Helsinki+50-konferenssi: hautajaiset ovat käynnissä, vain ruumis puuttuu

 

Kylmän sodan kuumina vuosina järjestettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin eli ETYK:in monivaiheiset kokoukset, jotka Helsingissä vuonna 1973 järjestetyn ulkoministerien kokouksen ja Genevessä vuosina 1973–1975 järjestettyjen neuvotteluiden jälkeen huipentuivat Helsingin Finlandia-talossa heinä- ja elokuun vaihteessa vuonna 1975 pidettyyn huippukokoukseen.

Minulla ei ole selkeitä muistikuvia kesän 1975 tapahtumista, sen sijaan paria vuotta myöhemmin alkaneen koulutaipaleeni kuluessa ETYK kuin myös huippukokoukseen liitetyt Helsingin henki-sanonta sekä liennytys-termi nousivat esiin lukemattomia kertoja. Helsinki ja ETYK henkilöityivät voimakkaasti järjestämisajankohtana toimineeseen presidentti Urho Kaleva Kekkoseen, jopa niin voimakkaasti, että 80-luvun toisen puoliskon koittaessa tämä alkoi tuntua vaivaannuttavalta muistelolta vapauden aatteen levitessä Neuvostoliiton miehittämään Itä-Eurooppaan ja neuvostovaltion itsensäkin alkaessa natista liitoksissaan. Ja tänään tunnen oloni aivan yhtä vaivaantuneeksi, päättäjiemme muistuttaessa ETYK:in seuraajan ETYJ:n kuuluvan niihin harvoihin kansainvälisiin organisaatioihin, jotka toimivat Euroopan turvallisuuden hyväksi, ja joissa Venäjä edelleen on mukana, kuten ulkoministeri Elina Valtonen toteaa Ylen haastattelussa. (1)

Nämä tällaiset kommentit ovat nolostuttavan vaivaannuttavia tietäessämme, että Venäjä rikkoo käytännössä kaikkia 50 vuotta sitten Helsingissä sovittuja perusperiaatteita, (2) ja että Venäjä on häikäilemättömästi käyttänyt asemaansa organisaatiossa (ETYJ) hyväksi reilun vuosikymmenen ajan – pidempäänkin. Niinpä ETYJ on ollut silmissäni ruumis jo viime vuosikymmenen puoliväliltä lähtien: ruumis, jota kukaan ei ole tohtinut julistaa kuolleeksi ja jolle kukaan ei ole pitänyt muistojuhlaa, ja jonka arvovalta on rapautunut olemattomiin sitten vuoden 2014 Krimin niemimaan miehityksen ja Ukrainassa koetun ”venäläisen kevään”.

 

Ruumis nimeltä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, ETYJ

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:n (engl. OSCE – Organization for Security and Cooperation in Europe) toiminnan perustana on edelleen Helsingissä vuonna 1975 järjestetyn ETYK:in päätösasiakirja ja periaatteet. Nykyiseen muotoonsa ETYJ kehittyi vuonna 1994 kun ETYK-prosessi laajennettiin ETY-järjestöksi Budapestin huippukokouksessa, 10. lokakuuta–2. joulukuuta 1994. ETYJ keskittyy turvallisuuden takaamiseen poliittis-sotilaallisella tasolla, talouden ja ympäristön tasolla sekä ihmisten tasolla eli nk. inhimillinen ulottuvuus. ETYJ:in päämaja sijaitsee Wienissä, Itävallassa ja siihen kuuluu 57 jäsenvaltiota kolmelta eri mantereelta.  

Tavallaan on ymmärrettävää, että maamme poliitikkojen ja asiantuntijoiden kannanotoissa toistuu näkemys siitä, että Venäjän Ukrainaan kohdistamasta hyökkäyssodasta huolimatta ETYJ:illä voi olla arvoa tulevaisuudessakin, että sille voi löytyä esimerkiksi rooli Ukrainan jälleenrakennuksessa, kun sen aika koittaa. Luonnollisesti meidän on samalla ymmärrettävä se, että esimerkiksi ukrainalaisten (kansalaisten) silmissä ETYJ:n arvo on aikalailla mennyttä. He kokevat – aivan oikeutetusti – ETYJ:n organisaationa pettäneen heidät Itä-Ukrainassa keväällä 2014 alkaneen sodan ja ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission aikana. ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissio toimi Ukrainassa vuodesta 2014 vuoteen 2022, käytännössä toiminta Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla oli halvaantunut viikkojen ajan ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua. Huomioidaan myös se, ettei ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissio kyennyt toimimaan lainkaan Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla. Myös Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sen toimintaa rajoitettiin ja häirittiin, mikä on luettavissa ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission raporteista –

”The Mission’s freedom of movement was restricted 17 times, including 15 instances in non-government-controlled areas. Members of the armed formations twice denied the SMM passage near Stanytsia Luhanska, Luhansk region.” (3)

Lainaus on ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission 7. helmikuuta 2022 julkaisemasta raportista. Lukijoille tiedoksi ”non-government-controlled areas” tarkoittaa niitä itäisen Ukrainan osia, jotka olivat Venäjän hallinnassa, ja ”armed formations” tarkoittaa militanttijoukkoja eli Venäjän proxy-joukkoja. ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission partioiden liikkumisen rajoittamisessa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ei suinkaan ollut kyse yksittäisistä tapahtumista, vaan toiminta oli toistuvaa ja miehitetyillä alueilla operoivat joukot harjoittivat sitä vuosien ajan ilman, että ETYJ:n taholta toimintaan olisi ollut todellista tahtoa puuttua. Ei ollut ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, ja ETYJ:n tapauksessa ”virtahepona” olohuoneessa oli Venäjä ongelmallisine rooleineen.

Toisin kuin saattaisi kuvitella, Venäjä oli aktiivisesti mukana ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissiossa siitä huolimatta, että maa oli miehittänyt Krimin niemimaan Ukrainalta helmi-maaliskuussa 2014 ja oli näkyvästi osallisena sodassa. Helmikuussa 2022 ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission henkilöstöön kuului 24 venäläistä tarkkailijaa sekä 6 valkovenäläistä tarkkailijaa. (4) Venäläisiä tarkkailijoita osallistui ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissioon vuodesta 2014 lähtien Venäjän suurhyökkäykseen saakka, operaatio lopetettiin maaliskuussa 2022. (5) Venäläisillä tarkkailijoilla oli käytännössä samat toimivaltuudet, kuin muidenkin maiden tarkkailijoilla.

Asetelma oli Ukrainan kannalta kaikella tapaa epäreilu, epärehellinenkin, Venäjän ”kaksoisroolin” tähden. Enkä ole täysin varma, että voidaanko Venäjän kohdalla puhua vain kaksoisroolista, koska sen toiminnan lonkerot ulottuivat useiden organisaatioiden ja järjestöjen kautta Ukrainaan samalla kun se toiminnallaan ainakin jollain tasolla korruptoi ja halvaannutti järjestöjä, joiden toiminnassa se oli mukana. Vähäisimmillään se alisti Venäjällä toimivat järjestöjen osat hallintonsa etäispesäkkeiksi.

ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissio mahdollisti myös sen, että tarkkailijoiden ohella venäläiset yhteysupseereiksi nimetyt henkilöt pystyivät liikkumaan varsin vapaasti demarkaatiolinjan molemmin puolin, mikä luonnollisesti herätti ukrainalaisissa närää. Esimerkiksi sodan ensimmäisenä vuonna Venäjän maavoimien silloinen apulaiskomentaja, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsov, pystyi liikkumaan alueella hyvin vapaasti ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission partioita hyödyntäen. Robert McDermottin mukaan on mahdollista, että Venäjän proxy-joukkojen ja niitä tukevien Venäjän asevoimien osien suorittamat sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa talvella 2015 (esim. Debaltseve) toteutettiin kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin ohjauksessa. (6)

ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission raporteista ei löydy suoraa mainintaa Venäjän asevoimista Ukrainassa. Sen sijaan perehdyttäessä raportteihin huolella, ne paljastavat hyvin paljon siitä, mitä Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ja Venäjän välisellä (Venäjän kontrolloimalla) rajaseudulla tapahtui, kuten illalla 7. elokuuta 2018:

”An SMM long-range UAV spotted convoys of trucks entering and exiting Ukraine via a dirt track where there are no border crossing facilities in the middle of the night. At 22:15 on 7 August, an SMM long-range UAV spotted a convoy of eight canvas-covered six-wheeled cargo trucks (five KamAZ-4310 and the rest undetermined) travelling east along a road near Chystiakove (non-government-controlled, 62km east of Donetsk). - - -.” (7)

Yöaikaan tapahtuvat rajanylitykset Venäjältä miehitettyyn Itä-Ukrainaan tai miehitetyiltä alueilta Venäjälle olivat toistuvia, ja niitä tapahtui useilta kohdin Venäjän täysin kontrolloimaa rajaa. Samoin raportit paljastavat sen, mitä elektroninen tarkkailu, valvontalennot drooneilla tai ETYJ:n tarkkailumission partiot havaitsivat.

En kollektiivisesti syytä totuuden kiertelystä ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissioon osallistuneita henkilöitä, pois lukien tarkkailumissioon osallistuneet venäläiset jäsenet. He olivat täysin väärässä tehtävässä saadessaan osallistua ETYJ:n Ukrainan tarkkailumissioon. Sama pätee valkovenäläisiinkin tarkkailijoihin ja joukkoon muiden maiden kansalaisia, jotka jäivät kiinni työskentelystä Venäjälle. Lopultakin kyse oli poliittisesta päätöksestä, että Venäjän toimilta suljettiin silmät ja että sen annettiin vetää lokaan ETYJ:n maine Ukrainassa. Sitä niittää, mitä kylvää!

Poliitikkojemme olisi pitänyt toimia paljon aktiivisemmin Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014 ja sen ryhtyessä operaattoreidensa sekä paikallisten kollaboraattoreiden tuella luomaan kaaosta Ukrainan eteläisiin ja kaakkoisiin osiin Krimin miehitystä seuranneina viikkoina. Sen sijaan länsimaat kieltäytyivät avoimesti tunnustamasta totuutta. Suomessakin kansanedustajat osallistuivat disinformaation ja misinformaation levittämiseen epäillessään tai vähätellessään, tai jopa kieltäessään Venäjän roolin sodan osapuolena.

Olen menneiden vuosien kuluessa pohtinut lukuisia kertoja näiden poliitikkojen motiiveja toimilleen. Miksi päivänselvienkin asioiden, kuten energian, kohdalla Suomessa turvallisuusnäkökohdat haluttiin unohtaa julkisessa keskustelussa, kuten Juha Sipilän hallituksen aikaan tehtiin? Venäläiseen energiaan liittyvistä riskeistä muistuttaneita syytettiin ihan omasta takaa (ja ilman painostusta) russofobeiksi. Mikä mahtaisikaan olla henki tänään maassamme, mikäli Venäjän ”erikoisoperaatio” olisi onnistunut suunnitellulla tapaa? Onneksemme ukrainalaiset taistelivat eivätkä taipuneet!

Minua turhauttaa lukea muistutuksista diplomatian ja keskusteluyhteyden tärkeydestä, kun Venäjälle kyse on areenoista, joilla se pyrkii lypsämään itselleen maksimaalisen hyödyn ja joilla kirjoitettuja sopimuksia se noudattaa niin kauan, kun sopimuksen noudattaminen hyödyttää sitä itseä. Meidän olisi pitänyt ottaa opiksi jo Georgian sodan, Krimin niemimaan miehityksen ja ”venäläisen kevään” myötä ja kohdella Venäjää sen mukaisella tavalla viime vuosikymmenen puolelta lähtien. Viimeistään meidän olisi pitänyt herätä todellisuuteen loppukesästä 2014 Venäjän aloittaessa ensimmäiset laajat sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa, eikä jättää Ukrainaa taistelemaan yksin.

Helsinki+50 ei ole muuta, kuin irvokas näytelmä, jota rikollista hyökkäyssotaa käyvä Venäjä tulee käyttämään propaganda-areenanaan. Helsingin henki (jos sellaista oikeasti on ollutkaan muualla kuin mielikuvituksissamme) haisee paahteisessa auringossa mätäneviltä venäläissotilailta. Смерть ворогам!

”In Donetsk region, the SMM recorded 528 ceasefire violations, including 345 explosions. In the previous reporting period, it recorded 703 ceasefire violations in the region. In Luhansk region, the Mission recorded 1,182 ceasefire violations, including 1,075 explosions. In the previous reporting period, it recorded 1,224 ceasefire violations in the region.” (8) Ote ETYJ:n Ukrainan tarkkailumission viimeiseksi jääneestä raportointipäivästä, 23. helmikuuta 2022.

 

Helsinki+50: no place for the terrorist state of Russia-mielenosoitus

Saman aikaisesti Helsinki+50-konferenssin kanssa Ukrainalaisten Yhdistys Suomessa ry järjesti Finlandia-talon edustalla Helsinki+50: no place for the terrorist state of Russia-mielenosoituksen muistuttaakseen osallistujia sekä helsinkiläisiä siitä, että konferenssiin osallistuu myös valtuuskunnat Venäjältä, että Valko-Venäjältä. On aivan perusteltua kysyä, että onko tuhoamissotaa käyvän Venäjän paikka Helsingissä? Ei missään nimessä ole! 

”While you talk, russia KILLS”.

“Russian war criminals belong in prison, not Finlandia-talo”.

