Malaysia Airlinesin lento MH17 ja suomalaiset propagandistit

 

Itä-Ukrainassa käytyä sotaa kesällä 2014 seuranneille 17. heinäkuuta on varmuudella syöpynyt mieliin, iltapäivällä kello 16:20;--, Schipholin kansainväliseltä lentokentältä Amsterdamista kohti Kuala Lumpuria lennolla ollut Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER (lento MH17) tuhoutui Ukrainan ilmatilassa. Koneen tuhosi Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon kuuluneelta 9K37M Buk-M1 TELAR:ilta nro. 332 laukaistu ilmatorjuntaohjus Hraboven kylän yllä. Koneen pudottamista seurasi totuudenetsinnän rinnalla hyökynä edennyt valheiden ja disinformaation tulva, johon ryhtyi venäläismedioiden sekä venäläisellä rahalla toimineiden propagandamedioiden rinnalla suuri joukko erilaisia vaihtoehto- ja vastamedioita ynnä hyödyllisiä idiootteja, pahantahtoisia toimijoitakaan unohtamatta.

Tässä kertauksenomaisessa kirjoituksessa käyn läpi suomalaisten levittämää MH17-disinformaatiota. Eräissä tapauksissa huomioin myös suomalaispropagandistien yhteydet ulkomaalaisiin disinformaatioverkostoihin ja -operaattoreihin. Haluan kuitenkin aloittaa kirjoitukseni lyhyellä kertauksella tapahtumiin muistuttaaksemme meitä siitä, mitä silloin tapahtui – faktoja seuraa  suomalaispropagandistien ja hyödyllisten idioottien edesottamusten tarkastelu.

 

Malaysia Airlinesin lennon MH17 faktat

Malaysia Airlinesin lento MH17 Amsterdamista Kuala Lumpuriin tuhoutui iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014, kello 16:20:-- paikallista aikaa, kun Pervomaiskyin kylän länsipuoliselta pellolta laukaistu 9М38M1-tyyppisen ilmatorjuntaohjuksen 70 kiloinen taistelukärki räjähti yhtiölle kuuluneen Boeing 777-200ER:n, takaa katsoen, ohjaamon vasemmalla puolella. Lennon MH17 pudottanut ilmatorjuntaohjus laukaistiin 9K37M Buk-M1 TELAR:ista, nro. 332. Muun muassa Bellingcatin toimesta saatiin viime vuosikymmenen kuluessa selvitettyä hyvin seikkaperäisesti kyseisen päivän tapahtumat kuten sekin, että Buk-M1 TELAR nro. 332 kuului Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen seurauksena koneen koko miehistö sekä kaikki matkustajat menehtyivät: kuolleiden lukumäärä nousee yhteensä 298 siviiliin.

Osia 53. ilmatorjuntaohjusprikaatista oli siirretty kesäkuussa 2014 tukikohdastaan Kurskin kaupungin itäpuolelta etelään, Ukrainan rajan tuntumaan, Millerovon pikkukaupungin ympäristöön Venäjällä. Heinäkuun 16.–17. päivän välisenä yönä kyseinen Buk-M1 TELAR siirrettiin Volvon vetämällä trailerilla Venäjältä Itä-Ukrainan sotatoimialueelle. Kyseinen alue oli tuolloin venäläisten operaattoreiden ja proxy-joukkojen sekä  paikallisten puolisotilaallisten joukkojen miehittämä. Kyseinen Buk-M1 TELAR toimitettiin takaisin Venäjälle varhain 18. heinäkuuta 2014. Faktoihin liittyen suosittelen lukemaan Bellingcatin julkaiseman ”MH17 The Open Source Evidence”.

 

Tilan täyttävä MH17-propaganda ja disinformaatio

Välittömästi lentokoneen pudottamisen jälkeen venäläismediat uutisoivat alueella pudotetun Ukrainan ilmavoimien Antonov-kuljetuskoneen. (1) Totuuden paljastuttua jo samana iltapäivänä ja iltana, alkoi Venäjän tarina muuttua disinformaation ja propagandan vallatessa tilan. Venäjällä tuotettua propagandaa levitettiin  tehokkaasti kansainvälisten verkostojen kautta maan rajojen ulkopuolelle kymmenille kielille. Propagandan tuottajien ja jakajien joukossa oli varhaisessa vaiheessa myös suomalaisia, osa suuremmalla volyymilla, osa taasen vaatimattomammalla panoksella. Venäjällä ja muissa maissa tuotetun disinformaation ja propagandan lisäksi suomalaiset julkaisivat erilaisilla alustoilla myös hyvin runsaasti itse kirjoittamaansa, omiin arviointeihinsa pohjautvaa materiaalia. Pudotusta seuranneina päivinä propagandassa toistui Kremlin ”keihäänkärki”.

Otteita suomalaisesta MH17-propagandasta.

Suomeksi MH17-propagandaa ryhdyttiin tuottamaan ja levittämään pudotuspäivänä 17. heinäkuuta 2014 Johan Bäckmanin julkaistessa kohudosentti-blogissaan virallisen oloisen tiedotteen Donetskin nukketasavallan nimissä, joka päättyi vuodatukseen, joka sisältää lukuisia paikkansapitämättömiksi todettuja väitteitä, jotka kuitenkin edelleen elävät propagandistien ja hyödyllisten idioottien tarinankerronnassa:

”Uudet tiedot ovat edelleen vahvistaneet epäilyä siitä, että Kiovan fasistijuntan tarkoituksena oli murhata Putin ampumalla hänen koneensa alas. Putinin kone ja malesialainen matkustajakone ovat varsinkin kauempaa katsottuna täysin identtiset ja myös lensivät lähellä toisiaan.” (2)

Suomessa MH17-denialismi (totuuden kieltäminen) sai ilmaa siipiensä alle jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Bäckmanin ohella denialistien, käytännössä propagandistien, ensimmäisessä aallossa oli mukana myös Janus Putkonen ylläpitämällään Verkkomedia.org -verkkojulkaisullaan, joka oli tunnettu disinformaatiota ja salaliittoteorioita levittänyt vastamedia. Juha Leinivaara kiinnitti tuolloin huomiota näiden kansalaisjournalistien, jota nimitystä hän käytti Putkosen kaltaisista toimijoista, toimintaan julkaisemassaan kirjoituksessa ”MH17 ja vastaamattomat kysymykset”, jossa hän myös kumosi eräitä tuolloin voimakkaasti levitettyjä valheita. (3) Onneksi Leinivaaran arvio siitä, ettemme ehkäpä koskaan saa selvitettyä sitä kuka ja/ tai mikä lennon MH17 tuhosi pitänyt paikkaansa. Pudotusta seuranneina vuosina totuus selvisi, aivan kuten tarkentui kuva siitä, mitä noin päivinä Itä-Ukrainassa ja Venäjällä tapahtui – kiitos tästä kuuluu ennen kaikkea Bellingcatille ja sitä avustaneille tahoille.

Näin jälkeen päin olen miettinyt sitä, että olisiko totuus MH17 pudottamisesta selvinnyt, jolleivat erilaisia avoimia lähteitä seurannet ja niitä analysoineet yksilöt ja ryhmät olisi nostaneet havaintojaan esille ja kohdistaneet viranomaisiin ja päättäjiin painetta totuuden selvittämiseksi. Ei julkisiin lähteisiin turvautuvilla tiedusteluelimillä oli varmasti ymmärrys siitä, mitä kyseisenä päivänä Itä-Ukrainassa tapahtui, mutta heillä ei välttämättä ollut tarvetta tapahtuneen varhaiseen julkituontiin. Samaan aikaa poliittinen tahtotila Venäjän saattamiseksi vastuuseen osallisuudestaan Itä-Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan oli olematonta, kuten muistamme. Emme kuitenkaan voi kieltää sitä, etteikö Venäjän osallistumisesta olisi ollut riittämiin todisteita jo heinäkuussa 2014 ja lisää niitä tuli elokuun puolella.

Saksan Venäjän-suurlähettiläs Rüdiger von Fritsch kertoi ranskalaisdokumentissa ”Putinin pitkä tie sotaan” Saksan lähetystön sotilasattasean vierailusta avustajineen Venäjän ja Ukrainan rajalla touko-kesäkuussa 2014 ja kuinka tämä oli nähnyt siellä kokonaisen kolonnan tunnuksettomia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja, jotka ajoivat Venäjälle Ukrainan alueelta, jonka Venäjä oli käytännössä miehittänyt. (4) Se, ettei länsimailla ollut tuolloin todellista tahtoa saattaa Venäjää vastuuseen osallisuudesta, oli yksi askel tiellä, joka johti Venäjän käymään tuhoamissotaan. Mutta palatkaamme propagandasotaan!

