Mietteitä herättävää yhdistystoimintaa Suomessa – kenen etua ajatte?

Kirjoitin 11. joulukuuta blogin, jossa loin lyhyen katsauksen suomalaisiin disinformaatio ja propagandasivustoihin, jonka jälkeen pohdin teemaa laajemmin, jolloin mieleeni tuli se, että disinformaatiota ja propagandaa on myös mahdollista – itse asiassa tavanomaistakin – levittää erilaisten yhdistysten kautta, jolloin niiden jäsenistö luo – vähintäänkin – otollisen alustan propagandalle. Osa tällaisista yhdistyksistä harjoittaa muutakin kuin propagandan levittämistä, joukossa on myös sellaisia, joiden jäsenistö tukee kuin myös osallistuu provokatiiviseen toimintaan Suomessa ynnä maamme rajojen ulkopuolella. Daria Skippari-Smirnovin johtama Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI voidaan mainita esimerkkinä tällaisesta yhdistyksestä, joka omalla tahollaan toteuttaa provokatiivisia toimia Suomessa, mutta jonka jäsenistö on myös näkyvästi ollut osallisena Venäjän miehitystoimien tukemisessa esim. Krimin niemimaalla.

Maaliskuussa 2018 suomalaisdelegaatio matkusti Venäjän Ukrainalta miehittämälle Krimin niemimaalle, matkaseurueeseen kuului Johan Bäckmanin ohella myös RUFI:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov sekä eräitä muita yhdistyksen aktivisteja ja suomalaisia – delegaation näkyvimpiin ehdotuksiin kuului muun muassa suoran lentoyhteyden avaaminen Helsingin ja Simferopolin välille suomalais-venäläisen bisnes- ja kulttuurikeskuksen perustamisen ohella. Nämä, kuten muutkin, ehdotukset ovat lähinnä osa teatteria ja propagandaa, joten tässä yhteydessä niille ei ole syytä antaa mainintaa enempää tilaa.

RUFI:n organisoima ”kuolemattoman rykmentin” -marssi Helsingissä toukokuussa 2018.

Vastaavan kaltaisena yhdistyksenä on syytä pitää Suomi-Novorossia-Seura ry:tä sekä samojen henkilöiden operoimaa Donetskin kansantasavallan edustamiskeskus ry:tä (DNR-edustamiskeskus ry), jotka ylläpitävät Suomessa Donetskin ”kansantasavallan” edustustoa ja tämän edustuston verkkosivujen kautta markkinoivat ”turistimatkoja” Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, ja valheellisesti opastavat matkustamaan alueelle Venäjältä Rostov-na-Donun kautta, jolloin matkalainen rikkoo Ukrainan lakeja ylittäessään rajan alueelta, jota venäläisjoukot miehittävät. Yhdistyksen ylläpitämä edustusto antaa ymmärtää olevansa virallinen (tunnustettu) edustusto, jollaista asemaa sillä ei kuitenkaan ole. Suomi ei ole tunnustanut Donetskin ”kansantasavaltaa”, kuten ei Luhanskin ”kansantasavaltaakaan”, ulkoministeriön matkustussuositus on myös selkeä:

”Hallituksen kontrollin ulkopuolisille alueille ei ole luvallista saapua Ukrainan ja Venäjän vastaisen rajan ei-toiminnassa olevien rajanylityspaikkojen kautta. Venäjältä alueelle luvattomasti saapuneet eivät voi jatkaa matkaansa Ukrainan hallituksen kontrolloimalle alueelle.” (1)

Yhdellä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille suuntautuneella ”turistimatkalla” matkalaiset vierailivat Luhanskiin avatussa Suomi-keskuksessa, josta on propagandan keinoin yritetty luoda kuvaa virallisena toimijana, jota se ei tietenkään ole. Tietämäni mukaan näitä propagandistisia turistimatkoja Itä-Ukrainan miehitetyille alueille on järjestetty ainakin kolme kertaa, niiden lisäksi erilaiset ”aktivistit” ovat yksityisesti vierailleet alueella esim. Janus Putkosta tapaamassa, tai toimimassa – Venäjän nimittäminä – ”vaalitarkkailijoina” jne. 

