Katsaus suomalaisiin vastamedioihin sekä disinformaatio- ja propagandakanaviin –

 

Z-uutisista naapuriseuran sanomiin 

Kirjoitin viimeisimmän laajemman katsauksen suomalaisista vastamedioista sekä somen disinformaatio- ja propagandakanavista reilut pari vuotta sitten, aikana, jolloin otsikoita vastamedioissa hallitsi koronadenialismi sekä vaalivilppisyytökset. (1) Kyseisten teemojen nousu ja pysyminen disinformatiivisten medioiden ja sometilien otsikoissa oli seurausta pitkään jatkuneesta koronavirusepidemiasta, vastaavasti tuolloin toteutettu kuntavaalien siirrosta toi uutta nostetta vaalivilppisyytöksiin. Tuolloin kyseistä teemaa voimistivat Johan Bäckmanin rinnalla eräät politiikassa aktiivisesti mukana olleet henkilöt, kuten Ossi Tiihonen. (2) Sittemmin teemoissa koronadenialismi on päätynyt marginaaliin, vaalivilppisyytösten siipien alle koetettiin saada ilmaa viime kevään eduskuntavaalien aikaan onnistumatta siinä. Epäilen, että perussuomalaisten hyvä menestys vaaleissa vähensi painetta vaalivilppisyytösten esittämiseen. Vaalien jälkeen syytöksillä otsikoissa koettivat pysytellä joidenkin pienpuolueiden salaliittoteorioita viljelevät tahot tahi Venäjän propagandisteiksi tunnetut henkilöt, joiden yritykset saada levitettyä tarinaansa (ja puettua se uskottavaan muotoon) oli tuhoon tuomittu.

Helmikuun 24. päivän (v. 2022) ja Venäjän Ukrainan kohdistaman suurhyökkäyksen alun jälkeen Venäjä ja sen Ukrainassa käymä sota kuin myös sen vaikuttamisyritykset Suomeen ja länteen ovat nousseet erilaisten vastamedioiden sekä disinformaatio- ja propagandakanavien teemoiksi. Venäjän ja sen palkkasotilasorganisaatioiden toimien myötä pakolaiset ovat myös nousseet uudestaan tällaisten kanavien otsikoihin, kuitenkin hyvin yksipuolisesti kerrottuna, tarkoituksena ilmiselvästi lisätä jännitteitä Euroopan sisällä ja rikkoa Venäjän hyökkäyssodan myötä lännen vallannutta koheesiota ja taisteluhenkeä. Suomalaiset vasta- ja valemediat ovat vain pieni tekijä laajemmassa kuviossa, mutta myös heidän kautta levitetään sellaisten ns. medioiden, kuten Radio Genova yksipuolisia, provosoivia ja asiayhteydestä irrotettuja videoita. Tällaisen viestinnän tarkoituksena on myös polarisoida tilannetta niin paljon, että asiallisen mutta kriittisen keskustelun käyminen maahanmuuton ongelmista käy mahdottomaksi jakolinjojen jyrkkyyden tähden – tai keskustelu on vähintäänkin hyvin hankalaa.

Hamasin Israeliin tekemän terrori-iskun sekä laajojen raketti-iskujen myötä Lähi-itä on noussut uudestaan otsikoihin, jonka seurauksena on havaittavissa tapahtuman ympäriltä laajaa aktivoitumista, samalla ideologiselta taustaltaan poikkeavat jakelukanavat saattavat päätyä jakamaan samaa aineistoa, johon sisältyy myös voimakkaan antisemiittistä viestintää kommenttien ja meemien myötä. Suomessa tämä on havaittavissa laita- ja äärivasemmistoon liittyvien tahojen retoriikassa, joka ei juurikaan eroa äärioikeiston käyttämistä termeistä. Euroopan tasolla viestinnälliset yhtäläisyydet ovat vieläkin selvempiä ja näkyvämpiä – samoin viestinnän antisemiittisyys. Mikä havaitaan esim. siinä, että kritiikki ei kohdistu Israelin valtioon ja sen harjoittamaan politiikkaan vaan kollektiivisesti juutalaisiin, jotka rinnastetaan hävitettäviin roskiin jne. (3) Se, että ideologiset ääripäät päätyvät jakamaan samaa aineistoa ei suinkaan tarkoita, että ne tekisivät millään tavalla yhteistyötä keskenään. Toisaalta Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on paljastanut sen, että ideologiset ääripäät ovat ajautuneet, tai päätyneet, yhteistyöhän keskenään. Mikä ilmenee näkyvänä lähinnä silloin kun työskentely tapahtuu Venäjällä tai sen miehittämillä alueilla, tai esim. Lähi-idässä Venäjän liittolaisen maaperällä. (4) Toisinaan tämä sai hiukan absurdeja piirteitä, esim. Saksassa Die Linken aktiivit kritisoivat äärioikeistolaista AfD:tä mutta sitten Venäjän Ukrainalta miehittämillä alueilla kyseisten puolueiden aktiivit työskentelivät saman isännän puolesta.

Ennen uppoutumista syvemmälle aihepiiriin, tarkasteltavaksi kuva, johon olen poiminut eräitä tällä hetkellä toimivista vasta-, vale- ja vihamedioista sekä tileistä, joita käytetään disinformaation tahi ideologisen materiaalin levittämiseen sosiaalisessa mediassa. Samoja ns. medioita sekä tilejä käytetään laajalti myös propagandan julkaisuun sekä erilaisten herjaus-, viha- ja vainokampanjoiden alustoina, joissain tapauksissa nämä kanavat ovat aktiivisia operaattoreita tällaisissa kampanjoissa. Lukijan on jo hyvä tässä vaiheessa tietää se, että kuvaan on päätynyt vain osa tämän sortin toimijoista. Ihmetystä voi myös herättää se miksi olen sijoittanut kuvaan Rauhanpuolustajat disinformatiivisena mediana. Tätä kuviota avaan tuonnempana, totean kuitenkin jo tässä vaiheessa, että yhdistyksen verkkosivuillaan sekä lehdessään levittämä aineisto on liian usein ideologisesti värittynyttä ja jopa valheellista, mikä mielestäni riittää perusteeksi pääsyyn tähän ”kunniatauluun”. Samalla Rauhanpuolustajat saa kunnian toimia esimerkkinä siitä, että myös tunnettujen ja tunnustettujen yhdistysten välittämä viesti voi olla niin värittynyttä, että kyse on vähintäänkin tarkoituksellisesta misinformaatiosta, usein tarkoituksellisesta disinformaatiosta.

Voimme käyttää kuvaa perustana, jota hyödyntää uppoutuessamme entistä syvemmälle aiheeseen. Verrattuna parin vuoden takaiseen katsaukseen, joitain huomioitavia muutoksiakin on tapahtunut. Venäjän hyökkäyssodan laajenemisesta huolimatta eräisen suomalaisten Venäjä-propagandistien merkitys näyttää selvästi vähentyneen – ehkäpä heidän levittämä propaganda on jo liian räikeää, jotta se saisi kannatusta suomaisyleisön keskuudessa. Luonnollisesti Venäjän suurhyökkäys terroripommituksineen ja sotarikoksineen on todennäköisesti osaltaan heikentänyt Venäjän propagandan näkyvyyttä ja samalla sen läpinäkyvät levittäjät, kuten Johan Bäckman ja Janus Putkonen painuvat taka-alalle. Bäckmanin ja Putkosen kohdalla heidän henkilökohtainen välirikko on ollut omiaan heikentämään viestin leviämistä, mikä on meidän suomalaisten kannalta erinomainen asia.

Toisaalta Venäjän näkemykselle näyttää myös löytyvän lukijakuntaa, kyse on ehkäpä siitä, kuinka asia esitetään. Siinä missä Bäckmanin toimittelema Z-uutiset kuin myös hänen vetämä Z-studio toimivat osalle yleisöä enää parodianäyttämönä, näyttäytyy Naapuriseuran Sanomat aivan toisessa valossa, jonka päätoimittaja on pitkänlinjan toimittaja, kirjailija ja käsikirjoittaja Mauno Saari. (5) Verkkojulkaisussa julkaistujen artikkelien ja kolumnien ollessa moniulotteisempia, joita kaikkia ei voi mieltää ensisilmäyksellä disinformatiivisiksi, kuin korkeintaan laajemman asiayhteyden kautta tarkasteltuna. Julkaisuun pätee seikka, jonka toimittaja Jessikka Aro toi esiin erinomaisessa teoksessaan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, julkaistun aineiston noudattaessa (ajatukseltaan) 40:60-periaatetta. (6)

Kyseinen verkkojulkaisu ja Venäjä-mielinen Naapuriseura ry linkittyvät tiiviisti toisiinsa. Naapuriseura ry:n perustajiin kuuluu Mauno Saaren ohella SDP:n entinen kansanedustaja Mikko Elo, joka on osallistunut Jessikka Aron verkkohäirintään menneinä vuosina. (7 ja 8) Naapuriseura ry:n toiminnassa on myös mukana Saaren puoliso Pirkko Turpeinen-Saari (ent. kansanedustaja), Naapuriseuran Sanomien aktiivisten kirjoittajien ja kolumnistien joukkoon kuuluu Leena Hietanen. (9)

Hietasella itsellään on pitkä historia Venäjää tukevien kannanottojen kirjoittajana ja julkaisijana sekä erilaisen propagandanmateriaalin tuottajana. Hänen kädenjälkeä on muun muassa Viron kylmä sota pamfletti keväältä 2008. Pamfletissa Hietanen väitti Viron käyttävän kansalaisuuspolitiikkaa venäläisiä vastaan apartheid-tyyppisenä sortopolitiikkana, jota oikeutetaan ”miehitysmyytillä”. Hietanen ei myöskään hyväksy Viron Neuvostoliiton-kauden nimittämistä miehitykseksi. Hietanen on myös tehnyt runsaasti yhteistyötä Johan Bäckmanin kanssa esiintymällä hänen juontamissa ohjelmissa, tuottamalla materiaalia hänelle jne. Heinäkuussa 2016 Hietanen osallistui Suomesta kootun ryhmän propagandamatkalle miehitettyyn Donetskiin ja Donbasiin, matkan organisoinnista vastasi kaksikko Bäckman ja Putkonen. (10) Hietasen yhteistyö Bäckmanin kanssa on jatkunut näihin hetkiin saakka.

