Nyt kun Johan Bäckman, MV-lehden perustanut Ilja
Janitskin, ja hänen sijaisena sekä ”sisällöntuottajana” MV-lehdessä
toiminut Asta Tuominen ovat toimittaja Jessikka Aroon
kohdistuneessa rikosasiassa – jossa Aroon kohdistui muun muassa psyykkistä
väkivaltaa, häirintää, uhkaamista, maalittamista – hovioikeudessa, on hyvä tarkastella mihin kaikkeen muuhun Johan Bäckman on ennättänyt tässä viime aikoina, näkökulman kohdistuessa
lähinnä julkaisu- ja ”uutistoimintaan”. Lukijoille myös tiedoksi se, että
ajankohtaisuudesta huolimatta, katson ettei tässä yhteydessä ole järkevää
ryhtyä avaamaan kovinkaan laajalti Johan Bäckmanin henkilöhistoriaa, se liene
kaikkien kirjoituksestani kiinnostuneiden tiedossa. Lyhyt yhteenveto Johan
Bäckmanin edesottamuksista löytyy blogistani ”Bäckman vierailee MV-median striimissä – Mikä mies on Bäckman?”.
 |
| Johan Bäckman Helsingin käräjäoikeudessa kesäkuussa 2018. |
Oppitunti – näin uutiset syntyvät
Johan Bäckmanin vieraillessa Armeniassa, pääsimme näkemään,
kuinka poliitikkoon (Päivi Räsänen) kohdistuvasta esitutkinnasta tulee
maan venäjänkielisissä medioissa ”iso” ”uutinen”. Iso ja uutinen
lainausmerkeissä, koska uutisen merkittävyydestä sikäläisissä venäjänkielisissä
medioissa meillä on vain Johan Bäckmanin välittämä informaatio, ja uutinen
lainausmerkeissä siksi, koska kyseessä on kokonaisuus huomioiden muutakin kuin
uutinen – kyse on myös informaatiovaikuttamisesta ja siihen liittyvistä
pyrkimyksistä.
Samaisen uutisen tiimoilta Bäckmanin kommentointi
julkaistiin myös armenialaisen Իրավունք TV:n (Iravunk TV) YouTube-kanavalla
otsikolla ”Քրեական գործ է հարուցվել` Աստվածաշնչից մեջբերում անելու համար. Յոհան
Բեկման” eli Raamatun lainaamisesta rikosasia. (1)
 |
| Johan Bäckmanin Facebook-tililtä. |
Tekniikka on eri variaatioineen tuttu, jonka Jessikka Arokin
esitteli kirjassaan Putinin Trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan
rintamilta. Toisinaan uutisen ”tekijä” (tässä tapauksessa Johan Bäckman),
voi uutisen ”julkaisijan” toimen ohella esiintyä vieläpä itse uutisessa ”asiantuntijan”
tai lausunnon antajan roolissa. Tällaiseen journalistisesti hyvin
kyseenalaiseen toimintaan propagandamedioiden ohelle valtionmediat Venäjällä
ovat syyllistyneet jo pidemmän aikaa. Toiminnan historia on pidempi, eikä
Venäjä suinkaan ole ainoa maa, joka sellaiseen on (järjestelmällisesti)
syyllistynyt. Valtioissa, joissa media on ohjailtu, mediaa voidaan hyödyntää
(propagandistisessa) uutistuotannossa halutulla tavalla.
Tässä Räsäsen tapauksessa, uutisen tausta on totta, mutta –
kuten yllä viittasin – sitäkin voi käyttää propagandistisiin tai muulla tavalla
epäilyttäviin tarkoituksiin (vaikuttaminen, hybridisota tms.), koska itse
uutisen ohella merkittävää on, millaisessa asiayhteydessä uutinen julkaistaan,
kuka ja missä se julkaistaan, mitä muuta teemoja uutiseen viestinnässä
yhdistetään, unohtamatta sitä, että millaiselle kohderyhmälle sitä jaetaan.
Toimintatapa ei suinkaan ole Johan Bäckmanille uusi,
nimittäin hänen roolia ei voi väheksyä lapsikaappaus-kysymyksessä, kuten Echo
Moskvan (Эхо Москвы) julkaisemassa uutisessa on mainittu, Venäjän
mediassa Suomea koskettavissa lapsikaappausuutisissa lähteenä on lähes aina
Johan Bäckman. (2) Echo Moskvan uutisessa tähdennettiin sitä, että
todellisuudessa nämä lasten huostaanotot, joita Bäckman nimittää ”lapsikaappauksiksi”,
ovat harvinaisia, uutisessa viitattiin myös kulttuurieroihin syynä lasten
huostaanotoille. Echo Moskvan uutisessa vuodelta 2016 pyritään siis kertomaan
venäläisyleisölle todellisuus Bäckmanin värittämän disinformatiivisen kuvan
sijaan.
Kun Johan Bäckmanin sosiaalisen median virtaa tarkastelee.
