Venäjän 24. helmikuuta 2022
käynnistämän, Ukrainaan kohdistaman monen rintaman hyökkäyssodan rinnalla
Venäjä on toteuttanut erilaisia operaatioita myös kolmansissa maissa, eräissä
tapauksissa kyse on pidempiaikaisen vaikuttamisen hedelmien keräämisestä. Tällaisina
voidaan pitää äänestyksiä YK:ssa ja muissa monikansallisissa organisaatioissa,
joissa Venäjään myönteisesti suhtautuvat henkilöt tai valtiot ovat äänestäneet
Venäjää hyödyttävällä tavalla. Yhteiskuntien ollessa kyseessä, taustalla on
usein Venäjän toimet viime vuosina, jolloin se on pyrkinyt korruptoimaan niitä
tai se on toimittanut korruptoituneiden valtioiden johdoille ”turvapalveluita”
palkkasotilaiden muodossa. Vastapalveluina Venäjälle nämä maat ovat
konkreettisen hyödyn rinnalla tarjoilleet hyvin usein Venäjää miellyttävää
äänestyskäyttäytymistä kansainvälisissä organisaatioissa. Tässä kirjoituksessa
en kuitenkaan, vähäisiä viittauksia lukuun ottamatta tarkastele tällaista
toimintaa, vaan Venäjän aggressiivisempia toimia, joita se on kohdistanut
Ukrainaa tukevaan läntiseen yhteisöön.
Venäjän aggressioiden rinnalla
huomioin myös maan harjoittaman propagandan tuoreita tuulahduksia, joiden
yhtenä tavoitteena näyttäisi olevan epäluottamuksen kylväminen Ukrainan ja sitä
tukevien länsimaiden välille. Tässä työssä Venäjää avustavat myös lukuisat
läntiset ”hyödylliset idiootit”, joista osa työskentelee rahan tahi
jonkin muun syyn tähden Venäjän eduksi mutta joukossa on myös heitä, jotka
itsekkäistä tai omaa ideologiaa tukevista syistä päätyvät toimimaan tavalla,
joka hyödyttää myös Venäjää. Venäläiset taasen ovat taitavia hyödyntämään
tällaisia tapauksia ja antamaan tilaa tällaisten tarinoiden leviämiselle.
Toisinaan päädytään tilanteeseen, jossa läntinen yksityishenkilö päätyy kenties
hyvinkin omahyväisistä syistä yhdeksi rattaaksi Venäjän propagandakoneistoon
saadessaan esim. esiintymistilaa (tai muuta julkisuutta) jossain venäläisessä
mediassa. Tästä meiltä löytyy esimerkkejä Suomestakin, jossa todennäköisesti
hyvin opportunistisista syistä päädytään tilaan, jossa antaa kasvonsa ja
äänensä – mahdollisesti jopa tekonsa – venäläismedian hyödynnettäväksi ja
lopulta osaksi propagandaa. Yksinkertaisimmillaan tällainen teko voi olla
NATO-lipun poltto. (1) Aloittakaamme kuitenkin Venäjän läntiseen yhteisöön kohdistamista
aggressioista.
The New York Timesin
uutista, jossa kerrottiin yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten viranomaisten
epäilevän venäläisagenttien olevan Espanjan taannoisen kirjepommikampanjan
taustalla ja käyttäneen operaattorina venäläistä äärijärjestöä, alla ote Keskisuomalaisen
uutisesta:
”Yhdysvaltalaiset ja
eurooppalaiset viranomaiset uskovat, että venäläiset tiedusteluviranomaiset
suunnittelivat Espanjan taannoisen kirjepommikampanjan ja teettivät sen
venäläisellä äärijärjestöllä. - - -
New York Times -lehden mukaan
Venäjän tiedustelupalvelun agentit teettivät postipommikampanjan Venäjällä
sijaitsevalla, äärikansallismielisellä ja puolisotilaallisella Venäjän
keisarillisella liikkeellä, joka Yhdysvalloissa on määritelty
terroristijärjestöksi.” (2)
Viime vuoden loppupuolella
Espanjassa, useat Ukrainaan suoraan tai välillisesti liitettävät kohteet
vastaanottivat epäilyttäviä, kirjepommeiksi tunnistettuja, lähetyksiä. Yhden
tällaisen kirjepommin räjähdyksessä loukkaantui Ukrainan Madridin-suurlähetystön
vartija. (3) Venäjän keisarillinen liike, äärijärjestö, jolla venäläiset
teetättivät kirjepommikampanjan tunnetaan kenties paremmin englanninkielisellä nimellä
Russian Imperial Movement (lyh. RIM) – venäjäksi Русское
имперское движение – РИД; Russkoe Imperskoe Dvizhenien – RID).
