Lyhyt katsaus suomalaisiin disinformaatio ja propagandasivustoihin

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Lyhyt katsaus suomalaisiin disinformaatio ja propagandasivustoihin

Vuosi sitten joulukuussa kirjoitin blogissa ”Mistä tietää vaalien lähestyvän?” vaalien lähestyessä aktivoituneista propaganda ja disinformaatiosivustoista. Tuolloin aktivoituneista disinformaatio ja propagandamedioista osa toimii edelleen hyvin aktiivisesti, merkittävimmässä niistä eli MV-lehdessä tapahtui vetäjän vaihdos tämän vuoden huhtikuussa MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin tilalle tultua päätoimittelijaksi miehitetyssä Luhanskissa – Itä-Ukrainassa – majaileva Janus Putkonen.

MV-lehden, kuten Vastavalkeankin, historia on toki olennaisesti pidempi, mutta vaalivuoden eli tämän vuoden talven ja kevään lähestyessä, oli havaittavissa ilmeistä toiminnan lisääntymistä hiljaisemman syksyn jälkeen. Vaalien alla ja vaalien aikana näiden disinformatiivisten vastamedioiden ”julkaisupolitiikka”, (jos sitä nyt voi julkaisupolitiikaksi edes kutsua), oli paikoin hyvinkin aggressiivinen ja polarisoiva, jonka näin ruokkivan yhdessä erilaisten YouTube-kanavien kautta julkaistujen videoiden myötä aggressiota ja pyrkivän muodostamaan kuvaa, jonka mukaan nämä vastamedioiden tekijät ovat uhreja valtakoneiston rattaissa. Käytännössä toiminta on jatkunut samana tämän vuoden ajan, kiihtyen loppukesästä toimittaja Jessikka Aron tietokirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta julkaisuajankohdan lähestyessä ja sen jälkeen Jessikka Aroon kohdistuneen – pitkäkestoisen häirintä, uhkailu ja maalittamis- sekä lokakampanjoinnin – hovioikeusistuntojen alettua, jolloin syytettyinä olleiden Ilja Janitskinin, Johan Bäckmanin ja Asta Tuomisen lähipiiriin kuuluvien henkilöiden kiihdytettyä omaa toimintaansa. Erityisen aktiivisia tänä syksynä häirintä- ja vihakampanjoinnissa ovat olleet Reformi Studion kaksikko Panu Huuhtanen ja Tiina Keskimäki.

Kuvassa eräitä tällä hetkellä toimivia vasta-, vale- ja vihamedioita, joita käytetään laajalti myös propagandan julkaisuun sekä alustoina erilaisten herjaus- ja vihakampanjoiden luontiin ja ylläpitoon. Yllä mainittu Reformi Studio kuuluisi itseoikeutetusti kuvan vasta-, vale- ja vihamedioiden joukkoon, jollei sen YouTube-tiliä olisi eilen poistettu. Reformi Studion YouTube-tilin-sivulla on vain seuraava teksti:

”Tämä tili on suljettu, koska sillä on rikottu toistuvasti tai vakavasti YouTuben käytäntöä, joka kieltää uhkailevan, kiusaavan ja häiritsevän sisällön.” (1)

Tilin sulkeminen sai aikaan Twitterissä seuraava purkauksen Reformi Studion toisessa ”sisällöntuottajassa” Tiina Keskimäessä – mutta myös muita toimia eli Reformi Studio näyttää siirtyneen dlive.tv:n puolelle ”tuottamaan” ”sisältöä”. (2)

Kuvakaappaus Tiina Meskimäen twitter-tili. (3)

Seuraavaksi lyhyelti kustakin kuvan vasta-, vale- ja vihamediasta aloittaen vetäjävaihdoksenkin jälkeen merkittävimmästä eli Janus Putkosen päätoimittelemasta MV-lehdestä – tai kuten sivusto hänen aikakaudella on nimetty: Uusi MV-lehti.

MV-lehti ei kuitenkaan ole ensimmäinen vastamediaprojekti, jossa Putkonen on osallisena. Miehitetyn Itä-Ukrainan alueella hän on ehtinyt vetää, nyt jo lakkautettua, propagandistista ja Venäjä-rahoitteista DONi Newsiä, ennen Itä-Ukrainan Donetskiin muuttoa hän toimitti Verkkomedia-sivustoa, joka oli sekoitus vastamediaa ynnä salaliittoteorioita.

