Näytetään tekstit, joissa on tunniste Putkonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Putkonen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. toukokuuta 2026

Ukrainan vaikuttaminen miehitettyyn Starobilskiin, ja sitä seurannut Venäjän likainen propagandakampanja

 

Venäjä valtasi Itä-Ukrainassa sijaitsevan Starobilskin noin viikkoa 24. helmikuuta 2022 alkaneen suurhyökkäyksen alun jälkeen – 2. maaliskuuta 2022. Kaupungin viimeiset vastarintapesäkkeet tukahdutettiin venäläisten toimesta neljää päivää myöhemmin. Kyseisestä päivästä lähtien Starobilsk on ollut Venäjän miehittämä – kaupungista on muodostunut miehitysvuosina merkittävä huoltokeskus Venäjän asevoimille. Etenkin tämän vuoden puolella kaupunki on alkanut esiintyä Venäjän asevoimien sekä erilaisten puolisotilaallisten koulutusorganisaatioiden tallenteilla – kaupunkiin perustettuihin koulutuskeskuksiin on värvätty nuoria Venäjältä.

Ukraina vaikutti Venäjän miehittämässä Starobilskissa sijaitsevan Taras Ševtšenkon mukaan nimetyn Luhanskin kansallisen yliopiston alueelle 21.–22. toukokuuta 2026 – operaation kohteena oli oppilaitoksen tiloissa toiminut ”Воин”-koulutuskeskus sekä venäläisen ”Rubiconin”-yksikön esikunta. (1) ”Rubicon” on Venäjän asevoimien miehittämättömillä järjestelmillä operoiva erikoisyksikkö. Ukrainan operaatiota seurasi viikonloppuna alkanut Venäjän mittava propagandakampanja valeuutisineen. Kirjoitukseni tarkoituksena on osoittaa se, että kyseessä oli kohde, jota Venäjä käytti sotilaallisiin tarkoituksiin sekä nostaa esiin esimerkkeinä Venäjän propagandakampanjan räikeitä valheita.

Venäjä perusti tänä keväänä kaupungissa sijaitsevaan kansalliseen yliopistoon koulutuskeskuksen miehittämättömien järjestelmien operaattoreille, koulutusta annettiin muun muassa FPV-droonilentäjille. (2) Koulutuskeskuksen toiminnasta vastaa sotilaskoulutusta järjestävä organisaatio, jonka yhteistyökumppaneihin kuuluu Venäjän asevoimien ”Rubicon” yksikkö. Organisaatio järjesti yhdessä Venäjän asevoimien kanssa säännöllisesti rekrytointikampanjoita houkutellakseen opiskelijoita oppilaitokseen, jonka ”Воин”-koulutuskeskus sijaitsi Luhanskin Taras Ševtšenkon kansallisen yliopiston tiloissa – tämän vuoden tammikuussa on päivätty asiakirja sotilaiden ja koulutettavien majoittamisesta oppilaitokseen. (3) Miehityshallinto on nimennyt oppilaitoksen Starobilskin ammattiopistoksi (ven. Старобельский Профессиональный Колледж). Alkuperäinen yliopisto, joka siirrettiin miehitetystä Luhanskista Starobilskiin vuonna 2014, siirtyi Venäjän suurhyökkäyksen myötä Poltavaan, Myrhorodiin ja Lubnyyn. (4)

Ennen Ukrainan operaatiota muun muassa Venäjän Rossija 1-kanavalla (ven. Россия 1) julkaistiin ”uutisjuttuja” Starobolskissa järjestettävästä sotilaskoulutuksesta. (5) Rossija 1 on yksi kolmesta Venäjän päätelevisiokanavista ja Venäjän valtion omistama.