Erilaisten vastamedioiden ja blogikirjoitusten rinnalla Suomessakin nähtiin muitakin medioita hyödynnettävän huhujen, disinformaation ja misinformaation levittämiseen sekä tapahtumien kyseenalaistamiseen. Esimerkiksi 8 elokuuta 2014 Voima-lehden verkkosivulla julkaistaan Mikael Kallavuon hyökkäys Yhdysvaltojen hallinnon Venäjään kohdistamia syytöksiä vastaan. (5) Kirjoitus oli jo tuon hetken informaatio huomioiden pullollaan disinformaatiota – hyväntahtoisina voimme kuvitella osan olevan misinformaatiota mutta joukossa on kyseisen kesän tapahtumat huomioiden myös sellaisia syytöksiä, jotka jo kirjoitushetkenä käytössä olevilla tiedoilla varustettuina olivat tarkoituksellisen harhaanjohtavia. Purkaus selittyy osaltaan Kallavuon taustalla, hän on NATO:n laajentumisen tuomitseva kansalaisaktivisti, kustannustoimittaja ja kulttuurin sekatyömies. Taustansa huomioiden olisi luullut kritiikki esitettävän siten, että se kestää kriittistä tarkastelua. Onko sitten niin, että hänenkin kohdalla henkilökohtainen vakaumus, ideologia ja militarismin vastustaminen ovat sokaisseet vasemmalle kallellaan olleen miehen altistaen hänet Venäjän taholta tulleelle vaikuttamiselle?

Eräs Suomen MH17 propagandan levittäjiä yhdistävä tekijä pudotusta seuranneiden vuoden parin aikana oli vasemmalta kumpuava antiamerikkalaisuus yhdistettynä imperialistisen lännen vastustamiseen, mikä näkyi siten, että näkyvässä roolissa toimineista henkilöistä monella oli kytköksiä vasemmistopuolueisiin tai he olivat niiden jäseniä. Johan Bäckmania, Leena Hietasta, Petri Krohnia yhdisti jo ennen Krimin niemimaan miehitystä ja Itä-Ukrainan sotaa tulipunainen aate. Toki nyttemmin tarkasteltuna Bäckmanin ja Hietasen toiminnasta ja kommentoinnista tulee mieleen fasismin punaruskea muoto – Rusismi ja sen kannattaminen.

Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan myötä joukko laajeni ja heidän käynnistämä yhdistystoiminta houkutteli mukaansa useita tunnettuja poliitikkoja ja vaikuttajia, jotka tosin olivat jo luisumassa kohti marginaalia. Emme voi unohtaa sitä, että Mikko Elo ja moni muu tunnettu poliitikko ja vaikuttaja päätyi tuolloin julkaisemaan tai jakamaan Venäjä-myönteistä propagandaa ja disinformaatiota. Moni heistä kirjoitti säännöllisesti Tauno Mehtälän perustamalle (ja sittemmin toimintansa lopettaneelle) Vastavalkea-verkkojulkaisulle, niinpä Vastavalkea oli joidenkin vuosien ajan merkittävimpiä suomen kielisiä MH17 disinformaatiota ja salaliittoteorioita levittäviä verkkojulkaisuja. (6) Tuolloin julkaistut kirjoitukset olivat pääsääntöisesti joko toimituksen tai muutaman vakiokirjoittajan, kuten Vesa Raiskilan, käsialaa. Verkkosivuilta samainen denialismi ja suoranainen propaganda levisi lukuisille sosiaalisen median alustoille, kuten Avoin Tilannehuone – Kadonneen totuuden metsästäjät -ryhmään Facebookissa. Rysky Riiheläinen tarkasteli Vastavalkean huomattavan merkittävää roolia disinformaatiokentässä, laajassa kirjoituksessaan Vastavalkea on disinformaation lähde. (7)

Vuosien 2015 ja 2016 pakolaiskriisin seurauksia oli se, että erilaisia vastamedioita sekä suoranaisia vihamedioita ilmaantui Suomeenkin aiempaa enemmän. Tällaisista julkaisuista näkyvin oli Ilja Janitskinin perustama Mitä Vittua -verkkojulkaisu, myöhemmin MV-lehti ja vielä myöhemmin UMV-lehti. Moni näistä julkaisuista oli sisällöltään suomalaisen laitaoikeiston ja äärioikeiston suosiossa. Tämä ei kuitenkaan estänyt Johan Bäckmania tai Janus Putkosta ryhtymästä yhteistyöhön julkaisuiden taustalla olevien henkilöiden kanssa. Putkonenkin julkaisi nimellään MV-lehdessä lukuisia disinformatiivisia MH17-kirjoituksia, vaikka hänen merkittävin julkaisualustansa olikin tuolloin venäläisellä rahalla ylläpidetty ja miehitetyssä Donetskissa Putkosen johdolla ”toimitettu” DONi News.

Putkosen asema läntisenä toimijana miehitetyssä Donetskissa merkitsi myös sitä, että hän oli säännöllisessä yhteydessä suureen joukkoon Venäjälle työskenteleviä propagandisteja, joukkoon kuului myös MH17-propagandaa levittäneitä läntisiä vasta- ja propagandamedioiden julkaisijoita, kuten hollantilainen Max van der Werff. Putkosen ja Van Der Werffin yhteistyö jatkui jollain tasolla senkin jälkeen, kun Putkonen siirtyi MV-lehden päätoimittelijaksi huhtikuussa 2019. Putkosen rooli miehitetyn Donetskin alueen medioissa ja hänen yhteistyönsä alueen turvallisuusapparaatin kanssa paljastui Egorova Leaksin yhteydessä. (8) Putkosen toimintaa MH17 disinformaation ja propaganda levittäjänä olen tarkastellut laajemmin syyskuussa 2020 julkaisemassani kirjoituksessa ”MV-lehti osana MH17 disinformaatioverkostoa”.

Kiinnostavana sivuhuomiona mainitsen Juha Korhosen lokakuussa 2016 Nykysuomi-nimisessä vastamediassa julkaisemansa MH17 pudottamista käsitelleen kirjoitelman, jossa ihmetellen kritisoitiin suomalaisia ”kansallismielisiä”, jotka sortuivat yhteistyöhön Bäckmanin ja Putkosen kanssa. (9) Muutamaa vuotta myöhemmin Korhonen itse toimi Bäckmanin perustaman Toimittajaliitto-nimisen yhdistyksen puheenjohtajana. Rysky Riiheläinen kuvasi Toimittajaliiton toimintamekanismia ja ajatusta hyvin blogissaan ”Analyysi: Disinformaatio järjestäytyy Toimittajaliittoon”. (10) Toimittajaliitto oli vastamedioiden toimijoiden ylläpitämä liitto, jonka tarkoituksena oli synnyttää mielikuvaa vakavasti otettavasta toimittajien yhdistyksestä ja mielikuvaa hyödyntäen pyrkiä ujuttautumaan tilaisuuksiin, joihin tavallisesti vastamedioiden aggressiiviset toimijat harvemmin pääsivät – ainakaan toistuvasti.

MH17-salaliittoteorioiden ja propagandan levittämiselle suosittuja alustoja tuolloin olivat Uuden Suomen puheenvuoro-palstan ja blogialustojen ohella myös Suomi24 ja vastaavat keskustelupalstat. Tämän vuosikymmenen puolella keskustelu ja spekulointi Malaysia Airlinesin lennon MH17 ympärillä on hiipunut monen salaliittoteorioihin ja valeuutisiin viehättyneen siirtyneen muiden teemojen pariin. Usein nämä teemat kuitenkin olivat sellaisia, jotka ovat yhteiskuntaa ja yhteisöä hajottavia ja usein myös sellaisia, jotka nostetaan esiin venäläisten propagandamedioiden tai valtionmedioiden toimesta, tai vaihtoehtoisesti yhdysvaltalaisten vasta- ja vihamedioiden toimesta. Moni tällaisista medioista on hyvin lähellä Donald Trumpia tukevaa MAGA-liikettä. Venäjää ja MAGA-liikettä yhdistää myös tarve hajottaa läntisten demokratioiden rakenteita – ne näkevät liberaalidemokratiat uhkana omille tavoitteilleen. On kuitenkin joitakin disinformaatiokentän aktiiveja, jotka ovat jatkaneet MH17-disinformaation tuottamista ja levittämistä tälläkin vuosikymmenellä, kuten Hämeemmiäs-blogia kirjoittava Risto Koivula, joka julkaisi pitkän vuodatuksen marraskuussa 2023. (11) Tyyliltään kirjoitus on sekava ja raskaslukuinen kokoelma ”uutislainauksia” ja kääntämättömiä tekstinpätkiä, vastauksia, olettamuksia ja niin edelleen.

