Venäjän vaikuttamisesta Suomessa – havaintoja III

 

Palatkaamme viime vuoden puolella aloittamani kirjoitussarjan ”Venäjän vaikuttamisesta Suomessa” pariin. Tässä kolmannessa osassa huomioni kohdistuu pääasiassa sellaisiin toimijoihin ja operaattoreihin, joiden toimintaan suuri yleisö ei välttämättä kiinnitä huomiota tai joiden työskentelyä ei välttämättä mielletä osaksi vaikuttamista. Tapauksissa, joissa nostan esille jonkin nimetyn toimijan, pyrin perustelemaan kyseisen yhdistyksen tai yrityksen maininnan, eräissä tapauksissa viitaten Venäjän vastaavaan toimintaan muissa maissa.

Alkuun minun on syytä muistuttaa lukijoita merkittävästä, Venäjän vaikuttamisen mahdollistavasta, tekijästä:

”Venäjän käymässä kamppailussa demokratioita ja niiden väestöä vastaan sen saavuttamia menestyksiä liittää toisiinsa yhteinen tekijä, olipa sitten kysymys yksittäisten ihmisten suiden tukkimisesta häirinnällä tai koko maan poliittisen suunnan muuttamisesta. Yhdistävä tekijä on se, että Venäjän saavuttama menestys ei olisi ollut mahdollista ilman kohdemaassa olevien halukkaiden tukijoiden aktiivista toimintaa.” (1)

Meidän on muistettava, että saavuttaakseen tarvittavaa menestystä, Venäjällä on oltava kohdemaassa halukkaita tukijoita eli auliita apureita, jotka ovat valmiit aktiivisesti avustamaan sitä operaatioissa. Huolestuttavampi kehityssuunta on se, että Venäjä voi myös länsimaissa turvautua rikollisryhmiin tai -organisaatioihin tavoitteisiin pyrkiessään. Tällainen tavoite voi olla kohdemaan sisäisen koheesion rikkominen sekä turvattomuuden tunteen lisääminen, johon pyritään myös rikollisryhmiin tukeutumalla. Konkreettisten tekojen rinnalla Venäjä voi vahvistaa sanomaansa informaatiovaikuttamisen keinoin. Kirjoitussarjan edellisissä osissa olen huomioinut ryhmiä, jota hyödyntäen Venäjän olisi mahdollista lisätä turvattomuuden tunnetta maassamme, näihin ryhmiin ja niiden toimintaan kirjoitussarjan kolmannessa osassa palaa kuin korkeintaan lyhyinä huomioina ja mainintoina – poikkeuksena otsikoissakin viipynyt Aleksanterinliitto ry, johon liittyvistä havainnoista tuonnempana lisää.

Venäjä ja sen ”auliit apurit” vaikuttavat keskuudessamme.

Käytännössä Venäjä yritti ennen v. 2014 tapahtunutta Krimin niemimaan miehitystä ja Itä-Ukrainan sotaa vaikuttaa Ukrainaan myös erilaisten poliittisten liikkeiden ja kansalaisaktivistien sekä ryhmien kautta koko tämän vuosituhannen ajan. Se ei arkaillut käyttää hyväksi puoluekentän kumpaakin ääripäätä, ja tarvittaessa luoda operaattoreineen lisää puolueita alue ja valtakunnan politiikkaan aiheuttamaan sekaannusta ja rikkomaan kansalaisyhteiskuntaa (viemään ihmisiltä luottamusta puolueisiin ja poliitikkoihin). Nimittäin sama mikä pätee informaatioon, pätee myös yhteiskunnalliseen luottamukseen. Venäjän propagandan tarkoitus ei suinkaan ole saada ihmisiä uskomaan siihen vaan saada heidät menettämään uskonsa luotettavaankin informaatioon. Lukuisten puolueiden ja ryhmien tarkoitus oli lopulta vain kylvää epäluottamusta ja aiheuttaa sekaannusta, jonka seurauksena ihmisten usko kaikkeen puoluepolitiikkaan rapautuisi entistä enemmän ja koska Ukraina ei ollut kansalaisyhteiskuntana vahva, Venäjällä kenties nähtiin tämä yhtenä varteenotettavana vaikuttamisväylänä. Ukrainalaiset eivät kuitenkaan alistuneet kaikkeen, siitä osoituksena Oranssi vallankumous sekä Euromaidan, joka kasvoi Arvokkuuden vallankumoukseksi.

Onneksemme Suomella on pidemmät kansalaisyhteiskunnan perinteet ja sen resilienssi on monia eurooppalaisia valtioita vahvempi, ei Venäjän ole niin helppoa horjuttaa yhteiskuntamme perusteita, mutta näkisin, että Venäjä käyttää Suomeen samoja keinoja, joihin se turvautui Ukrainassa (ja on turvautunut lukuisissa muissa maissa). Yhtenä esimerkkinä tällaisesta toiminnasta voidaan pitää viime vuosikymmenen puolella perustettuja Donetskin kansantasavallan edustamiskeskus ry:tä sekä Suomi-Novorossia-Seura ry:tä, joiden toiminnassa oli tuolloin mukana tunnettuja suomalaisia kremliinejä, kuten Johan Bäckman ja Petri Krohn. Yhdistykset eivät vetäneet mukaansa merkittäviä kansanjoukkoja, mutta niiden toiminta huomioitiin Venäjällä ja venäläispropagandassa (kiitos Bäckmanin ”uutteruuden”).

