Vovan tavoitteena etninen puhdistus Ukrainassa –

 

eli lapsikaappaukset perustana ukrainalaisen identiteetin tuhoamiseen

Venäjä laajentaessa sotaa Ukrainassa aamuyön tunteina 24. helmikuuta 2022 sen tosiasiallisena tarkoituksena oli vallanvaihto Ukrainassa yhdistettynä Ukrainan valtiorakenteiden ynnä kansan ja kulttuurin sekä identiteetin tuhoamiseen jollain aikavälillä – suunnitelmaa voi kutsua kansanmurhaksi. Venäjän laajan offensiivin alusta on kulunut jo reilu vuosi, viime vuoden keväästä lukien olemme olleet pakotettuja lukemaan toistuvasti mitä kauhistuttavimpia uutisia venäläisjoukkojen Ukrainassa toteuttamista julmuuksista – sotarikoksista.

Lukiessamme vuodenpäivät sitten ensimmäisiä uutisia venäläisjoukkojen toteuttamista julmuuksista Ukrainassa, moni toivoi kyseessä olevan yksittäisten tekojen, jotka jollain tapaa liittyvät taistelutilanteeseen sekä taisteluihin osallistuvien joukkojen kurinpito-ongelmiin ja kehnoon motivaatioon. Ukrainan vapauttaessa miehitettyjä alueita Kiovan ympäristössä, totuus alkoi paljastua, kyse ei ollut yksittäisistä teoista vaan järjestelmällisesti toteutetuista teloituksista ja ukrainalaissiviileiden kiduttamisista sekä muista heihin kohdistetuista julmuuksista, kuten raiskausten käyttämisestä aseena. Butša ja Irpin Kiovan esikaupunkialueella olivat alku julmuuksien brutaalille, yhä jatkuvalle, näytelmälle – totaaliselle pahuudelle.

Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) antoi  17. maaliskuuta 2023 kansainvälisen pidätysmääräyksen Vladimir Putinista, samalla kertaa pidätysmääräys annettiin myös Venäjän lapsiasiainvaltuutetusta Marija Lvova-Belovasta. (1) Perkasin aihetta 23. maaliskuuta julkaisemassa kirjoituksessani Vova, olemme iloisia nähdessämme sinut Haagissa – Вова, мы так рады видеть тебя в Гааге! Tässä kirjoituksessa pureudun tarkemmin Venäjän suunnitelmaan Ukrainan ja ukrainalaisten tulevaisuuden tuhoamiseksi. Suunnitelmasta, johon kuuluvat laajamittaiset puhdistukset, lasten ja aikuisten sijoittaminen uudelleenkoulutusleireille, ukrainalaisuuden kitkeminen tulevista sukupolvista. Tästä kaikesta tulee eittämättä mieleen Hitlerin Saksa ja joukkotuhonta. Putinin ei kuitenkaan ole tarvinnut ottaa mallia Hitlerin Saksasta, oppi-isä löytyy lähempää – Josif Stalinista, jonka vainoharhainen hallinto on pannut täytäntöön lukuisia toimenpiteitä, joihin Vladimir Putinin hallinto on ryhtynyt viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Osaa näistä metodeista on toteutettu aiemminkin Venäjällä sekä sen käymissä avoimissa tai proxy-sodissa Moldovasta Tšetšenian sotien kautta Georgiassa käytyyn sotaan. Niitä on nähty toteutettavan myös Syyriassa ja muualla Lähi-idässä sekä Afrikan mantereen alueella venäläisten palkkasotilaiden sekä asevoimien toimesta, unohtamatta Venäjän toteuttamaa Krimin niemimaan valtausta ja miehitystä lopputalvesta 2014 ja keväällä 2014 kylvettyä sotaa Itä-Ukrainassa, jonka jatkoa Venäjän laaja, usean rintaman hyökkäys Ukrainaan on.

Putinin hallinnon toteuttamista julmuuksista tulee mieleen Josif Stalinin johtaman Neuvostoliiton sekä Ukrainan SNT:n ylimmän johdon toimeenpanema holodomor (ukr. Голодомор), jossa toteutetut määrätietoiset toimet kohdistuivat Ukrainan talonpoikaisväestön rinnalla ukrainalaisten keskuudessa uudelleen heräävän kansallisen identiteetin ja vapautusliikkeen tukahduttamiseen. Luonnollisesti tapahtumia ei saa, eikä pidä, rinnastaa suoraan mutta metodeista ynnä perusteista löytyy runsaasti yhteneväisyyttä alkaen siitä, että vuosi sitten keväällä ja kesällä Venäjä varasti runsaasti elintarvikkeita sekä maatalouskoneita miehittämiltään alueilta. Tämä näkyy edelleenkin siinä, ettei Venäjä ole turvannut valloittamiensa alueiden asukkaiden elintarvikehuoltoa – Donetskissa, joka on ollut Venäjän kontrollissa jo vuodesta 2014 on nähty ankarin talvi miehitysvuosien kuluessa. Pulaa on elintarvikkeiden ohella juomavedestä – vesihuolto on Venäjän hyökkäyssodan seurauksena romahtanut täysin.

Holodomorin seurauksena satoja pieniä kyliä ja kaupunkeja jäi likimain tyhjilleen ja näihin kyliin muutti miljoonittain venäläisiä ja muihin kansallisuuksiin kuuluvia. Asukkaat eivät välttämättä muuttaneet vapaaehtoisesti vaan yhteiskunnan käskystä, tämän ”muuttoliikkeen” seurauksena lukuisat sydän-Ukrainan seudut muuttivat etnisesti luonnettaan – mikä olikin Kremlin tarkoitus. Vastaavaa nähdään tänään Venäjän miehittämillä alueilla Donbasista Krimin niemimaalle, kuin myös alueille, jotka Venäjä on miehittänyt 24. helmikuuta 2022 jälkeen. Venäjä pyrkii tietoisesti asuttamaan alueita etnisesti venäläisillä sekä muilla Venäjän kansalaisilla, samalla kymmeniä tuhansia ukrainalaisia on pakotettu muuttamaan kodeistaan – tuhannet on viety pakolla Venäjälle. Vielä suuremmat joukot ihmisiä ovat lähteneet evakkoon Ukrainan läntisiin osiin tai pakolaisiksi kolmansiin maihin.

Holodomorin vuoksi yli miljoona lasta jäi orvoiksi – suuri joukko näistä lapsista päätyi leireille, joissa heistä kasvatettiin ”neuvostonuorten” uusi sukupolvi. Näillä uudelleenkoulutusleireillä näiden orpolasten menneisyys ja historia; suku ja perhe pyyhittiin olemattomiin mielistä. Näin lasten identiteetti tuhottiin lopullisesti yhteiskunnan toimesta. Putinin rikollinen hallinto toteuttaa täysin samoja metodeja pakkosiirtäessään lapsia ja nuoria kodeistaan Venäjälle, tuhannet lapset kulkevat uudelleenkoulutusleirien kautta ennen päätymistä adoptoitavaksi venäläisperheeseen, orpokotiin jne. Ihmiset kauhistelevat sitä, miten Venäjä voi tehdä näin tuhansille lapsille – riistää heiltä identiteetin. Minä kysyn, että miksi olette heränneet näin myöhään, koska Venäjä on tehnyt tätä jo vuosien ajan.

Venäjälle pakkosiirrettiin lapsia ensimmäisen kerran Itä-Ukrainan sotatoimialueelta niinkin varhain kuin kesällä 2014. Venäläistaustainen valtion rahoittama organisaatio on pakkosiirtänyt miehitetyn Donbasin alueelta Venäjälle vähimmilläänkin satoja lapsia vuosien 2014 ja 2016 välillä. Joulukuussa 2016 organisaation perustaja Elizaveta Glinka palkittiin Vladimir Putinin toimesta valtiopalkinnolla. (2) Palkinnon perusteena oli ”merkittävät saavutukset ihmisoikeusaktivismissa” – sairasta etten sanoisi! Glinka näytteli myös merkittävää roolia venäläispropagandassa, antaen tuntien haastattelua, joissa hän esitteli Venäjän ”lasten pelastus” -ohjelmaa. (3)

Ainakin venäläismedioissa sekä Kremliä palvelevissa propagandamedioissa julkaistiin videoita 18. ja 19. helmikuuta 2022, joissa näytettiin, kuinka miehitetystä Donetskista pakkosiirrettiin kymmenistä jopa yli sataan orpoa Venäjälle. Kyseessä on nimenomaa pakkosiirto, Venäjän ja Itä-Ukrainan venäläisen miehityshallinnon syyt väestösiirroille olivat perusteettomia – tekaistuja. Donetsk ei ollut ainoa miehitettyjen alueiden paikkakunta, jolta orpolapsia pakkosiirrettiin Venäjälle. Näiden lasten pakkosiirrot olivat alkusoittoa organisoidulle valtiojohtoiselle toiminnalle, jonka Venäjä on pannut täytäntöön 24. helmikuuta 2022 jälkeen. Kuten ICC:n kansainvälisen etsintäkuulutuksen perusteella voimme päätellä, toiminta on valtiojohtoista ja valtiohallinnon organisoimaa jälkien johtaessa huipulle saakka. 

Sen ohella, että lapsia on siirretty miehitetyiltä alueilta Venäjälle suoraan, moni heistä on kulkenut joko yksin tai vanhempiensa kanssa suodatusleirien kautta, kunnes heidät on siirretty joko Venäjälle tai toisaalle Venäjän miehittämillä alueilla. Venäjän tuhoamasta Mariupolista on lapsia siirretty suodatusleirien kautta Venäjän ohella miehitetyn Donetskin alueelle. Venäjän toiminnan erityinen julmuus paljastuu siinä, että osa pakkosiirretyistä lapsista on suodatusleireillä erotettu vanhemmistaan ja pidetty tämän jälkeen erossa vanhemmistaan. Näin kaapatuille lapsille valehdellaan venäläisviranomaisten toimesta vanhempiensa kohtalosta, lapsille saatetaan uskotella vanhempiensa hylänneen heidät tai vanhempien kuolleen. Toisaalta myös kaapattujen lasten vanhemmille valehdellaan lastensa kokemasta kohtalosta. Luonnollisesti vanhemmat haluavat saada konkreettisen varmuuden lastensa kohtalosta – useimmat heistä ovat valmiit hyvinkin epätoivoisiin tekoihin.

