Valemedia MV-lehden oikeudenkäynneistä – toimittaja Jessikka Aron häirintä jatkuu

Kesäkuun 13. 2018 alkoi nk. MV-lehden oikeudenkäynti, julkaisun perustajaa Ilja Janitskinia, julkaisuun sisältöä tuottanutta Johan Bäckmania sekä julkaisun keskustelufoorumin moderaattorinakin toiminutta Asta Tuomista vastaan. Kokonaisuudessaan oikeudenkäynti oli hyvin laaja, tässä kirjoituksessa keskityn Yleisradion toimittaja Jessikka Aroon kohdistuneeseen pitkäkestoiseen häirintään, käytännössä psyykkiseen väkivaltaan, johon sisältyi ja sisältyy edelleen, impulsiivisen fyysisen väkivallan uhka.

Johan Bäckman Helsingin käräjäoikeudessa 13. kesäkuuta 2018.

Viime vuoden kesästä ja Helsingin käräjäoikeuden ensimmäisestä istunnosta on kuljettu pitkä matka tämän vuoden joulunalusaikaan ja Helsingin hovioikeuden istuntokokonaisuuteen ja viime viikon torstain (19. joulukuuta) pidettyyn istuntoon, jossa kuultiin puolustuksen viimeistä todistajaa – Mario Argentaa – sekä loppulausunnot.

Kuvakaappaus MV-lehti.

Tähän reiluun vuoteen mahtuu myös MV-lehden siirto sen perustajalta Ilja Janitskinilta miehitetyssä Luhanskissa asuvan, propagandisti Janus Putkosen komentoon. MV-lehti siirtyi Janitskinilta Putkoselle tämän vuoden huhtikuussa, julkaisun sisällössä oli kesällä ja alkusyksystä havaittavissa pienoista muutosta, sanoisin, että propagandistiset Venäjä-uutiset sekä Venäjä-myönteinen informaatiovaikuttaminen lisääntyivät merkittävästi, nyt vuoden lähestyessä loppuaan sivuston sisältö – Aroon kohdistuvine herjausjuttuineen – muistuttaa enemmän alkuperäistä MV-lehteä. Omistajavaihdoksen myötä MV-lehden nimikin muuttui Uudeksi MV-lehdeksi, todellisen muutoksen ollessa lopultakin kosmeettisen, sillä sisällöllisesti ainoa merkittävä muutos on edellä kuvailemani myönteisen Venäjä-uutisoinnin ja vaikuttamisen lisääntyminen.

Olin paikalla viime torstaina kuuntelemassa loppulausuntoja valtaosan päivästä, lounastauon jälkeen iltapäivällä en enää päässyt paikalle, joten iltapäivän osalta tietoni perustuvat Johannes Kosken ansiokkaaseen twiittaamiseen istuntosalista ja oikeustalolta. (1)

Itse olin seurannut Jessikka Aroon kohdistettua häirintää, uhkailua, lokakampanjointia sekä edellisiin nivoutuvia muita vastenmielisiä ilmiöitä vuosien ajan, kirjoittanutkin niistä blogeja, joista osaan olin varmistanut tiedot Arolta itseltään ja eräissä tapauksissa pitäytynyt julkisista lähteistä löydettävissä tiedoissa. Menneen syksyn kuluessa luin myös Aron erinomaisen kiinnostavan (ja silmiä entisestään avaavan) tietokirjan Putinin Trollit: tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta kyetäkseni ymmärtää kokonaisuutta entistä paremmin, mutta tästä kaikesta huolimatta, olen sitä mieltä, että viime torstainen loppulausuntojen kuuleminen syyttäjän ja Aron asianajajan osalta omalla tavallaan asetti viimeiset palat kohdilleen. 

Jessikka Aro: Putinin Trollit: tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta.

Ensinnä on syytä huomioida motiivit Janitskinin ja Bäckmanin toimien taustalla, ensin mainittua motivoi kosto Bäckmanilla oli poliittinen motiivi. Janitskin halusi kostaa Arolle kirjoittelun, tässä kohdin on tosin syytä muistaa, että kosto-motiivin kannalta merkittävässä roolissa oli Aron 19. toukokuuta 2015 Yleisradion verkkosivulla julkaisemaan Kioski tutkii: Näin Venäjä-trollit manipuloivat suomalaisia…-artikkeli, jossa mainitaan (lyhyelti mutta perustellusti) MV-lehti, Aro ei kuitenkaan ole kirjoittanut artikkelia Ilja Janitskinista itsestään.

Janitskinin kosto-motiivi johti syyttäjän mukaan poikkeuksellisen vakavaan vainoamis- ja kunnianloukkausasiaan, jossa toiminta on ylittänyt kaiken sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kihlakunnansyyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen lausui samansuuntaisesti käräjäoikeuden ensimmäisen istunnon yhteydessä kesäkuussa 2018: ”Näistä Jessikka Aroon kohdistunut kokonaisuus on mittasuhteiltaan omassa luokassaan” ja ”Hän on työssään kirjoittamiensa artikkelien vuoksi joutunut ensin Bäckmanin ja sitten MV-lehden maalitauluksi. Sitten on alkanut organisoitu kampanja, jossa Aron kohtelu on ollut suomalaisessa mittakaavassa aika ainutlaatuista.” (2)

Jos Ilja Janitskinia ajoi eteenpäin kosto, Johan Bäckmanilla oli, hänen kertomansa mukaan, poliittinen motiivi toimilleen, Bäckman on myös ollut Venäjän presidentinhallinnon alaisen ajatushautomo RISI:n listoilla Aroon kohdistuneen häirintä- ja lokakampanjan aikana – mitä itse pidän raskauttavana tekijänä. Tämä toimisuhde RISI:in herättää myös erinäisiä ajatuksia sen suhteen, että onko toiminnalla muitakin ulottuvuuksia kuin ainoastaan Bäckmanin henkilökohtainen (?) poliittinen motiivi. Bäckmanin itsensä mukaan hänen toiminnan eräänä tavoitteena on ollut informaatiovaikuttaminen Yleisradioon.

Kiinnostavaa tapauksessa on se, että MV-lehden (Janitskin & co) toimesta toimintaa on puolusteltu sillä, että ”Aro on julkisuuden henkilö”, kuitenkin on käynyt ilmeisen selväksi se, että Janitskinilla ei ollut mitään käsitystä Yleisradion rivitoimittaja Jessikka Arosta ennen artikkelia, jossa Aro mainitsee MV-lehden nimeltä. Hovioikeudessa esitettyjen loppulausuntojen perusteella voidaan todeta, että Aroon kohdistuneen kampanjan taustalla olevien henkilöiden tarkoituksena oli kirjoituksillaan tehdä Arosta julkisuuden henkilö, ja täten puolustella omaa toimintaansa. Toimittaja Aroon kohdistunut toiminta on ollut oikeudessa syytettyinä olleiden henkilöiden toimesta ollut pitkäaikaista, toistuvaa ja jatkuvaa.

Pitkäaikaisuudesta, toistuvuudesta ja jatkuvuudesta todisteeksi voidaan mainita se, että pelkästään Arosta MV-lehteen kirjoitettuja häpäisy- ja lokajulkaisuja on luettu jo reilusti yli 670 000 kertaa, ja uusimmat kirjoitukset ovat joulukuulta ja nyt häirintää on laajennettu Jessikka Aron siskoon Pipsa Aroon. Tämä siskoon kohdennettu häirintä on nähtävä osana kokonaisuutta, Jessikka Aron vastaista kampanjointia mutta sillä on myös muita – laajempia – tarpeita, se (ja muut vastaavat) toimivat varoituksena ja uhkauksena muille: älkää ryhtykö ryppyilemään meille tai jos ryhdytte, niin pelkästään te ette ole kohteemme, vaan myös läheisenne voivat joutua häväistyiksi.

Arosta on Kronströmin (Jessikka Aron asianajaja) mukaan kirjoitettu yhteensä 300 juttua MV-lehteen, näillä jutuilla on miljoonia lukukertoja.

Johan Bäckman on pyrkinyt esittämään toiminnan olleen molemminpuolista, hovioikeudessakin esitettyjen todisteiden valossa toiminta on muuttunut yksipuoliseksi jo lokakuussa 2014, jonka jälkeen Bäckman on lähestynyt erilaisin motiivein ja tarkoitusperin toimittaja Aroa lukuisia kertoja, kerännyt hänestä tietoa erilaisia kanavia ja lähteitä hyväksikäyttäen, myös Aron kollegoja on lähestytty tietojenkalastelun myötä. Bäckman näyttää aktivoituneen eriasteiseen toimintaan Aron 15. syyskuuta 2014 julkaiseman tiedonkeruu-artikkelin jälkeen. (3)

Hovioikeudessa esitettyjen loppulausuntojen mukaan Bäckman on myös kerännyt materiaalia MV-lehden sisältöön (päätelmän mukaan tieto Aron huumetuomista ja asiakirjat ovat Bäckmanilta lähtöisin), kehottanut Janitskinia julkaisemaan yksittäisiä juttuja – ei vaan kerran, vaan useita kertoja ja huumetuomiosta myös englannin kieliselle finncrime-sivustolle, koska siellä on parempi näkyvyys. Bäckmanin toimintaa kuvattiin hovioikeudessa suunnitelmalliseksi ja se on aiheuttanut huomattavan määrän pelkoa ja ahdistusta Arossa.

