Ukrainassa on sodittu jo yli kuusi vuotta – hiiret puhuvat rauhasta

Euroopassa (ja globaalisti) riehuva koronavirus sekä natsi-Saksan antautumisen muisteleminen ovat saaneet aikaan sen, että moni merkittävä – ja eurooppalaisia koskettava – tapahtuma on jäänyt varsin vähäiselle huomiolle. Eurooppa päivänä (toukokuun 9. päivä) meitä muistutettiin Euroopan pitkään kestäneestä rauhanjaksosta, tähän muistutukseen kätkeytyessä samalla huomautus siitä, kuinka kapea-alaisesti me koko asiaa tarkastelemme – tämä rauhanjakso on koskettanut käytännössä vain Euroopan läntisiä osia, jossa ei ole nähty valtioiden välisiä sotia* tai merkittäviä sisällissotia sitten toisen maailmansodan päättymisen, erityislaatuisena vakauttavana tekijänä toimi Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustaminen v. 1952, jonka perillinen Euroopan Unioni on. Mikäli tarkastelemme Eurooppaa kokonaisuutena Atlantilta Uralille, asetelma muuttuu merkittävästi ja se rauhanjakso typistyy olemattomasti lyhyemmäksi, muuttuen samalla myös katkonaisemmaksi.

Tämän, ehkäpä osoittelevan aloituksen tarkoituksena on muistuttaa meitä siitä, ettei tämä rauhanjakso todellisuudessa ole niin pitkä ja auvoinen kuin me usein uskomme sen olevan. Jätämme huomiotta alueita, jotka kuuluvat maantieteelliseen Eurooppaan, mutta jotka ehkäpä mielessämme sijoittuvat kuitenkin jonnekin muualle kuin ”meidän Eurooppaan”, (emmekä mekään ole kuuluneet tähän ”meidän Eurooppaan” montaakaan vuosikymmentä, kuin korkeintaan naiiveissa kuvitelmissa).

Rautaesiripun hajoamista seurasi myös sotia – Balkanilla tämä johti Jugoslavian hajoamissotiin ja sen myötä alueiden ja valtioiden välisiin taisteluihin ja sotiin, joihin sisältyi kokonaisten kansanryhmien vainoamisia, keskitysleirejä ja joukkomurhia (käytännössä kyse oli monin paikoin etnisistä puhdistuksista). Neuvostoliiton hajoaminen ei johtanut, pelättyyn, kaoottisten sotien aikaan, mutta ei neuvostovaltiokaan niin rauhallisesti hajonnut kuin me muistelemme.

Neuvostoliiton hajoaminen johti Moldovan sotaan, jonka seurauksena maa hajosi osiin – itäisestä kaistaleesta, Transnistriasta syntyi Venäjän voimalla haava ja epävakauttaja Moldovaan; eikä yksin Moldovaan vaan laajemmallekin, kuten kevättalvella ja keväällä 2014 Ukrainassa näimme, jolloin Odessan seudulle saapui merkittäviä määriä asemiehiä Transnistrian alueelta. Moldova ei suinkaan jäänyt ainoaksi 90-luvun sotatantereeksi neuvostovaltion raunioilla, Mustanmeren toisella rannalla – Georgiassa – käytiin myös taisteluita, ja näissä sodissa luotiin perusta tämän päivän epävakaudelle alueella, Abhasian ja Etelä-Ossetian alueiden irtautuessa Venäjän tuella Georgiasta, synnyttäen Transnistrian kaltaiset epävaltioiden vyöhykkeet Georgiaan, alueet, joita Venäjä käyttää tänään oman voimapolitiikan pelinappuloina.** Venäjäkin natisi tuolloin liitoksissaan, Tšetšeniassa sodittiin verisesti 90-luvulla ja uudelleen tämän vuosituhannen puolella; Dagestan oli ajautua sisällissodan kaltaiseen tilaan ja paloja kyti laajemmallakin alueella.

Georgiassa sodittiin elokuussa 2008 Venäjän lähettäessä joukkojaan maahan, provosoidessaan asevoimillaan ja proxy-joukoillaan Georgiaa ennen elokuun sotaa lukuisia kertoja – Georgia provosoitui antaen Venäjälle syyn sotaan. Voidaan sanoa, että tuolloinen lännen heikkous (ettei se asettunut voimakkaammin tukemaan Georgiaa), antoi Venäjälle signaalin, jonka maan johto tulkitsi oikeudeksi käyttää voimaan alueella, jonka se katsoi omaksi etupiirikseen. Onko liian suoraan sanottu, jos väitetään, että tämä signaali, joka Venäjälle tuolloin annettiin (”Reset-nappuloineen”***) johti siihen, että Venäjän johto uskalsi hyökätä Krimin niemimaalle helmikuussa 2014 miehittäen sen Ukrainalta, ja myöhemmin aloittaa sodan Ukrainassa, sodan, jonka kuudes vuosi alkoi muutama viikko sitten? Venäjän valtiojohdon itsevarmuutta todennäköisesti lisäsi Yhdysvaltojen presidenttinä olleen Barack Obaman varovaisuus Syyriassa, etenkin se, että Syyrian presidentti Bašar al-Assad saattoi toistuvasti ylittää ”Red Linen” käyttäessään kaasuasetta hallinnon vastustajia (ja siviilejä) vastaan, joutumatta vastaamaan teoistaan. Venäjällä toimettomuus tulkittiin heikkoudeksi, jollaisen tiedetään toimivan signaalina Vladimir Putinille.

Niinpä, samalla kun Ukrainassa soditaan jo seitsemättä vuotta ja yli 13000 ukrainalaista on kuollut tässä sodassa, täällä ”meidän Euroopassa” puhutaan harhaisia puheita, joiden mukaan Venäjän teot pitäisi vähintäänkin unohtaa. Voin vaan pohtia mielessäni, että ovatko poliitikkomme näin naiiveja (ei vaan idiootteja), että he luulevat Venäjän vastaavan hyvään hyvällä, että he kuvittelevat, ettei tästä seuraa, jotain vielä pahempaa tulevaisuudessa?

Ukrainassa on kaatunut sotatoimissa tämän vuoden puolella kymmeniä sotilaita ja upseereja, YK:n julkaiseman aineiston mukaan siviiliuhrien määrä on lisääntynyt merkittävästi viimeisimpien viikkojen kuluessa (1) – palaan alkuvuoden siviiliuhreihin tuonnempana. Sota Ukrainassa ei siis todellakaan ole päättynyt, käytännössä sen intensiteetin tasosta (kiihtymisen ja hiljenemisen jaksottelu) kantaa vastuun Venäjä ja sen varustamat proxy-joukot. Ukrainan aseman ollessa sikälikin epäkiitollisen, että se on pakotettu asemaan, jossa se nyt on.

Tänä vuonna kaatuneita ukrainalaissotilaita, kuvat novynarnia.com. 

Yllä on kuvakollaasi tämän vuoden puolella kaatuneista ukrainalaissotilaista ja upseereista, joukossa on myös kranaattitulessa menehtynyt lääkintäkersantti Klavdiya ”Claudia” Sytnik. Alkuvuoden traagisuutta lisäsi vielä Ukrainan maavoimiin kuuluvan upseerin, Jurij Sergievin itsemurha rintamalla.

Alla on taulukko parin viimekuun aikana sotatoimissa kaatuneista ja haavoittuneista ukrainalaissotilaista, heidän lisäksi Joint Forces Operation -toimialueella on vammautunut useampi sotilas harjoitusten yhteydessä.

	kaatuneet	haavoittuneet
2.3.-8.3.2020	3	21
9.3.-15.3.2020	2	17
16.3.-22.3.2020	1	12
23.3.-29.3.2020	0	4
30.3.-5.4.2020	2	11
6.4.-12.4.2020	2	7
13.4.-19.4.2020	0	3
20.4.-26.4.2020	1	10
27.4.-3.5.2020	1	14
4.5.-10.5.2020	0	18
yhteensä	12	117

Taulukon lähteenä käytetty @uacrisis ja unian.info. 