Tähän mennessä merkittävä osa kirjoituksessa mainituista henkilöistä on joko selkeitä Venäjän asiamiehiä tai kuuluivat monellakin tapaa marginaaliin. Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy, kuten perussuomalaisten Tom Packalén (kansanedustajana 20. huhtikuuta 2011–4. huhtikuuta 2023). Packalén epäili Venäjän osallistumista Itä-Ukrainan sotaan, eikä hän myöskään uskonut Venäjän olleen syyllinen Salisburyn hermomyrkkyiskuun, jossa kohteena oli entinen venäläinen sotilastiedustelu-upseeri ja kaksoisagentti Sergei Skripal. (12) En tiedä mikä on hänen kanta tänään Venäjän osallisuuteen em. toimiin.

Jotta emme vaeltaisi täysin menneisyydessä, poimitaan joukkoon tuoreempi Venäjän narratiivia toistava vastamedia, Naapuriseuran sanomat, jonka taustalla on vuonna 2023 perustettu Venäjä-mielinen yhdistys Naapuriseura ry. (13) Yhdistyksen perustajajäseniin kuuluvat toimittaja Mauno Saari sekä Vastavalkean yhteydessä jo mainittu sosialidemokraattien entinen kansanedustaja ja valtiopäiväneuvos Mikko Elo. Tätä nykyä yhdistyksen puheenjohtajana toimii Jauri Varvikko (14) ja yhdistyksen verkkojulkaisun päätoimittajana Jaakko Laakso eli KGB:n ”Jan”. Yhdistyksen verkkojulkaisussa on viitattu joitakin kertoja Malaysia Airlinesin lentoon MH17, joista ehdottomasti kiinnostavimpiin kuuluu havainto Leena Hietasen kirjoittamassa artikkelissa Valloittamaton Donbass:

”Pietarista löytyy Itä-Ukrainan taisteluille pyhitetty museo, jossa on paljon Nato-maiden sotasaalista. - - -

Hän [toim. huom. German Vladimirov] perusti Pietariin Fontankalle Donbass-museon, johon hän alkoi kerätä materiaalia Itä-Ukrainasta. Museo avautui vuonna 2015. Ensimmäisten eksponaattien joukossa on Itä-Ukrainan kapinan johtajan Igor Strelkovin henkilökortti. Museosta löytyy myös vuonna 2014 alas ammutun malesialaisen lentokoneen MH17-koneen osia.

’Meillä on yhteensä 1500 esinettä, joista valtaosa on arkistossa’, Vlamirov kertoo.” (15)

Mikäli artikkelissa esitetty väite pitää paikkansa eli museosta löytyy myös alas ammutun Malaysia Airlinesin lennon MH17:n (Boeing 777-200ER) osia, niin tämä herättää kysymyksiä alkaen osien dokumentoinnista ja päätyen pohdintaan olisivatko ne olleet tutkinnan kannalta merkityksellisiä. Unohtamatta sitäkään mahdollisuutta, että osien sijaan kyse onkin uhrien omaisuudesta. Luonnollisesti vaihtoehtona tulee mieleen Patrick Lancaster-tyyppinen todisteiden väärentäminen, jollaisesta toiminnasta huomioita joulukuussa 2017 julkaisemassani kirjoituksessa: ”Kansantasavaltalaispropagandan” rimanalitukset – eli luunkappaleita ja ”lastenvahteja”. (16)

Suomalaisia propagandaturisteja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, kuvakaappaus Kansanääni.

Omanlaisensa episodi MH17 propagandan ja disinformaation levittämisessä oli suomalaisten propagandaturistien vierailu Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Save Donbass Peoplen Suomen osaston järjestämällä matkalla. Yksi propagandamatkan vierailutapahtumista oli osallistuminen Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen muistopäiväseremoniaan miehitetyillä alueilla. (17)

Suomalaiset olivat yksi haara MH17 propagandistien laajassa monikansallisessa verkostossa. Kokonaiskuvion merkittävimpiä toimijoita oli  Pietarin trollitehdas-nimellä tunnetuksi tullut Internet Research Agency eli IRA. Suomessa tämä vuonna 2013 Jevgeni Prigožinin toimesta perustettu yhtiö tuli tunnetuksi Yleisradion entisen toimittajan Jessikka Aron tutkimusten ja erinomaisen kirjan myötä. (18)

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamista seuranneiden päivien aikana IRA:n orkesteroima, Ukrainan asevoimia syyllistävä, kampanja tuotti yhteensä jopa 66 000 twiittiä. Twitterin vuonna 2018 antaman ilmoituksen mukaan, he ovat poistaneet Twitteristä yhteensä lähes 4000 tiliä, jotka linkittyivät Pietarin trollitehtaaseen. (19) Twitterin lisäksi IRA toimi myös muilla sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa ja venäläisessä Facebookin vastineessa VK:ssa (VKontakte). Sen itse tuottaman materiaalin lisäksi sen toiminta mahdollisti myös muiden Venäjän narratiivia toistaneiden viestien näkyvyyden huomattavan kasvun.

Tämä kirjoitus on hyvä päättää kuvaan venäläisen uutistoimisto TASS:in illalla 17. heinäkuuta 2014 julkaisemasta silminnäkijähavaintoon perustuvasta uutisesta, jonka mukaan ”puolisotilaalliset” joukot pudottivat ukrainalaisen Antonov An-26 kuljetuskoneen. (20) Uutinen löytyy edelleen TASS:in verkkosivulta – pudotettu kone ei suinkaan ollut An-26 kuljetuskone vaan Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER eli lennon MH17 kone.

Uutinen on edelleen tässä muodossa TASS:in verkkosivulla.

Marko

 

Lähteet:

1. https://tass.com/world/741164

2. https://kohudosentti.blogspot.com/2014/07/donetskin-tasavallan-edustuston.html

3. https://www.skepsis.fi/lehti/2014/Skeptikko-2014-3_MH17_ja_vastaamattomat_kysymykset.pdf

4. https://areena.yle.fi/1-63493765 (Rüdiger von Fritschin kommentti ajassa 19:18 eteenpäin). 

5. https://voima.fi/blogit/henkilokohtaista/2014/yhdysvallat-esittaa-syytoksia-ilman-todisteita/  (Huom. kyseinen kirjoitus ei ole enää luettavissa, se on poistunut Voiman verkkolehdestä heinäkuun 2024 jälkeen).

6. https://vastavalkea.fi/?s=MH17 (Haku toteutettu viimeksi 1. helmikuuta 2021, Vastavalkean verkkosivu ei enää toimi blogin kirjoitushetkenä [v. 2026]). 

7. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2017/06/vastavalkea-on-disinformaation-lahde.html

8. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/

9. https://nykysuomi.com/lento-onnettomuustutkijoiden-avunpyynnosta-suomelle-uskomaton-sirkus-ja-lisaa-sirkusta-tiedossa/

10. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2020/01/analyysi-disinformaatio-jarjestaytyy.html

11. https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2023/11/komensiko-ukrainalainen-kenraali-viktor-muzenko-ampumaan-alas-mh17-matkutajakoneen-donilla-2007

12. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tompackalen/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista/

13. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e9b59d8a-5519-4a71-864a-4c4dd9de7b7c

14. https://kansanaani.org/naapuriseura-valitsi-uuden-johdon/

15. https://naapuriseura.fi/valloittamaton-donbass/

16. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/12/kansantasavaltalaispropagandan.html

17. https://kansanaani.org/wp-content/uploads/2023/11/kansanaani-5-1-20_compressed.pdf s. 10–11.

18. https://yle.fi/a/3-7804386 Jessikka Aro on käsitellyt Pietarin trollitehdasta myös teoksessaan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta.

19. https://www.malwarebytes.com/blog/news/2019/07/malaysia-airlines-flight-17-investigation-shows-russian-disinformation-campaigns-have-global-reach

20. https://tass.com/world/741164

#MH17 

MH17: tarkastelussa Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottanut venäläinen 53. ilmatorjuntaohjusprikaati

 

Palataan vielä Malaysia Airlinesin lennon MH17 (Schiphol, Amsterdam – Kuala Lumpur) pudottaneeseen Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatiin, etenkin sen miehitykseen ja kokoonpanoa sekä toimiin kesän ja syksyn 2014 aikana.

Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin (sotilasyksikkö nro. 32406) tukikohta sijaitsee Venäjällä, Maršala Žukovan länsipuolella Kurskin kaupungista reilut 11 kilometriä itään. Kyseinen prikaati on osa Venäjän maavoimien kaartin 20. armeijaa, jonka historia ulottuu 4. panssariarmeijan muodossa toiseen maailmansotaan saakka. 4. panssariarmeija perustettiin kesäkuussa 1942, josta lähtien se on ollut ensinnä osa Neuvostoliiton maavoimia ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen osa Venäjän maavoimia. Tässä yhteydessä ei ole perusteltua käydä tämän tarkemmin 20. kaartin armeijan historiaa läpi. Venäjän maavoimien organisaatiorakenteen vuoksi oli kuitenkin perusteltua huomioida 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin asema osana kaartin 20. armeijaa sekä osana Venäjän läntistä sotilaspiiriä. Kurskin alue, jossa prikaatin tukikohta rauhan aikana sijaitsee, rajoittuu Ukrainaan.

 

Lyhyt kertaus prikaatin historiaan

53. ilmatorjuntaohjusprikaati on perustettu Neuvostoliitossa v. 1967, jolloin se kantoi nimeä 268. ilmatorjuntaohjusrykmentti. Perustamisen aikaan rykmentti oli sijoitettuna Artikiin, Armenian Sosialistisen Neuvostotasavallan alueelle, rykmentin pääaseena oli S-75 Dvina (NATO:n raportointinimi: SA-2 Guideline) ilmatorjuntaohjus. Kyseisellä ohjustyypillä pudotettiin vappuna, 1. toukokuuta 1960, Francis Gary Powersin ohjaama U-2-vakoilukone Sverdlovskin (nyk. Jekaterinburg) alueella. (1) 1960-luvun lopulla prikaatiksi laajentunut joukko-osasto siirrettiin Itä-Saksaan osaksi kaartin 1. panssariarmeijaa. Tuolloin prikaati tunnettiin jo nykyisellä nimellään 53. ilmatorjuntaohjusprikaati, prikaatin aseistukseen kuuluivat muun muassa 2K11 Krug (NATO:n raportointinimi: SA-4 Ganef) ilmatorjuntaohjukset.

Sijoitusaikanaan Itä-Saksan alueella, joulukuusta 1968 puna-armeijan vetäytymiseen yhdistyneestä Saksasta vuonna 1992, 53. ilmatorjuntaohjusprikaati oli ajoittain myös osa kaartin 20. armeijaa. Neuvostoliiton hajoamista seuranneena vuonna (Neuvostoliitto hajosi joulukuussa 1991) 53. ilmatorjuntaohjusprikaati vedettiin Venäjälle ja sijoitettiin Kurskin alueelle. Venäjällä prikaati liitettiin kaartin 20. armeijaan. Tuolloin prikaatin ilmatorjuntaohjusaseistuksen rungon muodostivat 9K37M1 Buk-M1 (NATO:n raportointinimi: SA-11 Gadfly) ilmatorjuntaohjukset.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kohdalla on hyvä myös muistaa se, että vuosien 1994–1998 välillä prikaati oli väliaikaisesti sijoitettuna Gudautaan Abhasian alueelle Georgiassa osana Venäjän ”rauhanturvaoperaatiota”. Kyseinen ”rauhanturvaoperaatio” sinetöi Abhasian alueen miehittämisen ja irrottamisen Georgiasta. Venäjä toteutti vastaavan kaltaisen operaation, joskin vieläkin näkyvämmin, Etelä-Ossetiassa.

Helmikuun 21. 2023 Vladimir Putin myönsi prikaatille ”Kaartin”-arvonimen ”ansioista” hyökkäyssodassa Ukrainaan. (2) Omasta puolestani toivon, että mahdollisimman paljon prikaatin kalustoa on ruostumassa tuhoutuneena Ukrainassa ja mahdollisimman moni sotilas on lannoittamassa mustaa multaa Ukrainassa.

Siirtykäämme lyhyen historiakatsauksen jälkeen 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin historiasta kesään ja syksyyn 2014, mikä ajanjakso on Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen kannalta olennaisin periodi prikaatin lähihistoriassa.

 

53. ilmatorjuntaohjusprikaati kesällä ja syksyllä 2014

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin  komentajana on toiminut vuodesta 2013 lähtien eversti Sergei B. Mutškajev. Hänen edeltäjänsä, eversti Aleksei Zolotov, toimi kaartin 20. armeijan ilmapuolustuksesta vastaavana upseerina kesällä 2014.

Kesällä ja syksyllä 2014 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin ilmatorjunta-aseistuksen runko muodostui Novator 9K37 M1 Buk ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä, tai mallin myöhemmästä versiosta 9K37 M1-2 Buk ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin Buk-M1 TELAR nro 332, kuva via whathappenedtoflightmh17.org.

Kokonainen Buk-M1 tai Buk-M1-2 järjestelmä pitää sisällään yksitoista tela-ajoneuvoa:

tyyppi	lukumäärä
9S470M1 komentokeskus	1
9S18M1 Kupol-M1 3D maalinosoitustutka	1
9A39M1 latauslavetti (TEL)	3
9A310M1 ohjuslavetti (TELAR)	6

 

Taulukon lähde: Bellingcat, s. 5.

Patteriin kuuluu tavallisesti kaksi Buk-M1 ohjuslavettia ja yksi latauslavetti, jokaiseen pataljoonaan kuuluu tavallisesti ohjuslavettien ja latauslavettien lisäksi yksi komentokeskus ja yksi maalinosoitustutka-ajoneuvo. 53. ilmatorjuntaohjusprikaatiin kuului kolme pataljoonaa.

Alla olevassa kuvakollaasissa 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan miehitys (pataljoonan komentava upseeri, pattereiden komentajat sekä Buk-M1 järjestelmän tela-ajoneuvojen komentajat) sekä yhden pataljoonan kalusto kesällä 2014.

Lukijoiden on hyvä tietää, että venäjän kielisessä tekstissä yksiköistä käytetyt termit voivat olla harhaanjohtavia, esim. ilmatorjuntaohjusprikaatin pataljoonasta käytetään venäjässä termiä дивизион (”divisioona”) eikä venäjän kielistä sanaa батальон, joka muistuttaa sanaa ”pataljoona”. Vastaavasti divisioona-luokan sotilaallisesta yhtymästä käytetään venäjällä nimeä дивизия (”diviziya”). (3)

Suomessa ilmatorjuntaohjusprikaatin pataljoonasta käytetään nimeä patteristo, joka jakautuu pattereihin. Käytän tässä kirjoituksessa kuitenkin suoria käännöksiä Bellingcatin julkaisuissaan käyttämistä termeistä, jolloin ”battalion” kääntyy ”pataljoonaksi” ja ”battery” ”patteriksi”.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kohdalla huomio kohdistuu etenkin 2. pataljoonaan, joka siirrettiin kesäkuussa 2014 tukikohdasta Maršala Žukovan Millerovon länsi- ja lounaispuolelle Venäjän ja Ukrainan väliselle rajaseudulle. Huomioitavaa kuitenkin on se, että 2. pataljoonan kalustoon kuulunut Buk-M1 TELAR nro. 222 korvattiin saman prikaatin 3. pataljoonan Buk-M1 TELARilla nro. 332, joka sitten siirrettiin Venäjältä Ukrainan puolelle heinäkuussa nähdyin seurauksin. Tiedossa ei ole kumman pataljoonan miehistö operoi kyseisellä TELAR:illa Millerovon alueella, julkisessa tiedossa ei myöskään ole se millaisella miehistöllä kyseistä TELAR:ia operoitiin 17. heinäkuuta 2014, jolloin Malaysia Airlinesin lento MH17 pudotettiin kyseisestä TELAR:ista laukaistulla ohjuksella. JIT:n sai myös todistajalausuntoja ohjuksen laukaisuhetkeltä (todistajat X48 ja M58), joista lainaan todistajaa X48:

“He saw a dark green Buk driving, and five or six minutes later heard an explosion. Above his head a missile trail appeared, and he then heard a second explosion in the air. He saw pieces of an aircraft falling to the ground in a fan shape. The Buk then drove to the road. It was now missing one of its missiles. X48 also described four soldiers who caught his attention. They looked different from the soldiers at the checkpoint, and wore helmets with ‘ears’. Investigation revealed that within a TELAR the crew communicates using a ‘tank helmet’, a protective helmet with covered earphones and an audio link. After the aircraft wreckage hit the ground, these four soldiers moved off in the direction of the checkpoint”. (4)