Sivuhuomiona on todettava, että Bäckman on myös kohdistanut Aroon suoria ja epäsuoria toimia, ja on myös syytä muistaa, että hän on voinut hyödyntää yhteyksiään venäläisiin mediataloihin toiminnassaan mutta olemassa on myös tanskalainen tvisti. Nimittäin Johan Bäckman ja tanskalainen bloggaaja Jesper Larsen tapasivat Helsingissä syksyllä 2017 ja kuukaudenpäivät tästä Larsen julkaisi uhkaukseen päättyvän blogikirjoituksen, uhkauksessaan hän lupasi paljastaa Aron koko historian. (4) Tietääkseni Larsen ei ollut kirjoittanut riviäkään Arosta ennen tapaamistaan Bäckmanin kanssa, hänen blogikirjoituksensa piti sisällään suomalaislähtöistä disinformaatiota Arosta.

Näin loppuun poimin syyttäjän loppulausunnosta muutaman merkittävän kohdan:

”On tehty rahankeräysrikoksia. MV-lehden toiminnalla tehty reilut 44 000 euroa tuloja. On hyväksikäytetty törkeästi sananvapauden perusoikeutta, siten että toisten ihmisten sananvapaus on rajoittunut. On ollut tarkoitus vaientaa Jessikka Aro.”

”Syyttäjän näkemys Bäckmanin toiminnasta on se, että tarkoitus on ollut saada Aro jatkuvaan epävarmuuden tilaan. Tämä tila on omiaan aiheuttamaan pelkoa ja ahdistusta. Bäckmanin toiminta on varsin ovelaa. On käytetty monia erilaisia tapoja ottaa yhteyttä Aroon.”

”Bäckman ei pystynyt pidättelemään voitonriemuaan. Hän esimerkiksi julisti itsensä "infosodan voittajaksi" Messenger-palvelussa. Kyse ei ole tavanomaisesta vainoamisesta. Kyse on informaatiovaikuttamiseen erikoistuneen henkilön hienovaraisesta kampanjasta.”

Sekä kohta, jolla – onnistuessaan – voi olla hyvinkin kauaskantoisia seuraamuksia:

”Informaatiovaikuttamisesta seuraava toimittajien itsesensuuri on uhka sananvapaudelle, yhteiskunnalliselle keskustelulle sekä koko demokraattiselle järjestelmälle.”

Janitskinia, Bäckmania ja tässä kirjoituksessa vähäisemmälle huomiolle jäänyttä Tuomista on näkyvästi (ja äänekkäästi) tukenut joukko ”kansallismielisinä” itseään pitäviä henkilöitä, joiden mielestä oikeudenkäynnissä on myös kyse sananvapaudesta, ja kyllä on, mutta ei siten kuten he kuvittelevat asian olevan. Nimittäin syyttäjän loppulausunto pitää sisällään merkittävän havainnon: MV-lehden toiminnalla on rajoitettu räikeästi muiden sananvapautta.

Marko

1. https://twitter.com/johanneskoski/status/1207555243032100865?s=20 

2. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005717334.html 

3. https://yle.fi/uutiset/3-7470016 

4. https://www.kommunikationsforum.dk/jesper-larsen-5/blog/afsloering-dansk-politik-designes-af-lyssky-taenketank-del-1 

Lokakampanjasta, jossa on tämä tanskalainen tvisti, kirjoitin lyhyen yhteenvedon blogiin otsikolla ”Kansainvälisen lokakampanjan kohteena”.

Venäjän presidentti puhuu potaskaa

Tällä viikolla pääsimme jälleen kerran "nauttimaan" venäläisestä spektaakkelista – näytelmästä etten sanoisi – kun Venäjän presidentti Vladimir Putin piti Moskovassa lähes 4½ tuntia kestäneen lehdistötilaisuuden. Tilaisuuden, jossa toimittajat Venäjältä ja muualta saivat esittää hänelle kysymyksiä, joihin Putin vastasi totuuden puhumisen ohella silkalla potaskallakin ja tässä kohdin näemme – emme pelkästään Suomessa – vaan globaalisti vallitsevan kaksoisstandardin, siinä missä Yhdysvaltojen presidenttiä Donald Trumpia kutsutaan valehtelijaksi hänen vääristellessä totuutta, vastaavaa emme näe harjoitettavan Vladimir Putinin kohdalla. Jolleivat mediamme (poliitikkoja unohtamatta) aivan ryhdy myötäilemään, niin vähintäänkin he asettelevat sanansa hyvin varoen, jotta Putinia ei syytettäisi suoranaisesta valehtelusta.

Tämä selkeästi havaittava kaksoisstandardi herättää toki ajatuksia ynnä kysymyksiä, olennaisia ovat tietty ne, että miksi hyväksymme tällaisen kaksoisstandardin olemassa olon? Vaadimmeko enemmän totuudessa pysymistä Yhdysvaltojen presidentiltä kuin totalitaarisen Venäjän johdolta? Ja jos vaadimme, niin millaisia muita seurauksia sillä on? Vallitseeko tällainen kaksoisstandardi muissakin asioissa? Katsommeko läpi sormien sellaisia Venäjän (hallinnon) tekoja, joista nostaisimme huomattavan äläkän, jos Yhdysvaltojen presidentti niihin syyllistyisi? Edelliset nyt ovat retorisia kysymyksiä, joihin ei – mielestäni – ole tarpeen ryhtyä vastaamaan.

Vladimir Putin: "Itä-Ukrainassa on ainoastaan paikallisia joukkoja...". (1)

Torstaisessa spektaakkelissa myös Ukrainassa käynnissä oleva sota nousi kysymysten muodossa esille, seuraavaksi lainaus mtvuutiset.fi sivulta:

”Putinin mukaan Itä-Ukrainassa on ainoastaan paikallisia joukkoja, ei ulkomaisia joukkoja tai palkkasotureita, joiden vetäytymistä Minskin sopimuksessa edellytetään.

Kysymystä kapinallisten hallussa olevista raskaista aseista Putin kommentoi toteamalla, että jos taistelijat ovat saaneet aseita heille myötämielisiltä mailta, ovat aseet kuitenkin heidän omiaan eivätkä ulkomaisia.” (1)

Voisimme lähestyä yllä olevaa lainausta tarkastelemalla alla olevaa karttaa, nähdäksemme, mistä ne modernit asejärjestelmät näille ”paikallisille joukoille” virtaavat. Puhuaksemme totta, vähiin jäävät ne maat, joista nämä ”paikalliset joukot” voivat nämä modernit (venäläiset) asejärjestelmänsä, joista lukuisia on toistaiseksi käytössä vain Venäjällä, saada.

Karttakuva Itä-Ukrainan miehitetyistä alueista, kuvakaappaus via liveuamap.com. 

Tietenkin lähes koko vastaus on totuuden kiertämistä eli toisin sanoen valehtelua, Putinin väittäessä, että alueella on ainoastaan ”paikallisia joukkoja” eikä ”ulkomaisia joukkoja”. Samaa sarjaa on puhuminen ”kapinallisista”.

Vastauksessa piilee kuitenkin hitunen totuuttakin. Nimittäin kertoessaan Itä-Ukrainaan sijoitettujen joukkojen saaneen aseita ”myötämielisiltä mailta”, Putin todellakin puhuu totta, jättäen kuitenkin mainitsematta nimeltä tämän myötämielisen maan – Venäjän. Tässä on kuitenkin syytä täsmentää, että Venäjä ei ole pelkästään tyytynyt toimittamaan Itä-Ukrainaan aseita ja muuta kalustoa, vaan suurin osa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla olevista joukoista on venäläisiä tai Venäjän kautta alueelle saapuneita kolmansien maiden kansalaisia, joukossa myös jokunen suomalainenkin taistelemassa Ukrainan laillista hallintoa vastaan.

Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden joukot jaetaan 1. ja 2. armeijakuntaan, joita kumpaakin komentaa Venäjän asevoimien upseeri, armeijakuntien vahvuuteen kuuluu kaiken aikaa huomattava määrä Venäjän asevoimien joukkoja, puhumattakaan sitten Venäjän toimittamasta kalustosta ja muusta varustuksesta.

InformaNapalmin kokoaman aineiston mukaan Venäjältä on toimitettu Itä-Ukrainan miehitetyille alueille kymmeniä erilaisia asejärjestelmiä ja muuta varustusta (kuten elektronisen sodankäynnin laitteita ja tiedustelulennokkeja), (2) jota ei ole koskaan myyty Venäjältä Ukrainaan, mutta joita on käytetty sotatoimissa Ukrainaa vastaan näiden sotavuosien kuluessa. Nämä asejärjestelmät ja kalusto ovat yksi todiste todisteiden ketjussa todistamaan sen puolesta, että Venäjä sotii valtiona Ukrainassa eikä ole pelkästään ulkoistanut sotaa proxy-joukoilleen.

Venäjän asevoimien rinnalla Itä-Ukrainassa operoi muitakin Venäjän valtiollisten organisaatioiden joukkoja, kuten sisäministeriön erikoisjoukkoja, FSB:n alaisia joukkoja (mukaan lukien rajajoukot), myös tiedustelupäähallinto eli GRU on lähettänyt erikoisjoukkojaan alueelle.