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raporttien mukaan 1. tammikuuta – 3. toukokuuta välillä kuusi siviiliä on menehtynyt sotatoimialueella sotatoimista johtuvista syistä (tarkoittaen taisteluita; erilaisten räjähteiden, miinojen ja kranaattien räjähdyksiä; muita suoriin sotatoimiin liittyviä syitä), vammautuneiden lukumäärän noustessa 29:ään. (2)

YK:n Ukrainan ihmisoikeuskomission raportin mukaan 1. – 6. toukokuuta 2020 kaksi siviiliä on kuollut ja yhdeksän vammautunut sotatoimien seurauksena, yksi siviili on kuollut ja kuusi vammautunut kranaatti- ja pienikaliiperisten aseiden tulessa; yksi siviili on vammautunut miinan räjähdyksessä; yksi siviili on kuollut ja kaksi vammautunut räjähtämättömän kranaatin tai muun räjähteen varomattoman käsittelyn seurauksena. Toukokuussa vammautuneiden joukossa on neljä lasta, kaikki tyttöjä. (3)

Toukokuun 4. päivä Oleksandrivkassa, tulituksessa vammautuneiden tyttöjen (sirpale)vammojen syntyyn liittyy ongelmallisia piirteitä. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden pyrkiessä tutustumaan tapaukseen ja uhrien vammoihin sairaalassa, sairaalan henkilökunta kieltäytyi antamasta vammoihin liittyvää (ja muuta) informaatiota, jollei ETYJ:n tarkkailijoilla ollut esittää sotilasviranomaisten antamaa lupaa. Myöhemmin miehitetyn Donetskin alueen sotilaslähteet syyttivät ETYJ:n tarkkailijoita valehtelusta. Toiminta, jossa sairaalat kieltäytyvät yhteistyöstä ja miehitettyjen alueiden viranomaiset esittävät syytöksiä tarkkailijoita kohtaan, indikoivat yleensä sen puolesta, että todellisuuden ja kerrotun välillä on suuria eroja. Tässäkin tapauksessa Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden ”viranomaistahot” syyttivät Ukrainan asevoimia tapahtuneesta – todellinen tapahtumakulku ei välttämättä selviä koskaan.

Samalla tavalla ongelmallinen on, Donetskin pohjoispuolella, miehitetyn Spartakin taajamassa tapahtunut ampumavälikohtaus, jossa tulituksessa väitetään kuolleen yhden naisen. Todistajan mukaan ”kuulin sarjatulta ja näin naiseen osuvan” – tässä tapauksessa tapahtuneesta tekee ongelmallisen tapahtumapaikka yhdistettynä todistajalausuntoon (alla karttakuva alueesta).

Donetskissa toimivien, miehitettyjen alueiden ”viranomaisten” mukaan nainen vammautui (vihollisen tulesta) Spartakin kylän eteläosassa sijaitsevalla vul. Chapayevalla. Todistajan mukaan ”hän kuuli ammuntaa” ja ”näki naiseen osuvan” – kun miehitettyjen alueiden ”viranomaisten” antama lausunto on tällainen, herää hyvin ikäviä ajatuksia, kun huomioidaan se, että vul. Chapayevan läntisestä pisteestä on demarkaatiolinjalle yli 1000 metriä, mutta demarkaatiolinja ei tässä tapauksessa tarkoita varsinaista rintamalinjaa, koska Venäjän proxyjen asemat ovat demarkaatiolinjan länsipuolella yli 1150 metrin päässä vul. Chapayevan läntisestä pisteestä, mikä tarkoittaa sitä, että lähimmilläänkin ukrainalaisjoukot ovat reilusti tätä pistettä kauempana (esim. pohjoisessa vastaava piste on noin 1300 metrin päässä). Luonnollisesti yhdestäkään pisteestä ei ole suoraa näköyhteyttä vul. Chapayevalle, valtaosassa edessä on Spartakin taajaman pientaloja tai muita rakennuksia, tai Venäjän proxy-joukkojen asemat ja muita rakenteita. Spartakin taajaman eteläosat ovat myös taajaman länsi-pohjoissektoria korkeammalla (useista metreistä yli kymmeneen metriin).

Koko episodi herättää epäilyn siitä, että jos mitään ampumista on edes tapahtunut, kyseessä on ollut proxy-joukkojen omasta kurittomuudesta johtuva siviilin tulittaminen, jollei kyseessä sitten ollut tarkoituksellinen proxyjen provokaatio, jotta saadaan propagandamateriaalia. Käynnissä olevan sodan aikana Venäjä ja sen proxy-joukot ovat syyllistyneet lukuisia kertoja kontrolloimillaan alueilla sijaitsevien siviilikohteiden tulittamiseen, jotta saavat Ukrainaa vastaan propagandamateriaalia. Vastaavasti tarkkailijatahojen tms. on vastaavissa tilanteissa vaikea esittää suoria syytöksiä Venäjää tai sen proxy-joukkoja vastaan, ikävimmillään asia jää riippumaan ilmaan tai julki tulee vain yksi ”totuus” eli miehitettyjen alueiden ”viranomaisten” julkilausumat.

Tarkoituksenani ei ole väittää, etteivätkö myös ukrainalaisjoukot toisinaan tulittaisi siviilikohteita. Näin on käynyt tämän sodan aikana useita kertoja, toisinaan uhrejakin on tullut, mutta viime aikojen ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raporteista välittyy kuva, että tarkkailijoiden toimia estetään tai vaikeutetaan tavattoman usein. Etenkin miehitetyillä alueilla työskentelyä estetään tai hidastetaan, pääsyä alueille hidastetaan tai vaikeutetaan (koronavirus on usein syynä, absurdia sikäli, että samalla sikäläisten ”viranomaisten” mukaan koronavirus ei ole ongelma – virallisesti tautitapauksia on ”maltillisesti”), siviileiden haastatteluja rajoitetaan, ETYJ:n tiedustelulennokkeja tulitetaan tai häiritään elektronisesti jne. (4 ja 5) Nämä toimet antavat aiheen epäillä, että tapahtumien todellisen laidan ei haluta tulevan ilmi.

Toukokuun alkupuolella Venäjän proxy-joukot ovat tulittaneet toistuvasti siviilikohteita Ukrainan kontrolloimilla alueilla tai aivan demarkaatiolinjan tuntumassa.

Toukokuun 10. päivä Avdiivkassa asuintalon katto vaurioitui kranaattikonekiväärin kranaattien sirpaleista, joita pientaloaluetta kohti ammuttiin. Onneksi siviilit eivät vammautuneet tulituksessa.

Toukokuun 9. päivä Tr'okhizbenkaa kohti ammuttiin miehitetyiltä alueilta käsin Siverskyi Donetsin yli pienikaliiperisilla aseilla ja kranaattikonekivääreillä – tälläkään kertaa siviilit eivät vammautuneet, sen sijaan muutamat talot vaurioituivat tulituksessa.

Toukokuun 4. päivä Venäjän proxy-joukot ampuivat Pavlopilin taajamaa kohti S-8 raketin. Raketti osui maahan muutaman kymmenen metrin päähän lähimmistä asuinrakennuksista. Alueen asukkaiden onneksi raketti ei kuitenkaan räjähtänyt. Ukrainan asevoimien sekä JCCC:n edustajien mukaan raketti ammuttiin kohti Pavlopiliä miehitetyiltä alueilta käsin, Verkhnioshyrokivsken suunnalta.

S-8 raketti on kehitetty Neuvostoliitossa 70-luvulla ja palveluskäyttöön se on otettu 1984. Tavanomaisesti kyseisen tyyppisellä raketilla tulitetaan kohteita ilmasta maahan, raketit asennetaan 7-20 rakettia vetäviin rakettikasetteihin ja rakettikasetti asennetaan esim. taisteluhelikopteriin tai rynnäkkökoneeseen. Valkovenäjällä on kuitenkin kehitetty versio, joka on asennettavissa ajoneuvoalustalle (max. 80 putkea). Maasta maahan raketin kantama on 3000-5000 metriä.

Pavlopiliä kohti ammuttu raketti laukaistiin todennäköisesti kustomoidulta alustalta maasta tai ajoneuvosta käsin.

