Ukrainan sota 2014–2022: suomalaiset Venäjän riveissä III OSA

 

Kirjoitukseni myötä palaamme Itä-Ukrainan Donbasissa huhtikuussa 2014 alkaneeseen sotaan, mutta toisinkuin sarjan aiemmissa kirjoituksissa, osissa I ja II, tässä osassa käyn kertauksenomaisesti läpi niiden suomalaisten ja Suomessa asuneiden henkilöiden edesottamuksia, jotka värväytyivät joko Venäjän proxyjoukkoihin Itä-Ukrainassa alkaneen sodan jälkeen tai muulla tavalla osallistuivat Venäjän miehitystoimien tai sotatoimien tukemiseen miehitetyillä alueilla – kumpikaan edellisistä ehdoista ei suoraa täyty Johan Bäckmanin kohdalla mutta toimintansa luonteen tähden hänetkin tullaan huomioimaan kirjoituksessa. Seuraavaksi linkit kirjoitussarjan aiempiin osiin, halukkaat voivat tutustua niihin päästäkseen kärryille tapahtumien etenemisestä Ukrainassa kevättalvella ja keväällä 2014:

Ukrainan sota: kaksitoista vuotta sotaa Ukrainassa – Slovjansk ja Kramatorsk 12. huhtikuuta 2014  OSA I

Ukrainan sota: Ukraina ja Donetsk vuonna nolla – sodan alla keväällä 2014 OSA II

Suomalaismilitantit miehitetyssä Donbasissa 

Huomioidessamme Itä-Ukrainan Donbasissa käynnistyneen sodan pituuden, sodan alkuhetkenä voidaan pitää 12. huhtikuuta 2014, ja Venäjän proxyjoukkoihin värväytyneiden ulkomaalaistaistelijoiden runsaan määrän sekä muissa maissa heihin kohdistetut rankaisutoimet, Suomessa suomalaisten värväytyminen ohitettiin keskusteluissa vuosien ajan lähes täysin. Tähän likimain olemattomaan keskusteluun toi muutoksen vasta Yleisradion toimittajien Jessikka Aron ja Antti Kurosen kirjoittama artikkeli marraskuussa 2021, jota täydensi muutamaa päivää myöhemmin Kurosen erinomainen artikkeli, jossa tarkasteltiin näiden vierastaistelijoiden toiminnan oikeudellista puolta turvallisuusnäkökohtiakaan unohtamatta. (1 ja 2)

Ennen Aron ja Kurosen artikkeleja kirjoittelu suomalaisista vapaaehtoisista oli perinteisissä medioissa kohtuullisen yksipuolista, paikoin jopa vääristelevää. Esimerkiksi Petri Viljakaisen värväytymisen jälkeen suomalaismedia julkaisi haastatteluja, joissa hänen valintoihin ja ratkaisuihin tunnuttiin suhtauduttavan jopa jollain tapaa idealistisen ymmärtäväisesti, Helsingin Sanomien otsikko ”Pieksämäeltä sotilaaksi Itä-Ukrainaan – Petri Viljakainen odottaa rintamalle pääsyä Donetskin liepeillä” heinäkuulta 2015 on kuvaava. (3) Otsikossa Viljakainen nimetään ”sotilaaksi” siitä huolimatta, ettei hän kuulunut lailliseen sotilasorganisaatioon. Hän oli värväytynyt Itä-Ukrainan alueelle Venäjän voimin perustetun Donetskin nukketasavallan joukkojen riveihin, vastaavia joukko-osastoja oli perustettu myös Luhanskin nukketasavallan alueelle. Kuinkahan moni kutsuisi Daeshin tai jonkin muun terroristiorganisaation riveissä taistelevaa terroristia tai militanttia sotilaaksi ja jos kutsuisi, millainen poru syntyisi termin käytöstä? Hiukan samaa oli havaittavissa Loviisan Sanomien Janus Putkosesta  24. helmikuuta 2015 julkaisemassa haastattelussa, jossa oli aistittavissa jopa jonkinlaista ylpeyttä siitä kuinka pitkälle oman kylän poika olikaan päässyt.

Mutta vielä niinkin myöhään kuin elokuussa 2019 Mikkelissä ilmestyvässä Länsi-Savossa julkaistiin Venäjän johtamiin joukkoihin värväytyneen ja Itä-Ukrainassa, maan laillista hallitusvaltaa vastaan miehitysarmeijan riveissä taistelleen Viljakaisen hyvin yksipuolinen haastattelu, (4) jossa hän sai sanottua sanottavansa, ilman, että tekemissään valinnoissa nähtiin sen suurempia ongelmia. Hänen esittämänsä väitteet jäivät riippumaan ilmaan sellaisenaan, disinformaatiota eikä propagandaa oikaistu millään tapaa. Minulle syntyi tästäkin artikkelista kuva ”oman kylän pojasta” tehdystä haastattelusta, josta toimittajan ammatillinen kunnianhimo loisti poissaolollaan. Mutta siirtykäämme alun lyhyestä mediakritiikistä eteenpäin.

Kirjoitukseni tarkoitus on luoda yleisluontoinen katsaus aiheeseen, jota on mahdollista syventää jatkossa yksittäisiä osa-alueita tarkemmin käsittelevillä kirjoituksilla. Kirjoituksessani keskityn ensisijaisesti Itä-Ukrainan sotaan, mutta loppupuolella huomioin myös Venäjän helmikuussa 2022 käynnistyneen suurhyökkäyksen ja siihen liittyvät havainnot suomalaisten edesottamuksista Venäjän joukoissa sotatoimialueella. Kirjoituksessani huomioin myös Suomen kauttakulkureittinä Venäjälle sekä Suomessa asuneiden kolmansien maiden kansalaisten värväytymisen Venäjän proxyjoukkoihin ja osallistumisen sotaan Donbasissa. Kolmansien maiden kansalaisten roolista on aiemmin kirjoitettu varsin vähän. Aihe on noussut esiin yksittäisissä uutisissa, etenkin 24. helmikuuta 2022 alkaneen Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen.

Suomessa asuvien venäläisten ja Venäjän kansalaisten osallistumisesta Itä-Ukrainassa käynnissä olleeseen sotaan ei juurikaan kirjoitettu ennen suurhyökkäyksen alkua. Tämän jälkeen aihe on nostettu esille muun muassa yksittäisten esimerkkien myötä, samalla tapaa kuin Suomessa asuvien venäläisten ja/ tai kaksoiskansalaisten muodostamasta turvallisuusuhasta on uskallettu puhua aivan toisella tapaa verrattuna aikaan ennen suurhyökkäyksen alkua.

Osasto Karhu

Viime vuosikymmenellä suomalaisista Venäjän proxyjoukkoihin värväytyneistä eniten huomiota sai ”Osasto Karhun” nimellä tunnettu joukko, johon toistakymmentä Johan Bäckmanin ja hänen verkostonsa värväämää suomalaista tai suomalaistaustaista henkilöä. Yleisradion marraskuussa 2021 julkaisemassa artikkelissa kerrotaan Bäckmanin todenneen venäläiselle verkkolehdelle Svobodnaja Pressalle:

”yli tusina vapaaehtoista oli jo syyskuuhun 2015 mennessä lähetetty niiden ihmisten joukosta, jotka olivat olleet yhteydessä DPR:n edustustoon saadakseen neuvoja ja apua”. (5)

Havaintojeni ja päätelmieni mukaan vuoden 2015 loppuun mennessä 10–15 suomalaista oli värväytynyt ”nukketasavaltoihin” perustettuihin, Venäjä-johtoisiin joukkoihin erilaisiin tehtäviin, joten Bäckmanin maininta yli tusinasta vapaaehtoisesta on kokoluokaltaan oikea. Värväytyneistä suomalaisista vain osa liittyi sellaisiin yksiköihin, jotka osallistuivat tuolloin taisteluihin. Osan värväytyessä humanitaarista apua tai kenttäsairaanhoitoa järjestäviin yksiköihin – Harri-nimellä esitelty suomalainen ilmaisi halukkuutensa osallistua tällaiseen toimintaan.

Suomalaisia värväytyi myös Venäjän rahoittamiin propaganda- ja informaatiosotaa käyviin organisaatioihin, kuten Janus Putkosen päätoimittelemaan ja venäläisten rahoittamaan DONi Newsiin. Heistä kasvoina ja ääninä tunnetuksi tulivat Jaana-Marika Kurtti sekä Jarmo Ekman. Ekman on Suomeen palattuaan ehtinyt toimia muun muassa Paavo Väyrysen perustaman ja jo hajonneen Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenenä, Kristallipuolueen kuntavaaliehdokkaana sekä QAnon- ja koronadenialistien aktivistina levittämässä salaliittoteorioita ja kampanjoiden koronavirusrajoituksia vastaan.