Sen sijaan toistuva julma valehtelu voi vaikuttaa lapsiin aivan toisella tapaa, kyse on henkisestä terrorista, johon venäläiset syyllistyvät. Eivätkä tällaisen toiminnan taustalla ole pelkästään julmat kuulustelijat vaan ihmiset, joiden pitäisi tietää kuinka haitallista ja julmaa valehtelu ja manipulointi lapsille on. Miehitetyn Donetskin alueella lasten kasvatus on ollut vinoutunutta jo vuosien ajan, päiväkodeissa ja kouluissa lapsia on ohjattu väärille poluille psykologisen terrorin ja propagandan sekä militaristisen kasvatuksen avulla. Noiden miehitysvuosien aikana Venäjän onnistui toistuvasti pestä kätensä tästä toiminnasta, se sai jatkaa toimintaa vapaasti ensimmäisestä sotavuodesta lähtien. Kansainvälinen yhteisö hyväksyi venäläisten selitykset syyttömyydestään. Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla ETYJ alistui osaksi propagandanäytelmää, mutta eivätpä muutkaan kansainväliset organisaatiot sen paremmin suoriutuneet. Sama toistui Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, ja nyt tämä sama toistuu kaikilla Venäjän miehittämillä alueilla mutta ehkäpä vieläkin häikäilemättömämmin ja julmemmin, jos mahdollista.

Tietoomme on tullut, kuinka Venäjälle pakkosiirrettyjä lapsia pakko-venäläistetään päiväkodeissa ja kouluissa. Heidät pakotetaan puhumaan venäjää, heidät pakotetaan laulamaan Venäjän hymniä ja lausumaan venäläisiä runoja. Kieltäytyessään laulamasta venäjäksi Venäjän kansallislaulua, vaan ryhtyessään laulamaan ukrainaksi Ukrainan kansallislaulua, heitä lyödään ja hakataan opettajien toimesta. Niin, Venäjällä myös opettajat ovat mukana tässä toiminnassa ja moni aivan vapaaehtoisesti. Opettajat, jotka kieltäytyvät menettävät uhkailuiden jälkeen palkkansa ja lopulta työnsä. Erityisen julmaa tässä on se, että moni opettaja ei edes kyseenalaista toimintaa – he uskovat tekevänsä oikein.

Venäjän miehitettyä Hersonin, myös lapsia pakotettiin propagandanäytöksiin.

Venäjä pakottaa nämä lapset myös osallistumaan propagandanäytöksiin, joissa lasten on esiinnyttävä miehittäjän sotilaille, kiitettävä näitä sotilaita, jotka ovat osallistuneet julmaan hyökkäyssotaan, jonka tarkoituksena on tuhota näiden lasten kotimaa ja identiteetti. (4) Joitain lapsia tuhotusta Mariupolista on pakotettu osallistumaan näytöksiin Moskovassa kuin sirkuseläimet konsanaan. (5) Venäjä pyrki myös muokkaamaan kuvaa julmasta hyökkäyssodasta propagandakuvien avulla.

Lapset osana Venäjän propagandaa. 

Lukuisat Ukrainaan palautetut lapset ovat kertoneet venäläisten harjoittamasta, systemaattisesta julmuudesta ja lapsiin kohdistamasta terrorista – hakkaamisesta ja kiduttamisesta. Päästyään takaisin kotiin Venäjältä, osa lapsista on kertonut joidenkin lasten kadonneen, näiden sanottua ”Kunnia Ukrainalle!” (Slava Ukraïni!). (6) Voi vain miettiä, miltä alle kymmenkesäisestä lapsesta tuntuu nähdä kaverinsa vietävän väkisin pois viattoman lauseen jälkeen, eikä tätä näe enää koskaan. Kyse on psykologisesta terrorista, jota kohdistettiin lapsiin.

HRL:n eli Yale School of Public Health's Humanitarian Research Lab’in julkaiseman aineiston mukaan Venäjällä on tällä hetkellä tuhansia pakkosiirrettyjä lapsia iältään neljän kuukauden ja seitsemäntoista vuoden välillä, jotka on sijoitettu 43 poliittiseen uudelleenkoulutusyksikköön kautta maan, kaukaisimpien yksiköiden sijaitessa Magadanin alueella Ohotanmeren rannalla (yli 6500 kilometrin päässä kotoa Ukrainasta). (7) Ukrainalaiset viranomaislähteiden mukaan Venäjä on laittomasti pakkosiirtänyt miehittämiltään alueilta 19 514 lasta Venäjälle (tai hallussaan oleville alueille), ja tähän mennessä (maaliskuu 2023) Venäjä on palauttanut Ukrainaan vasta 327 pakkosiirrettyä lasta. (8)

Ja itseäni toistaen muistutan lukijoita siitä, että osa näistä tuhansista lapsista on riistetty elossa olevilta vanhemmiltaan, venäläisten valehdellessa julman riiston syistä niin lapsille kuin myös lasten vanhemmille.

Venäläisten miehittäjien julmuus paljastuu myös siinä, kuinka he käyttävät lapsia aseina vanhempiaan vastaan. Uhkailemalla lapsia he pyrkivät vaikuttamaan vanhempiin – he ovat sadistisia ja julmia iskiessään tarkoituksella yhteisön heikoimpiin yrittäessään taivuttaa vahvimmat kuuliaisiksi. Sodankäynnin sääntöjen mukaan miehittäjällä on vastuu miehittämistä alueistaan, tätä vastuuta Venäjä ei kanna – ei edes yritä. Miehityshallinnolle (joka toteuttaa Kremlin käskyä) ruoka, vesi, eläkkeet jne. ovat kiristysvälineitä, joilla ihmisiä yritetään pakottaa ottamaan vastaan Venäjän passi ja ryhtymään kunnioittamaan miehittäjää. Miehittäjä järjestää myös yllätysratsioita maanteillä tms. paikoissa, joissa Ukrainan passin tai ukrainalaisia henkilötodistuksia esittäneitä ihmisiä ryhdytään uhkailemaan vankeudella tai vieläkin pahemmalla kohtalolla. Miehittäjän tarkoitus on luoda pelkoa ja epätoivoa, terrorin tarkoituksena on myös synnyttää epävarmuutta ja kääntää ihmiset toisiaan vastaan. He luottavat siihen, että aina löytyy kollaboraattoreita, jotka pettävät omansa. Ja lopulta palaamme asiaan, jolla tämän kappaleen aloitin – lasten käyttöön aseina vanhempiaan vastaan.

Ylläkuvaamani tapahtui pienemmässä mitassa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä miehitetyllä Krimin niemimaalla vuosien 2014 ja 2022 alun välillä. Joko me suljimme siltä silmämme tai me emme halunneet uskoa meille kerrottua, mikä sekin voi pitää paikkansa. Emmehän me uskoneet Ukrainaa sen kertoessaan turvallisuushuolistaan – itse asiassa meillä Suomessakin Venäjän ”auliit apurit” yrittivät sitoa meitä entistä lyhyemmällä narulla kiinni Venäjään. Typerykset!

Päätän kirjoitukseni otteeseen Yhdistyneiden kansakuntien Lapsen oikeuksien julistuksesta, kyseessä on julistuksen kymmenes periaate, jota Venäjä rikkoo räikeästi tuhansien ja taas tuhansien ukrainalaislasten kohdalla:

”Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään.” (9)

Venäjä on myös ratifioinut Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien julistuksen, joten voimme sijoittaa myös tämän julistuksen niiden kansainvälisten sopimusten joukkoon, jota Venäjä tietoisesti ja tarkoituksellisesti rikkoo. Kun Venäjä on nujerrettu, edessä on aika, jolloin tuhannet – miljoonat – ukrainalaislapset tarvitsevat apua toipumiseen sodasta. Ukraina tarvitsee apua fyysiseen ja psyykkiseen jälleenrakentamiseen!

Слава Україні!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20022970 

2. https://khpg.org/en/1608811992 

3. https://european-resilience.org/analytics/how-west-tolerated-russias-kidnapping-ukrainian-children

4. https://khpg.org/en/1608811657 

5. https://www.theguardian.com/world/2023/feb/25/thats-my-neighbour-mariupol-residents-shock-at-putins-parade-line-up 

6. https://twitter.com/StratcomCentre/status/1638887354537594880 

7. https://hub.conflictobservatory.org/portal/apps/sites/#/home/pages/children-camps-1 

8. https://twitter.com/KyivIndependent/status/1640860295068278786 

9. https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-julistus/ 

Kuvat miehitetystä Hersonista TEXTY.ORG.UA.

Kirjoituksen pituuden vuoksi huomioita ja havaintoja Venäjän ukrainalaislapsiin kohdistaman militarisoinnin osalta tulevissa kirjoituksissa. 

Ukrainassa sotarikoksiin syyllistynyt DShRG Rusitšin perustaja Aleksei Miltšakov on myös kouluttanut ”nuoria kadetteja” Venäjällä.   

#StandWithUkraine 

Verkkohäirintä, vähemmälle huomiolle jäänyt Ukrainan tukijoiden riesa

 

eli havaintoja Yleisradion artikkelin innoittamana

Kirjoitin lyhyen twiittiketjun verkkohäirinnästä Yleisradion tänään julkaiseman Suomalaiset vapaaehtoistaistelijat joutuivat rajujen syytösten kohteeksi venäläisillä propagandasivustoilla -artikkelin seurauksena. Yleisradion artikkeli käsitteli tärkeää, mutta vähäiselle huomiolle jäänyttä aihetta, nimittäin suomalaisten Ukrainassa sotivien vapaaehtoistaistelijoiden joutumista rajujen syytösten kohteeksi venäläisillä propagandasivuilla. (1) Tässä kirjoituksessa laajennan muutaman twiitin ketjua hiukan, taustoittaen havaintojani ja kokemuksiani konkreettisin esimerkein.