Pavlopilin lähellä maahan osunut, räjähtämätön S-8 raketti. (6) 

Tämäkin kevät osoittaa sen, että rauhanpuheille ei ole katetta, myöntyminen ja mahdollisesti pakotteiden höllentäminen (ja muut vastaavat toimet), tarkoittaisivat samalla sitä, että hyväksyisimme Venäjän imperialistisen voimapolitiikan, ja että taivumme sen edessä, kunhan vaan riittävästi aikaa kuluu, ilman, että Venäjä peräytyy tavoitteistaan metriäkään. Mikäli taivumme, voimme esittää kysymyksen – Mikä on alue, missä Venäjä ryhtyy seuraavaksi sotilaallisiin toimiin?

Ei voi olla olemassa muuta lähtökohtaa kuin, että Venäjän on vetäydyttävä Ukrainan itäosista sekä miehittämältään Krimin niemimaalta – mielelläni näkisin myös vastuullisten henkilöiden Venäjällä päätyvän oikeuteen vastaamaan teoistaan, mutta tiedostan, että niin kauan kuin valta ei Venäjällä konkreettisesti vaihdu, maan johto on oikeuden pitkän käden ulottumattomissa.

Marko

1. https://www.ukrinform.net/rubric-defense/3022313-un-notes-sharp-increase-in-number-of-civilian-casualties-in-donbas.html 

2. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/451852 

3. https://www.ukrinform.net/rubric-defense/3022313-un-notes-sharp-increase-in-number-of-civilian-casualties-in-donbas.html 

4. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/451852 

5. https://twitter.com/OSCE_SMM/status/1228246399495626752?s=20 

6. https://www.facebook.com/pressjfo.news/photos/pcb.848497342309550/848496785642939/ 

Lähteenä myös pressjfo.news, novynarnia.com ja S-8 raketin teknisten tietojen osalta wikipedia.

*: Kyproksella tämä on ollut lähellä 70-luvulla, Turkin miehittäessä saaren pohjoisosan 1974 Kreikan sotilashallituksen tukeman vallankaappauksen jälkeen estääkseen Kyproksen liittämisen Kreikkaan.

**: Useiden Neuvostoliiton hajoamista seuranneiden sotien ja yhteenottojen siemenet kylvettiin Neuvostoliiton aikana, tai jo sitä ennen, esim. Vuoristo-Karabahin sota käytiin Armenian ja Azerbaidžanin välillä 90-luvun alkupuolella, sodan siemen kylvettiin jo vuosia tätä ennen 80-luvun lopulla.

***: Yhdysvallat ryhtyi parantamaan Venäjä-suhteitaan Georgian sodan jälkeen vuonna 2009 ”Reset-politiikalla”. Kyseinen sovinnon ele ei vastannut tarkoitustaan, arvioiden mukaan ele ennemminkin toimi yllykkeenä ja rohkaisuna Kremlille ts. Kremlin voimapolitiikka palkittiin vain vuoden kuluttua Georgian sodasta. 

Kesän loppu – havaintoja sotatoimialueelta ja miehitetystä Donetskista

Ukrainassa käynnissä olevan sodan ensilaukaukset ammuttiin reilut viisi vuotta sitten huhtikuussa 2014, ja viisi vuotta sitten elokuussa 2014 Venäjä aloitti laajemman offensiivin Ukrainaan estääkseen Ukrainan asevoimia ja sitä tukevia vapaaehtoisjoukkoja kukistamasta venäläisvoimin perustettua ”Novorossijaa”, jonka kokonaispinta-ala oli kutistunut huomattavasti muutamassa kuukaudessa ukrainalaisjoukkojen edetessä hitaasti mutta määrätietoisesti syvemmälle miehitetyille alueille vapauttaen kaupungin ja kylän toisensa jälkeen. Loppukesästä 2014 ukrainalaisjoukot olivat pilkkomassa venäläisproxyjen hallinnoimia alueita osiin Venäjän ryhtyessä omaan yritykseensä sodankäynnin kulun kääntämiseksi, offensiivin myös lukuisa kesän mittaan vapautettu alue päätyi takaisin miehittäjän hallintaan. Nyt viisi vuotta myöhemmin, Venäjä miehittää edelleen osia Ukrainan Donbasista ja sodan aiempien vuosien tapaan rikkoo kerta toisensa jälkeen, komentamiensa joukkojen kautta, sopimiaan tulitaukosopimuksia – venäläisen tulitauon luonne on se, että muut pitävät tulituksesta taukoa venäläisjoukkojen jatkaessa tulittamista.

Tämän vuoden elokuussa kahdeksan Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin, ja niitä tukevien vapaaehtoisjoukkojen sotilasta on kaatunut rintamalla 21 sotilaan haavoittuessa. Elokuun 31. päivä ukrainalainen rajavartija menehtyi tunnistamattoman räjähteen (UXO) räjähdyksessä Venäjän vastaisella rajalla Harkovan alueella.

Yksittäisistä päivistä suurimmat tappiot ukrainalaisjoukot kokivat elokuun 6. jolloin neljä nuorta merijalkaväensotilasta kuoli Pavlopilin alueella Venäjän proxy-joukkojen tulitettua heidän asemia RPG-singoilla sekä 82 mm kranaatinheittimillä. Neljän kuolleen lisäksi yksi merijalkaväensotilas haavoittui kyseisessä hyökkäyksessä.

Ukrainan asevoimien ja kansalliskaartin sekä niitä tukevien joukkojen, kuten rajavartiosto, sotatoimista johtuvat menetykset Joint Forces Operation -alueella nousivat tänä kesänä vähintään 34 kaatuneeseen. Edellä mainittujen lisäksi Pravyi Sektorin vapaaehtoispataljoona on kokenut tappioita kesän kuluessa.

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission mukaan 29. heinäkuuta ja 11. elokuuta välillä, sadonkorjuun tulitauosta huolimatta, neljä siviiliä on vammautunut sotatoimien seurauksena – kyseisen päivämäärän jälkeen ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio ei ole julkaissut kattavaa koostetta alueelta. Elokuun kuluessa sotatoimien seurauksena kymmenet siviilirakennukset ovat vaurioituneet tai tuhoutuneet tulituksessa, vaurioituneiden rakennusten joukossa on myös kouluja ja päiväkoteja sekä elintärkeää infrastruktuuria esim. elokuun 23. Novoluhanskessa, Ukrainan hallinnassa olevalla alueella, sikafarmi joutui tulituksen kohteeksi. Onneksi siviilimenetyksiltä vältyttiin, tulituksesta koitui vain materiaalisia vahinkoja. (1)

Horlivkan pohjoispuolella sijaitsevaa Majorsken tarkastusasemaa ja siihen kuuluvaa humanitaarisen käytävän -aluetta tulitettiin yksistään elokuun viimeisen viikon kuluessa kerran. Aluetta tulitettiin eteläsektorista, alueelta, joka on venäläisjoukkojen hallinnassa.

Elokuussa, kuten aiempinakin kuukausina, ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat ovat jatkaneet havainnointia Itä-Ukrainan sotatoimialueella, niin Ukrainan kontrolloimilla alueilla kuin myös Venäjän ja sen proxyjen kontrolloimilla – Venäjän rajaan rajoittuvilla – alueilla Donbasia. Tässä yhteydessä voidaan huomioida ETYJ:n Ukrainan monitorointimission pitkän kantaman tiedustelulennokilla tehty havainto elokuun 7. päivä, jolloin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, Kruhlykin kylän lähistöllä, havaittiin venäläinen IMR-3 pioneeripanssarivaunu (combat engineer vehicle). Samalla kertaa ETYJ:n tiedustelulennokki kuvasi 14 BMP-1 rynnäkköpanssarivaunua.

IMR-3 on rakennettu T-90 taistelupanssarivaunun alustalle, Venäjän asevoimat otti sen käyttöönsä v. 1999. IMR-3 valmistus on keskitetty Venäjällä Uralvagonzavodin tehtaille Nizhny Tagiliin. Kyseisen tyyppistä pioneeripanssarivaunua ei ole koskaan toimitettu Ukrainaan, kyseessä oli myös ensimmäinen kerta, jolloin ETYJ havaitsi IMR-3 pioneeripanssarivaunun Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

Elokuussa Juri Misjagin latasi verkkoon 8 minuuttisen videokoosteen ukrainalaisjoukkojen heinäkuussa Pervomaisken alueella suorittamasta operaatiosta, (2) jossa kohteena oli kaupungin keskusta-alueen kaakkoispuolella olleen koulukeskuksen alueella sijainnut Venäjän asevoimien sekä Venäjän proxy-joukkojen tukikohta.