Yhdistykset järjestivät myös tapahtumia, joihin osallistui henkilöitä erilaisista yhteiskuntaluokista ja väestöryhmistä – yhdistävänä tekijänä oli luonnollisesti myönteinen suhtautuminen Venäjään ja sen hallintoon (ja hallinnon tavoitteisiin). Näin jälkikäteen olen päätellyt eräiden pitäneen Venäjää Neuvostoliiton perillisenä ja tämä yhteys antoi Venäjälle ja venäläisille ”oikeuden” imperialistisiin pyrkimyksiinsä. Viime vuosikymmenellä näiden yhdistysten ja niiden yhteistyökumppaneiden toiminnassa liian vähälle huomiolle jäi mielestäni tavoite konfliktin luonnista, joka toteutuessaan olisi toiminut Venäjän edustajille todisteena suomalaisten russofobiasta. Myös tällaisen väestöryhmien välisen konfliktin rakentaminen on eräs Venäjän tavoitteista ja sellaisen toteutuminen olisi Venäjälle osoitus ”venäläisväestön suojelun tarpeesta”.

Yhdistysten järjestämien tapahtumien joukossa eräällä tapaa kiinnostavia ovat ns. DNR edustuston järjestämät pikkujoulut ja myöhemmin yhdistysten kanssa yhteistyötä tehneen RuFi:n organisoimat, useana vuonna järjestetyt, kuolemattoman rykmentin marssit. Yhdistysten järjestämiin pikkujouluihin osallistui kiinnostaviakin henkilöitä, kuten joulukuussa 2017 pikkujouluihin osallistunut, edellisen kuun puolella Lied-sävellyskilpailun voittanut Vladimir Agopov. (2) Hänen taustansa on sikäli kiinnostava, että hän on syntynyt Luhanskissa, Neuvostoliitossa, marraskuussa 1953. Hänellä on armenialaiset sukujuuret.

Agopov oli omalla tavallaan aktiivinen noina vuosina, marraskuussa 2014 hän kirjoitti Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalle disinformatiivisen Yksi ainoa totuus, eli Suomen media ja Ukrainan kriisi-kirjoituksen, (3) jonka luettuaan ymmärtää sen, miksi hän osallistui joulukuussa 2017 järjestettyihin pikkujouluihin. Kiinnostavaa Agopovissa on myös se, että hän toimii edelleen Ruslania Books Oy:n hallituksen puheenjohtajana. (4) Yrityksen toimitusjohtajana toimii hänen poikansa Andreas Agopov, joka Yleisradion haastattelussa huhtikuussa 2022 määritteli itsensä ”ei-poliittiseksi henkilöksi”, joka ei halua kommentoida tapahtumia Ukrainassa. (5) Ja kyllä – hän käytti sanaa ”tapahtuma” (’events’) kyseisessä haastattelussa, aivan kuin kyse olisi ”urheilutapahtumasta” tuhoamissodan sijaan. Kirjakaupan verkkokapasta on edelleen ostettavissa esim. venäläistä sotapropagandaa (siis ”erikoisoperaatiopropagandaa”), Aleksandr Duginin tuotantoa kuin myös Johan Bäckmanin venäjäksi käännettyjä julkaisuja. 

Ruslaniasta saa kotiin kannettuna myös venäläistä (sekä suomalaista) sotapropagandaa.

Venäläisen kulttuurin puolustelu, johon poika-Agopov myös syyllistyy, on siinä mielessä tuttua retoriikkaa, että käytännössä aina näissä yhteyksissä venäläinen kulttuuri ja sen rikkaus nousee esille, ja sen kautta puolustellaan venäläisyyttä sekä yritetään tehdä eroa Venäjän hallintoon, joka ammentaa voimaa juuri siitä samasta kulttuurista, käyttäen sitä myös pehmeänä voimana (Soft Power), jolla valloittaa ihmisten mieliä. Valitettavasti Andreas Agopov näyttäytyy tässä kuviossa henkilönä, joka yrittää noukkia rusinoita pullasta!

Niin kiinnostavaa, kuin venäläisestä kirjallisuudesta ja kulttuurista laajemmin olisi kiinnostavaa kirjoittaa enemmän osana Venäjän vaikuttamista ja pehmeää voimaa, on tätä kirjoitusta syytä jatkaa eteenpäin.

Yhteiskuntamme naiiviudesta venäläisten toiminnan edessä käy eräänä esimerkkinä STEA:n eli Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen myöntämä tuki venäjänkielisille avustusjärjestöille, jotka osallistuvat ukrainalaispakolaisten auttamiseen. Huomioitavaa tässä nimenomaan on se, että usea näistä venäjänkielisistä järjestöistä ei huomioi Venäjän aloittamaa tuhoamissotaa juuri millään tavalla, puhumattakaan, että yhdistyksillä olisi tuomitseva kanta Venäjän aloittamaan tuhoamissotaan. Ongelmallisimmissa tapauksissa yhdistysten edustajat pyytävät kääntymään Venäjän federaation suurlähetystön puoleen ja kysymään sieltä kantaa Venäjän tuhoamissotaan. (6) Tämä on käsittämättömän vastenmielistä vastuunpakoilua! Näiden yhdistysten toimintaan liittyy myös turvallisuusnäkökulma, johon apua tarvitsevat ukrainalaispakolaiset eivät välttämättä huomaa kiinnittää huomiota. Millaisia tietoja yhdistykset keräävät apua tarvitsevilta ja tukea hakevilta ukrainalaispakolaisilta? Tiedossamme on, että Venäjä pyrkii kontaktimaan ja painostamaan kolmansissa maissa asuvia ukrainalaispakolaisia. On myös aiheellista kysyä, että keiden käsiin kootut tiedot lopulta päätyvät? Samoja asioita pohtii myös Turun ”Suomen ukrainalaiset” -yhdistyksen Maksym Koshelev. (7)

Toteaisinkin näiden venäläisten operoimien venäjän kielisten avustusjärjestöjen aktivisteille kuin myös Ruslanian Andreas Agopoville, että tuhoamissodan tuomitseminen ei ole ”poliittinen kannanotto”, sen sijaan tuomitsematta jättäminen on!