Valokuva Yleisradion verkkosivulta, 26. maaliskuuta 2023.

On ymmärrettävää, että tällaisen häirinnän kohteeksi joutuminen kirpaisee, kuten se tekee vapaaehtoistaistelija Topi Huhtalaa. Luonnollisesti tällainen häirintä on vastenmielistä, mutta samalla oli (on) odotettavissa, että Venäjä pyrkii myös tällä tavalla vaikuttamaan kohteeksi valittuun henkilöön – eikä vain häneen vaan myös hänen lähipiiriinsä. Voisin kuvitella, että rintamaolosuhteissa tällaisen häirinnän ja vaikuttamisen kohteeksi joutuminen ei niin paljoa häiritse, mutta se voi ikävällä tavalla iskeä vasten kasvoja, kun on palannut kotiin (tai on lomilla).

Omien kokemusteni perusteella näkisinkin, että tarkoitus on yrittää vaikuttaa pidempikestoisesti mutta etenkin siten, että häirintä alkaa jossain vaiheessa vaikuttaa myös lähipiirin elämään – jos ei muuten niin ikävien uutisten tai spekulaatioiden muodossa. En myöskään sulkisi pois sitäkään vaihtoehtoa, etteivätkö syytökset leviäisi telegram-tileiltä myös muille alustoille, kuten vasta- ja vihamedioihin enemmän suomen kieliselle yleisölle kohdennettuna.

Erinomaisessa teoksessaan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta Jessikka Aro esitteli, kuinka ”mätä silli” -metodilla ihminen (kohde) leimataan:

”Mätä silli viittaa pahan hajun hieromiseen kohteen vaatteisiin. Tekniikka perustuu väärien ja skandalöösien väitteiden levittämiseen, jotka halutaan ujuttaa mahdollisimman laajaan julkiseen keskusteluun. Tekniikan onnistuessa syytetyn nimeä ja hänen kytköstään skandaaliin toistetaan niin pitkään, että kohteen nimi ryvettyy, alkaa haista pahalle”. (2)

Ja mikäpä olisikaan pahempi, väärä ja skandaalimainen väite, kuin epämääräinen vihjaus ja syytös osallisuudesta sotarikokseen? Tässä kohdin on huomioitava se, että väitteellä ei tarvitse olla mitään totuuspohjaa; logiikka on myös turha etsiä. Sillä ei ole merkitystä, että venäläiset ovat tehneet mittaamattomasti enemmän sotarikoksia, ja ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Ei, nämä ovat täysin merkityksettömiä tapahtumia tässä asiayhteydessä! On muistettava, että ainakin osa näistä propagandan ja valheiden levittäjistä kokee itsekin olevansa sodassa länttä vastaan, josta he etsivät oikeutuksen teoilleen (itse asiassa kaikille Venäjän teoille).

Tällä hetkellä kymmenet suomalaiset yksityishenkilöt ja yhdistykset osallistuvat näkyvästi Ukrainan tukemiseen, joukossa on Huhtalan kaltaisia vapaaehtoistaistelijoita (vai ovatko he sotilaita, kun ovat osa Ukrainan asevoimia ja sitä tukevia organisaatioita), minkä tähden on luonnollista, että Venäjä tukijoineen pyrkii vaikuttamaan myös heihin erilaisin keinoin. Perättömien väitteiden ohella Yleisradion artikkelissa nostettiin esille omat sosiaalisen median kanavat. Huhtala kertoo saaneensa uusnatsi- ja murhaaja -kommentteja Instagramissa.

Muistetaan mitä Keir Giles kirjoitti uusimmassa teoksessaan:

”Ylipäätään on valtaisa virhe olettaa, että kukaan olisi liian merkityksetön voidakseen olla Venäjälle kohde, etenkin verkossa”. (3)

Mutta tämä suurempi joukko voi tavallaan suojella kohteita tällaiselta vaikuttamistoiminnalta, vaikuttamispyrkimysten kohdistuessa laajemmalle alalle. Ryhmissä kohteiksi joutuneet voivat tukea toinen toistaan, jos kokevat vaikuttamis- ja häirintäyritysten vaivaavan liiaksi mieltä. Toivottavasti tällainen likainen toiminta on huomioitu myös erilaisissa yhdistyksissä, sellainen voi tulla monelle täytenä yllätyksenä, kun on vilpittömästi ja hyvää hyvyyttään lähtenyt mukaan toimintaan halutessaan auttaa hädässä olevia. Valitettavasti on todettava, ettei Venäjän operaattoreille sillä ole mitään väliä toimiiko kohde siviileille kohdistettavan hätäavun piirissä tai tukeeko hän vapaaehtoisjoukkoja tms. Heille kaikki ovat kohteita, aivan kuten sotilaille kohteita ovat sotilaallisten kohteiden ohella siviili-infrastruktuuri. Loppujen lopuksi tällaisen häirinnän ja vaikuttamisen kohteeksi voi joutua näennäisen vähäisestä syystä, esim. lähipiiriin kuuluu henkilö, joka on tavalla tai toisella näkyvästi toiminnassa mukana. 

Kokemusteni perusteella perhettä ja lähimpiä ystäviä kannattaa suojella somessa, jos ryhtyy näkyvämpään toimintaan Ukrainan tukemiseksi. Ihan kaikkea ei ole enää järkevää jakaa sosiaaliseen mediaan, ei ainakaan omalta (nimetyltä) tililtä. Häiriköt voivat myös yrittää soluttautua sosiaalisen median kautta ns. kaveripiiriin ja sitä kautta onkia lisää tietoja kohteesta. Häirinnän aktiivisimpina aikoina sain lukuisia ”kaveripyyntöjä” Facebookiin. Näitä yhdisti se, että tilit oli laadittu harkitummin, kuvat oli kaapattu maanpuolustusaiheisilta sivuilta tai artikkeleista jne. (tarkastin näitä kuvia Googlen kuvahaulla).  Turvallisuusnäkökulmatkin kannattaa huomioida, pidettävä mielessä se, että häirintä voi myös siirtyä jossain vaiheessa verkosta todelliseen – oikeaan – elämään. Anonyymitilin käyttö voi tietyissä tapauksissa olla perusteltua.

Mikäli häirintä etenee pidemmälle, edessä voi myös olla tilanne, jossa kohteesta ryhdytään tekemään valetilejä sosiaaliseen mediaan, joita käytetään joko harhauttamiseen tai joille postitetaan kyseisen henkilön nimissä hyvinkin harhaista materiaalia (esim. kuvamanipulaatioita; kolmannen osapuolen ottamia kuvia, jotka esitetään kohtaan ottamina ja jakamina jne.) Näiden tilien kautta voidaan yrittää kontaktoida kohteen lähipiiriä ja tuttavia ja viestinnän kautta mustamaalaamaan kohde heidän ja lopulta myös kolmansien osapuolten silmissä. Työpaikkojakin saatetaan yrittää jäljittää, ja levittää työyhteisöön ikäviä juoruja.

Kokemusteni mukaan Suomessa poliisi on myös hyvin haluton tutkimaan sellaisia häirintätapauksia, joissa taustalla on yksi tai useampia anonyymitilejä, vastaus on usein ”Ei ole aikaa, eikä resursseja”. Tästä huolimatta suosittelen tutkintapyynnön tekemistä ainakin sellaisessa tapauksessa, jossa häirintään liittyy terveyteen tai henkeen liittyvää uhkaamista.

Valitettavasti pitkälle viedyn häirinnän kohteeksi joutuminen on tuttua minullekin, kirjoitan tavallaan kokemusasiantuntijana. Minusta on tehty valetilejä, minuun on kohdistettu pitkäkestoista häirintää sosiaalisessa mediassa, kotiosoitteeni on yritetty selvittää ja ainakin kertaalleen onnistuttu siinä jne. Minuun on yritetty vaikuttaa vihjaamalla, että jotain voi tapahtua ukrainalaisille tuttavilleni, myös heidän kotipaikka on koetettu selvittää.  Tähän tehtävään on valjastettu henkilöitä myös ulkomailta, viestiä on levitetty pro-Kreml ryhmiin jne. Minuun kohdistuvan häirinnän aktiivisin – näkyvin – vaihe on (ilmeisesti) jo päättynyt. Nyt kirjoittamiseeni ja aktivismiini koetetaan vaikuttaa muin toimin (esim. tekemällä tutkintapyyntöjä poliisille, ja toivomalla, että niiden seurauksena lopettaisin tietyistä aiheista kirjoittamisen). Tämän häirinnän taustalla on luonnollisesti Venäjän hyväksi työskentelevät henkilöt ja ryhmät. Seuraavaksi muutama kuvakaappaus esimerkkinä minuun kohdistuneesta häirinnästä, kuvakaappauksiin olen laatinut lyhyen kuvauksen tapahtumasta/ havainnosta.

Kiinnostavaa tässä kokonaisuudessa oli (on) se, ettei Twitter ryhtynyt merkittäviin konkreettisiin toimiin raportointieni seurauksena (pois lukien muutaman yksittäisen twiitin poisto raportointini seurauksena, mikä on lopulta olematon määrä verrattuna niihin tuhansiin twiitteihin, joita tililtä/ tileiltä kaikkiaan twiitattiin). Tiliä ei pidetty identiteettivarkauksena, eikä häirintänäkään, ei vaikka tilin taustalla ollut henkilö (taho) käytti lukuisia oman tilini kuvia twiiteissään. Häirintänä ei nähty edes sitä, että henkilö selvästi pyrki saattamaan suuremman joukon tietoon asuinpaikkani ynnä sanallisen kuvailun avulla synnyttämään kuvan, että jonkun olisi ehkäpä hyvä käydä vierailulla luonani. Eipä poliisikaan sen paremmin suoriutunut, jonka jälkeen ymmärsin, että Suomessa kohde jää näissä tapauksissa liian usein hyvin yksin. Toivottavasti vastaava ei toistu tänään, heidän kohdalla, jotka (tahtomattaan) joutuvat verkkohäirinnän kohteeksi, tai joista ryhdytään levittämään räikeitä valheita verkkoon. Puhumattakaan, että mukaan vedetään lähipiiriä, jotka ovat kenties vielä huonommin valmistautuneita tällaiseen.