Johan Bäckmanin ja hänen verkostonsa värväämistä suomalaismilitanteista ensimmäisenä julkisuuteen tuli aiemmin mainittu Petri Viljakainen. Hän kertoi Helsingin Sanomissa heinäkuussa 2015 julkaistussa artikkelissa saaneensa taloudellista tukea Johan Bäckmanilta hänen viisumiin ja osaan lennoista matkatessaan Pietarin ja Rostov-na-Donun kautta sotatoimialueelle Itä-Ukrainaan. (6) Uskallan väittää Viljakaista hyödynnetyn tuolloin huomattavan paljon propagandasodassa sekä välillisesti värväystoiminnassa. Sen sijaan kovista puheista huolimatta, hänen roolinsa taistelukentällä näytti olleen viime vuosikymmenellä vähäisempi. Viljakaisella oli tuolloin ilmeisiä ongelmia alkoholin kanssa, jonka käytön takia hänet myös erotettiin Prizrak prikaatista. Viljakaisen ohella myös kuvakollaasin DONi Podcast-kuvassa oleva Ari päätyi jossakin vaiheessa Prizrak prikaatiin. Tietojeni mukaan hän palasi takaisin Suomeen vuoden 2017 alkupuolella. Venäjän suuryökkäyksen alunkin jälkeen Ari on jatkanut Venäjän tukemista. Tukemisen lisäksi hän on sanallisesti uhkaillut suomalaisia poliitikkoja: ”Jos mä jossain sattumalta törmään Sanna Mariniin, niin mulla todennäköisesti napsahtaa. Samoin on Sauli Niinistön kohdalla. So, get the fuck way from me!!” (7)

Informaatio- ja propagandasotaan lasken kuuluvaksi Johan Bäckmanin viime vuosikymmenellä kustantamat Itä-Ukrainan sotaa tavalla tai toisella käsitelleet teokset – tai vihkosiahan niistä osa on. Johan Bäckman Publications julkaisi Viljakaisen-nimellä kirjoitetun Vilin sota-vihkosen sekä Lauri Karhu-nimellä esiintyneen taistelijan kirjoittamana Viimeinen luoti-kirjan – palaan Karhuun uudelleen tuonnempana. Lasken samaan kategoriaan myös Matti Rossin kirjoittaman ja Johan Bäckmanin kustantaman Raunioista nousee Donbass-propagandakirjasen.

Bäckmanin kohdalla on syytä pohtia myös sitä, että liittyykö julkaisutoiminta osana propagandan ja disinformaation levittämistä hänen tehtäväänsä Venäjän strategisten tutkimusten instituutin RISI:n (Rossiiskij institut strategitsheskih issledovanij) Pohjois-Euroopan edustajana. Toimialueena Bäckmanilla oli Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska. (8) Bäckmanin itsensä mukaan kyseessä oli luottamustehtävä, ja että hän oli RISI:n edustaja vuonna 2013. RISI julkisilta verkkosivuilta löytyi maininta Bäckmanista joulukuulta 2016, ja 19. toukokuuta 2016 päivätyssä artikkelissa kerrotaan RISI:n edustajan Suomesta (Johan Bäckman) vierailleen ”DNR:n” ja ”LNR:n” alueella. Tämän jälkeen RISI:n verkkosivulta löytyy tietopäivitys Bäckmanista niinkin myöhään, kuin lokakuulta 2022.

Prizrak prikaatin komentaja Aleksei Markov (hän kuoli liikenneonnettomuudessa lokakuussa 2020) ja Johan Bäckman, kuvakaappaus RISI:n verkkosivulta.

Donbassföreningenin joulukuussa 2015 julkaiseman uutisen mukaan suomalaistaustainen antifasisti oli ensimmäinen Pohjoismaista Interunit’iin (eli Unidad Continental) värväytynyt vapaaehtoinen. Myöhemmin tämä suomalainen opittiin tuntemaan Igor sekä Ivan-sotanimillä (nom de guerre). Hänestä käytettiin tai hän käytti itsestään muitakin salanimiä, kuten Ivan Medvedev, Masa Moilanen sekä Lauri Karhu. Hän ei ole esiintynyt julkisuudessa oikealla nimellään, etunimensä Ilari on mainittu ainakin Helsingin Sanomien artikkelissa 27. kesäkuuta 2023. Hänen taustasta tiedetään sen verran, että hän työskenteli palo- ja pelastusalalla, ja että harrastuksiinsa kuului myös judo, jota hän opetti kuntosalilla Moskovassa tämän vuosikymmenen alkupuolella. (9) Ilari on myös ollut Suomen kommunistisen puolueen ehdokkaana eduskuntavaaleissa v. 2003 Keski-Suomen vaalipiirissä. 

Kuvakaappaus Osasto Karhun-verkkosivulta. Kuvassa on todennäköisesti sotanimellä ’Igor’ tunnettu suomalainen.

Antifasistien ja äärivasemmistolaisten militanttien Interunit lakkasi toimimasta vuonna 2017, jolloin valtaosa Interunitin taistelijoista liittyi kansainväliseen antifasistien ja kommunistivapaaehtoisten yksikköön DKO:on (ven: ДКО – Добровольческий коммунистический отряд). DKO kuului Prizrak prikaatiin eli 4. aluepuolustusprikaatiin, joka oli tuolloin sijoitettu Altševskiin miehitetyn Luhanskin alueella. Tässä kohdin on syytä tähdentää, että vaikka Venäjä valtiollisessa propagandassaan kertoi ”taistelevansa ukrainalaisfasismia vastaan”, sen vapaaehtoisjoukoissa taisteli rintarinnan äärivasemmistoon kuuluvia militantteja kuin myös äärioikeistoon kuuluvia uusnatseja ja venäläisimperialisteja. (10) Sama kuvio toistui myös Prizrak prikaatissa.

Ymmärrettävien syitten takia lännen vasemmistopiireissä tätä yhteistyötä ei juurikaan nostettu esille. Kysymys kuuluukin, että miksi myös perinteisten medioiden edustajat olivat pääosin hiljaa tästä yhteistyökuviosta? Samankaltaiseen yhteistyöhön Venäjän hyväksi työskentelevien läntisten poliitikkojen ja asiantuntijaroolissa toimivien henkilöiden oli myös alistuttava osallistuessaan venäläisten järjestämiin tilaisuuksiin tai toimiessaan kutsuttuna ”vaalitarkkailijana” osana näytösluontoista vaaliteatteria. (11) Tätäkään kuviota harva heistä toi vapaaehtoisesti julki, vaan tyytyi läntiselle yleisölle toistamaan Venäjän narratiivia eli käytännössä he valehtelivat suurelle yleisölle ja poliitikkojen ollessa kyseessä äänestäjilleen Venäjän sodankäynnin luonteesta. Minun on vaikea uskoa, että he olisivat olleet niin naiivintyperiä, että eivät nähneet Venäjän valheiden läpi jossakin vaiheessa.

Myös Luhanskin ”nukketasavallan” alueella toimii yksittäisiä suomalaisia tai suomalaistaustaisina esiteltyjä henkilöitä, kuten edelleen miehitetyssä Luhanskissa asuva Anna Rännäli-nimellä esitelty nainen. Blogissaan Bäckman kuvaa Rännäliä Luhanskin suomalaiseksi, joskin varsin ristiriitaisesti, koska samalla hän kertoo tämän syntyneen ja opiskelleen Luhanskissa. (12)

Sosiaalisen median tietojen mukaan Anna Rännäli eli Анна Владимировна Ряннель on syntynyt Luhanskissa 41 vuotta sitten. (13) Kuten Bäckman kertoi, hän työskentelee ns. LNR:n ammattiliittojen liitossa, Organisaatio- ja joukkotyön osaston johtajana. (14) Lisäksi hänellä on muitakin julkisia tehtäviä, kuten ”LNR:n” julkisen kamarin etnisten ja uskontojen välisen harmonian, väestötieteen ja perinteisten arvojen toimikunnan puheenjohtajan tehtävä. (15) Venäjälläkin Rännäleitä asuu, monen suvun kohdalla jäljet johtavat Karjalan alueelle, joten uskoisin, että monella isovanhemmat tai iso-isovanhemmat on neuvostoaikana siirretty pakolla kotiseudultaan muualle.

Kuvakaappaus kohudosentti-blogista.

Mikä sai värväytymään Venäjän proxyjoukkoihin?

Useampi viime vuosikymmenellä Venäjän proxyjoukkoihin tai venäläisten perustamiin aluepuolustusprikaateihin värväytyneistä suomalaisista kommentoi julkisuudessa syitään värväytymiseen. Monella toistui ajatus taistelemisesta ”Kiovan natsijunttaa” rahoittavia Yhdysvaltoja ja Euroopan unionia vastaan, kuten Petri Viljakaisella. (16)

Julkaistuilla tallenteilla luetut fraasit tai lehtiin päätyneet toteamukset kuulostivat ulkopuolisen korvissa ulkoa opetelluilta. Ne ovat kuin Bäckmanin kohudosentti-blogista poimittuja, ennalta käsikirjoitettuja lausahduksia. Toki osa värväytyneistä suomalaisista vastusti ääneen jo Suomessa ollessaan Euroopan unionia, Yhdysvaltoja tai melkeinpä mitä tahansa läntistä instituutiota. Tällainen ihminen oli ehkäpä helpommin johdateltavissa ”fasismin vastaiseen sotaan”, etenkin jos henkilöllä oli ongelmia virkavallan kanssa – kuten tietojeni mukaan Petri Viljakaisella oli, jota poliisi oli kuullut vain joitakin aikoja ennen hänen Suomesta poistumistaan.

Värväytyneiden joukossa oli myös henkilöitä, jotka olivat tunteneet Bäckmanin vuosien ajan, ja joiden omaan elämään liittyvät valitettavat tapahtumat saattoivat edesauttaa lähtöpäätöksen tekemisessä. (17 ja 18)

Yleisradion julkaisemassa artikkelissa (31. lokakuuta 2015) Janus Putkonen vastaa kysymykseen, miksi hän muutti Donetskiin seuraavasti:

”Donetsk on uhri geopoliittisessa taistelussa. Asia valkeni mulle, kun kävin täällä ensimmäisen kerran lehdistömatkalla maaliskuussa. Näin, että tämä paikka tarvitsee tiedottamista ja kansainvälistä mediatoimintaa.” (19)

Huomioiden Putkosen silloinen tausta länsivastaisena vastamediatoimittajana ja salaliittoteoreetikkona, pidän hänen vastaustaan uskottavana ulkoa opetellun fraasin sijaan. Hän koki asiat tuolloin niin, ja uskoisin, että kokee edelleen ts. hän uskoo olevansa oikealla asialla.

