Elämä Venäjän miehittämällä Krimillä ei ole päivänpaistetta, vaikka niin voisi kuvitellakin Ylen uutisia katselemalla

Kuvilla on suuri vaikutus, puhumattakaan ”elävistä kuvista” – hymyilevä Vladimir Putin kävelemässä auringonpaisteessa Krimillä, auringossa liehuvia lippuja, juhlat, voimalan käyttöönotto – Ylen TV-uutisten (klo. 18:00) välittämien kuvien perusteella voisikin kuvitella, että miehitysjuhlaan on aihetta. Ylen uutisissa muistettiin sentään mainita, että kyseessä on miehitysjuhlat mutta tähän lyhyeseen mainintaan se sitten jäikin, unohdettiin täysin miehityksen toinen puoli – se mihin juhlat ja päivänpaiste ei kuulu, se todellisuus, jossa ihmisiä vainotaan heidän taustansa ja uskontonsa tähden, jossa kymmeniä ihmisiä on kadonnut, jossa lähes sata Krimin asukasta – ukrainalaisia ja Krimin tataareja – on vangittu ja viety kauas kotoa istumaan vuosien tai jopa vuosikymmenten tuomioita. Tuomioita, jotka on langetettu näytösoikeudenkäynneissä hatarien tahi olemattomien, toisinaan kiduttamalla saatujen, todisteiden perusteella. Viime viikon loppupuolella Venäjän vihdoinkin, kuukauden tiedustelujen ja tivaamisen jälkeen, tunnusti siirtäneensä Krimin niemimaalla vangitun ja näytösoikeudenkäynneissä vuosien vankeuteen tuomitun Volodymyr Balyukhin Tverin alueelle, Moskovan luoteispuolelle, noin 1300 km päähän kotiseudultaan. Poliittiseksi vangiksi nimetty Volodymyr Balukh pidätettiin joulukuussa 2016 ja tuomittiin elokuussa 2017 ns. Rozdolnenskyn alueoikeudessa 3 vuoden ja 7 kuukauden vankeuteen rangaistussiirtolassa ja heinäkuussa 2018 Rozdolnen alueoikeudessa 3 vuoden rangaistukseen keskitason vankisiirtolassa. (1)

Vaino ja pidätykset ovat arkipäivää Krimillä vielä viisi vuotta miehityksen ja laittoman anneksoinnin jälkeenkin. Tämän vuoden helmikuussa Venäjän turvallisuuspalvelu FSB suoritti lukuisia iskuja Krimin tataareja vastaan, venäläisten mukaan iskussa etsittiin laittoman "hizb ut-tahrir'in" jäseniä. Helmikuisissa iskuissa lukuisia Krimin tataareja vietiin FSB:n pidätyskeskuksiin, nuorin vangituista oli 21 vuotias nuorukainen.

Krimin tataarit passiivisessa vastarinnassa FSB:n iskuryhmää vastaan (helmikuu/2019). (2)

Samalla Venäjä on aloittanut uuden kampanjan, jotta Krimin niemimaan ihmisoikeusrikkomuksista kertovia tietoja poistettaisi eri sosiaalisten medioiden alustoilta, muun muassa YouTubea on painostettu poistamaan vangitusta ihmisoikeusaktivisti Emir-Usein Kukusta kertovia videoita. Venäläisten tavoitteena on poistaa videoita ja muuta aineistoa, jotka paljastaisivat, kuinka vangittuja kidutetaan ja kohdellaan epäinhimillisesti, kuinka lukuisat tunnustukset on kidutuksella saatu.