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota lukuisten Suomessa toimivien, Venäjän kaksoiskansalaisten omistamien kuljetusfirmojen menestymisestä sekä näiden kaksoiskansalaisten omistamien kuljetusfirmojen toimintaan liittyvistä riskeistä, joihin sisältyy myös huoltovarmuustekijöihin liittyviä riskejä, joiden olemassa oloa maassamme ei aiemmin ole riittävästi huomioitu. (8 ja 9) Nämä havainnot ja tiedot yhdistettynä omiin havaintoihini ja saamiini vinkkeihin, johdattivat minut tutkimaan hiukan tarkemmin eräiden kansalaisaktivismiin osallistuneiden, Suomessa asuvien Venäjän kaksoiskansalaisten tai venäläistaustaisten Suomen kansalaisten toimintaa ja työhistoriaa.

Onko Aleksanterinliitolla muitakin tavoitteita, kuin rajan saaminen auki ”sukulaisveirailuille”?

En voi sanoa, että yllätyin, kun havaitsin Aleksanterinliitossakin näkyvästi esillä olleen henkilön työhistorian koostuvan vuosien ajan suurelta osin logistiikka-alan töistä avustajana, huolitsijana ja tällä hetkellä työskentelemässä kansainvälistä verkkokauppaa harjoittavan yrityksen taloushallinnossa. Työnantajayrityksistä löytyy yhdistävänä tekijänä omistajan tai yhden omistajista kaksoiskansalaisuus. Tällä hetkellä samaisen rajaa avattavaksi vaativan yhdistyksen hallituksen varajäsenenä on henkilö, jonka koulutustausta on varsin kiinnostava: rikospsykologiaa Pietarin valtionyliopiston psykologian laitoksella (opinnot päättyivät 2005), muutaman vuoden kuluttua opiskelupaikaksi ”valikoitui” Venäjän tulliakatemia, josta kyseinen henkilö valmistui tullioperaatioiden asiantuntijaksi.

En syytä ketään rikollisesta toiminnasta, mutta kun tarkastellaan kokonaiskuviota ja uutisointia Venäjään kohdistettujen sanktioiden eriasteisesta rikkomisesta, niin tällaisilla aloilla työskentely herättää kysymysten ohella myös epäilyjä. Mieleeni nousee myös ajatus siitä, että Aleksanterinliiton rajat auki-kampanjoinnissa on kyse eräänlaisesta maskirovkasta, jossa huomio kohdistetaan toisistaan irti revittyihin sukulaisiin, nostaen esiin erilaisia ihmiskohtaloita mutta samalla jätetään tyystin mainitsematta se, minkä rajojen avaaminen ja ”sukulaisvierailut” mahdollistaisi. Kyse on vaikuttamisesta tunteisiin vetoamisen kautta! Luimme aiemmin tällä viikolla siitä, kuinka Virossa Luhamaan raja-aseman kautta Venäjälle salakuljetetaan pakotteiden alaista tavaraa linja-autoilla. (10) Olisiko vastaavaa toimintaa mahdollista harjoittaa Suomesta Venäjälle (pienimuotoisesti) muulien avulla raja-asemien avauduttua ja liikkumisen vapauduttua? Epäilijä tässä vaiheessa kenties tuumii, että eivätköhän ne ole aika mitättömiä tavaravirtoja, joita ”turistien” matkassa Venäjälle menisi. Hyvin todennäköistä, mutta eikö Viron tapauskin todista sen puolesta, että Venäjä (ja venäläiset) turvautuvat erilaisiin reitteihin ja vaihtoehtoihin kyetäkseen ylläpitämään valtion toimintaa ja sen myötä kykyä jatkaa tuhoamissotaa Ukrainassa. Omalta osaltaan sellainen vaikuttaminen, joka mahdollistaa yhteiskunnan toimintojen ylläpitämisen ja auttaisi ylläpitämään illuusiota ”toimivista valtiorakenteista” hyödyttää Venäjän johtoa. Aleksanterinliiton toiminta on, pienimuotoisuudestaan huolimatta, mitä enenevissä määrin tällaista.

 

Marko

 

Lähteet:

1. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan – ja mitä se sinulle merkitsee, s. 264.

2. https://yle.fi/aihe/a/20-202685 

“’We are passionate about the culture of the Russian-speaking world and do not have anything to do with Putin or his politics’, said Agopov, who describes himself as a ‘non-political’ person who did not wish to comment on events in Ukraine.”

3. https://avoin.media/2022/02/28/yksi-ainoa-totuus-eli-suomen-media-ja-ukrainan-kriisi/

4. https://www.asiakastieto.fi/yritykset/fi/ruslania-books-oy/06452788/paattajat

5. https://yle.fi/a/3-12408640

6. https://yle.fi/a/74-20078543

7. https://yle.fi/a/74-20078543

8. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/stt-n-selvitys-nain-venajan-kaksoiskansalaisten-kuljetusfirmat-ovat-porskuttaneet-suomessa-sodan-aikana/8980076

9. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010950328.html

10. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/c6ac00c4-b2b5-42a1-be46-05f4faefcffb 

Aiemmat kirjoitukseni Venäjän vaikuttamisesta Suomessa: havaintoja I ja havaintoja II.