Näin loppuun vielä totean, että terminä häirintä on aivan liian vähättelevä. Toiminnan skaala voi olla hyvinkin laaja, osan ollessa häirintää, mutta äärimmilleen vietynä kyse on psyykkisestä väkivallasta, de-humanisoinnista, jolla kohde yritetään nujertaa henkisesti. Ikävimmillään kyse ei ole vain fyysisen väkivallan uhasta vaan fyysisestä väkivallasta, joka kohdistuu kohteeseen, ja jonka kimmokkeena häirintä ja valheelliset viestit ovat. 

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20023826 

2. Jessikka Aro: Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, s. 168.

3. Keir Giles, Venäjän sota jokaista vastaan ja mitä se sinulle merkitsee s. 252.

Luonnollisesti suosittelen lukemaan Jessikka Aron sekä Keir Gilesin teokset. Valitettavaa on, että Jessikka Arokin on joutunut hyvin laajakestoisen ja pitkäaikaisen häirinnän kohteeksi, hänenkin tapauksessa voidaan sanoa jälkien johtavan ”sylttytehtaalle” eli Venäjän operaattoreihin ja ”auliisiin apureihin”.

#StandWithUkraine 

Vova, olemme iloisia nähdessämme sinut Haagissa – Вова, мы так рады видеть тебя в Гааге!

Venäjä laajentaessa sotaa Ukrainassa aamuyöstä 24. helmikuuta 2022 sen tosiasiallisena tarkoituksena oli vallanvaihto Ukrainassa yhdistettynä Ukrainan valtiorakenteiden ynnä kansan ja kulttuurin sekä identiteetin tuhoamiseen jollain aikavälillä – käytännössä kansanmurha. Venäjän laajan offensiivin alusta on kulunut jo reilu vuosi, menneiden viikkojen ja kuukausien kuluessa olemme kuulleet runsaasti kauhistuttavia uutisia venäläisjoukkojen Ukrainassa toteuttamista julmuuksista – sotarikoksista.

Vuosi sitten, lukiessamme ensimmäisiä uutisia venäläisten toteuttamista julmuuksista Ukrainassa, moni ajatteli ääneen kyseessä olevan yksittäisten tekojen, jotka jollain tapaa liittyvät taistelutilanteeseen sekä kenties joukkojen heikkoon moraaliin. Ukrainan vapauttaessa miehitettyjä alueita Kiovan ympäristössä, totuus alkoi paljastua – kyse ei ollut yksittäisistä teoista vaan järjestelmällisesti toteutetuista teloituksista ja ukrainalaissiviileiden kidutuksesta ja muista heihin kohdistetuista julmuuksista. Butša ja Irpin Kiovan esikaupunkialueella olivat alku julmuuksien brutaalille, yhä jatkuvalle, näytelmälle – totaaliselle pahuudelle.

Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) antoi viime viikolla (17. maaliskuuta 2023) kansainvälisen pidätysmääräyksen Vladimir Putinista, samalla kertaa pidätysmääräys annettiin myös Venäjän lapsiasiainvaltuutetu Marija Lvova-Belovasta. (1) Kyseinen kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräys koski vain ja ainoastaan Venäjän toteuttamia ukrainalaisten lasten kaappauksia ja pakkosiirtoja, minkä tähden kansainvälinen pidätysmääräys kohdistui myös Venäjän lapsiasiainvaltuutettuun. (2) Pidän kansainvälisen rikostuomioistuimen päätöstä rohkeana mutta ehdottomasti tarpeellisena – vastaava Venäjän valtiojohtoon kohdistuva kansainvälinen pidätysmääräys olisi pitänyt antaa jo paljon aiemmin.

Venäjän sota Syyriassa on sisältänyt rikollisia sotatoimia, joista olisi voinut löytyä perusteita korkeantason pidätysmääräyksen antamiselle. Sama pätee Venäjän sotatoimille Ukrainassa vuodesta 2014 eteenpäin. Toisaalta kansainvälinen tuomioistuin on saattanut pelata varman päälle, on haluttu löytää peruste, joka on näyttöjen myötä sidottavissa Venäjän valtiojohtoon ja Venäjän toteuttama ukrainalaislasten kaappaaminen ja sijoittaminen leireille tai antaminen adoptioon, johon yhdistyy lasten identiteetin häivyttäminen, on sellainen toisin kuin sotatoimialueella suoritetut julmuudet, joissa käskyt voidaan häivyttää komentoketjuun.

Me suomalaiset muistamme kyseisen päivän siitä, että Turkki aloitti Suomen Nato-jäsenyyden ratifioinnin mutta, ollakseni rehellinen, itse pidän merkittävämpänä kansainvälisen rikostuomioistuimen Putinista antamaa kansainvälistä pidätysmääräystä. Pidän erinomaisena sitä, että kansainvälinen pidätysmääräys annettiin myös Marija Lvova-Belovasta. Luonnollisesti hän on vastuussa ukrainalaislapsiin kohdistuneista toimista, jolloin annettu kansainvälinen pidätysmääräys on aiheellinen, mutta samalla tällainen pidätysmääräys toimii myös signaalina Putinin lähipiirille. Se pistänee monen nuoremman Venäjän hallinnossa vastuullisessa asemassa työskentelevän miettimään tulevaisuuttaan, nimittäin ICC:n antamaa kansainvälistä pidätysmääräystä ei kumoa aika, eikä politiikka. Se on voimassa antohetkestä eteenpäin pidätyshetkeen (tai kuolemaan) saakka.* Lvova-Belovan kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että hän joutuu elämänsä loppuun asti huomioimaan tämän pidätysmääräyksen.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen osapuolina on 123 valtiota, joihin henkilö, josta on annettu kansainvälinen pidätysmääräys ei voi enää matkustaa ilman, että hänet tulisi pidättää. Pidätysmääräyksen myötä kansainvälisten foorumeiden kuten G20:n tai YK:n kokousten ovet sulkeutuivat Vladimir Putinilta, tämä koskettaa Venäjän tapauksessa kaikkia heitä, joista kansainvälinen rikostuomioistuin tulee antamaan pidätysmääräyksen. Dmitri Medvedevin uhkausten perusteella voidaan todeta, että ”osui ja upposi”. (3) Seuraavaa kansainvälistä pidätysmääräystä odotellessa!

Sudanin entinen presidentti Omar al-Bashir on kuitenkin luonut ennakkotapauksen henkilöstä, joka on matkustanut kansainvälisen rikostuomioistuimen osapuolena olevaan maahan siitä huolimatta, että hänestä on annettu ICC:n toimesta kansainvälinen pidätysmääräys. Hänen tapauksessa matkustaminen onnistui eräisiin kansainvälisen rikostuomioistuimen Afrikan mantereen osapuolivaltioon, koska valtiot katsoivat kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivan puolueellisesti ottaessaan syytteeseen vain Afrikan mantereen valtiojohtajia. (4) Ennakkotapauksesta huolimatta on pääteltävissä, että etenkin Putinin kohdalla elinpiiri rajoittuu melkoisesti kansainvälisen pidätysmääräyksen myötä.

Vova, olemme iloisia nähdessämme sinut Haagissa – Вова, мы так рады видеть тебя в Гааге! 

Venäjän sotarikoksista Ukrainassa

Muistan monien meistä kauhistelleen vuosi sitten venäläisten ukrainalaissotilaisiin ja siviileihin kohdistuneiden julmuuksien paljastuessa, mutta olivatko nämä julmuudet oikeasti yllätys? Vai olimmeko vain tuudittautuneet sellaiseen kuvitelmaan, että me eurooppalaiset olemme turvassa moiselta brutaaliudelta, että se, mikä on todellisuutta muilla mantereilla ei enää kosketa meitä? Jos olimme, olimme totaalisen väärässä mutta olimme myös sulkeneet silmämme vuosien ajan varoittavilta sanoilta ja havainnoilta. Sanotaanko, että viimeistään meidän olisi pitänyt herätä vuonna 2021, jolloin Yhdistyneet kansakunnat julkaisi raportin, jonka mukaan kidutus on päivittäistä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. (5) Kyseisessä raportissa mainittiin erikseen pahamaineinen Izoliatsia miehitetyssä Donetskissa. Kyseessä on entinen taidekeskus, jonne Venäjän johtamat militanttijoukot perustivat pidätyskeskuksen kesällä 2014, jota kutsuttiin ”Donetskin kidutusvankilaksi” keskuksessa suoritettujen mittavien ihmisoikeusrikkomusten tähden. Laitos on edelleen toiminnassa, Venäjä on toimittanut sinne Mariupolista pakkosiirrettyjä siviilejä sekä Mariupolia ja Azovstalia puolustaneita sotilaita. Venäjä on perustanut miehittämilleen alueille muitakin vastaavia kidutuskeskuksia, joissa on toimeenpantu laajamittaisesti ihmisoikeusrikosten rinnalla sotarikoksia – tulevaisuudessa suoritettavat tutkinnat tulevat paljastamaan rikosten laajuuden ja kokonaisvaltaisuuden. En ihmettelisi lainkaan, vaikka näissä laitoksissa olisi myös tehty rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Esimerkiksi Hersonin vapautuksen jälkeen kaupungista on löydetty 20 erilaista kidutuskammiota, joita Venäjän hallinto ylläpiti kaupungin miehityksen aikana. Vangittuihin ukrainalaisiin kohdistettiin kidutusmuotoja, jotka on kehitetty vuosien saatossa Venäjän vankiloissa. Hersonin paljastuneissa tapauksissa on myös uudenlaisia piirteitä verrattuna aiempiin havaintoihin. Erityisen huomioitavaa on se, että toiminta on järjestelmällistä ja organisoitua, ja että valtiollinen kytkentä on aiempaa selvempi. Hersonin alueen kidutuskeskusten verkoston taustalla on miehityshallinto yhdessä Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n ja Venäjän vankilaviranomaisten kanssa. (6) Tutkijoiden mukaan kiduttamisen tavoitteena Hersonissa oli ukrainalaisten siviileiden terrorisointi ja alistaminen sekä vastarinnan eliminointi ja ukrainalaisen identiteetin tuhoaminen.