Kuvakaappaus Juri Misjaginin lataamalta videolta.

Heinäkuussa suoritetusta operaatiosta vastasi 54. mekanisoidusta prikaatista ”Министерство магии” sekä K-2 tiedusteluyksikkö, jonka vahvuus oli operaatiossa 35 taistelijaa. Keskitys suoritettiin 120 mm ja 82 mm kranaatinheittimillä; 82 mm heittimillä tulittanut osasto operoi vihollisalueelta käsin, vastaavasti 120 mm kranaatinheittimillä kohdetta tulittanut ryhmä operoi etulinjaan kaivetuista asemista.

Operaation intensiivinen vaihe kohteessa kesti 12 minuuttia, siinä ajassa alueelta tuhottiin yksi 9K35 Strela-10 lähi-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, yksi KShM -komentoajoneuvo, kaksi BMP-rynnäkkövaunua, Ural ja Kamaz kuorma-autoja sekä yksi nosturiajoneuvo ja maastoauto.

Tiedustelutietojen mukaan vihollinen menetti kuolleina 20 taistelijaa ja haavoittuneina kymmenkunta taistelijaa.

Kranaatinheitinkeskitys toteutettiin aamuyön tunteina lauantaina 20. heinäkuuta, koska kohteen lähellä (317 m) sijaitsi myös toiminnassa oleva päiväkoti, ja muuta siviiliasutusta. Venäjä ja sen proxy-joukot ovat sijoittaneet käynnissä olevan sodan aikana säännöllisesti kalustoaan koulujen, päiväkotien ja muiden merkittävien siviilikohteiden lähelle tai alueelle.

Tukikohtana toimivan koulukeskuksen alueelle oli toimitettu vahvistuksia lähestyvän ”sadonkorjuun tulitauon” alla. Tiedustelutietojen mukaan alueelle sijoitettujen joukkojen tarkoituksena oli osallistua provokatiiviseen hyökkäykseen 22. heinäkuuta, päivänä, jonka Ukrainan tarkoituksena oli juhlistaa Sjeverodonetskin vapautusta. Ukrainalaisosaston suorittaman iskun jälkeen Pervomaisken alueella alkoi takaa-ajo, jonka kuluessa miehitetyillä alueilla operoivien ”aluepuolustusyksikköjen” on kerrottu ampuneen ”kaikkea liikkuvaa”.

Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla tataarien ja ukrainalaisaktivistien vaino jatkuu

Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla Krimin tataareihin kuin myös muihin ukrainalaisaktivisteihin kohdistetaan, kiihtyvää, vainoa.

Ukrainan lipun värien – sinisen ja keltaisen – julkinen näyttäminen voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin ja rangaistukseen, ja on johtanutkin. Näin kävi esim. maanviljelijä Volodymyr Balukhin kohdalla, joka vangittiin miehitysviranomaisten toimesta ja tuomittiin näytösoikeudenkäynneissä vuosien vankeusrangaistukseen. (3) Viranomaisten suorittaman vainon ja ahdistelun ohella niemimaan miehittäjälle lojaaleja asukkaita ja ryhmiä yllytetään ”ukrainalaisaktivistien” vainoihin. Sevastopolissa sen asukkaille suunnatussa verkkopalvelussa kerätään ”ukrainalaisaktivistien” nimiä.

Radio Free Europen artikkelin ”Group Says Crimeans Who Show Ukrainian Identity Get ‘Hunted’” (4) mukaan kyseisessä verkkopalvelussa kehotetaan ”polttamaan kaupunkimme banderiitit.” Banderiitit-sanalla viitataan 1900-luvun ukrainalaiseen, KGB:n agenttien Münchenissä vuonna 1959 syanidilla murhaamaan, nationalistijohtaja Stepan Banderaan.

Radio Free Europen artikkelissa Crimean Human Rights Group’in johtaja Olha Skrypnyk kuvaa tämän olevan ”avoin kehotus ryhtyä murhaamaan ukrainalaisaktivisteja”.

Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla on esiintynyt viime aikoina entistä enemmän rauhanomaista siviilivastarintaa, jonka yleisin muoto on ukrainalaisten iskulauseiden julkaiseminen, Ukrainan lipun tai sen värien julkinen esittämien tai värien maalaaminen julkisiin rakennuksiin. Elokuun 24. päivä Jaltalla maalattiin samannimisen hotellin kyltti Ukrainan värein sinikeltaiseksi.

Hotelli Jalta Ukrainan väreissä, Jalta – miehitetty Krim. (5)

Krimin tataarien Mejlisin jäsenen, Krimin tataarien -keskuksen johtajan Eskander Bariievin mukaan Venäjän turvallisuusjoukot ovat suorittaneet tämän vuoden puolella miehitetyllä Krimin niemimaalla 73 ratsiaa, ratsioiden seurauksena 67 Krimin tataaria on vangittu – ratsioista 55:nen kohteena on ollut vain ja ainoastaan Krimin tataareja. Viimeisimmän ratsian Venäjän turvallisuusjoukot on tehnyt tällä viikolla (elokuun viimeinen viikko) Zujan kylässä, Bilohirskin alueella. Ratsia kohdistui Krimin tataari-taustaiseen liikemieheen ja hänen vanhempiinsa.

Krimin tataarien -keskuksen Elvir Sarigmanin mukaan tämän vuoden puolella on pidätetty 200 siviiliä, pidätetyistä 138 on Krimin tataareja. Osassa pidätyksistä on kyse käytännössä aiemmin pidätetyn henkilön pidätyksen jatkamista, joko ilman oikeudenkäyntiä tai ns. oikeudenkäynnin jälkeen.

Ihmisoikeusaktivistien mukaan tämän vuoden kuluessa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on rikottu 381 kertaa, joista 261 kertaa rike on kohdistunut oikeudenkäyntiin, jossa syytettynä on Krimin tataareja.

Miehityksen alusta, helmikuu 2014, lukien 17 niemimaan asukasta on kadonnut (huom. on tällä hetkellä kateissa), kadonneista 13 on Krimin tataareja. Katoamisiin liittyy usein turvallisuusjoukkojen suorittama pidättäminen, tai tuntemattomaksi jääneiden henkilöiden suorittama kaappaus.

Osa kadonneiksi ilmoitetuista on myöhemmin löydetty kuolleina, kuolemiin on usein liittynyt väkivaltaa ja pitkittynyttä kidutusta. Näin kävi muun muassa Reshat Ametoville, joka kaapattiin kesken rauhanomaisen, miehityksen vastaisen, protestinsa 3. maaliskuuta 2014. Hänen ruumiinsa löytyi maaliskuun puolivälissä 2014. Ruumiissa olevista väkivallan merkeistä huolimatta miehitysviranomaiset eivät aloittaneet murhatutkintaa.

Havaintoja miehitetystä Itä-Ukrainasta

Blogini loppuun lähinnä yleisluontoisia havaintoja miehitetystä Itä-Ukrainasta, osa havainnoista koskee siviileiden elämää ja odotuksia miehitetyillä alueilla – nämä havainnot ovat omilta lähteiltäni, ihmisiltä, jotka olen tuntenut jo ennen sotaa ja joihin pidämme yhteyttä säännöllisesti. Siviileiden kokeman turvallisuustilanteen heikkenemisen tähden olen joutunut olemaan kertomatta heidän kokemuksia sekä havaintoja, eivätkä nämäkään ole elokuulta vaan pääosin tehty aiemmin kesällä – ratkaisuun olen päätynyt suojellakseni lähteitäni.

