Kuplassani Vartiopaikalla

Vuosi 2017 on päättynyt, on astuttu vuoteen 2018 mutta ennen katseen kiinnittämistä tämän vuoden tapahtumiin, katsaus menneeseen vuoden 2017 ”blogitapahtumiin”. Tammikuussa 2017 kirjoitin kahden eri alustan blogeihin – toinen alustoista oli Virossa toimivan suomen kielisen SSS-Radion blogi, ja toinen taasen maanpuolustus.net-foorumin blogi. Osa blogeista ilmestyi sellaisenaan molemmilla alustoilla, huomattava osa – käytännössä valtaosa – oli sellaisia, jotka olivat luettavissa vain toisella alustalla. Tämä järjestely sai minut osaltaan pohtimaan oman blogin perustamista, tuolloin kaikki kirjoitukseni olisivat ”yksien kansien” välissä ja helposti hallittavissa – tarvittaessa myös muokattavissa – matkaan mahtui muitakin tekijöitä ja syitä – kuten neutraalimpi blogialusta, jotka lopulta määrittivät suunnan ja niinpä toukokuussa 2017 kirjoitin ensimmäisen blogini ”Vartiopaikalla idän ja lännen välissä”. Idean blogini nimeen antoi turpo-bloggari/-kolumnisti Rysky Riiheläinen – kiitokset hänelle!

Tässä katsauksessa poimin esille eräitä suosituimpia – luetuimpia – blogejani, mainitsen myös muutamia suosikkejani – kirjoituksia, jotka ovat minulle syystä tai toisesta tärkeitä. Tämän ”Kuplassani Vartiopaikalla”-kirjoituksen päätteeksi tervehdys ”sieltä jostain”.

Aloittaessani kirjoittamaan blogeja en osannut lainkaan ajatella kuinka laaja lukijakunta voi olla. Kirjoittaessani SSS-Radioon olin toisinaan saanut viittauksenomaisia tiedonmuruja siitä, että blogejani oli luettu myös Suomen ja Viron ulkopuolella kuten Venäjällä. Seuratessani kuinka laajalti blogiani luetaan, olen huomannut, että viikoittain lukijoita löytyy hyvinkin useammasta kuin kymmenestä valtiosta – Suomesta selkeästi eniten, mutta merkittäviä määriä lukijoita tulee myös Venäjältä, Ukrainasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista – toisinaan moni virolainenkin lukee blogiani.

Blogeistani suosituin on, ehkäpä hiukan yllättäen, heinäkuussa kirjoittamani ”Suomi ensin – Putinin asialla” – lukijoita se on kerännyt tähän hetkeen mennessä yli 3000. Sitä ei käy kieltäminen, etteikö Marco de Wit ole ollut otsikoissa vuoden 2017 puolella lukemattomia kertoja. Hän on ollut esillä omien julkaisuidensa ohella myös valtakunnan mediassa, ja koskapa Suomi Ensin – kaikesta huolimatta – profiloituu häneen, ei siis ihme, että blogikin onnistui keräämään runsaasti lukijoita. Poikkeuksellista kyseisessä tekstissä on kuitenkin se, että se on noussut julkaisuajankohdan jälkeen muutamia kertoja – ilman sen kummempaa apua – viikkolistojen luetuimpien tekstien joukkoon.

Marco de Wit pääsee nauttimaan “maijan” kyydistä.

Menneen vuoden kuluessa kirjoitin lukemattomia tekstejä, joissa kritisoin – ajoittain hyvinkin voimakkaasti – maassamme harjoitettua Moskovaa nöyristelevää politiikkaa. Näistä kirjoituksista ”Selkä nöyränä Moskovan suuntaan – osa II” tuli julkaistua oikeaan aikaan ja se näytti leviävän julkisuuden kannalta oikeissa foorumeissa – sellaisissa, joissa käydään aktiivista keskustelua NATO-jäsenyydestä tahi suomettumisesta – suomettuneesta Suomesta.