 

Suomessa asuvat venäläiset ja kaksoiskansalaiset vapaaehtoisina sotimassa Venäjän sotia

Ottaen huomioon se, minkä verran Suomessa käytiin viime vuosikymmenen puolella keskustelua Daeshiin ja vastaaviin terroristiorganisaatioihin liittyneistä vierastaistelijoista, keskustelu Suomessa asuvien venäläisten ja kaksoiskansalaisten osallistumisesta Venäjän proxyjoukoissa sotaan Donbasissa oli olematonta. Uutisartikkeleita lukuun ottamatta Helsingin Sanomissa 27. kesäkuuta 2023 julkaistu artikkeli Venäjän puolella nosti tämän ryhmän esiin Pavelin eli Pavel N:n toiminnan myötä. (20) Pavel itse kertoo toimittaneensa Itä-Ukrainan miehitetyille alueille vain humanitaarista apua. Väitteeseen suhtautuisin suurella varauksella huomioidessamme sen, että hänen kertomansa ja someviestinnän sekä siihen liittyvän tauon välillä on suuri ristiriita. Tutkimuksissani löysin viime vuosikymmenen puolelta ainakin yhden toisen Suomessa asuneen venäläistaustaisen henkilön tai kaksoiskansalaisen vieneen humanitaarista apua sekä materiaaliapua viime vuosikymmenen puolella Suomesta miehitetyille alueille. Cure Morozov-salanimeä käyttävä henkilö on todennäköisesti vieraillut myös rintamalla – somessa julkaisemansa kuvat antavat ainakin ymmärtää näin.

Käsittelin aihetta tarkemmin Ne ”tavalliset venäläiset” sotimassa Venäjän riveissä-kirjoituksessa 8. heinäkuuta 2023. Aiheen tarkastelua jatkoin edellisen kirjoituksen ”jatko-osassa”, jossa poimin esiin havaintojani Suomessa asuvien venäläisten tai venäläistaustaisten henkilöiden kytköksistä venäläisiin ekstremisteihin.

Keskusrikospoliisi käynnisti huhtikuussa 2022 selvityksen siitä, onko Suomessa asuva venäläismies ollut heinäkuussa 2014 taistelemassa Itä-Ukrainassa Donetskin ja Donbasin alueilla. Selvitys keskittyi lopulta siihen, että onko kyseinen henkilö ollut sotatoimialueella heinäkuussa 2014, ja että onko hänellä mitään tietoa liittyen 17. heinäkuuta 2014 alas ammuttuun Malaysia Airlinesin lentoon MH17. (21)

Suomi on toiminut ainakin yksittäisissä tapauksissa kauttakulkuväylänä Venäjälle. Osa Venäjälle matkanneista on tavannut Suomessa kontaktihenkilöitä, kuten Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ruotsalaisjäsenten Anton Thulinin ja Viktor Melinin tapauksessa kävi. Matkatessaan elokuussa 2016 Venäjälle saamaan aseellista koulutusta, käytännössä koulutusta terroritoimiin Russian Imperial Movementin eli RIM:in järjestämällä Partizan kurssilla, he tapasivat Helsingissä ”Vladimirina” esittäytyneen kontaktihenkilön. (22) RIM järjestää edelleen koulutusta Pietarissa sekä Leningradin alueella, jossa Partizan kursseja järjestetään Heinäsenmaa-nimisellä saarella Laatokalla. Saari luovutettiin Neuvostoliitolle 1944.

RIM:in järjestämille kursseille on osallistunut myös suomalaisia äärioikeiston jäseniä, joista osan on arveltu värväytyneen viime vuosikymmenen lopulla Venäjän proxyjoukkoihin Donbasiin, ja loppujen palanneen Suomeen perustamaan Atomwaffen Divisionin Suomen solua. (23) Vuonna 2019 saamani vihjeen mukaan ainakin yksi Suomen kansalainen värväytyi noihin aikoihin Venäjän Itä-Ukrainassa sotiviin proxyjoukkoihin.

 

Venäjän suurhyökkäys 24. helmikuuta 2022 – aika sen jälkeen

Venäjän suurhyökkäystä edelsi joukkojen- ja kalustonsiirtojen lisäksi rekrytointikampanjat, joita kohdistettiin Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden väestön ohella alueen ulkopuolellekin. Näiden kampanjoiden seurauksena Venäjän proxyjoukoihin aiemmin kuuluneita taistelijoita palasi kotimaistaankin takaisin alueelle. Tietojeni mukaan Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen Suomesta on värväytynyt ainoastaan yksittäisiä henkilöitä Venäjän asevoimiin, muiden turvallisuuselinten joukko-osastoihin tai palkkasotilasyksiköihin. Tähän pieneen joukkoon kuuluvista henkilöistä nostaisin kiinnostavana poimintana esiin Jevgeni K-nimisen, Venäjän sisäministeriön joukkojen entisen upseerin, joka ehti asua Suomessa viimevuosikymmenen loppupuolelta lähtien. Jevgeni K:n tuntevat epäilevät perustellusti hänen salanneen oikean työhistoriansa ja taustansa saapuessaan Suomeen.

Italialaistaustaisen pizzakokin Gianno Cennin tarina on vähintäänkin outo. Suomeen Cenni päätyi paetessaan oikeutta Italiassa, hänet oli tuomittu vankeuteen lapseen kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallasta. (24) Ennen muuttoaan Samaraan Venäjälle, Cenni ehti asua ja työskennellä ainakin Kuopiossa. (25) Venäjän asevoimiin Cenni värväytyi marraskuussa 2024, hänet sijoitettiin 1. kaartin panssarirykmenttiin, ja jo tammikuussa 2025 ukrainalaiset ottivat hänet sotavangiksi. Tämän vuoden puolella hänet luovutettiin Italian viranomaisille istumaan reilun seitsemän vuoden vankeustuomiotaan. (26)

Jos Cennin tarina on vähintäänkin outo, ei Juha Rautio-nimellä itsensä esitelleen, Suomessa lähes koko ikänsä asuneen venäläistaustaisen (inkerinsuomalainen?) miehen tarina niitä tavallisimpia ole. Muutto Venäjältä Suomeen pikkulapsena. Nuoruusiässä hankittu rikosrekisteri, jonka tähden hän ei ole saanut Suomen kansalaisuutta, toisin kuin muu perhe. Viime vuosikymmenellä Rautio muutti takaisin Venäjälle, jossa rikollinen elämä jatkui. Venäjällä hänelle langetettiin 12 vuoden tuomion (ilmeisesti huumeista), istuessaan tätä tuomiota Rautio värväytyi Venäjän asevoimiin ja lähetettiin sotaan Ukrainaan. Ukrainassa Rautio jäi sotavangiksi Harkovan alueen Vovtšanskissa syyskuussa 2024 suomalaistaustaiselle Ukrainan asevoimiin värväytyneelle vapaaehtoiselle. (27) Iltalehden uutisen mukaan Juha Rautio (huom. Iltalehti käyttää hänestä uutisessa nimeä ”Jari”) on palautettu, jossain vaiheessa kevättä tai alkukesää osana Ukrainan ja Venäjän välistä sotavankien vaihtoa takaisin Venäjälle. (28)

Suomalaisista Venäjän proxyjoukoissa Itä-Ukrainassa ennen suurhyökkäyksen alkua taistelleista on tietojeni mukaan kaksi värväytynyt Venäjän asevoimiin tai asevoimiin liitettyihin joukko-osastoihin suurhyökkäyksen alun jälkeen. Värväytyneistä pieksämäkeläislähtöinen Petri Viljakainen kaatui ilmoitusten mukaan maaliskuun 2022 alkupuolella, joten toisin kuin Johan Bäckman kertoi, Viljakainen ei kaatunut Sjeverodonetskin taistelussa, joka alkoi paria kuukautta myöhemmin toukokuussa 2022.

Virallisesti Viljakaisen kuolemaa ei ole vahvistettu, mikä voi johtua siitä, että hänen ruumista ei ole löydetty tai tunnistettu. Helsingin Sanomien onnistui saada artikkeliin ”Venäjän puolella” vahvistuksia Viljakaisen kuolemasta muista lähteistä. Yhdysvaltalainen Russell ’Texas’ Bentley kertoi Helsingin Sanomille sähköpostitse: ”Pidin Petriä ystävänäni, vaikka emme palvelleet samassa yksikössä tai viettäneet paljon aikaa yhdessä. Hän palveli kunniakkaasti ja hyvin kunnes kuoli taistelussa rintamalla viime vuonna”. (29)

Tietojeni mukaan Viljakainen ei kuitenkaan ole ainoa Venäjän riveissä taistellut suomalainen, joka on kuollut hyökkäyssodan kuluessa. Ukrainalaislähteiden mukaan Bah’mutin alueella käydyssä taistelussa on kuollut suomalaistaustainen Venäjän asevoimiin värväytynyt henkilö. En kuitenkaan ole kyennyt vahvistamaan tietoa ulkopuolisista lähteistä, joten en mainitse henkilön käyttämää taistelijanimeä tai muitakaan yksilöitäviä tietoja.

