Johan Bäckman – Sandarmohin hiekkakankailta verkkovaikuttamiseen

Viime aikoina sosiaalisessa mediassa huomioni, kuten monen muunkin huomio, on kiinnittynyt maamme ”kansallismielisten” toimintaan, joka pitää sisällään erilaisia toiminnanmuotoja verkkohäirinnästä mielenilmauksiin ja disinformatiivisten ynnä propagandististen yhdistysten toiminnan ylläpitämiseen – unohtamatta erilaisten lokajulkaisujen ylläpitoa. Näiden ryhmien kautta toistetaan myös hyvin selkeästi venäläistä narratiivia tukevaa näkemystä neuvostovaltion historiasta, etenkin Josif Stalinin kaudella 30-luvulta toisen maailmansodan loppuun, näiltä osin mukana on tavattoman usein ”yhteiskuntatieteilijä, valtiotieteiden tohtori ja oikeussosiologian sekä kriminologian dosentti” Johan Bäckman. Niinpä tässä kirjoituksessa tarkastelen Johan Bäckmanin aikaansaannoksia viime joulukuun ja helmikuun alun välillä – en kuitenkaan etene kronologisessa järjestyksessä, vaan huomioin eräiltä aihepiireiltä merkittävimpiä tapahtumia, joku saattaisi kutsua niitä operaatioiksi tai laajempien operaatioiden osiksi.

Johan Bäckman Helsingin käräjäoikeudessa kesäkuussa 2018, kuva: Marko Enqvist.

Viime vuoden lokakuussa kirjoitin Johan Bäckmanista ja hänen suhtautumisesta Sandarmohin hiekkakankaiden vainajiin, ja kuinka Johan Bäckman Publications on julkaissut Sergei Veriginin ja Armas Mashinin teoksen Sandarmohin arvoitus Osa I: Hiekkakankaiden salatut vainajat, ja koskapa Sandarmoh on yhä edelleen hyvin voimakkaasti esillä Johan Bäckmanin toiminnassa esitelmien pidosta haastatteluihin ja verkkovaikuttamiseen, ei aihetta voi sivuuttaa tässäkään kirjoituksessa.

Petroskoissa on järjestetty Sandarmohin arvoitus-teoksen esittely ja jonkin sortin keskustelutilaisuus, teos esittelytilaisuuksineen on myös saanut näkyvyyttä Venäjällä myös valtakunnallisella televisiokanavalla sekä Youtubessa. (1)

Viime vuosina Venäjällä on ryhdytty urakalla valkopesemään Josif Stalinia, Sandarmohin synkeää historiaa tutkineita, kuten Juri Dmitrieviä, vainotaan, joten tässä kontekstissa asetan julkaistun teoksen, jossa spekuloidaan suomalaisten syyllisyydellä Sandarmohin uhreihin, siihen kategoriaan julkaisuja, jotka tukevat Venäjän valtiollista narratiivia.

Sandarmohin hiekkakankailta Bäckman on ehtinyt kulkea myös Puolaan, (2) laskemaan seppeleen miehittäjän eli puna-armeijan muistomerkille ja pistämään pystyyn – ehtaan punakaartin tapaan – huutoäänestyksen siitä, pitäisikö Suomen maksaa korvauksia Leningradin saarron uhreille sekä Petroskoin keskitysleirin lapsiurheille. 

Syksyllä Johan Bäckman vieraili Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, Luhanskissa. Tuolloin hän luennoi Luhanskin ”kansallisen yliopiston” ”Suomi-keskuksessa” aiheesta uudet informaatiouhat ja hybridisodat. Joulukuussa Bäckman vierailu vuorostaan miehitetyssä Donetskissa, nyt vuorossa oli luennoitsijana toimiminen Donetskin ensimmäisellä ”diplomaattikurssilla”. Sanojensa mukaan Bäckman luennoi tuleville ”diplomaateille” muun muassa Suomen ja Euroopan tilanteesta Kekkosesta kertomisen oheen.

Minulle on arvioitu tällaisen ”diplomaattikurssin” erään tarkoituksen olevan yhteiskunnallisen epävakauden lisääminen Ukrainaan, toiminnan vaikeuttaessa mahdollista rauhanprosessia. Käytännössä epävakauden luoja on Venäjä, sillä toiminta ”kansantasavalloissa” on voimakkaasti sidoksissa Venäjän toimiin ja intresseihin.

Johan Bäckman ”luennoimassa” Donetskissa, kuva Johan Bäckmanin Instagram-tililtä. (3)

Eri sosiaalisen median alustoilla Johan Bäckman on antanut näkyvyyttä erilaisille ääriajattelijoille ja toimijoille Tiina Wiikistä alkaen silakkaliikkeen vastaisiin toimijoihin, unohtamatta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla majailevia henkilöitä, kuten MV-lehden nykyistä päätoimittelijaa Janus Putkosta ja suomalaismilitantti Petri Viljakaista.

