läsnä nälkä, pelko ja psykologinen terrori
Edellisestä, syvällisemmästä,
havaintopaketista Venäjän Ukrainalta miehittämiltä alueilta on vierähtänyt
aikaa jo melkoinen tovi. Hiljaisuuteni ei suinkaan johdu siitä, että mitään ei
ole tapahtunut tai etten ole kuullut kummempia uutisia, asiantila on
ennemminkin päinvastainen. Sensitiivisten ja sellaisten havaintojen tähden,
jotka voivat vaarantaa sivulliset, olen katsonut parhaaksi olla kirjoittamatta
mitään. Tässä lyhyehkössä kirjoituksessa joitain havaintoja ja kommentteja
Venäjän miehittämiltä alueilta – eräissä tapauksissa jätän paikkakuntatiedot
mainitsematta tyytyessäni kuvaamaan tapahtuma-aluetta ”piiri” tai ”alue”
tasolla. Havainnot ovat pääasiassa kahdelta Venäjän miehittämältä alueelta,
Ukrainan itäosista Donetskin ja Makiivkan alueelta sekä miehitetyltä Hersonin
alueelta. Aloittakaamme miehitetyn Hersonin alueelta, Henitšeskin
piiristä.
Ukrainan asevoimien suoritettua
pian puolen yön jälkeen tammikuun 1. päivä, onnistuneen ja venäläisille runsaat
tappiot tuottaneen iskun M142 HIMARS raketinheitinjärjestelmällä
Makiivkassa, ja tuhoamalla venäläisten tukikohtanaan käyttämän rakennusalan
ammattioppilaitoksen nro. 19 (Макеевское профессионально-техническое
строительное училище №19). (1) Iskun jälkeen Venäjällä käytiin kiivasta
keskustelua siitä, mikä aiheutti venäläisille niin raskaat tappiot ja mitä
laiminlyöntejä he tekivät. Tapahtunut johti seurauksiin ainakin osaan
miehitettyä Hersonin aluetta, Henitšeskin ja Kah’ovkan piireissä – tiedossani
ei ole, onko vastaaviin toimiin ryhdytty miehittäjän taholta miehitetyn
Donbasin alueella. Seuraavaksi tarkemmin näihin seurauksiin, jotka koskettavat
varsin suurta joukkoa miehitetyillä alueilla asuvia siviilejä.
Huomionarvoisinta havainnossa on
se, että Venäjän miehitysjoukot ovat pakolla siirtäneet useiden kylien sekä
kaupunkityyppisten paikkakuntien alueilta asukkaita pois kodeistaan ja
majoittaneet näitä siviilejä ainakin lomakeskuksiin Henitšeskin kaupungin
eteläpuolella, Arabatinkynnäksen alueella. Näihin tyhjennettyihin koteihin on
muuttanut runsaasti venäläissotilaita sekä turvallisuusjoukkojen henkilöstöä.
Alueella on myös tiettyjä
paikkakuntia, joissa väestön laajamittaisempiin pakkosiirtoihin ei ole
ryhdytty. Yhteistä näille paikkakunnille näyttää olevan se, että moni niistä
sijaitsee Venäjän miehittämältä Krimin niemimaalta Melitopoliin vievän
junaradan varrella.
Tämä tuntuu minusta
alleviivaavalta, mutta painotan, että tietooni tulleissa tapauksissa asukkaat
on siirretty pakolla kodeistaan. Heiltä ei kysytä suostumusta siirtoon, kuten
ei kysytä suostumusta siihenkään saavatko venäläissotilaat muuttaa heidän
koteihinsa. Kaikessa on kyse pakosta, jota tehostetaan uhkauksin.
Väestöön kohdistuvien
pakkosiirtojen ohella Henitšeskin alueella venäläiset ovat aloittaneet
painostus- ja uhkailutoimet saadakseen paikalliset asukkaat luopumaan
ukrainalaisista henkilötodistuksista sekä passeista. Eräs käytössä oleva keino
on tarkastusasemien ja -pisteiden perustaminen teiden varsille, näillä asemilla
ja pisteillä venäläissotilaat ja muut ns. turvallisuusviranomaiset tarkastavat
autoilijoiden ja muiden ohikulkijoiden henkilötodistukset, jos (tai kun) heillä
on Ukrainan passi tai ukrainalainen henkilötodistus, alkaa siviileiden uhkailu
ja painostaminen paikan päällä.