Edelliset kaksi blogia ovatkin ainoat, jotka ovat keränneet enemmän kuin tuhat lukijaa, tilaston kolmas – suosikkeihini kuuluva – ”Kansainvälisen lokakampanjan kohteena” on toistaiseksi kerännyt reilut 800 lukukertaa. Tässä blogissa tarkastelen lokakampanjaa, jonka kohde oli/on toimittaja Jessikka Aro, uskallan sanoa, että kyseisen kampanjan taustalta löytyy ”suomalaisverta” vaikka toteuttajana – välineenä – onkin ollut tanskalainen blogisti Jesper Larsen.

Jessikka Aron vastaiseen lokakampanjaan osallistunut ”kansantasavaltoja” tukeva Jesper Larsen.

Uusnatsit ja sen myötä Vastarintaliike olivat menneen vuoden aikana useammankin kerran uutisotsikoissa, ja koskapa aihepiiri minua kiinnostaa – on kiinnostanut jo vuosia – tulin kirjoittaneeksi useamman teemaa käsittelevän kirjoituksen, joista ”Vastarintaliike – kaikkea muuta kuin isänmaan asialla” kuului luetuimpiin blogeihini. Se ei kuitenkaan ole kyseisen aihepiirin kirjoituksista oma suosikkini, sellaisena pidän ”Venäläinen äärioikeisto taistelemassa ”ukrainalaisfasisteja” vastaan” blogia elokuulta.

Pohjoismainen Vastarintaliike mielenosoituksessa Tampereella.

Turvallisuuspoliittisessa keskustelussa huomattavan suurta huomiota sai Venäjän ja Valko-Venäjän yhteinen Zapad-2017-sotaharjoitus. Samainen harjoitus sai, ehkäpä liikaakin, huomiota myös blogeissani – joskin osassa blogeja harjoitus toimi ennemminkin kehyksenä, jonka kautta spekuloin mahdollisia vaihtoehtoja/kehityskulkuja Ukrainassa. Onneksi merkittävämpää eskalaatiota rintamalla ei välittömästi harjoituksen jälkeen nähty, kuten ei ole nähty vuoden lopullakaan. Kesään verrattuna sotatoimet toki kiihtyivät Ukrainassa, mutta merkittävästä eskalaatiosta (offensiivista tai sellaisen yrityksestä) ei kuitenkaan voida puhua.

Msta-S panssarihaupitseja Voronezhin alueella Venäjällä ennen Zapad-2017-sotaharjoitusta.

Zapad-2017-sotaharjoitusta käsittelevistä kirjoituksista ”Zapad-2017-sotaharjoituksen varjossa” blogi nousi luetuimpien kirjoitusteni joukkoon. Tähän mennessä tilastojen mukaan lukukertoja on kertynyt 639.

Tilastojen perusteella on pääteltävissä se, että erityisen suurta suosiota eivät nauttineet ihmisoikeuskysymyksiä käsittelevät kirjoitukseni. Eräissä niistä suomin presidentti Tarja Halosen vaikenemista Venäjän ihmisoikeuskysymysten kohdalla, toisaalla sitten kiinnitin huomiota miehitetyn ja Venäjään anneksoidun Krimin niemimaan ihmisoikeustilanteeseen kuin myös Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden hyvinkin surkeaan ihmisoikeustilanteeseen. Muuten Ukrainan sotaa ja ”kansantasavaltojen” alueella vallitsevaa tilannetta käsittelevät kirjoitukseni nauttivat varsin suurta huomiota, ”Ukrainassa on ”sisällissota” myytti on murrettu” on kerännyt tähän päivään mennessä 630 lukukertaa.

Useampi suomalaisia kollaboraattoreita käsittelevä kirjoitukseni sivusi myös Ukrainan sotaa. Johan Bäckman ja Janus Putkonen saivat tavattoman paljon huomiota menneen vuoden aikana – aiheesta. Lokakuun harmaudessa kirjoitettu ”Janus Putkonen ja DONi News – disinformaatiota ja harhaanjohtamista” kuuluu suosituimpien kirjoitusteni joukkoon, mutta yhdessä ryppäässä on kokojoukko aihepiiriin liittyviä kirjoituksia, kuten ”Hekin ovat vierastaistelijoita” ja ”Kaiken takana on Bäckman”.