“Helsingin henkeä” vaalivan konferenssin alla Venäjän valtio-omisteinen RIA Novosti otsikoi seuraavaa: “There is no other option: no one should remain alive in Ukraine” (9) – siinäpä sitä on ”Helsingin henkeä” kerrakseen! Näihin sanoihin on päätettävä tämä työnimellä ”Helsinki+50-konferenssi: ei ryssiä Helsinkiin” aloittamani kirjoitus.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20174234

2. https://www.is.fi/politiikka/art-2000011381884.html

3. https://www.osce.org/files/f/documents/b/9/512209.pdf

4. https://www.osce.org/files/f/documents/b/9/512209.pdf

5. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine-closed

6. GEORGIASTA UKRAINAAN –VENÄJÄN SOTATAITO JA TAISTELUPOTENTIAALI ASEELLISISSA KONFLIKTEISSA, kapteeni Jarkko Koistinen

”On myös mahdollista, että kapinallisjoukkojen operaatiot toteutettiin Venäjän Maavoimien apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin ohjauksessa. McDermottin mukaan tähän viittaa Lentsovin nimeäminen, hänen virka-asemansa huomioiden vaatimattomaan tehtävään, Minskin ensimmäisen sopimuksen toimeenpanoa valvovaan elimeen sekä hänen viipymisensä konfliktialueella yli kaksi kuukautta ETYJ-tehtävän siirryttyä toiselle venäläiskenraalille.” s. 148.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144311/KoistinenJT_YEK58.pdf?sequence=1&isAllowed=y

7. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/390179

8. https://www.osce.org/files/2022-02-23 Daily Report_ENG.pdf?itok=57816

9. https://ria.ru/20250730/ukraina-2032235759.html 

Helsingin henkeä venäläisittäin, kenenkään ei pitäisi jäädä Ukrainassa henkiin. 

ETYJ:n jäsenmaiden haluttomuus tunnustaa tosiasioita maksetaan ukrainalaisten verellä

 

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (1. joulukuuta 2022) lyhyenläntä kannanotto ETYJ:n voimattomuudesta tehdä mitään Venäjän hyökättyä Ukrainaan –

”Etyj seuraa Venäjän hyökkäyssotaa voimattomana

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on koolla toteamassa oman kyvyttömyytensä tehdä yhtään mitään Euroopan turvallisuuden eteen.” (1)

Luonnollisesti tämä voimattomuus ja kyvyttömyys korostuu nyt, kun Venäjän brutaali hyökkäyssota kohdistuu koko Ukrainaan eikä vain osaan siitä. ETYJ:n tehtäväkuva näyttää tällä hetkellä olevan jotain riitelyn, toimettomuuden ja ihmisoikeusloukkauksista raportoinnin välillä, mutta melkeinpä sanoisin, että sitä niittää mitä kylvää – edellisellä toteamuksella todella tarkoitan tätä.

”Etyjin jäsenmaiden ulkoministerit ovat koolla toteamassa järjestön kyvyttömyyden tehdä juuri mitään paitsi raportoida omien jäsentensä tekemistä ihmisoikeusloukkauksista.” (1)

Lyhyenlännän pääkirjoituksen lopussa todetaan seuraavaa – ”Etyj luotiin huolehtimaan Euroopan turvallisuudesta, mutta se ei kyennyt tekemään mitään, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan”. (1)

Ensimmäisenä kysyisin, yrittikö se edes tehdä siinä vaiheessa, kun ensimmäiset merkit havaittiin vai tyytyikö se vain toteamaan tapahtuneen ja jatkamaan tämän jälkeen ”hyvävelikerhona” jottei
”riidanhaluinen naapurinisäntä” (lue Venäjä) hermostu pahemman kerran?

Nimittäin, jos olemme tarkkoja, myös ETYJ:n toiminnassa jäsenmaidensa kautta on runsaasti kritisoitavaa siitä huolimatta, että organisaatio yritti työskennellä parhaansa mukaan hyvin haastavassa tilanteessa, mikä on seurasta Venäjän kaksoisroolista Ukrainan sodassa. Enkä oikeastaan ole varma voidaanko Venäjän kohdalla puhua vain ”kaksoisroolista”, koska sen toiminnan lonkerot ulottuivat useiden organisaatioiden ja järjestöjen kautta Ukrainaankin samalla kun se toiminnallaan ainakin jollain tasolla korruptoi kyseisiä järjestöjä, alistaen vähintäänkin Venäjällä toimivat organisaatioiden osat maan hallinnon etäispesäkkeiksi.

ETYJ:n taholta tyydyttiin näyttelemään vuodesta 2014 aina tämän vuoden (v. 2022) helmikuun 24. päivään saakka, että Venäjä ei ole osallinen Itä-Ukrainassa käynnissä olleessa sodassa, vaikka jokainen Ukrainan sotaa ja rintamatapahtumia vuosia seurannut tiesi maan roolin Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden hallintojen ja joukkojen rahoittajana, varustajana ja ylläpitäjänä, ja joka havainto sai vahvistuksen taannoisessa MH17-oikeudenkäynnissä, jossa sodan Itä-Ukrainassa todettiin olevan toukokuun puolivälistä 2014 eteenpäin Venäjän kontrolloima kansainvälinen aseellinen konflikti. (2) Räikeimmillään ETYJ:n taholta tämä toden kieltäminen näkyi siinä, että samalla kun Venäjältä virtasi kouluttajia, miehiä ja aseita Itä-Ukrainan alueelle, ETYJ:n Ukrainan tarkkailuoperaation jäseninä oli kerralla kymmeniä venäläisiä ”tarkkailijoita”. (3) Myöhemmin osa on tunnistettu tiedustelu-upseereiksi, mutta eiköhän valtaosalta (kaikilta?) heistä löytynyt tarkoituksenmukaista osaamista tehtävää suorittamaan, koska ETYJ:n Ukrainan monitorointimissioon osallistuminen toi Venäjälle merkittäviä etuja.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio omalta osaltaan mahdollisti myös sen, että tarkkailijoiden ohella venäläiset yhteysupseereiksi nimetyt henkilöt pystyivät liikkumaan alueella suhteellisen vapaasti (huom. rintamalinjan molemmilla puolilla), mikä luonnollisesti herätti ukrainalaisissa närää. Esimerkiksi sodan ensimmäisenä vuonna (v. 2014/2015) Venäjän Maavoimien silloinen apulaiskomentaja, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsov, liikkui hyvin vapaasti alueella – käytännössä hänen oli mahdollista liikkua ETYJ:n tarkkailijoita hyödyntäen demarkaatiolinjan molemmin puolin. Robert McDermottin mukaan on mahdollista, että sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa talvella 2015 toteutettiin juuri Venäjän Maavoimien silloisen apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin, ohjauksessa. (4) Debaltsevessä käytiin vuoden 2015 alkupuolella ratkaisutaisteluita, Ukrainan menettäessä kaupungin helmikuussa. Debaltseven taisteluun osallistui myös Venäjän maavoimien joukko-osastoja, kuten rauhan aikana Ulan-Udeen (Burjatian tasavalta, Venäjä) sijoitettu erillinen 5. panssariprikaati (sotilasyksikkö 46108). (5) Luonnollisesti osia prikaatista on osallistunut myös Venäjän 24. helmikuuta aloittamaan laajaan, koko Ukrainaan kohdistuneeseen, hyökkäyssotaan.

Kaksi Debaltseven taistelussa tuhoutunutta Venäjän maavoimien T-72B model 1989 taistelupanssarivaunua lähellä Lohlynoven kylää. Vaunut kuuluivat erillisen 5. panssariprikaatin kalustoon. Kuva helmikuulta 2015.

