimaalta Voronež-Belgorod-Kursk-alueelle saakka – unohtamatta Itä-Ukrainan miehitettyihin alueisiin rajoittuvia osia Rostovin oblastista. Mikäli Venäjä tarkoituksena oli (on) voimannäyttö, sanoma meni perille; mikäli taustalla on muita tarkoitusperiä, on ymmärrettävää, että Venäjä jatkaa edelleen, sotaharjoitusten varjolla, joukkojen siirtoa länsi- ja lounaiskolkkaan maata.

Onko tämä ”muu tarkoitusperä” sitten offensiivi syvemmälle Ukrainaan vai jotain muuta? Olen viime päivinä pohtinut eri vaihtoehtoja ja skenaarioita. Olisiko Venäjä valmis ottamaan riskin ja ratkaisemaan voimankäytöllä ts. offensiivilla Krimin niemimaan vesiongelman? Sisältyykö mahdolliseen offensiiviin sellaisia sotilaallisia- tai taloudellisia riskejä, joita Venäjän johto ei ole valmis ottamaan? Vai onko olemassa muita vaihtoehtoisia skenaarioita?

Venäjän toiminnan kohdalla tavataan sanoa, älä kuuntele mitä suu puhuu vaan katso mitä kädet tekevät, mutta entäpä jos pitäisikin kuunnella mitä suu puhuu?

Olemme keskittyneet seuraamaan Venäjän mittavia joukkojen siirtoja, myös omat spekulaationi ovat kohdistuneet mahdolliseen sotilaalliseen operaatioon – olen pitänyt potentiaalisena toteuttamiskohteena Pohjois-Krimin-kanavan ja sen ympäristön valtausta, näin Krimin niemimaan akuutti vesikriisi tulisi ratkaistua. Kriisi, joka koskettaa alueen väestön lisäksi myös maataloustuotantoa, mikä jää usein huomiotta keskusteluissa. Krimin niemimaan pohjavesivarannot ovat monin paikoin romahtaneet sitten vuoden 2014 ja Venäjän suorittaman niemimaan miehityksen, jonka seurauksena paikoin on havaittavissa aavikoitumista. Kukaan ei edes kiellä sitä, etteikö niemimaata uhkaa, monella tapaa akuutti, vesikriisi, mutta onko Venäjällä todellista halua ratkaista tätä ongelmaa? Seuraamme käsiä, suun lausuessa Donbas!

RT:n (Russia Today) päätoimittaja Margarita Simonyan vieraili tammikuussa miehitetyssä Donetskissa, pitäen puolentunnin puheen ”integraatiofoorumissa”. Puheen ajatus, idea ja keskeisin aihe oli Donbas on Venäjää. Donbas on palautettava osaksi Venäjää, jossa näyttää toistuvan sama narratiivi kuin Krimin niemimaan anneksoinnissa – propagandassa Krim on Venäjää, vaihtuu Donbas on Venäjääksi.

Kun RT:n päätoimittaja esittää puheessaan pyynnön Venäjälle liittää Donbas itseensä – palauttaa se osaksi Venäjää, on varma, että sanoilla on korkeimman mahdollisen tahon hyväksyntä. RT kuuluu Kremlin tärkeimpiin propagandamedioihin, enkä usko, että sen päätoimittaja ryhtyy ottamaan itsenäisiä – Kremlin linjan vastaisia – irtiottoja.

Joukkojensiirtoja täydentävät venäläisviranomaisten kommenttien rinnalla valtiollisten propagandistien voimistuvat sotapuheet, merkittävimpänä Venäjän valtiollisen televisiokanavan Rossija1 Dmitri Kiselyovin sekä RT:n päätoimittaja Margarita Simonyan, joka on muistuttanut Venäjän miehittämän Itä-Ukrainan väestön asemasta: ”Donbasissa asuvien venäläisten tulisi asua Venäjällä” – lausuntoa ei kuitenkaan pidä ymmärtää siten, että hän haluaa näiden venäläistaustaisten (tai Venäjän passin omistavien) ihmisten muuttavan Venäjälle, vaan lausunto on ymmärrettävissä siten, että Venäjän rajaa on siirrettävä lännemmäksi, jotta vaatimus tulee täytetyksi ja jotta Venäjällä olisi yksi vipuvarsi lisää Ukrainaa vastaan käytettäväksi.