Ensimmäinen kuva

Tämän blogin alkupuolella on tummanpuhuva kuva, johon olen sijoittanut puhuvan Putinin ympärille kuvia kalustosta. Kuvia yhdistää se, että kaikki kuvat on otettu Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla käynnissä olevan sodan aikana. Kolmessa kuvassa esiintyy sellaista kalustoa, jota Venäjä ei ole koskaan myynyt Ukrainalle, ja yhdessä kuvassa on Malaysia Airlinesin lennon MH17 17. heinäkuuta 2014 pudottanut Buk TELAR nro. 332 kuvattuna Luhanskissa aamuvarhaisella 18. heinäkuuta 2014 siirtokuljetuksella takaisin Venäjälle. Seuraavaksi lyhyt esittely kustakin kalustokuvasta.

Venäjän maavoimien T-90A taistelupanssarivaunuja.

Yllä oleva kuva on otettu lokakuun 2. 2014 Fabrichnen lähellä Luhanskin lentokentän tuntumassa. Kuvan T-90A taistelupanssarivaunut kuuluvat Venäjän maavoimien 136. mekanisoituun prikaatiin, jonka sijoituspaikka rauhan aikana on Buynaksk, Dagestan – Venäjä. (3) Alue, jolla 136. mekanisoidun prikaatin T-90A taistelupanssarivaunut kuvattiin, oli tuolloin ja on edelleen venäläisjoukkojen miehittämä.

Venäjän maavoimien Pantsir-S1 kuvattuna Makiivkassa tammikuussa 2015.

Yllä oleva kuva venäläisestä Pantsir-S1, tykeillä ja ohjuksilla varustetusta, ilmatorjuntajärjestelmästä on jaettu sosiaaliseen mediaan 24. tammikuuta 2015, geolokaatiotietojen perusteella kuva on otettu Makiivkassa Donetskin itäpuolella. (4) Venäjä ei ole koskaan myynyt Pantsir-S1 ilmatorjuntajärjestelmää Ukrainalle.

Buk TELAR nro. 332 kuvattuna trailerilla Luhanskissa.

Yllä olevassa kuvassa on Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottanut Buk TELAR Nro. 332 Volvon vetämällä trailerilla siirtokuljetuksessa takaisin Venäjälle. Video, jolta kuvakaappaus on, on kuvattu varhain 18. heinäkuuta 2014 Luhanskin kaupunkialueella. Trailerilla oleva Buk nro. 332 kuuluu Kurskiin sijoitetulle Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille, jonka kalustoa siirrettiin kesäkuussa 2014 Kurskista Rostovin oblastin alueelle Ukrainan rajan tuntumaan, ja yöllä 16.-17.heinäkuuta kuvan TELAR toimitettiin Itä-Ukrainaan Venäjän proxy-joukkojen miehittämälle alueelle. (5)

Venäläistä elso-kalustoa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission julkaisema mini-tiedustelulennokin kuva venäläisestä elektronisen sodankäynnin kalustosta Yuzhna-Lomuvatkan kylän lähistöllä. Kuva on otettu 16. maaliskuuta 2019, ja siinä on  R-330Zh ”Zhitel” sekä Tirada-2 elso-yksiköt sekä R-161 viestiajoneuvo. (6) Lukijoiden on hyvä huomioida, että R-330Zh sekä Tirada-2 ovat modernia elektronisen sodankäynnin varustusta, joita on toimitettu vain ja ainoastaan Venäjän asevoimille. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission julkaisema kuva on ensimmäisiä Tirada-2 havaintoja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Muistutan lukijoita myös siitä, että tässä blogissa olen huomioinut häviävän pienen osan venäläiskalustosta miehitetyssä Itä-Ukrainassa.

Paluu MTV:n uutiseen ja termeillä taiteiluun

Palataan vielä lyhyen havainnon myötä MTV:n julkaisemaan uutiseen Vladimir Putinin lehdistötilaisuuden Ukrainan sotaa käsittelevästä kysymyksestä, jossa kiinnostavaa on myös se, että siinä ei mainita kertaakaan sanaa ”sota”. Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan viitataan kiertoilmauksin, kuten kirjoittamalla ”Itä-Ukrainan tilanteesta” tai vieläkin vähättelevämmin ”Itä-Ukrainan kysymyksestä” – puhumattakaan, että uutisessa käytetään edelleen termiä ”kapinalliset”, vaikka jokaiselle Ukrainassa käynnissä olevaa sotaa seuranneelle henkilölle on käynyt selväksi jo aikapäiviä sitten se, että alueella ei käydä sotaa Ukrainan ja kapinallisten välillä, vaan Ukrainan ja Venäjän johtamien joukkojen välillä. Kyse on, käytännössä, kahden valtion välisestä sodasta, joka on vieläpä alkanut Venäjän toteuttamilla operaatioilla keväällä 2014.

Samaa termeillä kikkailua ja valkopesua ei ole havaittavissa Yleisradion uutisessa Putinin lehdistötilaisuudesta:

”Putin vastaa Ukrainan sodasta myös ukrainalaisen toimittajan kysymykseen. Hän toistaa vastauksessaan Venäjän väitteen, että Itä-Ukrainassa ei ole Venäjän armeijan joukkoja. - -” (7)

Ilta-Sanomat jakoi samaisesta aiheesta STT:n uutisen*, jossa viljellään termiä ”kapinalliset” MTV:n uutisen tapaan, sitä vastoin Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Arja Paananen omassa jutussaan käyttää selkeää termiä ”sota” Itä-Ukrainassa vallitsevasta konfliktista. (8)

Mikäli unohdamme tämän Putinin lehdistötilaisuuden ja tarkastelemme kokonaisuutta, huomaamme tuolloinkin käytettävän Ukrainassa käynnissä olevasta sodasta tilannetta vähätteleviä ja vesittäviä termejä, kuten ”tilanne” tai ”kysymys”. Samalla tapaa vähättelyä on nähtävillä uutisoitaessa sodan osapuolista. Tavattoman usein media, Suomessa ja muualla läntisessä maailmassa, kirjoittaa edelleen ”separatisteista” tai ”kapinallisista” – heikoimmillaan viittaus Venäjän osallisuuteen loistaa täysin poissaolollaan. Harmillisella tapaa Laura Halminen käyttää harhauttavia termejä ”separatistialueiden” ja ”kapinallishallinnon”, kuvaillessaan suomalaisoperaattoreiden toimia Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla muuten erinomaisen täsmällisessä uutisessa valemedioiden puuhamiesten perustamasta ”Toimittajaliitosta”. (9)

Sanoilla on merkitystä, joten käyttäkäämme sanoja siten, että ne kuvaavat tilannetta todenmukaisimmalla tavalla.

Marko

1. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/valdimir-putin-ita-ukrainan-tilanteesta-alueella-ainoastaan-paikallisia-joukkoja-raskaat-aseetkin-taistelijoiden-omia/7665910?mtv_ref=twb_uutiset_uusimmat#gs.nngnay 

2. https://informnapalm.org/en/database-russian-weaponry-donbas/?fbclid=IwAR2EkMpmKtZNU29Olzwdq2fv5Nm3QgoePpYjX8zyep1KdoUDDdrb380U9pY 

3. Donbas in Flames s. 67.

4. https://www.bellingcat.com/resources/case-studies/2015/05/28/russias-pantsir-s1s-geolocated-in-ukraine/ 

5. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2017/07/17/mh17-open-source-investigation-three-years-later/ 

6. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/08/venajan-maavoimien-modernia-elso.html 

7. https://yle.fi/uutiset/3-11125538 (lainauksen ajankohta uutisessa klo. 12:01).

8. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006347500.html 

9. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006351322.html?share=5da97faad08d7aafb2a0b9c173a0034a 

*: Myös MTV:n julkaisema uutinen pohjautuu STT:n julkaisemaan uutiseen, ja siihen liittyvien huomioiden tarkastelu suoritettu sillä olettamalla, että Putinin vastaus esitettyyn kysymykseen on käännetty uutiseen jotakuinkin oikein.

Vastamedioista pseudotoimittajien ”toimittajaliittoon”

Kirjoitin joulukuun 11. päivä blogin ”Lyhyt katsaus suomalaisiin disinformaatio ja propagandasivustoihin”, jossa tarkastelin lyhyelti eräitä merkittävimmistä suomalaisille suunnatuista disinformaatio ja propagandasivustoista, kirjoituksessani huomioin myös yksittäisiä YouTube-kanavia, joilla levitetään ”kansallismielisen” laitaoikeiston materiaalia ja joita käytetään herjaamiseen, häirintään ja maalittamiseen sekä mahdollisesti myös rikolliseen toimintaan.

Kyseisessä blogikirjoituksessa nostin esille sellaiset pseudomediat, kuten Janus Putkosen toimitteleman Uusi MV-lehti -propagandasivuston, Marco de Witin luotaaman Laiton lehti? -vihasivuston, unohtamatta Nykysuomea, Oikeaa mediaa, Vastavalkeaa tai sellaisia keskustelufoorumeita, kuten hommaforum.org, ylilauta.org ja murha.info, joiden kautta laita- ja äärioikeistoon kuuluvat yksilöt ja ryhmät saavat äänensä kuuluville. Nyt näiden vasta- ja valemedioiden rinnalle on noussut ”toimittajaliitto”, jonka jäljet – niin ikää – näyttävät johtavan sinne sylttytehtaalle.