Havaintoja Ukrainan Kurskin operaatiosta –

 ”Она утонула”

Elokuun 12. päivän tapahtumat vuonna 2000 ovat varmuudella jääneet Venäjän diktaattorin Vladimir Putinin mieleen. Kyseisenä päivänä, Putinin lomaillessa Sotšissa, Barentsinmerellä valmistauduttiin sotaharjoituksen yhteydessä torpedolaukaisuun Pohjoisen laivaston K-141 Kursk ydinsukellusveneessä. Harjoituksessa kaikki ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan, vaan viallinen torpedo räjähti sukellusveneen (torpedo)laukaisuputkessa. Ensimmäistä räjähdystä seurasi toinen, voimakkaampi räjähdys kaksi minuuttia myöhemmin, jolloin sukellusveneen muut torpedot räjähtivät aiheuttaen ketjureaktion, joka johti Venäjän laivaston suurimpiin kuuluvan sukellusveneen uppoamiseen 108 metrin syvyyteen. Suurin osa sukellusveneen reilun sadan hengen miehistöstä kuoli räjähdyksiä seuranneina minuutteina, kuitenkin 23 miehistön jäsentä kuudennesta osastosta eteenpäin selviytyi hengissä räjähdyksestä pelastautuen sukellusveneen viimeiseen, yhdeksänteen osastoon, odottamaan, kunnes heidät saataisi pelastettua pinnalle. Arvioiden mukaan räjähdyksestä hengissä selvinneet sotilaat selvisivät hengissä aluksella kuudesta kahdeksaan tuntia ennen kuolemista hapenpuutteeseen. Norjalaisten sukeltajien päästessä hylyn luo yhdeksän päivää onnettomuuden jälkeen, sukellusvene oli jo muodostunut miehistönsä haudaksi. 

Turman jälkeen omaisten ohella venäläinen media arvosteli tiukkasanaisesti lomaillutta Putinia, etenkin sitä, ettei hän keskeyttänyt lomaansa heti onnettomuuden satuttua. Putin kommentoi tapahtunutta julkisuudessa ensimmäisen kerran päivien kuluttua, 16. elokuuta. (1) Pöyristystä lisäsi Putinin vähättelevä vastaus kuukautta myöhemmin legendaarisen TV-toimittaja Larry Kingin haastattelussa, jossa hän vastasi Kingin kysymykseen ”Mitä sukellusveneelle kävi”  (”What happened with the submarine?”), hyvin lakonisesti ”Se upposi” (”Она утонула”). (2) Se, että media Venäjällä pyrki tuolloin tekemään sitä, mitä median pitääkin tehdä – uutisoimaan mahdollisimman objektiivisesti tapahtumista ja esittämään myös kritiikkiä valtiojohdon toimintaa kohtaan – johti lopulta siihen, että Venäjän hallinnon taholta mediaa ryhdyttiin vainoamaan entistä järjestelmällisemmin ja toimintaa rajoittamaan erilaisten verukkeiden avulla. Tuolloin Venäjän hallinto pyrki antamaan kuvan laillisesta toiminnasta, jossa edettiin rikostutkinnan (esim. veron kierto tai korruptio) oikeuteen ja tuomioon, ja lopulta kyseisen median haltuunottoon tms. Yhtäkaikki tarkoitus oli sama – medialle piti tehdä selväksi, kuka on ”herra talossa”. 

”Upotetaan Kursk” 

Reilut kaksi vuosikymmentä myöhemmin Kursk aiheuttaa jälleen päänsärkyä diktaattori Vladimir Putinille. Venäjän muutaman päivän ”erikoisoperaatio” Ukrainassa ajautui elokuun 6. päivä (v. 2024) pisteeseen, jossa Ukrainan asevoimat ylitti maiden välisen rajan Sudžan raja-aseman ja Sudžan piirin alueelta Kurskin hallintopiirissä. (3) Nyt jo reilun kahden viikon ajan Ukrainan asevoimat on käynyt sotaa Venäjän maaperällä osoittaen samalla sen, että Venäjän asettamat ”punaiset viivat” ovat ylitettävissä ilman vakavia seuraamuksia. Sodan ulottaminen konkreettisella tapaa Venäjän maaperälle ja yli 1200 neliökilometrin haltuunottokaan eivät ole eskaloineet sotaa. 

Sudžan raja-asema, Venäjä.

Jos Ukrainan eteneminen Kurskin alueelle on jotain jo osoittanut, on se, että tällaisessa tilanteessa Venäjän johto näyttää – ainakin hetkellisesti – halvaantuvan päätöksenteossaan. Pääsimme todistamaan hiukan vastaavaa tapahtumaa kevättalvella 2022 Venäjän ”erikoisoperaation” karahtaessa karille ukrainalaisten taistelutahdon ja vastarinnan tähden. sen seurauksena Venäjän johto – diktaattori Vladimir Putin etunenässä – näytti hetken aikaa olevan aivan hukassa. Mielestäni tuolloin Ukrainan läntisillä tukijoilla oli hetkellinen (viikkojen) aikaikkuna Ukrainan tukemisessa, jota he eivät kyenneet riittävän tehokkaasti hyödyntämään. Pelastiko Venäjän rapistuvan suurvaltamahdin tuolloin turvautuminen ”ydinasekorttiin”, johon se on toistuvasti turvautunut 24. helmikuuta alkaneen laajan hyökkäyssodan aikana? Ulkopoliittisen instituutin vanhempitutkija Jussi Lassila on havainnut Putinin kiristysdiplomatiassa logiikan, jonka mukaan ydinaseuhkailu tapahtuu vasta tilanteessa, jossa valta ja aloite on Vladimir Putinin hallussa –

”Tämä paljastaa Putinin kiristysdiplomatiassa sellaisen logiikan, että siinä vaiheessa, kun he alkavat puhua ydinaseuhkailusta, se tapahtuu aina tilanteessa, jossa hän kokee, että hänellä on täydellinen valta ja aloite.” (4)

Mikäli Lassila osuu havainnossaan oikeaan, olisi ensiarvoisen tärkeää kyetä käyttämään tämä ”epävakauden” ja ”hämmennyksen” tila hyödyksi, jolloin tehdyt toimet saattaisivat heikentää entisestään Putinin asemaa Venäjän johdossa, jonka eräs seuraus saattaisi olla se, että hänen olisi vaikeampi ottaa valtaa ja aloitetta takaisin haltuunsa. Toimimalla näin, seuraukset Venäjällä voisivat olla kiinnostavat.  