Venäjän miehitettyä Krimin niemimaa ja käynnistettyä operaattoreillaan sodan Itä-Ukrainassa 2014 sen perustamiin vapaaehtoisjoukkoihin värväytyi mahdollisesti jopa tuhansia kolmansien maiden kansalaisia. Taisteluiden raskaimman aktiivivaiheen päätyttyä osa tästä joukosta palasi takaisin kotimaihinsa. Suomessa he sulautuivat yhteiskuntaan, heitä ja heidän muodostamaa turvallisuusuhkaa ei huomioitu yksittäisiä keskustelunavauksia lukuun ottamatta. Mikäli Venäjän aloittama hyökkäyssota päättyy epämääräiseen rauhaan ja Venäjän nykyjohdon vallassa pysymiseen, näen Eurooppaa uhkaavan merkittävän vaaran ”erikoisoperaatioveteraanien” taholta, joita Venäjän johdon taholta voi olla houkuteltavaa lähettää länteen. Näin toimien Venäjällä vältettäisi Neuvostoliitossa nähty Afganistanin sotaa seurannut efekti, jossa yhteiskunnasta syrjäytyneet veteraanit löysivät itsensä erilaisista rikollisorganisaatioista ja muista ryhmistä, ja joille väkivallan käyttö oli ollut vuosien ajan arkea, ja joilla kynnys sen käyttämiseen on matalalla.  Tässä yhteydessä on hyvä muistaa Saksan parlamentin puolustuskomitean puheenjohtajana toimineen Marie-Agnes Strack-Zimmermannin sanat, hänen viitatessa Venäjän proxyjoukoissa sotakokemusta hankkineisiin henkilöihin:

”Tällaiset todellista sotakokemusta omaavat ihmiset – jotka mahdollisesti tappoivat muita ilman katumusta – ovat vaarallisia yhteiskunnallemme”. (30) Tämä jos mikä meidän on syytä pitää mielessä, ja pitää näitä henkilöitä todellisena uhkana yhteiskuntarauhalle.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/3-12153718

2. https://yle.fi/a/3-12210484

3. https://www.hs.fi/maailma/art-2000002842087.html 

4. https://lansi-savo.fi/uutiset/lahella/95df1333-9574-4be4-be3c-e0c67b1d1c69

5. https://yle.fi/a/3-12153718

6. https://www.hs.fi/maailma/art-2000002842087.html

7. https://www.hs.fi/maailma/art-2000009511795.html

8. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006286131.html

9. https://www.hs.fi/maailma/art-2000009511795.html

10. https://www.sciencenorway.no/conflict-foreign-fighters-terrorism/this-is-where-neo-nazi-foreign-fighters-fought-alongside-communists/1853856

11. EPDE:n julkaisussa “Politically Biased Election Observation – A Threat to the Integrity of International Institutions” käydään esimerkein läpi Venäjän miehittämillään alueilla järjestämiä laittomia ”vaaleja”, ja kuin näiden ”vaalien” tarkkailijoina oli muun muassa eurooppalaisia laitavasemmistoon ja äärioikeistoon kuuluvia poliitikkoja, esimerkiksi taulukot sivuilla: 36–37 ja 38–42. 

12. https://kohudosentti.blogspot.com/2016/08/anna-rannali-luganskin-kansantasavallan.html

13. https://ok.ru/profile/168391131639

14. https://fplnr.su/apparat-fp-lnr/

15. Творчество – это умение видеть то, чего не видят другие.

16. https://yle.fi/a/3-12153718

17. https://kohudosentti.blogspot.com/2010/06/european-court-of-human-rights-urgent.html

18. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/takaisin-viipuriin-

19. https://yle.fi/a/3-8416989

20. https://www.hs.fi/maailma/art-2000009511795.html

21. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701271.html

22. https://x.com/VarisVerkosto/status/1199432934178131968

23. https://theconversation.com/russian-imperial-movement-how-a-far-right-group-outlawed-by-the-uk-is-spreading-terror-across-europe-260825

24. https://united24media.com/latest-news/convicted-italian-child-abuser-who-fought-for-russia-detained-at-airport-after-ukraine-captivity-17339

25. https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/8232346

26. https://united24media.com/latest-news/convicted-italian-child-abuser-who-fought-for-russia-detained-at-airport-after-ukraine-captivity-17339

27. https://www.youtube.com/watch?v=2auRCIsWnAs

28. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/c592f979-3fb3-4d10-aae2-71f97d4337b0 

Huom. toisin, kuin Iltalehden otsikossa väitetään, kyseinen henkilö ei ole Suomen kansalainen.

29. https://www.hs.fi/maailma/art-2000009511795.html

30. https://www.hs.fi/maailma/art-2000009511795.html 

Kirjoituksessa olen hyödyntänyt myös Informnapalmin artikkelia ”Russia opens visas for terrorists operating in Ukraine – leaked passport data of mercenaries”.

Butšasta Kramatorskiin – Kremlin valhe leviää myös suomaisissa verkostoissa

 

Venäjän laajennettua sotaa Ukrainassa kuluvan vuoden helmikuun 24. päivä on Venäjän narratiivia toistava ja tukeva disinformatiivinen viestintä lisääntynyt myös Suomessa. Huhtikuun 7. päivä julkaisemassani blogissa kävin läpi Avoimessa Mediassa julkaistua, Jacques Baudin kirjoittaman ”La situation militaire en Ukraine”-analyysin ensimmäisen osan, poimien sieltä esille, siinä esiintyviä disinformatiivisia väittämiä. Huhtikuun puolella Kremlin propagandakone on jälleen päätynyt kääntämään mustaa valkoiseksi venäläisjoukkojen rikollisen toiminnan – sotarikosten – laajuuden paljastuessa maailmalle Kiovan ympäristössä, sen joukkojen paetessa valtaamistaan alueilta. Sotarikosten ja joukkotuhonnan vertauskuvaksi on muotoutunut Butšan kaupunki Kiovan luoteispuolella, vaikka tämän jälkeen meitä on kohdannut samanlaisia tai jopa vielä brutaalimpia näkyjä lukuisissa kaupungeissa ja kylissä Kiovan, Tšernihivin ja Harkovan alueilla, joilta Venäjä on paennut tahi vetäytynyt.

Ja jos venäläisjoukkojen miehitys oli brutaalia ja rikollista valtaamillaan alueilla, on sen hyökkäyssota yhtä rikollista ja samalla vastenmielistä, josta saimme eilen (8. huhtikuuta) valitettavan esimerkin Kramatorskista, jonka rautatieasemalla oli eilen aamupäivällä tuhatkunta siviiliä odottamassa evakuointia pois Venäjän hyökkäyssodan jaloista ja jonne Venäjä ampui kaksi lyhyen kantaman ballistista ohjusta, mallia OTR-21 Totška-U eli 9K79. Ohjusiskussa kuoli kymmeniä siviilejä, joukossa myös lapsia vammautuneiden lukumäärän noustessa lähelle sataa.

Tapahtumien todellisten kuvausten rinnalle on muotoutunut Kremlin sepittämä valheellinen tarina, jota levitetään maailmalle myös suomalaisten toimesta, joista havaintoja tässä kirjoituksessa. Koskapa kyseessä on selvästi dokumentoidut tapahtumat, tekijä on tiedossa – eräissä tapauksissa, jopa yksikkötasolle saakka, niin katson, että on perusteltua olla piilottamatta (kuvakaappauksissa jne.) sellaisten suomalaisten operaattoreiden nimiä, jotka levittävät Kremlin valheita aktiivisesti ja jotka ovat tietoisesti tehneet valinnan, jakaa propagandaa ja disinformaatiota. Tavallisten kansalaisten osalta olen armollisempi.

Vaikka Butšasta on muotoutunut symboli venäläisjoukkojen tämänhetkiselle julmuudelle ja suoranaiselle pahuudelle Ukrainassa, aloitan aiheen perkaamisen Kramatorskista, koska se on jollain tapaa tekona kyynisempi (myös venäläisten tiedossa oli siviileiden evakuoinnit rautateitse Ukrainan itäosista ja että Kramatorskin rautatieaseman kautta kulkee päivittäin jopa tuhansia siviilejä) ja sen jälkeen alkanut mustan peseminen valkoiseksi muistuttaa monellakin tapaa Malaysia Airlinesin lennon MH17 jälkeistä valkopesua, jossa keskenään ristiriitaiset valheet seurasivat toinen toistaan ja jonka toiminnan tarkoituksena ei suinkaan ollut ihmisiä saada uskomaan venäläisten valheisiin vaan horjuttaa luottamusta, siis se, että ihmiset alkavat epäillä kaikkea myös faktoja.

 

Kramatorsk

Välittömästi ohjusiskun jälkeen venäläispropagandaa levittävä ANNA News uutisoi Venäjän iskeneen Kramatorskin ratapihalla olleeseen ammusjunaan. Totuuden paljastuttua laulu muuttui toiseksi ja alkoi Ukrainan syyttäminen ohjusiskusta Kramatorskiin. (1) Käytännössä sama tapahtui 17. heinäkuuta 2014 kun Malaysia Airlinesin lento MH17 pudotettiin Itä-Ukrainan sotatoimialueen yllä. Ensimmäisissä uutisissa muun muassa Tass raportoi alueella pudotetun Ukrainan ilmavoimien Antonov An-26 kuljetuskoneen, uutinen on edelleen tässä muodossa tass.ru-verkkosivulla. (2) Totuuden paljastuttua alkoi tämä keskenään ristiriitaisten valheiden toistaminen ja levittäminen. Kramatorskin ohjusiskun kohdalla sama kaava toistuu. Venäjä ei valtiotasolla vastaa rikoksistaan vaan ryhtyy syyttämään hyökkäyksen kohteeksi joutunutta tahoa – Kramatorskin kuin myös MH17 tapauksessa Ukrainaa, Syyriassa kaasuaseen käytöstä liittolaisensa Bašar al-Assadin hallinnon vastustajia. Ja aivan kuten MH17 ja Syyrian kohdalla myös Kramatorskin ohjusiskun jälkeen joukko suomalaisia propagandisteja ja Kremlin operaattoreita ryhtyi toistamaan Kremlin valheita – luonnollisesti Janus Putkonen joukon kärjessä.

Kramatorsk ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta Venäjän helmikuussa alkaneen laajan offensiivin alun jälkeen, jolloin Putkonen syyllistyy räikeänluokan valehteluun. Mariupolin sairaalapommituksen jälkimainingeissa Putkonen suolsi samalla tapaa valheita verkkoon ja sama jatkui Venäjän ilmavoimien pommittaessa teatteria Mariupolissa.