”Suomalaisturistien” ensimmäiseltä ryhmämatkalta otettu yhteiskuva (heinäkuu 2016).

Johan Bäckman on perustanut tai on aktiivisesti mukana useamassa yhdistyksessä, joiden toiminnan voi tavalla tai toisella edistävän myös Venäjän narratiivin levittämistä Suomeen. Ongelmallisena voidaan pitää Johan Bäckmanin perustamaa Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus yhdistys ry:tä, jonka olemassa olosta toimittaja Laura Halminen kirjoitti tammikuussa 2017, ja joka on mahdollista sekoittaa Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskukseen eli Euroopan hybridiosaamiskeskukseen. (2)

Samalla tavalla kuin Bäckmanin perustama Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus yhdistys ry on sekoitettavissa Euroopan hybridiosaamiskeskukseen, esiin putkahtanut ”Toimittajaliitto” ja sen taustalla oleva Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry, jonka (ns. toimittajaliiton) puheenjohtajana toimii pseudo- ja vihamedioista tuttu Juha Korhonen, imitoi toiminnallaan Journalistiliittoa. Yhdistyksen taustalla näyttää vaikuttavan myös Johan Bäckman.

”Toimittajaliiton” verkkosivuilla (journalistiliitto.com) luodaan vielä voimakkaampi mielleyhtymä vastuullisiin toimijoihin domainin – journalistiliitto.com sekä etusivun myötä, josta löydettävissä muun muassa ohjaukset sivuston ”sananvapausneuvostoon” ja ”journalistin ohjeisiin” – sivun kautta on myös tilattavissa oma ”pressikortti”. Jokainen viestintään, informaatiosodankäyntiin ja propagandaan hiukankaan perehtynyt ymmärtää tällaisen yhdistyksen toiminnan tarkoituksen – hämmennyksen synnyttämisen ja epävarmuuden kylvämisen koto-Suomessa. Pyritään viemään uskottavuutta vastuullisen median toimijoilta esim. Journalistiliitolta.

Kuvakaappaus journalistiliitto.com.*

Venäjältä johdettuun ”antifasistiseen” taisteluun osallistuu  Suomen antifasistinen komitea (SAFKA) – Suomi ilman fasismia ry, jonka postiosoite on (vähemmän yllättäen) sama kuin Donetskin ”kansantasavallan” virallisen edustuston. Vuonna 2009 perustetun ryhmän ytimeen kuuluu Johan Bäckmanin ohella toimittaja Leena Hietanen, Pohjan suomenkielisen seurakunnan entinen kirkkoherra Juha Molari ja Petri Krohn. Bäckman-taustainen SAFKA kuuluu myös oligarkki Boris Špigelin perustamaan globaaliin World Without Nazism -GONGO:on (eli “government-organized non-governmental organization”).

Viron suojelupoliisi eli Kaitsepolitseiamet (KAPO) kuvasi vuosiraportissaan, kuinka World Without Nazism jäsenet ovat osallistuneet esim. Krimin niemimaan ”kansanäänestyksen” valvontaan ”kansainvälisinä tarkkailijoina” 16. maaliskuuta 2014, ja myöhemmin samaisen vuoden kuluessa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestetyn ”kansanäänestyksen” valvojana yhdessä venäläisten ETYJ:n monitorointimission tarkkailijoiden kanssa. (3) Latvian turvallisuuspalvelu luokittelee World Without Nazism’in organisaatioksi, jolla pyritään lisäämään Venäjän vaikutusvaltaa. Niin ikää Viron suojelupoliisi on määritellyt organisaation propagandaorganisaatioksi, jonka tehtäviin kuuluu ”neuvostonäkökulman välittäminen toisesta maailmansodasta”.