Ilja Janitskinin perustama MV-lehti, nykyinen Uusi MV-lehti, tuli myös tunnetuksi rasistisen kirjoittelun ohella viha- ja herjauskampanjoista, jollaisten kohteeksi joutui myös Ylen toimittaja Jessikka Aro. Samaista sivustoa käytettiin myös maalittamiseen, jolloin kohteeksi saattoi päätyä kuka tahansa, joka kirjoitti maahanmuutosta, Venäjästä tai jostain muusta aiheesta MV-lehden ”linjan” vastaisesti – maalittamisen kohteeksi joutui myös kansalaisaktivisti Hanna Huumonen, joka aloitti MV-lehden vastaisen kampanjoinnin. Turvallisuuspolitiikasta kirjoittaessa maalittamisen kohteeksi saattoi päätyä, mikäli kirjoitti kriittisesti ja analysoiden Venäjän nykyjohdon toiminnasta tai Venäjältä käsin harjoitetusta laajasta propagandasta tai vaikuttamisesta – unohtamassa sotia Ukrainassa ja Syyriassa.

Mikäli verrataan nykyistä MV-lehteä Janus Putkosen aikakaudella Ilja Janitskinin perustamaan sivustoon, niin joitain selkeitä muutoksia on havaittavissa, merkittävimpänä pidän aiempaa entistä selkeämpää Kreml-myönteistä linjaa, jolloin sivun voi sanoa toimivan selkeästi venäläispropagandan levittämiskanavana Suomeen Yön susien, Itä-Ukrainan sodan ja Venäjän ”saavutusten” kertaamisen ollessa hyvin näkyvässä roolissa. Venäläisestä moottoripyöräjengistä Yön susista, joka käytännössä on osa Venäjän valtion hybridisodankäynnissä ja propagandistisissa kampanjoinneissa käyttämiä operaattoreita, on kirjoitettu Putkosen aikakaudella todella näkyvästi.

Kuvakollaasissa osa Uuden MV-lehden Yön susi-julkaisuista.

Laiton lehti? on entisen Suomi Ensin -liikkeen nykyisen Suomen Kansa Ensin -puolueen perustajan ja entisen puheenjohtajan (erotettu tehtävästään) Marco de Wit’in julkaisu, joka on luonteelta hyvin pitkälti verrattavissa alkuperäiseen MV-lehteen – toimituksellisesti se on, jos mahdollista, kömpelömpi kuin MV-lehti, joten on kenties parempi kutsua sitä ”köyhänmiehen MV-lehdeksi”. Sisällöltään se ei juurikaan eroa ”esikuvastaan” ja sen agendalla ovat edelleen samat asiat kuin Janitskinin perustamalla (alkuperäisellä) MV-lehdellä – vastenmielisen kampanjoinnin kohteena yhä toimittaja Jessikka Aro (esimerkkinä kuva alla).

Kuvakaappaus laitonlehti.net.

Tällä hetkellä Laiton lehti? näyttää keskittävän huomionsa etusivun annin perusteella maahanmuuttajiin, feminismiin, suvaitsevaisiin ja perussuomalaisiin sekä Suomen Kansa Ensin -puolueeseen, jonka johdosta de Wit syrjäytettiin. Toki sivuilla em. aiheista käytetään kontroversiaaleja nimityksiä, kuten ”matut”, ”suvakit”, ”persuilu” – tällaiset pilkalliset nimiväännökset ovat tavanomaisia vastamedian vihasivustoille ja eräs keino erottaa ne perinteisestä mediasta.

AD-nettiradion taustalta löytyy muun muassa MV-lehden ja MV-median ”toimittamisesta”, Ilja Janitskinin vankeudessa olon aikana syyskuuhun 2018 vastannut Juha Korhonen. Korhonen on vetänyt aiemmin Nykysuomi- sekä nettiuutiset.fi-nimisiä maahanmuutto- ja EU-vastaisia sivustoja. Nettiuutiset.fi -sivulla myös Venäjä sai havaintojeni mukaan varsin paljon huomiota. AD-nettiradion aiheet pyörivät paljolti maahanmuuton vastustamisen, salaliittoteorioiden, erilaisten haastatteluiden ympärillä – myös miehitetyssä Itä-Ukrainassa majaileva Janus Putkonen on päässyt ääneen. Toisaalta Putkonen on jakanut MV-lehdessä AD-nettiradion sisältöön perustuvaan materiaalia, kuten viime kesänä kertoessaan – yksipuolisesti – Soldiers of Odin -jäsen Miikka Mustosen kuolemaan päättyneestä kamppailusta Thaimaassa.