Käytännössä samaa Venäjä toteuttaa suurelle joukolle kaappaamiaan ja Venäjälle (tai miehitetyille alueille piilotetuille) siirretyille lapsille, joita on sijoitettu leireille ja uudelleenkoulutuskeskuksiin, adoptioiden ja orpokoteihin sijoittamisten rinnalla. Venäjän toteuttamat lapsikaappaukset ovat järjestelmällisiä ja toistuvia. Media lännessä on kiinnittänyt niihin huomiota vasta 24. helmikuuta 2022 jälkeen, on kuitenkin huomioitava, että Venäjä on pannut toteen lasten kaappauksia ja pakkosiirtoja jo ennen 24. helmikuuta 2022. Miehitetystä Donetskista pakkosiirrettiin evakuointien varjolla lapsia vain muutamaa päivää ennen Venäjän 24. helmikuuta 2022 alkanutta offensiivia. Kiinnitin huomiota tähän blogissani Pimeys laskeutuu Donbasin ylle – miehittäjä pakottaa ihmiset kodeistaan, julkaistu 19. helmikuuta 2022:

”Taisteluiden ohella havaintoja yhdistävänä tekijänä voidaan pitää Denis Pushilinin määräystä ’evakuoinneista’ – johon paikalliset suhtautuvat hyvin ristiriitaisesti, moni onkin sitä mieltä, ettei kyse todellisuudessa ole ’evakuoinnista’ vaan väestön pakkosiirrosta, tai sellaisen yrittämisestä. Vauhtia väestösiirtoon paikallisjohtajat yrittävät saada lupauksella 10 000 ruplasta, jonka Vladimir Putin maksaa heille Venäjällä. Tässä on todellakin huomioitava se, että kyse on ’Putinin kymmenestätuhannesta ruplasta’ – Putin toimii takuuna rahoille.”

Helmikuun 18. ja 19. päivä 2022 julkaistuissa videoissa nähtiin, kuinka Donetskista pakkosiirrettiin kymmenistä jopa yli sataan orpoa Venäjälle. Kyseessä on nimenomaa pakkosiirto, koska Venäjän ja Itä-Ukrainan venäläisen miehityshallinnon syyt väestösiirroille olivat perusteettomia – tekaistuja.

Ensimmäisen kerran Venäjälle pakkosiirrettiin lapsia Itä-Ukrainan sotatoimialueelta niinkin varhain kuin kesällä 2014. Venäläinen valtion rahoittama organisaatio on pakkosiirtänyt Donbasista Venäjälle vähimmilläänkin satoja lapsia vuosien 2014 ja 2016 välillä, joulukuussa 2016 organisaation perustaja Elizaveta Glinka palkittiin Vladimir Putinin toimesta valtiopalkinnolla. Palkinnon perusteena oli ”merkittävät saavutukset ihmisoikeusaktivismissa”. (7)

Ukrainan ihmisoikeusasiamies Dmytro Lubinetsin mukaan Venäjä on pakkosiirtänyt 24. helmikuuta 2022 jälkeen miehittämiltään alueilta yli 16200 lasta Venäjälle. Näistä pakkosiirretyistä lapsista vasta 308 on palautettu takaisin Ukrainaan. (8)

Venäjä on kohdellut kaltoin vuosien ajan lapsia miehittämillään alueilla, Krimin niemimaasta Itä-Ukrainaan. Lasten oikeuksien polkeminen, johon sisältyy lasten ukrainalaisen identiteetin nujertamista päiväkodeissa ja kouluissa; lasten militarisointi, jossa lapsia opetetaan myös vihaamaan Ukrainaa ja ukrainalaisia kuin myös länsimaita ovat järjestelmällisiä toimia, jotka kohdistuvat tuhansiin lapsiin. Ja kun toimien eräänä tarkoituksena on lasten oman identiteetin tuhoaminen, niin ei ihme, että Ukrainassa lasten kohtelua pidetään kansanmurhaan verrattavana tekona. Venäjän lapsiin kohdistuvista toimista erityisen vastenmielistä on heidän valjastaminen osaksi propagandaa ja (käytännössä) pakottaminen esiintymään venäläissotilaille ja kiittämään näitä ”vapaudesta”, tai pakottamaan heidät osaksi propagandanäytöksiä, jotka eivät voi olla jättämättä jälkiä lapsiin. Viimeksi Venäjä valjasti mariupolilaisia lapsia osaksi vuosipäiväjuhlaa Moskovassa 24. helmikuuta 2023. (9) Tällaiset Venäjän toimet ovat erityisen vastenmielisiä ja julmia, jotka kohdistuvat erityistä suojelua tarvitsevaan ihmisryhmään – lapsiin. Venäjä on saatava näistäkin teosta vastuuseen!

Venäjän harjoittama systemaattinen lasten kaltoinkohtelu on aiheena niin laaja ja monitahoinen, että se ansaitsee syvällisempää tarkastelua omassa kirjoituksessaan, joten palaan aiheeseen lähiviikkoina.

 

Varastettu lapsuus – lasten militarisointia miehitetyllä Krimin niemimaalla.

Seuraavaksi numeraalista informaatiota, Venäjän hyökkäyssodan alun jälkeen Ukrainassa on sotatoimien seurauksena kuollut 464 lasta, vammautuneiden lasten lukumäärä nousee 935 lapseen. Tässä kohdin on syytä painottaa, että kyse on varmistetuista lasten kuolin tapauksista ja vammautumisista. Tiedot Venäjän miehittämiltä alueilta ovat hyvin puutteellisia, joten todelliset lukumäärät ovat merkittävästi suuremmat. Jonkin kuvan mittakaavasta saa tarkasteltaessa Venäjän tuhoamaa Mariupolia, kaupungin valtausoperaatiossa ja sen jälkeen on kuollut tuhansista jopa kymmeniin tuhansiin siviileihin. Tarkka lukumäärä ei ole tiedossa, eikä siviiliuhrien lukumäärää välttämättä koskaan saada selvitettyä osan jäädessä ikuisesti kadoksiin, mikä johtuu siitä, että miehitettyään kaupungin Venäjä on raivannut vaurioituneita ja tuhoutuneita rakennuksia piittaamatta raunioihin jääneistä ruumiista. Raivauksiin osallistuneiden henkilöiden kertoman mukaan ruumiita on valettu betoniin, ruumiiden jäänteitä on siirretty raivausjätteen mukana toisaalle jne. Kuolleita ei ole edes yritetty erotella raivausjätteestä, ruumiita ei ole kohdeltu kunnioittavalla tavalla jne. Venäjän toimien kerrotaan olevan tarkoituksellisia ja tahallisia, johtuen osaltaan siitä, että he tietävät mikä merkitys vainajilla, heidän kunniallisella hautaamisella ja lopulta muistamisella on ukrainalaisille. Tämä on vain yksi ilmenemismuoto Venäjän sodalle asettamasta tavoitteesta eli ukrainalaisten kansallisen identiteetin tuhoamisesta. Vainajien häpäisy jättää vuotavan haavan tuhansien ukrainalaisten rintaan.

Siviileihin kohdistuneiden julmuuksien rinnalla Venäjä jatkaa iskujaan kriittistä infrastruktuuria, kouluja ja muita oppilaitoksia sekä sairaaloita ja muita terveydenhuollonlaitoksia vastaan. Merkittävä osa näistä iskuista on tahallisia, ne olisivat vältettävissä, eikä iskuille löydy perustetta tai oikeutusta, joten kyse on sotarikoksista. Venäjä suoritti ensimmäiset iskunsa sairaaloita vastaan välittömästi laajan offensiivinsa ensihetkinä 24. helmikuuta 2022. Moni päätteli iskujen olleen tahattomia tai puolivahinkoja, hyökkäyssodan oheistapahtumia – mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kuten Keir Giles kirjoittaa uusimmassa teoksessaan –

”Venäjän tapa käydä sotaa on pysynyt johdonmukaisena, koska se tuottaa johdonmukaisesti onnistumisia. Menetelmään kuuluvat asutettujen alueiden ottaminen maaliksi, mahdollisimman suuren kärsimyksen aiheuttaminen siviileille ja uhrien pakottaminen alistumaan kärsimysten lopettamiseksi. Murhat, raiskaukset, ryöstelyt ja humanitaaristen katastrofien tahallinen tehtailu mahdollisimman suuren inhimillisen kärsimyksen tuottamiseksi ovat jatkuneet samanlaisina läpi historian” ja ”Ukrainan kansalaisten karkotukset Venäjälle ovat uusi kammottava todistus siitä, että Venäjä pitää Stalinin menetelmiä vastauksena ongelmiinsa”. (10)

Meidän ei edes olisi pitänyt kuvitella Venäjän ryhtyvän toteuttamaan mitään muuta taktiikkaa, vaikka jättäisimme huomiotta Syyrian sodan ja sodat Tšetšeniassa, niin tapahtumien Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla sekä Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla kuin myös rintamavyöhykkeellä Ukrainan kontrolloimilla alueilla olisi pitänyt auttaa meitä hahmottamaan millaisiin keinoihin Venäjä on sodankäynnissä ja miehityksessä valmis. Yksistään vuoden 2021 aikana ja vuoden 2022 ensimmäisinä viikkoina Venäjäjohtoiset joukot toteuttivat lukuisia suojeltuja kohteita vastaan rintamavyöhykkeellä, kohteeksi valikoitui kouluja, päiväkoteja ja sairaaloita: alueen siviilejä avustavia ukrainalaisia ensiapuajoneuvoja henkilökuntineen, kansainvälisten organisaatioiden miinanraivaajia jne. Nämäkin iskut pitäisi tutkia tulevaisuudessa perusteellisesti, sillä nekin kuuluvat sarjaan Venäjän toimeenpanemia sotarikoksia. 

Kranaatinheitin iskun kohteeksi joutunut Krasnohorivkan keskussairaala, kevät 2021.