RIM:in Espanjan verkostoon kuului ainakin Partido Demócrata Nacional de
España (lyh. PDN), mutta liike toimi aktiivisesti muidenkin
eurooppalaisten valtioiden alueella aina Pohjoismaita myöten.
Syksyllä 2015 RIM:in johtoon kuulunut
Stanislav Vorobjev vieraili Ruotsissa Pohjoismaisen
Vastarintaliikkeen vieraana. Vierailun yhteydessä PVL sai venäläistaholta
rahalahjoituksen ”puolueen perustamista” varten. (4) Seuraavan vuoden elokuussa
kaksi Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ruotsalaisjäsentä, Anton Thulin
ja Viktor Melin, matkasivat Helsingin kautta Pietariin RIM:in
Partizan kurssille, jolla osallistujille opetettiin pommien tekoa ja aseiden
käyttöä. Thulin ja Melin olivat Venäjällä 11 vuorokautta, jonka jälkeen he
palasivat takaisin Ruotsiin. Ruotsissa kaksikko yhdessä kolmannen henkilön
kanssa teki pommi-iskuja (tai niiden yrityksiä) useisiin kohteisiin Göteborgin
alueella. (5)
RIM:in sotilas- ja
terrorikoulutus järjestetään Partizan kurssin (leirin) nimellä
Pietarissa sekä ympäröivällä Leningradin alueella. Sotilaallisen toiminnan
vastuuhenkilönä on Denis Gariev, joka itsekin on sotinut Itä-Ukrainassa Venäjän
proxy-joukoissa vuosia sitten Imperial Legionin riveissä. Muutama vuosi
sitten saksalainen Focus uutisoi, saksalaisiin viranomaislähteisiin
viitaten, RIM:in leirillä koulutetun saksalaisia äärioikeistoon kuuluvia
henkilöitä, kuin myös ruotsalaisia ja suomalaisia. (6) Uutinen oli sikäli
puutteellinen, ettei siinä osoitettu mitään konkreettista todistetta
suomalaisten osallistumisesta leirille (ja siirtymisestä tämän jälkeen sotimaan
Itä-Ukrainaan Venäjän proxy-joukkoihin). Suomestakin on värväytynyt Johan
Bäckmanin kautta vuodesta 2015 eteenpäin henkilöitä Venäjän
proxy-joukkoihin taistelijoiksi ja propagandisteiksi, (7) mutta ymmärtääkseni
Bäckmanin värväämien henkilöiden reitti on eri kuin Partizan leirillä
kouluttautuneiden henkilöiden.
Venäjä on toteuttanut tämän
vuosituhannen puolella lukuisia operaatioita Euroopan alueella – operaatioita,
joissa on kuollut ja vammautunut ihmisiä tai tuhoutunut mittavia määriä
materiaalia. Niinpä onkin mielenkiintoista, jos Venäjän tämänkään operaation
jälkeen lännen reaktiot eivät poikkea tavanomaisesta, jota voi pitää –
yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta – maltillisina. Poikkeuksena voidaan
pitää lännen reaktiota Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä
myrkytysyrityksen jälkeen, jossa venäläisten operaattoreiden piittaamattomuus
koitui sivullisten kohtaloksi, yhden kuollessa. (8) Lännen liiallinen
passiivisuus, voi näyttäytyä Vladimir Putinille heikkoutena, mikä voi vain
yllyttää voimakkaampiin tekoihin.