Toisaalla tämä ETYJ:n hampaattomuus ja välttely näkyi ETYJ:n Ukrainan monitorointimission toteuttamissa raportoinneissa, joista huomattavasta tarkkuudesta huolimatta puuttui usein yksi olennainen seikka. ETYJ julkaisi ennen helmikuuta 2022 runsaasti kuva-aineistoa Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta, kuvissa näkyi runsaasti panssarikalustoa, raketinheittimiä, tykistöä mutta myös modernia elektronisen sodankäynnin kalustoa – vain Venäjän asevoimien tuolloin käyttämää kalustoa, mikä tieto raporteista ja kuvista tyystin puuttui.

Kuvattu ETYJ:n toimesta Juzhna Lomuvatkan lähellä miehitetyssä Itä-Ukrainassa maaliskuussa 2019.

ETYJ:n dronekuva miehitetystä Luhanskista vul. Vedeninalta, maaliskuu 2020.

Venäjän asevoimien käyttämä RB-636V Svet-KU miehitetyssä Novoazovskissa, toukokuu 2021.

Samaa välttelyä oli havaittavissa myös lukuisissa venäläisten, Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ylläpitämistä huoltotukikohdista otetuissa kuvissa, joissa ei pääsääntöisesti sanallakaan viitattu Venäjään. Luonnollisesti jokainen ymmärsi mistä kalusto alueelle toimitettiin, kun viime vuonna (v. 2021) Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivilla joukko-osastoilla oli käytössään satoja taistelupanssarivaunuja ja vielä enemmän muuta kalustoa. (6)

ETYJ:n dronekuva Buhaivkan huolto- ja rotaatiotukikohdasta.

ETYJ:n dronekuva Novoselivkasta, miehitetyn Horlivkan kaakkoispuolelta, maaliskuu 2021.

Luonnollisesti tiedon puuttumiselle on syy ja koskapa ETYJ:n toiminta jatkui vuosien ajan samana, kyse on tarkoituksellisesta toiminnasta, jolla käytännössä vain siirrettiin vääjäämätöntä eli sen tosiasian tunnustamista, että Venäjä sotii Ukrainassa, että sillä on tämä aiemmin mainittu ”kaksoisrooli” ETYJ:n ohella useammassa muussakin järjestössä. Venäjän roolin tunnustaminen olisi todennäköisesti tarkoittanut myös sitä, että se olisi ryhtynyt heittämään entistä enemmän ”kapuloita rattaisiin”, mutta ehkäpä rehellisyys olisi kerrankin kannattanut ja Venäjää olisi pitänyt kohdella sinä mitä se on jo vuosia sitten – rikollisena valtioterrorismia harjoittavana maana.

Tosiasioiden tunnustamisen myötä olisimme ehkäpä nähneet Venäjän muunakin kuin mahdollisena sopimus- ja kauppakumppanina vuosia nykyistä aiemmin. Kenties myös ukrainalaisten kokemaan – konkreettiseen – uhkantunteeseen olisi reagoitu toisin hyssyttelyn ja ”ei saa eskaloida” -puheiden sijaan aivan toisin. Kun Venäjää ei kohdeltu sellaisena mitä se todellisuudessa jo tuolloin oli, joutui Ukraina aivan absurdiin asemaan, jossa se pakotettiin sotimaan vuosien ajan toinen käsi selän takana ja vuodattamaan kansalaistensa verta, jotta Eurooppa saattoi jatkaa ”ruususen untaan” (ja nauttia venäläisen kaasun tuottamasta lämmöstä).

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000009237019.html 

2. https://twitter.com/mariekedehoon/status/1593226465189171204

3. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission 7. helmikuuta 2022 julkaiseman tiedoston mukaan tuolloin tarkkailijoiden joukossa oli myös 24 tarkkailijaa Venäjältä ja 6 tarkkailijaa Valko-Venäjältä (ks. kuva alla).

4. GEORGIASTA UKRAINAAN –VENÄJÄN SOTATAITO JA TAISTELUPOTENTIAALI ASEELLISISSA KONFLIKTEISSA, kapteeni Jarkko Koistinen s. 148.

5. https://informnapalm.org/en/5th-tank-brigade-russian-army-battle-debaltseve/ 

6. Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden joukoista, 1. armeijakunta ja 2. armeijakunta. Lähteistetyt blogit kirjoitettu kesällä 2021.

Kirjoituksen taustoitukseen käytetty myös aiempia, ETYJ:n Ukrainan monitorointimission toimintaa käsitteleviä blogejani. 

#StandWithUkraine  #RussiaIsATerroristState 

Havaintoja miehitetystä Itä-Ukrainasta – ”asekätkentää” asutetuille alueille

 

Viime vuoden lokakuussa kirjoitin ETYJ:n kalustohavainnoista miehitetyssä Itä-Ukrainassa (1), palaan nyt aiheeseen käymällä läpi eräitä sellaisia ETYJ:n Ukrainan monitorointimission viime vuosien havainnoista, joissa Venäjän johtamat joukot ovat kätkeneet/ sijoittaneet Minskin sopimuksissa tarkoitettuja, kiellettyjä, asejärjestelmiä asutetuille alueille tai aivan niiden tuntumaan. Kirjoituksessani pitäydyn kuitenkin sellaisiin havaintoihin, joissa on kyse epäsuoraan tuleen tarkoitetuista asejärjestelmistä, kuten kranaatinheittimistä, kenttätykeistä ja panssarihaupitseista eli sellaisista asejärjestelmistä, joita Venäjän miehittämille alueille sijoitetut joukot ovat viime aikoina käyttäneet varsin paljon.

Kirjoitin viime vuonna useampia blogeja, joissa huomioin Venäjäjohtoisten joukkojen epäsuorantulen käyttöä siviilikohteisiin. Ainoa puute kirjoittamissani blogeissa oli oikeastaan se, että havaintoni keskittyivät liiankin paljon Donetskin alueelle, kuten toukokuisessa Venäläisjoukkojen provokatiiviset tuli-iskut Ukrainassa jatkuvat ja kesäkuisessa Paluu Donetskin alueelle, Piskin kylä kranaattikeskitysten kohteena. Tätä puutetta tämän kirjoituksen havainnot omalta osaltaan paikkaavat, joten onkin luontevaa aloittaa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission havainnosta Komisarivkan kylästä 24. marraskuuta 2021, jolloin ETYJ:n käyttämä mini-tiedustelulennokki kuvasi kylän eteläpuolella teollisuushalliin, katseilta suojaan, ajetun 122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitsin. Yhteensä alueella havaittiin kaksi kappaletta kyseisiä panssarihaupitseja.