Tuttavamme joutuivat pysähtymään
tällaiselle tarkastuspisteelle, joka oli hätäisesti pystytetyn oloinen ja
todennäköisesti niillä sijoillaan vain muutaman päivän ajan. Tarkastuspisteiden
paikkaa vaihtamalla miehittäjä varmistaa sen, etteivät paikalliset voi koskaan
olla varmoja siitä, että käyttämänsä reitti on turvallinen.
Tuttavien kuvailun mukaan
tarkastuspisteellä ollut venäläissotilas vaati heitä näyttämään
henkilötodistuksen, ja kun he antoivat Ukrainan passit, sotilas hermostuen
rupesi uhkailemaan heitä. Ankarampi uhkailu kohdistui aviomieheen, uhkailua
sotilas terästi osoittamalla tuttaviamme rynnäkkökiväärillään. Sotilas vaati
heitä luovuttamaan passinsa väliaikaista todistusta vastaan, ja anomaan Venäjän
passia. Tuttavamme eivät suostuneet tähän, hätävaleen turvin he selvisivät
sillä kertaa tilanteesta – mutta seuraavalla kerralla tilanne voi olla toinen.
Venäläiset ottivat myös tiedot ylös heidän passeista.
Luonnollisesti tulevaisuus
pelottaa heitä vielä enemmän, koska alueen kaupungeissa pitäisi käydä
säännöllisesti ostamassa ruokaa, öljyä jne. Kesän koittaessa tilanne helpottuu
hiukan, mutta edessä on vielä monta tuskallisen vaarallista viikkoa. He myös
pohtivat, että onko riskiä mahdollista pienentää käymällä asioilla vain ”naisporukalla”,
mutta sekin pitää sisällään omat riskinsä. Miehittäjä on tälläkin alueella
kaapannut mukaansa naisia, joita on käytetty seksuaalisesti hyväksi tai
raiskattu. Osa kaapatuista on kadonnut. Seksuaalisen väkivallan riski
yhdistettynä epätietoisuuteen tapauksessa, jossa omainen vain katoaa, on
kammottava yhdistelmä kenelle tahansa.
Havaintoja ja kuulumisia Donetskin
ja Makiivkan alueelta
Päättyvä talvi on ollut miehitetyssä
Donetskissa asuville ystäville ja tuttavillemme ankarin miehitysvuosien
talvista. Vesihuolto ei ole toiminut kunnolla koko talven aikana, syynä tähän
on sota vain välillisesti – suurin syy on miehityshallinnon omien toimien. Viime
vuoden alkupuolella sekä Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisinä kuukausina
Donetskin ja Makiivkankin alueella suoritettiin useita liikekannallepanoja sekä
pakkovärväyksiä, joista kirjoitin kevättalvella ja keväällä 2022 useita blogeja.
* Pakkovärväysten ensimmäinen heijaste oli pelko, mikä sai monet kaupunkien
asukkaat (lähinnä miehet) pysyttelemään kotonaan, piilossa värvääjiltä ja kaduilla
sekä työpaikoilla suoritettavilta pakko-otoilta.
Pakko-ottoja tehtiin myös
työpaikoilla, metodin ollessa yksinkertaisen – värvääjät yhdessä
turvallisuusjoukkojen kanssa ”miehittivät” tuotantolaitoksen portin ja
ottivat mukaansa kaikki töihin tulevat miehet tai töistä kotiin lähtevät
miehet. Suurin osa näistä miehistä päätyi kevättalven ja kevään 2022 ”lihamyllyihin”
Donbasin ja Harkovan alueille, ja moni on jäänyt sille tielle.