Venäjä on propagandassaan miehityksen alkuhetkistä lähtien hellitellyt ajatusta innostuneesta vastaanotosta, jossa heidät poikkeuksetta otettiin vastaan vapauttajina. Kuitenkin vastoin venäläispropagandan maalailemaa kuvaa, Venäjää ei Krimillä otettu läheskään kaikkialla riemuiten vastaan. Asukkaat, etniseen taustaan katsomatta, osoittivat mieltä miehittäjää ja heidän tukijoita vastaan päivien ja viikkojen ajan. (3) Krim on Ukrainaa, toistui mielenilmauksissa ja kansalaisaktivismissa. Eikä tämä vastarinta ole miehitysvuosien kuluessa päättynyt, ei, vaikka tuhansille asukkaille miehitetty niemimaa on muuttunut avovankilaksi, josta ei ole poispääsyä ja jossa he joutuvat elämään pelossa.

18.toukokuuta 2016, Krimin tataarien karkotuksen vuosipäivän muistojuhla Kiovassa. Kuvassa Venäjän  Krimin miehityksen uhreja.

Krimin tataarit karkotettiin Krimin niemimaalta 18. – 20. toukokuuta 1944, kolmen päivän aikana NKVD pakkosiirsi koko tataarien kansan Krimiltä Uzbekistanin alueelle. Pakkosiirron aikana tuhannet kuolivat julmuuteen, nälkään ja tauteihin, Uzbekistanissa taivasalla kuolema jatkoi sadon niittoa – kuolleiden määrä nousi kymmeniin tuhansiin. Krimin tataarit pääsivät palaamaan takaisin kotiin vasta 80-luvulla, ja 14 marraskuuta 1986 Krimin korkein neuvosto julisti karkotuksen rikokseksi.

Olin seuraamassa toukokuun 18. 2016 Kiovassa Krimin tataarien karkotuksen muistojuhlaa, samalla tuhannet ukrainalaiset ja Krimin tataarit ynnä – ainakin tämä yksi suomalainen – eivät unohtaneet niitä tuhansia Krimin tataareja ja ukrainalaisia, jotka asuivat Venäjän miehittämällä niemimaalla eläen pelossa ja terrorin alla. Tuolloin jo kymmeniä Krimin tataareja oli pidätetty, osa oli yksinkertaisesti kadonnut, osa kadonneista on sittemmin löytynyt – kuolleina. Reshat Ametov protestoi rauhanomaisesti miehitystä vastaan helmi-maaliskuussa 2014, maaliskuun 2014 alkupuolella hänet vietiin aseistettujen militanttien toimesta – paria viikkoa myöhemmin Ametovin ruumis löydettiin. Reshat Ametovin ruumiissa oli jälkiä kidutuksesta, hänen silmänsä oli kaivettu päästä, kuolinsyynä oli aivovaurio. Ametov oli ensimmäinen kadonnut, mutta ei viimeinen. (4)

Tänään tulee kuluneeksi viisi vuotta Krimin niemimaan laittomasta liittämisestä Venäjään – on suorastaan irvokasta antaa uutisissa tilaa hymyilevälle Putinille, lippujuhlille, voimalan avajaisille (mikä todennäköisesti mahdollistui Venäjälle kohdistettujen pakotteiden kierron myötä) ja unohtaa tuhansien kärsimykset ja jättää näyttämättä miehityksen todellisuus sadoille tuhansille niemimaan asukkaille. Ehkäpä tahtomattaan, ymmärtämättömyyttään, kyvyttömyyttään Yle tuli toistaneeksi juuri sitä tarinaa miehitetystä Krimistä, jonka Venäjä haluaa erityisesti tänään maailmalle välittää. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sana, puhumattakaan uutispätkästä.

Putin: Näpit irti Krimistä! Putin: Get Out of Crimea! Путин, вон из Крыма!

Me emme unohda!

Marko

1. http://letmypeoplego.org.ua/prisoner/volodymyr-balukh/ 

2. Kuva Radio Svobodan toimittaja @antony_mon.

3. Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии, Група "Інформаційний Спротив".

4. http://khpg.org/en/index.php?id=1551563339 

Krimin niemimaan ihmisoikeustilanteesta yhdeksän ensimmäisen kuukauden ajalta v. 2018 – analyysissa huomioitu myös kulttuurikohteiden ja ekosysteemin tuhoaminen:

Analysis of violations of human rights in the occupied Crimea over 9 months of 2018