Kuvakaappaus "toimittajaliiton" verkkosivulta journalistiliitto.com.

Harhauttavasti nimetystä ”toimittajaliitosta” tulee mieleeni Johan Bäckmanin jokunen vuosi sitten perustama Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus yhdistys ry, joka on sekoitettavissa viralliseen Euroopan hybridiosaamiskeskukseen, samalla tapaa ”toimittajaliitto” ja sen taustalla oleva Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry pyrkii luomaan kuvaa vakavasti otettavasta toimijasta pseudotoimittajuuden sijaan. ”toimittajaliiton” taustalla olevan yhdistyksen puheenjohtajana toimii pseudo- ja vihamedioista tuttu Juha Korhonen, varapuheenjohtajana toimii sitä vastoin Itä-Ukrainassa sijaitsevasta, miehitetystä Luhanskista käsin, Uuden MV-lehden ”päätoimittelija” Janus Putkonen, yhdistyksen sihteeri on Jarmo Ekman, Kansalaispuolueen entinen asiantuntijajäsen ja miehitetyssä Donetskissa DONi Newsissä työskennellyt Ukrainan sanktioima salaliittoteoreetikko. (1)

Yhdistyksen (Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry) historia on kuitenkin pidempi, se on rekisteröity joulukuussa 2016 ja tuolloin yhdistyksen puheenjohtajana toimi Pispalan Radion perustaja Pasi Komsi, varapuheenjohtajana Komsin yhteistyökumppanina toiminut parkanolainen Kauko Kallioniemi ja sihteerinä eräs Johan Bäckman. (2)

Tässä yhteydessä on perusteltua mainita Pasi Komsin nousseen merkittävämmällä tapaa esille vuoden 2016 puolella, jolloin valtakunnallinen media kiinnostui Love FM nimisestä radiokanavasta sen Venäjä uutisten myötä, tuolloin juuri Pasi Komsi ilmoitettiin Love FM:n päätoimittajaksi – Komsin kiistäessä tämän.

Love FM:n taustoja tongittaessa paljastui niiden Venäjä uutisia toimitetun ja luetun todennäköisesti myös miehitetyssä Donetskissa Janus Putkosen operoiman DONi Newsin silloisen, suomen kielisen, ”toimituskunnan” toimesta.

Johan Bäckman yritti ostaa 95 prosenttia Love FM -radiokanavan osakkeista (aiheesta uutisoitiin helmikuussa 2017), tuolloin valtioneuvosto uhkasi perua radiokanavan ohjelmistotoimiluvan, mikäli sen määräysvalta muuttuu. Liikenne- ja viestintäministeriö pyysi tuolloin kauppaan lausuntoa myös Suojelupoliisilta, joka lausunnossaan piti Bäckmanin aikeita ostaa 95 prosenttia Love FM -radiokanavan osakkeista kansallista turvallisuutta uhkaavana asiana. (3)

Kirjoitin itse aiheesta useamman blogin, ensimmäiset blogit julkaistiin SSS-Radiossa (toimintaa Virossa) syksyllä 2016, aiheeseen palasin Vartiopaikalla-blogissa kertaalleen joulukuussa 2017 ”Kerran vielä LoveFM” -blogin myötä.

Nyt tämä kolme vuotta sitten rekisteröity yhdistys Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry näyttää aktivoituvan uudistetulla kokoonpanolla, mutta voinemme luottavaisesti todeta taustalla ”kummittelevan” Johan Bäckmanin haamun. On myös hyvin todennäköistä, että idea ”toimittajaliitosta” on alkujaan bäckmanilaista käsialaa, nimittäin se täyttää samalla eräät venäläispropagandan ja vaikuttamisen tarpeet, joihin palaan tarkemmin hiukan myöhemmin, mutta ennen sitä muutama havainto itse ”toimittajaliiton” verkkosivuista.

”Toimittajaliiton” verkkosivuilla (journalistiliitto.com) luodaan tarkoituksellisesti voimakas mielleyhtymä vastuullisiin toimijoihin domainin – journalistiliitto.com vrt journalistiliitto.fi, kuin myös koko etusivun myötä, josta löydettävissä muun muassa ohjaukset sivuston ”sananvapausneuvostoon” ja ”journalistin ohjeisiin” – sivun kautta on myös tilattavissa oma ”pressikortti”. Sananvapausneuvostolla viitataan ilmeisen selvästi Julkisen sanan neuvostoon (lyh. JSN), ja journalistin ohjeilla JSN:n journalistin ohjeisiin. Alla kuvassa ”toimittajaliiton” käyttämän domainin journalistiliitto.com tietoja. Huomioikaa IP-osoitteen sijainti Venäjällä. (4)

Jokainen viestintään, informaatiosodankäyntiin ja propagandaan hiukankaan perehtynyt ymmärtää tällaisen yhdistyksen toiminnan tarkoituksen – hämmennyksen synnyttämisen, epävarmuuden kylvämisen ja luottamuksen rikkomisen koto-Suomessa. Pyritään viemään uskottavuutta vastuullisen median toimijoilta esim. Journalistiliitolta sekä luomaan mielikuvaa näistä pseudomedioista vastuullisina ja luotettavina toimijoina – todennäköisesti mielikuvamarkkinointi pyritään ulottamaan maamme rajojen ulkopuolelle, jossa toiminnassa ”Toimittajaliiton” suomalaisoperaattorien on mahdollista saada ”vetoapua” venäläismedioille sisältöä tuottavilta ja haastatteluja antavilta Johan Bäckmanilta ja Janus Putkoselta, jonka viimeisin projekti on englannin kielistä aineistoa ”venäläisestä maailmasta” tuottava ja jakava Russian Main eli Ru-Main-verkkosivusto, jota Putkonen sivuston esittelyssä kuvailee seuraavalla tapaa:

”Russia Main is an independent, private, non-political and commercial news agency, which staff is devoted to respecting international ethics of journalism, together with international and Russian laws of mass media.” (5)

Kannattaa kiinnittää huomiota mainintaan henkilöstön omistautumisesta journalistisen etiikan kunnioittamiseen, mitä pidän lähinnä silmänlumeena ja disinformaationa, jonka avulla on tarkoitus luoda kuvaa sivustosta uskottavana toimijana. Putkonen aiemmissa projekteissaan ei ole mitään tällaista osoittanut tavoittelevansa, kaikkea muuta. Hänen ”toimittamansa” Uusi MV-lehti on sisällöltään propagandistinen ja disinformatiivinen alusta, jota käytetään myös maalittamiseen, mustamaalaamiseen ja muuhun häiritsevään toimintaan, sitä edellinen DONi News oli venäläisrahoitteinen propaganda- ja disinformaatiomedia, jota ”toimitettiin” miehitetystä Donetskista käsin.  Putkonen oli kerännyt kokemusta vastamedioiden pyörittämisestä jo ennen DONi Newsiä, toimittamalla, muun muassa salaliittoteorioita vilissyttä, verkkomedia.org’ia.

Mikäli joku epäilee edellä esittämiäni asioita, epäilee ajatustani ”toimittajaliiton” vilpillisestä tarkoitusperästä, niin siinä tapauksessa on syytä pohdiskella sitä, että miksi esim. Venäjän presidentinhallinnon alaisen ajatushautomon RISI:n palveluksessa oleva (tai ollut) Johan Bäckman on osoittanut viime vuosina varsin huomattavaa huomiota suomalaisen mediakentän toimintaan? Miksi hän on ilmeisellä tavalla pyrkinyt ulottamaan pro-Kreml-lonkerot suomalaiseen mediakenttään, ja millaisin motiivein? Ja seuraavaksi, miksi globaalisti luotettavana pidetyn suomalaisen median uskottavuutta pyritään heikentämään ensinnä Suomessa mutta viestinnän kautta myös muissa maissa, etenkin Venäjällä – tässäkin projektissa Bäckman on ollut aktiivinen operaattori. Eräiltä osin tämä toiminta on jo tuottanut tulosta, jos mittarina pidetään hyökkäyksiä perinteistä mediaa ja sen edustajia vastaan sekä eräiden poliitikkojen kohtuutonta perinteisen median arvostelua, ja vieläpä retorisella tavalla, mikä on kuin poimittu vastamediasta tai propagandateoksista. Toki Suomessa vastaavan kaltaisen hyökkäyksen kohteeksi joutuvat median ohella muutkin luotettavina pidetyt instituutiot, kuten poliisi ja muut viranomaisorganisaatiot.  

Marko

1. https://journalistiliitto.com/yhteystiedot/ 

2. https://voima.fi/artikkeli/2017/antaa-kaikkien-kukkien-kukkia/?fbclid=IwAR2p299JoocfvvWIYWP4Mexk12jSR4hpezn3nMJzGCKWtofN3GSViOakGVU 

3. https://yle.fi/uutiset/3-9437985 

4. Kuva: Petri Jääskeläinen.

5. https://ru-main.ru/about-us/ 

Mietteitä herättävää yhdistystoimintaa Suomessa – kenen etua ajatte?