Kuvakaappauksia venäläismedioiden oppilaitoksesta julkaisemista katsauksista toukokuulta 2026. (6)









Oppilaitokseen (ven. Старобельский Профессиональный Колледж) rekrytoitiin tänä keväänä opiskelijoita. (7 ja 8) 








Ukrainan Starobilskin alueelle kohdistaman iskun jälkeen Venäjän käynnisti hyvin voimakkaan Ukrainaan kohdistetun informaatio-operaation, jossa se käyttää hyväkseen disinformatiivisen ”tarinansa” levittämiseen sille lojaaleiden valemedioiden lisäksi ”hyödyllisiä idiootteja” sekä sosiaalisen median verkostoja. Starobilskiin on viety ”bussilastillinen” lojaaleja propagandisteja ja aktivisteja, (9) joille esitellään tapahtumapaikkoja sekä uhreiksi esiteltyjä henkilöitä. Osa esitellyistä uhreista on ilmeisiä näyttelijöitä tai venäläisten edustajia, kuten kuvassa ”uhrina” esitelty nainen, joka on puhuvinaan äidilleen. (10) Huomioikaa kiinni oleva puhelin sekä pidennetyt silmäripset, jotka ovat ehjät. Osa venäläisille esitellyistä ”uhreista” on tunnistettu sosiaalisen median kuvien perusteella joko Venäjän iskuissa kuolleiksi ukrainalaisnuoriksi tai kuvat on sattumanvaraisesti poimittu ukrainalaisilta somealustoilta. (11)










Venäjä on perinteisesti hyödyntänyt lojaaleja ”toimittajia” propagandan ja disinformaation levittäjinä, joukossa on myös henkilöitä, jotka ovat vuosien kuluessa esiintyneet lukuisissa eri rooleissa. Venäjä toimi näin etenkin Krimin niemimaan miehityksen jälkeen ja Itä-Ukrainassa keväällä 2014 alkaneen sodan alkuvaiheessa, jolloin sen oli saatava disinformatiivinen tarinansa läpi mahdollisimman laajalti. Venäjän oppeja on toteuttanut myös Valko-Venäjällä valtiollinen media, josta kirjoitin Disinformaatikot Lukašenkan tukena-blogin marraskuussa 2020.

Huomioitavaa on myös se, että Venäjän väitteet lapsiuhreista eivät pidä paikkaansa – yhdelläkään julkistetulla ”uhrilistalla” ei ole lapsiuhreja. (12) Ukrainan iskun jälkeen aamulla ja aamupäivällä kuvatuilla talenteilla ei myöskään näy lapsiuhreja eikä oppilaitoksen ympäristössä näy siviilejä, mikä olisi oletettavaa, jos isku olisi osunut paikallisia nuoria täynnä olevaan oppilaitokseen. (13) Venäjä ei 22. toukokuuta julkaissut lainkaan sellaista materiaalia, mikä millään tapaa tukisi heidän propagandaansa kymmenistä lapsiuhreista. Oppilaitosten sisältä julkaistut kuvat ja tallenteet ovat Venäjän valtiollisten medioiden tuotantoa, osa kuvista ja kuvatuista kohteista näyttää lavasteilta, kuten esimerkkikuvat alla.

Putipuhdas nalle tuhon keskellä RT:n julkaisemassa materiaalissa.













Venäjän puolustusministeriön omistaman Zvezdan materiaalia.











Myös suomalaistaustainen, miehitetyssä Luhanskissa asuva Janus Putkonen osallistuu Venäjän propagandan levittämiseen MV-lehden sekä sosiaalisen median kautta. (14 ja 15) 

Disinformaatiota ja propagandaa Janus Putkosen tapaan.