Lausunnossa mainitulla “blockade post’illa” tarkoitetaan Pervomaiskyin kylän länsipuolella sijainnutta, Venäjän proxy-joukkojen ja militanttien tielle T0522 pystyttämää tarkastuspistettä. Tietä T0522 pääsi muun muassa tärkeälle Savur-Mohylan kukkulalle. Huomioitavaa on myös se, että todistajan (X48) mukaan Buk-M1 TELAR:issa näkyi neljä yhtenäisiin univormuihin pukeutunutta sotilasta. Todistajan (X48) lausunnon perusteella voi tehdä tiettyjä johtopäätöksiä Buk-M1 TELARin miehistöstä. Buk-M1 TELARin miehistö käsittää neljä henkeä – kaksi upseeria ja kaksi sotilasta.*

Savur-Mohyla kuului Ukrainan ja Venäjän rajaseudulla sijainneeseen Šah’tarskin piiriin, jonka alueella Ukrainan asevoimat aloitti operaation heinäkuun 16. päivä tarkoituksenaan katkaista Venäjän huoltoreitti etelästä rajan yli miehitetyille alueille. Edellisenä päivänä (15. heinäkuuta) Igor Girkin vieraili yhdessä militanttikomentaja Aleksandr Borodain kanssa Savur-Mohylan koillispuolella, vierailun aikana kuvatulla tallenteella on havaittavissa myös yksi 9K35 Strela-10 (NATO:n raportointinimi: SA-13 Gopher) lähi-ilmatorjuntajärjestelmä. (5)

Ryhmän vierailu alueella voi liittyä kaakossa Marynivkan alueella tuolloin käytyihin raskaisiin taisteluihin mutta taustalla voi myös olla muitakin tarkoitusperiä alkaen rajaseudun hallinnasta ja tuen saamisesta Venäjän puolelta Kuibyshevon kautta. Venäjä oli ryhtynyt rakentamaan Kuibyshevon kylän ympäristöön varustuksia joukoilleen kesällä 2014, maastolinnoitteet ja telttaleirit saivat miehitystä viimeistään heinäkuussa 2014. Huomioitavaa on se, että heinäkuun 16. päivän jälkeen Venäjä sijoitti Kuibyshevon alueelle ainakin yhden Buk-M1 TELARin sekä komentokeskuksen ja maalinosoitustutkan. Alueelle sijoitettu joukko-osasto kuului todennäköisesti Venäjän maavoimien 67. ilmatorjuntaohjusprikaatille. Prikaatin tukikohta sijaitsi tuolloin Vladikavkazissa Pohjois-Ossetiassa, Venäjällä. (6)

Palatkaamme kuitenkin Maršala Žukovasta Millerovon alueelle siirrettyyn 53. ilmatorjuntaohjusprikaatiin. Osia prikaatin 2. pataljoonasta siirrettiin 23.–25. kesäkuuta 2014 Maršala Žukovasta Millerovon alueelle, Rostovin oblastin pohjoisosiin.

Seuraavassa taulukossa 23.–25. kesäkuuta 2014 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan koostumus. Kolonna matkasi Maršala Žukovasta Millerovon länsi- ja lounaispuolelle. Kolonnaan kuului myös MH17 pudottanut Buk-M1 nro. 332, mikä – kuten edellä mainittua – kuului alun perin prikaatin 3. pataljoonan kalustoon.

ajoneuvo	ajoneuvojen lukumäärä	ajoneuvo	ajoneuvojen lukumäärä
KamAZ 65225 trailerilla Buk-yksiköitä	11	Ural 4320 jossa KS-2573 nosturi	1
KrAZ 255B	4	KamAZ 5350, trailerilla ja ilman traileria	14
GAZ-66	5	ZIL 131	2
Ural 4320	5	Ural 4320 kytketty KamAZ 5350	1
UAZ 452 ambulanssi	1	PAZ 3205 linja-auto	1

 

Taulukon lähde: Bellingcat, s. 13.

Bellingcatin esittämän arvion mukaan kolonnan vahvuuteen kuului maksimissaan 155 upseeria ja sotilasta kyseisestä prikaatista.

Ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonan kalustoa siirrettiin tukikohdastaan Maršala Žukovasta etelään Venäjän maavoimien 2. ja 147. kuljetuspataljoonan kalustoilla. 2. kuljetuspataljoona kuuluu 69. erilliseen logistiseen prikaatiin (sotilasyksikkö 11385), 147. kuljetuspataljoona kuuluu vastaavasti sotilasyksikköön 83466. (7) 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun joukko-osaston eteneminen 23.–25. kesäkuuta 2014 Maršala Žukovasta Millerovoon ja sieltä Venäjän ja Ukrainan välisen rajan tuntumaan käydään läpi Bellingcatin laajassa raportissa (Exploring Russia's 53rd Brigade's MH17 Convoy with StoryMap), joten tässä yhteydessä kyseiseen matkaan ei ole enää syytä palata. Olen kirjoittanut aiheesta suppeamman yhteenvedon joulukuussa 2020 nimellä ”MH17: 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta kootun kolonnan matka Ukrainan rajalle”. (8)

Samaisen kesän aikana 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoa siirrettiin toistamiseen (19.–21. heinäkuuta 2014) tukikohdastaan etelään Rostovin oblastin alueelle. Heinäkuun kolonnan määränpää oli todennäköisesti Kamensk-Šahtinskin lounaispuolella, jossa kolonnan eteneminen kuvattiin viimeisen kerran. Heinäkuussa etelään, Ukrainan rajan tuntumaan, siirrettiin prikaatin 1. pataljoonan miehistöä ja kalustoa – myös Buk-M1 TELAR:eja. Kamensk-Šahtinsk sijaitsee reilut 60 kilometriä etelään Millerovosta.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin Buk-M1 TELAR, videoituna Staryi Oskolissa 19. heinäkuuta 2014. (9)

Elokuun 16. päivä Reuters julkaisi artikkelin ja kuvia Kamensk-Šahtinskin ulkopuolelta muutamasta kuorma-autosta, joihin oli lastattu ohjusten säilytyslaatikoita. Kuvissa näkyvien kuorma-autojen rekisterikilpien perusteella Bellingcatin onnistui varmistua siitä, että ne kuuluivat 53. ilmatorjuntaohjusprikaatille. (10)

Kuva via Bellingcat.

Kesällä ja alkusyksyllä 2014 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin osia oli sijoitettuna Venäjän ja Ukrainan väliselle rajaseudulle Millerovon länsi- ja lounaispuolella seuraavien paikkakuntien ja paikkojen Dubyn, Mitjakinskajan ja Tšebotovkan sekä Vološinon läheisyydessä, ja Millerovosta etelään Kamensk-Šahtinskin lounaispuolella.

Kurskin alueelta siirrettiin etelään Dubyn ympäristöön heinäkuun 16. päivään mennessä sotilaita myös toisesta yksiköstä, 16. erillisestä elektronisen sodankäynnin prikaatista (sotilasyksikkö 64055) –

”Artur, of Unit 64055 or the 16th Separate Electronic Warfare Brigade (another unit from Kursk), posted a picture of himself sitting on a truck in the area of Duby on 16 July 2014.” (11)

Olen merkinnyt alla olevaan satelliittikuvaan edellä lueteltujen paikkojen/ alueiden sijainnit Rostovin oblastin pohjoisosissa Ukrainan rajan tuntumassa. Satelliittikuvaan on merkitty myös muutama muu Ukrainan ja Venäjän kesän ja alkusyksyn 2014 sodankäynnin tapahtuma sekä Venäjän propagandatoiminnan kannalta olennainen havainto.

Yllä olevaan kuvaan huomiona: maastoleirien osalta tiedot ovat vaillinaiset. Olen merkinnyt kuvaan vain sellaiset leirit, jotka on mainittu Bellingcatin MH17 raporteissa, tai jotka ovat Venäjän joukkojen toiminnan kannalta merkittäviä (esim. Millerovon lentotukikohdan ympäristön leirit sekä Verkhnekrasnyin itäpuolella oleva leiri, joka oli aktiivisessa käytössä vuosien ajan Venäjän Itä-Ukrainan sotilasoperaation ja sodan aikana).