Pakko-ottojen seurauksena miehet
suurin joukoin piiloutuivat ensin koteihinsa, kesän koitettua moni pakeni
kaupungista maaseudulle – eräiden tiedetään jopa yrittäneen päästä Venäjälle ja
sieltä turvaan kolmansiin maihin. Ei siis ihme, että hiljalleen kaupunkien
vesihuolto rapautui entisestään, rapautumista nopeutti myös se, että ennen
Venäjän suurhyökkäystä ukrainalainen henkilökunta kykeni huoltamaan ja
korjaamaan osaa Donetskin alueen vesihuollosta, helmikuun 24. päivän jälkeen
tämä kävi mahdottomaksi. Heistä tuli kriittisen infrastruktuurin
kunnossapitäjinä venäläisille kohde.
Tällaisten tapahtumien
seurauksena Donetskin ja Makiivkan alueen kunnallistekniikka rapautui ja monin
paikoin romahti, mikä ei samalla tapaa näy eliittisen nukkehallinnon
asuinalueilla, mutta tavallinen kansa ei pääse suihkuun viikkoihin, vessassa
käyntikin alkaa olla mahdotonta viemäriverkon romahtamisen seurauksena jne.
Kevättä ja kesää odotetaan, jotta pääsee ulos ja aikaa voi viettää ulkona
ahdistaviksi käyvistä kodeista.
Tämän vuoden puolella Donetskin
alueelle on tullut Venäjältä ns. siviilityöntekijöitä. He työskentelevät
esim. kuorma-autojen kuljettajina, toimittaen vettä tankkiautoilla kaupunginosien
”vesihuoltopisteille” – jotka nekin toimivat satunnaisesti. Nämä työntekijät on
siirretty Donetskin alueelle aksentin perusteella kauempaa Venäjältä. He eivät
puhu venäjää samalla aksentilla, mitä Venäjän miehittämällä rajaseudulla asuvat
venäläiset puhuvat, huom. tarkoitan Rostovin oblastin aluetta.
On enemmän kuin todennäköistä,
että pula kuorma-auton kuljettajista on seurausta rekrytoinneista ja pakkovärväyksestä.
Viime vuoden tammikuussa (v. 2022) miehitetyn Donetskin alueelle sijoitettu, 1.
armeijakunnan aluepuolustusprikaateihin kuuluva Oplot prikaati eli 5.
mekanisoitu kivääriprikaati rekrytoi henkilökuntaa. Tuolloin prikaati etsii
autonkuljettajia (vaatimuksena vähintään BC-kortti), viestimiehiä sekä
erilaisia tietotekniikanoperaattoreita, leirien ja tukikohtien vartijoita –
rekrytointi ulottuu myös naisiin. Palkkaa luvattiin tuolloin ruhtinaalliset 24 000
ruplaa kuukaudessa. (2)
Venäjän toimintaa Itä-Ukrainan
miehitetyillä alueilla leimaa suunnittelun puute. Sen ohella, että miehittäjä
rikkoo räikeästi Geneven sopimuksia pakko-otoillaan ja muilla siviiliväestöön
kohdistuvilla toimillaan (väestön pakkosiirrot, lasten militarisointi jne.), se
ei näytä huomioivan lainkaan tekojensa seurauksia. Yksistään Donetskin alueella
asuu edelleen vähintäänkin satojatuhansia asukkaita, monet heistä ovat vanhuksia,
huono-osaisia ja näin erityisen suojelun tarpeessa, mutta Venäjä ei välitä
heistä käytännössä pätkääkään. Vesihuoltoa suoritetaan satunnaisesti
tankkiautoilla, lääkkeistä on jatkuvaa pulaa – ollut jo vuosia mutta ennen koronaviruspandemiaa
ja tarkastusasemien (lähes täydellistä) sulkua, alueen asukkaat saattoivat
suorittaa ostoksensa Ukrainan kontrolloimilla alueilla. Menneenä talvena
vesipulan ohella myös ruokapula vaivaa tuhansia ja tuhansia kaupunkien
asukkaita: kasvuiässä olevat lapset nälkiintyvät, ruoaksi voi olla viikkojen
ajan kuivaa leipää ja lientä. Tuttavamme ja ystävämme ovat laihtuneet
silminnähden, laihtumisen ohella he näyttävät vanhentuneen vuosia yhdessä
talvessa – linkki ulkomaailmaan on heille yksi keinoista selvitä päivästä
toiseen. Se tuo myös tietoa ulkomaailmasta, mikä on nyt vielä tärkeämpää, kun Googleen
pääsy on alueelta estetty. Pääsy on vain Yandexin hakukoneeseen, joka ei
tarjoa muuta kuin linkkejä venäläisten propagandaan. Ikääntyneiden on
tyydyttävä tähän, kun juuri ja juuri osaavat käyttää tietokonetta ja kännykkää,
on turha koettaa neuvoa keinoa rajoitusten kiertämiseen.
