Mistä on pienet ”kansallismieliset” tehty?

Kirjoitukseni voi tuntua kepeähköltä, alkaen perin kevyesti aiheen vakavuus huomioiden. Lukiessani viime aikojen perussuomalaisten ynnä muiden ”kansallismielisinä” itseään pitävien kommentteja ja lausuntoja sosiaalisessa mediassa, mieleeni nousi loru lapsuudestani vuosikymmenten takaa. Loru kuuluu näin:

Mistä on pienet tytöt tehty?

Mistä on pienet tytöt tehty?

Sokerista, kanelista, inkivääristä ja kukkasista.

niistä on pienet tytöt tehty.

Pojistakin on samanlainen värssy väsätty:

Mistä on pienet pojat tehty?

Mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista, sammakoista,

koiran häntätupsukoista.

Niistä on pienet pojat tehty.

Niin, mistä on pienet ”kansallismieliset” tehty? Tässä yhteydessä kansallismieliset on tarkoituksellisesti lainausmerkeissä, syy selvinnee lukijoille tämän lyhyehkön kirjoituksen myötä, mikäli ei, en sitä ryhdy ratakiskosta vääntämään. Mutta ennen varsinaiseen aiheeseen uppoutumista lausun tämän runon arvon lukijoilleni.

Mistä on pienet "kansallismieliset" tehty?

Pienet "kansallismieliset" on tehty alkuperäiskansojen tuhoajien tukijoista

Pienet "kansallismieliset" on tehty totalitaaristen hallitsijoiden tukijoista ja ymmärtäjistä

Pienet "kansallismieliset" on tehty "kohudesanttien" kanssa hengailijoista

Pienet "kansallismieliset" on tehty Venäjän miehittämillä alueilla ramppaajista

Tästä kaikesta on pienet "kansallismieliset" tehty

Osuuko loru lähellekään oikeaa, vai onko se hutilaukaus, siinä missä hutilaukauksena voidaan pitää suurta joukkoa näiden ”kansallismielisten” ulostuloista? Lukijan on toki hyvä ymmärtää, että kirjoitukseni on kärjistys, että tässä yhteydessä vain yksittäiset maininnat saavat toimia esimerkkinä ajatukseni paikkansa pitävyydestä.

Pienet "kansallismieliset" on tehty alkuperäiskansojen tuhoajien tukijoista

Kuvakaappaus Laura Huhtasaaren twittertili.

Kas tässä perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja ja nykyinen – toivottavasti pian entinen – kansanedustaja Laura Huhtasaari onnittelee Brasilian tuoretta äärioikeistolaista presidenttiä Jair Bolsonaroa, joka puheissa ja tulevaisuudessa kenties tekojenkin tasolla on uhannut laittaa Brasilian alkuperäisasukkaat ahtaalle. Mikäli ajattelemme, että Suomessakaan alkuperäiskansalla (saamelaiset) ei ole oikeuksia ja että heidät on laitettava ahtaalle, niin Huhtasaaren onnittelut ovat ymmärrettäviä, mutta mikäli ajattelee jokaisen kansalaisen olevan tärkeän, alkuperäiskansojen edustajien olevan jotain, jota on vaalittava ja jotka ovat koko kansan kulttuurille – oikeastaan globaalisti – arvokasta ja jonka säilyminen on tärkeämpää kuin korruptoituneiden suurmaanomistajien tukeminen, niin eihän tällaisessa onnittelemisessa ole mitään järkeä, mikäli se tehdään asiayhteydessä, jossa ymmärrän Huhtasaaren sen tekevän. Huhtasaari oman ”nationalismin kiimassaan” onnittelee miestä, joka ihannoi totalitaarista hallintotapaa ja joka on valmis polkemaan kansalaisten oikeuksia. Rivikansanedustajana, ilman mainittavaa ulkopoliittista valtaa, Huhtasaarella ei ole mitään muuta tarvetta onnitella Bolsonaroa kuin tämä ”nationalismin kiima”, kuvittelemansa hengenheimolaisuus.

Pienet "kansallismieliset" on tehty totalitaaristen hallitsijoiden tukijoista ja ymmärtäjistä

Tähän kohtaan voisin liittää yllä olevan kuvakaappauksen Huhtasaaren twiitistä, mutta noukitaan esille jotain käyttämätöntä.

Kuvakaappaus Laura Huhtasaaren twittertili.

Ja jotta emme toistaisi vain ja ainoastaan Huhtasaaren ”ajatusten virtaa”, niin laittakaamme myös näytille entisen veturinkuljettaja James Hirvisaaren osaamista.

Kuvakaappaus James Hirvisaaren twittertili.

Joku kenties tässä yhteydessä esittää väitteen, ettei kuvissa tueta tahi ymmärretä totalitaarista hirmuhallitsijaa, Hirvisaaren viestin kohdalla edes tällainen ajatuskulku ei toimi – Hirvisaaren mukaan ”parempi naapurimme Venäjä pystyy” ja tämän paremman naapurin johdossa on itsevaltainen Vladimir Putin eli kyllä Hirvisaari on syvällä suossa. Huhtasaaren kohdalla kyse on ennemminkin narratiivin ”Putin is strong. Russia is strong” -toistosta, (1) joten on erinomaisen paikallaan pohtia sitä, että miksi ”kansallismielinen” Huhtasaari tuenomaisesti jakaa venäläispropagandaa. Tämä Huhtasaaren viesti on yksinomaa Venäjän pussiin pelaamista – kaukana Suomen edun ajamisesta, mikä pätee veturimiehenkin viestiin. Kansallismielisyys, mikäli tarkoituksena on ajaa Suomen asiaa, on pirun kaukana tästä.