Heinäkuun 14. päivä 2014 Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskone pudotettiin koneen lentäessä 6500 metrin korkeudessa Luhanskin alueen itäosassa, Davydo-Mykil’s’ken kylän yllä. (12) Kone pudotettiin todennäköisimmin ilmatorjuntaohjuksella, spekulaatioissa on myös nostettu esiin se mahdollisuus, että kyseinen Antonov An-26 kuljetuskone pudotettiin ilmatorjuntaohjuksen sijaan ilmataisteluohjuksella venäläisen hävittäjän toimesta. Antonov An-26 pudotettiin Ukrainan ilmatilassa, sellaisen alueen yllä, joka ei ollut Ukrainan täydellisessä kontrollissa heinäkuussa 2014. Kuljetuskoneen lentokorkeus pudotushetkenä oli 6500 metriä, mikä tarkoittaa sitä, että olkapäältä laukaistava ilmatorjuntaohjus (MANPADS) voidaan jättää laskuista pois. Pudotusalueella operoineilla Venäjän proxy-joukoilla ja militanteilla oli tuolloin vain lähi-ilmatorjuntaan tarkoitettuja MANPADS:eja. Venäjän puolella lähimmät tiedetyt ilmatorjuntaohjusjärjestelmät oli sijoitettu Mitjankinskaja – Duby -alueelle. Alueella oli yksi tai useampia Buk-M1 TELAR:ia sekä latausvaunuja, jotka kuuluivat 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon. Toisaalta Millerovossa sijaitsi lentotukikohta, joka oli aktiivisessa käytössä jo kesällä 2014, ja jonne oli sijoitettu Venäjän ilmavoimien 31. hävittäjärykmentti (sotilasyksikkö 75391), jonka kalustoon kuului Sukhoi ja MiG monitoimihävittäjiä. (13) (Huom. rykmentti vastannee kooltaan lennostoa).

Ukrainan maavoimilla alkoi Stanytsia Luhanska – Mykolaivka -lohkolla heinäkuussa 2014 operaatio rajaseudun haltuun ottamiseksi sekä Luhanskin saarrostamiseksi. Ukraina ei ehtinyt saattaa operaatiota kaikilta osin loppuun Venäjän aktiivisen sotatoimiin puuttumisen ja lopulta elokuussa 2014 suorittaman invaasion takia. Ennen Venäjän laajaa maaoperaatiota ja sitä edeltänyttä ”humanitaarista kolonnaa” Ukrainan alueelle, ukrainalaisjoukot menettivät Izvarynen raja-aseman ja alueen hallinnan Venäjän proxy-joukoille heinä-elokuun vaihteessa.

Pohdittavaa Venäjän sotatoimista Ukrainassa ja Ukrainaan rajoittuvilla alueilla kesällä 2014 

Mietteissä Pyhän Yrjön ristillä (IV luokka) palkittu venäläisupseeri sekä heinäkuussa 2014 pudotettu Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskone.

Yliluutnantti Konstantin Miškin, lokakuu 2015.

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonaan kuuluvalle yliluutnantti Konstantin Miškinille myönnettiin IV luokan Pyhän Yrjön risti valmistumisensa eli vuoden 2011 jälkeen mutta kuitenkin ennen lokakuun 10. 2015, jolloin kyseinen ansiomitali havaittiin Miškinillä valokuvissa ensimmäisen kerran. (14)

Pyhän Yrjön riskin kohdalla on huomioitava sen myöntämisehdot. Se voidaan myöntää sotilaalle tai upseerille, joka on ansioitunut taistelussa, puolustaessaan Venäjää ulkoisen vihollisen hyökkäykseltä –

tai

ansioitunut sotilasoperaatiossa vieraan maan alueella, joka tähtää turvallisuuden ylläpitämiseen tai rauhan palauttamiseen.

Miškin palveli vuodet 2011–2015 53. ilmatorjuntaohjusprikaatissa. Prikaatin ainoat tunnetut sotilasoperaatiot kyseisenä ajanjaksona suoritettiin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä Ukrainan ja Venäjän rajaseudulla. Prikaatin kalustolla (9K37M1 Buk-M1 TELAR) pudotettiin Malaysia Airlinesin lento MH17 heinäkuun 17. 2014. Muutamaa päivää aiemmin (14. heinäkuuta 2014) Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskone pudotettiin sen lentäessä 6500 metrin korkeudessa Luhanskin alueen itäosassa, Davydo-Mykil’s’ken yllä. Kuten edellä kirjoitin, kyseinen osa Ukrainaa ei ollut heinäkuussa 2014 täysin Ukrainan asevoimien ja niitä tukevien vapaaehtoisjoukkojen hallinnassa. Kaistale maaseutua Luhanskin kaupungista Ukrainan ja Venäjän rajalle oli Venäjältä tulleiden joukkojen hallussa. Näillä joukoilla ei ollut tuolloin sellaista ilmatorjunta-aseistusta, jolla olisi yltänyt Antonov An-26 lentokorkeuteen (6500 metriä). Sen sijaan Venäjällä, Dubyn kylää ympäröivälle maaseudulle oli tuolloin jo leiriytynyt osia 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin 2. pataljoonasta. Alueella oli myös yksi tai useampia Buk-M1 TELAR eli laukaisualustoja sekä ainakin yksi latausalusta (TEL) ja muuta pataljoonan kalustoa. Dubyn ja Davydo-Mykil’s’ken välimatka on noin 15 kilometriä vrt. Buk-M1 ilmatorjuntajärjestelmän torjuntaetäisyys 9M38 M1-ohjuksella 3 kilometristä 35 kilometriin eli Dubyn alueelle sijoitetulla kalustolla oli mahdollista torjua kohteita Ukrainan puolella. Venäjä ei ole tunnustanut kyseisen Antonovin pudottamista, josta ei kuitenkaan voi vetää johtopäätöstä suuntaan tai toiseen. Kuten tiedämme, Venäjä ei myöskään ole tunnustanut osuuttaan MH17 pudottamisessa tai osuuttaan Ukrainan epävakauttajana sekä sodan käynnistäjänä Donbasissa keväällä 2014.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Steven J. Zaloga: Soviet Air Defence Missiles s. 51.

2. https://theins.ru/en/news/259576

3. https://www.bellingcat.com/app/uploads/2016/02/53rd-report-public.pdf 

4. https://www.prosecutionservice.nl/topics/mh17-plane-crash/prosecution-and-trial/closing-speech-public-prosecution-service-december-2021/closing-speech-day-2-21-december-2021 

5. https://www.facebook.com/bellingcat/posts/504820833039706 

6. https://informnapalm.org/en/67th-air-defense-missile-brigade-russia-ukraine/ 

7. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2017/06/05/mh17-drivers-russian-june-july-2014-buk-convoy-trucks/ 

8. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2020/12/mh17-53-ilmatorjuntaohjusprikaatin-2.html 

9. https://ok.ru/video/15162083871  (linkki ollut toimiva 9. tammikuuta 2021)

10. https://www.bellingcat.com/app/uploads/2016/02/53rd-report-public.pdf  s. 18.

11. https://www.bellingcat.com/app/uploads/2016/02/53rd-report-public.pdf  s. 42.

12. https://www.ibtimes.co.uk/ukraine-military-plane-shot-down-by-russia-1456632 

13. https://gfsis.org.ge/maps/russian-military-forces 

14. https://informnapalm.org/en/jan08-mh17-donbas-cross/ 

53. ilmatorjuntaohjusprikaatin historian sekä tämän kirjoituksen taustoituksessa on käytetty myös seuraavia lähteitä: Global Securityn artikkelia SA-11Gadfly Buk-1M-2, Informnapalmin artikkelia Russian Air Defense Officer Got a St. George’s Cross IV Degree: …, whathappenedtoflightmh17.com -verkkosivua ja Bellingcatin raporttia MH17 - Potential Suspects and Witnesses from the 53rd Anti-Aircraft Missile Brigade sekä muuta 53. ilmatorjuntaohjusprikaatista kirjoitettua, kuten aineistoa.

*: ”The required number of crew members required to operate a Buk-M1 missile launcher is four, as described in Section One. The crew consists of two officers: one detachment commander (начальник расчета), who is a lieutenant (a commissioned officer) and a sergeant (a non-commissioned officer). The two other crew members are an operator, who is a common soldier, and a driver, who is also a soldier”. Bellingcat s. 63.

MH17: sivujuonteita ja havaintoja

 

Tarkastellessamme tapahtumia Ukrainan kaakkoisosissa kesällä 2014, huomaamme Ukrainan ja Venäjän välisellä rajaseudulla tapahtuneen tavattoman paljon samoihin aikoihin Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen kanssa. Luonnollisesti en nyt tarkoita eksaktia ajankohtaa vaan samaa ”aikaikkunaa” kesä-heinäkuussa 2014. Palaan nyt noiden viikkojen havaintoihin ja tapahtumiin, huomioni kohdistuessa erityisesti Ukrainan ja Venäjän väliseen rajaseutuun Amvrosijivkasta itään.