Mikäli iskusta aiheutui sivullisia uhreja, heidän kohtaloonsa on yksinomaa vastuullinen Venäjä sijoittaessaan sotilaallista toimintaa siviilikohteeseen. Venäjän asevoimat toimii, kuin terroristiorganisaatio piileskellessään siviileiden selän takana.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/armyinformcomua/status/2058250606846824577

2. https://x.com/LvivJournal/status/2058181063441072585

3. https://x.com/vic_010100/status/2058854573318549903

4. https://luguniv.edu.ua/pages/istoriya

5. https://x.com/1945Antonov/status/2058435402369802472

6. https://x.com/LvivJournal/status/2058181063441072585 

7. https://x.com/wartranslated/status/2057787258363621567

8. https://x.com/fruster66/status/2058883021718040682

9. https://x.com/SavchenkoReview/status/2058548824059047991

10. https://x.com/DavidSteadson/status/2058227244158378393

11. https://x.com/TankerFella/status/2058761008332591312

12. https://x.com/marsetac/status/2058556382035554345

13. https://www.euronews.com/video/2026/05/22/ukraine-strike-on-starobilsk-dormitory-kills-four-in-occupied-luhansk

14. https://mvlehti.net/2026/05/22/ukraina-terroripommitti-koulua-luganskin-kansantasavallassa-useita-oppilaita-kuoli-ja-haavoittui-kuvat-videot/

15. https://t.me/JanusTelegram/8956



keskiviikko 29. marraskuuta 2023

Mariupol: Venäjän valheita tuhotusta kaupungista

 

Toissa viikolla Helsingissä järjestetty Ukrainalaisen elokuvan päivät/ Ukrainian film days päättyi ukrainalaisen toimittajan Mstyslav Tšernov’in ohjaamaan 20 Days in Mariupol-dokumenttielokuvaan. Dokumentti koostuu kansainväliselle AP (The Associated Press) -uutistoimistolle työkennelleiden ukrainalaistoimittajien Mariupolissa kuvaamasta materiaalista. Dokumentin ohjannut Mstyslav Tšernov toimi ryhmän videokuvaajana, Jevgeni Maloletka ollessa ryhmän valokuvaaja ja ryhmän tuottajana toimi, Ukrainalaisen elokuvan päivilläkin vieraillut, Vasilisa Stepanenko.

Keskustelutilaisuus 20 Days in Mariupol dokumentin jälkeen, mariupolilainen Žanna Goma, tuottaja Vasilisa Stepanenko ja tulkki.













Pimeässä katsomossa kuului hiljaisia voihkaisuja, jossain vierelläni joku katsojista nyyhkytti – pala nousi minullakin useamman kerran kurkkuun. 20 Days in Mariupol on pysäyttävä dokumentti, dokumenttina se on inhimillinen mutta samalla hyvin raadollinen ja julma – se ei kaunistele totuutta.

Kun ambulanssin ovet aukesivat, kaikki järkyttyivät.

Uhri oli tyttö, nelivuotias.

Kamera kävi, kun kalpea tyttö kiidätettiin paareilla hoitohuoneeseen. Kun häntä elvytettiin, Kun lääkäri alkoi itkeä.

Tytön nimi oli Anhelina.

’Se hetki muutti minut pysyvästi’, Vasilisa Stepanenko sanoo haastattelussa Helsingissä. ’Mutta sen jälkeen tuli lisää kuolleita lapsia, joka päivä’.” (1)

Mariupolissa viettämiensä päivien ja viikkojen kuluessa toimittajat dokumentoivat Venäjän ilmaiskujen aiheuttamia tuhoja; ihmisten kuolemia ja uusien elämien syntyjä, ja lopulta venäläisten taistelupanssarivaunujen tunkeutumisen kaupunkiin panssarivaunukanuunoiden ”sylkiessä” kuolemaa ympärilleen. Lohduttomuutta, epätoivoa, kyyneleitä – täyttyviä joukkohautoja. Todisteita Venäjän sotarikoksista!

Kirjoituksessani kiinnitän huomion teemaan, joka nousi esiin dokumentin jälkeisessä keskusteluosuudessa, jossa käsiteltiin myös tiedonvälitystä ja propagandaa.