Kuten edellä viittasin, Ukrainan Kurskin operaation ensimmäisiä päiviä seurasi hiukan vastaava hämmennyksen ja halvaannuksen tila Kremlissä, jollainen nähtiin kevättalvella 2022 ”erikoisoperaation” karahtaessa karille. Tämä tila jatkuu ehkäpä jossain määrin edelleenkin, siitä huolimatta, että Putin on jo antanut määräyksen vallata Kursk takaisin lokakuun ensimmäiseen päivään mennessä ja Kremlin toiminnassa on havaittavissa tiettyä johdonmukaisuutta (mikä ei välttämättä vielä näy rintamalla). (5) Nähdäkseni Ukrainan läntisten tukijoiden toimien tulisikin nyt olla proaktiivisia, eikä Ukrainan aseidenkäytölle tulisi myöskään asettaa keinotekoisia esteitä (jollaisina esteinä pidän esim. käyttöä kohteisiin Venäjän maaperälle eskalaatiopelon tähden). Eräät maat ovatkin lausunnoissaan antaneet Ukrainalle täyden vapauden käyttää lahjoittamaansa aseistusta myös Venäjän maaperällä.

Ukrainan Kurskin operaation ensihetkiä, eteneminen Sudžan raja-asemalle panssarikaluston turvin.*

Meidän on myös hyvä muistaa, ettei tämä ole Venäjän rikollisen hyökkäyssodan aikana ensimmäinen kerta, jolloin Putin asettaa täysin todellisuudesta irrallaan olevia tavoitteita. Vastaavana voidaan pitää määräystä vallata Donbas, jota Venäjän asevoimat ei ole vieläkään pystynyt täyttämään, vaan joka jatkuu miehiä ja kalustoa kuluttavana hyökkäyksenä kohti Pokrovskin kaupunkia Donetskin alueen (oblast) länsiosassa. Kysymys kuuluukin, että onko Venäjällä todellisia resursseja kahteen miehiä ja kalustoa kuluttavaan operaatioon, vai määritelläänkö toinen Kremlissä prioriteetiltaan tärkeämmäksi? Osittainen vastaus kysymykseen on se, että meidän tehtävä täällä lännessä on toimittaa Ukrainalle riittävästi aseistusta, jotta se voi Venäjälle aiheutettavien mittavien henkilö- ja kalustotappioiden lisäksi tehdä sen tavoitteiden saavuttamisen mahdollisimman hankalaksi, mieluiten mahdottomaksi.  

Verrattaessa kesään 2023 ja Ukrainan silloiseen vastahyökkäykseen etelässä Zaporižžjan rintamalla, Ukraina näyttää ottaneen oppia tekemistään virheistä operaatiota valmistellessaan mutta etenkin suorittaessaan. Selkeänä muutoksena vuoden takaiseen valmisteluvaiheessa on Ukrainan Kurskin operaation yllätyksellisyys – aika ja paikka sekä kyvykkyys tulivat suurelle osalle sotaa seuranneista yllätyksenä.** Venäjän tiedustelulla oli todennäköisesti vihi tulevasta, mutta tämä viesti ei tavoittanut päätöksentekijöitä. Tai jos tavoittikin, viestiä ei otettu todesta tai sitä ei välitetty eteenpäin Kremliin. 

Valitettavasti Ukrainan merkittävimmät läntiset tukijat eivät ole uudistaneet tapaansa ajatella, josta seuraisi automaattisesti toimintatavan muutos. Niiden toimintaa ohjaa ylivarovaisuus, joka tulkitaan Kremlissä vain ja ainoastaan yhdellä tapaa. Palautellaankin mieleen, mitä John McCain totesi BBC:n haastattelussa syksyllä 2014:

”And again, we would not send weapons to the Ukrainian when they were begging them. We wouldn’t even give them intelligence, because we didn’t want to ‘provoke Vladimir Putin’. By showing weakness, we provoked Vladimir Putin” – “And there’s nothing that provokes Vladimir Putin more than weakness”. (6)

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Vladimir Putinia provosoi eniten heikkous, (heikkouden osoittaminen). 

* * *

Ja kun Kurskin elokuisista tapahtumista kirjoitan, niin emme voi olla muistamatta PMC Wagnerin omistajaa ja rahoittajaa – vuosi sitten likvidoitua – Jevgeni Prigožinia. Prigožinia ja PMC-Wagnerin sotilaskomentajiin ja perustajiin kuulunutta Dmitri Utkinia kuljettanut liikesuihkukone putosi 23. elokuuta 2023 Kuženkinossa Venäjällä, päättäen samalla spekulaatiot siitä, kuinka Putin kostaa hänen asemansa uhmaamisen nk. “Prigožinin kapina 23.-24. kesäkuuta 2023”. (7) Liikesuihkukoneen pudottaminen näyttää olleen Putinin henkilökohtainen kosto Prigožinin vallantavoittelusta.

Olemmepa mitä mieltä tahansa Jevgeni Prigožinista (mielestäni hän oli rikollinen, joka olisi pitänyt saattaa edesvastuuseen teoistaan PMC Wagnerin omistajana ja rahoittajana mutta ei venäläinenkään tapa “oikeudenkäytöstä” saa minua kyyneliin), kuului hän niihin venäläisiin, jotka avoimesti kritisoivat Venäjän puolustusministeriötä sekä asevoimien johtoa. Hän syytti Venäjää puolustuksen laiminlyönnistä maiden välisellä rajalla, etenkin Brjanskin, Kurskin ja Belgorodin alueilla.

Vladimir Putinin uhmaamisen ohella avoin kritiikki, jota hän kohdisti puolustusministeri Sergei Šoiguun ja Venäjän asevoimien pääesikunnan päällikkö Valeri Gerasimoviin ei ainakaan vähentänyt häneen kohdistunutta uhkaa. Usein tämä kritiikki oli luonteeltaan avoin hyökkäys kyvytöntä puolustusministeriä sekä pääesikunnan päällikköä kohtaan, jossa ei säästelty alatyylin ilmauksia. (8) Oliko rajaseutujen puolustuksen laiminlyönnit henkilöiden kyvyttömyyden rinnalla yksi syistä Prigožinin vallantavoittelulle kesäkuun 2023 lopulla? 

