Trump ei ole ongelma, vaan seuraus ongelmasta

Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ja Venäjän johtajan – presidentti Vladimir Putinin – tuleva tapaaminen Helsingissä on viipyillyt otsikoissa jo useamman päivän ajan. On ymmärrettävää, että tuleva tapaaminen herättää paljonkin keskustelua, lähtien jo siitä, että miksi he tapaavat Helsingissä ja päätyen Trumpiin ja Putiniin henkilöinä.

Keskustelu sosiaalisen median alustoilla sekä erilaisilla keskustelufoorumeilla on hyvinkin jakautunutta, paikoin tunteet ovat ottaneet vallan – onpa keskusteluun liittynyt haluja ynnä toiveita presidentillisestä väliintulosta ja Helsingin Sanomien ankaranpuoleisesta nuhtelusta HS:n Nyt-liitteen julkaistua Identtiset palstalla provosoivana pidetyn – joskin mielestäni idealtaan heikohkon – Trumpin ja sian rinnastuksen. Todennäköisesti rinnastuksella haettiin muutakin kuin ”ulkonäöllistä” rinnastusta, eiköhän näiltä osin ole syytä ulottaa katse pintaa syvemmälle orwellilaiseen maailmaan. Tarkoitukseni ei nyt ole uhrata lukijoideni kallista aikaa kirjoittamalla latteuksia Nyt-liitteen kuvaparista.

Yleisesti keskustelussa kuin myös median kirjoittelussa minua vaivaa eräs tekijä – yllättävänkin moni tuntuu näkevän Amerikan Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin suurimpana ongelmana, ja kun teemme näin, jää havaitsematta se todellinen ongelma, se, johon huomio tulisi keskittää.

Ymmärrän sen, että ristiriitainen, konservatiivisia ynnä alt-right-voimia kosiskeleva – mediaa voimakkaasti ja valheellisestikin leimaava – Donald Trump nostattaa voimakkaita tunteita, että ihmisillä on tavattoman kova halu vastustaa häntä. Lähteä kaduille marssimaan hänen ajamia – kovia – arvoja vastaan!

Niin on minullakin halu vastustaa häntä tämän kirjoituksen luonteesta huolimatta. Paljon mieluummin olisin nähnyt republikaanien ehdokkaana jonkun muun kuin Trumpin, mutta minun toiveilla ja haluilla ei ole paljoa merkitystä. Donald Trump ”Make America Great Again” -sloganeista huolimatta ei mielestäni ole tekemässä Yhdysvalloista jälleen suurta, jos nyt ei pientäkään, mutta ei hän mielestäni ole sovelias läntisen maailman johtajaksi. Korkeintaan jonkun syvän etelän pikkukylän, jossa kaikki tuntevat toisensa ja ovat serkkuja toistensa kanssa…

Mutta palatkaamme nyt siihen merkittävimpään teemaan tämän – lyhyen – harhapolun jäljiltä.

Tämän kirjoituksen otsikko kuuluu ”Trump ei ole ongelma, vaan seuraus ongelmasta” – se todellinen ongelma tässä asiayhteydessä on tapaamisen toinen vieras, Venäjän presidentti, Vladimir Putin. Fokuksen tulisi keskittyä häneen, mutta tuntuu siltä, että aivan liian monella Putin jää taka-alalle huomion kohdistuessa Donald Trumpiin, joka ei kuitenkaan ole tämän globaalin maailman suurin ongelma – hän on vain seuraus, joskin ikävä, näistä olemassa olevista ongelmista. Jos suomalaiset eivät pidä Putinista, vielä vähemmän he pitävät Trumpista. (1)

Näen Vladimir Putinin sinä suurimpana ongelmana – uhkana – en Trumpia, vaikka moni onkin valmis korottamaan hänet ”suurimmaksi saatanaksi” päällä maan. Käyttääkseni latteaa lääketieteellistä rinnastusta, niin kauan kuin sairauden alkuperäiseen syyhyn ei puututa, joudumme kärsimään myös seurauksista. Onpa sairaus mikä tahansa, halutessamme pysyviä tuloksia, on siihen alkuperäiseen syyhyn pureuduttava, pelkkä oireiden hoitaminen ei pidemmän päälle ole järkevä hoitopolku.