Kun Venäjän hyökkäysjoukot piirittivät Mariupolin, ne katkaisivat kaupungista sähköt ja veden. Kaupunkilaisille koitti pimeä ja jano. Venäjä tuhosi myös kännykkä-, radio- ja tv-mastoja. Kaupunki jäi ilman yhteyttä ulkomaailmaan.” (2)

Mariupol oli valtaosan piiritysajasta eräänlaisessa ”tietotyhjiössä”, jonne ei saanut luotettavaa informaatiota ulkomaailman tapahtumista. Ainoa radiokanava, joka kaupungissa kuului, oli miehitetystä Donetskista käsin toimitettu venäläinen propagandakanava. Sen jakama propaganda muokkasi monen kaupunkilaisen kuvaa tapahtumien kulusta kaupungissa ja muualla Ukrainassa. Samainen asia näkyy dokumentissakin jonkin kerran. Venäjän miehitettyä kaupungin ympäristöineen, tilanne ei ole merkittävällä tavalla muuttunut paremmaksi, vaikka yhteydet ulkomaailmaan ovat toimivammat kuin piirityksen aikana. Edelleen Venäjä hallitsee informaatioympäristöä miehitetyn Mariupolin alueella, aivan kuten hallitsee valtaosalla miehittämiään alueita.

Suomessa mutta Suomeakin enemmän useimmissa länsimaissa on syytä ottaa opiksi Venäjän informaatio- ja propagandasodasta miehittämillään alueilla. Varautua jo ennalta siihen, että luodaan kanavia, joiden avulla saadaan välitettyä todenmukaisia uutisia sellaisille alueille, jotka ovat päätyneet vihollisen käsiin ja jonka informaatioympäristöä miehittäjä hallitsee. Eräänä tekijänä huomioisin myös sen, ettei medioissa tai poliitikkojen (päättäjien) suulla käydä toistamaan Venäjän narratiivia ja näin vaikeuteta Venäjän aggression kohteen (tai kohteiden) kamppailua. Lännen toiminta ja myötäily johti siihen, että Venäjä pääsi puskemaan usealla areenalla omaa tarinaansa (Ukrainan sodan osalta) läpi vuoden 2014 jälkeenkin. On kuitenkin huomioitava, ettei Ukraina suinkaan ollut ainoa, jossa näin kävi. Jäljet johtavat 90-luvulle ja Neuvostoliiton hajoamiseen, jonka jälkeen länsi – keskittyessään Venäjään – unohti sen, että Neuvostoliittoon kuului muitakin tasavaltoja ja alueita, kuin Venäjä.

Edellä kirjoittamaani voi pitää alustuksena kirjoitukseni varsinaiselle aiheelle, jossa muutamia havaintoja ja huomioita niihin suomalaisiin, jotka ovat työskennelleet tai työskentelevät edelleen Venäjän operaattoreina tai propagandisteina, levittäen sen maalaamaa disinformatiivista kuvaa Mariupolista ja kaupungista käydystä taistelusta sekä Venäjän miehityksestä. Suomi ei tässä suhteessa ole erityisasemassa, monen länsimaan kansalaisia osallistuu aktiivisesti Venäjän propagandasotaan miehitetyistä alueista. Tarkastelun ulottaminen muihin kuin suomalaisiin laajentaisi kirjoitustani aivan liikaa mutta eräissä tapauksissa tätä ei kuitenkaan voi välttää, jolloin nimiä on nostettava esille mutta en kuitenkaan ryhdy taustoittamaan kyseisten henkilöiden toimintaa syvällisemmin, lähdeviittaus saa hoitaa tämän asian.