Kirjoitin 11. joulukuuta blogin, jossa loin lyhyen katsauksen suomalaisiin disinformaatio ja propagandasivustoihin, jonka jälkeen pohdin teemaa laajemmin, jolloin mieleeni tuli se, että disinformaatiota ja propagandaa on myös mahdollista – itse asiassa tavanomaistakin – levittää erilaisten yhdistysten kautta, jolloin niiden jäsenistö luo – vähintäänkin – otollisen alustan propagandalle. Osa tällaisista yhdistyksistä harjoittaa muutakin kuin propagandan levittämistä, joukossa on myös sellaisia, joiden jäsenistö tukee kuin myös osallistuu provokatiiviseen toimintaan Suomessa ynnä maamme rajojen ulkopuolella. Daria Skippari-Smirnovin johtama Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI voidaan mainita esimerkkinä tällaisesta yhdistyksestä, joka omalla tahollaan toteuttaa provokatiivisia toimia Suomessa, mutta jonka jäsenistö on myös näkyvästi ollut osallisena Venäjän miehitystoimien tukemisessa esim. Krimin niemimaalla.

Maaliskuussa 2018 suomalaisdelegaatio matkusti Venäjän Ukrainalta miehittämälle Krimin niemimaalle, matkaseurueeseen kuului Johan Bäckmanin ohella myös RUFI:n puheenjohtaja Daria Skippari-Smirnov sekä eräitä muita yhdistyksen aktivisteja ja suomalaisia – delegaation näkyvimpiin ehdotuksiin kuului muun muassa suoran lentoyhteyden avaaminen Helsingin ja Simferopolin välille suomalais-venäläisen bisnes- ja kulttuurikeskuksen perustamisen ohella. Nämä, kuten muutkin, ehdotukset ovat lähinnä osa teatteria ja propagandaa, joten tässä yhteydessä niille ei ole syytä antaa mainintaa enempää tilaa.

RUFI:n organisoima ”kuolemattoman rykmentin” -marssi Helsingissä toukokuussa 2018.

Vastaavan kaltaisena yhdistyksenä on syytä pitää Suomi-Novorossia-Seura ry:tä sekä samojen henkilöiden operoimaa Donetskin kansantasavallan edustamiskeskus ry:tä (DNR-edustamiskeskus ry), jotka ylläpitävät Suomessa Donetskin ”kansantasavallan” edustustoa ja tämän edustuston verkkosivujen kautta markkinoivat ”turistimatkoja” Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, ja valheellisesti opastavat matkustamaan alueelle Venäjältä Rostov-na-Donun kautta, jolloin matkalainen rikkoo Ukrainan lakeja ylittäessään rajan alueelta, jota venäläisjoukot miehittävät. Yhdistyksen ylläpitämä edustusto antaa ymmärtää olevansa virallinen (tunnustettu) edustusto, jollaista asemaa sillä ei kuitenkaan ole. Suomi ei ole tunnustanut Donetskin ”kansantasavaltaa”, kuten ei Luhanskin ”kansantasavaltaakaan”, ulkoministeriön matkustussuositus on myös selkeä:

”Hallituksen kontrollin ulkopuolisille alueille ei ole luvallista saapua Ukrainan ja Venäjän vastaisen rajan ei-toiminnassa olevien rajanylityspaikkojen kautta. Venäjältä alueelle luvattomasti saapuneet eivät voi jatkaa matkaansa Ukrainan hallituksen kontrolloimalle alueelle.” (1)

Yhdellä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille suuntautuneella ”turistimatkalla” matkalaiset vierailivat Luhanskiin avatussa Suomi-keskuksessa, josta on propagandan keinoin yritetty luoda kuvaa virallisena toimijana, jota se ei tietenkään ole. Tietämäni mukaan näitä propagandistisia turistimatkoja Itä-Ukrainan miehitetyille alueille on järjestetty ainakin kolme kertaa, niiden lisäksi erilaiset ”aktivistit” ovat yksityisesti vierailleet alueella esim. Janus Putkosta tapaamassa, tai toimimassa – Venäjän nimittäminä – ”vaalitarkkailijoina” jne. 

”Suomalaisturistien” ensimmäiseltä ryhmämatkalta otettu yhteiskuva (heinäkuu 2016).

Johan Bäckman on perustanut tai on aktiivisesti mukana useamassa yhdistyksessä, joiden toiminnan voi tavalla tai toisella edistävän myös Venäjän narratiivin levittämistä Suomeen. Ongelmallisena voidaan pitää Johan Bäckmanin perustamaa Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus yhdistys ry:tä, jonka olemassa olosta toimittaja Laura Halminen kirjoitti tammikuussa 2017, ja joka on mahdollista sekoittaa Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskukseen eli Euroopan hybridiosaamiskeskukseen. (2)

Samalla tavalla kuin Bäckmanin perustama Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus yhdistys ry on sekoitettavissa Euroopan hybridiosaamiskeskukseen, esiin putkahtanut ”Toimittajaliitto” ja sen taustalla oleva Suomen vapaa sana riippumaton toimittajayhdistys ry, jonka (ns. toimittajaliiton) puheenjohtajana toimii pseudo- ja vihamedioista tuttu Juha Korhonen, imitoi toiminnallaan Journalistiliittoa. Yhdistyksen taustalla näyttää vaikuttavan myös Johan Bäckman.

”Toimittajaliiton” verkkosivuilla (journalistiliitto.com) luodaan vielä voimakkaampi mielleyhtymä vastuullisiin toimijoihin domainin – journalistiliitto.com sekä etusivun myötä, josta löydettävissä muun muassa ohjaukset sivuston ”sananvapausneuvostoon” ja ”journalistin ohjeisiin” – sivun kautta on myös tilattavissa oma ”pressikortti”. Jokainen viestintään, informaatiosodankäyntiin ja propagandaan hiukankaan perehtynyt ymmärtää tällaisen yhdistyksen toiminnan tarkoituksen – hämmennyksen synnyttämisen ja epävarmuuden kylvämisen koto-Suomessa. Pyritään viemään uskottavuutta vastuullisen median toimijoilta esim. Journalistiliitolta.

Kuvakaappaus journalistiliitto.com.*

Venäjältä johdettuun ”antifasistiseen” taisteluun osallistuu  Suomen antifasistinen komitea (SAFKA) – Suomi ilman fasismia ry, jonka postiosoite on (vähemmän yllättäen) sama kuin Donetskin ”kansantasavallan” virallisen edustuston. Vuonna 2009 perustetun ryhmän ytimeen kuuluu Johan Bäckmanin ohella toimittaja Leena Hietanen, Pohjan suomenkielisen seurakunnan entinen kirkkoherra Juha Molari ja Petri Krohn. Bäckman-taustainen SAFKA kuuluu myös oligarkki Boris Špigelin perustamaan globaaliin World Without Nazism -GONGO:on (eli “government-organized non-governmental organization”).

Viron suojelupoliisi eli Kaitsepolitseiamet (KAPO) kuvasi vuosiraportissaan, kuinka World Without Nazism jäsenet ovat osallistuneet esim. Krimin niemimaan ”kansanäänestyksen” valvontaan ”kansainvälisinä tarkkailijoina” 16. maaliskuuta 2014, ja myöhemmin samaisen vuoden kuluessa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla järjestetyn ”kansanäänestyksen” valvojana yhdessä venäläisten ETYJ:n monitorointimission tarkkailijoiden kanssa. (3) Latvian turvallisuuspalvelu luokittelee World Without Nazism’in organisaatioksi, jolla pyritään lisäämään Venäjän vaikutusvaltaa. Niin ikää Viron suojelupoliisi on määritellyt organisaation propagandaorganisaatioksi, jonka tehtäviin kuuluu ”neuvostonäkökulman välittäminen toisesta maailmansodasta”.

Tekstini alkupuolella käsittelin kooltaan pienehköjä yhdistyksiä, joista siirryn merkittävästi suurempiin ja painoarvoltaan merkittävämpiin yhdistyksiin, kuten Suomi-Neuvostoliitto-Seuran perilliseen Suomi-Venäjä-Seuraan sekä Rauhanpuolustajiin, jonka toiminta kokonaisuudessaan on – kenties hyvästä tarkoituksesta huolimatta – yksipuolista ja rajoittunutta sekä Venäjän tavoitteita tukevaa.

Aloitan silmäyksen Suomi-Venäjä-Seurasta, joka näyttää seuran viime aikojen toiminnan perusteella luisuvan entistä tiukemmin Venäjän hallinnon ”taskuun”. Seurassa (aikakauslehti) itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta julkaistu katsaus avaa tarkemmin Suomi-Venäjä-Seuran toimintaa tällä hetkellä, ja näyttääpä siltä, että seuran piirissä toimivilla henkilöillä on yhtä ”suuri” alttius puhua totta kuin Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovilla. (4)

Suomi-Venäjä-Seura talvisodan aloituspäivänä Tehtaankadulla. (5)

Suomalaisten ja venäläisten (kansa) välillä on hyvä harjoittaa yhteistyötä ja kansalaisaktivismia (uhista huolimatta), ikävä kyllä tällaista toimintaa ei todellakaan edistä pölyttynyt ja suomettunut Suomi-Venäjä-Seura – itse asiassa itse näen toiminnan päinvastaisena ts. Venäjän hallintoa tukevana, jolloin sen saamaa – mittavaa – valtiontukea olisi syytä tarkastella kriittisesti.