Tekstini alkupuolella käsittelin kooltaan pienehköjä yhdistyksiä, joista siirryn merkittävästi suurempiin ja painoarvoltaan merkittävämpiin yhdistyksiin, kuten Suomi-Neuvostoliitto-Seuran perilliseen Suomi-Venäjä-Seuraan sekä Rauhanpuolustajiin, jonka toiminta kokonaisuudessaan on – kenties hyvästä tarkoituksesta huolimatta – yksipuolista ja rajoittunutta sekä Venäjän tavoitteita tukevaa.

Aloitan silmäyksen Suomi-Venäjä-Seurasta, joka näyttää seuran viime aikojen toiminnan perusteella luisuvan entistä tiukemmin Venäjän hallinnon ”taskuun”. Seurassa (aikakauslehti) itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta julkaistu katsaus avaa tarkemmin Suomi-Venäjä-Seuran toimintaa tällä hetkellä, ja näyttääpä siltä, että seuran piirissä toimivilla henkilöillä on yhtä ”suuri” alttius puhua totta kuin Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovilla. (4)

Suomi-Venäjä-Seura talvisodan aloituspäivänä Tehtaankadulla. (5)

Suomalaisten ja venäläisten (kansa) välillä on hyvä harjoittaa yhteistyötä ja kansalaisaktivismia (uhista huolimatta), ikävä kyllä tällaista toimintaa ei todellakaan edistä pölyttynyt ja suomettunut Suomi-Venäjä-Seura – itse asiassa itse näen toiminnan päinvastaisena ts. Venäjän hallintoa tukevana, jolloin sen saamaa – mittavaa – valtiontukea olisi syytä tarkastella kriittisesti.

”Opetusministeriö rahoittaa näitä yhdistyksiä tänä vuonna noin kahdella miljoonalla eurolla, josta lähes puolet eli 915000 euroa sai SVS. Eduskunta lisäsi SVS:lle vielä 200 000 euroa omia avustuksiaan.” (lainaus Seurassa julkaistusta artikkelista).

Mainitsin edellä myös Rauhanpuolustajat ry:n esimerkkinä yhdistyksestä, jonka toimintaa ja tarkoitusperiä sietäisi tarkastella nykyistä kriittisemmin. En epäilekään sitä, etteikö osalla jäsenistä ole hyvä tarkoitus, mutta pintaa raaputettaessa paljastuu yhdistys, joka – vähintäänkin – taiteilee kaltevalla pinnalla haluamatta päästää irti punaisesta historiastaan. Mikäli tarkastellaan yhdistyksen verkkosivujen (rauhanpuolustajat.org) tarjontaa, viestinnän linja on korostetun yksipuolinen ja näköalaton, mikä korostuu entisestään, kun menemme kentälle seuraamaan mielenosoituksia ja muita demonstraatioita, jolloin silmien eteen avautuu kuvajainen yhdistyksestä, joka taistelee NATO:n pahoja aikeita vastaan – milloin Suomessa, milloin Ukrainassa – hyväksyen hiljaisuudellaan ”rauhanohjukset” naapurissamme. Rauhanpuolustajien puolueellisesta rauhanpuolustamisesta blogeissani.

Rauhanpuolustajat ennen ja nyt.

En lainkaan ihmettele sitä, että sotaa käyvässä maassa – Ukrainassa – on esitetty kritiikkiä Rauhanpuolustajia kohtaan, sillä niin löperösti ja haluttomasti yhdistys on reagoinut sen aktiivijäsenten propagandamatkoihin miehitettyyn Itä-Ukrainaan, jossa yhdistyksen entinen hallituksen jäsen Stig Lång on vieraillut useita kertoja suomalaisjohtoisilla propagandamatkoilla, ja miehitetylle Krimin niemimaalle, jossa aktiivijäsen Marjaliisa Siira vierailli yhdessä Johan Bäckmanin ja Daria Skippari-Smirnovin ja muiden ”suomalaisturistien” kanssa maaliskuussa 2018 – esiintyen matkalla myös itsenäisenä ”vaalitarkkailijana”.