Trump tulee olemaan Yhdysvaltojen presidenttinä maksimissaan kaksi kautta, toivottavasti vain tämän yhden. Uskoakseni viimeistään tämän jälkeen alkaa kurssin reivaus läntisen yhteisön ryhtyessä etsimään sitä yhteistä säveltä. Näiden vuosien kuluessa epäilemättä moni asia menee ”rikki” – mikäli saamme nauttia näennäisestä rauhasta – jolla tarkoitan sitä, ettei suursotaa syty, en kuitenkaan usko minkään rikkoutuneen peruuttamattomasti.

Aikanaan Trump saa seuraajan, voimme siis odotella toiveikkaina sitä aikaa, sen sijaan Venäjällä Putinin regiimi on sementoinut itsensä valta-asemaan. Putin tietänee itsekin se, ettei hän voi luopua vallasta ilman jonkin laista sopimusta, jolla suojaa selustansa – henkensä. On suorastaan naiivia kuvitella, että kaiken sen jälkeen mitä Putin valtakautensa – tarkoituksellisesti yksikkö, vaikka Dmitri Medvedev hetken presidenttinä olikin – aikana on tehnyt, hän voi noin vain lähteä Kremlistä viettämään rauhallisia eläkepäiviä. Ehei, näin ei tule käymään, ja jo yksin tämä tarkoittaa sitä, että Putin tulee olemaan ongelmanamme tulevaisuudessa epämääräisen ajan verran, ja mikäli emme tee todelliselle ongelmalle mitään konkreettista, saamme nauttia näistä seurauksista – jollaisena pidän Donald Trumpiakin – myös jatkossa.

Mielestäni olisi jo aika herätä ruususen unesta, lopettaa naiivit kuvitelmat dialogin hyödyllisyydestä. Vladimir Putin on jo vuosia sitten osoittanut, että hän ei pyri rehelliseen dialogiin, että hän on valmis repimään jokaisen allekirjoittamansa sopimuksen, mikäli se vain hyödyttää ennen kaikkea häntä itseään ja tukijoitaan. Olen aiemmissa kirjoituksissani nostanut esille keinoja, joilla Venäjä pyrkii rikkomaan länsimaiden (jotakuinkin) yhtenäistä rintamaa, kuinka Putin pyrkii kahdenkeskisiin sopimuksiin hajottaessaan liittoumia ja yhteisöjä, ja kuinka jokainen tapaaminen, jota käydään hänen ehdoilla, on sellainen, joka hyödyttää ennen kaikkea häntä ja Venäjää, joten en nyt näihin teemoihin uppoudu tässä kirjoituksessa. Näimme 30-luvulla sen mihin dialogi ja sopimukset diktaattorin kanssa yli ja ohi pienten maiden johti – jää nähtäväksi onko Helsinki 2000-luvun München vaiko jotain muuta?

* * *

Putinin ja Trumpin tapaamisen ajalle on suunnitteilla lukuisia mielenilmauksia, mitä olen sivusilmällä seurannut suunnitteilla olevia mielenilmauksia, niin minut on vallannut tunne, että ollaanko liikkeellä nyt vastustamassa ennen kaikkea Donald Trumpia. Niin vastenmielinen kuin Trump onkin, niin sen fokuksen pitäisi olla kohdistettuna Vladimir Putiniin, erityisesti jos mielenosoitusten kantavina teemoina ovat ihmisoikeudet ja rauha! Tässä suhteessa vaihtoehdon tarjoaa Suomalais-venäläinen yhdistys RuFi, Helsinki Loves Trumpista en sano mitään – kaipa hekin vakavissaan ovat liikkeellä.

Rufilaisessa mielikuvituksessa #TrumpPutinSummit-mielenosoitukset ovat muuttuneet "russofobiaksi".

Marko

P.S. Toivoakseni ennakolta suurimmassa mielenosoituksessa – Helsinki Calling!:in järjestämässä – ei nähdä punalippuja tahi Che Guevara banderolleja, olisihan se perin ikävää, jos mielenosoittajat leimautuisivat kymmeniä miljoonia murhauttaneeseen ideologiaan tahi terroristiin, josta leivottiin ”vapaustaistelija”.

1. https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/seuran-tutkimus-yli-90-prosenttia-suomalaisnaisista-suhtautuu-trumpiin-kielteisesti-murskatulos/