Havaitsee hyvin pian sen, kuinka hän pyrkii manipuloimaan uutisia, toimimalla
asiantuntijana tai lausunnonantajana erilaisissa uutisissa tai suoranaisessa
propagandassa, ja kun näiden ”mediatalojen” tausta on kyseenalainen, ei ole
lainkaan ihme, että Bäckmanin viesti menee läpi kritiikittä, jolloin Echo
Moskvan kaltaiset toimitukset ovat auttamatta alakynnessä, joutuessaan
kamppailemaan valtiojohtoista disinformaatioverkostoa vastaan. On myös
mahdollista, ja todennäköistäkin, että kolmansissa maissa Bäckmanin
kyseenalaista taustaa ei välttämättä edes tunneta – tiedosteta – mikä on omiaan
helpottamaan hänen työtä suomalaisena dosenttina. Aiemmin Ilja
Janitskinin ja nyt Janus Putkosen komennossa olevan uuden MV-lehden
kautta sopivat ”uutiset” välittyvät myös suomalaisille lukijoille.
Julkaisutoiminta osana vaikuttamista
Uutistuotannon ohella Johan Bäckman on osoittanut
aktiivisuutta kustannustoiminnakin puolella. Adlibriksen verkkosivuilta
löytyy pitkälle yli kymmenen teosta, joiden kustantajana on Johan Bäckman
Publications. (3) Eikä meidän pidä unohtaa sitä, että Johan Bäckman on itse
eräiden kirjojen tahi pamflettien kirjoittajana.
Viime vuosina Johan Bäckman Publications on kustantanut muun
muassa seuraavat teokset, Lauri Karhun ”Viimeinen luoti” sekä Petri
Viljakaisen ”Vilin sota” – kumpikin teoksista kuvaa Itä-Ukrainassa
käynnissä olevaa sotaa suomalaisen militantin silmin. Kirjoja on kuvattu
propagandistisiksi. Länsi-Savossa kesällä julkaistun Petri Viljakaisesta tehdyn
haastattelun perusteella, tuntuu siltä, ettei Viljakainenkaan aivan tyytyväinen
ole julkaistuun teokseen. Samainen kustantamo on julkaissut muun muassa
edesmenneen Matti Rossin höpö-höpö-teoksen ”Raunioista nousee Donbass”
sekä Aleksandr Duginin ”Suomalais-ugrilaisen sivilisaation historia
ja maailmankuva”.
Kiinnittäisin kuitenkin vielä enemmän huomiota siihen, että
Johan Bäckman Publications on julkaissut suomalaislukijoille Igor Panarinin
teoksen hybridisodista, jonka
julkistamisen yhteydessä järjestettiin Bäckmanin vetämät tilaisuudet Helsingin
ohella Tampereella, paikalla oli Panarinin ohella kokojoukko ”kansallismielisiksi”
itseään kuvailevia henkilöitä esiintyjinä tahi vieraina. Sekä Armas Mashinin ja Sergei Veriginin
kiistanalaisen historiantulkinnan Sandarmohin vainajista, juuri sopivasti
hetkenä, jona Sandarmohissa, Stalinin vainoissa tapetut ja sinne
haudatut ovat otsikoissa. En ole lukenut kirjaa, mutta julkaisun tapahtuessa
aikana, jona Venäjällä valkopestään Josif Stalinia ja Sandarmohin
synkeää historiaa tutkineita vainotaan – jollaisen kohteeksi Sandarmohin haudat
löytänyt historian harrastaja ja kansalaisaktivisti Juri Dmitriev on
Venäjällä joutunut – tällainen kirja herättää vahvan epäilyn
historian valkopesusta, etenkin kun toisena kirjoittajana on kyseenalaistettu
Sergei Verigin, eikä Johan Bäckmanin
kaveripiiriin kuuluva Armas Mashinkaan mikään viaton poikanen ole.
Johan Bäckmanin viime aikoina kirjoittamia ja julkaisemia
teoksia ynnä pamfletteja yhdistää kaikella tapaa Venäjän sen hetkisen
narratiivin toistaminen. Kirjoilla ja pamfleteilla näytetään myös iskettävän sen
hetkiseen pinnalla olevaan aiheeseen, mikä – valistuneessa lukijassa – herättää
väkisinkin epäilyksiä teosten tarkoitusperästä, etenkin kun huomioidaan teosten
voimakas (toisinaan paatoksellinen) Venäjän narratiivin toisto.
Aivan kuten uutisia, näitä teoksiakin voi pitää osana Venäjän
informaatiovaikuttamista – teosten kohdeyleisön asuvan pääasiassa Venäjän
rajojen ulkopuolella, toisin kuin uutisten, joista useimmissa tapauksissa
ensisijainen kohdeyleisö näyttää asuvan Venäjällä tai puhuvan äidinkielenään
venäjää. Tässäkin kohdin on kuitenkin hyvä huomioida se, että osa uutisista voi
lopulta tavoittaa muodossa tai toisessa myös meidät suomalaiset, uutisen tultua
julkaistua esim. MV-lehdessä, tai jollain toisella disinformatiivisella
alustalla, kuten vaikkapa Juha Korhosen ”toimittamassa” AD-nettiradiossa
tai Nettiuutisissa, joissa niissäkin Johan Bäckman toisinaan saa
palstatilaa.
Johan Bäckmanin ”kyydissä” pääsemme Sandarmohin haudoilta
Donbasin raunioille, raunioille, joita ei olisi, jollei Venäjä olisi masinoinut
sotaa Ukrainaan ja ylläpitäisi tätä käynnissä olevaa sotaa.
Marko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.