Venäjällä on jo pidemmän aikaa
nähty asia siten, että maa on sodassa Natoa (länttä) vastaan, jollaisena
tilannetta ei nähdä läntisessä maailmassa – ehkäpä kuitenkin pitäisi ja suhteuttaa
omat vastatoimet vastaamaan tilannetta. Ja jos ei nyt suoraan vastata
sotilaallisella voimalla, niin olla omissa vastatoimissa määrätietoisempi ja
aggressiivisempi, ja näyttää se myös. Tänään tarvittavat signaalit Venäjälle
voidaan myös antaa, toimittamalla Ukrainalle riittävästi oikeanlaista
aseistusta, jotta maa voi lyödä Venäjän rajojensa ulkopuolelle ja samalla
aiheuttaa sille riittävän suuret tappiot, ettei se toivu niistä vuosiin. Mikäli
tällainen lyöminen ei koidu Putinin hallinnon lopuksi, se vähintäänkin
siirtäisi Venäjän seuraavaa mittavampaa offensiivia vuosilla eteenpäin. Meidän
on kuitenkin varauduttava siihen, että niin kauan kuin Venäjä hallitsevat
imperialistiset pyrkimykset, edessä tulee olemaan aika, jolloin se pyrkii
laajentamaan alueitaan. Imperialististen pyrkimysten juuriminen Venäjältä
vaatisi ehdottomasti sukupolvien ylittävän työn ja kollektiivisen
itsetutkiskelun ja menneisyyden läpikäynnin.
Selkeiden terroritoimien rinnalla
Venäjä pyrkii vaikuttamaan länteen sekä hajottamaan läntistä rintamaa
erilaisten vaikuttamistoimien – hybridisodankaltaisten toimien kautta, joilla
se pyrkii lyömään kiilaa valtioiden sisälle kuin myös valtioiden ja liittoumien
jäsenmaiden välille. Euroopassa, EU:n sisällä tämä näkyy Unkarin vastahankana
ja Viktor Orbánin entistä itsevaltaisempina toimina, joista osa voi vain
olla Putinin toimien kopiointia ja toistoa, ilman, että niihin on suoranaisesti
ohjeistettu Unkarin rajojen ulkopuolelta. Viimeisimpänä huolestuttavana toimena
voidaan pitää puhdistuksia Unkarin asevoimien johdossa, jonka seurauksena Nato-myönteisiä
korkea-arvoisia upseereja on erotettu (painostettu eroamaan). (9)
Venäjä on myös taitava ruokkimaan
Euroopan omaa ”ruutitynnyriä”, Balkanin aluetta. Mikäli entisen Jugoslavian
alueella ilmenee jännitteiden kasvua tai suoranaisia yhteenottoja, niin on
enemmän kuin todennäköistä, että Venäjällä tai jollain venäläisellä
ryhmittymällä on sormensa pelissä. Ja vaikka operaattori olisikin jokin ryhmittymä
Venäjältä, on aina huomioitava se, että taustalla voi piillä Venäjän
valtiollinen operaatio vrt. kirjepommikampanja Espanjassa tai Yön susien
näyttävät kulkueet ja operaatiot lukuisissa eurooppalaisissa valtioissa ennen
koronapandemiaa ja siitä seurannutta rajojen sulkua ja toiminnan vaikeutumista.