”24/11/2021 2 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika, 122 mm) At a compound near a residential area of Komisarivka (60km west of Luhansk) Mini-UAV”. (2)

Havaintohetkenä ETYJ ei julkaissut kyseistä kuvaa raportissaan tai sosiaalisen median tileillään, sen sijaan se esiteltiin taannoin yhdessä muutamien muiden havaintojen kanssa ETYJ:n jäsenmaiden edustajille yhtenä todisteena siitä, ettei Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla käytännössä mikään ole muuttunut sotavuosien kuluessa. Julkaistu kuva on 11 kilometriä Debaltsevestä, kaupungin koillispuolelta Komisarivkan kylästä, rintamankin ollessa lähimmillään luoteessa Nadarivkan suunnalla noin 10 kilometrin päässä eli lähempänä kuin ETYJ:n ilmoittamat 13 kilometriä.

122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitsi Komisarivkassa.

Julkaistu kuva on osakuva (teollisuus)hallista teollisuusalueella reilun 220 metrin päässä lähimmästä siviiliasutuksesta, eikä itse Komisarivkan kyläänkään ole matkaa kuin reilut 500 metriä. Kuvassa on juuri havaittavissa 122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitsi ajettuna teollisuushallin sisään. Satelliittikuvissa (Google Earth) havaittavien ajourien perusteella päättelisin, että kyseistä teollisuushallia, mahdollisesti koko aluetta, ryhdyttiin aktiivisemmin hyödyntämään panssarihaupitsien suojana keväällä 2018, ennen tätä alueella on olennaisesti vähemmän havaittavissa ajouria maastossa.

Sen ohella, että panssarihaupitsien kätkemisessä teollisuusrakennukseen on kyse Minskin sopimuksen rikkomisesta, niiden piilottaminen rakennuksiin asutetun alueen tuntumassa vaarantaa alueella edelleen asuvat siviilit. Sodan ajan toistuvien – vastaavien – havaintojen perusteella, voidaan Venäjän johtamien joukkojen toimivan näin tarkoituksella. Komisarivkan panssarihaupitseista voimme, esimerkinomaisesti, siirtyä ETYJ:n helmikuiseen havaintoon vuodelta 2020 Donetskin länsiosista. (3) Tällä kertaa hallimaiseen rakennukseen on ajettu suojaan 122 mm 2A18M eli D-30A Ljaguška kanuunahaupitsi, mahdollisesti useampia.

D-30A Ljaguška kanuunahaupitsi Kirovin alueella, läntisessä Donetskissa.

ETYJ:n partion onnistui kuvata käyttämällään mini-tiedustelulennokilla yhteensä kolme 122 mm D-30A Ljaguška kanuunahaupitsia, joista ainakin yksi on ajettu suojaan hallimaiseen rakennukseen. Lähimmät asuintalot sijaitsevat reilun 200 metrin päässä rakennuksesta, jonne kanuunahaupitsi on ajettu suojaan. Vuodelta 2020 peräisin olevissa satelliittikuvissa on havaittavissa pellolla, rakennuksesta n. 1100 metriä pohjoiseen, useita ampuma-asemia tykistölle. Kyseisen sijoituspaikan ympäristöstä 122 mm D-30A Ljaguška kanuunahaupitseilla on mahdollista ampua tavanomaisella tykistökranaatilla (kantama 15400 m) kaikkialle Donetskin luoteis-länsi-lounaissektorille. Pidemmän kantaman rocket assisted projectile eli RAP-ammuksella saavutetaan 21900 metrin kantama, jolla ylletään tarvittaessa Avdiivkan pohjoisosiin.  Kyseisen kanuunahaupitsin 360 asteen ampumasektori mahdollistaa tulittamisen myös kohti Donetskia yhdestä ja samasta ampuma-asemasta.

Tavallisesti venäläisjoukot vaihtavat tällaisia piilopaikkoja muutaman (3–6 kk) välein, mutta koska kyseisen havainnon teosta on kulunut aikaa jo vajaat pari vuotta, on parempi, etten ryhdy spekuloimaan hallin nykyisellä käyttötarkoituksella. Donetskin länsi- ja luoteisosia koskevien, viime vuonna (v. 2021) saamieni, luotettavien havaintojen perusteella, alueelle on sijoitettuna kenttätykistön ohella panssarihaupitseja. Havainnot koskevat Kirovin eli Kirovskyin alueen ohella Kuibyshivskin aluetta. Viime vuonna Kuibyshivskin alueella räjähti ainakin kertaalleen teollisuusalueella sijainnut ammusvarasto.

Ukrainan kontrolloimille alueille, miehitetyn Donetskin lounais-länsi-luode-sektorille, viime vuonna kohdistetun tykki- ja kranaatinheitintulituksen perusteella on kuitenkin pääteltävissä se, että Venäjän alueelle sijoittamilla joukoilla on ollut käytössään 82 mm ja 120 mm kranaatinheitinten sekä, 73 mm SPG-9 raskaiden sinkojen ja 100 mm MT-12 Rapira panssarintorjuntatykkien ohella 122 mm tykistöä. Viime keväänä ja kesänä 100 mm MT-12 Rapira oli venäläisten yleisimmin käyttämä tykistöase alueella. Sillä voidaan ampua epäsuoraa tulta yli 8000 metrin päähän HE-FRAG-kranaatilla.

Tykistöaseiden ohella venäläisjohtoiset joukot sijoittavat säännöllisesti kranaatinheittimiä asutetuille alueille tai aivan niiden tuntumaan. Ukrainan sotatoimialueella rintama halkoo kymmeniä pieniä kyliä, joista monissa asuu edelleen yksittäisiä siviilejä, useimmiten vanhuksia tai muulla tavalla huono-osaisia. On vaikea sanoa millaisia määriä Minskin sopimuksissa kiellettyjä asejärjestelmiä tällaisiin kyliin ja taajamiin on kätketty, aina toisinaan ETYJ:n Ukrainan monitorointimission laatimien raporttien lisäksi kuva-aineistoakin näistä havainnoista pääsee julkisuuteen. Alla kuva miehitetyillä alueilla sijaitsevan Oboznen kylän tuntumasta.

2B11 Sani kranaatinheittimet Oboznen kylän lähellä.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raportin mukaan Oboznen asuinalueella havaittu  kaksi 120 mm 2B11 Sani kranaatinheitintä: ”2 Mortar (2B11 Sani, 120 mm) In a residential area of Oboznen (18 km north of Luhansk)”. (4)

Alueen satelliittikuviin perehdyttyäni, olen melkoisen varma siitä, etteivät kranaatinheittimet sijaitse karttoihin tai satelliittikuviin merkityn Oboznen kylän alueella, vaan siitä lounaaseen n. 1½ kilometriä, alueella, jolla on mökkimäisiä pientaloja, joista osa näyttää asutuilta. Perustelen arviotani sillä, ettei Oboznen kylän alueella ole havaittavissa satelliittikuvissa vastaavalla tavalla vaurioituneita rakennuksia viimeisimpien päivitysten aikoihin (7/2020). Sen sijaan Oboznen lounaispuolella sijaitsevalla rakennetulla alueella on havaittavissa vastaavaa kasvillisuutta sekä runsaasti sodan vaurioittamia pientaloja yms. rakennuksia. Kuvien epätarkkuuden sekä ETYJ:n julkaiseman kuvan tiiviin rajauksen vuoksi tarkkaa tuliasemaa on vaikea määritellä.