Aivan kuin pitääkseen teeman esillä, Simonyan palasi Donbas-kysymykseen aiemmin tällä viikolla twitterissä Yhdysvaltojen uusien Venäjä-pakotteiden jälkeen.

”Donbassin palauttamista kotiin voidaan pitää epäsymmetrisenä vastauksena?

Esimerkiksi.” (4)

On arvioitu, ettei Venäjä haluaisi anneksoida miehittämäänsä Donbassia vaan jäädyttää konflikti samaan tapaa kuin Transnistrian irrottautuminen Venäjän voimakkaalla tuella ja sotilaallisella avulla Moldovasta on synnyttänyt jäätyneen konfliktin, mikä palvelee Venäjää. Itse en kuitenkaan rinnastaisi miehitettyä Itä-Ukrainaa Transnistriaan, jälkimmäinen erosi, erotettiin, Moldovasta kaoottisena aikana osana Neuvostoliiton hajoamisprosessia, kun taas Itä-Ukraina on miehitetty Venäjän toimesta osana prosessia, jossa maan ylin johto yrittää epätoivoisesti koota Venäjästä Neuvostoliiton perillistä imperialistisen retoriikan ja sotapolitiikan avulla. Ei myöskään pidä väheksyä Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden merkittävyyttä ja sitä, ettei Ukraina missään nimessä ole luopunut niistä tai edes osoita halua olevansa valmis luopumaan alueista. Miehitetty Donbas on samalla tapaa Ukrainaa kuin on miehitetty Krim! Edellisten seikkojen tähden olen sitä mieltä, että Venäjä voi nähdä anneksoinnin mahdollisuutena itselleen, alueen aseman kuitenkin ollessa sellainen, että se voi käyttää sitä vipuvartena ja painostuskeinona Ukrainaa ja sen liittolaisia kohtaan anneksoinnin jälkeenkin. Anneksoinnin myötä Venäjän raja alueella siirtyisi merkittävästi lännemmäksi ja lähemmäksi miehitettyä Krimin niemimaata. Todennäköisesti Kremlissä on verrattu riskejä kuviteltuihin hyötyihin, maa selvisi huojahdellen Krimin miehitystä seuranneista pakotteista – on hyvinkin mahdollista, ettei miehitetyn Itä-Ukrainan anneksoinnista seuraa vastaavaa pakotevyöryä. Mikäli Venäjä liittää Itä-Ukrainan miehitetyt alueet itseensä, toivon, että läntisellä yhteisöllä on jo ennalta suunnitelma, kuinka edetä, jottei synny tilannetta, jossa olemme jälleen ”yllätetyt” ja kyvyttömiä toimimaan riittävällä tarmokkuudella.

RT:n päätoimittaja Margarita Simonyan muistuttaa kuulijoitaan ”Donbasin venäläisistä” erittelemättä lainkaan keitä hän tarkoittaa, valitettavasti sama teema on toistunut useissa läntisissä medioissa, toistetaan sanasta sanaan Venäjän valtaklikin ajatusta, tarpeesta suojella ”Donbasin venäläisiä” taustoittamatta ajatusta riittävästi. Aivan liian harvoin kerrotaan siitä, kuinka Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden väestöä on ”venäläistetty” ehdollistamalla heitä ottamaan Venäjän passi. Näin alueen etnisesti ukrainalaistaustainen väestönosa on viimeisimpien miehitysvuosien kuluessa joutunut – toisinaan jopa pakotettu – ottamaan Venäjän passi, ja kas, alueelle on syntynyt merkittävästi voimakkaampi venäläisväestö, jota Venäjän on ”suojeltava”. Oman näkemykseni mukaan venäläisten suurin vihollinen on kuitenkin Venäjän hallinto itse.

Mikäli tarkastelemme Venäjän toimia tässä passi-kysymyksessä, niin on yks’kantaan todettava, että ne eivät kestä päivänvaloa, itse asiassa kyse on rikollisesta toiminnasta, jossa haavoittuvassa asemassa olevaa väestöä on painostettu ja pakotettu ottamaan Venäjän passi. Pakottamisen ja painostamisen keinovalikoima on laaja, ulottuen työpaikan menetyksen uhasta aina perheenjäseniin ulotettuun uhkailuun ja kiristämiseen. Vanhempia kiristetään lastensa kautta, vanhempien passista kieltäytyminen voi vaikeuttaa lasten pääsyä opiskelemaan vapaan Ukrainan puolelle. Niinpä moni vanhempi uhraa itsensä lastensa tulevaisuuden puolesta.