Kuka on vastuussa? Ei pelkästään Venäjän hallinto ja sodanjohto vaan heidän rinnalla myös venäläiset. He, jotka kannattavat sotaa kuin myös he, jotka ovat hiljaa. Hiljaisuuskin on valinta, mikä voimistaa Venäjän propagandan ja sodan tukijoiden ääntä.  

Ответственность за уничтожение украинцев лежит на каждом гражданине россии, как и на Путине и его клике.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20022970

2. https://yle.fi/a/74-20022970 

3. Medvedev virallisella telegram-tilillään: ”Hyvin voi kuvitella hypersoonisen Oniks-ohjuksen täsmäiskun Haagin tuomioistuimen rakennukseen venäläiseltä alukselta Pohjanmereltä”.

4. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009462134.html 

5. https://www.verkkouutiset.fi/yk-kidutus-jarjestelmallista-ita-ukrainassa/#194c9420 

6. https://yle.fi/a/74-20020821 

7.  https://khpg.org/en/1608811992 

8. https://twitter.com/myroslavapetsa/status/1636775718355976197 

9. https://www.theguardian.com/world/2023/feb/25/thats-my-neighbour-mariupol-residents-shock-at-putins-parade-line-up 

10. Keir Giles: Venäjän sota jokaista vastaan ja mitä se sinulle merkitsee, s. 178.

Olen käyttänyt oheislähteinä myös Ukrainan viranomaisilmoituksia sekä kansalaisjärjestöjen lausuntoja. 

#StandWithUkraine 

Vaalivilppiepäilyt saavat jatkoa eduskuntavaalien alla –

eli kertaus kuntavaalien vaalivilppisyytöksistä tähän päivään

Eduskuntavaalien alla käytävä vaalitaisto on saamassa vauhtia perinteisten medioiden ohella myös erilaisilla sosiaalisen median alustoilla kuin myös verkon keskusteluohjelmissa. Edessä on muutaman viikon rynnistys eduskuntavaalien varsinaisen vaalipäivän ollessa sunnuntaina 2. huhtikuuta. Tätä rynnistystä vauhdittaa jo hyvissä ajoin naftaliinista kaivetut vaalivilppisyytökset.

Viime kuntavaalien (v. 2021) alla Johan Bäckman piti näyttävästi esillä vaalivilppiteemaa sosiaalisessa mediassa kuin myös kirjoittamalla Vaalivilppi Suomessa -kirjasen, jossa hän heitti epäilyn ääntenlaskentaa, vaalitarkkailua, vaaliuurnien leväperäistä säilytystä, lyijykynällä äänestämistä ja montaa muuta seikkaa kohtaan. (1) Näissä eduskuntavaaleissa Bäckman on ehdolla Valta kuuluu kansalle puolueesta Helsingin vaalipiirissä.

Bäckman ei suinkaan ole ainoa ehdokas, joka on nostanut esille vaalivilpin – ei spekulaationa vaan puheiden ja toimintaohjeiden perusteella he, kuten  Vapauden liiton puheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas Ossi Tiihonen, näyttävät olevan sitä mieltä, että tulevissa vaaleissa perinteiset puolueet varastavat vaalit heiltä ja heidän kannattajilta. Tätä ennakoiden Tiihonen ohjeistaa kannattajiaan äänestämään vasta varsinaisena vaalipäivänä, minimoidakseen vilpin mahdollisuuden. Palaan teemaan tarkemmin tuonnempana kirjoituksessani.

Vaalivilppiepäilyiden esittäminen ei suinkaan ole Johan Bäckmanille uutta. Saman teeman hän nosti esille viime kuntavaalien aikaan mutta myös edellisten – keväällä 2019 järjestettyjen eduskuntavaalien jälkeen. Tuolloin, jälkikäteen, käynnistetty kampanja ei suurempaa kohua saanut aikaan, pois lukien Bäckmanin silloinen lähipiiri sekä muutamat perussuomalaisiin kytkeytyvät tahot, kuten tuolloin puoluetta lähellä olleen Nykysuomi-verkkojulkaisun. Voimakasta tukea vaalivilppiepäilyilleen ja syytöksilleen Bäckman sai Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla asuneelta Janus Putkoselta, joka osallistui kampanjaan ainakin silloisella Ivan Putkov-tilillään sekä edesmenneeltä Jon Hellevigiltä.

Ei siis lainkaan yllättävää, että edellisten kuntavaalien yhteydessä Bäckman nosti jälleen esille vaalivilppiteeman, mutta nyt aiemmasta oppineena aloittaen aiheen käsittelyn ja tarkastelun jo hyvissä ajoin ennen kuntavaaleja. Tuolloin Bäckman nosti myös esille kuntavaalien perumisen (vaaleja siirrettiin) epäillen myös vaaleja peukaloidun. Hänen mukaansa perussuomalaisten kannatus ”nousee yli 35 prosentin” ja kun näin ei käynytkään… Bäckmanin mukaan tuolloin käynnissä oli punavihreä salaliitto, jonka kohteena oli perussuomalaiset ja muut ns. kansallismieliset voimat. Bäckmanin hyökkäyksensä kohdistui myös ruotsalaista kansanpuoluetta sekä oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonia (RKP) vastaan. Syytöksissä toistui sama teema, johon olimme tottuneet seuratessamme poliittista keskustelua Yhdysvalloissa, kuinka Donald Trump kannattajineen heitteli ilmoille perusteettomia syytöksiä vaalien varastamisesta. Tämä ruma näytelmä huipentui Yhdysvaltain kongressitalon valtaukseen tammikuun 6. 2021.

Suomea tuskin uhkaa samanlainen näytös, johtuen osaltaan jo siitä, etteivät vaalivilpeillä spekuloivat ja niistä perusteettomia syytöksiä esittävät ole toistaiseksi saaneet maassamme merkittäviä joukkoja liikkeelle. Suomessa vastaavaan liikehdintään ei myöskään kuulu karismaattisia kansankiihottajia, jollainen ruoskisi kansanjoukot hurmokseen ja eduskuntatalon portaille. Mikä tärkeintä, Suomesta ei myöskään löydy Trumpin kaltaista hahmoa, joka olisi valmis häikäilemättömiin tekoihin kaapatakseen vallan – tai vähintäänkin pitääkseen asemastaan kiinni. Vaikea kuvitella, että ehkäpä muutamia kymmeniä, korkeintaan reilut sata, ääntä saava ehdokas X kiihdyttäisi kannattajiaan vastaavaan raivoon. Toisaalta luotan myös viranomaisiimme, joiden uskon hoitavan mahdolliset – muutaman kymmenen hengen vaalivilppiprotestit – ongelmitta.

Huomioitavaa on myös se, että laita- ja äärioikeiston puolueet ja liikkeet, jotka eniten ääntä vaalivilpistä pitävät, ovat sisäisesti hyvin hajanainen joukkio, joilta yhteistyökään ei näytä sujuvan. Valta kuuluu kansalle puolueen hajoaminen kuvaa omalla tapaa tämän joukon kykyä yhteistyöhön, sama tapahtui Suomen Kansa Ensin puolueelle edeltäjineen aiemmin. Nämä puolueet ja liikkeet ovat usein kerääntyneet karismaattisen johtajan ympärille, yleensä jossain vaiheessa kuitenkin saavutetaan piste, jossa muutkin haluavat käyttää puolueessa valtaa johtohahmon tai pienen klikin sijaan, josta usein seuraa ryhmän hajoaminen yhteen tai useampaan osaan. Sama ilmiö on havaittavissa siellä aatteellisen janan toisessa päässä, äärivasemmalla. Pilkallisesti ilmaisten, kommunistejakin on joka lähtöön.

Tavallaan tämän vaalivilppi-ilmiön seuraaminen on kiinnostavaa. Suomeen on siirretty teema, jota on loppujen lopuksi hyvin hankala istuttaa täkäläiseen mielenmaisemaan. Teeman ylläpitoon on käytetty aikaa ja energiaa, jälkimmäistä niinkin paljon, että Bäckmanin toimesta on kirjoiteltu kirjanen aiheesta ja edellisten kuntavaalien aikaan vielä perussuomalaisiin kuulunut Ossi Tiihonen kehitteli Kansalaiset vaalitarkkailijoina -projektin, johon hän haki vapaaehtoisia kamppailemaan vaalivilppiä vastaan. (2) Kiinnostavaa tässä on se, että seuratessani keskusteluja ja näiden ihmisten tekemiä havaintoja ja johtopäätöksiä, moni aivan oikeasti näytti uskovan siihen, että kuntavaalienkin aikaan vaalivoitto varastettiin perussuomalaisilta, ja muilta ns. kansallismielisiltä voimilta. Tuolloin politiikan tutkija Johanna Vuorelma totesi suorasanaisesti ”Perussuomalaisten riveistä kylvetään epäluottamusta, että tulevissa kuntavaaleissa olisi vaalivilppiä”, (3) kiinnitettyään huomiota Ossi Tiihosen blogiin. Tiihosen mukaan hänen alullepanemaansa vaalitarkkailu-kansalaisprojektiin osallistui kymmeniä kansalaisia.

Tulevissa eduskuntavaaleissa on ehdolla lukuisia henkilöitä, jotka ovat nostaneet jollain muotoa esille vaalivilpin tahi vaalien varastamisen (tarkoittaen sitä, että vaalit varastetaan todelliselta voittajalta). Edellä olen maininnut kaksi henkilöä, jotka ovat viitanneet vaalivilpin mahdollisuuteen – Johan Bäckmanin ja Ossi Tiihosen. Bäckman on spekuloinut myös sillä mahdollisuudella, että suositut vaalikoneet ohjaavat ihmisiä äänestämään väärin:

”Täytin sekä Sanoman että Ylen vaalikoneet. Molemmat ovat epärehellisyydessään järkyttäviä, ne keräävät yksityisia tietoja kyseenalaisin perustein, lisäksi käytännössä kaikki kysymykset ovat johdattelevia, ympäripyöreitä tai epäolennaisia - - - Olen kirjassani ’Vaalivilppi Suomessa’ todennut, miten vaalikoneiden on todistettavasti havaittu ohjaavan ihmisiä äänestämään tahallaan väärin.” (4)

Vapauden liiton ehdokas Riku Hautamäki jakaa Youtube-kanavallaan puolueensa puheenjohtajan Ossi Tiihosen äänestyskäyttäytymisohjeita kuin myös spekulatiivisia syytöksiä. Kovin suurta joukkoa hänen videonsa eivät tavoita esim. jakamansa Miksi äänestää vasta virallisena äänestyspäivänä? on katsottu tähän mennessä 125 kertaa. (5) Omalla tapaa tämäkin todistaa tämän joukkion marginaalisuuden. Huomautan kuitenkin, että video leviää muitakin kanavia myöten, joten todellinen katsojamäärä on suurempi. Mutta kuinka moni katsoo videon (kehnona) komediana?