Suhteellisen asiallisesti toimitetusta, mutta Venäjän näkökulmaa myötäilevästä Naapuriseuran Sanomista voimmekin sitten siirtyä Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden seuraajaan, miehitetyssä Itä-Ukrainassa majailevan Janus Putkosen toimittelemaan Uuteen MV-lehteen (eli UMV-lehti), jossa Venäjän propaganda toistuu sellaisenaan. Samalla luomme lyhyen katsauksen Putkosen muihinkin julkaisuihin.

Putkosen alaisuudessa MV-lehti on muokkautunut verrattuna siihen, mitä se oli Janitskinin ohjauksessa, ei kuitenkaan laadukkaampaan vaan aiempaa selkeämmin Venäjän propagandaa toistavaan suuntaan. Siinä missä Janitskinin aikana MV-lehti oli selkeämmin vihajulkaisu, jota kautta Venäjä-apologeetat saivat myös äänensä kuuluviin, on Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta toimitettu UMV-lehti selkeästi Kreml-myönteisen propagandan ja disinformaation lähde. Tällaisen materiaalin tuottamisesta ja toimittamisesta Putkoselle oli ehtinyt kertyä runsaasti kokemusta työskennellessään propagandasoturina Donetskissa ja Luhanskissa, Venäjän miehittämillä Itä-Ukrainan alueilla. Työskennellessään DONi Newsin päätoimittelijana Putkonen solmi suhteita lukuisiin Kreml-mielisiin propagandisteihin – kuten Max van der Werff’iin ja Patrick Lancaster’iin sekä Russell ”Texas” Bentley’hin, joista eräiden kanssa hän tekee edelleen jonkin asteista yhteistyötä.

Putkosen X-twitter-tilin kuvakaappauksessa (yllä) on nähtävillä hänen toimittelemat verkkomediat, suomalaisille tutumman MV-lehden eli UMV-lehden lisäksi hän ylläpitää the Patriotic Networkia. Tässä kohdin jokaisen on hyvä tiedostaa se, että vaikka hän markkinoi verkostoa patrioottisena, kyse on lopulta ”patrioottisesta” sisällöstä, jossa käytetään hyvin vahvaa Venäjän-trikolorin valko-sini-puna-sävyä. Samalla tavalla on osattava tulkita Putkosen puheet patriotismista. Kyse on ennen kaikkea sellaisesta toiminnasta, joka tukee Venäjän agendaa mutta joka verhotaan patriotismi-termin taa. Samalla tavalla esim. englannin kieliselle yleisölle markkinoidaan ”patriotismia” – patriotismia on tukea Donald Trumpia sekä MAGA-liikettä.  

Avoin media pysytteli pitkään oman tutkani alla, kunnes keväällä 2022, saatuani vinkin, tutustuin siihen tarkemmin ruotien siinä julkaistua Cf2R:n julkaiseman analyysin ensimmäistä osaa. (11) Avoimen median taustalla on parivaljakko Riikka Söyring ja Johanna Lehtonen, julkaisu taasen kuuluu suomalaisten Venäjä-mielisten vastamedioiden joukkoon. Eikä kumpikaan heistä ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Ennen Avoimen median perustamista Söyring ja Lehtonen olivat aktiivisia Tauno Mehtälän perustamassa Vastavalkeassa, joka sekin oli Avoimen median tavoin luonteeltaan Venäjän narratiivia toistava ja sen disinformaatiota levittävä alusta. Vastavalkea näyttää julkaisualustana tulleen tiensä päähän, mikä oli ennakoitavissa, sillä sen verran riitaisaa ”toimituskunta” oli viime vuosikymmenen loppupuolella. Kenties sama kohtalo on odotettavissa muillakin vastamedioilla. Elämänsä ehtoopuolella näyttää olevan laitaoikeistoon kuuluvan, kansankiihottajana vaaleissakin tunnetuksi tulleen, Marco de Wit’in perustama Laiton lehti? – jota kutsuin ”köyhänmiehen MV-lehdeksi” julkaisun luoteen vuoksi. Sen paremmassa hapessa ei näytä olevan Panu Huuhtasen ja Tiina Keskimäen toimittelema Reformi Studio. Ei kuitenkaan vielä kuopata edellisiä, toisin on laita Juha Korhosen perustaman Tokentuben, jonka toiminta loppui rahojen loppumiseen. Korhonen itse kuitenkin näyttää jatkavan entisillä urilla jatkaessaan Venäjä-myönteisellä linjallaan.

Toisaalta siinä missä osa vasta- ja valemedioista lopettaa toimintansa, nousee estradille uusia yrittäjiä, Kimmo Kaution perustama Vastaan Sanomat lasketaan tähän joukkoon. (12) Kautiolla itsellään on takana vuosien historia kirjoittamisessa sekä ”vastamediajournalismissa”. Näiden vuosien aikana hän on kulkeutunut poliittisella kentällä vasemmalta, Vasemmistoliitosta laitaoikealle, Vapauden liittoon. (13)

Erikoisena ilmestyksenä vastamedioiden joukossa voidaan pitää Rapsodia-nimistä, Jussi-Pekka Saarelan perustamaa, uuskarismaattista verkkosivustoa, jossa uskonnolliseen sanomaan kietoutuu salaliittoteorioiden ja disinformaation kudelma. Sivustolla hyökätään aggressiivisesti WHO:ta vastaan, mikä ei ole mikään yllätys, sillä sivuston kautta levitettiin koronapandemian aikana hyvin paljon (ja hyvin aggressiivisesti) koronadisinformaatiota. Siinä missä WHO nähdään vihollisena, suhtautuminen Yhdysvaltojen edelliseen presidenttiin Donald Trumpiin on päinvastaista. Hän on selvästi hyvä jätkä! Rapsodian verkkosivujen kautta levitetään myös Posi TV:n julkaisemia haastatteluja.

Posi TV:n perustaja ja juontaja on Ilkka Tiainen, hänen vaimonsa Olga Novikova on yhtiön toimitusjohtaja. (14) Valta kuuluu kansalle -puolueen perustajiin kuulunut Ilkka Tiainen tunnetaan myös ”taiteilijanimellä” Ike Novikoff. Posi TV esittää  koronarokotedisinformaatiota ja salaliittoteorioita sekä räikeää Venäjän propagandaa, myös suomalaiset kremliinit – kuten Janus Putkonen – ovat päässeet ääneen Posi TV:n lähetyksissä. (15) Posi TV:lle myönnettiin viime vuonna lyhytaikainen ohjelmistotoimilupa. (16) Samalla tapaa Venäjää myötäilevä ynnä salaliittoteorioita levittävä on Jukka Davidssonin johtama Me kansa-kansanliike julkaisukanavineen. Me kansan kanavilla vallitsee eräänlainen ristiriita niiden julistaessa tuomioita salaliittoteorioiden hengessä keksitylle lasten hyväksikäytöille, levittäessään kuitenkin samalla lasten hyväksikäytöstä tuomitun Scott Ritterin näkemyksiä. (17 ja 18) Edellisten kanssa samaan kategoriaan kuuluu QAnon-salaliittoteorioita levittänyt BlokkiMedia, joka näyttäisi elävän oman taipaleensa iltaruskoa.

Oma lukunsa näissä vastamedioissa ovat suomalaisten uusnatsien perustamat sivustot, kuten kiellettyyn Suomen vastarintaliikkeeseen yhdistetty verkkosivusto Partisaani. Partisaanin kohdalla termin vihasivusto käyttö ei ole vailla perusteita, Korkein oikeus päätti Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen Suomen osaston (ja siihen suoraan tai välillisesti kuuluvien alaosastojen) lakkauttamisesta 22. syyskuuta 2020. (19)

Magneettimedia eli Magneettimedia.com on nykyisin verkkopalvelu. Aiemmin Magneettimedia oli ilmaisjakelulehti, jonka kustantajana toimi J. Kärkkäinen Oy vuoteen 2013 asti ja sen jälkeen Suomen vastarintaliikkeen alainen järjestö Pohjoinen Perinne ry.

Hamasin Israeliin kohdistuneen terrorihyökkäyksen jälkeen Partisaanin ja Magneettimedian julkaisutoiminta ja viestintä Lähi-idässä käynnissä olevasta sodasta on joko Hamasia ja palestiinalaisia tukevaa tai Israelin vastaista, jossa on viittauksia juutalaisten globaaliin maailmanvaltaan tai spekulaatioita globaalista salaliitosta. Viestinnässä on havaittavissa myös antisemiittisiä kaikuja.