Pakkoa, uhkailua ja kiristämistä on kohdistettu viime vuoden kesästä lähtien etenkin opetus- ja kulttuuritoimessa sekä lasten parissa työskenteleviä kohtaan, samaa uhkailua kohdistetaan myös sairaanhoitohenkilökuntaan. Painostuskeinoina käytetään keskusteluja, neuvotteluja, matkustuskiellon uhkaa jne.

Passin saadakseen on matkustettava Venäjälle Rostov-na-Donuun, moni on joutunut tekemään matkan useita kertoja, koska ”jotain tietoja on täydennettävä”, on käytävä lääkärissä jne. Mikä viittaa siihen, että Venäjän viranomaiset keräävät henkilöistä sukulaisineen hyvin tarkkoja henkilötietoja ”biometrisen passin” verukkeella. **

Nämä toimet luonnollisesti heittävät varjon Venäjän perusteille venäläisväestön suojelun tarpeesta, Venäjän itsensä luodessa ongelman, jonka se toimillaan (esim. anneksointi) pyrkii ratkaisemaan. Ihmisistä tehdään kuitenkin Venäjän politiikan pelinappuloita, ja kenties muutakin. Me emme tiedä mihin totalitaarinen hallinto käyttää keräämäänsä dataa, eivätkä tiedä miehitetyn Itä-Ukrainan asukkaatkaan.

Toki miehitetyn Itä-Ukrainan alueella asuu joukoittain opportunisteja, miehityshallinnon auliita palvelijoita ynnä oman edun tavoittelijoita ”suojelua” kaipaavien etnisten venäläisten ohella, mutta alueen (tämänhetkisestä) väestömäärästä heitä on ehkäpä 10–15 prosenttia, loppujen Venäjän passin omaavien ollessa paikallisia, jotka ovat tavalla tai toisella pakotettu ottamaan passi. On myös syytä huomioida, että Venäjän toimia miehitetyillä alueilla eivät edes hyväksy läheskään kaikki etnisesti venäläisetkään.

Pidän hyvinkin mahdollisena Putinin tulevan puheen liittyvän tavalla tai toisella miehitetyn Itä-Ukrainan asemaan. Mikäli näin on, Venäjän joukkojen siirrot voi nähdä varautumisena ennalta mahdollisiin (sotilaallisiin) vastatoimiin. Ukrainan mahdollisuudet toimia ovat hyvin rajalliset Venäjän siirrettyä jo ennalta Ukrainaan rajoittuville sekä Ukrainalta miehitetyille alueille kymmeniä tuhansia sotilaita. Venäjällä on jo nyt miehitetyltä Krimiltä-Kurskiin ulottuvalla, Ukrainaan rajoittuvalla alueella, reilut 100 000 sotilasta ja se on valmis pitämään joukkoja alueella niin kauan kuin se katsoo sen tarpeelliseksi. En ryhdy spekuloimaan joukkojen poisvedolla, se tapahtunee jossain vaiheessa tämän hetken ja syyskuussa järjestettävän Zapad-2021-sotaharjoituksen päättymisen välillä, viimeistään silloin kun Zapad-2021-sotaharjoitukseen osallistuvia joukkoja kotiutetaan.

 

Marko

1. https://twitter.com/GirkinGirkin/status/1383259374869618691 

2. https://twitter.com/YorukIsik/status/1383306232480468999 

3. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000007903114.html 

4. https://twitter.com/M_Simonyan/status/1382673129403731973 

Lähteinä käytetty myös twitter-käyttäjiä, kuten @GirkinGirkin ja @galandecZP sekä Petri Mäkelä, lisäksi hyödynnetty Jarmo Koposen blogia Kiristäjä. 

*: Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on havaittu viime aikoina uusia joukkoja sekä kalustoliikennettä idästä länteen. Venäjä on myös keskittänyt Itä-Ukrainan miehitettyihin alueisiin rajoittuvalle rajaseudulle jonkin verran tuoreita joukkoja. Miehistö ja kalustoliikennettä miehitetyillä alueilla on havaittu ainakin Donetskissa, Horlivkassa, Jenakijevessa sekä Luhanskissa.

**: Lähteinä miehitetyillä alueilla asuvia henkilöitä, joiden henkilötiedot ja asuinpaikat jätän turvallisuussyistä kertomatta.