Haluan myös painottaa lukijoilleni sitä, että alueen ”hallinnon” luonteen vuoksi ns. viranomaisten tekemät päätökset voivat tulla kumotuksi vain sillä perusteella, että päätös ei sovi jonkin henkilön tai tahon agendaan. Tai joku on saanut sopivan liittolaisen, jolloin jokin prosessin toteutuminen voidaan estää. Lähteiltäni saamien tietojen mukaan ”viranomaispäätöksellä” Donetskissa ja Donetskin alueella on tarkoitus nostaa syksyn aikana erilaisten polttonesteiden hintoja, hinnannousun on suunniteltu käsittävän myös hiilen ja kaasun.

Toisaalta alueelle on toimitettu Venäjältä kesän kuluessa useampaan otteeseen varsin paljon polttonesteitä rautateitse, mikä voi tarkoittaa varautumista johonkin. Elokuun ensimmäisellä viikolla miehitetyille alueille toimitettiin noin 780 tonnia polttonesteitä rautateitse Venäjältä Gukovon kautta.

Toteutuessaan merkittävä voi myös olla Donetskissa toiminnassa olevan ”DMZ Donetskin” terästehtaan osien siirto pois kaupungista toisaalle miehitetyillä alueilla. Mikäli siirto toteutuu ja riippuen, kuinka se toteutetaan, se voi välillisesti koskettaa suurtakin joukkoa kaupungin asukkaita, koska terästehtaaseen liittyvät toiminnot ovat omalta osaltaan taanneet eräiden Donetskin kaupunginosien sähkö- ja vesihuollon alkeellisenkin toiminnan. Alueiden asukkaat ovat pohtineet sitä, mikä merkitys siirrolla voi olla sähkö- ja vesihuoltoon, muuttuuko se vieläkin epävarmemmaksi ja kehnommaksi. Vesihuolto on jo suuressa osassa Donetskia, sillä tasolla, että vettä ei voi käyttää muuhun kuin siivoukseen – sitä ei voi käyttää edes pyykkien pesuun.

Jos vesihuolto on kehnolla tolalla, samaa voidaan sanoa venäläisistä tuotteista, joita alueen kauppoihin tuodaan myyntiin. Omien lähteideni mukaan venäläiset elintarvikkeet ovat pääsääntöisesti syömäkelvottomia, hyvin usein vanhentuneita tuotteita tuodaan ”lavakaupalla” myyntiin miehitetyille alueille. Toisinaan tuote ei muulla tapaa vastaa lupausta esim. säilykkeissä sisältö ei ole sitä mitä luvataan, tai hammastahna ei ole hammastahnaa – tai muistuttaa sitä vain etäisesti. Moni pyrkiikin tuomaan elintarvikkeensa ja taloustavaransa Ukrainan puolelta, mitä vastaan miehitysalueen ”viranomaiset” taistelevat mitä erilaisimmin keinoin alkaen mielivaltaisista säännöistä, jotka muuttuvat päivän ja harkinnan mukaan. Havaintojen mukaan venäläisproxyjen tarkastusasemilla takavarikoimat elintarvikkeet ja muut tavarat päätyvät joko militanttien suihin tai mustaan pörssiin.

Vahvistamattomien tietojen mukaan Venäjän Itä-Ukrainan proxy-joukkoihin on kesän aikana värväytynyt yksi Suomesta lähtöisin oleva henkilö.

* * *

Suomalaislähtöinen, Itä-Ukrainassa miehitysvallalle työskentelevä, Janus Putkonen tapasi Molotov-Ribbentrop-sopimuksen vuosipäivän aattona, Vaihtoehto Saksalle (AfD) puolueen Gunnar Lindemannin miehitetyssä Luhanskissa. Putkosen Facebook-päivityksen perusteella en voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin, että niin Putkosella kuin myös Lindemannilla on perin kieroutunut käsitys isänmaallisuudesta – kumpikin tekee omalla saralla parhaansa edistääkseen Venäjän toimia, ja samalla rikkoakseen yhteisöjä kotimaissaan.

Kuvakaappaus Janus Putkonen/ Ivan Putkov FB-tili.

Sosiaalisen median päivitysten perusteella AfD:n Gunnar Lindemann näyttää oleilevan varsin paljon miehitetyssä Itä-Ukrainassa sekä miehitetyllä Krimin niemimaalla. Tässä suhteessa hän on samaa maata itävaltalaistaustaisen Patrick Poppelin sekä belgialaistaustaisen Kris Romanin kanssa, heitä yhdistää oleminen osa Venäjän propagandakoneistoa, johon sisältyvät vierailut Venäjän miehittämillä alueilla Ukrainassa, kuin myös Georgiassa sekä toimiminen ns. virallisluonteisissa*, nimetyissä, tehtävissä.

Keväällä Lindemann oli miehitetyn Donbasin alueella pidemmän aikaa, tavaten tuolloinkin Putkosen – Lindemannin lausunto päätyi myös Putkosen toimittelemaan uuteen MV-lehteen. Jokunen aika sitten Lindemann piipahti Krimin niemimaalla "antifasistien"  kansainvälisessä konferenssissa. Miehitetyssä Luhanskissa vierailun jälkeen Lindemann suuntasi Georgialta vallatun ja miehitetyn Abhasian alueelle toimiakseen siellä ”vaalitarkkailijana”, ja käytännössä siis Venäjän vallan legitimoijana. Että sellaisia ”kansallismielisiä” meiltä Euroopasta löytyy, pohdituttaa, että minkä kansan asialla he oikein ovat. Tai jos tarkkoja ollaan, ei kansan, vaan minkä valtiojohdon asialla he ovat. Omasta mielestäni Vladimir Putin ei ole Venäjän eikä venäläisen asialla, vaikka niin hän, ja Venäjän valtaeliitti, asian koettaakin esittää.

Joukko hyödyllisiä idiootteja ”vaaleja” ”tarkkailemassa”.

* * *

Näin elokuussa, eurooppalaisella sotatantereella 2019, 80 vuotta toisen maailmansodan alkamisen jälkeen. Sodan, jonka aloittajavaltioihin on syytä laskea natsi-Saksan rinnalle Neuvostoliitto.

Marko

1. https://www.osce.org/special-monitoring-mission-to-ukraine/428552 

2. https://www.youtube.com/watch?v=-a4GXV1Y0MQ 

3. http://letmypeoplego.org.ua/prisoner/volodymyr-balukh/ 

4. https://www.rferl.org/a/crimea-residents-who-show-ukrainian-identity-get-hunted-/30128886.html

5. Kuva via Alex Kokcharov.

Muina lähteinä muun muassa @lennutrajektoor, unian.info ja Anton Shekhovtsov.

*: Tässä on syytä tähdentää, että tehtävien tarkoituksena on synnyttää kuva siitä, että kyseessä on tavalla tai toisella vastuullinen kansainvälisen organisaation suorittama tehtävä, käytännössä kyseessä on usein joko Venäjän perustaman tai rahoittaman NGO:n nimissä työskenteleminen tai venäläisen (propagandistisen) organisaation nimissä työskenteleminen.

Venäjän ”presidentti” vierailee Suomessa

– vangitkaa Putin  

Toisen maailmansodan päätyttyä sodan voittajavaltiot kävivät oikeutta kukistuneen natsi-Saksan johtoa vastaan Nürnbergissä, jossa järjestettiin Nürnbergin oikeudenkäynnit, joilla tarkoitetaan niitä kolmeatoista oikeudenkäyntiä, joissa  tuomioistuin tuomitsi kukistuneen natsi-Saksan johtajia heidän toiminnastaan toisen maailmansodan aikana ja holokaustissa. Tuolloin oikeuden käsi ei tavoittanut natsi-Saksan merkittävintä johtoa, Adolf Hitlerin ohella muutaman muun onnistui paeta maallista oikeutta tappamalla itsensä. Toisen maailmansodan päätyttyä myös eräitä japanilaisia, hirmutekoihin syyllistyneitä tai niistä vastuussa olevia, tuomittiin 1946 – 1948 järjestetyssä ns. Tokion sotarikosoikeudenkäynnissä, Japanin keisarin välttyessä syytteiltä. Tunnetuin ns. Tokion sotarikosoikeudenkäynnissä kuolemaantuomituista oli Japanin pääministeri ja ylipäällikkö Hideki Tōjō.