Sitä ei kuitenkaan käy kiistäminen, etteikö hän olisi ollut oikeassa kritiikissään. Ei vain Venäjälle vaan diktatuureille ja totalitaarisille yhteisöille luonteenomaista on se, että ihmisiä ei välttämättä palkita pätevyyden tai kyvykkyyden vaan lojaaliuden perusteella. Rikollinen Prigožinin oli vallan ytimelle vaarallinen tavoitellessaan valtaa lojaaliuden ja asemaansa tyytymisen sijaan. Jotain venäläisestä luonteenlaadusta kertoo sekin, ettei 16 prosenttia venäläisistä usko hänen kuolleen. 

* * *

Meidän täällä lännessä tulisi uskaltaa tehdä parhaamme, jotta Ukrainan olisi mahdollista saavuttaa Kurskin operaation viralliset tavoitteet mutta meidän tulisi myös uskaltaa auttaa Ukrainaa saavuttamaan voitto taistelukentällä ja sitä kautta mahdollisuus pysyvämpppän rauhaan. Nimittäin mielestäni pysyvämpi rauha on mahdollista vain, mikäli Venäjän sodankäyntikyky lamautetaan pidemmäksi aikaa, jonka jälkeen vastuullamme on vielä venäläisten saattaminen vastuuseen teoistaan.

Loppuun kertauksena Ukrainan tavoitteet. 

Ukraina on asettanut Kurskin operaation viralliseksi tavoitteeksi riittävän laajan puskurivyöhykeen luomisen Venäjän alueelle Ukrainan (etenkin rajaseudun) suojaksi. Operaatio tavoitteen saavuttamiseksi jatkuu. Operaatiolla voi myös olla muita tavoitteita, kuten vankistaa Ukrainan asemaa neuvottelupöydässä, mikäli Donald Trump valitaan Yhdysvaltojen uudeksi presidentiksi.

Ukrainan valtiollisena tavoitteena on varmistaa maan turvallisuus, suojella ihmisten elämää ja puolustaa aluetta Venäjän hyökkäyksiä vastaan.

Marko 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010626543.html

2. https://www.rferl.org/a/russia-putin-us-tv-interview/31309716.html

3. https://www.understandingwar.org/backgrounder/russian-offensive-campaign-assessment-august-6-2024

4. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010648649.html

5. https://newsukraine.rbc.ua/news/putin-orders-ukrainian-forces-to-be-pushed-1724143578.html

6. https://x.com/adnashmyash/status/1607448947613736961

Haastattelu katsottavissa myös:

https://www.facebook.com/watch/?v=671145098023377

7. https://www.euronews.com/my-europe/2024/08/24/memorial-held-in-russia-a-year-after-yevgeny-prigozhins-death

8. https://www.youtube.com/watch?v=j-bALDPCp4w

*: Kuvakaappaus erillisen 80. ilmarynnäkköprikaatin videolta.

https://www.facebook.com/watch/?v=539181581779988 

**: Palaan näihin havaintoihin lähitulevaisuudessa, koska niiden tarkempi käsittely esimerkein laajentaisi kirjoitusta liikaa. 

Venäjän raja ei pääty missään –

 

Vladimir Putinin lausuma vuodelta 2016 (1)

Siitä hetkestä lähtien, kun Venäjä laajensi sotaansa Ukrainassa helmikuussa 2022, meitä muistutettiin toistuvasti siitä, kuinka kyseessä on Vladimir Putinin sota – Venäjän johdon sota Ukrainaa vastaan. Poliitikkojen, yhteiskunnallisten keskustelijoiden kuin myös median toimesta maalailtiin kuvaa venäläisistä hallintonsa uhreina – todellisuudessa kuva on paljon monimutkaisempi. Sodan pitkittyessä myös kansalaisten vastuu kasvaa, heitä ei voi asettaa uhrien muottiin aivan kuten eivät olleet saksalaisetkaan toisen maailmansodan jälkeen.

Meidän on myös hyvä muistaa, että Krimin niemimaan miehityksen jälkeen Putinin kannatus nousi taivaisiin. Vaikka kannatusluvuissa olisikin ollut manipulointia matkassa, niin kaikesta huolimatta selkeästi suurin osa venäläisistä kannatti Krimin niemimaan miehitystä ja laitonta anneksaatiota. Miehitys ei herättänyt laajaa vastarintaa – ei edes Venäjän todellisen opposition riveissä muutamaa soraääntä lukuun ottamatta, joista Boris Nemtsov likvidoitiin 27. helmikuuta 2015 – vaan se ruokki kansallishurmosta ja halua mennä vielä pidemmälle.

Tällä hetkellä valtiolliset kuin myös ei-valtiolliset kannatusmittaukset osoittavat venäläisten tukevan laajalla rintamalla Vladimir Putinia. Mikä kertoo samalla myös jotain venäläisten tuesta maansa hallinnolle ja sen harjoittamalle imperialistiselle politiikalle. Vähäisimmillään se kertoo sen, ettei aktiivista ja laajaa vastustusta ole. Vastustus ei myöskään kanavoidu laajoihin mielenosoituksiin tai joukkokokouksiin, joita nähtiin vielä maaliskuussa 2022. Vastustus koostuu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yksittäisten ihmisten henkilökohtaisista protesteista, joista pääsääntöisesti seuraa vuosien tai jopa yli vuosikymmenen vankeusrangaistus. Näitä poikkeuksia mielenilmausten joukossa ovat muutamat vähemmistökansallisuuksien riveistä nousseet protestit, jotka useimmiten kohdistuvat mobilisaatiota ja vähemmistökansallisuuksia kohtaan harjoitettua politiikkaa vastaan. Sota Ukrainassa koettelee eniten Venäjän vähemmistöjä, joille ei juuri heru sympatiaa Moskovan ja Pietarin keskiluokkaiseen elämään tottuneilta venäläisiltä. Ennemminkin he suhtautuvat näihin vähemmistöihin syrjivästi ja jopa rasistisesti.