Janus Putkonen ei suinkaan ensimmäistä kertaa syyllisty näin räikeään valehteluun, näyttää, että hän pystyy silmää räpäyttämättä julistamaan räikeimmänkin valheen ”totuudeksi” jos se vaan palvelee Kremliä. Olen seurannut hänen työskentelyä tarkemmin jo vuosien ajan ja jos nyt jätän huomiotta viime vuosien koronavirusepidemiaan liittyvän disinformaation ja valehtelun, niin miehitetyn Itä-Ukrainan alueella operoidessaan MH17-propagandan levittäminen on kuulunut hänen ”lempilapsiin” mutta hänen levittämissä tarinoiden joukossa ovat esiintyneet myös ”ukrainalaisten perustamat keskitysleirit” aivan kuten toistuvina saagoina ”ukrainalaisten suorittama Donbasin pommittaminen”, joita tarinoita hän on kuvittanut kuvilla, jotka on otettu esim. Mariupolissa tammikuussa 2015, sen jälkeen kun kaupunkia tulitettiin BM-21 Grad ja BM-27 Uragan raketeilla Venäjän maavoimien upseereiden toimiessa tulenjohtajina ja operaation johdossa. (3)

Jotta tästä kirjoituksesta ei tulisi liian yksipuolinen, on Putkosen toiminnan tarkastelu syytä päättää tähän mutta mikäli lukijoilla on kiinnostusta tutustua hänen toimintaan tarkemmin, on syytä tutustua myös Egorova Leaksin myötä paljastuneisiin asioihin sekä muuhun toimintaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. (4 ja 5)

Suomessa Venäjää tukevan propagandan levittämiseen osallistuu myös kokojoukko laita- ja äärioikeiston edustajia, rekisteröidyistä puolueista erityisen aktiivisesti mukana ovat Valta Kuuluu Kansalle puolueen toiminnassa mukana olevat henkilöt. Kreml-propagandan levittäjien joukkoon kuuluu myös kauneusalanyrittäjä, ja Suomen täydellisissä venäläisnaisissa mukana ollut Sofia Kazakov, joka on VKK-puolueen Helsingin paikallisyhdistyksen varapuheenjohtaja. (6) Kiinnostavaa tässä on myös se, että samat tahot ovat usein aktiivisesti mukana myös koronadenialistien toiminnassa.

Yllä olevassa esimerkkiviestissä Kazakov toistaa Kremlin räikeää valhetta, ettei Venäjän asevoimilla ole käytössä ballistisia OTR-21 Totška-U-ohjuksia, jollaisia näkyi Valko-Venäjällä, aiemmin talvella, kuvatussa videossa ja joissa on Venäjän asevoimien Ukrainan sotilasoperaatiossa käyttämät V-merkinnät. (7) Kokonaisuudessa hänen Facebookiin kirjoittamansa viesti yhdessä manipuloituine kuvineen toistaa Kremlin viestintää dehumanisoiden samalla ukrainalaisia. 

Venäläinen kolonna liikkeellä Valko-Venäjällä valtatiellä M10, kuvassa Totška-U:n laukaisualusta.

Venäjän puheilta vie pohjaa myös havainnot Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta, paikalliset tekivät havaintoja Donetskin kaakkois- ja itäpuolella tapahtuneista ballististen ohjusten laukaisuista jo niinkin varhain kuin maaliskuun alkupuolella. Kyseessä nimen omaa olivat lyhyen kantaman OTR-21 Totška-U:t, joita Venäjän asevoimiin kuuluvat yksiköt ampuivat Ukrainan alueille Donbasissa. Myös eilinen, Kramatorskiin osuneiden ohjusten laukaisu Šahtarskin alueelta ”tarttui” videolle. (8) Putkosen, Kazakovin ja monien muiden rinnalla samalla disinformaationlevittämisen linjalla on myös Johan Bäckman, minkä nyt ei tietenkään pitäisi olla yllätys kenellekään aiempien näyttöjen perusteella.

Kramatorskista takaisin Butšaan – valkopesu jatkuu

Jos ohjusisku Kramatorskiin oli osoitus kyynisyydestä ovat tapahtumat Kiovan (ja muilla Venäjän miehityksestä vapautetuilla alueilla) ympäristössä ja pahuuden symboliksi nousseessa Butšassa osoitus organisoidusta sotarikosten sarjasta – näyttöjen perusteella on täysin perusteltua kuvata venäläisjoukkojen toimintaa organisoiduksi ja tarkoitushakuiseksi. Sanoisinpa, että joukot panivat täytäntöön laaditun strategian, eivät mitään muuta! Ja miksi näin, jo ennen Venäjän laajaa offensiivia Venäjällä oli valtiojohdon sekä merkittävien valtiorahoitteisten medioiden toimesta dehumanisoitu ukrainalaisia jo vuosien ajan: lukuisissa lausunnoissa ja kirjoituksissa vaadittiin toteutettavaksi denatsifikaatiota, käytännössä suunnitelmassa oli kyse ukrainalaisen kulttuurin ja älymystön tuhonnasta – sellaisten henkilöiden ja ihmisryhmien eliminoinnista, jotka ajoivat Ukrainan, kansan ja kulttuurin asiaa. Samankaltaisia de-humanisoivia kielikuvia toistavat myös suomalaiset kremliinit.

@mirkhe twitterissä.

Butšaan kohdannut tuhonta paljastui venäläisjoukkojen vetäydyttyä Kiovan ympäristöstä ja myöhemmin Ukrainan pohjoisosista maalis-huhtikuun vaihteessa. Joukkotuhonnan laajuuden paljastuttua alkoi Kremlin johtama valheiden ja valkopesun makaaberi kampanja, johon osallistui – tavalla tai toisella – myös joukko suomalaisia tai Suomessa asuvia kremliinejä. Alla olevassa kuvakaappauksessa Kazakovin viestistä toistuu tyypillisten Kremlin levittämien Butša-valheiden ohella myös QAnon-salaliittoteoreetikoiden viljelemä ”Great reset”.

Huom. kuvakaappauksessa vain tekstisosuus, joka on tarkastelun kannalta tärkeämpi.

Seuraava kuvakaappaus Johan Bäckmanin ja Leena Hietasen yhteisestä striimistä pitääkin sisällään lähes kaiken venäläisen imperialismin ja fasismin kliseet ryyditettynä Kremlin, Butšan englannin kielisestä nimestä (Bucha) kehittämästä, salaliittoteoriasta, joka sekin on jo vallannut alaa erilaisten salaliittoteoreetikoiden joukossa, ja miksipä ei olisi vallannut, kun kerran Kremlin operaattorit ovat jo vuosien ajan aktiivisesti verkostoituneet näihin ryhmiin. Kuvasta on helposti bongattavissa venäläisen fasismin tunnus Z; Yrjön nauhan oranssimusta; mainostaapa Bäckman Aleksandr Duginiakin, joka hänkin on omalta osaltaan vaikuttanut nyky-Venäjän kehityskulkuun.

Tämä Kremlin tarinaa myötäilevä kerronta leviää erilaisten vaihtoehto- ja vastamedioiden sekä sosiaalisen median alustojen kautta olennaisesti laajemmalle. Reformi Studion Panu Huuhtanen aivan kuten Tokentuben perustaja Juha Korhonen höystävät tarinaa NATO-vastaisella agendalla, joka pitää sisällään selkeää disinformaatiota ynnä salaliittoteorioita, minkä tähden tämän joukkion NATO-vastaisuus on mielestäni älyllisesti epärehellistä ja Kremlin toimintaa edesauttavaa yhteiskuntaa hajottavaa toimintaa. Sosiaalisesta mediasta löytyy myös runsaasti salanimen tms. takaa kirjoittelevia, joilla on kerronnassaan selkeä Kremlin agendaa myötäilevä sävy – eikä vain sävy, vaan esim. velivenalainen.fi Twitterissä suoltaa myötäilyn rinnalla ehtaa propagandaakin.

Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin näkyvä ja läntistä rintamaa yhdistävä rooli on tuonut mukaan suomalaiseenkin Kreml-myönteiseen propagandaan selkeän antisemiittisen vivahteen.

On varmaa, että suomalaisellekin yleisölle tullaan tarjoamaan jatkossakin vastaavaa, Venäjän tekemien sotarikosten valkopesua. Pidän myös varmana, että Ukrainan kuin myös Ukrainan tukijoiden dehumanisointi tulee lisääntymään – natonatsit, russofobit, satanistipedofiilit tulevat osaksi arkipäivän kieltä yllämainitulle joukolle.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://twitter.com/JulianRoepcke/status/1512365048018132997 

2. https://tass.com/world/741164 *

3. https://informnapalm.org/en/the-anniversary-of-mariupol-rocket-attack-who-led-it-and-what-is-known-about-them-in-2019/

4. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/ 

5. https://khpg.org/en/1508187981 

6. https://seura.fi/tolkun-henkilo/rokotevastustajien-rahoille-loytyi-ottaja-vkk-puoluelaisten-oma-laakariasema/ 

7. https://twitter.com/MotolkoHelp/status/1509099435262976000 

8. https://twitter.com/EuroMaydan/status/1512363336813490178 

*: Kuvakaappaus uutisesta.

Informaatiosotaa, valeuutisia ja mahdollisia false-flag-operaatioita

 

Venäjän jatkaessa mittavia joukkojen siirtoja Valko-Venäjälle, Ukrainaan rajoittuville alueille omalla maaperällään sekä Ukrainalta miehittämillään alueilla, on sen Ukrainaan kohdistama propaganda yhdistettynä laaja-alaiseen vaikuttamiseen myös lisääntynyt merkittävästi viime vuoden lopulta lukien. Tähän propagandamateriaalin levittämiseen myös suomalaiset operaattorit mittavan hyödyllisten idioottien armeijan tuella ovat osallistuneet, jota aihetta sivusin taannoisessa blogissani.

Helmikuun 3:nnen päivän keskustelusessio meni Bäckmanilla hetkittäin kirjamarkkinoinniksi, Venäjän narratiivia tukevaa propagandaa ja disinformaatiota milloin kenenkin kirjoittamana, kuvassa edesmenneen Matti Rossin kirjoittamaa soopaa. Rossin menneisyyteen kuului, vastenmielisenä tekona, unkarilaisen kirjailija Dénes Kissin ilmiantaminen neuvostovastaisen mielipiteen esittämisestä.