Edellä esille nostamistani kirjoituksista suosikkeihini kuuluu Jessikka Aroon kohdistuvan lokakampanjan tarkastelu aivan kuten blogi venäläisestä äärioikeistosta taistelemassa ”ukrainalaisfasisteja” vastaan, näiden kahden lisäksi omiin suosikkeihini – tai minulle tärkeisiin blogeihin – kuuluvat ”Palvelevatko he Putinia”, jossa nostan niminä esille niitä suomalaisia, jotka ovat hyvin selkeästi Venäjän riveissä tällä hetkellä ja jotka nivoutuvat sotaan Ukrainassa. Merkittävä on myös heinäkuussa 2017 kirjoittamani blogi ”Buk 332 matkalla Donetskista Snižneen” – eikä suinkaan sen tähden, että se olisi erityisen nerokas tai taidokas kirjoituksena, syynä on aihe – MH17.

Kirjoittamistani kymmenistä blogeista minulle tärkein (sekä ehdottomasti henkilökohtaisin) on itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta julkaisemani kirjoitus ”Kahtiajakautunut kansa eheytyi yhdeksi – satavuotias Suomi” – se kertoo sukuni ja samalla Suomen tarinaa sadan vuoden takaa, kuinka tämä kansa itsenäistyttyään oli hajalla käyden verissäpäin toinen toistensa kimppuun ja kuinka kansa lopulta kasvoi yhteen – kuinka tämän maan miehet ja naiset yhdessä taistelivat vapauden puolesta.

* * *

Loppuun lyhyt kommentti Ukrainan asevoimien Itä-Ukrainan sotatoimialueella ATO-joukossa palvelleelta – loppusyksystä 2017 kotiutetulta – sotilaalta, kutsukaamme häntä S:ksi. Tiedossani on S:n tarkka sijoituspaikka ja joukko-osasto sekä aika, jonka hän alueella palveli. On hyvin todennäköistä, että hän palaa rintamalle tämän vuoden kuluessa.

S:n mukaan joukkojen varustetaso on olennaisesti parantunut sodan kuluessa, hänen palveluaikana joukko-osasto, johon hän kuului, on saanut uudempaa panssarintorjuntakalustoa. Myös joukkojen operointikyky on kehittynyt sotavuosien kuluessa, nyt joukot ovat olennaisesti valmiimpia puolustamaan maataan. Asevoimien kyky ja halu – moraali – on merkittävästi parantunut sodan myötä.

Kokemuksensa perustuen S. arvioi, että tänään Venäjän on huomattavasti vaikeampi saada merkittäviä voittoja Ukrainassa, jokaiseen – paikalliseenkin – operaatioon venäläisjoukot tarvitsevat aiempaa enemmän voimaa ja ammattilaisia. Hänen mukaan näiden ns. separatistien sodankäyntikyky on hyvin vajavainen – paikoin luokaton, jota kykyä Venäjän on täydennettävä asevoimien joukoilla aiempaa enemmän.

Joukko-osasto, johon hänet oli sijoitettu, taisteli sotatoimialueen eteläisellä osuudella Donetskista etelään vuoden 2017 puolella, samalle rintaman osalle Venäjä oli tuolloin sijoittanut myös 76. maahanlaskudivisioonan laskuvarjosotilaita Pihkovasta (Pskov) tukemaan näitä ns. separatisteja. 76. maahanlaskudivisioonan joukot eivät yksistään tukeneet militantteja vaan osallistuivat aktiivisesti taisteluihin, menettäen S:n mukaan reilut kymmenen sotilasta kuolleina, 76. maahanlaskudivisioonan muista tappioista (haavoittuneet) tai mahdollisista sotavangeista S ei maininnut sanaakaan. Arvio kuolleiden lukumäärästä perustui näköhavaintoihin ja tiedusteluun.

* * *

Näin on avattu tämä uusi vuosi omassa kuplassani – hyvää alkanutta vuotta 2018!

Marko