Suomessa antisemiittistä viestintää harjoittavat äärioikeistoon kuuluvien ryhmien ohella merkittävässä määrin maahanmuuttajataustaiset muslimiryhmät tukijoineen. Palestiinalaisissa tukevissa mielenosoituksissa on myös ollut havaittavissa yksittäisiä antisemiittisiä toimia, ei kuitenkaan niin voimakkaina (ja väkivaltaisina) kuin osassa EU:n jäsenmaita – tai Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Palestiinaa ja palestiinalaisia tukevat mielenosoitukset maailmalla ovat paljastaneet sen, että myös vasemmistoryhmistä on kuulunut hyvinkin antisemiittisiä kommentteja. Yhdysvalloissa BLM-liikkeen sosiaalisen median kanavilla on myös jaettu antisemiittistä propagandaa – mikä on ollut ilmeinen järkytys monille liikkeen tukijoille. Toisaalta tämän viestinnän ei pitäisi olla mikään täydellinen yllätys, koska BLM-liikkeessä on myös mukana Yhdysvaltojen äärivasemmiston marksisti-leninistejä, joiden maansa hallintoon ja imperialismiin, jota Yhdysvallat heille edustaa, kohdistuva viha kanavoituu myös Yhdysvaltojen hallinnon liittolaisiin, kuten Israeliin. Tämän vihan seurauksena näemme antisemitismiä.

Mikäli tarkastelemme laajemmassa kontekstissa, niin myös Suomesta löytyy merkittäviksi luonnehdittavia, pitkäikäisiä kansanliikkeitä ja yhdistyksiä, joiden viestinnässä on usein misinformatiivinen tai jopa disinformatiivinen säväys, kuten Rauhanpuolustajilla on. Yhdistyksen historia on punainen, oma ikäluokkani muistaa 80-luvun rauhanmarssit, joissa marssittiin etenkin Yhdysvaltojen keskimatkanohjuksia vastaan – neuvosto-ohjuksia kutsuttiin (ilman ironian häivää) samoihin aikoihin rauhanaseiksi. Valitettavasi menneisyys vaikuttaa edelleen Rauhanpuolustajien toimintaan. Yhdistys ei ole tehnyt pesäeroa kylmän sodan aikakauteen, mikä näkyi ja näkyy suhtautumisessa Venäjään – Venäjän brutaalein hyökkäyssota Ukrainaan on luonnollisesti tuomittu mutta yhdistyksen julkaisuissa ja kanavilla on 24. helmikuuta 2022 jälkeenkin julkaistu suorastaan valheellista aineistoa. Yhdistyksen toiminnan tarkastelu ajanjakson 2014 ja alkuvuoden 2022 välillä ei kestä päivänvaloa. Venäjä ei ole ainoa, josta puhuttaessa otetaan kaksoisstandardit käyttöön, sama pätee palestiinalaisterroristeista käytävään keskusteluun. Yhdistyksen uskottavuutta ei lainkaan lisää se, että sen julkaisuissa annetaan tilaa Syksy Räsäsen kaltaisille ”ihmisoikeusaktivisteille”, jotka toisaalla jakavat aktiivisesti Bašar al-Assadia sekä Venäjää tukevia propagandauutisia. (20 ja 21) 

Menneiden aikojen illuusion perään haaveilevan Suomi2030-kansalaisprojektin X-twitter-tili perustettiin jo vuosi sitten (lokakuussa 2022) mutta voimakkaampi aktivoituminen tilillä alkoi tämän vuoden keväällä, jolloin viestintä ja tuotettu videomateriaali alkoivat entistä konkreettisemmin viitata siihen suuntaan, että Suomi on väärällä tiellä. Kansalaisprojektin Youtube-tilillä julkaistut videot maalailevat romantisoitunutta kuvaa konservatiivisesta Suomesta, jossa on vahva johtaja ja hyvät suhteet naapureihin – etenkin Venäjään. Venäjä näyttäytyy monissa twiiteissä positiivisessa valossa, sellaisena valtiona ja toimijana, jota Suomen ja suomalaisten olisi hyvä seurata ja jonka joukkoihin astua puolueettomuus säilyttäen eli kyse lienee jonkin sortin romantisoituneesta kuvasta YYA-Suomesta ja sen suhteesta Neuvostoliittoon. Oma kysymyksenä on sitten se, että onko kyseessä aito kansalaisprojekti vai onko taustalla, jokin ei-viattomalla-ajatuksella liikkeellä oleva taho. En pitäisi mahdottomana sitäkään, etteikö vastaavaa ruohonjuuritason vaikuttamiselta näyttävää toimintaa nähtäisi maassamme tulevaisuudessa enemmänkin.

Eräitä esille nostamistani medioista voi kuvata selkeiksi vihasivustoiksi, jotka jakamansa materiaalin ja/ tai kohdeyleisön vuoksi ovat omiaan voimistamaan jakolinjoja ja ruokkimaan konfliktia. Edellisten lisäksi monia yhdistää konkreettinen linkki yhteen tai useampaan Venäjä-operaattoriin – osan ns. toimittajat ovat Venäjä-operaattoreita. Kirjoitustani voi myös pitää liian yksipuolisena esimerkkien osalta, mitä se varmasti onkin. Epäilemättä Suomessa suhtaudutaan vielä aivan liian naiivisti Kiinan vaikuttamisyrityksiin erilaisten kanavien kautta, sama pätee muutamaan muuhunkin valtioon, joiden nimet ovat nousseet esiin viimevuosina Soft Power-projektiensa kautta. Urheilu näyttelee tällä saralla merkittävää roolia. Kirjoitukseni laajentaminen tarkastelemaan suurempaa joukkoa erilaisia disinformaatiota levittäviä kanavia olisi venyttänyt kirjoitusta liiaksi, samalla mukaan olisi astunut entistä voimakkaammin kieli-kysymys, vaikuttamisen ollessa kohdennetumpaa ja kohdistuen tiettyihin kieliin. Jo nyt tein tiettyjä rajauksia, esim. jätin huomiotta Suomessa asuviin venäläisiin ja venäjän kielisiin kohdistetun vaikuttamisen ja propagandan.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Katsaus suomalaisiin disinformaatio- ja propagandakanaviin – uskonnollisesta fundamentalismista äärioikeiston ”kaupunkilaiskanaviin”, blogi julkaistu 3. heinäkuuta 2021. 

2. https://ossitiihonen.com/2021/01/06/kansalaiset-vaalitarkkailijoina-projekti-hakee-vapaaehtoisia-vaalivilppia-vastaan/ 

3. https://x.com/CombatASemitism/status/1716352782687502598  (Huom. esimerkkikuvien aitous on todennettu, Puolassa kylttiä pidellyttä tanskalaistaustaista lääkäriopiskelijaa on myös haastateltu).

4. Esim. Venäjä on hyödyntänyt lukuisissa miehitetyillä alueilla järjestetyissä, laittomissa vaaleissa, sille myötämielisiä valetarkkailijoita, joista moni tulee eurooppalaisista vasemmisto- ja oikeistopuolueista: Fake Observers. 

5. https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauno_Saari

6. Jessikka Aro: Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, s. 169.

7. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikkoelo/176041-oletko-jo-ilmoittaunut-trolliksi-jessikkalle  (Huom. kirjoitus on jo poistettu).

8. https://www.verkkouutiset.fi/a/ex-kansanedustaja-jakoi-netissa-ylen-toimittajan-puhelinnumeroa/#194c9420 

9. https://naapuriseura.fi/kirjoittajat/ 

10. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/07/lannen-vastamediat-vierailemassa.html  Jossa viite Leena Hietasen vierailuun miehitetyssä Donbasissa kesällä 2016. 

11. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/04/venajan-disinformaatio-ja-propaganda.html

12. https://vastaansanomat.com/toimitus/ 

13. https://kimmokautio.com/tietoja/ 

14. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009131059.html 

15. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009131059.html 

16. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008812311.html 

17. https://mekansa.fi/scott-ritterin-tutkimus-agentti-zelensky/ 

18. https://x.com/veitera/status/1637066758354788353 

19. https://poliisi.fi/en/-/korkein-oikeus-paatti-pohjoismaisen-vastarintaliikkeen-lakkauttamisesta 

20. https://rauhanpuolustajat.org/hyvan-ja-pahan-taistelu-ukraina-nato-ja-suomen-tie/ 

21. https://x.com/P_Kallioniemi/status/1624010249295302656 

Eurooppalaisen laitavasemmiston sekä laita- ja äärioikeiston Venäjä-yhteistyön kuvioihin voi tutustua huhtikuussa (1) ja toukokuussa (2 & 3) 2021 julkaisemissani kirjoituksissa. Janus Putkosen työskentelyä miehitetyssä Itä-Ukrainassa avaa osaltaan Informnapalmin Egorova Leaksia käsitellyt artikkeli sekä  Jake Hanrahanin artikkeli joulukuulta 2016.

600 päivää Venäjän laajamittaisen sodan alusta –

 

3525 päivää tai 9 vuotta, 7 kuukautta ja 24 päivää Venäjän suorittamasta Krimin niemimaan miehityksestä 

Sankarivainajia kaupungin hautausmaalla (Міське кладовище) Kiova luoteisosassa.

Maanantaina 16. lokakuuta 2023 tuli 600 vuorokautta täyteen Venäjän laajamittaisen sodan alkuhetkestä, hyökkäyksen alkaessa aamuvarhain 24. helmikuuta 2022 Venäjän eri aselajien yhteisoperaatiolla. (1) Samalla meidän on kuitenkin syytä muistaa se, että Ukrainassa on sodittu jo verrattomasti kauemman aikaa, Venäjän suorittamasta Krimin niemimaan miehityksestä on kulunut 3525 päivää tai 9 vuotta, 7 kuukautta ja 24 päivää.