Rakennusten ja rakennetun alueen ohella Venäjän johtamat joukot sijoittavat Minskin sopimuksissa kiellettyjä asejärjestelmiä entiseen tapaan myös tuliasemiin rintamalla tai selustassa. Syyskuun 24. päivä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden käyttämä mini-tiedustelulennokki kuvasi Novyin kylän lähellä, 11 km päässä rintamalinjasta, kolme 152 mm 2A36 Giatsint-B kenttätykkiä. (5)

Novyin lähellä havaittu venäläinen 152 mm 2A36 Giatsint-B kenttätykki.

Alueella ei ole satelliittikuvissa (viimeisin päivitys Google Earth 7/2020) havaittavia tuliasemia tai kaivantoja, joten kyseessä ilmeisen tuore sijoitusalue kenttätykeille. ETYJ:n havainto voi omalta osaltaan selittää sen, miksi viime kesän ja alkusyksyn kuluessa Ukrainan asevoimien kohteita tulitettiin Popasna-Krymske-sektorilla toistuvasti 152 mm tykistöaseilla. Ukrainalaishavaintojen mukaan Luhanskin länsi-luoteispuolella, Sentianivkasta Luhanskin suuntaan, venäläisjoukot ovat sijoittaneet useiden asutuskeskusten tuntumaan erilaisia tykistöaseita. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat ovat viime vuosina tehneet lukuisia havaintoja venäläisistä panssarihaupitseista sekä tykistöaseista varikolla Bilen taajaman alueella, reilut 20 kilometriä Luhanskista länteen. (6 ja 7) Bilen sijainti on kalustohuollon kannalta huomioitava, että edellä mainittu Sentianivkan kylä sijaitsee siitä linnuntietä luoteeseen noin 30 km.

Tykistön ja kranaatinheitinten ohella Venäjän johtamat miehitysjoukot rikkovat Minskin sopimuksia sijoittamalla ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä rintamalinjan tuntumaan, kuten elokuussa 2020 Donetskin eteläpuolella, Rodnikoven lähellä havaitun 9K33 Osa-järjestelmän yksikön. (8)

Aivan oma lukunsa on se kalusto, jota on varastoituna kymmeniin sodan kuluessa, miehitetyille alueille, perustettuihin tukikohtiin ja niiden yhteydessä oleville harjoitusalueille. Olen aiemmissa kirjoituksissani käsitellyt näitä tukikohta-alueita sekä ETYJ:n kalustohavaintoja näillä alueilla, joten tällä erää tyydyn julkaisemaan pari kuvaa tällaisilta alueilta – ensimmäinen kuvista on Ternoven lähellä sijaitsevasta tukikohta ja harjoitusaluekompleksista, joka on suurimpia, jonka Venäjä on miehitetyille alueille sodan kuluessa rakentanut.

”15/12/2021: 3 Towed howitzer (D-30A Lyagushka, 122mm). At a training area near Ternove (57km east of Donetsk)”. (9)

8/1/2021: 5 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika, 122mm), In a training area near Shymshynivka (27km south-west of Luhansk). (10)

Luonnollisesti kirjoituksessani esittelemät havainnot käsittävät vain häviävän pienen osan ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partioiden tekemistä havainnoista, osce.org-verkkosivulta löytyvät kattavat päivittäisraportit sekä täydentäviä erikoisraportteja. Omalta osaltaan tämä kirjoitus täydentää sitä todisteiden ”nippua”, jota sotavuosien kuluessa on kertynyt ja joka samalla kertoo karua kieltään sodasta Ukrainassa ja Venäjän roolista sen ylläpitäjänä.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2021/10/etyjn-kalustohavaintoja-miehitetyssa.html 

2. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/505804 

3. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/445537 

4. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/502003 

5. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/499020 

6. https://www.kyivpost.com/ukraine-politics/112-ua-osce-detects-artillery-of-russia-backed-separatists-in-luhansk-region.html 

7. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/419873 

8. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/459667 

9. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/508649 

10. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/475640 

*: Ternoven tukikohta- ja harjoitusalue Venäjän miehittämillä alueilla Itä-Ukrainassa.

 

#UkraineWillResist #УкраїнаЧинитимеОпір  

ETYJ epäkiitollisessa asemassa Ukrainan sotanäyttämöllä

 

Olen itsekin lukuisia kertoja kirjoittanut arvostelevaan sävyyn ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoista sekä ETYJ:n eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön roolista Ukrainassa, erillisessä blogissa kesäkuussa 2018*. Tässä kirjoituksessa palaan teemaan muutaman viime aikoja koskevan huomion kautta, toisaalta ymmärtäen ETYJ:n toimintaa ja tiedostaen sen merkittävyyden, toisaalta sitten kritisoiden organisaatiota, jota tuntuu vaivaavan sama kyvyttömyys kuin YK:ta ja osin samoista syistä johtuen. YK:n toimintaa lamaannuttaa turvaneuvosto pysyvine jäsenmaineen ja niiden veto-oikeuksineen, ETYJ:n asemaa hankaloittaa tällä hetkellä erityisesti Venäjä, joka kuuluu ETYJ:n jäsenmaihin, jonka myötä sille on muodostunut Ukrainassa kaksoisrooli, joka on seurausta siitä, että Venäjä on järjestelmällisesti kiistänyt osallisuutensa Ukrainan sodassa kaikista todisteista huolimatta.

Venäjä on osallinen ETYJ:n Ukrainan monitorointimissiossa, toisin kuin Ukraina, jonka katsotaan olevan sodan aktiivinen osapuoli, samalla Venäjä on kuitenkin sodan osapuoli maan miehittäessä osia Itä-Ukrainaa ja ollessa sodan aktiivinen – aggressiivinen ja hyökkäävä – osapuoli. Venäjällä on toki myös rooli Krimin niemimaan miehittäjänä, mutta ETYJ:n Ukrainan monitorointimissiolla ei tällä hetkellä ole roolia Krimin niemimaalla. Ymmärtääkseni ETYJ joutui keväällä ja kesällä 2014 taipumaan melkoisiin kompromisseihin, jotta Venäjä olisi hyväksynyt organisaation roolin Itä-Ukrainassa tarkkailijana, näiden kompromissien seurausta on se, että Venäjä on edelleen osallinen ETYJ:n Ukrainan monitorointimissiossa, mikä luonnollisesti kismittää ukrainalaisia ja on omiaan heikentämään ETYJ:n luottamusta heidän silmissään. Maaliskuun 22. päivä julkaistun raportin mukaan ETYJ:n Ukrainan monitorointimissioon kuuluu tällä hetkellä 39 tarkkailijaa Venäjältä. (1)

Ukrainan sodan aikana alueella on liikkunut myös venäläisiä yhteysupseereja, jotka ovat luonnollisesti tehneet yhteistyötä myös ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden kanssa. Ehkäpä eräs räikeimmistä esimerkeistä löytyy sodan ensimmäiseltä vuodelta (v. 2014/2015) jolloin Venäjän maavoimien silloinen apulaiskomentaja, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsov, liikkui hyvin vapaasti alueella – käytännössä hänen oli mahdollista liikkua ETYJ:n tarkkailijoita hyödyntäen demarkaatiolinjan eli rintamalinjan molemmin puolin. Robert McDermottin mukaan on mahdollista, että sotilasoperaatiot Itä-Ukrainassa talvella 2015 toteutettiin juuri Venäjän maavoimien silloisen apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr Lentsovin ohjauksessa. Debaltsevessa käytiin tammi-helmikuussa 2015 ratkaisutaistelut Ukrainan menettäessä lopulta kaupungin helmikuussa 2015. (2) Ennen Debaltsevea taisteltiin Donetskin kansainvälisen lentokentän hallinnasta, johon osallistui myös Venäjän asevoimien joukkoja.