 

Ukrainan ja Venäjän välinen rajaseutu

Malaysia Airlinesin lento MH17 Amsterdamista (Schiphol) Kuala Lumpuriin pudotettiin kello 16:20,xx 17. heinäkuuta 2014 mutta jo viikkojen ajan Venäjä oli hyvin konkreettisella tavalla osallistunut sotaan Ukrainan kaakkois- ja itäosissa sen ohella, että sota Donbasissa alkoi venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin komennossa olleiden joukkojen (Krimin ryhmä ja sitä tukeneet vapaaehtoiset ja kollaboraattorit) toimesta. (1) Venäjän maaperältä oli tulitettu kohteita Ukrainassa kranaatinheittimillä, tykistöllä ja raketinheittimillä kymmeniä kertoja ennen Malaysia Airlinesin MH17 pudottamista. (2) Voimme pohtia, että jos tällainen tulitoiminta ei ole sodankäyntiä, niin mitä se sitten on? Kysymyksen voi kääntää myös toisinpäin, mikä on sodankäyntiä, jollei tämä ole sitä? Tästä huolimatta eturivin poliitikot puhuivat ”separatismista” Ukrainassa.

Tuhoa Zelenopilljassa Venäjän rakettikeskityksen jälkeen, 11. heinäkuuta 2014.

Vajaata viikkoa ennen MH17 pudottamista, 11. heinäkuuta 2014 (noin kello 04:30), Venäjä toteutti huomattavan raskaan raketinheitinkeskityksen Zelenopilljan kylän lähelle Ukrainan eteläosiin, noin 7000 metriä maiden välisestä rajasta. Zelenopilljan kylän tuntumaan oli leiriytynyt väliaikaiseen kenttätukikohtaan osia Ukrainan maavoimien 24. ja 72. mekanisoidusta prikaatista sekä 79. ilmakuljetteisesta prikaatista, ja Ukrainan rajavartiolaitoksesta. Ukrainan asevoimien yksiköillä ja rajavartiostolla oli tuolloin käynnissä operaatio Ukrainan ja Venäjän välisen rajaseudun varmistamiseksi.

Venäjä tulitti Zelenopilljan kylän länsi- ja luoteispuolella sijainnutta kenttäleiriä omalta maaperältään 122 mm BM-21 Grad ja 2B26 Grad-K raketinheittimillä. Alueelle ammuttiin ainakin 40 rakettia. Aluetta tulitettiin myös kolmella 120 mm kranaatinheittimellä, kranaatinheitintuli kohdistettiin alueelle Zelenopilljasta luoteeseen, Ukrainan alueelta, jota Venäjän proxy-joukot tuolloin miehittivät. Venäjä käytti tiedusteluun ja tulen kohdistamiseen lennokkeja, menettäen kyseisenä aamuna yhden Orlan-10 tiedustelulennokin. Vain muutaman minuutin kestäneen keskityksen seurauksena yhteensä 37 ukrainalaissotilasta ja upseeria menehtyi, osa kuolleista kuului Ukrainan rajavartiojoukkoihin. Haavoittuneiden sotilaiden lukumäärän noustessa sataan. (3) Ennen kyseistä aamua ja päivää Venäjän maaperältä oli tulitettu kohteita Ukrainassa kranaatinheittimillä, tykistöllä sekä raketinheittimillä kymmeniä kertoja (ensimmäisen kerran 29. kesäkuuta 2014). (4)

Girkin ja Borodai vierailulla Pervomaisk’yin eteläpuolella 15. heinäkuuta 2014.

Heinäkuun 15. 2014 kuvatulla videolla Igor Girkin ja miehitettyyn Donetskiin Venäjän toimesta perustetun nukketasavallan johtoon kuulunut Aleksandr Borodai vierailivat noin 3 kilometriä etelään Pervomaisk’yin kylästä. Alueella oli ryhmän vierailun aikana myös yksi (videolla näkyvä) lähi-ilmatorjuntaan tarkoitettu 9K35 Strela-10 ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. (5) Kyseisellä rajaseudulla Ukraina käynnisti seuraavana päivänä (16. heinäkuuta 2014) asevoimien ja asevoimia tukevien joukkojen kanssa operaation huoltolinjojen katkaisemiseksi Venäjältä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Saman päivän (16. heinäkuuta) iltana käydään puhelinkeskustelu kahden henkilön välillä – keskustelun sanoma on hyvin selkeä. Ukrainan itäosien nukketasavalloissa Venäjän proxy-joukkojen asema on käynyt hyvin tukalaksi Ukrainan asevoimien ja asevoimia tukevien joukkojen edettyä kesän kuluessa ja vapautettua miehitettyjä alueita. Huolta lisäsi myös rajaseudulla alkanut operaatio sekä Ukrainan ilmavoimien lisääntynyt aktiivisuus alueella. Puhelinkeskustelun aikana Venäjältä toivottiin lähetettävän joukoille Buk (eli 9K37M1 Buk-M1 ilmatorjuntajärjestelmä), jollainen heille luvattiin toimittaa. (6) Heinäkuun 16. 2014 käynnistyneestä nk. Šah’tarskin piirin taistelun alkuvaiheesta tarkemmin kirjoituksessani ”MH17-oikeudenkäynnin sivujuonteita”.

 

Oliko MH17 pudottaminen vahinko?

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen yhteydessä on usein pohdittu kysymystä, oliko kyse vahingosta vaiko tahallisesta teosta? Siinä mielessä teko oli tahallinen, että tarkoitus oli pudottaa lentokone mutta todennäköisesti vahinko siinä mielessä, että tarkoitus ei ollut pudottaa matkustajakonetta ts. kohde oli väärä. Vajaat kymmenen minuuttia MH17 pudottamisen jälkeen Igor Girkinin nimissä olleelta VK-tililtä laitettiin viesti, jossa mainittiin pudotetun Antonov An-26 kuljetuskone:

”In the area Torez we just hit down An-26, it’s lying somewhere in the mine ‘Progress’… ‘We warned you — do not fly in ‘our sky’. And here is the video confirmation of the ‘bird dropping’.” (7)

On epävarmaa, kuka Girkinin lähipiiristä kyseisenä iltapäivänä käytti, arvioiden mukaan se ei kuitenkaan ollut Girkin itse. Käytyä ilmi, ettei kyseessä ollut Ukrainan ilmavoimien (kuljetus)kone vaan Malaysia Airlinesin lento MH17 (Boeing 777-200ER), Girkinin viesti poistettiin. ”Tieto” pudotetusta ukrainalaisesta kuljetuskoneesta päätyi myös venäläisuutisiin sekä medioihin, kuten Tass:in verkkosivuille, josta uutinen löytyy edelleen päivittämättömänä. (8 ja 9)

Tassin uutinen 14. heinäkuuta 2014. Pudotettu lentokone ei ollut Antonov An-26 vaan Boeing 777-200ER eli lento MH17.

Eri alustoilla käyty viestintä omalta osaltaan paljastaa sen, ettei alueella olleilla venäläisupseereilla ollut varmuutta siitä, millainen lentokone tuolloin pudotettiin. Ohjuslavetin (eli TELAR nro. 332) omalla tutkalla ei kyetty muodostamaan kattavaa tilannekuvaa. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen kannalta merkittävässä roolissa oli myös Igor ”Bez” Beslerin johtaman osaston, Horlivkan alueella tekemä näköhavainto ja ilmoitus saapuvasta koneesta. Havainnon seurauksena Snižnen eteläpuolella asemissa ollut Buk-M1 TELAR nro. 332 aktivoitui tunnetuin seurauksin.

Toisin kuin Girkin, Venäjän GRU:ssa (GU) palvellut tiedustelu-upseeri Sergei Dubinski totesi heinäkuun 17. päivä nauhoitetussa puhelinkeskustelussa Leonid Khartšenkolle (?) –

“They are at the spot and have already downed one Sushka”. (10) Sushkalla tarkoitettiin Sukhoi Su-25 rynnäkkökonetta. Dubinski toimi Donetskin ”nukketasavallan” sotilastiedustelun päällikkönä keväällä ja kesällä 2014.

Medioissa on vähemmän kiinnitetty huomiota havaintoihin siitä, että viimeistään 20. heinäkuuta, mutta mahdollisesti jo ennen tätä, Ukrainan rajan tuntumaan Kuibyshevon venäläiskylän itäpuolelle sijoitettiin asemiin Buk-patteri, joka kuului hyvin suurella todennäköisyydellä Venäjän maavoimien 58. armeijan 67. ilmatorjuntaprikaatille. Kyseisen prikaatin sijoituspaikka/tukikohta sijaitsi Vladikavkaz’issa Kaukasuksella, Georgian rajan tuntumassa Pohjois-Ossetian alueella. (11) Kuibyshevon itäpuolelle oli sijoitettu täysin varusteltu patteri, jonka tutkavaunulla kyetään luomaan aivan toisenlainen tilannekuva, kuin MH17 alas ampuneen Buk-M1 TELAR:in omalla ”Fire Dome” -tutkalla (huom.: Fire Dome on NATO:n käyttämä nimi kyseisestä tutkasta). Mikäli kyseinen patteri oli toimintavalmiina 17. heinäkuuta 2014, sen apuun tukeutuen, Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaneen Buk-M1 TELAR:in nro. 332 miehistö olisi kyennyt muodostamaan olennaisesti paremman tilannekuvan ympäröivästä ilmatilasta.