Viime vuonna EU kohdisti lopulta
sanktioita myös Yön susiin, mikä estää sen demonstraatiot ja
moottoripyöräparaatit EU:n alueella. (10) Venäjän kädenjälki näkyy myös
Montenegron vuoden 2016 vallankaappausyrityksessä, sen juonitellessa
vallankaappausta yrittäneen ryhmän taustalla salamurhatakseen Montenegron
tuolloisen pääministerin Milo Đukanović’in 16. lokakuuta 2016 pidettyjen
parlamenttivaalien yhteydessä. Lähteiden mukaan Venäjä oli masinoinut
suunnitelman, jolla murhasta ja vallankaappausyrityksestä olisi voitu syyttää
venäläismielisiä nationalisteja, mikäli suunnitelma epäonnistuu. (11)
Yön sudet marssivat Bosnian Serbitasavallassa tammikuun 9. 2023 Serbitasavallan päivänä, kyseessä todennäköisesti serbialaisen alajaoston jäsenet. (12) |
Venäjä pyrkii myös vaikuttamaan
ihmisten mielipiteisiin propagandan sekä erilaisten operaattoreiden ja hyödyllisten
idioottien avulla – tässä kohdin meidän on kuitenkin muistettava se, että Venäjän
propagandaa jakava henkilö ei välttämättä työskentele Venäjälle, hän omaa etua
ajaakseen toistaa Venäjän propagandaa tai tekee tekoja, jotka hyödyttävät
Venäjää tai jotain kolmatta tahoa. Ruotsissa nähtyä Koraanin polttoa edelsi
performanssin järjestäjän, tanskalaisruotsalaisen äärioikeistopoliitikko Rasmus
Paludanin tunnin mittainen monologi, jossa hän arvosteli islamia ja Ruotsin
maahanmuuttopolitiikkaa. (13) Teko todennäköisesti vaikeuttaa entisestään
Ruotsin Nato-jäsenyyden ratifiointia Turkissa, mutta kiertoteitse se hyödyttää
myös Venäjää vaikeuttaessaan Ruotsin asemaa mutta samalla myös Suomen omaa Nato-prosessia
ja rapauttaessaan Naton omaa arvovaltaa.
Teon seurauksien paljastuttua,
Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin todettua, että Ruotsin on turha
odottaa tukea Nato-jäsenyydelle. On ehkäpä syytä pohtia, että onko vastaava
mahdollista myös Suomessa? Löytyykö täältä halua, kampittaa Nato-prosessia
vastaavalla tapaa? Valitettavasti löytyy, ainakin mikäli vastamedioihin
kuuluvan Reformi-studion ns. vastaavaa päätoimittajaa Panu Huuhtasta
on uskominen. Huuhtanen kuuluu Johan Bäckmanin pitkäaikaisiin
yhteistyökumppaneihin.
Kuvakaappaus Panu Huuhtasen twitter-tili. |
Toimet ja lausunnot, joilla
pyritään heikentämään Ukrainan asemaa, palvelevat luonnollisesti Venäjää.
Tällaisena toimena voidaan pitää Valta kuuluu kansalle puolueen 2.
varapuheenjohtajan Jarno Vähäkainun twiittiä (kuvakaappaus alla), jossa
hän vaatii Ukrainan aseistamisen lopettamista. Hänen kaltaisiaan poliitikkoja
tai poliittisia aktivisteja löytyy lukuisista EU-valtioista, joukossa irlantilaismeppien
Mick Wallace ja Clare Daly päättäjiä kuin myös puolalaisten Marcin
Osadowskin ja Wojciech Olszańskin (tunnetaan myös nimellä Aleksander
Jabłonowski). Puolalaiset Osadowski ja Olszański perustivat maahan oman ”televisiokanavan”
sen jälkeen, kun heidän YouTube-tilinsä suljettiin. Kumpikin on osallistunut
aktiivisesti niin rokotevastaiseen kampanjointiin kuin myös Valko-Venäjän
diktaattorin Aljaksandr Lukašenkan poliittisten vastustajien
vainoamiseen. Puolalaisena nationalistina itseään pitävä Olszański kannattaa
myös liittoa Vladimir Putinin kanssa – hänestähän tulee mieleen useampikin
suomalainen isänmaallisena itseään pitävä, jotka mieluusti liittoutuisivat
nyky-Venäjän kanssa.