Venäjä on kohdistanut Ukrainaan jo vuosien ajan, hetkittäin hyvinkin laaja-alaisia, disinformaatio-operaatioita. Kampanjoiden lukumäärästä antaa osviittaa Euroopan ulkosuhdehallinnon alaisen disinformaatiota vastustavan EUvsDisinfo-hankeen kokoama aineisto, jonka mukaan hankkeen vuodesta 2015 lähtien havaitsemista 13 500 Venäjän toteuttamasta disinformaatio-operaatiosta Ukraina mainitaan yli 5 200 tapauksessa, mikä on lähes 40 prosenttia kaikista tapauksista hankkeen tietokannassa. (1) Meidän on kuitenkin muistettava se, että sota Ukrainassa alkoi huhtikuussa 2014 mutta Venäjän Ukrainaan (ja ukrainalaisiin) kohdistamat disinformaatio-operaatiot ja -kampanjat, jotka ovat yhdistettävissä edelleen jatkuvaan kokonaisuuteen, alkoivat laajamittaisemmin Viktor Janukovitšin kukistaneen Euromaidanin kuluessa, (Euromaidan alkoi 21. marraskuuta 2013).

Krimin niemimaan miehitystä Venäjä perusteli alueen venäläisväestöön kohdistuvalla uhalla, venäläismedioiden uutisoidessa toistuvasti etnisen vainon mahdollisuudella – jollaista niemimaan venäläisväestöön ei kohdistunut tuolloin, eikä ole kohdistunut miehitysvuosinakaan. Sen sijaan niemimaalla harjoitetaan laajamittaista vainoa miehittäjän toimesta Krimin tataareja kohtaan (tätä vainoa voi perustellusti myös kutsua etniseksi ja uskonnolliseksi vainoksi) sekä kaikkia niitä henkilöitä ja ryhmiä kohtaan, jotka tavalla tai toisella vastustavat Venäjän miehityshallinnon toimia.

Venäjä toisti samaa narratiivia ajaessaan Ukrainan etelä- ja itäosat kaaokseen Krimin niemimaan miehityksen jälkeen kevättalvella ja keväällä 2014. Venäläismedioissa kuvailtiin Ukrainan tuoreen hallinnon perustavan keskitysleirejä Ukrainan itäosien venäläisväestölle – tarinaa tässä muodossaan ei kuitenkaan ollut tuore, jo Oranssin vallankumouksen aikaan venäläismediat ryhtyivät täyttämään informaatioavaruutta tarinoilla keskitysleireistä, jonne venäläiset kerätään. Venäjän laajoista disinformaatio-operaatioista eräät yksittäistapaukset nousivat hetkellisesti globaaliin tietoisuuteen – ikävä kyllä porautuen myös joidenkin mieliin tosina vaikka valetta olivatkin. Tällaisesta voimme nostaa esille ”ristiinnaulitun pikkulapsen” -tapauksen, jolloin, myöhemmin Galina Pysnyakiksi tunnistettu militantin vaimo esiintyi venäläiselle Pervyi Kanalille (ven. Первый Канал) hyvin pian Itä-Ukrainan sotatoimien alettua keväällä 2014, kertoen miljoonille katsojille, kuinka ukrainalaisjoukot ristiinnaulitsivat Slovjanskissa kolmivuotiaan lapsen äitinsä silmien edessä. (2) Tarina paljastui hyvin pian valheeksi, härskiksi propagandaksi, mutta se ehti jo lyödä leimansa maataan puolustaviin ukrainalaisiin. Pysnyakilla itsellään oli muitakin propagandistisia rooleja venäläismedioille kyseisenä keväänä ja kesänä.

Heinäkuun 17. 2014 ja Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen jälkeen venäläispropagandan ja disinformaation vuo kasvoi ennennäkemättömiin mittoihin. Tämän tapauksen myötä Venäjä valjasti käyttöönsä käytännössä kaikki vähänkään merkittävämmät venäläiset mediat, joihin maan hallinto kykeni vaikuttamaan. Merkittävään rooliin nousi myös IRA eli Pietarin trollitehdas ulkomaille ulottuvine verkostoineen. Tukea kampanjalleen Venäjä sai myös suurelta joukolta ulkomaisia vasta- ja valemedioita sekä näiden rönsyilevältä verkostolta, joka ulottui myös Suomeen asti. Venäjän disinformaatiokuoroon yhtyivät myös lukuisat hyödylliset idiootit. Kaistale tästä propagandavuosta blogissani ”MH17: propagandaa tuutin täydeltä”.

Venäjän nykyisistä toimista tulee eittämättä mieleen kevät 2014, jolloin se halusi maailman kohdistavan katseensa Ukrainaan – maan uuteen hallintoon ja kansalaisiin, joita venäläismediat resonaattoreineen nimittelivät ja mustamaalasivat parhaimman taitonsa mukaan onnistuen tehtävässään ainakin eräiltä osin. Toiston myötä läpi löivät etninen puhdistus-narratiivi sekä separatismi- ja sisällissota-narratiivit eräiden halpahintaisten nimitysten, kuten ”Kiovan juntta” ja ”ukrainalaisnatsit” rinnalla. Hävettävintä tässä on se, että näitä narratiiveja ryhtyivät toistamaan lukuisat poliitikot myös täällä lännessä – Suomessakin poliitikot entisestä ulkoministeristä Paavo Väyrysestä alkaen. (3)

Tällä hetkellä Venäjä hyödyntää disinformaatio- ja propagandaverkostojaan rummuttaessaan Ukrainan muodostamasta uhasta ja tulevasta hyökkäyksestä milloin Itä-Ukrainan miehitetyille alueille tai vaihtoehtoisesti Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle. Tämä tarina sai tilaa myös taannoisessa, Johan Bäckmanin juontamassa, disinformaatikkojen ja vastamedioiden edustajien Suuressa Nato-keskustelussa, jolloin miehitetyssä Luhanskissa asusteleva UMV-lehden päätoimittelija Janus Putkonen spekuloi Ukrainan suorittamalla sotilasoperaatiolla. Putkosen spekulaatio käy yksiin venäläismedioiden tarinoiden kuin myös miehitettyjen alueiden ”viranomaistahojen” lausuntojen kanssa, (4) mutta totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission havainnot eivät tue tätä tarinaa, sen sijaan ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havaintojen perusteella on aiheellista pohtia sitä, että suunnitteleeko Venäjä jonkin sortin operaatiota miehitetyillä alueilla tai miehitetyiltä alueilta käsin? Kalustohavaintojen ohella ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoita on häiritty miehitetyillä alueilla heidän suorittaessa tehtäväänsä. (5 ja 6)

Venäjän rinnalle, Ukrainaan kohdistetun propagandan ja syytösten tuottaja on astunut aiempaa voimakkaammin diktaattori Lukašenkan johtama Valko-Venäjä. Maan ulkoministeriö syytti aiemmin tällä viikolla Ukrainaa tiedustelulennokilla suoritetusta ilmatilanrikkomisesta. Valko-Venäjän ulkoministeriön edustajan mukaan ukrainalainen tiedustelulennokki tunkeutui Valko-Venäjän ilmatilaan 24. tammikuuta 2022, ulkoministeriön edustajan mukaan tiedustelulennokki ammuttiin alas Brestin kaupungin eteläpuolella sijaitsevan, maan asevoimien, harjoitusalueen yllä. Ukrainan ulkoministeriö kiisti välittömästi tapahtuneen.

Todisteeksi pudotuksesta Valko-Venäjän ulkoministeriö esitti kuvan vaurioituneesta tiedustelulennokista väittäen sen olevan ukrainalaisen Spectator M1-tiedustelulennokin. Valko-Venäjän alas ampumaksi väittämä ja ukrainalainen Spectator M1-tiedustelulennokki eroavat kuitenkin merkittävällä tavalla toisistaan. Informnapalm käy tiedustelulennokkien välisiä eroja läpi artikkelissaan “Belarus and Russia use a DIY drone as an excuse for (info)attack on Ukraine”. Sen sijaan kyseinen tiedustelulennokki muistuttaa huomattavan paljon venäläisjoukkojen käyttämään aseistettua lennokkia, joka törmäsi voimalinjan pylvääseen Itä-Ukrainassa Hnutoven kylän lähellä eilen (5. helmikuuta).*

Pohjaa Valko-Venäjän edustajien syytöksiltä vie myös se, että mainitulla Brestin kaupungin eteläpuolella sijaitsevalla harjoitusalueella satoi sosiaalisessa mediassa jaettujen tietojen mukaan lunta vasta 26. – 27. tammikuuta, eli maa ei voinut olla ”valkoinen” 24. tammikuuta, jolloin välikohtaus Valko-Venäjän mukaan tapahtui.

Viime päivinä ja viikkoina huomiota ovat herättäneet Yhdysvaltojen esittämät, nimettömiin lähteisiin pohjautuvat väitteet, suunnitteilla olevista false-flag-operaatioista, joilla Venäjä oikeuttaisi invaasionsa Ukrainaan. (Huom. lukijani toki tietävät, että Venäjä on jo kaulaansa myöten osallisena Ukrainan sodassa, joten mahdolliset operaatiot ovat vain osa peliä, jonka myötä Venäjä voisi avoimesti perustella osallistumisensa Ukrainan sotaan). Viimeisimmässä näistä Yhdysvaltojen valtiohallinto esitti, nimettömiin lähteisiin pohjaten, väitteen, jonka mukaan Venäjällä olisi valmisteilla video, joka esittäisi ukrainalaisten hyökkäystä joko Venäjälle tai Itä-Ukrainan miehitetyille alueille. Venäjä kiistää väitteet tällaisesta suunnitelmasta verraten sitä ”salaliittoteoriaan”.