Juha Korhonen on myös perustanut, ulkoasultaan erehdyttävästi Facebookia muistuttavan, AD-yhteisön, jota Journalisti-lehti käsitteli artikkelissa ”MV-lehden entinen päätoimittaja perusti vale-Facebookin”. (4)

AD-nettiradio-kanavalla annetaan ohjeet rekisteröitymiseen AD-yhteisöön (kuvakaappaus).

Nykysuomi kuuluu myös niihin medioihin, jotka ovat linkittyneet laita- ja äärioikeistoon. Näin itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa sen ”uutisvirrassa” erityistä huomiota näyttävät saavan Soldiers of Odin sekä kielletty ”Kohti vapautta” -kulkue eli kielletyn kansallissosialistisen – uusnatsistisen – Vastarintaliikkeen perillisen nimellä järjestettäväksi suunniteltu marssi, tällainen painotus vain alleviivaa yhteyttä äärioikeistoon.

Reilu vuosi sitten Nykysuomen verkkosivuilla oli äänestys hyväntekeväisyysjärjestöistä, joille lukija olisi valmis tekemään rahalahjoituksen. Tässä äänestyksessä eräänä vaihtoehtona oli myös ”kansallismielinen”, Vastarintaliikkeen jäsenistölle tuttu, Suomalaisapu. Tämä äänestys vaihtoehtoineen huomioitiin myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen verkkosivulla. (5)

Nykysuomen päätoimittajaksi/ julkaisun vastaavaksi ilmoittautuu Nykysuomen verkkosivulla Petri Perta (Järvenpään perussuomalaisten jäsen ja varavaltuutettu). Perta toimi myös Arto Luukkasen eduskuntavaalien kampanjapäällikkönä. (6)

Nykysuomen verkkosivuilta löytyy myös AD-yhteisön mainos.

Blogin kuvassa eri vasta-, vale- ja vihasivustoja on myös ulkoasultaan ja toimitukselliselta tyyliltään uskottavampia sivuja, kuten Vastavalkea, joka on Vastavalkea ry:n julkaisema puoluepoliittisesti sitoutumattomaksi itsensä kuvaava verkkolehti.

Vastavalkea ry on rekisteröity Tauno Mehtälän nimiin. Se oli pidemmän aikaa ”telakalla”, kunnes vuosi sitten marraskuun alkupuolella aktivoitui. On mahdollista, että Vastavalkean aktivoituminen tauon jälkeen marraskuun alkupuolella oli sattumaa, ajallisesti se vain osuu hetkeen, jolloin useammassa eurooppalaisessa valtiossa venäläismieliset sivustot ja bottiverkostot kiihdyttivät toimintaansa.

Kuten edellä mainitsin, Vastavalkea on ulkoasultaan uskottava, jopa luottamusta herättävä. Sivuilla julkaistujen kirjoitusten taustalla on lukuisia, tunnettujakin, nimiä – kuten Sampo Ahto (yleisesikuntaeversti evp ja sotahistorioitsija) sekä kansanedustajana ja Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toiminut demareiden Mikko Elo, joista jälkimmäinen on myös ollut mukana katalyyttina toimittaja Jessikka Aron häirinnässä useampaan otteeseen.

Tarkempi tutustuminen sivustoon ja sen tarjoamaan sisältöön paljastaa totuuden. Toimituksellinen sisältö on asenteellista, yksipuolista ja paikoin hyvinkin polarisoivaa – lyhytkin silmäily paljastaa sivuston agendan käyvän yksiin Venäjän toiveiden, tarpeiden ja halujen kanssa.