Suomalaisista huomionarvoisia ovat miehitetyssä Luhanskissa majailevan Janus Putkosen (UMV-lehden päätoimittelija) sekä Johan Bäckmanin ohella Venäjän miehittämässä Mariupolissa kesällä 2022 vieraillut Leena Hietanen sekä miehitetyssä Mariupolissa vast’ikää vieraillut Kosti Heiskanen, joka nousi otsikoihin vuodenpäivät sitten ottaessaan yhteen (ainakin sosiaalisen median alustoilla) Janus Putkosen kanssa. Kyseisen nelikon lisäksi Suomesta löytyy joukko ”hyödyllisiä idiootteja”, jotka joko antavat näkyvyyttä em. nelikon tuotoksille tai muulle Venäjän tuottamalle disinformatiiviselle aineistolle. Tätä joukkoa yhdistää myös se, että heillä on tiiviit yhteydet joko Janus Putkoseen tai Johan Bäckmaniin, eräillä kenties edelleen kumpaiseenkin. (Huom. vuodentakaisen Putkonen-Heiskanen ja/ tai Putkonen-Bäckman-konfliktin seurauksena osa hyödyllisistä idiooteista niin sanotusti valinnut puolensa, tukien joko Putkosta tai Bäckmania).

Putkonen on hyödyntänyt tavalla tai toisella Mariupolia propagandassaan jo vuosien ajan. Myös aikana ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua, jolloin hän on käyttänyt Mariupolissa kuvattua aineistoa disinformatiivisessa merkityksessä osoittamaan Ukrainan raakuuden. Toimiessaan venäläisrahoitteisen DONi Newsin päätoimittelijana miehitetyssä Donetskissa, Putkonen useamman kerran julkaisi propagandistisia juttuja ”Ukrainan suorittamasta Donbasin pommittamisesta”. Näitä tarinoita hän kuvitti kuvilla, jotka on otettu esim. Mariupolissa tammikuussa 2015, sen jälkeen, kun kaupunkia tulitettiin BM-21 Grad ja BM-27 Uragan raketinheitinjärjestelmillä Venäjän maavoimien upseereiden toimiessa tulenjohtajina ja operaation johdossa. (3)












Venäjän suurhyökkäyksen alun (24. helmikuuta 2022) jälkeen Putkonen on lukuisia kertoja toimittanut ja levittänyt räikeän valheellisia uutisia Mariupolin tapahtumista. Näin tapahtui Venäjän ilmavoimien pommitettua synnytyssairaalaa Mariupolissa (kyseisen synnytyssairaalan pommituksen jälkimaininkeja käydään läpi 20 Days in Mariupol dokumentissa, venäläispropagandan valheidenkin noustessa esiin) kuin myös Venäjän ilmavoimien pommitettua teatteria. Hänen syntilistaan kuuluu myös toistuva Venäjän tekemien sotarikosten kiistäminen kuin myös muun Mariupolia koskevan propagandamateriaalin levittäminen.

Kuvakollaasissa muutama esimerkki Janus Putkosen Mariupol-propagandasta keväältä 2022. 












Siirtykäämme Putkosesta Johan Bäckmaniin. Bäckmanin kohdalla ei voida jättää mainitsematta yhteistyötä Leena Hietasen kanssa, jonka hedelmistä disinformaatikkojen yleisö pääsi nauttimaan heinäkuussa 2022 Hietasen osallistuessa Venäjän miehittämään Mariupoliinkin suuntautuneelle propagandamatkalla. Kyseessä oli Venäjän valtion organisaatioiden kustantama propagandamatka Venäjän miehittämille alueille Donbasissa, yhden kohteista ollessa Mariupol. Hietasen mukaan kyseiselle kiertueelle osallistui nelisenkymmentä vasta- ja vaihtoehtomedioiden sisällöntuottajaa. Kun huomioimme sen keitä kiertueelle osallistui ja mikä taho (miehittäjä) toimi kiertueen kutsujana ja rahoittajana, voimme todeta matkalaisten olleen propagandisteja tuottamassa Venäjälle propagandaa. Kyseisestä kiertueesta tarkemmin kirjoituksessani ”Lännen valemediat vierailemassa Venäjän miehittämillä alueilla”.

Kuvakaappaus Johan Bäckman Official YouTube-kanavalta.


