En nyt ota kantaa suoraan siihen, kuinka uskottava Yhdysvaltojen esittämä väite on, meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että Venäjällä ja sen edeltäjällä Neuvostoliitolla on pitkä historia esilaisten false-flag-operaatioiden suunnittelussa ja toteuttamisessa – eikä meidän tarvitse mennä vuoteen 1939 ja Mainilan kylään löytääksemme näistä todisteita. Niitä löytyy käynnissä olevasta sodastakin, ja ainakin osa näistä on sellaisia, jotka merkittävästi laajempina kävisivät oikeanlaisesta lavastuksesta. En edes ryhdy arvioimaan kuinka usein Venäjän johtamat joukot ovat syyllistyneet pienimuotoisiin lavastusoperaatioihin, mutta ainakin yhdestä sellaisesta on saatu France24:n toimittajien nauhoittamana (ja kuvaamana) kouriintuntuvia todisteita. (7) Kyseisenä hetkenä France24:n toimittajat olivat tutustumassa miehitetyillä alueilla rintamaolosuhteisiin. Samaan toimittajadelegaatioon kuului myös Janus Putkosen päätoimitteleman DONi Newsin kaksi toimittajaa, ranskalaistaustainen Christelle Néant sekä taajaan Putkosen ja Bäckmanin kanssa yhteistyötä tehnyt, viime kesänä kuollut, lukuisille propagandamedioille työskennellyt Katya Katerina eli Jekaterina Vasilenko. Videolla militanttijoukkojen edustajana esiintynyt henkilö keskustelee (ymmärtääkseni) juuri Jekaterina Vasilenkon kanssa, alla heidän (videolle käännetty) sananvaihto, alkaen ajassa 02:40-:

Militantti: ”So what do we have to do?”

JV: “You need to show us how the Ukrainians are violating the ceasefire”.

Militantti: “Ok! I’ll dress my guys up in Ukrainian uniforms, no-one will know”.

JV: “Cool. I suggested that to the bosses already, they’re thinking about it”.

Sananvaihto on kaikella tapaa luontevaa ja normaalilta vaikuttavaa, aivan kuin kävisivät keskustelua, jollaisen ovat käyneet kymmeniä kertoja aiemminkin. Toimintaan on myös ennalta varauduttu univormujen muodossa. Vastaavan havainnon ”tulitaukorikkomuksen” järjestämisestä oli tehnyt jo aiemmin samana syksynä VICE-Newsin toimittaja Jake Hanrahan.

Jokainen ymmärtää, että tällainen toiminta ns. toimittajilta (France24 julkaisemalla videolla niin Néantilla kuin Vasilenkollakin oli selvät ”Press”-merkit vaatteissaan) on moraalisesti väärin. Toiminnallaan he välillisesti vaarantavat alueella liikkuvien oikeiden toimittajien hengen ollessaan mukana suunnittelemassa propagandanäytöksiä. Sen ohella, että toiminta on moraalisesti arveluttavaa, ollaan samalla siirtymässä tilanteeseen, jossa ns. toimittaja, ottaessaan aktiivisen roolin, muuttuu joksikin muuksi kuin toimittajaksi – hän on taistelija tai terroristi.

Venäjän johtamien joukkojen ja propagandamedioiden Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla harjoittaman toiminnan perusteella, voidaan päätellä, että tällaisia lavastuksia on järjestetty enemmänkin. Oma lukunsa lavastusten joukossa ovat venäläisjoukkojen tarkoitukselliset, miehitetyillä alueilla siviilikohteisiin kohdistamat tuli-iskut, joissa on käytetty kranaatinheittimiä, tykistöä ja jopa raketinheittimiä. Yksistään Donetskiin on kohdistettu useita tällaisia iskuja, esim. 29. – 30. elokuuta 2016 illan ja yön kuluessa Donetskissa tulitettiin useita kohteita 82 mm kranaatinheittimillä. Paikallisten tekemien havaintojen mukaan Kyivskin aluetta tulitettiin kaakko-etelä-suunnasta eli Donetskin keskustan suunnasta ts. alueelta, joka on ollut koko sodan ajan Venäjän johtamien joukkojen hallussa.

* * *

Niin positiivinen asia kuin se onkin, niin en usko, että Venäjän propagandakoneelle on suurikaan menetys se, että YouTube sulki venäläispropagandaa tuottavia ja jakavia kanavia. Suljetut kanavat toimivat miehitettyjen alueiden (Donetsk ja Luhansk) ”viranomaiskanavina”. YouTuben mukaan kanavien toiminta lakkautettiin YouTuben yhteisösääntöjen rikkomisen vuoksi, (”terminated for violating YouTube’s Community Guidelines”). (8)

Sosiaalisessa mediassa on aivan aiheellisesti ihmetelty sitä, että kyseiset tilit ovat saaneet toimia näinkin monta vuotta vaikka niiden tarkoitus on ollut selvä perustamisestaan lähtien.  Niiden kautta oli levitetty runsaasti propagandaa ja disinformaatiota, ja ne olivat osa Venäjän informaatiosodankäynnin kalustoa. YouTuben päätös sulkea kyseiset kanavat on kuitenkin signaalina tärkeä, vaikkakin liian myöhään tehty.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/uutiset/3-12301860 

2. https://www.stopfake.org/en/russian-disinfo-patterns-same-actors-different-sets/ 

3. https://www.paavovayrynen.fi/2021/04/15/suomikin-on-osavastuussa-ukrainan-kriisista/ 

4. https://www.bbc.com/news/world-europe-60140566 

5. https://www.osce.org/files/2022-02-05 Daily Report.pdf?itok=77149 

6. https://www.osce.org/files/f/documents/0/1/510458.pdf 

7. https://www.france24.com/en/20161014-video-reporters-donetsk-dependent-republic-russia-ukraine-weapons 

8. https://meduza.io/en/news/2022/02/04/youtube-blocks-channels-belonging-to-the-donetsk-and-luhansk-people-s-republics 

Lähteenä on käytetty myös toimittaja Tadeusz Giczania.

*:

Valkovenäläisen uutistoimisto ATN:n julkaisema kuva pudotetuksi väitetystä lennokista.

ETYJ:n kalustohavaintoja miehitetyssä Itä-Ukrainassa syyskesällä 2021

 

Aiemmin tänä vuonna (huhtikuussa 2021) kirjoitin ETYJ:n epäkiitollisesta asemasta Ukrainan sotanäyttämöllä. Kirjoituksessani sivuan aihetta, nostaen myös esiin ETYJ:n toimintaan Itä-Ukrainassa ja Venäjän miehittämällä rajaseudulla, Venäjän taholta kohdistettua tahi masinoitua haitantekoa, joka olennaisella tapaa heikentää ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden sekä Venäjän puolella toimineiden tarkkailijoiden työskentelyä – eräissä tapauksissa estäen työskentelyn kokonaisuudessaan. Aloitan kirjoitukseni tuomalla esiin eräiden ETYJ:n jäsenmaiden edustajien julkaisemia, ETYJ:n Ukrainan monitorointimissioon kuuluvien tarkkailijoiden havaintoja raskaasta kalustosta miehitetyillä alueilla.

Vielä vuoden 2020 alkupuolella ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio julkaisi harvakseltaan kuva- ja videoaineistoa Ukrainan maaperältä pyrkien niiden avulla osoittamaan havaintojensa paikkansapitävyyden, sekä sen, kuinka Itä-Ukrainan miehitetyille alueille (ETYJ:n raporteissaan käyttämä ilmaus on ”non-government controlled”) virtaa materiaalia Venäjältä, Venäjän miehittämän rajaosuuden kautta. Viime vuoden kuluessa ETYJ:n toimintatapa kuitenkin muuttui, eikä kesä 2020 jälkeen kuva-aineistoa juurikaan ole julkaistu, vaikka raporteista löytyy edelleen runsaasti mainintoja kalustohavainnoista – joukossa myös havaintoja Venäjän asevoimilla käytössä olevista moderneista järjestelmistä:

”21/9/2021 1 Target and acquisition radar (51U6 Kasta-2E1) Near Rozivka (37km north-east of Donetsk)”. (1)

Tämän vuoden helmikuussa ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio teki ensimmäisen havainnon 51U6 Kasta-2E1-järjestelmään kuuluvista ajoneuvoista. Havainto tehtiin Buhaivkan harjoitusalueella (n. 35 km miehitetystä Luhanskista lounaaseen).

Tänä syksynä ETYJ:n edustajamaille esiteltiin kuvatodisteina joukko ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havainnoista, todisteiden joukossa on kuvia miehitetyiltä alueilta, joissa Minsk-II-sopimuksessa kiellettyjä asejärjestelmiä on joko liian lähellä rintamalinjaa tai sovittujen varastointialueiden ulkopuolella (ilman lupaa).

 

Ternove

Syyskuun 14. päivä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat lennättivät mini-tiedustelulennokkia Ternoven itäpuolella sijaitsevan harjoittelu- ja tukikohta-alueen yllä, havaiten alueella –

“14/9/2021 7 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika, 122mm) In a training area near Ternove (57km east of Donetsk), where imagery also revealed the presence of 44 armoured combat vehicles”. (2)

Ternoven kylän itäpuolella, etelään Torezista, sijaitseva alue otettiin harjoittelukäyttöön talvella 2015, jolloin yleisesti alueen kuvailtiin sijaitsevan Torezin eteläpuolella. Satelliittikuvien perusteella alueelle oli pystytetty helmikuussa 2015 ensimmäiset teltat, jolloin alueelle oli myös varastoitu erilaisia ajoneuvoja. Toiminnan alku alueella näyttää ajoittuvan aikaan, jolloin Debaltseven taistelu käytiin, 14. tammikuuta – 20. helmikuuta 2015.