”Opetusministeriö rahoittaa näitä yhdistyksiä tänä vuonna noin kahdella miljoonalla eurolla, josta lähes puolet eli 915000 euroa sai SVS. Eduskunta lisäsi SVS:lle vielä 200 000 euroa omia avustuksiaan.” (lainaus Seurassa julkaistusta artikkelista).

Mainitsin edellä myös Rauhanpuolustajat ry:n esimerkkinä yhdistyksestä, jonka toimintaa ja tarkoitusperiä sietäisi tarkastella nykyistä kriittisemmin. En epäilekään sitä, etteikö osalla jäsenistä ole hyvä tarkoitus, mutta pintaa raaputettaessa paljastuu yhdistys, joka – vähintäänkin – taiteilee kaltevalla pinnalla haluamatta päästää irti punaisesta historiastaan. Mikäli tarkastellaan yhdistyksen verkkosivujen (rauhanpuolustajat.org) tarjontaa, viestinnän linja on korostetun yksipuolinen ja näköalaton, mikä korostuu entisestään, kun menemme kentälle seuraamaan mielenosoituksia ja muita demonstraatioita, jolloin silmien eteen avautuu kuvajainen yhdistyksestä, joka taistelee NATO:n pahoja aikeita vastaan – milloin Suomessa, milloin Ukrainassa – hyväksyen hiljaisuudellaan ”rauhanohjukset” naapurissamme. Rauhanpuolustajien puolueellisesta rauhanpuolustamisesta blogeissani.

Rauhanpuolustajat ennen ja nyt.

En lainkaan ihmettele sitä, että sotaa käyvässä maassa – Ukrainassa – on esitetty kritiikkiä Rauhanpuolustajia kohtaan, sillä niin löperösti ja haluttomasti yhdistys on reagoinut sen aktiivijäsenten propagandamatkoihin miehitettyyn Itä-Ukrainaan, jossa yhdistyksen entinen hallituksen jäsen Stig Lång on vieraillut useita kertoja suomalaisjohtoisilla propagandamatkoilla, ja miehitetylle Krimin niemimaalle, jossa aktiivijäsen Marjaliisa Siira vierailli yhdessä Johan Bäckmanin ja Daria Skippari-Smirnovin ja muiden ”suomalaisturistien” kanssa maaliskuussa 2018 – esiintyen matkalla myös itsenäisenä ”vaalitarkkailijana”.

Eikä yhdistyksen julkisuuskuvaa lainkaan paranna se, että sen nimissä kutsuttiin Rovaniemellä järjestetyn Bold Quest -sotaharjoituksen vastaiseen mielenosoitukseen puhumaan Veteraanit rauhan puolesta (USA) -järjestön edustajana Will Griffin, (6) joka vieraili tämän vuoden toukokuussa Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla antaen vierailullaan tuen Venäjän miehitystoimille.

Ukrainalaiskritiikki, toisten mielestä hyökkäys, on kohdistunut myös Rauhanpuolustajissa työskentelevään Oksana Tšelyševaan, ja ymmärrän tämän kritiikin perustan, koska pienimuotoisen avustustyön ohella Tšelyševa on omalla toiminnallaan levittänyt venäläispropagandaa ja/ tai ollut luomassa uskottavuutta venäläisrahoitteisille propaganda- ja disinformaatiokanaville, kuten NewsFront.

On aivan aiheellista pohtia, että kuinka uskottavana pitäisimme rauhanaktivistia, joka antaisi haastattelun MV-lehden kaltaiselle vasta- ja vihamedialle – ukrainalaisille NewsFront on käytännössä aivan samaa. Haastattelun aihe- ja sisältö ovat tässä kontekstissa täysin merkityksettömiä, koska merkittävintä on se, että propagandakanava saa haastattelun ihmisoikeusaktivistiksi luonnehditulta henkilöltä – ja vieläpä henkilöltä, joka mielletään Venäjän nykyhallinnon vastustajaksi. 

Kuvakaappaus videolta: ОКСАНА ЧЕЛЫШЕВА: ПРИГОВОР...

Ymmärrettävää on sekin, että ukrainalaisten mielestä erilaisten järjestöjen ja organisaatioiden, kuten nationalistisen Azov pataljoonan, arvosteleminen tuntuu kohtuuttomalta, kun samanaikaisesti Tšelyševa näyttää vaikenevan venäläisfasistien edesottamuksista tyystin. Toki  Tšelyševan kritiikki osuu osin myös oikeaan, mutta on kohtuuttoman yksipuolista tilanteessa, jossa Ukraina on venäläisinvaasion kohteena ja jossa ukrainalaisten äärioikeistoon kuuluvien puolueiden saama äänisaalis jää yhteensä pariin prosenttiin valtakunnallisissa vaaleissa.

Eikä Tšelyševan julkisuuskuvaa ukrainalaisten silmissä lainkaan paranna se, että hän on muun muassa jakanut kritiikittä Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden militanttikomentajien venäläismedioihin antamia lausuntoja, kuten jakaessaan sodan ensimmäisenä talvena (sittemmin pommilla eliminoidun) militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenkon lausunnon ”300 hiilitonnin toimittamisesta humanitaarisena apuna Ukrainaan” – jota lastia ei todennäköisesti koskaan toimitettu Ukrainaan. Ukrainan energiaministeriö ei ainakaan ole sellaisesta tietoinen.

Kuvakaappaus Tšelyševan Facebook-seinältä (15.1.2015).

Medialta on perätty kriittisyyttä ja valeuutisten välttämistä, olisiko syytä kohdistaa katse myös erilaisten yhdistysten toimintaan sekä tarkastella niiden tuottamaa sisältöä kriittisesti – ja uskaltaa arvostella niitä silloin kun aihe on, myös tapauksissa, joissa arvostelun kohteella on ”sädekehä” päänsä päällä? Tai sen työtä pidetään arvostettavana!

Suomessa toimii myös järjestöjä ja organisaatioita, jotka eivät kuitenkaan ole rekisteröityjä yhdistyksiä, mutta jotka antavat itsestään kuvan sellaisina. Tällainen on esim. maaliskuussa 2019 Venäjän ulkoministeriön ja suurlähetystön aloitteesta perustettu Venäjänkielisten maanmiesjärjestöjen koordinaationeuvosto (KSORS), jolla näyttää olevan tiivistä yhteistoimintaa ainakin Suomi-Venäjä-Seuran alueosastoiden kanssa – entäpä valtakunnallisesti koko seuran kanssa?

KSORS-järjestön Suomen-puheenjohtaja, liikemies Kyösti Kozlov, puolustaa Venäjän Krimillä keväällä 2014 masinoimaa kansanäänestystä. Hän on myös esittänyt perättömiä väitteitä suomalaisviranomaisten venäläisiin kohdistamasta piinaamisesta.

On varmaa, että Suomessa toimii esille tuotua merkittävästi suurempi joukko erilaisia yhdistyksiä ja organisaatioita, jotka samalla toimivat yhtenä venäläispropagandan ja vaikuttamisen levittämiskanavana, tai toimivat operaattorina, jollaisen kautta levitetään esim. turvallisuuspolitiikkaamme kyseenalaistavaa materiaalia. Esimerkkinä tällaisesta käynee venäläinen äärijärjestö NOD eli Kansallinen vapautusliike (ven. Narodnoe Osvoboditel'noe Dviženie engl. National Liberation Movement), jonka Suomen koordinaattorina toimi, mahdollisesti toimii edelleen, Demla ry:n jäsen Olga Tshizhik-Kinnunen, joka on tehnyt yhteistyötä myös RUFI yhdistyksen ja yhdistyksen puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin kanssa. Venäjällä vastaavasti Johan Bäckmanilla on yhteyksiä NOD:n johtoon (esim. tapaaminen NOD:n puheenjohtaja Jevgeni Fjodorovin kanssa maaliskuussa 2015).

Kirjoitukseni todennäköisesti nostattaa ”niskavilloja” pystyyn, todennäköisesti kritisoidaan sitä, että sijoitan saman otsikon alle RUFI:n kaltaisen provokatiiviseen toimintaan ryhtyneen yhdistyksen ja  Euroopan riippumaton hybridiuhkien tutkimuskeskus yhdistys ry:n kaltaisen harhauttavan ja disinformatiivisen yhdistyksen sekä pitkän historian omaavan Rauhanpuolustajat, jonka työtä ainakin osa kansalaisista tuntuu arvostavan. (Ollakseni rehellinen, minä en arvosta). En kuitenkaan näe tarpeellisena sitä, että pilkon kirjoituksen useampaan osaan erotellen selkeän provokatiiviset yhdistykset muista – näen kaikissa esille tuomissani yhdistyksissä ja vale-yhdistyksissä ongelmia, joista sopisi keskustella tänä päivänä, kun turvallisuuspoliittinen tilanne Suomen rajojen tuntumassa ei ole paras mahdollinen.