Propagandarummutuksen mukaan ”Ukraina
kukistuu pian”; ”toukokuussa marssitaan Venäjän voitolle” jne.
Propagandan rinnalla miehittäjä kohdistaa alueen asukkaisiin, etenkin lapsiin,
entistä rajumpaa psykologista terroria – Venäjän kansallislaulun laulamista,
Ukrainan ja ukrainalaisten de-humanisointia jne. Moni ei enää laita lapsiaan
päiväkotiin tai kouluun, he ovat vanhempiensa lailla kotona suojassa
vihamieliseltä maailmalta. Turvattomuutta lisää myös se, että miehittäjä on
asuttanut Venäjältä tuotua miehityshallinnon henkilökuntaa paikallisten
keskuuteen. Tässä joukossa on luonnollisesti turvallisuuselinten työntekijöitä,
jotka yrittävät urkkia ja saada tietoa mahdollisesta vastarintatoiminnasta,
jota sitäkin jo vähäisessä määrin alueella ilmenee. Kuten tuttavamme totesi
vuosia sitten, silloisille hyödyllisille idiooteille ja yhteystoimintahenkilöille
sekä mielenosoituksissa punalippuja heiluttaneille – Neuvostoliittoa te
kaipasitte ja Neuvostoliiton te saitte, johon voisin lisätä, heidän saaneen
Stalinin ajan vainoharhaisen neuvostovaltion.
”Жовта Стрічка” – ”Keltainen nauha”
-liikkeen aktivistit protestoivat miehitetyssä Donetskissa miehityshallintoa
vastaan. (3) |
Kun sota aikanaan loppuu ja
Ukraina on vapaa, moni asia ei enää palaa ennalleen. Osa ystävistämme ei enää
halua palata kotiin Donetskin alueelle, he eivät vain voi – muistot ja
menetykset ovat liian kipeitä. Osan kohdalla menetykset ovat konkreettisia – venäläisten
tykkitulen tuhottua kodit perustuksia myöten. Kun uutta elämää on rakennettu jo
vuosien ajan Ukrainan läntisiin osiin, paluu tuhoutuneen kodin perustuksille on
kipeää ja muistot menetyksen lopullisuudesta tuskallisia. Toisaalta
miehitetyssä Donetskissa, kaiken psykologisen terrorin ja propagandan keskellä,
yksin omissa kuplissaan elävät ystävämme ja tuttumme haaveilevat tulevasta – he
haaveilevat ajasta, jolloin Donetsk on jälleen vapaa ja Ukrainan lippu liehuu
kaupungin ytimessä. Lähes jokaisen keskustelun päättyessä –
Слава Україні!
Marko
Kirjoituksen pääasialliset
lähteet ovat henkilöitä, jotka asuvat Venäjän miehittämillä alueilla. Tunnemme
heidät henkilökohtaisesti, eräitä heistä olen itsekin tavannut vuonna 2014 alkaneen
sodan aikana. Muut lähteet:
2. Aihetta taustoitettu blogissani Havaintoja miehitetystä Itä-Ukrainasta, julk. 1/2022.
*: Itä-Ukrainan miehitetyillä
alueilla toteutettuja pakko-ottoja/ pakkovärväyksiä käsittelin muun muassa
blogeissani 16. maaliskuuta 2022 ja 23. huhtikuuta 2022.
Venäläisten tuhoama Mar’inka,
Donetskin lounaispuolella. |
#StandWithUkraine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toistaiseksi ei kommentointia.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.