Alueen sijainti on myös varsin keskeinen, Venäjältä Kuybyshevon alueelta on vain joitain kymmeniä kilometrejä maanteitse Torezin taajama-alueelle, josta Debaltseveen on maanteitse matkaa reilut 60 km ja länteen, Donetskiin 70 km.

Satelliittikuvien sekä muun kuva-aineiston perusteella näyttää siltä, että vuoden 2015 kuluessa miehitetyille alueille sijoitetut joukot harjoittelivat alueen laajalla pelto- ja tasankoalueella. Laajahkot tie- ja maanrakennustyöt Ternove-Torez-alueella alkoivat syksyllä 2015, seuraavan vuoden puolella alkoivat jo rakennustyöt. Sotavuosina alueelle on rakennettu lukuisia kiinteitä rakennuksia sekä suuri joukko (kymmeniä) suojia kalustolle. Tätä nykyä alue kuuluu merkittävimpiin sotavuosina Itä-Ukrainan miehitetyille alueille rakennettuihin rotaatio- ja varastotukikohtiin, jonka ympärillä on laajat tasankoalueet mekanisoitujen- ja panssarijoukkojen harjoitteluun.

Pokrovka

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havainto 14. syyskuuta 2021 –

“14/9/2021 3 Multiple launch rocket systems (BM-21 Grad, 122mm) In a training area near Pokrovka (36km east of Donetsk), where imagery also revealed the presence of 13 armoured combat vehicles”. (2)

Kannattaa huomioida, että havaittujen 122 mm 9K51 , BM-21 Grad raketinheittimet on yritetty naamioida näyttämään tavanomaisilta kuorma-autoilta. Kyseessä on yksi esimerkki siitä, kuinka miehitetyillä alueilla operoivat joukot pyrkivät hämäämään tarkkailijoita ja mahdollisesti tarkkasilmäisiä paikallisia – unohtamatta myöskään Ukrainan asevoimia. Ukrainalainen Informnapalm on aiemmin julkaissut artikkeleja vastaavista (ja paremmin toteutetuista) naamioinneista. (3)

Miehitysjoukot ottivat Pokrovkan alueen käyttöönsä syksyllä 2015, kuitenkin siten, että ensimmäisinä vuosina käyttö oli pienimuotoista eikä merkittäviä rakennus tai kaivuutöitä alueella tehty. Syksyn 2018 jälkeen Pokrovkan kupeessa sijaitseva alue on ollut merkittävämmässä käytössä. Nykyään alueelle on varastoitu pysyvästi kalustoa ja materiaalia. Peltojen keskellä sijaitsevalla alueella on mahdollista suorittaa myös ammuntoja sekä taisteluharjoituksia.

Novoselivka

Elokuun 30. päivä ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijat lennättivät mini-tiedustelulennokkia miehitetyn Horlivkan kupeessa, Novoselivkan kylän itäpuolella sijaitsevan harjoittelu- ja varikkoalueen yllä, jolloin havaittiin muun muassa seuraavasti kalustoa –

“30/8/2021 3 Self-propelled howitzer (2S1 Gvozdika, 122mm), 7 Tank (probable T-72) In a training area near Novoselivka (37km north-east of Donetsk) Mini-UAV”. (4)

Novoselivkan harjoittelualueen kohdalla on hyvä huomioida sijainti noin 15 kilometrin päässä rintamalinjasta, aivan miehitetyn Horlivkan kaakkoispuolella. Edellisestä seuraa se, että esim. ETYJ:n havaitsemilla 122 mm 2S1 Gvozdika panssarihaupitseilla on mahdollista tulittaa erikoisammuksilla (RAP) Ukrainan asevoimien asemia pohjoinen-luode-länsi-sektorilla Novoselivkan tukikohdasta käsin. Miehitetyn Horlivkan alueelle sijoitetut joukot harjoittelevat säännöllisesti alueella.

Toiminta Novoselivkassa on alkanut jo heinäkuussa 2015, ETYJ:n julkaisemissa kuvissa näkyvistä rakenteista ensimmäiset ovat vuodelta 2017.

Novyi

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden havainto 24. syyskuuta 2021 –

”3 Towed howitzer (2A36 Giatsint-B, 152mm) Near Novyi (54km west of Luhansk) Mini-UAV”. (5)

152 mm 2A36 Giatsint-B kenttätykit havaittiin Novyin kylän lähellä, noin 11 kilometriä rintamasta. Alueella ei ole satelliittikuvissa (viimeisin päivitys Google Earth 7/2020) havaittavia kaivantoja, joten kyseessä ilmeisen tuore sijoitusalue kenttätykeille. ETYJ:n havainto voi selittää sen, miksi kesän ja alkusyksyn kuluessa Ukrainan asevoimien kohteita on tulitettu Popasna-Krymske-sektorilla toistuvasti 152 mm tykistöaseilla.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla operoivat 1. armeijakunta ja 2. armeijakunta, jotka kuuluvat Venäjän eteläisen sotilaspiiriin kuuluvan 8. armeijan alaisuuteen. Novotšerkassissa esikuntaa pitävän 8. armeijan komentajana toimii kenraaliluutnantti Andrei Ivanovitš Sitševoi.

ETYJ:n työskentely on kohtuuttomasti vaikeutunut viimeaikoina Venäjän ja sen operaattoreiden toimesta Ukrainalta miehitetyillä alueilla kuin myös Rostovin oblastin alueella Venäjällä, jossa Venäjän toimien seurauksena ETYJ:n tarkkailuoperaatio päättyi kahdella Venäjän alueella olevalla raja-asemalla, Gukovossa ja Donetskissa (pieni kaupunki Venäjällä), syyskuun 30. päivä. (6)

On hyvä huomioida, että ETYJ:n tarkkailuoperaatio kyseisellä Venäjän miehittämällä reilun 400 kilometrin pituisella rajaosuudella oli lopulta nimellistä, koska:

”Gukovo and Donetsk are only two out of twelve official border-crossing points from Russia into Ukraine’s Donbas. - - -

The observers were authorized to watch an area of just a few hundred meters on either side of the Gukovo and Donetsk border posts. The observers were not allowed to use binoculars, photographic cameras, or drones. - - -

What the observers could do was simply to watch vehicles and travelers crossing the border in either direction. - - -

The Observer Mission looked at the truck convoys (many of them with the markings of Russia’s Ministry of Emergency Situation, a militarized institution), but the OM was not authorized to check the cargoes. It could, at most, see the closed crates aboard the trucks upon request. At Gukovo, the railroad track passes near the border station, and trains were regularly passing by. But the OM’s viewing position prevented it from actually seeing the trains; it could only report officially that it was hearing the sound of trains passing.” (7)

Tällä viikolla ETYJ:n tarkkailuoperaatio Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on kokenut huomattavia takaiskuja. Lokakuun 18. miehitetyssä Horlivkassa venäläisjohtoiset joukot ja ”paikalliset mielenosoittajat” saartoivat ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tukikohdan estäen partioiden liikkeellelähdön aamulla. (8) Myös miehitetyn Donetskin alueella on rajoitettu ETYJ:n Ukrainan monitorointimission tarkkailijoiden liikkumista.

Tapahtunut on seurausta Ukrainan asevoimien ja turvallisuuspalvelu SBU:n viimeviikkoisesta operaatiosta, jossa vangittiin Zoloten-alueella JCCC:n tarkkailijaksi pukeutunut, sotamieheksi itsensä esitellyt, Andrei Kosjak. Dokumenttien mukaan kyseinen henkilö on upseeri ja palvellut useamman vuoden ajan miehitettyjen alueiden joukoissa. Kuulusteluissa hän on kertonut olevansa Venäjän kansalainen.

Vangittaessa Kosjakilla oli hallussaan myös henkilökohtaista aseistusta, mikä on Ukrainan ja Venäjän allekirjoittaman, JCCC:n tarkkailijoita koskevan sopimuksen vastaista. Toiseksi Kosjakilla oli ”Luhanskin kansantasavallan” ”henkilödokumentit”, mikä sekin on käytännössä sopimusrikkomus. Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen mukaan JCCC:n tarkkailijat ja valvojat voivat olla vain Ukrainan tai Venäjän kansalaisia.

Kosjakin tapaus on siirretty Ukrainan syyttäjäviranomaisten tutkittavaksi. Ukrainan asevoimien tiedonannon mukaan vangittu Kosjak kuului neljän henkilön partioon, joka liikkui Zoloten-alueella, tiedustelutehtävissä. Seurattuaan ryhmän toimintaa ja liikkeitä Ukrainan kontrolloimilla alueilla, Ukrainan asevoimat ja turvallisuuspalvelu SBU tekivät päätöksen yhden henkilön vangitsemisesta.

* * *

Luonnollisesti kirjoituksen alkupuolella esitellyt kalustohavainnot käsittävät vain häviävän pienen osan ETYJ:n Ukrainan monitorointimission partioiden tekemistä havainnoista, osce.org-verkkosivulta löytyvät kattavat raportit.  

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.osce.org/files/2021-09-23 Daily Report_ENG AMENDED.pdf?itok=53651

2. https://www.osce.org/files/2021-09-16 Daily Report_ENG AMENDED.pdf?itok=61409

3. https://informnapalm.org/en/zapad-2017-informnapalm-sent-100-000-russian-soldiers-belarus/

4. https://www.osce.org/files/2021-09-02 Daily Report_ENG.pdf?itok=04461 

5. https://www.osce.org/files/2021-09-26-27 Daily Report_ENG.pdf?itok=55246 

6. https://www.osce.org/observer-mission-at-russian-checkpoints-gukovo-and-donetsk/499387 

7. https://jamestown.org/program/the-curtain-falls-on-a-russian-osce-charade-in-ukraine/ 

8. https://www.reuters.com/world/europe/osce-mission-eastern-ukraine-suspends-operations-amid-protests-2021-10-17/ 

Lähteenä käytetty myös pressjfo.news’in Facebook-sivua sekä Новинарня-verkkosivua.