Jaetulla videolla Tiihonen (Vapauden liiton pj.): ”Äänestäkää vasta varsinaisena äänestyspäivänä. Miksi sanon tämän? Sen takia, että on vähän epäilyksiä, että ennakkoäänestyksessä saattaa tapahtua jotain vaalivilppiä…”. Heitetään ilmoille epäilys, ”saattaa tapahtua… vaalivilppiä”. Tätä kehotusta äänestää varsinaisena vaalipäivänä toistetaan, luonnollisesti, erilaisilla somealustoilla.

Kuvakollaasissa kuvakaappauksia Twitteristä.

* * *

Suomessa vaalivilppi- ja vaalienvarastamissyytösten esittäjiä yhdistää muutama tekijä, kuten Venäjän narratiivin toisto; koronapandemian kiistäminen, rokotekielteisyys sekä pandemiaan liittyvien salaliittohuhujen levittäminen; EU-vastaisuus ja esim. Fixit-mielenosoitusten kannattaminen tai niihin osallistuminen. Epäilyiden levittämiseen käytetään myös tilejä, joiden ulkoasu muistuttaa taannoisia ”kaupunkilaistilejä”, joiden taustalta löytyi linkit äärioikeistoon ja Vastarintaliikkeeseen. Kyseisestä ”kaupunkilaistili”-ilmiöstä heinäkuussa 2021 kirjoittamassani blogissa ”Katsaus suomalaisiin disinformaatio- ja propagandakanaviin…”. Luonnollisesti erilaiset vastamediat sekä tubettajat viljelevät perusteettomia syytöksiä vaalien varastamisesta tai perinteisten puolueiden vilpillisyydestä.

Painotan vielä loppuun, etten usko vaalivilppisyytösten esittäjien onnistuvan Suomessa saamaan ”myrskyä vesilasissa” suurempaa kohua syytöksillään aikaan, ehkäpä joku syytösten esittäjistä kokee olevansa ”kokoaan” merkittävämpi saaden tästä mielihyvää itselleen. Yhteiskunnallista koheesiota he eivät riko, kuten eivät onnistu rikkomaan luottamustamme vaalijärjestelmään, korkeintaan saavat ”väreitä pintaan” yhdistettynä tuntemukseen jonkin suuren – kuvitellun – salaliiton paljastamisesta. Mutta, kuten olemme Yhdysvalloissa ja Brasiliassa päässeet todistamaan, hyvänolontunteeseen ei ole tuudittautuminen.

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://www.adlibris.com/fi/kirja/vaalivilppi-suomessa-9789525412468 

2. https://ossitiihonen.com/tag/vaalivilppi/ 

3. https://www.uusisuomi.fi/uutiset/tutkija-huolestui-perussuomalaisen-kirjoituksesta-enta-jos-tallainen-lietsonta-valtavirtaistuu-puolueessa-joka-on-talla-hetkella-kannatusmittausten-karjessa/750f63a3-758c-4ee7-a669-86f1568f685a 

4. https://twitter.com/johanbek/status/1630315480421478401 

5. https://www.youtube.com/watch?v=KzrZiyJplJE&t=24s 

Aiempia vaalivilppiteemaa käsitteleviä lähteistettyjä kirjoituksiani:

Kuntavaalien kenraaliharjoitus – Bäckman manaa ”vaalivilppiä”.

”Uusi” MV-lehti propagandisti Putkosen ohjauksessa. 

Kuvakollaasissa esimerkkejä äärioikeiston ”kaupunkilaistilien” jakamasta sisällöstä, kuva v. 2021.

Havaintoja Venäjän miehittämiltä alueilta –

 

läsnä nälkä, pelko ja psykologinen terrori

Edellisestä, syvällisemmästä, havaintopaketista Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta on vierähtänyt aikaa jo melkoinen tovi. Hiljaisuuteni ei suinkaan johdu siitä, että mitään ei ole tapahtunut tai etten ole kuullut kummempia uutisia, asiantila on ennemminkin päinvastainen. Sensitiivisten ja sellaisten havaintojen tähden, jotka voivat vaarantaa sivulliset, olen katsonut parhaaksi olla kirjoittamatta mitään. Tässä lyhyehkössä kirjoituksessa joitain havaintoja ja kommentteja Venäjän miehittämiltä alueilta – eräissä tapauksissa jätän paikkakuntatiedot mainitsematta tyytyessäni kuvaamaan tapahtuma-aluetta ”piiri” tai ”alue” tasolla. Havainnot ovat pääasiassa kahdelta Venäjän miehittämältä alueelta, Ukrainan itäosista Donetskin ja Makiivkan alueelta sekä miehitetyltä Hersonin alueelta. Aloittakaamme miehitetyn Hersonin alueelta, Henitšeskin piiristä.

Ukrainan asevoimien suoritettua pian puolen yön jälkeen tammikuun 1. päivä, onnistuneen ja venäläisille runsaat tappiot tuottaneen iskun M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä Makiivkassa, ja tuhoamalla venäläisten tukikohtanaan käyttämän rakennusalan ammattioppilaitoksen nro. 19 (Макеевское профессионально-техническое строительное училище №19). (1) Iskun jälkeen Venäjällä käytiin kiivasta keskustelua siitä, mikä aiheutti venäläisille niin raskaat tappiot ja mitä laiminlyöntejä he tekivät. Tapahtunut johti seurauksiin ainakin osaan miehitettyä Hersonin aluetta, Henitšeskin ja Kah’ovkan piireissä – tiedossani ei ole, onko vastaaviin toimiin ryhdytty miehittäjän taholta miehitetyn Donbasin alueella. Seuraavaksi tarkemmin näihin seurauksiin, jotka koskettavat varsin suurta joukkoa miehitetyillä alueilla asuvia siviilejä.

Huomionarvoisinta havainnossa on se, että Venäjän miehitysjoukot ovat pakolla siirtäneet useiden kylien sekä kaupunkityyppisten paikkakuntien alueilta asukkaita pois kodeistaan ja majoittaneet näitä siviilejä ainakin lomakeskuksiin Henitšeskin kaupungin eteläpuolella, Arabatinkynnäksen alueella. Näihin tyhjennettyihin koteihin on muuttanut runsaasti venäläissotilaita sekä turvallisuusjoukkojen henkilöstöä.

Alueella on myös tiettyjä paikkakuntia, joissa väestön laajamittaisempiin pakkosiirtoihin ei ole ryhdytty. Yhteistä näille paikkakunnille näyttää olevan se, että moni niistä sijaitsee Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta Melitopoliin vievän junaradan varrella.

Tämä tuntuu minusta alleviivaavalta, mutta painotan, että tietooni tulleissa tapauksissa asukkaat on siirretty pakolla kodeistaan. Heiltä ei kysytä suostumusta siirtoon, kuten ei kysytä suostumusta siihenkään saavatko venäläissotilaat muuttaa heidän koteihinsa. Kaikessa on kyse pakosta, jota tehostetaan uhkauksin.

Väestöön kohdistuvien pakkosiirtojen ohella Henitšeskin alueella venäläiset ovat aloittaneet painostus- ja uhkailutoimet saadakseen paikalliset asukkaat luopumaan ukrainalaisista henkilötodistuksista sekä passeista. Eräs käytössä oleva keino on tarkastusasemien ja -pisteiden perustaminen teiden varsille, näillä asemilla ja pisteillä venäläissotilaat ja muut ns. turvallisuusviranomaiset tarkastavat autoilijoiden ja muiden ohikulkijoiden henkilötodistukset, jos (tai kun) heillä on Ukrainan passi tai ukrainalainen henkilötodistus, alkaa siviileiden uhkailu ja painostaminen paikan päällä.

Tuttavamme joutuivat pysähtymään tällaiselle tarkastuspisteelle, joka oli hätäisesti pystytetyn oloinen ja todennäköisesti niillä sijoillaan vain muutaman päivän ajan. Tarkastuspisteiden paikkaa vaihtamalla miehittäjä varmistaa sen, etteivät paikalliset voi koskaan olla varmoja siitä, että käyttämänsä reitti on turvallinen.

Tuttavien kuvailun mukaan tarkastuspisteellä ollut venäläissotilas vaati heitä näyttämään henkilötodistuksen, ja kun he antoivat Ukrainan passit, sotilas hermostuen rupesi uhkailemaan heitä. Ankarampi uhkailu kohdistui aviomieheen, uhkailua sotilas terästi osoittamalla tuttaviamme rynnäkkökiväärillään. Sotilas vaati heitä luovuttamaan passinsa väliaikaista todistusta vastaan, ja anomaan Venäjän passia. Tuttavamme eivät suostuneet tähän, hätävaleen turvin he selvisivät sillä kertaa tilanteesta – mutta seuraavalla kerralla tilanne voi olla toinen. Venäläiset ottivat myös tiedot ylös heidän passeista. 

Luonnollisesti tulevaisuus pelottaa heitä vielä enemmän, koska alueen kaupungeissa pitäisi käydä säännöllisesti ostamassa ruokaa, öljyä jne. Kesän koittaessa tilanne helpottuu hiukan, mutta edessä on vielä monta tuskallisen vaarallista viikkoa. He myös pohtivat, että onko riskiä mahdollista pienentää käymällä asioilla vain ”naisporukalla”, mutta sekin pitää sisällään omat riskinsä. Miehittäjä on tälläkin alueella kaapannut mukaansa naisia, joita on käytetty seksuaalisesti hyväksi tai raiskattu. Osa kaapatuista on kadonnut. Seksuaalisen väkivallan riski yhdistettynä epätietoisuuteen tapauksessa, jossa omainen vain katoaa, on kammottava yhdistelmä kenelle tahansa.