Yksittäisenä tekona twiitti olisi
hyvin vähämerkityksellinen mutta huomioidessamme puolueen (VKK)
toiminnan ja lähestyvät eduskuntavaalit, niin tällaiset toimet omalta osaltaan
ajavat asiaansa hyödyttäen samalla myös Venäjää. Tämäkin twiitti, samalla kun
pyrkii heikentämään Ukrainan asiaa synnyttää myös sisäistä konfliktia vaalien
alla puolueiden, äänestäjien ja erilaisten aktivistiryhmien välille, jonka
ympärille pahantahtoisen tahon on helppoa rakentaa omaa tarinaansa. Ja
Venäjällä tätä pahaa tahtoa on, ilmassa alkaa olla myös viitteitä siitä, että
Suomeakin kohtaan Kreml on rakentamassa näytelmää, jossa venäläiset ovat uhreja.
Venäjän propagandan eräänä
tavoitteena on pyrkimys osoittaa Ukrainan olevan epäluotettava ja valtiona
heikko liittolainen, jossa työssä Venäjä käyttää hyväksi sen läntisten
operaattoreiden ohella suurta joukkoa hyödyllisiä idiootteja, jotka omaa etua
ajaakseen tarjoutuvat levittämään venäläispropagandaa. Luonnollisesti joukkoon
kuuluu myös henkilöitä ja ryhmiä, joiden vaikuttimet ovat ideologisia – monia laitavasemmalle
sijoitettavia puolueita, liikkeitä ja aktivisteja ajaa eteenpäin läntisen
imperialismin vastustaminen. (15) Samalla he sulkevat silmänsä venäläiseltä
imperialismilta, osa jopa kiistää kokonaan sen olemassaolon.
Venäjää palvelee myös
epäluottamuksen kylväminen Ukrainan ja sen läntisten rajanaapureiden välillä, johon
se pyrkii konkreettisten tekojen kuin myös vaikuttamisen ja propagandan
keinoin. Alla oleva kuvankaappaus Johan Bäckmanin twiitistä toimikoon
yksinkertaisimpana esimerkkinä siitä, millaisin keinoin Venäjä pyrkii luomaan
jännitteitä Ukrainan läntisten tukijoiden ja Ukrainan itsensä välille.
Karttojen kautta vaikuttamista ja
häirintää Venäjällä on harjoitettu jo vuosien ajan, mutta se on pyrkinyt
luomaan jännitteitä myös aktiivisin keinoin. Esim. Užhorodissa Taka-Karpatiassa
sijainneen kulttuurikeskuksen tuhopoltto, josta syytettiin kolmea puolalaiseen,
Venäjää tukevaan äärioikeistoon kuulunutta miestä. Teon tilaajana pidettiin,
edesmennyttä, saksalaista Manuel Ochsenreiteria, jolla oli tiiviit
yhteydet saksalaiseen äärioikeistolaiseen Vaihtoehto Saksalle eli AfD-puolueeseen
sekä Venäjän valtionmedioihin. Ochsenreiter asuikin viimeiset aikansa Venäjällä.
AfD puolueena on tunnettu näkyvästä Venäjän tukemisesta sekä Venäjää
myötäilevistä kannanotoista ja teoista.
Luonnollisesti Venäjä pyrkii
vääristelevän sotapropagandan avulla hyökkäämään Ukrainaa ja länttä vastaan.
Näissä pyrkimyksissä se jää usein hyvinkin nopeasti valehtelusta kiinni, millä
ei kuitenkaan ole merkitystä Venäjälle. Sen tarkoituksena ei edes ole kuvata
omaa näkemystä, vaan propagandan tarkoituksena on tuhota totuus, saada
aikaan tila, jossa ihmiset menettävät luottamuksen kaikkeen uutisointiin, mikä
palvelee Venäjää parhaiten. Lausuntojen kuin myös tekojen kautta Venäjä voi
myös valehdella silmää räpäyttämättä ja hyvin räikeästi – kuten olemme nähneet
lukuisia kertoja viime vuosien kuluessa. Esim. Malaysia Airlinesin lennon
MH17 pudottamista seurannut Venäjän valtiorahoitteisten medioiden disinformaatio-
ja propagandavyöry, jota Kreml omilla lausunnoillaan tuki. Venäjä, piittaamatta
sivullisille aiheuttamastaan kärsimyksestä, jatkaa edelleenkin valehtelua
tämänkin tapauksen yhteydessä.