Erityisen näkyvänä toimintana voidaan pitää viime vuoden lopulla perustetun Silakka-liikkeen vastaista kampanjointia viestein –

#Silakkaliike on suvakkien Sturmabteilung (SA), digitaalinen katutappeluosasto. Ihan joka puolella nettiä on silakoiden julkisia uhkauksia pahoinpidellä ja jopa tappaa usein nimettyjä henkilöitä (4)

Mitä jengi puhuu jostakin #silakkaliike vastamielenosoituksesta. Siellähän oli muutama oodini yksityishenkilöinä viettämässä grilli-iltapäivää teemalla silakoita uuniin. (5)

Jälkimmäisessä lainauksessa on maininta ”oodineista” eli laitaoikeiston katujengi Soldiers of Odineista* yksityishenkilöinä, joka mielessäni rinnastuu Venäjän valtion väitteisiin Ukrainassa sotivien venäläissotilaiden olevan ”vapaaehtoisia yksityishenkilöitä”, joiden kanssa Venäjän valtiolla ei ole mitään tekemistä.

Ja kuvin, jolloin on myös promottu erilaisia valemedioita, kuten disinformaation ja propagandan jakoon käytettyä – miehitetyssä Itä-Ukrainassa Janus Putkosen toimesta tuotettua – MV-lehteä.

Silakkaliikkeen vastainen kampanjointi, eikä yksin Bäckmanin osalta, vaan laajemmin ”kansallismielisten” taholta on niin näkyvää ja paikoin aggressiivistakin, että voi päätellä tämän laitaoikeiston tukijoineen pitävän Silakkaliikettä vihollisenaan. En käytä sanaa vastavoima, vaan ”vihollinen”, koska viestinnän ja termien perusteella kyse on ennemminkin viholliskuvan luonnista – ehkäpä jopa ”silakoiden” dehumanisoinnista.

Viime vuoden joulukuussa aloitti toimintansa vale- ja vastamedioiden tuottajiin yhdistettävä ”Toimittajaliitto” ja vaikka kyseisen ”liiton” taustalla olevien – näkyvien – henkilöiden joukossa ei Johan Bäckmania löydykään, niin näyttöjen perusteella voidaan todeta ”toimittajaliiton” jälkien johtavan aina Johan Bäckmaniin saakka. Tämän ns. toimittajaliiton taustalla oleva Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry on rekisteröity joulukuussa 2016, tuolloin yhdistyksen puheenjohtajana toimi Pispalan Radion perustaja Pasi Komsi, varapuheenjohtajana Komsin yhteistyökumppanina toiminut parkanolainen Kauko Kallioniemi ja sihteerinä eräs Johan Bäckman. Joulukuussa perustetusta ”Toimittajaliitosta” enemmän blogissani ”Vastamedioista pseudotoimittajien ’toimittajaliittoon’.”

Tietyissä tapauksissa näkymättömyys voi toimia huutomerkkinä. ”Toimittajaliiton” ohella Bäckman on verhoutunut ”näkymättömyysviittaan” MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin kuoleman jälkeen, jonka hän on julkisesti sosiaalisessa mediassa jättänyt huomioimatta. Uskallanpa väittää tämän toiminnan olevan tarkoituksellista, mutta omalla tavallaan huomiota herättävää. 

Olen huomannut monen pitävän Johan Bäckmania jonkin sortin ”pellenä” – etten sanoisi harmittomana tapauksena, itse en tällaista arviota missään nimessä allekirjoita. Kyse on hänen kohdalla ennemminkin hyvin laskelmoidusta toiminnasta, jolla on selkeä päämäärä, jota voisi lyhyesti kuvata tarkoitukseksi  horjuttaa yhteiskunnallista vakautta Suomessa. Ehkäpä kuitenkin ilmaisisin tarkoituksen päinvastoin eli epävakauden kylvämisen Suomeen.

Marko

1. https://www.youtube.com/watch?v=8LXQi_6lT68&feature=youtu.be&t=580&fbclid=IwAR3J1M9TY7ANz15GtbdpKSNMIWn6XPUAhmslQZm65zWComhJ4Uz1APVjE8E 

2. https://ria.ru/20200117/1563539330.html?fbclid=IwAR0O-XD777vXxp2gVZGsYRoS9Q_y-d-O9NEBc4HG6fY97L6GBpCTOFXQWOo 

3. https://www.instagram.com/p/B55yHoDhMek/?igshid=29064h354rdn 

4. https://twitter.com/johanbek/status/1224067339592794112?s=20 

5. https://twitter.com/johanbek/status/1223713841797894144?s=20 

*: Tässä yhteydessä on syytä selventää muutamalla sanalla Soldiers of Odin -liikettä. Kyseessä on uusnatsistisen Pohjoismaiden Vastarintaliikkeen aktiivin Mika Rannan lokakuussa 2015 perustama organisaatio, jolla on saksalaistietojen mukaan myös yhteydet sikäläiseen äärioikeistolaiseen ryhmään, joka suunnitteli moskeijaiskuja Saksassa. Soldiers of Odin markkinoi itseään “katupartiona”, käytännön toimet ovat osoittaneet ryhmän olevan luonteeltaan ekstremistisen.