Niemimaan miehitystä on syytä pitää Venäjän ensimmäisenä sotatoimena, miehityksen sanottiin olleen verettömän, mikä ei pidä paikkaansa. Maaliskuun 18. 2014 Igor Girkinin komennossa ollut ryhmä yritti ottaa rynnäköllä haltuunsa Simferopolissa sijainneen Ukrainan asevoimien 13. fotogrammetrisen keskuksen. Rynnäkkö päättyi yhteenottoon ukrainalaissotilaiden kanssa, käydyssä tulitaistelussa kaatui ukrainalainen aliluutnantti Serhi Kokur – hän oli ensimmäinen Ukrainan asevoimien sotilas, joka kaatui venäläisten kanssa käydyssä tulitaistelussa. Reilua kolmea viikkoa myöhemmin, huhtikuun 12. 2014 maailma oppi tuntemaan paremmin venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin, ja hänen Donbasissa operaation aloittaneen ryhmänsä.

Ennen maaliskuun 18. 2014 Krimin niemimaalla käydyissä yhteenotoissa oli kadonnut tai kuollut useita ukrainalaissiviilejä, jotka puolustivat Ukrainan yhtenäisyyttä ja protestoivat Venäjän miehitystoimia vastaan. Ensimmäinen tunnettu siviiliuhri oli venäläismilitanttien Simferopolissa kidnappaama ja tuntemattomassa paikassa murhaama Krimin tataariaktivisti Reşat Amet. Venäjän suorittamaa miehitystä vastaan rauhanomaisesti protestoineelle Ametille myönnettiin postuumisti Ukrainan sankarin arvo.  Osapuolten välisissä yhteenotoissa vammautuneiden siviileiden lukumäärä nousi helmi-maaliskuussa 2014 yksistään Krimin niemimaalla kymmeniin.

Tätä tuhansien päivien ajanjaksoa voi kuvata seuraavallakin tapaa: 3525 päivää, johon mahtuu toistuvia sopimusrikkomuksia, alkaen Budapestin sopimuksen* räikeästä rikkomisesta; ihmisoikeusrikoksia ja sotarikoksia, joita Venäjä on toimeenpannut Ukrainassa ukrainalaisiin sekä kolmansien maiden kansalaisiin; piittaamattomuutta ja kaikkea tätä rangaistuksetta. Joku voi pitää edellä kirjoittamaani kärjistämisenä, mutta jos se sellaista olikin, niin perusteet tälle kärjistämiselle ovat helposti löydettävissä. En kuitenkaan osoita niitä, mutta tästäkin kirjoituksesta löytyy lukuisia esimerkkejä moisista, todellisuuden ollessa paljon kammottavamman ja julmemman ukrainalaisille.   

Maailma heräsi todellisuuteen vasta aamulla 24. helmikuuta 2022. Suomessakin päättäjillemme Venäjän häikäilemättömyys näytti tulleen yllätyksenä, vaikka kuukausien ajan Yhdysvaltojen taholta oli varoitettu Venäjän tulevasta hyökkäyksestä. Muistan kuinka loppuvuoden 2021 ja alkuvuoden 2022 aikana kuului lukuisia ivallisia ja pilkallisia kommentteja Yhdysvaltojen varoitusten jälkeen; Venäjän hyökkäystä pidettiin järjettömänä, eikä sen uskottu ryhtyvän moiseen tekoon. Ehkäpä Yhdysvaltojen vuodoilla oli tarkoituksensa, varoituksen ohella osoittaa venäläisille se, että tiedämme, mitä valmistelette. Maailma ei vaan halunnut uskoa tätä, eikä merkittävä osa suomalaisista. Tarkoittaako tämä myös sitä, että he eivät olleet perillä siitä, mikä tilanne Ukrainassa oikeasi oli tuolloin? Että Venäjä oli sotinut, asevoimillaan, erikoisjoukoillaan ja palkkasotilaillaan sekä proxy-joukoillaan Ukrainassa jo vuodesta 2014 saakka. Että he kuvittelivat Ukrainassa olevan käynnissä jonkin asteinen sisällissota, jonka toista osapuolta Venäjä tukee? Mikäli näin on, tämä on täydellinen epäonnistuminen viestinnässä asiantuntijoiden ohella myös poliitikoilta ja muilta turvallisuuspoliittiseen keskusteluun näkyvästi osallistuvilta. Mutta ei vain Suomessa, vaan laajemmin länsimaissa – etenkin läntisessä Euroopassa, jossa viitattiin kintaalla esim. Baltian maiden Venäjää koskeville huolille.

Ranskalaisdokumentissa ”Putinin pitkä tie sotaan” haastateltiin Saksan Venäjän-suurlähettiläs Rüdiger von Fritschiä, joka viittasi havaintoon kevätkesältä 2014 –

”Saksan lähetystön sotilasattasea, joka oli huippuammattilainen, oli käynyt avustajineen Venäjän ja Ukrainan rajalla. Hän oli nähnyt siellä kokonaisen kolonnan tunnuksettomia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja. Ne ajoivat Venäjälle Ukrainan alueelta, jonka Venäjä oli käytännössä miehittänyt”. (2)

Dokumentti on tehty vuosia kevään 2014 jälkeen, mutta minun on mahdotonta uskoa sitä, etteikö havainto olisi jossain muodossa ollut Euroopan unioniin kuuluvien valtioiden poliittisten päättäjien tiedossa reilusti ennen vuotta 2022. Ja kun näin on ollut, niin miksi todellisuus kiellettiin ja Venäjän toimia yritettiin valkopestä sekä suhtautua siihen kuin normaaliin valtioon? Toivoa sopii, ettei EU:n sotilastiedustelun päällikkönä vuosina 2013–2016 toimineella suomalaistaustaisella upseerilla ole mitään tekemistä sen kanssa, että EU:n taholla Venäjä ymmärrettiin väärin, joka todennäköisesti vaikutti myös siihen, miksi EU:n taholla suhtauduttiin Ukrainan turvallisuushuoliin vähätellen.

Entäpä sitten Maavoimien tutkimuskeskuksen joulukuussa 2016 julkaisema katsaus Havaintoja Ukrainan sodasta – Ilovaiskin kattila, jossa todetaan muun muassa seuraavaa:

”Ukrainan itsenäisyyspäivään 24. elokuuta mennessä ainakin kahdeksan venäläistä taisteluosastoa tunkeutui Ukrainan maaperälle. Näistä puolet, neljä taisteluosastoa noin vahvuudella 2 000, eteni Donetskin oblastiin ja samanaikaisesti neljä muuta Luhanskin alueelle”. (3)

Venäjän rooli on selkeä kesästä 2014 eteenpäin, joten minkään eskalaatio mikä tämän ajankohdan jälkeen tapahtui ei olisi pitänyt tulla meille [Suomessa] yllätyksenä. Ei etenkään helmikuussa 2022, jolloin Venäjän valtiojohdon puheet ja teot olivat jo kuukausien ajan ennakoineet eskalaatiota, jolloin Vladimir Putin oli käytännössä henkilökohtaisesti kiistänyt Ukrainan valtion oikeuden olemassa oloonsa.

Venäjä on yrittänyt jo yli 600 [kuudensadan] päivän ajan tuhota Ukrainan valtion, onnistumatta siinä. Lännen sotilaallisen avun avulla Ukrainan on onnistunut aiheuttaa mittavia tappioita Venäjälle ja venäläisille. Millä tahansa mittarilla mitattuna Venäjälle aiheutetut tappiot 24. helmikuuta 2022 jälkeen ovat huomattavat.

Oryxspioenkop-yhteisön julkaiseman aineiston mukaan Venäjä on menettänyt minimissään yhteensä 12656 yksikköä erilaista kalustoa (sisältäen taistelupanssarivaunuja, tykistöä, lentokoneita, pinta-aluksia jne.), joista 8760 on tuhoutunut, 524 on vaurioitunut ja 477 hylätty, lisäksi ukrainalaisten on onnistunut ottaa haltuunsa 2895 yksikköä venäläisten kalustoa. (4) Tätä voi pitää miniminä, joka on kyetty varmentamaan erilaisin visuaalisten todisteiden perusteella. Heidän verkkosivuilla on julkaistu täydellinen lista Venäjän varmennetuista kalustotappioista.

Ukrainan puolustusministeriö julkaisee asevoimien ilmoituksiin nojautuen säännöllisesti informaatiota Venäjän kalustotappioista. Kyseinen tilasto on merkittävästi tulkinnanvaraisempi, jonka tarjoamasta informaatiosta osaa on hyvin vaikea varmentaa, koska se perustuu rintamalta tulleeseen informaatioon ja kuten tunnettua, sodan kaaoksessa on tavanomaista, että vihollisen tappioita liioitellaan (usein tahattomasti), aiheutettu tuho tulkitaan väärin (yksinkertaisimmillaan vaurioitunut kohde merkitään tuhoutuneeksi). Toisaalta Venäjän sodankäyntitapa, etenkin piittaamattomuus miehistöstä, saa aikaan sen, että Venäjän miehistötappioita on hyvin vaikea ulkopuolisen määritellä. Itse pidän todennäköisenä sitä, että Venäjän miehistötappiot ovat merkittävästi länsimaiden arvioimia tappioita suuremmat – lähellä Ukrainan ilmoituksia (tai jopa niitäkin suuremmat).