Bäckman aivan kuten Hietanenkin jatkavat disinformaation ja propagandan tuottamisen parissa. Hietanen on kirjoittanut suomalaiseen Venäjä-mielisiin vastamedioihin lukeutuvaan Naapuriseuran Sanomat -verkkosivulle useita Venäjän hyökkäyssotaa tai Ukrainaa käsitteleviä kirjoituksia viimevuotisen Mariupol-vierailunsa jälkeen. Yksistään Hietasen kirjoituksiin tutustumalla tulee helposti myös huomanneeksi, että Naapuriseuran Sanomat ei ole vain Venäjä-mielinen kanava vaan sen kautta välitetään lukijoille räikeää Venäjää tukevaa propagandaa. (4) Sosiaalisen median rinnalla Bäckman jakaa Venäjän disinformaatiota ja propagandaa ylläpitämänsä Z-uutisten kautta. Silmissäni Bäckmanin ”tähti” oli jo laskussa, työskentely laiskanpulskeaa, kiinnostaa kuitenkin nähdä millainen tulee hänen roolinsa olemaan Venäjän Suomeen kohdistamassa painostuksessa, esim. rajalla ilmenevässä hybridisodassa. Näyttää siltä, että venäläismedioissa hänen roolinsa on kasvussa, (5) mikä voi heijastella Suomeenkin lisääntyvänä disinformaationa, joka leviää ääriryhmien lisäksi suomenvenäläisten keskuudessa.

Tuorein suomalainen Mariupol-vierailija on Venäjän tuhoamassa kaupungissa muutama päivä sitten vieraillut Kosti Heiskanen. (6) Mariupolin ohella Heiskanen ulotti vierailunsa rintaman tuntumaan Donetskiin. Sosiaalisessa mediassa julkaisemansa aineisto on neuvostotyylistä saavutusten esittelyä ynnä perinteistä uhrikuvilla maalailua. 

Heiskanen miehitetyssä Mariupolissa marraskuussa 2023.


























Azovstalissa vierailun ohella Heiskanen esittelee Venäjän tuhoaman Mariupolin jälleenrakentamista. Se mikä näissä tarinoissa jää kertomatta on se, että ovatko rakennukset muuta kuin kulisseja ja jos ovat, niin seuraava kysymys on sitten se, että keitä asuntoihin muuttaa asumaan? Muistamme Vladimir Putinin (tai siis hänen kaksoisolentonsa) öisestä Mariupol-vierailusta sen, että osa Putinin tapaamista henkilöistä oli paikallisia Venäjälle lojaaleja kollaboraattoreita, jotka saivat lahjaksi asunnon palveluksistaan. (7) Mutta tiedämme myös Mariupolissa vierailleiden muiden miehitettyjen alueiden asukkaiden maininnoista sen, että kaupunkiin on muuttanut tuhansittain venäläisiä Rostovin ja Krasnodar Krain alueelta ja että heitä on majoitettu näihin Venäjän rakentamiin kerrostaloihin. Venäjä tarvitsee miehityshallinnon ylläpitoon työntekijöitä, mutta se tarvitsee runsaasti myös muita työntekijöitä, joista valtaosa siirretään alueelle Venäjältä. (8) Tämän seuraus on luonnollisesti se, että väestö muuttuu etnisesti venäläisemmäksi, mikä onkin sen tarkoitus. Nyky-Venäjän toimet eivät millään tapaa poikkea tsaarin Venäjän tai Neuvostoliiton käyttämistä metodeista. Valloitetut alueet pyrittiin venäläistämään väestön pakkosiirtojen, uudelleen koulutusten ja tarvittaessa joukkotuhonnan avulla. Nämä Venäjän ja sen edeltäjän Neuvostoliiton imperialistiset toimet on valitettavasti hiljaa hyväksytty läntisessä maailmassa, idealistisin väestönosa neuvostovaltion aikaan ei edes pitänyt toimintaa imperialistisena.