Marko

1. https://um.fi/matkustustiedote/-/c/UA 

2. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005034628.html?ref=rss 

3. https://www.kapo.ee/en/content/annual-reviews.html (v. 2014 s. 5)

4. https://seura.fi/asiat/ystavyytta-krimin-valtaus-nayttelyssa-talvisodan-muistopaivana-venajan-lahetystossa-paatyyko-suomi-venaja-seura-taas-kremlin-kasikassaraksi/ 

5. https://twitter.com/RussianEmbFinla/status/1200767874870251521?s=20 

6. https://www.rauhanpuolustajat.org/events/mielenilmaus-bold-quest-sotaharjoitusta-vastaan-rovaniemi/ 

*: Journalistiliitto.com sivun tietoja:

Yllä oleva kuva Petri Jääskeläinen, hänen twitter-ketju aiheesta:

https://twitter.com/KmyBeat/status/1206924929746325504?s=20 

Petra Nyqvist ”toimittajaliitosta”.

Lyhyt katsaus suomalaisiin disinformaatio ja propagandasivustoihin

Vuosi sitten joulukuussa kirjoitin blogissa ”Mistä tietää vaalien lähestyvän?” vaalien lähestyessä aktivoituneista propaganda ja disinformaatiosivustoista. Tuolloin aktivoituneista disinformaatio ja propagandamedioista osa toimii edelleen hyvin aktiivisesti, merkittävimmässä niistä eli MV-lehdessä tapahtui vetäjän vaihdos tämän vuoden huhtikuussa MV-lehden perustajan Ilja Janitskinin tilalle tultua päätoimittelijaksi miehitetyssä Luhanskissa – Itä-Ukrainassa – majaileva Janus Putkonen.

MV-lehden, kuten Vastavalkeankin, historia on toki olennaisesti pidempi, mutta vaalivuoden eli tämän vuoden talven ja kevään lähestyessä, oli havaittavissa ilmeistä toiminnan lisääntymistä hiljaisemman syksyn jälkeen. Vaalien alla ja vaalien aikana näiden disinformatiivisten vastamedioiden ”julkaisupolitiikka”, (jos sitä nyt voi julkaisupolitiikaksi edes kutsua), oli paikoin hyvinkin aggressiivinen ja polarisoiva, jonka näin ruokkivan yhdessä erilaisten YouTube-kanavien kautta julkaistujen videoiden myötä aggressiota ja pyrkivän muodostamaan kuvaa, jonka mukaan nämä vastamedioiden tekijät ovat uhreja valtakoneiston rattaissa. Käytännössä toiminta on jatkunut samana tämän vuoden ajan, kiihtyen loppukesästä toimittaja Jessikka Aron tietokirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta julkaisuajankohdan lähestyessä ja sen jälkeen Jessikka Aroon kohdistuneen – pitkäkestoisen häirintä, uhkailu ja maalittamis- sekä lokakampanjoinnin – hovioikeusistuntojen alettua, jolloin syytettyinä olleiden Ilja Janitskinin, Johan Bäckmanin ja Asta Tuomisen lähipiiriin kuuluvien henkilöiden kiihdytettyä omaa toimintaansa. Erityisen aktiivisia tänä syksynä häirintä- ja vihakampanjoinnissa ovat olleet Reformi Studion kaksikko Panu Huuhtanen ja Tiina Keskimäki.

Kuvassa eräitä tällä hetkellä toimivia vasta-, vale- ja vihamedioita, joita käytetään laajalti myös propagandan julkaisuun sekä alustoina erilaisten herjaus- ja vihakampanjoiden luontiin ja ylläpitoon. Yllä mainittu Reformi Studio kuuluisi itseoikeutetusti kuvan vasta-, vale- ja vihamedioiden joukkoon, jollei sen YouTube-tiliä olisi eilen poistettu. Reformi Studion YouTube-tilin-sivulla on vain seuraava teksti:

”Tämä tili on suljettu, koska sillä on rikottu toistuvasti tai vakavasti YouTuben käytäntöä, joka kieltää uhkailevan, kiusaavan ja häiritsevän sisällön.” (1)

Tilin sulkeminen sai aikaan Twitterissä seuraava purkauksen Reformi Studion toisessa ”sisällöntuottajassa” Tiina Keskimäessä – mutta myös muita toimia eli Reformi Studio näyttää siirtyneen dlive.tv:n puolelle ”tuottamaan” ”sisältöä”. (2)

Kuvakaappaus Tiina Meskimäen twitter-tili. (3)

Seuraavaksi lyhyelti kustakin kuvan vasta-, vale- ja vihamediasta aloittaen vetäjävaihdoksenkin jälkeen merkittävimmästä eli Janus Putkosen päätoimittelemasta MV-lehdestä – tai kuten sivusto hänen aikakaudella on nimetty: Uusi MV-lehti.

MV-lehti ei kuitenkaan ole ensimmäinen vastamediaprojekti, jossa Putkonen on osallisena. Miehitetyn Itä-Ukrainan alueella hän on ehtinyt vetää, nyt jo lakkautettua, propagandistista ja Venäjä-rahoitteista DONi Newsiä, ennen Itä-Ukrainan Donetskiin muuttoa hän toimitti Verkkomedia-sivustoa, joka oli sekoitus vastamediaa ynnä salaliittoteorioita.

Ilja Janitskinin perustama MV-lehti, nykyinen Uusi MV-lehti, tuli myös tunnetuksi rasistisen kirjoittelun ohella viha- ja herjauskampanjoista, jollaisten kohteeksi joutui myös Ylen toimittaja Jessikka Aro. Samaista sivustoa käytettiin myös maalittamiseen, jolloin kohteeksi saattoi päätyä kuka tahansa, joka kirjoitti maahanmuutosta, Venäjästä tai jostain muusta aiheesta MV-lehden ”linjan” vastaisesti – maalittamisen kohteeksi joutui myös kansalaisaktivisti Hanna Huumonen, joka aloitti MV-lehden vastaisen kampanjoinnin. Turvallisuuspolitiikasta kirjoittaessa maalittamisen kohteeksi saattoi päätyä, mikäli kirjoitti kriittisesti ja analysoiden Venäjän nykyjohdon toiminnasta tai Venäjältä käsin harjoitetusta laajasta propagandasta tai vaikuttamisesta – unohtamassa sotia Ukrainassa ja Syyriassa.

Mikäli verrataan nykyistä MV-lehteä Janus Putkosen aikakaudella Ilja Janitskinin perustamaan sivustoon, niin joitain selkeitä muutoksia on havaittavissa, merkittävimpänä pidän aiempaa entistä selkeämpää Kreml-myönteistä linjaa, jolloin sivun voi sanoa toimivan selkeästi venäläispropagandan levittämiskanavana Suomeen Yön susien, Itä-Ukrainan sodan ja Venäjän ”saavutusten” kertaamisen ollessa hyvin näkyvässä roolissa. Venäläisestä moottoripyöräjengistä Yön susista, joka käytännössä on osa Venäjän valtion hybridisodankäynnissä ja propagandistisissa kampanjoinneissa käyttämiä operaattoreita, on kirjoitettu Putkosen aikakaudella todella näkyvästi.

Kuvakollaasissa osa Uuden MV-lehden Yön susi-julkaisuista.

Laiton lehti? on entisen Suomi Ensin -liikkeen nykyisen Suomen Kansa Ensin -puolueen perustajan ja entisen puheenjohtajan (erotettu tehtävästään) Marco de Wit’in julkaisu, joka on luonteelta hyvin pitkälti verrattavissa alkuperäiseen MV-lehteen – toimituksellisesti se on, jos mahdollista, kömpelömpi kuin MV-lehti, joten on kenties parempi kutsua sitä ”köyhänmiehen MV-lehdeksi”. Sisällöltään se ei juurikaan eroa ”esikuvastaan” ja sen agendalla ovat edelleen samat asiat kuin Janitskinin perustamalla (alkuperäisellä) MV-lehdellä – vastenmielisen kampanjoinnin kohteena yhä toimittaja Jessikka Aro (esimerkkinä kuva alla).

Kuvakaappaus laitonlehti.net.

Tällä hetkellä Laiton lehti? näyttää keskittävän huomionsa etusivun annin perusteella maahanmuuttajiin, feminismiin, suvaitsevaisiin ja perussuomalaisiin sekä Suomen Kansa Ensin -puolueeseen, jonka johdosta de Wit syrjäytettiin. Toki sivuilla em. aiheista käytetään kontroversiaaleja nimityksiä, kuten ”matut”, ”suvakit”, ”persuilu” – tällaiset pilkalliset nimiväännökset ovat tavanomaisia vastamedian vihasivustoille ja eräs keino erottaa ne perinteisestä mediasta.

AD-nettiradion taustalta löytyy muun muassa MV-lehden ja MV-median ”toimittamisesta”, Ilja Janitskinin vankeudessa olon aikana syyskuuhun 2018 vastannut Juha Korhonen. Korhonen on vetänyt aiemmin Nykysuomi- sekä nettiuutiset.fi-nimisiä maahanmuutto- ja EU-vastaisia sivustoja. Nettiuutiset.fi -sivulla myös Venäjä sai havaintojeni mukaan varsin paljon huomiota. AD-nettiradion aiheet pyörivät paljolti maahanmuuton vastustamisen, salaliittoteorioiden, erilaisten haastatteluiden ympärillä – myös miehitetyssä Itä-Ukrainassa majaileva Janus Putkonen on päässyt ääneen. Toisaalta Putkonen on jakanut MV-lehdessä AD-nettiradion sisältöön perustuvaan materiaalia, kuten viime kesänä kertoessaan – yksipuolisesti – Soldiers of Odin -jäsen Miikka Mustosen kuolemaan päättyneestä kamppailusta Thaimaassa.