Omaa arviotani on syytä avata hiukan. Se perustuu piittaamattomuus-olettaman, joka on kuitenkin havaintojen perusteella todennettavissa paikkansa pitäväksi, ohella siihen että, Venäjän miehittämillä alueilla se on pannut täytäntöön toistuvia miehistön pakkovärväyksiä, joiden seurauksena on viety tuhansittain miehiä siten, ettei heidän omaisilla ole vieläkään tietoa siihen, mitä läheisille on käynyt. Näistä pakkovärvätyistä koottujen joukko-osastojen tappiot olivat todella korkeat keväällä ja kesällä 2022, komppanian kärsiessä muutamassa päivässä yli 70 prosentin tappiot kaatuneina ja haavoittuneina. Venäjä on miehittämässään Mariupolissa haudannut tuhansittain siviilejä joukkohautoihin, monissa tapauksissa sodan vaurioittamat rakennukset on hajotettu ja jyrätty tasaiseksi – ruumiineen. Raivauksiin osallistuneet siviilit ovat kertoneet rakennukset hajotetun ruumiineen, toisinaan ruumiit on ajettu kuoppiin ja peitetty rakennusjätteellä sekä betonilla. Mitä voi olettaa tapahtuvan rintamalla kaatuneille, joista kukaan komentoketjussa ei piittaa tippaakaan, jotka ovat komentajilleen ”jauhelihaa”?

Raskaat taistelut Ukrainassa jatkuvat, Venäjä on yrittänyt saarrostaa miehitetyn Donetskin pohjoispuolella sijaitsevan Avdiivkan – tuloksetta. Taistelut kaupungin ympäristössä ovat jatkuneet jo reilun viikon ajan. Toistaiseksi Ukrainan on onnistunut torjua saarrostus ja aiheuttaa venäläisille raskaita tappioita. Siihen verrattuna, että Venäjän on onnistunut edetä paikoin joitain satoja metrejä, sen tappiot ovat todella mittavat. Kieliikö tämä Venäjän epätoivosta vai kätkeekö se alleen myös jotain muuta? Vähimmilläänkin se todistaa sen, että Venäjällä on edelleen kykyä paikallisiin operaatioihin, eikä vain kykyä vaan myös halua toteuttaa niitä.

Ukraina on jo pidemmän aikaa viestittänyt ongelmista idässä, Venäjän kyvystä keskittää joukkoja alueelle. Tästä huolimatta Venäjän kyky suorittaa miehistöltään ja kalustoltaan varsin suuri paikallinen offensiivi näyttää maallikon silmin tarkasteltuna yllättävältä. Etukäteen ei selkeää signaalia tullut, mikä ei tarkoita sitä, etteikö Ukrainan tiedustelulla olisi ollut edes jotain käsitystä mahdollisista operaatioista alueella. Näin jälkikäteen eräät saamani havainnot miehitetystä Donetskista voivat itse asiassa kertoa Venäjän valmisteluista. Tällaisia havaintoja ovat maininnat lisääntyneistä miespuolisten venäläissiviileiden määrästä kaupungissa. Ehkäpä kyse olikin Venäjän harhautuksesta, joukkoja siirrettiin ”siviileinä” kaupunkiin ja majoitettiin kesällä oppilaitoksiin ympäri kaupunkia?

Taistelu Avdiivkasta ei ole vielä päättynyt, parin rauhallisemman päivän jälkeen Venäjä jatkoi eilen kaupungin saarrostusta kärsien hyvin raskaat tappiot. (5) samaan aikaan Venäjän miehittämän Donetskin länsi- ja lounaisosissa joukkojen aktiivisuus on lisääntynyt. Venäjän mahdollisena tavoitteina voi olla eteneminen Nevelsken ja Krasnohorivkan (lännessä) suuntaan sekä Mar’inkan valtaus kokonaan. Se on yrittänyt vallata Mar’inkan lukuisia kertoja 24. helmikuuta 2022 alkaneen suurhyökkäyksen kuluessa onnistumatta siinä. Täysin raunioituneen kaupungin läntiset osat ovat edelleen Ukrainan hallinnassa. En sulkisi pois sitäkään vaihtoehtoa, että aktiivisuuden lisääntyminen on Venäjän taholta puolustuksellista valmistautumista (epäonnistuneen) Avdiivkan saarrostusoperaation jälkeiseen aikaan.

* * *

Ukrainalaiset ovat jaksaneet taistella jo 3525 päivän ajan, samaan aikaan täällä (turvallisessa) lännessä entistä useampi valittaa sotaväsymystä ja uupumusta aivan kuin itse joutuisivat heräämään ilmahälytyksiin, pelkäämään ohjusiskuja ja juoksemaan suojiin piiloon – puhumattakaan, että joutuisivat makaamaan tantereessa turvetta purren ja kuolemaa odottaen. Meille riittää, että toimitamme tarvittavan määrän aseita ukrainalaisille venäläisten tuhoamiseen, joten ei muuta kuin painetta poliitikkojen suuntaan, jotta apua virtaa Ukrainaan riittävästi! Venäjän pysäyttäminen nyt säästää ihmishenkiä tulevaisuudessa.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/United24media/status/1713881508581105691 

2. https://areena.yle.fi/1-63493765  (Rüdiger von Fritschin kommentti ajassa 19:18 eteenpäin).

3. https://puolustusvoimat.fi/documents/1951253/4047542/MAAVTKESK_Katsaus_Ilovaisk_2016.pdf/a0c74a16-90de-44d8-8a38-f33c903a8def/MAAVTKESK_Katsaus_Ilovaisk_2016.pdf.pdf  (s. 8; kyseessä on julkinen lähteistetty katsaus, jossa tarkastellaan Ilovaiskin taistelua elokuussa 2014).

4. https://www.oryxspioenkop.com/2022/02/attack-on-europe-documenting-equipment.html 

5. https://x.com/UKikaski/status/1715299685265502461 

Käynnissä olevan Avdiivkan taistelun seuraamisen lähteinä olen käyttänyt muun muassa ISW:tä, Illia Ponomarenko'a, Andrew Perpetua'a sekä  @wartranslated'ia, @NOELreports'ia, @Tendaria (1 ja 2), @UKikaski'a ja @bayraktar_1love'a. Karttapohja kuvalle deepstatemap.live.

*: Miehittämällä Krimin niemimaan Venäjä rikkoi räikeällä tavalla Budapestin sopimusta, rikoksen jälkiseuraus oli kuitenkin se, että myös muut allekirjoittajamaat, syyllistyivät tulkintani mukaan sopimusrikkoon, koska eivät ryhtyneet toimiin, joilla taattaisi Ukrainan alueellinen koskemattomuus. Tämä on merkittävä syy yhdistettynä vuosien 2014 ja 2022 alkupuoli välien tulitaukorikkomuksiin, joihin Venäjä tukemine joukkoineen syyllistyi joutumatta teoistaan vastuuseen, miksi ukrainalaisten on hyvin vaikea luottaa sopimuksiin, joiden toinen allekirjoittaja on Venäjä. Venäjällä kun ei ole tapana noudattaa sopimusta kuin sen ajan, mikä sitä hyödyttää.

#StandWithUkraine 

Operaatio Sudenkorento – MGM-140 ATACMS’in ensiesiintyminen Ukrainassa

 

Ukrainan erikoisoperaatioiden joukot (ukr. Сили спеціальних операцій, ССО eli SSO) toteuttivat viime yönä (16.-17. lokakuuta välinen yö) iskut Venäjän operoimille sotilaslentokentille miehitetyillä alueilla, Berdjanskissa ja Luhanskissa. (1) Aamun ja päivän mittaan iskuista on tihkunut entistä enemmän tietoa julki, poimin tähän kirjoitukseen eräitä merkittäviä havaintoja Berdjanskiin kohdistuneesta iskusta. Tähän mennessä (ilta, 17. lokakuuta) Luhanskiin kohdistuneesta iskusta on julkaistu vain yksittäisiä tiedonmuruja, kuten se, että yhtenä kohteena olleessa ammusvarikossa räjähdykset jatkuivat kello 11 aamupäivällä, joten operaatiokokonaisuuden kyseinen haara jää valitettavasti vähäisemmälle huomiolle. (2)

Ukrainan operaatiot Venäjän helikopteritukikohtiin 16.-17. lokakuuta välisenä yönä miehitetyillä alueilla.

Julkaistun tiedonannon mukaan Operaatio sudenkorennon myötä venäläiset menettivät ainakin yhdeksän erimallista helikopteria, ilmapuolustusjärjestelmiä ja erikoisvarusteita sekä erikoiskalustoa. Lisäksi operaatiossa vaurioitettiin lentokenttien kiitoteitä sekä ammusvarikkoa, joka tuhoutui jälkiräjähdyksissä mahdollisesti kokonaisuudessaan. Venäjän miehistötappiot lasketaan vähintäänkin kymmenissä.