Nähdyn ja koetun perusteella voimme myös olettaa, että mikäli tästä sodasta olisi tullut paraatimarssi Kiovaan, Vladimir Putin patsastelisi nyt Kremlissä kansansa ihailemana suurena johtajana, sen sijaan, että joutuu piileskelemään (ja pelkäämään omiaan) bunkkerissaan. Onneksemme ”erikoisoperaatiosta” ei tullut paraatimarssia, EI!

Venäläisiä valekansanäänestysten tukimielenosoituksessa syyskuun lopulla. (2)

Siitä huolimatta, että Venäjällä järjestetyillä ”erikoisoperaatiota” ja Vladimir Putinia sekä valekansanäänestyksiä jne. tukevilla mielenilmauksilla on propagandistinen luonne ja joihin neuvostoperinteitä mukaillen on tuotu runsaasti valtion ja alueiden työntekijöitä, ja joihin opiskelijoita ohjeistetaan (jopa pakotetaan) osallistumaan, heijastelevat ne myös yhteiskunnan tuntoja. Niihin osallistuu runsaasti ihmisiä myös omasta halusta: ihmisiä, jotka kokevat tällaisen tilaisuuden täyttävän jonkin sisäisen tarpeensa. Äärimmillään tämä tarve on tuntemus siitä, että Venäjä on suuri, jonka tuntemuksen tällainen tilaisuus täyttää.

Venäjällä melkoinen osa kansasta tukee aidosti maan totalitaarista hallintoa; sen käymää rikollista sotaa Ukrainassa; Ukrainan miehittämistä ja miehitetyillä alueilla järjestettyjä valekansanäänestyksiä sekä niiden seurauksena Ukrainan alueiden laittomia anneksaatioita; keskusteluiden ja viestinnän perusteella venäläiset tukevat jopa Ukrainassa toimeenpantua tuhoamissotaa ja laajamittaisesti toteutettuja sotarikoksia. Laaja-alaiseen tukeen ja Putinin oikeastikin korkeaan kannatukseen viittaa myös Jade McGlynn kirjassaan ”Venäjän sota”. (3)

”Yritykset syyttää yksistään Putinia eivät ole uskottavia, etenkään kun hänen suosiolukunsa ovat näköjään hyvin korkealla. Luotettavimpien käytettävissä olevien, itsenäisen Levada-keskuksen tekemien mielipidetiedustelujen mukaan Putinin kannatusluvut olivat maalis-syyskuussa 2022 joka kuukausi yli 82 prosenttia.” (4)

Syyskuun lopulla (v. 2023) Moskovassa tuettiin (jälleen) Ukrainan miehitetyissä osissa järjestettyjä, kansainvälisten sopimusten vastaisia, ”kansanäänestyksiä”, välillisesti myös sotaa (jota ei luonnollisestikaan voi kutsua sodaksi). (5 ja 6) Moni osallistujista myös tiesi miksi olivat paikalla, osan näyttäessä olevan myös ylpeitä siitä mitä Venäjä on tehnyt. Heidän sanoista kaikui sama ylpeys mitä saksalaisilla ennen toista maailmansotaa, Saksan liittäessä alueita itseensä:

”It all belongs to us now”, Elena – “We restored part of our historic Motherland”.

“But it’s Ukrainian territory”, toimittaja Steve Rosenberg.

“It’s Russia. Only Russia”, Elena. (7)

Syyskuun loppuinen on toisinto vuodentakaisesta, jolloin venäläisiä osallistui kymmenin tuhansin Moskovassa järjestettyyn ”kansanäänestyksiä” tukevaan joukkokokoontumiseen. (8)

Moskova, 30. syyskuuta 2022.

Näen nämä tällaiset mahtipontiset propagandashow’t Venäjän valtiohallinnon (ja propagandakoneiston) vastineina sille, että ”erikoisoperaatio” päätyi mahalaskuun ja eräänlaiseen (Venäjän) valtiojohdon pitkittyneeseen eloonjäämiskamppailuun paraatimarssin sijaan. Kansalle on tarjottava jotain nähtävää ja koettavaa voitonparaatin sijaan, ja nämä erilaiset spektaakkelit täyttävät tämän aukon. Ensimmäinen propagandashow, Maailma ilman natsismia (ven. Zа мир без нацизма), järjestettiin Lužniki stadionilla Moskovassa alle kuukausi laajan hyökkäyssodan alun jälkeen, 18. maaliskuuta 2022. (9) Paikalla oli kansalaisten ja eliitin rinnalla urheilijoita sekä kulttuuriväkeä (sikäli mikäli Venäjän harjoittamaa tuhoamissotaa tukevaa kulttuuriväkeä voi enää kutsua kulttuuriväeksi sanan varsinaisessa merkityksessä). Tuolloin erityistä huomiota herätti lukuisten venäläisten huippu-urheilijoiden osallistuminen kyseiseen näytelmään. Se, että moni yllättyi huippu-urheilijoiden osallistumisesta, kertoo ehkäpä enemmän meistä kuin venäläisistä huippu-urheilijoista, joista monet ovat avoimesti tukeneet Venäjän valtiojohtoa (Vladimir Putinia) ynnä imperialistista sotapolitiikkaa vuosien ajan.

NHL-kiekkoilija Aleksandr Ovetškin on tukenut Vladimir Putinia vuosien ajan, hän seisoo edelleen johtajansa rinnalla Ukrainaan kohdistuvasta tuhoamissodasta huolimatta. Ovetškinin perusti vuonna 2017 ”Putin Team”-liikkeen, johon liittyi runsaasti venäläisiä huippu-urheilijoita mutta myös muita näkyviä persoonia. (10)

Venäläisiä urheilutähtiä Lužnikilla, Moskovassa, osana propagandashow’ta.