Olemme nähneet vastaavan kaltaisia oikeudenkäyntejä suoritetun useammankin kerran toisen maailmansodan päätyttyä. Jugoslavian hajoamissotien myötä suuri joukko eri etnisiin ryhmiin kuuluneita päätyi tuomittavaksi kansainväliseen oikeuteen, joukossa oli myös sellaisia Jugoslavian johtoon kuuluneita henkilöitä, jotka eivät itse henkilökohtaisesti ”vetäneet liipaisimesta”, mutta joiden rooli oli niin merkittävä, että hekin joutuivat tuomareiden tuomittavaksi. Jugoslavian Serbi tasavallan ja Jugoslavian entinen presidentti  Slobodan Milošević oli keskeisessä osassa Jugoslavian hajoamissodissa, hän oli myös ensimmäinen sotarikoksista syytetty valtionpäämies. Milošević kuoli kesken oikeudenkäynnin sydänkohtaukseen 11. maaliskuuta 2006.

Venäjän ”presidentti” Vladimir Putin saapuu Suomeen ensi viikolla – keskiviikkona 21. elokuuta Putin tapaa tasavallan presidentti Sauli Niinistön Helsingissä. Tähän mennessä maassamme käyty keskustelu on ollut yllättävänkin vaisua ja valjua, aivan kuin juuri kukaan ei näkisi vierailussa mitään ongelmia, vaikka samalla näemme kuinka Venäjällä valtion turvallisuuskoneisto murskaa demokratiamielenosoituksia Venäjällä. Myös keskustelu Vladimir Putinin ynnä Venäjän muun johdon henkilökohtaisista vastuista loistaa poissaolollaan, aivan kuin he eivät olisi vastuussa valtion harjoittamasta väkivallasta, sopimusten järjestelmällisestä rikkomisesta ja vastuusta pakoilemisesta.

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen sanoi seuraavaa kesäkuussa Euroopan neuvoston Venäjä-äänestysten yhteydessä:

”Meidän kaikkien etu on integroida Venäjä osaksi yhteistä normijärjestelmää. Venäjän jäsenyys Euroopan neuvostossa ja sen parlamenttivaltuuskunnan täysivaltainen toiminta yleiskokouksessa antavat moniarvoisuudelle enemmän tilaa venäläisessä yhteiskunnassa”. (1)

Putinin vierailuun on enää muutama päivä, Paavo Arhinmäen vaatimusta nostaa ihmisoikeudet esiin vierailun yhteydessä (2) lukuun ottamatta poliittisella rintamalla näyttää ja kuuluu perin hiljaiselta. Kimmo Kiljunen, joka vielä kesäkuussa oli perin huolestunut venäläisten ihmisoikeuksien toteutumisesta taitaa viettää edelleen kesälomaa tai sitten into kamppailla venäläisten toteutumattomien ihmisoikeuksien puolesta on laantunut mukavuudenhalun voittaessa. Toisaalta tämä olikin odotettavissa, puheet ovat puheita mutta kun pitäisi ryhtyä tekoihin – laittaa pää suden suuhun – ollaan hissun-kissun toivoen, ettei kukaan esitä kiusallisia kysymyksiä – vaan kyllähän niitä esitetään, mutta kun valtiojohtoa myöten korvat suljetaan niiltä, niin tilanne on kuin tuuleen huutaisi.

Vladimir Putin – kun lähdet, älä tule enää takaisin.

Aiempien vierailuiden yhteydessä virallinen Suomi on ollut hiljaa. Se ei riitä, jos siellä kulisseissa korvaan kuiskaten muistutetaan venäläisiä vieraita toteutumattomista ihmisoikeuksista ja sopimusten noudattamisen tärkeydestä. Ihmisille, jotka kamppailevat totalitaarista hallintoa vastaan, julkinen tuenosoitus on merkittävintä – ilman sitä ei ole mitään. Kulisseissa kuiskuttelu jää kulisseissa kuiskutteluksi. Tässä on hyvä muistaa se, mitä Venäjän vangitseman ja laittomasti tuomitseman Oleg Sentsovin serkku Natalia Kaplan sanoi puhumisen ja tuenosoittamisen tärkeydestä – EI PIDÄ OLLA HILJAA. Aivan kuten puhuminen, niin hiljaa oleminenkin on kannanotto.

Ollessaan hiljaa valtiojohtomme myötäilee Venäjän toimia, mutta tämä myötäily ei yksin kohdistu venäläisiin vaan samalla kun olemme hiljaa kiperistä kysymyksistä, tulemme samalla kääntäneeksi selkämme niille naapurimaille, jotka vaativat tiukempaa linjaa Venäjän aggressioihin, aivan kuten tulemme sulkeneeksi silmämme Venäjän jatkuvilta Ukrainan kansaan ja alueelliseen koskemattomuuteen kohdistuvilta aggressioilta.

Tässä yhteydessä sopii myös muistuttaa muista kriiseistä ja sodista, joissa harjoitetuista julmuuksista tai rikkomuksista vaikeneminen pelaa täysin Venäjän pussiin. Nostamalla Syyriassa tapahtuneet julmuudet ja sotarikokset esille, osoitamme, että välitämme. Muistamalla Georgian suvereniteetin loukkaamisen, osoitamme, että välitämme. Näemme venäläisten palkkasotilasfirmojen ilmaantuvan eri konfliktikentille ”etujoukkoina”, seuraavassa aallossa paikalle voikin saapua Venäjän asevoimien erikoisjoukkoja, ja jälleen huomaamme, että Venäjä on ruokkimassa konfliktia, jonka seuraukset voivat koitua meidän maksettavaksi. Ollessamme hiljaa, myönnymme tähän.

Vaikka olemme syrjässä, Euroopan perukoilla, olemme samalla ”eturintamassa”, joten linjamme tulisi olla selkeä ja järkkymätön – järkähtämätön. Nyt istumme kahdella, tai useammalla, pallilla – osa naapureistamme näkee meidän pelaavan Venäjän pussiin myöntyvyyspolitiikallamme ja sillä, että kiistämme ilmiselviä asioita. Tiedämme, että Nord Stream -kaasuputket ovat muutakin kuin talous- tai ympäristökysymys, ne ovat ennen kaikkea turvallisuuspoliittinen kysymys, aivan kuten Hanhikiven ydinvoimalakin on – näiden tosiasioiden kieltäminen on pään painamista hiekkaan. Tai pensaaseen.

Venäjän laaja, useita laskeutumisalueita sisältävää, helikopteritukikohtaa Suursaareen ei ole rakennettu vain puolustamaan Pietaria – sellaisten uskottelu kansalaisille on totuuden kieltämistä. Venäjä ei sijoita Suomen lähialueille vain puolustuksellisia joukkoja (toki niillä sellainenkin rooli tarvittaessa on); Venäjä ei harjoittele lähialueillamme puolustussotaa, ja edelleen, toki harjoituksilla sellainenkin rooli voi olla, mutta ajatus lähtee offensiivista – ensi-iskusta.

Venäjä ei tuo rauhaa Itämerelle, kuvio näyttää samalta kuin Mustallamerellä, harjoituksilla luoda asetelma, jossa säännöllisesti erikokoisia merialueita (ja ilmatilaa) koskee liikennerajoituksia, ja ennen kuin huomaammekaan, entistä laajempia merialueita on suljettuna tai liikenteeltä rajoitettuna samanaikaisesti – kuten nyt on etelässä Mustallamerellä. Ja sitten me ”yllätymme”, vaikka kaikki on ollut nähtävillä jo vuosia!

Venäjän julkaiseman NOTAM-ilmoituksen (Notices to Seamen) mukaan se sulkee noin 25 prosenttia – yhteensä 118 570 neliökilometriä – Mustanmeren alueesta sotaharjoitustensa vuoksi 19. elokuuta 2019 asti. Viimeisimmän NOTAM-ilmoituksen Venäjä antoi elokuun alkupuolella.