Ennen operaatiota otettujen ja julkaistujen satelliittikuvien perusteella venäläisten Berdjanskin lentokentän alueelle perustamasta helikopteritukikohdasta käsin operoi taistelu- ja tulitukihelikoptereita sekä keskiraskaita kuljetushelikoptereita, joita voi myös käyttää tulitukitehtäviin. Taisteluhelikopterimallit ovat Mil Mi-24 ja Mil Mi-28 sekä Kamov Ka-52 Alligator, tulituki- ja kuljetushelikopterit ovat pääasiassa Mil Mi-8 mallia. Syyskuun lopussa julkaistun satelliittikuvan mukaan tuolloin Berdjanskin lentokentän alueelta operoi vähintäänkin 22 erilaista helikopteria. (3) Huom. julkaistussa satelliittikuvassa lentokenttä ei näy kokonaisuudessaan, eikä ole tiedossa, kuinka moni kentältä operoivista helikoptereista oli tuolloin suorittamassa tehtävää, mutta havaittavien helikoptereiden lukumäärä käy yksiin muiden tietojen kanssa. Berdjanskin lentokentälle on tavanomaisesti sijoitettuna 20-30 erilaista helikopteria.

Berdjanskin lentokenttä sijaitsee kaupungin ulkopuolella, reilut 6 kilometriä keskustasta pohjoiseen.

Berdjanskin lentokentän ilmapuolustuksesta vastasi Pantsir-S1 tykki-ohjus-ilmatorjuntajärjestelmät sekä Buk-M3 alueilmatorjuntajärjestelmät. Lentokentän alueelle oli myös sijoitettu tutkajärjestelmiä, kuten P-18 eli 1RL131 Terek-maalinosoitustutka. (4) Edellisten lisäksi Berdjanskin alueelle on sijoitettu venäläisten toimesta myös muuta ilmatorjuntakalustoa sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmiä. Kiinnostavaksi Operaatio sudenkorennon tekee se, että samalla se näyttää olleen Ukrainan Yhdysvalloilta toivoman MGM-140 ATACMS’in (Block I) ensiesiintyminen rintamalla. Visuaalisten todisteiden ohella Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kehuu lausunnossaan järjestelmän suorituskykyä:

”Sopimustamme presidentti Bidenin kanssa pannaan täytäntöön onnistuneesti. ATACMS on osoittautunut erinomaiseksi”. (5)

Yhdysvalloissa Joe Bidenin hallinto teki päätöksen ATACMS’in toimittamisesta Ukrainaan kuluvan vuoden syyskuun 21. päivä. (6) Ja seuraavaksi visuaalisiin todisteisiin.

Berdjanskin lentokentän läheltä löytynyt MGM-140 ATACMS’in moottoriyksikkö, myös toinen vastaava moottoriyksikkö on löytynyt lentokentän läheltä.

Alla on pari kuvaa Berdjanskin lentokentän alueelta löytyneistä M74 tytärammuksen jäänteistä.

Yhdysvaltojen toimitettua MGM-140 ATACMS taktisia ohjusjärjestelmiä Ukrainaan ylitetään jälleen yksi Kremlin määrittelemä ”punainen viiva”. Tulemme jatkossa näkemään Venäjän hallinnon taholta puhinaa ja pihinää sekä sodan eskalaatiolla uhkailemista, mutta on enemmän kuin todennäköistä, että tälläkään kertaa Venäjä ei ryhdy sanoista tekoihin. Miksikö? Siksi koska sanoista tekoihin siirtyminen muodostaisi samalla Vladimir Putinille ja hänen lähipiirilleen todellisen uhan asemansa ja valtansa menettämiselle. Viimekädessä heille se (ja sen tuomat edut) ovat tärkeämpiä kuin mikään muu, ja siihen he takertuvat kiinni kynsin hampain.

ATACMS’in toimittamisen myötä on kiintoisaa seurata mitä Saksan liittokansleri Olaf Scholz tekee seuraavaksi. Nimittäin Ukrainan saatua ATACMS’eja poistuu syy olla toimittamatta Taurus-risteilyohjuksia maalle. Tähän mennessä Scholz on eskalaatiopelon tähden evännyt luvan toimittaa Tauruksia Ukrainalle. Niin tyytyväinen kuin olenkin ATACMS’in ilmaantumisesta taistelukentälle, niin samalla en voi muuta kuin harmitella sitä, että järjestelmän toimittaminen kesti näinkin kauan. Jo vuosi sitten, syksyllä 2022, oli nähtävillä se, että Venäjä oppii operoimaan M142 HIMARSin ja sen käytössä olevien rakettien muodostaman uhan alla, siirtämällä huoltoaan kauemmas selustaan. Vastaus siihen, talven alla, olisi ollut pitkän kantaman ATACMS’in toimittaminen Ukrainalle, jonka seurauksena Venäjän operointi viime talvena olisi muuttunut merkittävästi hankalammaksi. Saavutetaanko järjestelmällä nyt vastaavaa hyötyä? Jollei täysin samaa, niin jo tämä päivä osoittaa sen, että sen käytöllä tulee olemaan vaikutusta Venäjän operointiin vaikeuttaen sitä.  

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/KyivIndependent/status/1714249247824953344 

2. https://x.com/Heroiam_Slava/status/1714271381171630418 

3. https://x.com/bradyafr/status/1707847715789672710 

4. https://x.com/JayinKyiv/status/1714220037240746213 

5. https://x.com/AFUStratCom/status/1714315198280999051 

6. https://www.politico.com/news/2023/10/17/biden-decision-send-longer-range-missiles-to-ukraine-00121969

Lähdeaineistona hyödynnetty myös muita julkaistuja satelliittikuvia ja raportteja alueelta, kuten Сили Спеціальних Операцій ЗС України. Lähdeaineistona on myös käytetty venäläissotilaan viime yönä iskun jälkeen kuvaamaan yli viiden minuutin mittaista verkkoon lataamaa videota.

Havainnekuva M142 HIMARSin ja M270 MLRS:n käyttämien rakettien sekä taktisten ohjusten kantomatkoista sotatoimialueella, kuva by @intelwalrus ja @ameliairheart.

 

#StandWithUkraine 

Muistutus Venäjän luotettavuudesta sopimuskumppanina – venäläinen ”tulitauko”

 

Aiemmin tällä viikolla Yleisradio päästi jälleen ”ääneen” Rand-ajatushautomon Samuel Charapin, jonka lausunnot ja kommentit Ukrainan sodasta ovat aiemminkin herättäneet huomiota. (1 ja 2) Hän on jo pidemmän aikaa, ja hyvin johdonmukaisesti, ajanut agendaa, jonka mukaan Ukraina ei voi voittaa sotaa taistelukentällä, joten jokin muu ratkaisu on löydettävä – valitettavaa on se, että tämä ”muu ratkaisu” on käytännössä aina sellainen, joka hyödyttää Venäjää mutta jossa Ukrainan ja ukrainalaisten (miehitettyjen alueiden asukkaat mukaan lukien) tarpeet eivät tule täytetyksi. Toisin sanoen, häikäilemättömään ja rikolliseen sotaan ryhtynyt ydinasevalta Venäjä saa tahtonsa jollain tasolla läpi ja laajennettua Ukrainalta miehittämäänsä aluetta. Charapilta toistuvasti kommentteja ”kinuavia” medioitakin sopii soimata kotiläksyjen tekemättömyydestä, johon teemaan palaan kirjoitukseni lopulla.

En kuitenkaan ryhdy vääntämään rautalangasta sitä, miksi on vaarallista antaa Venäjälle myöten, ryhtyä rakentamaan aselepoa (tai tulitaukoa) nykyisessä tilanteessa. Sen sijaan käännän kelloa taaksepäin ja lainaan vuosientakaista kirjoitustani ”Venäläinen ’tulitauko’” muistuttaakseni ihmisiä, millainen tilanne oli vuosien 2014, 2015 ja 2016 aikana ja kuinka hyväuskoisina kuvittelimme silloisten sopimusten lopulta johtavan tilanteeseen, jossa sota (jota termiä harvemmin käytettiin) Itä-Ukrainassa päättyisi. Silloinen hyväuskoisuutemme ja naiivi suhtautumisemme Venäjään (puhun nyt päättäjistä), johti Venäjän 24. helmikuuta 2022 aloittamaan tuhoamissotaan. Mikä estää, ettei näin käy tulevaisuudessakin, jos Venäjä saa entistä tukevamman jalansijan Ukrainassa? Ei mikään, jos lännellä ei ole nyt rohkeutta pysäyttää Venäjää, ei sillä ole sitä tulevaisuudessakaan, kun Venäjä (ydinaseilla uhaten) jatkaa tuhoamissotaa Ukrainassa.

Huomautus lukijoille, kirjoitukseni ”Venäläinen ’tulitauko’” on alun perin julkaistu SSS-Radion verkkosivulla, todennäköisesti vuoden 2016 alkupuolella. Lainaan kirjoituksesta alle merkittäviä osia, lisäten tarvittaessa täydentäviä kommentteja, alkuperäisen tekstin ollessa kursiivilla-kirjoitettua. Alkuperäisestä kirjoituksestani poistan turhaa tautologiaa.

Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisen kevään ja kesän ukrainalaisia kaatuneita. Me unohdamme usein sen, että ensimmäisen kevään ja kesän kaatuneilla tarkoitetaan vuoden 2014 taisteluissa kaatuneita. 

Venäläinen “tulitauko”

Kirjoituksen otsikko saattaa pohdituttaa jotakuta, mikä tai millainen on ”venäläinen ’tulitauko’”? Venäjän ja sen erikoisoperaattoreiden keväällä 2014 Itä-Ukrainaan kylvämän sodan myötä termi erilaisine muotoineen tuli tutuksi sotaa seuraaville, Ukrainan ja Venäjän sekä sen tukemien nukketasavaltojen solmiessa lukuisia tulitaukoja. Nämä ”tulitauot” päättyivät usein ennen kuin kunnolla ehtivät edes alkaakaan. Voimme todeta, että lähes kaikissa tapauksissa sovittua ”tulitaukoa” rikkoivat ensinnä Venäjän varustamat joukot. ”Venäläinen ’tulitauko’” on tulitauko, jonka ei ole tarkoituskaan pitää, joka Venäjän ja sille alisteisten joukkojen toimesta solmittiin vilpillisin lähtökohdin. Ja seuraavaksi vuosientakaiseen kirjoitukseen.