Eikä yhdistyksen julkisuuskuvaa lainkaan paranna se, että sen nimissä kutsuttiin Rovaniemellä järjestetyn Bold Quest -sotaharjoituksen vastaiseen mielenosoitukseen puhumaan Veteraanit rauhan puolesta (USA) -järjestön edustajana Will Griffin, (6) joka vieraili tämän vuoden toukokuussa Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla antaen vierailullaan tuen Venäjän miehitystoimille.

Ukrainalaiskritiikki, toisten mielestä hyökkäys, on kohdistunut myös Rauhanpuolustajissa työskentelevään Oksana Tšelyševaan, ja ymmärrän tämän kritiikin perustan, koska pienimuotoisen avustustyön ohella Tšelyševa on omalla toiminnallaan levittänyt venäläispropagandaa ja/ tai ollut luomassa uskottavuutta venäläisrahoitteisille propaganda- ja disinformaatiokanaville, kuten NewsFront.

On aivan aiheellista pohtia, että kuinka uskottavana pitäisimme rauhanaktivistia, joka antaisi haastattelun MV-lehden kaltaiselle vasta- ja vihamedialle – ukrainalaisille NewsFront on käytännössä aivan samaa. Haastattelun aihe- ja sisältö ovat tässä kontekstissa täysin merkityksettömiä, koska merkittävintä on se, että propagandakanava saa haastattelun ihmisoikeusaktivistiksi luonnehditulta henkilöltä – ja vieläpä henkilöltä, joka mielletään Venäjän nykyhallinnon vastustajaksi. 

Kuvakaappaus videolta: ОКСАНА ЧЕЛЫШЕВА: ПРИГОВОР...

Ymmärrettävää on sekin, että ukrainalaisten mielestä erilaisten järjestöjen ja organisaatioiden, kuten nationalistisen Azov pataljoonan, arvosteleminen tuntuu kohtuuttomalta, kun samanaikaisesti Tšelyševa näyttää vaikenevan venäläisfasistien edesottamuksista tyystin. Toki  Tšelyševan kritiikki osuu osin myös oikeaan, mutta on kohtuuttoman yksipuolista tilanteessa, jossa Ukraina on venäläisinvaasion kohteena ja jossa ukrainalaisten äärioikeistoon kuuluvien puolueiden saama äänisaalis jää yhteensä pariin prosenttiin valtakunnallisissa vaaleissa.

Eikä Tšelyševan julkisuuskuvaa ukrainalaisten silmissä lainkaan paranna se, että hän on muun muassa jakanut kritiikittä Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden militanttikomentajien venäläismedioihin antamia lausuntoja, kuten jakaessaan sodan ensimmäisenä talvena (sittemmin pommilla eliminoidun) militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon lausunnon ”300 hiilitonnin toimittamisesta humanitaarisena apuna Ukrainaan” – jota lastia ei todennäköisesti koskaan toimitettu Ukrainaan. Ukrainan energiaministeriö ei ainakaan ole sellaisesta tietoinen.

Kuvakaappaus Tšelyševan Facebook-seinältä (15.1.2015).

Medialta on perätty kriittisyyttä ja valeuutisten välttämistä, olisiko syytä kohdistaa katse myös erilaisten yhdistysten toimintaan sekä tarkastella niiden tuottamaa sisältöä kriittisesti – ja uskaltaa arvostella niitä silloin kun aihe on, myös tapauksissa, joissa arvostelun kohteella on ”sädekehä” päänsä päällä? Tai sen työtä pidetään arvostettavana!