Sen sijaan, että myötäilemme Venäjää, eikö meidän – ihmisoikeuksien mallimaana – tulisi esimerkillisesti vaatia Venäjältä sitoutumista kansainvälisiin sopimuksiin, esittää tämä riittävän kuuluvasti, ja – mikä tärkeintä – käydä myös keskustelua siitä, missä määrin Venäjän johto on vastuullinen maan käymissä sodissa suoritettuihin julmuuksiin ja sotarikoksiin. Vaikenemme tästä, epäilemättä kiperästä, aiheesta, mutta todennäköisesti edessä on päivä, jolloin tämäkin on kohdattava. Totalitaariset valtiot harvoin ovat ikuisia.

Venäjän turvallisuus- ja väkivaltakoneisto näyttää vielä riittävän voimakkaalta kukistamaan vastarinnan, mutta asetelma voi muuttua yllättäenkin – se mitä pidetään horjumattomana, voi paljastua savijaloilla seisovaksi jättiläiseksi, kuten Neuvostoliitto paljastui. Venäjä ei ole samalla tavalla suljettu ja kontrolloitu yhteiskunta mitä Pohjois-Korea on, tai eräät Keski-Aasian valtiot, ja vaikka suuntaus Venäjällä valtiokontrollin tiukentamiseen on kova, on vaikea kuvitella, että se kantaisi hedelmää olleen pidemmällä tähtäimellä toimiva. Ja tuolloin, kun valtarakenteet toden teolla alkavat horjua Venäjällä, joudumme Suomessa kohtaamaan todellisuuden, josta keskustelua on kovin innokkaasti tukahdutettu valtiojohdon taholta. Tyydymmekö tähän, ja jos tyydymme – miksi? Minä en tyydy, koska on vastuutonta olla hiljaa ja painaa pää pensaaseen.

Marko

1. https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Venaja_palaa_Euroopan_neuvostoon_26062019.aspx?fbclid=IwAR3yzxnj54FRuff24snQS4Goh7_xu1z9sS586103b9d_NmhFVidoxVblS44 

2. https://www.verkkouutiset.fi/paavo-arhinmaki-vladimir-putinille-on-puhuttava-ihmisoikeuksista/ 

Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa, osa 4

Aloitin kirjoittamaan ”Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa” -sarjaa 10. tammikuuta, sarjassa tarkoituksenani on käydä läpi sellaista Venäjällä valmistettua kalustoa, jota ei ole myyty Ukrainaan ja harvoissakin tapauksissa Venäjän rajojen ulkopuolelle. Tähän mennessä aiemmissa osissa olen käynyt läpi kalustoa seuraavasti: taistelupanssarivaunut ja rynnäkkövaunut sekä miehistönkuljetusajoneuvot, joita seurasi tykistö, kranaatinheittimet ja raketinheittimet sekä ilmatorjunta, ja edellisessä osassa vuorossa olivat elektronisen sodankäynnin kalusto, tutkat, viestintä tms. Alla linkit aiempiin osiin, joista ensimmäisessä taustoitusta:

Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa, osa 1 (klikkaa tekstiä)

Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa, osa 2

Venäläiskalustoa Itä-Ukrainassa,osa 3 

Tässä neljännessä osassa vuorossa ovat tiedustelulennokit. Kuten edellisessä osassa viittasin, Ukrainan sodasta on muodostunut ensimmäinen merkittävä sodankäyntitanner, jossa Venäjä käyttää elektronisen sodankäynnin kalustoa sekä tiedustelulennokkeja taistelutilanteessa keräten niiden käytöstä kokemusta ja oppia. Georgian sodan aikana elokuussa 2008 Venäjällä oli tiedustelulennokkeja käytössä hyvin minimaalisesti verrattuna nykyisyyteen. Georgian lyhyt sota osoitti Venäjälle monia sen asevoimien puutteita, joista eräs oli kyvyttömyys hyödyntää tiedustelulennokkeja reaaliaikaisen tilannekuvan välittämisessä. Sodan oppien myötä Venäjällä ryhdyttiin korjaamaan puutteita, Ukrainan sodassa on nähty Venäjän kyenneen korjaamaan puutteitaan ja kehittämään toimintakulttuuriaan sitten Georgian sodan. Tätä nykyä samaista kalustoa on käytetty venäläisjoukkojen toimesta Ukrainan ohella myös Syyriassa, jossa oppeja on hiottu edelleen.

Tiedustelulennokit

Ukrainalaisjoukot pudottivat ensimmäistä kertaa sotatoimialueella edistyksellisemmän venäläisjoukoilla käytössä olevan tiedustelulennokin jo toukokuussa 2014, kyseessä oli Orlan-10 -tiedustelulennokki. Tuolloin järjestelmää ei oltu myyty tai toimitettu Venäjän ulkopuolelle, Venäjälläkin järjestelmää oltiin vasta ottamassa laajamittaisemmin käyttöön, mikä omalta osaltaan kävi todisteeksi siitä, että jo tuossa vaiheessa Venäjän asevoimat olivat voimakkaasti mukana Ukrainassa käynnissä olevassa sodassa. Viime kesään (v. 2018) mennessä ukrainalaisjoukot tai vapaaehtoiset olivat tunnistaneet havaintojen tai pudotettujen tiedustelulennokkien perusteella yhdeksän erilaista tiedustelulennokkimallia, (1) joilla venäläisjoukot alueella operoivat. Joukossa on Israelista ostettuja IAI Searcher II pohjautuvia Forpost tiedustelulennokkeja, jotka sodan syttyessä olivat Venäjän käytössä olevista tiedustelulennokeista edistyksellisimpiä, toista ääripäätä edustivat minikokoiset Granat-1 tiedustelulennokit. (2)

Venäjän asevoimien Forpost tiedustelulennokki. Kyseinen tiedustelulennokki ammuttiin alas ukrainalaisten toimesta elokuussa 2014 Novopetrivsken kylän lähistöllä Ukrainan kaakkoisosassa. Sodan kuluessa Ukrainassa on ammuttu alas vähintään kaksi Forpost-tiedustelulennokkia.

Venäjän puolustusministeriö teki v. 2010 kaupat israelilaisten kanssa IAI Searcher II tiedustelulennokeista, Forpost pohjautuu IAI Searcher II lennokkiin. Aiheesta enemmän @DFRLab:in artikkelissa ”Five Downed Russian Drones in Ukraine”.

Tähän mennessä Venäjälle on toimitettu 30 kpl Forpost-yksikköjä, kukin yksikkö pitää sisällään maa-aseman ohella kolme Forpost tiedustelulennokkia. (3) Ukrainan sodan ohella Venäjä on käyttänyt Forposteja Syyriassa tiedusteluun ja valvontaan sekä tulenosoitukseen.

Orlan-10 tiedustelulennokki.

Kuvan venäläinen Orlan-10 tiedustelulennokki ammuttiin alas Ukrainassa 18. heinäkuuta 2014 Ukrainan asevoimien 79. maahanlaskuprikaatin toimesta, kuva artikkelista ” ‘Orlan’ Drones – The Sea Eagles of St. Petersburg”, jossa taustoitusta Orlan-tiedustelulennokeista. (4) Kyseistä tiedustelulennokkia oli tuolloin käytössä vain Venäjän asevoimilla ja turvallisuusorganisaatioilla. Ukrainassa venäläinen RB-341V ”Leer-3” yksikkö operoi tavanomaisesti kerralla kolmella Orlan-10 tiedustelulennokilla. Nämä kolme lennokkia lentävät ”miniparvessa”, siten että matalimmalla lentävä suorittaa tiedustelua tms. tehtävää, keskimmäisen tehtävänä on vihollisen häirintä ja kolmannen – korkeimmalla lentävän tehtävänä on toimia linkkinä maa-asemaan. Ukrainan sodan ohella venäläisillä on ollut vastaavia tiedustelulennokkeja käytössä myös Syyriassa.

Tähän mennessä ukrainalaisjoukot ovat pudottaneet ilmatorjunnalla tai elektronisella häirinnällä 11 Orlan-10 tiedustelulennokkia, yhden on pudottanut Ukrainan maavoimien Mil Mi-24 taisteluhelikopteri (13.10.2018).

Venäjä on valmistanut maaliskuuhun 2018 mennessä 1000 Orlan-10 tiedustelulennokkia, mallista on 11 eri versiota. Tiedustelulennokkia on Venäjällä nyt käytössä muillakin organisaatioilla kuin asevoimilla esim. FSB:n alaisella rajavartiolaitoksella.