”Ukrainan sota on hiljalleen painunut taka-alalle Suomessa, hetkittäin se nousee päiväksi pariksi esille, kunnes jälleen hiljaisuus valtaa alaa ja Ukrainassa käytävä sota on pieni viite uutisissa. Toisinaan Ukrainan sodasta näkee edelleen käytettävän termiä sisällissota, joko siinä merkityksessä, että Ukrainan sota alkoi sisällissodasta tai sitten merkityksessä, jossa Ukrainassa on edelleen sisällissota – näin siis suomenkielisessä mediassa. Kumpikin tavoista ilmaista Ukrainassa käytävää sotaa on väärä, mutta erityisen harhaanjohtavaa on käyttää Ukrainan sodasta nyt termiä ’sisällissota’, kuvata Ukrainassa käytävää sotaa ’sisällissodaksi’. (1)

Mutta yhtä lailla harhauttavaa on kuvata Ukrainan sodan alkaneen sisällissotana, kuten Matti Vanhanen tekee kirjassaan ’Ulkopolitiikkaa’, seuraavaksi lainaus Vanhasen teoksesta:

”Ukraina hoiti omat asiansa huonosti, ja ulkopuoliset pääsivät sekaantumaan sen asioihin. Se, että suuressa eurooppalaisessa valtiossa sisäiset asiat menevät niin solmuun, että lopputuloksena on vallankaappaus torilla ja väestön jakautuminen sisällissotaan, antoi osalle väestöä ja Venäjälle mahdollisuuden kaapata Krim.” (s. 41).

Matti Vanhanen osuu oikeaan siinä, että Ukraina hoiti omat asiansa huonosti – se, tai sen johdossa olleet henkilöt, Janukovitšin klaani – hoitivat tehtävänsä huonosti. He eivät ajatelleet kansallista etua vaan omaa etuaan. Mutta muuten voidaan sanoa, että Matti Vanhasen arvio ei osu oikeaan, etenkin tapahtumien aikajana ei täsmää, jolloin seurauksena on sitten se, että johtopäätöskään ei ole oikea.

Kuten tiedämme, Euromaidan alkoi marraskuun lopulla 2013. Se oli seurausta siitä, ettei Viktor Janukovitš allekirjoittanut EU:n kanssa neuvoteltua assosiaatio- ja vapaakauppasopimusta vaan hän taipui Putinin painostuksen edessä. Tästä pettyneenä kansalaiset lähtivät kadulle, kokoontuen Kiovassa Maidanille. Euromaidan liikehdintä johti lopulta, hallinnon toteuttaman brutaalin hyökkäyksen, ja verenvuodatuksen jälkeen Janukovitšin pakenemiseen Kiovasta helmikuun 2014 lopulla. Tässä vaiheessa Ukrainassa ei vielä ollut sisällissodasta tietoakaan, mellakat olivat pääosin keskittyneet Kiovaan – mutta muuallakin Ukrainassa oli tuettu Euromaidan liikettä. Kiovassa liikkeeseen oli liittynyt osallistujia kautta Ukrainan, kuin myös ulkomailtakin.

Kiovassa helmikuun lopulla tapahtunutta vallanvaihtoa seurasi liikehdintä Krimillä, liikkeelle lähtivät erityisesti paikallisen venäläismielisen pienpuolueen ’Venäjän yhtenäisyys’ kannattajat johtajanaan Sergei Aksjonov. Ennen Venäjän Krimillä suorittamaa miehitystä, puolueella oli ollut kokonaista 3 edustajaa Krimin satapaikkaisessa parlamentissa. (2) Tätä tapahtumaa seurasi Venäjän asevoimillaan ja turvallisuuspalvelun erikoisjoukoilla suorittama Krimin niemimaan miehittäminen, jonka seurauksena niemimaalla järjestettiin laiton kansanäänestys, jonka jälkeen niemimaa liitettiin laittomasti Venäjään.

Tämä kaikki tapahtui ennen kuin Itä-Ukrainassa alkoi sota, jota Vanhanen kutsuu kirjassaan ”sisällissodaksi” ja jota muissakin yhteyksissä on erheellisesti kutsuttu sisällissodaksi. Jo nyt voidaan päätellä se, että Vanhasen kirjassaan esittämä aikajänne on väärä: Maidania ei seurannut vallanvaihdon jälkeen sisällissota vaan Venäjän suorittama Krimin niemimaan miehittäminen.

On myös hyvin kiistanalaista käyttää Itä-Ukrainassa käytävästä sodasta nimeä ’sisällissota’, etenkin se on ollut tätä kesästä 2014, jolloin oli hyvin selvää, että taustalla on Venäjän hyvin aktiiviset ja aggressiiviset toimet. Käytännössä termin ’sisällissota’ käyttäminen on ollut kiistanalaista alusta alkaen. Kuitenkin on ymmärrettävää, että kevään ja alkukesän 2014 aikana käytettiin termiä ’separatismi’ ja arvioitiin liikehdinnän saaneen laajaa kannatusta paikallisissa. Mikä ei todellisuudessa pitänyt paikkaansa, vaan alusta alkaen ’separatismi’ oli Venäjän aktiivisia ja aggressiivisia toimia Ukrainan horjuttamiseksi ja palauttamiseksi uudelleen Venäjän omaan valtapiiriin.”

Täsmennän, pidän ymmärrettävänä sitä, että keväällä ja kesällä 2014 media kirjoitti ”separatismista” tapahtumakulun ollessa uuden ja kokonaiskuvan hämmentävän. Tuolloin asiantuntijatkin esittivät toisistaan poikkeavia arvioita Venäjän roolista.

”Tapahtumakulkua avasi tarkemmin Igor Girkinin eli Igor Strelkov niinkin aikaisin kuin marraskuussa 2014. Girkin oli näkyvässä roolissa sotilaskomentajana kevään ja kesän 2014 aikana miehitetyn Donetskin alueella. The Moscow Times’in artikkelissa hän kuvaa oivallisella tavalla sitä mikä rooli hänellä ja Venäjällä oli Itä-Ukrainassa väkivaltaisuuksien ja sodan alkuvaiheessa:

'I was the one who pulled the trigger of this war,’ Strelkov said in an interview published Thursday with Russia's Zavtra newspaper, which espouses imperialist views.

‘If our unit hadn't crossed the border, everything would have fizzled out — like in [the Ukrainian city of] Kharkiv, like in Odessa,’ Strelkov, who uses that nom-de-guerre meaning ‘Shooter’ to replace his last name Girkin, was quoted as saying.

‘There would have been several dozen killed, burned, detained. And that would have been the end of it. But the flywheel of the war, which is continuing to this day, was spun by our unit. We mixed up all the cards on the table,’ he said.’ (3)

Huomioitavaa on se, että Strelkov ei nimitä Ukrainan sotaa ’sisällissodaksi’ vaan hän puhuu ’sodasta’. Toisaalta hän korostaa omaa merkitystään huomattavan paljon kuvatessaan tapahtumien kulkua ’I was the one who pulled the trigger…’. Käytännössä kyse oli Venäjän aggressiivisesta toiminnasta, yksinkertaistettuna jatkoa Krimin operaatiolle, eli Strelkovin olisi ollut syytä kuvata sodan alkua ’Russia was the one who pulled…’. - - -”.

Venäjän rooli rahoittajana, varustajana ja toimeenpanijana avautui laajemmin nk. Surkov Leaksin myötä. (3) Vuoto sai nimensä Vladislav Surkovin mukaan, joka kuului Kremlin sisäpiiriin ja jonka vastuulla Ukrainan (ts. Donbasin) asiat olivat erottamiseensa, helmikuussa 2020, asti. Surkov Leaksissa oli kyse ukrainalaisen CyberHunta-hakkeriryhmän yli gigatavun sähköposti ja asiakirjavuodosta, joka oli peräisin Surkovin toimistosta sekä hänen sähköpostista.

” - - - Sotatoimialueen toistuvista tulitauoista huolimatta raskaita taisteluita käydään kaiken aikaa, esim. Donetskin luoteis- ja pohjoispuolella on käyty raskaita taisteluita jo pidemmän aikaa. Ukrainan asevoimien ja vapaaehtoispataljoonien menettäessä miehiä kuolleina ja haavoittuneina päivittäin. Juuri päättyneen maaliskuun kuluessa Ukrainan sotilastappiot olivat 19 kuollutta ja 128 haavoittunutta. Kuolleista vain yksi menehtyi muussa kuin taistelutilanteessa. (4) Maaliskuun kuluessa rekisteröitiin myös muutamia siviileiden vammautumisia taistelutoimien seurauksena tai räjähteiden/miinojen räjähdyksiin. Nämä tiedot ovat Ukrainan hallinnassa olevilta alueilta.

Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta on olennaisesti vaikeampaa saada paikkansa pitävää luotettavaa tietoa. Heillä propagandan osuus on suuri, uutisia värittävät propagandaa sisältävät ’tietoiskut’, jotka vaikeuttavat merkittävällä tavalla uutisten paikkansapitävyyden arviointia. Samoin osa uutisista on keksittyjä tai hyvin räikeästi muunneltuja. Osa on tunnustetustikin propagandaa ja heidän käymää tiedotussotaa. Tällaisessa propagandistisessa tehtävässä alueella toimii myös suomalainen Janus Putkonen, DONi News:in päätoimittajana. (5)

ETYJ eli OSCE on raportoinut huomattavan paljon tulitaukorikkomuksista kuin myös muista rikkomuksista joihin Venäjä, ja sen tukemat joukot ovat syyllistyneet. Tulitaukosopimuksen mukaan raskas aseistus piti vetää rintamalta selustaan valvotuille alueille, on kuitenkin käynyt siten, että näille paikoille siirrettyä kalustoa (esim. panssarivaunuja ja telatykkejä) on kadonnut eikä niiden sijaintipaikka ole täten enää ETYJ:n tarkkailijoiden tiedossa. Miehitetyillä alueilla on ETYJ:n havaintojen mukaan sijoitettu raskasta aseistusta myös siviilirakennusten tuntumaan, esim. 3. huhtikuuta julkaistussa raportissa mainitaan ainakin kuuden 2S3 Akatsiya 152 millin telatykin sijoitetun siviilirakennuksen takapihalle Mokrojelantšykin kylässä Donetskista kaakkoon. (6) Alue on selustassa, mutta tästä huolimatta telatykit olivat paikassa, jossa niiden ei pitäisi olla.”

Sodan tulevina vuosina (eli vuodesta 2016 eteenpäin) ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tehtävänkuva Donbasissa kävi entistäkin haasteellisemmaksi. (4) Sen toimintaa estettiin ja haitattiin kaiken aikaa Venäjän johtamien ja varustamien joukkojen taholta. Venäjän roolin ollessa vähintäänkin kiinnostavan. Sen ohella, että maa oli osallinen sodassa, se osallistui kaiken aikaa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission toimintaan, mikä sekin oli seurausta länsimaiden lepsuudesta ja kyvyttömyydestä vastata Venäjän haasteisiin riittävän määrätietoisesti.

”- - - havaintojen perusteella voidaan sanoa, että Minsk II sopimus ei ole toteutunut eikä tulitauko pidä, joten Ukrainan kohdalla on syytä puhua edelleen sodankäynnistä tai asemasodasta. Se, että tilanne rintamalla ei ole juurikaan muuttunut, sotilaita ja siviilejä kuolee edelleen, haavoittuneita tulee lähes jokainen päivä, on syytä pitää mielessä. Tämän seurauksena on myös hyvin loogista, että Venäjää muistutetaan säännönmukaisesti siitä, ettei se ja sen tukemat militantit, jotka ovat käytännössä Venäjän hallinnolle alisteisia, ole täyttäneet tulitaukosopimuksen ehtoja vähäisemmissäkään määrin. Tästä seuraa sitten se, että Venäjään kohdistettuja sanktioita ei tule lieventää. On myös hyvin huolestuttavaa, että merkittävinä pidettävät suomalaiset toimivat vähintäänkin moraalisesti arveluttavalla tavalla siirtyessä pakotelistalla olevien yritysten palvelukseen, ent. pääministerimme Esko Ahon tapauksessa, Sberbankin hallitukseen. Yhtä lailla nykyisen pääministerin Juha Sipilän tapausta vähättelevät kommentit pistävät mietityttämään. Tämä omalta osaltaan hajottaa EU:n yhteistä rintamaa Venäjän toimia vastaan. Teko voi näyttäytyä vähäisenä, mutta on huomioitava kokonaisuus ja se, kuinka Venäjä hyödyntää näitä EU-rintamasta lipeämisiä omassa viestinnässään – kuin myös propagandassaan.

Tärkeää on myös se, että länsimaat eivät unohda Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa. Kyseessä on sota, jossa on kuollut tuhansia sotilaita ja siviilejä, Saksan tiedustelupalvelun mukaan kuolleiden kokonaismäärä voi olla jopa 50 000. (7) YK on aiemmin arvioinut sodassa menehtyneet 5400 sotilasta ja siviiliä, Ukrainan hallinto on arvioinut siviilitappioiksi 5400 ja sotilastappioiksi 1200. (8) Nämä lukemat eivät ole ajantasaisia. YK:n alainen OCHA on arvioinut helmikuun 16. 2016 mennessä Ukrainan sodassa menehtyneen kaikkiaan 9167 ihmistä Donbassin väkivaltaisuuksien alun eli 6. huhtikuuta 2014 jälkeen. Kyseessä on kaikin mittarein mitattuna tämän vuosituhannen huomattavimpia käynnissä olevia sotia. Kyseistä sotaa on myös nimitetty Venäjän asevoimien kenttälaboratorioksi, jossa he ovat testanneet aseistustaan ja taktiikoitaan. Itä-Ukrainassa onkin havaittu lukuisia kertoja Venäjän asevoimien moderneintakin kalustoa vanhemman ”raudan” ohella.

Käynnissä olevan sodan väheksyntä ja aliarvioiminen, puhumattakaan, että pitää sitä sisällissotana on käytännössä Venäjän pussiin pelaamista – juuri sitä mitä Putinin propagandakoneisto haluaa (ja kaipaa).”

* * *

Edellä, Venäläinen ”tulitauko” -kirjoituksessa pääsimme kurkistamaan historiaan, aikaan, jolloin sota Donbasissa oli jo muuttunut asemasodaksi, jota kesti vuosien ajan, kunnes 24. helmikuuta 2022 kaikki muuttui merkittävällä tapaa Venäjän aloittaessa laajan koko Ukrainaan kohdistuvan offensiivin. Näiden vuosien kuluessa Donbasiin solmittiin lukuisia tulitaukoja, jotka olivat vain sanoja paperilla. Näinä vuosina nähtiin myös Minskin sopimukset, joiden henkeä Venäjän ei todennäköisesti edes ollut tarkoituskaan noudattaa. Venäjän toimet saivat myös aikaan sen, että Ukrainan oli mahdotonta panna sopimuksia täytäntöön sovitussa laajuudessa. Mikäli se olisi niin tehnyt, Venäjä olisi saanut toimivan vipuvarren, jolla vaikuttaa Ukrainan sisäpolitiikkaan ja mahdollisesti saavuttaa päämääränsä, johon se nyt koettaa päästä asevoimin.

Olisin erittäin kiinnostunut kuulemaan Samuel Charapin kaltaisilta puhuvilta päiltä sen, kuinka luotettavana sopimuskumppanina he pitävät Venäjää. En myöskään lähtisi etsimään tapaa järjestää Ukrainan turvatakuut Lähi-idästä, siitä kuinka Yhdysvallat tukee Israelia, kuten Charap ehdottaa. (5) Minun on vaikea kuvitella, että Yhdysvallat (tai yksikään länsimaista) sitoutuisi samalla tapaa Ukrainan turvallisuuden turvaamiseen, mitä Yhdysvallat on sitoutunut Israelin tukemiseen. Ei tarvinne vääntää rautalangasta syitä tähän!

Turvatakuiden rinnalla kulkee myös kaiken aikaa toinen kysymys, kuinka taata ihmisoikeuksien toteutuminen miljoonille ukrainalaisille, jotka asuvat Venäjän miehittämillä alueilla? Jätämmekö heidät oman onnensa nojaan? Mikä itse asiassa olisi varsin luontevaa käyttäytymistä moraaliposeerausta harjoittaville länsimaille. Leukoja kyllä louskutetaan mutta kun pitäisi siirtyä sanoista tekoihin, niin alkaa selittely.

Toivoisinkin, että jatkossa toimittajat haastaisivat näitä puhuvia päitä nykyistä enemmän, vaatisivat ottamaan kantaa ”entä, jos”-kysymyksiin. Tämän vuoden heinäkuussa kirjoittamassani blogissa ”Media päästää ’puhuvat päät’ aivan liian helpolla” muutamia skenaarioita, joita toivoisin toimittajien nostavan esiin haastatteluissaan.

 

Marko  

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20053664 

2. https://yle.fi/a/74-20036526 

3. https://www.atlanticcouncil.org/blogs/ukrainealert/russia-funds-and-manages-conflict-in-ukraine-leaks-show/ 

4. Aiheesta lähteistettynä kirjoituksessani ETYJ epäkiitollisessa asemassa Ukrainan sotanäyttämöllä, julkaistu huhtikuussa 2021.

5. https://yle.fi/a/74-20053664 

Alkuperäisen Venäläinen ”tulitauko” -kirjoituksen lähteet. Osa linkeistä ei välttämättä enää toimi tai ole turvallinen avata (esim. dninews):

1. http://www.skp.fi/2015-16-6/ukrainan-sisallissota-rauhanliikkeen-koetinkivi 

2. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_Aksjonov 

3. http://www.themoscowtimes.com/news/article/russias-igor-strelkov-i-am-responsible-for-war-in-eastern-ukraine/511584.html

4. http://uatoday.tv/politics/full-ceasefire-19-ukrainian-servicemen-killed-128-wounded-in-march-623286.html 

5. https://dninews.com/?q=content/about-us  Huom. linkki ei välttämättä ole turvallinen avata.

6. http://www.osce.org/ukraine-smm/231341 

7. http://www.faz.net/aktuell/politik/ausland/ukraine-sicherheitskreise-bis-zu-50-000-tote-13416132.html 

8. http://euromaidanpress.com/2015/02/08/german-intelligence-putins-war-in-ukraine-has-already-claimed-50000-dead/