Kävin viestinvaihtoa heinäkuussa 2014 MH17 pudottamisen jälkeen henkilöiden kanssa, joilla on kokemusta Buk-operoinnista Puolustusvoimissa. Toinen henkilöistä kertoi, ettei Buk TELAR:in tutkalla kyetä luomaan kattavaa tilannekuvaa ilmatilasta, siihen tarvitaan patterin muita yksiköitä (merkittävimmät näiltä osin johtokeskus 9S470 M1 ja maalinosoitustutka 9S18 M1). Hänen mukaansa Buk TELAR:in oman tutkan avulla ei esim. kyetä määrittämään kohteen lentokorkeutta riittävän tarkasti, mikä voi johtaa siihen, että paineistetussa tilanteessa, jollainen taistelutilanne kuitenkin on, päätös voidaan tehdä liian hätäisesti ja vaillinaisin tiedoin – ikävin seuraamuksin.

Painotan, ettei edellisen perusteella voi tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä suuntaan tahi toiseen. Venäjän yhteistyöhaluttomuuden tähden palapelistä puuttuu paljon paloja. Tiedossamme kuitenkin on se, että venäläisten tutkatietojen perusteella 17. heinäkuuta 2014 Malaysia Airlinesin lennon MH17 lähellä ei ollut muita lentokoneita – toisin kuin Venäjä propagandassaan väittää. Sen sijaan kyseisenä hetkenä Ukrainan ja Venäjän välisen rajan tuntumassa, Kuibyshevon alueen yllä lensi matalalla tiedustelulennokki (mikäli venäläisten esittämä aineisto on näiltä osin manipuloimatonta). (12)

Ukrainan puolella rajaa käynnissä oleva sota, johon Venäjäkin otti osaa, vaikka muuta väittikin, on yksi mahdollinen syy operointiin lennokilla alueella. Kuten kirjoituksen alkupuolella viittasin, tiedämme Venäjän tulittaneen omalta maaperältään Ukrainan maaperällä sijaitsevia kohteita kesäkuun lopusta 2014 alkaen. Mahdollisten kohteiden tiedustelu, tulenjohto tai rajaseudun valvonta ovat mahdollisia syitä operointiin lennokilla alueella. Meidän on myös huomioitava, että Kuibyshevon kylä sijaitsee kyseisellä rajaseudulla. Eikä kyseiseltä alueelta (Kuibyshevon kylästä) ole kuin noin 20 kilometriä alueelle, jolta Buk-M1 TELAR nro. 322 laukaisi ilmatorjuntaohjuksen kohti Malaysia Airlinesin lentoa MH17 iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014. Venäjä myös menetti yksittäisiä lennokkeja Ukrainan lähi-ilmatorjuntatulessa kyseisellä rajaseudulla kesällä 2014. Tässä kohdin on kuitenkin syytä muistuttaa, ettei kyseiseltä alueelta Venäjältä tulitettu 17. heinäkuuta 2014 alueita Ukrainassa. Aiheesta lähteineen kesäkuussa 2018 kirjoittamassani blogissa ”Oliko Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottaminen vahinko?”.

Venäjän hallinnon toimien tähden tuskin tulemme saamaan vastausta olennaisiin kysymyksiin. Tiedämme kyllä mistä (alue) MH17 pudottanut ohjus laukaistiin: tiedämme, mistä (maa) Buk-M1 TELAR nro. 322 toimitettiin Ukrainaan: tiedämme, minkä joukko-osaston kalustoon kyseinen Buk-M1 TELAR kuului kesällä 2014. Emme tiedä kuka konkreettisesti laukaisi kyseisen ohjuksen, tiedossamme on kuitenkin joukko oikeuden nimeämiä vastuullisia: Igor Girkin, Sergei Dubinski ja Leonid Khartšenko. (13) Todellisuudessa vastuullisten joukko on olennaisesti suurempi, käsittäen myös Venäjän valtiojohdon – Vladimir Putinin ja hänen lähipiirinsä, jotka tekivät päätöksen Krimin niemimaa miehittämisestä kevättalvella 2014, joka oli lähtölaukaus tapahtumaketjulle, jonka yksi lenkki MH17 pudottaminen on. Luonnollisestikaan Krimin niemimaan miehitys ei ollut ensimmäinen lenkki ketjussa, vaan jo sitä oli edeltänyt tekoja ja tapahtumia, jotka vaikuttivat olennaisella tapaa Vladimir Putinin ja hänen lähipiirinsä päätöksentekoon. Tämän kirjoituksen kannalta ei kuitenkaan ole olennaista ulottaa tarkastelua Krimin niemimaan miehitystä varhaisempiin tapahtumiin.  

Venäjä siis tarjoili lännelle hopealautaselta mahdollisuuksia ryhtyä ankariin vastatoimiin keväällä ja kesällä 2014. Se tarjoili niitä vielä Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen jälkeen esim. loppukesästä 2014 käydyn Ilovaiskin taistelun aikana rikkoessaan Ukrainan kanssa tehdyn sopimuksen ja tulittaessa rajusti Ilovaiskin kattilasta vetäytyviä ukrainalaisjoukkoja ja tunkeutuessaan tuolloin maavoimillaan Ukrainaan. (14) Ankarien vastatoimien sijaan länsi tyytyi toistuvasti katsomaan läpi sormiensa Venäjän ja sen proxy-joukkojen rikollisia tekoja Ukrainalta miehittämillään alueilla (sekä Venäjän toimia esim. Syyriassa).

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://mil.in.ua/en/articles/and-so-began-sloviansk/ 

2. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2016/12/21/russian-artillery-strikes-against-ukraine/

3. https://www.unian.ua/politics/939160-soldati-v-zelenopilli-zaginuli-vid-novitnogo-rosiyskogo-tornado-g-zmi.html 

4. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2016/12/21/russian-artillery-strikes-against-ukraine/

5. https://www.facebook.com/bellingcat/posts/504820833039706 (josta löytyy linkki alkuperäislähteeseen).

6. https://www.bbc.com/news/av/world-europe-37499811 

7. https://www.news.com.au/world/prorussian-separatist-commander-igor-the-terrible-strelkov-allegedly-appears-on-mobile-phone-video-of-mh17-crash-saying-that-was-a-blast/news-story/be76f273256c9b428c50b4dcf57a3c3f 

8. https://www.youtube.com/watch?v=tSiy5pl3Se4 

9. https://tass.com/world/741164 

10. https://www.bellingcat.com/news/uk-and-europe/2020/04/20/the-mh17-trial-part-1-new-materials-from-the-four-defendants/ 

11. https://informnapalm.org/en/67th-air-defense-missile-brigade-russia-ukraine/ 

12. https://riamediabank.ru/story/list_532267/ 

13. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/11/mh17-nelja-epailtya-kolme-syyllista.html 

14. Havaintoja Ukrainan sodasta – Ilovaiskin kattila: Maavoimien tutkimuskeskus.

Olen hyödyntänyt taustatyössä Putin@war’in kirjoitamia (ja kritisoituja) tekstejä ”Newly published satellite images show Russian BUK battery East of Kuybyshevo was operational before July 20th 2014” ja ”One soldiers VK-album gives more info on the Russian BUKs South of Marinovka”. Näitä tekstejä tarkasteltiin kriittisesti www.whathappenedtoflightmh17.com/ -verkkosivulla julkaistussa kirjoituksessa ”It is very unlikely Russian BUKs were stationed near Kuybyshevo in mid July 2014”. Satelliittikuvat kuitenkin paljastivat sen, että Kuibyshevon alueella oli poikkeuksellista aktiivisuutta jo ennen MH17 pudottamista eli ennen heinäkuun 2014 puoliväliä. Todennäköisesti tämä poikkeuksellinen aktiivisuus liittyy Venäjän tykistöiskuihin rajaseudulta Ukrainan maaperälle.

Blogitekstissä ”One soldiers VK-album gives more info on the Russian BUKs South of Marinovka” esitellään Venäjän asevoimien 67. ilmatorjuntaohjusprikaatissa palvelleen Eshi-Zhalsan Dorzhievin VK-sivuston sisältöä. Osia yksiköstä (Dorzhiev mukaan luettuna) oli sijoitettuna Kuibyshevon alueelle kesällä 2014. 

Muistutan lukijaa siitä, että blogiteksti sisältään avainsanojen ja virkkeiden muodossa linkkejä aihetta syventäviin teksteihin.