Granat-4 tiedustelulennokki.

Venäjän asevoimilla käytössä ollut Granat-4 tiedustelulennokki ammuttiin alas/ pudotettiin Ukrainan asevoimien toimesta marraskuussa 2014. Venäjän asevoimien tiedustelulennokeista Ukrainan taivaalla on kirjoitettu useita artikkeleja/katsauksia, kuvan tapaukseen viitataan War is Boring’in artikkelissa ”Ukraine Scrambles for UAVs, But Russian Drones Own the Skies”.

Venäläisjoukot ovat käyttäneet Granat-4 tiedustelulennokkia tiedusteluun ja tulenosoitukseen todennäköisesti myös Debaltseven taistelussa helmikuussa 2015. Novorossijskin alueelle sijoitettu tiedusteluyksikkö osallistui havaintojen mukaan Debaltsevon taisteluun, yksikön varustukseen kuuluu Granat-4 tiedustelulennokkeja.

Eleron-3SV ja siihen pohjautuva T28 (kuvassa) on venäläinen tiedusteluun käytetty minikokoinen lennokki. Eleronia valmistava venäläinen ENICS teki Venäjän asevoimien kanssa ensimmäiset kaupat Eleron-3SV tiedustelulennokista joulukuussa 2013, kauppa piti sisällään 17 maa-asemaa ja 34 lennokkia. (5)

Eleron-3SV tiedustelulennokkia Venäjän asevoimat on Ukrainan sodan ohella käyttänyt Syyriassa, jossa ainakin yksi Eleron-3SV on pudotettu.

Yllä oleva kuva T28 tiedustelulennokista on kuvakaappaus videolta, joka on kuvattu miehitetyn Donetskin alueella 1. armeijakuntaan kuuluvien joukkojen toimesta. (6)

Israelilaiseen Bird Eye 400 pohjautuva Zastava.

Kuvan venäläinen “Zastava” -tiedustelulennokki, lisenssillä valmistettu israelilainen Bird Eye 400, pudotettiin Ukrainan rajavartijoiden toimesta heinäkuussa 2015 1½ kilometrin päässä Ukrainan ja Venäjän välisestä rajasta ja noin 25 km päässä sotatoimialueelta pohjoiseen Luhanskin oblastin alueella Haramysivkan kylän lähistöllä. (7 ja 8) Zastavan pudottamisalue merkittynä satelliittikuvaan (alla), rintamalinja (demarkaatiolinja) ja kaistale miehitettyä aluetta kuvan vasemmassa alalaidassa. ”Zastavan” pudottaminen varsin kaukana miehitetyistä alueista osoittaa omalta osaltaan sen, että Venäjä toimii aktiivisesti muuallakin Ukrainassa kuin ainoastaan miehittämällään Krimillä ja Itä-Ukrainan sotatoimialueella. On myös hyvin todennäköistä, että osa Ukrainassa sodan aikana tuhoutuneista ammusvarikoista on tuhottu venäläislennokista pudotetuilla räjähteillä.

Zastavan pudottamisalue Haramysivkan lähellä.

Venäjällä oli v. 2015 käytössään 27 ”Zastava” tiedustelulennokkia. Huhtikuussa 2009 Venäjä teki Israelin kanssa kaupat kahdestatoista Bird Eye 400 lennokista, johon ”Zastava” pohjautuu, 2010 tehty toinen kauppa piti sisällään 36 lennokin hankinnan. (9)

Takhion minitiedustelulennokki.

Venäjä on käyttänyt Itä-Ukrainassa tiedustelussa sekä tulenosoituksessa Takhion mini-tiedustelulennokkeja (kuvassa laukaisin, jossa Takhion mini-tiedustelulennokki).

Joulukuussa 2014 venäläisyksikkö kadotti Takhion minitiedustelulennokin, jonka tunnus on 141169. Kyseinen lennokki kuului venäläisen sotilasyksikkö nro 77077 varustukseen, kyseinen tiedusteluyksikkö on perustettu miehitetyssä Itä-Ukrainassa toimivaan 2. armeijakuntaan ja sen johdossa on Venäjän asevoimien eversti, joka käyttää koodinimeä ”Sergeev”. Ukrainalainen Informnapalm julkaisi yksikön tunnistamisesta artikkelin ”Russian soldiers who lost Takhion drone in Donbas have been identified” 15. elokuuta 2017.

Myöskään Takhion mini-tiedustelulennokki-järjestelmää ei ole myyty Ukrainaan.

* * *

Yllä olevien kuuden kuvatun sekä Granat-1:den lisäksi Itä-Ukrainassa on pudotettu yksi Orlan-10-kokoinen venäläinen tiedustelulennokki, jonka eksaktia tyyppinimeä ei ole toistaiseksi onnistuttu selvittämään. Kyseessä on mahdollisesti jokin Orlan-10 eri versioista.

Tällä viikolla ukrainalaiset pudottivat Asovanmeren rannikon tuntumassa elektronisella häirinnällä venäläisen Granat-2 taktisen tiedustelulennokin, kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin lennokkia havaitaan sotatoimialueella tai jolloin sellainen päätyy ukrainalaisjoukkojen käsiin. Alla oleva kuva tältä viikolta pudotetusta ja Ukrainan asevoimien käsiin joutuneesta Granat-2 tiedustelulennokista. (10)

Granat-2 tiedustelulennokki

Venäjän proxy-joukoilla on käytössään myös joitain siviilimalleista kustomoituja lennokkeja tai nelikoptereita (quadcopter), niitä ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista käydä tässä läpi vaikka sellaisiakin hyödynnetään runsaasti tiedustelussa sekä mahdollisesti myös ”kamikazelennokkeina”, jollaisena voidaan pitää ukrainalaisjoukkojen taannoin pudottamaa kiinalaisvalmisteista DGI Phantom 4 quadcopteria, johon oli kiinnitetty 30 mm VOG-17 kranaatit, joita ammutaan muun muassa AGS-17 Plamya kranaattikonekivääreillä. (11)

Etenkin tämä ja edellinen osa, jossa kävin läpi muun muassa elektronisen sodankäynnin laitteistoa ja jota käyttämään tarvitaan koulutettua miehistöä, osoittaa sen, että Itä-Ukrainaa miehittää ja siellä sotii valtiojohtoinen taho vapaaehtoisten tahi paikallisten toimijoiden sijaan – on siis enemmän kuin perusteltua sanoa, että Venäjä sotii Ukrainassa ja miehittää osia Itä-Ukrainaa.

Edessä on vielä yksi osa, jossa käyn läpi pienikaliiperisia aseita, henkilökohtaista varustusta ja muuta sellaista varustusta, jota ei ole myyty Ukrainalle ja harvoissa tapauksissa kolmansiin maihin mutta jota on havaittu käytettävän sodassa Ukrainaa vastaan.

Marko

1. https://informnapalm.org/en/the-ninth-russian-drone-type-identified-in-donbas/ 

2. Donbas in Flames s. 79.

3. http://www.armstrade.org/includes/periodics/news/2017/1225/143544779/detail.shtml 

4. https://informnapalm.org/en/orlan-drones-the-sea-eagles-of-st-petersburg/ 

5. https://ria.ru/20131204/981761250.html 

6. https://www.youtube.com/watch?v=Grk7mC3vS_I 

7. http://lugansk-news.com/ukraine-shot-down-2-million-worth-russian-drone-zastava-aka-israel-bird-eye-400-uav/ 

8. https://www.youtube.com/watch?v=4gbvR0EXMgw (kuvakaappaus)

9. https://www.airforce-technology.com/projects/birdeye400/ 

10. https://www.unian.info/war/10421238-ukraine-army-intercepts-russian-uav-in-donbas-conflict-zone-video.html?fbclid=IwAR3U6-BRUiEJC9S9UxS5sSxhLw19uyyFMyaoHOLVXEfQ7bBxSsgWPXtt5lU 

11. https://www.unian.info/war/10414320-ukraine-forces-in-donbas-shoot-down-enemy-drone-equipped-with-fragmentation-explosives-video.html