Pienet "kansallismieliset" on tehty "kohudesanttien" kanssa hengailijoista

Tietämättömille tiedoksi, ”kohudesantti” viittaa dosentti Johan Bäckmaniin nimityksen ollessa muunnos hänen ”kohudosentti” bloginnimestä. Viime vuosien kuluessa useampikin ”kansallismielisenä” itseään pitävä on hakeutunut Johan Bäckmanin seuraan. asetelma toki voi olla sekin, että Bäckman on hakeutunut sopiviksi katsomiensa ”kansallismielisten” seuraan ja koskapa hän ei ole tullut torjutuksi, on asia ymmärrettävä siten, että vastavuoroisesta toiminnasta on kyse – yhteistyö on molemminpuolista. Se ainakin osa ”kansallismielisinä” itseään pitävistä pysyttelee Bäckmanin seurassa, kertoo kyllä varsin paljon tästä kansallismielisyydestä – on ehkäpä syytä pohtia, että minkä kansan asialla he ovat. Eivät ainakaan Suomen!

Kuvakaappaus Mikko Hamunen youtube-tili.

Kuvakaappaus MV-median youtube-tili.

Ennen Ilja Janitskinin, Johan Bäckmanin ja A. Tuomisen oikeudenkäyntiä kesäkuussa 2018, Johan Bäckman vieraili myös MV-median vieraana. MV-media on eräs näitä ”kansallismielisten” äänitorvia. Vastaavasti perussuomalaisten listoilla kuntavaaleissa 2017 ehdokkaana ollut Mikko Hamunen päästi Bäckmanin ääneen viime marraskuussa. Tietojeni mukaan Hamunen on ollut mukana – hajonneen – Suomi Ensin -liikkeen toiminnassa, joidenkin viittausten mukaan hän kuuluu Marco de Witin Suomen Kansa Ensin puolueeseen. (En nyt tässä kohdin ota kantaa siihen kuinka kauan kyseinen puolue pysyy pystyssä viimeisimmän viikontakaisen puoluekokousfarssin jälkeen).

Pienet "kansallismieliset" on tehty Venäjän miehittämillä alueilla ramppaajista

Minun on mahdotonta pitää henkilöä – henkilöitä – kovinkaan kansallismielisinä, mikäli he tukevat Venäjän imperialistista politiikkaa, puhumattakaan, että he vierailisivat ylpeillen Venäjän miehittämillä alueilla. Muun muassa näin on toiminut ”kansallismielisen” liikehdinnän näkyvimpiin, ja koomisimpiin, hahmoihin kuuluva Marco de Wit. Samalla reissulla miehitetyssä Donetskissa ja laajemmin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla vieraili Suomi Ensin ja Suomen Kansa Ensin liikkeen näkyviin hahmoihin kuuluva, de Witin kumppani, Mari Kosonen. Ja on siellä suomalaisia ”kansallismielisiä” Venäjän miehittämällä Krimilläkin vieraillut, kuten perussuomalaisten listoilla kuntavaaleissa 2017 ollut Eero Hult. (2)

Marco de Wit ja Mari Kosonen miehitetyssä Donbasissa heinäkuussa 2016, seurassa muun muassa muut suomalaiset propagandaturistit sekä Venäjälle työskennellyt propagandisti Janus Putkonen.

Yhtälö, jossa ”kansallismielisenä” itseään pitävä osallistuu imperialistisen valtion sotaretken välilliseen tukemiseen pistää aivot suorastaan solmuun. Minkä kansan asialla tällainen henkilö oikein on? Minkä kansan asiaa hän ajaa? Tai paremminkin, minkä valtio politiikkaa hän ajaa? Ei tällainen ihminen ole Suomen tai suomalaisten asialla, ei hän myöskään ole länsimaisen demokratian asialla. Halusipa hän tahi ei, hän on Venäjän valtiojohdon asialla. Hän on vähintäänkin hyödyllinen idiootti.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että lorua ”Mistä on pienet ”kansallismieliset” tehty” pitäisi jatkaa vielä monen monella huomiolla, sillä näissä ”kansallismielisissä” piireissä esiintyy voimallisesti suoranainen rasismi, ihmisten arvottaminen ulkoisten tekijöiden perusteella, koulutuksen väheksyminen ja jopa koulutettujen ihmisten halveeraaminen. He tuntuvat myös haikailevan perinteisten arvojen perään, samalla osoittaen ihailua valtioille, joissa perinteiset arvot näyttäytyvät naisten pahoinpitelynä – onko tästä tehtävä se tulkinta, että ”kansallismielisten” mielestä naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä?

Toivoakseni lukijat ymmärtävät miksi kirjoitin tässä epistolassa kansallismieliset lainausmerkkeihin. En näe kansallismielisyyttä totalitarismille flirttailussa, mafiavaltion narratiivin levittämisessä, arvojemme hylkäämisessä – se on kaikkea muuta kuin suomalaisuutta.

Marko

1. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

2. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/03/kun-antaa-pirulle-pikkusormen.html