Juha Korhonen on myös perustanut, ulkoasultaan erehdyttävästi Facebookia muistuttavan, AD-yhteisön, jota Journalisti-lehti käsitteli artikkelissa ”MV-lehden entinen päätoimittaja perusti vale-Facebookin”. (4)

AD-nettiradio-kanavalla annetaan ohjeet rekisteröitymiseen AD-yhteisöön (kuvakaappaus).

Nykysuomi kuuluu myös niihin medioihin, jotka ovat linkittyneet laita- ja äärioikeistoon. Näin itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa sen ”uutisvirrassa” erityistä huomiota näyttävät saavan Soldiers of Odin sekä kielletty ”Kohti vapautta” -kulkue eli kielletyn kansallissosialistisen – uusnatsistisen – Vastarintaliikkeen perillisen nimellä järjestettäväksi suunniteltu marssi, tällainen painotus vain alleviivaa yhteyttä äärioikeistoon.

Reilu vuosi sitten Nykysuomen verkkosivuilla oli äänestys hyväntekeväisyysjärjestöistä, joille lukija olisi valmis tekemään rahalahjoituksen. Tässä äänestyksessä eräänä vaihtoehtona oli myös ”kansallismielinen”, Vastarintaliikkeen jäsenistölle tuttu, Suomalaisapu. Tämä äänestys vaihtoehtoineen huomioitiin myös Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen verkkosivulla. (5)

Nykysuomen päätoimittajaksi/ julkaisun vastaavaksi ilmoittautuu Nykysuomen verkkosivulla Petri Perta (Järvenpään perussuomalaisten jäsen ja varavaltuutettu). Perta toimi myös Arto Luukkasen eduskuntavaalien kampanjapäällikkönä. (6)

Nykysuomen verkkosivuilta löytyy myös AD-yhteisön mainos.

Blogin kuvassa eri vasta-, vale- ja vihasivustoja on myös ulkoasultaan ja toimitukselliselta tyyliltään uskottavampia sivuja, kuten Vastavalkea, joka on Vastavalkea ry:n julkaisema puoluepoliittisesti sitoutumattomaksi itsensä kuvaava verkkolehti.

Vastavalkea ry on rekisteröity Tauno Mehtälän nimiin. Se oli pidemmän aikaa ”telakalla”, kunnes vuosi sitten marraskuun alkupuolella aktivoitui. On mahdollista, että Vastavalkean aktivoituminen tauon jälkeen marraskuun alkupuolella oli sattumaa, ajallisesti se vain osuu hetkeen, jolloin useammassa eurooppalaisessa valtiossa venäläismieliset sivustot ja bottiverkostot kiihdyttivät toimintaansa.

Kuten edellä mainitsin, Vastavalkea on ulkoasultaan uskottava, jopa luottamusta herättävä. Sivuilla julkaistujen kirjoitusten taustalla on lukuisia, tunnettujakin, nimiä – kuten Sampo Ahto (yleisesikuntaeversti evp ja sotahistorioitsija) sekä kansanedustajana ja Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana toiminut demareiden Mikko Elo, joista jälkimmäinen on myös ollut mukana katalyyttina toimittaja Jessikka Aron häirinnässä useampaan otteeseen.

Tarkempi tutustuminen sivustoon ja sen tarjoamaan sisältöön paljastaa totuuden. Toimituksellinen sisältö on asenteellista, yksipuolista ja paikoin hyvinkin polarisoivaa – lyhytkin silmäily paljastaa sivuston agendan käyvän yksiin Venäjän toiveiden, tarpeiden ja halujen kanssa.

Tammikuussa 2017 perustettu Oikea Media on suomalainen konservatiiviseksi itseään luonnehtiva verkossa toimiva vastamedia, jonka päätoimittaja on Jukka-Pekka Rahkonen. Oikea media on kuitenkin syytä huomioida tässä yhteydessä – Markkinointi & Mainonta -lehden toimittaja Maija Tamminen kritisoi verkkolehden aloitettua Oikeaa Mediaa sen olevan konseptina vaarallinen ja ovela: Julkaisun haluavan tehdä pesäeron MV-lehden kaltaisiin valemedioihin, vaikka vaihtoehtomediaksi itseään nimittääkin. Se horjuttaa luottamusta mediaan uskottavalla ulkoasullaan ja vihjauksillaan perinteisiin journalistisiin arvoihin sitoutumisesta. (7)

Ei tarvitse kuin lukea Oikean Median verkkosivuja, niin on helppoa allekirjoittaa Maija Tammisen arvio konseptin vaarallisuudesta. Vastamedioiden joukossa se näyttää uskottavalta, sellaiselta, joka voi onnistua harhauttamaan lukijoita. Toisaalta ne verkkosivut paljastavat hyvin pian median agendan, oikeistokonservatismia ja maahanmuuttovastaisuutta tahi perussuomalaismyönteisyyttä ei pyritä kätkemään millään tapaa, teemojen käsittely on polarisaatiota lisäävää.

VihapuheFM.

Tässä yhteydessä sopii myös mainita oululaiset Tiina Wiik ja Junes Lokka, he ovat paikallisesti saaneet huomattavankin paljon huomiota ylittäen toisinaan valtakunnallisen uutiskynnyksen. Junes Lokka äänestettiin Oulun kaupunginvaltuustoon Aito suomalainen yhteislista -yhteislistalta. Wiik ja Lokka ovat varsin aktiivisia tubettajia kanavallaan VihapuheFM, kanava löytyy myös dlive.tv:n puolella samalla nimellä.

Olen seurannut joitain kertoja heidän kanavaansa, ajoittain heidän toiminnassa on havaittavissa tavoitteellisuutta (tarkoitan tällä tässä kontekstissa muutakin kuin ns. öyhöttämistä), mutta toisessa vaakakupissa on sitten – paikoin kovakin – häiriköinti ja polarisaation lisääminen maalittamisen sekä epämääräisen materiaalin jakamisen ohella, joten en katso tekeväni suurtakaan vääryyttä, kun mainitsen heidät tässä yhteydessä, siitä huolimatta, että toimintansa joiltain osin eroaa esim. Marco de Wit’in verkko- ja videotuotannosta, joka olisi surkuhupaisaa, jollei olisi niin vastenmielistä, disinformatiivista ja aggressioita lisäävää.

Muistutan lukijoitani siitä, että yllä olen käynyt kertauksenomaisesti läpi vain osan sivustoista, joiden kautta jaetaan erilaista propagandistista tai disinformatiivista materiaalia, ja joita on hyödynnetty erilaisissa vihakampanjoinneissa. Saman kaltaista toimintaa harjoitetaan myös eräillä keskustelufoorumeilla, kuten hommaforum.org niin ikää ylilauta.org ja murha.info ovat sivustoja, joita voi hyödyntää erilaisissa kampanjoinneissa toimittajia ja viranomaisia kohtaan, ja niitä voi myös hyödyntää disinformatiivisen ja propagandistisen viestinnän jakoalustoina. Myös sosiaalisen median alustat ovat helpohkoa valjastaa tällaiseen toimintaan, monilla vastamedia-sivustoilla on myös aktiivista toimintaa sosiaalisessa mediassa, esim. Facebook mutta entistä enemmän sen venäläisessä kloonissa VK:ssa, jossa erilaisiin vihakampanjointeihin puututaan Facebookiakin heikommin – niin kauan kuin kampanjointi VK:ssa ei kohdistu Venäjän hallintoon.

Tähän kirjoitukseen ei kuitenkaan ole perusteltua luoda mittavaa listaa erilaisista sivustoista, blogeista tahi YouTube-kanavista, joiden jakama materiaalia on häiritsevää ja uhkaavaa ynnä propagandistista, koska se työsarka ei lopu hetkessä, ja lopulta eteeni tulisi se kysymys, että millainen toiminta on laskettavissa vastenmieliseksi vihakampanjoinniksi ja häirinnäksi sekä tarkoitukselliseksi propagandan jakamiseksi (esim. MV-lehden ja Reformi Studion kohdalla tällaista määrittely-ongelmaa ei ole) ja mikä on ehkäpä rajua, mutta kaikesta huolimatta hyväksyttyä, kritisointia.

Marko

1. https://www.youtube.com/channel/UCxU1d38t37EqswjsWT6gmMg 

2.  

3. https://twitter.com/TiinaKeskimki/status/1204287756677132288?s=20 

4. https://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/mv-lehden-entinen-paatoimittaja-perusti-vale-facebookin/ 

5. https://www.vastarinta.com/nykysuomi-mille-hyvantekevaisyysjarjestolle-lahjoittaisit/ 

6. http://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2018/10/perussuomalaiset-ja-turvallisuuspolitii.html
7. https://www.marmai.fi/blogit/oikea-media-on-sittenkin-vaara/1099d748-5234-36e3-9d69-9a3c2918eb1a

Huom. Blogitekstiin lisätty huomio Oikea Media -verkkosivusta.