Venäjän Ukrainaan kohdistama
propaganda on yksinkertaisimmillaan yllä olevien esimerkkien kaltaista. Siitä
huolimatta, että Venäjä näissäkin tapauksissa jää kiinni ns. housut nilkoissa,
uppoavat nämäkin tarinat sen tukijoihin. Näiden rinnalla näkee myös lyhyitä näyteltyjä
videoita, joissa ukrainalaissotilaat tai -upseerit esitetään hyvin huonossa
valossa. Tällaisten kehnosti toteutettuja videoita ei luulisi kenenkään ottavan
todesta, mutta todennäköisesti nekin vahvistavat ainakin joidenkin venäläisten
ja heitä tukevien näkemystä omasta ylemmyydestään ukrainalaisiin verrattuna.
Toisaalta lännessä Venäjän
tarinaa levittävät myös salaliittoteoreetikot ja sellaisiin uskovat, joita voi
ajaa eteenpäin epäluottamus läntisiin hallituksiin ja kuvitelma taustalla
piilevästä juutalaisesta salaliitosta, johon etenkin äärioikealla
näytetään uskovan, tai syvästä valtiosta (deep state) jne.
Tällaiset henkilöt eivät välttämättä itsessään ole Kreml-myönteisiä, mutta
omaan viiteryhmään ja laajemmallekin levittävät tarinaa, joka tällä hetkellä
hyödyttää Venäjää ja jota se täten ruokkii hyödyntämällä omia operaattoreitaan.
Esim. Janus Putkonen on oivallinen esimerkki Venäjälle työskentelevästä
operaattorista. Hänen omat projektinsa ennen vuotta 2015 ja siirtymistä Venäjän
palvelukseen miehitettyyn Donetskiin, nivoutuivat salaliittoteorioihin ja
vastamedia-toimintaan. Pidän mahdollisena, että Venäjällä on kartoitettu vuosien
ajan potentiaalisia operaattoreita läntisten vastamedia-toimijoiden sekä
bloggareiden joukosta, ja potentiaalisimpia ryhdytty lähestymään
hienovaraisesti. Putkosen kaltaisilta löytyy usein taustalta syitä, joihin
tarttua kiinni ja tätä kautta saada henkilö omalle puolelle tai toimimaan
avustajana tms.
* * *
Palaan tulevaisuudessa tarkemmin
sellaisiin Suomea koskeviin havaintoihini, joissa katuaktivismin ja
vaalityöskentelyn avulla tarkoituksellisesti pyritään rikkomaan
yhteiskunnallista koheesiota. Tässä asiayhteydessä tarkoituksellisena pidän
toimintaa, joka on pitkäjänteistä ja tietoista toimintaa. Tällaista ei
mielestäni ole yksittäinen protesti mielenosoituksessa tms. sen sijaan sitä on
toistuva, vuosia jatkunut disinformatiivisen viestin jakaminen ja voimistaminen
omin toimin.
Marko
Lähteet:
1. Serbiasta käsin toimivan Djuki
San’in youtube-video Juha Korhosen Nato-lipun poltosta.
2. https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/5673056
4. https://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2015/09/russian-fascist-militants-give-money-to.html
5. https://www.expressen.se/gt/militarutbildades-i-ryssland-precis-fore-bombdaden/
7. https://yle.fi/a/3-12153718
9. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009343190.html
10. https://euobserver.com/ukraine/155576
11. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005095264.html
12. https://twitter.com/ivanastradner/status/1612442943981240322
13. https://www.kymensanomat.fi/uutissuomalainen/5671403
Kirjoituksessa hyödynnetty myös Roman Skaskiw’in artikkelia Nine Lessons of Russian Propaganda sekä blogejani Venäläistä imperialismia edistävän Russian Imperial Movementin monikansalliset yhteistyökuviot ja Ruotsalaisilla uusnatseilla tiiviit yhteydet venäläiseen äärijärjestöön – mikä on tilanne Suomessa?
Djuki San’in uutinen Juha Korhosen Nato-lipun poltosta. |