Ukrainan tuhoamiseen eivät ole vastuullisia yksin Vladimir Putinin ja Venäjän johto, kyse on kansan ja sen myötä valtion imperialistisista haluista – rajattomasta Venäjästä. Eikä mikään Venäjällä muutu, jollei koko kansaa pakoteta ”katsomaan peiliin”, josko sekään edes riittää! Ehkäpä parasta meille kaikille olisi se, että Venäjän kohtalo olisi sama kuin propagandanäytelmien rekvisiitan. 

Marko 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009121336.html

2. https://twitter.com/visegrad24/status/1708658033293730089

3. Jade McGlynn: Venäjän sota; osa 2 Putinin gallupit s. 35 eteenpäin.

4. Jade McGlynn: Venäjän sota s. 37.

5. https://twitter.com/BBCSteveR/status/1708466663518286072 

6. https://twitter.com/BBCSteveR/status/1708114180015038684 

7. https://twitter.com/BBCSteveR/status/1708114180015038684  (Huom. lainauksen englanninnos BBC:n toimituksen).

8. https://x.com/BBCSteveR/status/1573377019445919744 

9. https://x.com/rwesthead/status/1505207078050222084 

10. https://www.reuters.com/article/us-russia-overchkin-putin-idUSKBN1D22LE 

Kuva: Moskova, 30 syyskuuta 2022 kuvakaappaus @nexta_tv:n twiitistä.

Aleksandr Ovetškin suhteesta Venäjän johtoon blogissa Gary Bettman: En tarkkaan tiedä, mikä Aleksandr Ovetshkinin suhde presidentti Putiniin on.

Venäläinen "juhannusnäytelmä", I osa

Alkuun, en missään nimessä usko, että se mitä näimme viimeisen vuorokauden kuluessa tapahtuvan Venäjällä on osa näytelmä - ennalta suunniteltu operaatio, jonkin "tavoitteen" saavuttamiseksi (esim. Sergei Šoigun ja Valeri Gerasimovin siirtämiseksi syrjään). Toisaalta, en elä venäläisessä "todellisuudessakaan".

"Vallankaappauksen" koko kuva, PMC Wagnerin T-90S taistelupanssarivaunu kiinnijääneenä Rostovin sirkuksen porttiin.

Tapahtunut on myös äärimmäinen nöyryytys Vladimir Putinille. "Erikoisoperaation" täydellinen epäonnistuminen reilu vuosi sitten, osoitti konkreettisesti sen, että Venäjä on savijaloilla seisova jätti. 

Mennyt vuorokausi näytti meille sen, että Venäjän asevoimat on sidottu Ukrainaan siinä määrin, että määrätietoisen ja organisoidusti (riittävän nopeasti) toimivan joukon on mahdollista painaa tikarin terä Kremlin kaulavaltimolle, ilman että kansalliskaarti tai muiden turvallisuusorganisaatioiden joukot kykenevät merkittävään vastarintaan. Osa niistä on tarkoitettu toisenlaista uhkaa vastaan (kärjistäen ilmaistuna pamputtamaan aseettomia siviilejä).

Vaikka nyt on saatu aikaan näennäinen sopimus, jonka sopimisesta osa kunniasta lankeaa Valko-Venäjän diktaattori Aljaksandr Lukašenkalle, minun on vaikea uskoa, että ensinnä Putin uskoo sopimuksen ratkaisseen pitkällä aikavälillä mitään. Viittaan edellä kirjoittamaani, jos Prigožin luopuukin vallankumouksesta (palaan häneen tuonnempana) edessä voi olla tilanne, jossa esiin nousee uusi prigožin uhmaamaan "tsaaria". Edessä on siis aika, jolloin Putinin asema on entistä uhatumpi ja hän näyttää entistä heikommalta.

Entäpä sitten Jevgeni Prigožin, ja laajemmin PMC Wagner ja sen rinnalle astuneet joukot? En oikein usko, että Jevgeni Prigožinkaan on niin tyhmä, että kuvittelee sopimuksen ratkaisseen mitään, että hänellä on todelliset "turvatakuut" tuleville kuukausille, vuosista puhumattakaan. En usko salaliittoon, vaan häikäilemätömän rikollisen, Prigožinin havaitsemaan otolliseen tilanteeseen, jonka hän lopulta päätti hyödyntää eilen. 

Mukana on luonnollisesti paljon kaaosta, todennäköisesti "hyödyllisten idioottien" hyväksikäyttöä ja tilanteeseen reagointia mutta myös tapahtumia joita ei voi unohtaa (esim. helikoptereiden ja ainakin yhden lentokoneen pudottaminen) sekä useiden henkilöiden kokema julkinen nöyryytys, joten edessä lienee aika, jolloin näemme näytelmän toisen osan. 

Ase on jo esitelty, sitä on vähäisessä määrin käytetty, mutta oikeasti mitään ei ratkaistu! Jos kaikki päättyy tähän, useiden johtohahmojen - kuten PMC Wagnerin komentajiin kuuluvan ja organisaation perustaneen Dimitri Utkinin - luulisi ymmärtävän, että jäljellä olevaa elinaikaa ei lasketa vuosissa vaan korkeintaan kuukausissa, mikä tekee tilanteesta räjähdysherkän ja otollisen uusille yllättäville tapahtumille.

Marko 

Lähteinä hyödynnetty muun muassa:

https://twitter.com/PStyle0ne1/status/1672683912005316610

https://twitter.com/bayraktar_1love/status/1672667776912113664 

https://twitter.com/nexta_tv/status/1672665805308272641

https://twitter.com/NOELreports/status/1672480621539590145