Suomessa toimii myös järjestöjä ja organisaatioita, jotka eivät kuitenkaan ole rekisteröityjä yhdistyksiä, mutta jotka antavat itsestään kuvan sellaisina. Tällainen on esim. maaliskuussa 2019 Venäjän ulkoministeriön ja suurlähetystön aloitteesta perustettu Venäjänkielisten maanmiesjärjestöjen koordinaationeuvosto (KSORS), jolla näyttää olevan tiivistä yhteistoimintaa ainakin Suomi-Venäjä-Seuran alueosastoiden kanssa – entäpä valtakunnallisesti koko seuran kanssa?

KSORS-järjestön Suomen-puheenjohtaja, liikemies Kyösti Kozlov, puolustaa Venäjän Krimillä keväällä 2014 masinoimaa kansanäänestystä. Hän on myös esittänyt perättömiä väitteitä suomalaisviranomaisten venäläisiin kohdistamasta piinaamisesta.

On varmaa, että Suomessa toimii esille tuotua merkittävästi suurempi joukko erilaisia yhdistyksiä ja organisaatioita, jotka samalla toimivat yhtenä venäläispropagandan ja vaikuttamisen levittämiskanavana, tai toimivat operaattorina, jollaisen kautta levitetään esim. turvallisuuspolitiikkaamme kyseenalaistavaa materiaalia. Esimerkkinä tällaisesta käynee venäläinen äärijärjestö NOD eli Kansallinen vapautusliike (ven. Narodnoe Osvoboditel'noe Dviženie engl. National Liberation Movement), jonka Suomen koordinaattorina toimi, mahdollisesti toimii edelleen, Demla ry:n jäsen Olga Tshizhik-Kinnunen, joka on tehnyt yhteistyötä myös RUFI yhdistyksen ja yhdistyksen puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin kanssa. Venäjällä vastaavasti Johan Bäckmanilla on yhteyksiä NOD:n johtoon (esim. tapaaminen NOD:n puheenjohtaja Jevgeni Fjodorovin kanssa maaliskuussa 2015).

Kirjoitukseni todennäköisesti nostattaa ”niskavilloja” pystyyn, todennäköisesti kritisoidaan sitä, että sijoitan saman otsikon alle RUFI:n kaltaisen provokatiiviseen toimintaan ryhtyneen yhdistyksen ja  Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus yhdistys ry:n kaltaisen harhauttavan ja disinformatiivisen yhdistyksen sekä pitkän historian omaavan Rauhanpuolustajat, jonka työtä ainakin osa kansalaisista tuntuu arvostavan. (Ollakseni rehellinen, minä en arvosta). En kuitenkaan näe tarpeellisena sitä, että pilkon kirjoituksen useampaan osaan erotellen selkeän provokatiiviset yhdistykset muista – näen kaikissa esille tuomissani yhdistyksissä ja vale-yhdistyksissä ongelmia, joista sopisi keskustella tänä päivänä, kun turvallisuuspoliittinen tilanne Suomen rajojen tuntumassa ei ole paras mahdollinen.

Marko

1. https://um.fi/matkustustiedote/-/c/UA 

2. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html?ref=rss 

3. https://www.kapo.ee/en/content/annual-reviews.html (v. 2014 s. 5)

4. https://seura.fi/asiat/ystavyytta-krimin-valtaus-nayttelyssa-talvisodan-muistopaivana-venajan-lahetystossa-paatyyko-suomi-venaja-seura-taas-kremlin-kasikassaraksi/ 

5. https://twitter.com/RussianEmbFinla/status/1200767874870251521?s=20 

6. https://www.rauhanpuolustajat.org/events/mielenilmaus-bold-quest-sotaharjoitusta-vastaan-rovaniemi/ 

*: Journalistiliitto.com sivun tietoja:

Yllä oleva kuva Petri Jääskeläinen, hänen twitter-ketju aiheesta:

https://twitter.com/KmyBeat/status/1206924929746325504?s=20 

Petra Nyqvist ”toimittajaliitosta”.