Toisaalta se, että Venäjä osallistuu Ukrainan monitorointimissioon lähettäen tarkkailijoita maahan, mahdollistaa sen soluttaa myös ETYJ:n organisaatiota. Sotavuosilta löytyy näyttöjä siitä, että Venäjä on lähettänyt ETYJ:n Ukrainan monitorointimissioon entisiä/ nykyisiä tiedustelu-upseereita tai valtiollisten turvallisuusorganisaatioiden jäseniä.

Vuonna 2015 ETYJ erotti yhden venäläistarkkailijan, Maxim Udovitšenkon, joka paljastui GRU:n upseeriksi; kyseessä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, jolloin venäläisen, ETYJ:n Ukrainan monitorointimissioon kuuluneen tarkkailijan luotettavuus asetettiin epäilyksenalaiseksi. Jo sodan ensimmäisen vuoden kuluessa, vuoden 2014 puolella, venäläistarkkailija Vladimir Likhatšev tunnistettiin Venäjän Ukrainan suurlähetystön työntekijäksi.

Radio Azzatyq’n (Radio Liberty of Kazakhstan) mukaan ETYJ:n kazakstanilainen, kansallisten vähemmistöjen päävaltuutettuna toiminut Kairat Abdrakhmanov on työskennellyt 1980-luvulla KGB:lle ja sen jälkeen Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:lle. (3) Abdrakhmanov on värvätty vuosikymmeniä sitten, mutta Venäjän on onnistunut saada tavalla tai toisella koukkuunsa myös tuoreempia ETYJ:n organisaatiossa työskenteleviä/ työskennelleitä. Tämän voimme päätellä siitä, että jokunen ETYJ:n tehtävissä työskennellyt on ryhtynyt Venäjän, Ukrainalta miehittämillään alueilla järjestämien ”vaalien” ”vaalitarkkailijaksi”, esimerkkinä voimme mainita tanskalaisen Lars Borndau Hollenderin, joka toimi itsenäisenä ”vaalitarkkailijana” Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla Venäjän presidentinvaalien aikaan, maaliskuussa 2018. (4) Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita toimia, joilla Venäjä on yrittänyt heikentää ETYJ:n uskottavuutta. Muusta ETYJ:n uskottavuutta nakertavasta toiminnasta voidaan poimia esimerkkinä venäläismedioiden ja vaaliviranomaisten toiminta samaisten presidentinvaalien aikana, jolloin useampi ns. itsenäinen eli Venäjän kutsuma politisoitunut ”vaalitarkkailija” esiteltiin ETYJ:n vaalitarkkailijaksi. (5)

Omien havaintojeni mukaan nämä toimet alkoivat Venäjän suorittaman Krimin niemimaan miehityksen ja venäläisoperaattoreiden muualle Ukrainaan kevättalvella ja keväällä 2014 kylvämän kaaoksen myötä eli aikana, jolloin kansainvälinen media – tarinaan uskoen – toisti kertomusta ”separatistisesta” liikehdinnästä todellisena kansanliikkeenä. Tuolloin alkoi Venäjän ja sen operaattoreiden toimesta Ukrainassa toimivien kansainvälisten järjestöjen ja organisaatioiden mustamaalaaminen ja propagandan sekä disinformaation levittäminen. Myös Kansainvälinen Punainen Risti sai tästä kampanjasta osansa elokuussa 2014 Venäjän lähettäessä 1. ”humanitaarisen kolonnan” Itä-Ukrainaan antaessa samalla ymmärtää tekevänsä yhteistyötä Kansainvälisen Punaisen Ristin kanssa. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että Venäjä on kohdistanut voimakkaimmat operaatiot juuri ETYJ:iä vastaan – niin ulkoa kuin myös sisältä käsin ja vain Venäjän oma voimakas rooli organisaatiossa sekä Ukrainan sodassa estää ETYJ:iä oikeasti puuttumasta Venäjän ja sen operaattoreiden toimiin. Eräät ETYJ:n jäsenmaat kritisoivat kuitenkin hyvin voimakkaasti Venäjän toimia niin organisaatiossa kuin myös Ukrainassa, mutta kritiikkiä merkittävämpiin tekoihin organisaation sisällä ei ole ryhdytty aiemmin viittaamieni syiden tähden.

Tarkastellessamme Venäjän toimia itse organisaatiossa sekä sitä kuinka sen joukot ja sen varustamat proxy-joukot kohtelevat ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoita ja käytännössä tuhoavat ETYJ:n kalustoa Itä-Ukrainan sotatoimialueella (ts. miehitetyillä alueilla), ETYJ:n viime vuoden puolella tekemä muutos tiedottamisessa ja raportoimisessa on yllättävä. Vielä viime vuoden (v. 2020) alkupuolella ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio julkaisi harvakseltaan kuva- ja videoaineistoa Ukrainan maaperältä pyrkien niiden avulla osoittamaan havaintojensa paikkansapitävyyden, sekä sen, kuinka Itä-Ukrainan miehitetyille alueille (ETYJ:n raporteissaan käyttämä ilmaus on ”non-government controlled”) virtaa materiaalia Venäjältä, Venäjän miehittämän rajaosuuden kautta. Viime vuoden kuluessa ETYJ:n toimintatapa kuitenkin muuttui, eikä kesän jälkeen kuva-aineistoa juurikaan ole julkaistu, vaikka raporteista löytyy edelleen runsaasti mainintoja kalustohavainnoista.

Daily Report 94/2021 – Non-government-controlled areas, 22.huhtikuuta 2021: (6)

	sijainti
34 Tank (13 T-64, 11 T-72 and ten probable T-72) 3 Surface-to-air missile system (9K35, Strela-10) 5 Towed mortar (2S12 Sani, 120mm)	In a training area near Buhaivka (37km south-west of Luhansk), where imagery also revealed the presence of 87 armoured combat vehicles, five of which with antiaircraft guns (ZU-23, 23mm) mounted on top.
10 Tank (type undetermined)	In a training area near Myrne (28km south-west of Luhansk), where imagery also revealed the presence of five armoured personnel carriers (MT-LB variant), one combat engineering vehicle (IMR-2), one trench digger (MDK-3) and one armoured recovery vehicle (VT-55).
23 Tank (21 T-64 and two T-72)	In a training area near Kruhlyk (31km south-west of Luhansk), where imagery also revealed the presence of one armoured recovery vehicle (VT-55).
16 Tank (nine T-72, six T-64 and one T-34) 9 Surface-to-air missile system (six 9K35 Strela-10 and three 9K33 Osa) 4 Towed mortar (2B9 Vasilek, 82mm)	At an airfield near Peremozhne (19km south of Luhansk).