Tammikuussa 2017 perustettu Oikea Media on suomalainen konservatiiviseksi itseään luonnehtiva verkossa toimiva vastamedia, jonka päätoimittaja on Jukka-Pekka Rahkonen. Oikea media on kuitenkin syytä huomioida tässä yhteydessä – Markkinointi & Mainonta -lehden toimittaja Maija Tamminen kritisoi verkkolehden aloitettua Oikeaa Mediaa sen olevan konseptina vaarallinen ja ovela: Julkaisun haluavan tehdä pesäeron MV-lehden kaltaisiin valemedioihin, vaikka vaihtoehtomediaksi itseään nimittääkin. Se horjuttaa luottamusta mediaan uskottavalla ulkoasullaan ja vihjauksillaan perinteisiin journalistisiin arvoihin sitoutumisesta. (7)

Ei tarvitse kuin lukea Oikean Median verkkosivuja, niin on helppoa allekirjoittaa Maija Tammisen arvio konseptin vaarallisuudesta. Vastamedioiden joukossa se näyttää uskottavalta, sellaiselta, joka voi onnistua harhauttamaan lukijoita. Toisaalta ne verkkosivut paljastavat hyvin pian median agendan, oikeistokonservatismia ja maahanmuuttovastaisuutta tahi perussuomalaismyönteisyyttä ei pyritä kätkemään millään tapaa, teemojen käsittely on polarisaatiota lisäävää.

VihapuheFM.

Tässä yhteydessä sopii myös mainita oululaiset Tiina Wiik ja Junes Lokka, he ovat paikallisesti saaneet huomattavankin paljon huomiota ylittäen toisinaan valtakunnallisen uutiskynnyksen. Junes Lokka äänestettiin Oulun kaupunginvaltuustoon Aito suomalainen yhteislista -yhteislistalta. Wiik ja Lokka ovat varsin aktiivisia tubettajia kanavallaan VihapuheFM, kanava löytyy myös dlive.tv:n puolella samalla nimellä.

Olen seurannut joitain kertoja heidän kanavaansa, ajoittain heidän toiminnassa on havaittavissa tavoitteellisuutta (tarkoitan tällä tässä kontekstissa muutakin kuin ns. öyhöttämistä), mutta toisessa vaakakupissa on sitten – paikoin kovakin – häiriköinti ja polarisaation lisääminen maalittamisen sekä epämääräisen materiaalin jakamisen ohella, joten en katso tekeväni suurtakaan vääryyttä, kun mainitsen heidät tässä yhteydessä, siitä huolimatta, että toimintansa joiltain osin eroaa esim. Marco de Wit’in verkko- ja videotuotannosta, joka olisi surkuhupaisaa, jollei olisi niin vastenmielistä, disinformatiivista ja aggressioita lisäävää.

Muistutan lukijoitani siitä, että yllä olen käynyt kertauksenomaisesti läpi vain osan sivustoista, joiden kautta jaetaan erilaista propagandistista tai disinformatiivista materiaalia, ja joita on hyödynnetty erilaisissa vihakampanjoinneissa. Saman kaltaista toimintaa harjoitetaan myös eräillä keskustelufoorumeilla, kuten hommaforum.org niin ikää ylilauta.org ja murha.info ovat sivustoja, joita voi hyödyntää erilaisissa kampanjoinneissa toimittajia ja viranomaisia kohtaan, ja niitä voi myös hyödyntää disinformatiivisen ja propagandistisen viestinnän jakoalustoina. Myös sosiaalisen median alustat ovat helpohkoa valjastaa tällaiseen toimintaan, monilla vastamedia-sivustoilla on myös aktiivista toimintaa sosiaalisessa mediassa, esim. Facebook mutta entistä enemmän sen venäläisessä kloonissa VK:ssa, jossa erilaisiin vihakampanjointeihin puututaan Facebookiakin heikommin – niin kauan kuin kampanjointi VK:ssa ei kohdistu Venäjän hallintoon.

Tähän kirjoitukseen ei kuitenkaan ole perusteltua luoda mittavaa listaa erilaisista sivustoista, blogeista tahi YouTube-kanavista, joiden jakama materiaalia on häiritsevää ja uhkaavaa ynnä propagandistista, koska se työsarka ei lopu hetkessä, ja lopulta eteeni tulisi se kysymys, että millainen toiminta on laskettavissa vastenmieliseksi vihakampanjoinniksi ja häirinnäksi sekä tarkoitukselliseksi propagandan jakamiseksi (esim. MV-lehden ja Reformi Studion kohdalla tällaista määrittely-ongelmaa ei ole) ja mikä on ehkäpä rajua, mutta kaikesta huolimatta hyväksyttyä, kritisointia.

Marko

1. https://www.youtube.com/channel/UCxU1d38t37EqswjsWT6gmMg