 

Havaintoja ja kuulumisia Donetskin ja Makiivkan alueelta  

Päättyvä talvi on ollut miehitetyssä Donetskissa asuville ystäville ja tuttavillemme ankarin miehitysvuosien talvista. Vesihuolto ei ole toiminut kunnolla koko talven aikana, syynä tähän on sota vain välillisesti – suurin syy on miehityshallinnon omien toimien. Viime vuoden alkupuolella sekä Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisinä kuukausina Donetskin ja Makiivkankin alueella suoritettiin useita liikekannallepanoja sekä pakkovärväyksiä, joista kirjoitin kevättalvella ja keväällä 2022 useita blogeja. * Pakkovärväysten ensimmäinen heijaste oli pelko, mikä sai monet kaupunkien asukkaat (lähinnä miehet) pysyttelemään kotonaan, piilossa värvääjiltä ja kaduilla sekä työpaikoilla suoritettavilta pakko-otoilta.

Pakko-ottoja tehtiin myös työpaikoilla, metodin ollessa yksinkertaisen – värvääjät yhdessä turvallisuusjoukkojen kanssa ”miehittivät” tuotantolaitoksen portin ja ottivat mukaansa kaikki töihin tulevat miehet tai töistä kotiin lähtevät miehet. Suurin osa näistä miehistä päätyi kevättalven ja kevään 2022 ”lihamyllyihin” Donbasin ja Harkovan alueille, ja moni on jäänyt sille tielle.

Pakko-ottojen seurauksena miehet suurin joukoin piiloutuivat ensin koteihinsa, kesän koitettua moni pakeni kaupungista maaseudulle – eräiden tiedetään jopa yrittäneen päästä Venäjälle ja sieltä turvaan kolmansiin maihin. Ei siis ihme, että hiljalleen kaupunkien vesihuolto rapautui entisestään, rapautumista nopeutti myös se, että ennen Venäjän suurhyökkäystä ukrainalainen henkilökunta kykeni huoltamaan ja korjaamaan osaa Donetskin alueen vesihuollosta, helmikuun 24. päivän jälkeen tämä kävi mahdottomaksi. Heistä tuli kriittisen infrastruktuurin kunnossapitäjinä venäläisille kohde.

Tällaisten tapahtumien seurauksena Donetskin ja Makiivkan alueen kunnallistekniikka rapautui ja monin paikoin romahti, mikä ei samalla tapaa näy eliittisen nukkehallinnon asuinalueilla, mutta tavallinen kansa ei pääse suihkuun viikkoihin, vessassa käyntikin alkaa olla mahdotonta viemäriverkon romahtamisen seurauksena jne. Kevättä ja kesää odotetaan, jotta pääsee ulos ja aikaa voi viettää ulkona ahdistaviksi käyvistä kodeista.

Tämän vuoden puolella Donetskin alueelle on tullut Venäjältä ns. siviilityöntekijöitä. He työskentelevät esim. kuorma-autojen kuljettajina, toimittaen vettä tankkiautoilla kaupunginosien ”vesihuoltopisteille” – jotka nekin toimivat satunnaisesti. Nämä työntekijät on siirretty Donetskin alueelle aksentin perusteella kauempaa Venäjältä. He eivät puhu venäjää samalla aksentilla, mitä Venäjän miehittämällä rajaseudulla asuvat venäläiset puhuvat, huom. tarkoitan Rostovin oblastin aluetta.

On enemmän kuin todennäköistä, että pula kuorma-auton kuljettajista on seurausta rekrytoinneista ja pakkovärväyksestä. Viime vuoden tammikuussa (v. 2022) miehitetyn Donetskin alueelle sijoitettu, 1. armeijakunnan aluepuolustusprikaateihin kuuluva Oplot prikaati eli 5. mekanisoitu kivääriprikaati rekrytoi henkilökuntaa. Tuolloin prikaati etsii autonkuljettajia (vaatimuksena vähintään BC-kortti), viestimiehiä sekä erilaisia tietotekniikanoperaattoreita, leirien ja tukikohtien vartijoita – rekrytointi ulottuu myös naisiin. Palkkaa luvattiin tuolloin ruhtinaalliset 24 000 ruplaa kuukaudessa. (2)

Venäjän toimintaa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla leimaa suunnittelun puute. Sen ohella, että miehittäjä rikkoo räikeästi Geneven sopimuksia pakko-otoillaan ja muilla siviiliväestöön kohdistuvilla toimillaan (väestön pakkosiirrot, lasten militarisointi jne.), se ei näytä huomioivan lainkaan tekojensa seurauksia. Yksistään Donetskin alueella asuu edelleen vähintäänkin satojatuhansia asukkaita, monet heistä ovat vanhuksia, huono-osaisia ja näin erityisen suojelun tarpeessa, mutta Venäjä ei välitä heistä käytännössä pätkääkään. Vesihuoltoa suoritetaan satunnaisesti tankkiautoilla, lääkkeistä on jatkuvaa pulaa – ollut jo vuosia mutta ennen koronaviruspandemiaa ja tarkastusasemien (lähes täydellistä) sulkua, alueen asukkaat saattoivat suorittaa ostoksensa Ukrainan kontrolloimilla alueilla. Menneenä talvena vesipulan ohella myös ruokapula vaivaa tuhansia ja tuhansia kaupunkien asukkaita: kasvuiässä olevat lapset nälkiintyvät, ruoaksi voi olla viikkojen ajan kuivaa leipää ja lientä. Tuttavamme ja ystävämme ovat laihtuneet silminnähden, laihtumisen ohella he näyttävät vanhentuneen vuosia yhdessä talvessa – linkki ulkomaailmaan on heille yksi keinoista selvitä päivästä toiseen. Se tuo myös tietoa ulkomaailmasta, mikä on nyt vielä tärkeämpää, kun Googleen pääsy on alueelta estetty. Pääsy on vain Yandexin hakukoneeseen, joka ei tarjoa muuta kuin linkkejä venäläisten propagandaan. Ikääntyneiden on tyydyttävä tähän, kun juuri ja juuri osaavat käyttää tietokonetta ja kännykkää, on turha koettaa neuvoa keinoa rajoitusten kiertämiseen.

Propagandarummutuksen mukaan ”Ukraina kukistuu pian”; ”toukokuussa marssitaan Venäjän voitolle” jne. Propagandan rinnalla miehittäjä kohdistaa alueen asukkaisiin, etenkin lapsiin, entistä rajumpaa psykologista terroria – Venäjän kansallislaulun laulamista, Ukrainan ja ukrainalaisten de-humanisointia jne. Moni ei enää laita lapsiaan päiväkotiin tai kouluun, he ovat vanhempiensa lailla kotona suojassa vihamieliseltä maailmalta. Turvattomuutta lisää myös se, että miehittäjä on asuttanut Venäjältä tuotua miehityshallinnon henkilökuntaa paikallisten keskuuteen. Tässä joukossa on luonnollisesti turvallisuuselinten työntekijöitä, jotka yrittävät urkkia ja saada tietoa mahdollisesta vastarintatoiminnasta, jota sitäkin jo vähäisessä määrin alueella ilmenee. Kuten tuttavamme totesi vuosia sitten, silloisille hyödyllisille idiooteille ja yhteystoimintahenkilöille sekä mielenosoituksissa punalippuja heiluttaneille – Neuvostoliittoa te kaipasitte ja Neuvostoliiton te saitte, johon voisin lisätä, heidän saaneen Stalinin ajan vainoharhaisen neuvostovaltion.

”Жовта Стрічка” – ”Keltainen nauha” -liikkeen aktivistit protestoivat miehitetyssä Donetskissa miehityshallintoa vastaan. (3)

Kun sota aikanaan loppuu ja Ukraina on vapaa, moni asia ei enää palaa ennalleen. Osa ystävistämme ei enää halua palata kotiin Donetskin alueelle, he eivät vain voi – muistot ja menetykset ovat liian kipeitä. Osan kohdalla menetykset ovat konkreettisia – venäläisten tykkitulen tuhottua kodit perustuksia myöten. Kun uutta elämää on rakennettu jo vuosien ajan Ukrainan läntisiin osiin, paluu tuhoutuneen kodin perustuksille on kipeää ja muistot menetyksen lopullisuudesta tuskallisia. Toisaalta miehitetyssä Donetskissa, kaiken psykologisen terrorin ja propagandan keskellä, yksin omissa kuplissaan elävät ystävämme ja tuttumme haaveilevat tulevasta – he haaveilevat ajasta, jolloin Donetsk on jälleen vapaa ja Ukrainan lippu liehuu kaupungin ytimessä. Lähes jokaisen keskustelun päättyessä –

Слава Україні!

 

Marko

 

Kirjoituksen pääasialliset lähteet ovat henkilöitä, jotka asuvat Venäjän miehittämillä alueilla. Tunnemme heidät henkilökohtaisesti, eräitä heistä olen itsekin tavannut vuonna 2014 alkaneen sodan aikana. Muut lähteet:

1. https://www.euronews.com/2023/01/04/makiivka-russia-blames-its-own-soldiers-mobile-phone-use-for-deadly-ukraine-missile-strike 

2. Aihetta taustoitettu blogissani Havaintoja miehitetystä Itä-Ukrainasta, julk. 1/2022.

3. https://v-variant.com.ua/donetsk-tse-ukraina-v-okupovanomu-misti-aktyvisty-prodovzhuiut-proukrainski-aktsii-protestu/ 

*: Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla toteutettuja pakko-ottoja/ pakkovärväyksiä käsittelin muun muassa blogeissani 16. maaliskuuta 2022 ja 23. huhtikuuta 2022.

Venäläisten tuhoama Mar’inka, Donetskin lounaispuolella.

#StandWithUkraine