Nykyään merkittävin osa ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden tai valvontalaitteiden/ -koneiden tallentamasta materiaalista tulee julki muita reittejä kuin raporttien tai ETYJ:n pitämien lehdistötilaisuuksien kautta.

Jostain syystä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission on katsonut paremmaksi olla julkaisematta seuraavia kuvia. Todennäköisesti kaikista havainnoista löytyy kuitenkin kirjallinen maininta raporteissa, vaikka kuva-aineistoa ei ole julkaistukaan. Mikäli kirjalliset maininnat julkaistavasta materiaalista puuttuvat, menettää ETYJ uskottavuutensa.

Kuvasta, jossa 9K33 Osa lyhyenkantaman ilmatorjuntajärjestelmä, ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raportissa: Daily Report 189/2020 – Non-government-controlled areas.

07/08/2020

Surface-to-air missile system (9K33 Osa)

Near Rodnykove (36km south of Donetsk)

Aiempina sotavuosina ETYJ on julkaissut toistuvasti kuva- ja videomateriaalia Venäjältä, Itä-Ukrainan miehitetyille alueille toimitettavasta materiaalista, Venäjän miehittämän rajaosuuden kautta. Muutos ETYJ:n tiedotuspolitiikassa koskee myös tällaisen materiaalin julkaisua. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission julkaisemista raporteista saamme kuitenkin lukea näistä havainnoista, mikä tarkoittaa sitä, että Venäjältä virtaa edelleen materiaalia Itä-Ukrainan miehitetyille alueille maan kontrolloiman maarajan yli. Etenkin päivänvaloa kestämättömät, yöaikaan suoritetut operaatiot, herättävät epäilyjä, nämä kolonnat koostuvat usein maastoajoneuvoista ja maastokuorma-autoista (aiemmin ETYJ ilmaisi asian raporteissaan suoremmin, kutsuen maastoajoneuvoja sotilastyyppisiksi maastoajoneuvoiksi).

Heinäkuun 20. päivä 2020 ETYJ:n pitkänkantaman tiedustelulennokki kuvasi liikennettä maastorajalla Venäjän ja Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden välillä.

Alla havaintoalue sijoitettuna laajempaan satelliittikuvaan, johon olen upottanut myös osakuvan rajan ylittävästä tiestä. Kyseisessä kohdassa sijaitsi ennen sotaa maiden välinen rajanylityspaikka. Sodan alkupuolella rajan ylittävä tie tuhoutui, mutta alueen siirryttyä Venäjän hallintaan rajan ylittävä tieosuus korjattiin. Havaintojeni perusteella tie on säännöllisessä käytössä Venäjän toimittaessa reittiä myöten materiaalia sotatoimialueella oleville joukoilleen. Itä-Ukrainaan sijoitettujen joukkojen huollon kannalta Venäjän rajaseutu Rostov-na-Donusta länteen ja luoteeseen on merkittävää aluetta. Kuzminkassa sijaitsee merkittävä Venäjän asevoimien harjoittelualue, samalle alueelle on myös varastoitu merkittäviä määriä maavoimien kalustoa ja materiaalia. Sodan alettua keväällä 2014, Venäjä perusti rajan tuntumaan lukuisia huoltovarikoita ja -tukikohtia, joista merkittävimpiin kuuluva ammusvarikko sijaitsi Russkojen kylän koillispuolella, toiminta alueella ajettiin alas kevääseen 2019 mennessä. Todennäköisesti varikko siirrettiin uudelle alueelle, tai Venäjän on onnistunut organisoida huolto toisella tavalla.

ETYJ:n asema ei ole paras mahdollinen Venäjän romuttaessa omilla toimillaan myös sen uskottavuutta, perimmäisenä tarkoituksena on nähdäkseni yritys muokata ukrainalaisten suhtautumista ETYJ:iin ja sen työntekijöihin nykyistä merkittävästi vihamielisemmäksi. Asetelma huomioiden, ukrainalaisten suhtautuminen ETYJ:iin on pysynyt yllättävän hyvänä, sen toiminta ymmärretään, vaikka sen toimintaa onkin kritisoitu hyvin voimakkaasti. Tämä näkyy osaltaan myös siinä, että ETYJ:iin kohdistuneesta häirinnästä ja työskentelyn estämisestä, josta valtaosa on Venäjän johtamien joukkojen tekemää. (7) Ukrainassakin ymmärretään se, että puutteistaan huolimatta ETYJ on operaattori, joka toiminnallaan kaikesta huolimatta todistaa sen puolesta, ettei kyse ole ”separatismista” vaan Venäjän aggressiosta ja kahden valtion sodasta, vaikka ETYJ ei raporteissaan suoraan puhu Venäjän asevoimista tai venäläisjoukoista.

 

Marko 

1. https://www.osce.org/files/f/documents/e/b/482235.pdf 

2. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144311/KoistinenJT_YEK58.pdf?sequence=1&isAllowed=y s.148.

3. https://kaztoday.livejournal.com/51711.html 

4. https://www.fakeobservers.org/biased-observation-database/details/hollaender-lars-peder-bjorndal.html 

5. ”One day before the election, the Election Commission of the Moscow Region falsely claimed that Tom Kitt, Pedro Mouriño and Borja de Arístegui had come to observe the Russian presidential election as part of the OSCE mission. On the day of the election, Moskovskiy Komsomolets misrepresented Alain Marleix, Jean Cadet, Denis Jacquat and other non-affiliated monitors as ‘OSCE observers’.” - Politically Biased Foreign Electoral Observation – a threat to the integrity of international institutions, s. 57-58, EPDE documents. 

6. https://www.osce.org/files/2021-04-24_SMM_Daily_Report_for Vienna.docx_.pdf?itok=07254

7. 19. huhtikuuta 2021 julkaistusta raportista: “The Mission’s freedom of movement on the ground was restricted 20 times, all in nongovernment-controlled areas, …”.

https://www.osce.org/files/f/documents/3/9/484637.pdf 

*: ETYJ puun ja kuoren välissä Itä-Ukrainassa. 

**: Lukijoille tiedoksi, Venäjä miehittää ja kontrolloi Donbasin alueella edelleen yli 400 kilometriä maiden välistä rajaa. Kyseisen rajaosuuden kautta kulkevia ihmisiä, rahtia tai materiaalia ETYJ:n kuten ei Ukrainan viranomaistenkaan ole mahdollista tarkastaa, ETYJ:nkin on mahdollista tehdä rajoitetusti vain silmämääräisiä havaintoja (paitsi rautateiden osalta, jossa ETYJ:n on tyydyttävä kuulohavaintoihin).