Luonnollisestikaan Venäjän propagandaa suoltavat tahot, eivät tule maininneeksi näitä asioita kuten eivät muitakaan Venäjän rikollisia toimia. Ne he sitä vastoin pyrkivät pesemään puhtaaksi parhaansa mukaan, mikä toiminta luonnollisesti saa aikaa paheksunnan ohella naurunpyrskähdyksiä. Kuvakollaasissa Janus Putkosen toimittamasta materiaalista onkin jokunen esimerkki tällaisesta toiminnasta. Putkosen ja Bäckmanin kanssa samassa sarjassa painivat muutamat sosiaalisen median aktiivit, eräät heistä ovat myös laitaoikeistoon kuuluvien puolueiden aktiiveja. Sofia Kazakov on tunnettu Venäjä-propagandan levittäjä aivan kuten, nyt jo hiipuneen, Toimittajaliiton puheenjohtaja Juha Korhonenkin. Jälkimmäisen kohdalla kyse lienee ideologian sijaan silkasta opportunismista.

Vastenmielisintä tässä propagandassa ja valehtelussa on se, että tulevat samalla tanssineeksi tuhansien Venäjän murhaamien ihmisten haudoilla (ollen vieläpä ylpeitä siitä, tai ainakin siltä se näyttää). Toivoakseni vielä koittaa aika, että edes joku suomalainenkin propagandisti joutuu vastuuseen sanoistaan.

Mariupolin kohdalla emme voi katsoa virallisia uhrilukuja puhuessamme kaupungin ja sen asukkaiden kärsimyksistä Venäjän hyökkäyssodassa. YK:n julkaiseman aineiston mukaan siviiliuhrien määrä nousee 1348 kuolleeseen, (9) todellisuudessa siviiliuhrien lukumäärä on paljon tätä suurempi. Niin suuri, ettemme taida koskaan saada sitä selville. Suuntaa kuolonuhrien kokonaismäärälle antaa kuitenkin se kuinka paljon Mariupolin alueen hautausmaat ovat laajentuneet Venäjän miehityksen jälkeen.

Mariupolin alueen hautausmaille on Venäjän miehityksestä lähtien kaivettu hautoja yhteensä n. 121 000 m² alalle. (10) Mikä tarkoittaisi sitä, että minimissäänkin näille joukkohautojen täyttämille hautausmaille on haudattu yli 30 000 ihmistä, pääasiassa siviilejä. Todellisen kuolonuhrien määrän ollessa paljon korkeamman, arvion perustuessa kaupungista paenneiden siviileiden sekä kaupunkiin jääneiden siviileiden silminnäkijähavaintoihin ja -kertomuksiin.

Venäjän tulittaessa Mariupolia ja lopulta tunkeutuessa kaupunkiin, perheet joutuivat hautaamaan kuolleita läheisiään pihoille ja puistoihin. Tällaisia hautoja löytyy edelleen kautta Mariupolin. Suuri määrä kuolleita yksinkertaisesti jauhautui Venäjän hyökkäyksessä ”olemattomiin”. Ei ole ketään, joka osaisi kertoa kuinka moni oli suojassa pommin tai kranaatin osuessa siihen. Tai kuinka monta ihmistä huoneistossa oli venäläisten tulittaessa sitä panssarivaunukanuunoilla.

Venäläisten tiedetään purkaneen suuria määriä sodan tuhoamia kerrostaloja siten, ettei ruumiita ole ryhdytty siirtämään raunioista mihinkään: eräiden työntekijöiden mukaan ruumiita täynnä olevat kellarikerrokset jne. peitettiin maalla tai betonilla.

Laskemmepa miten tahansa, todellisuudessa Mariupolissa menehtyi siviilejä Venäjän brutaalin hyökkäyssodan kuluessa paljon enemmän kuin YK:n julkaisema viimeisin virallinen luku reilusta 1300 kuolleesta siviiliuhrista.

Näkymä hautuumaalle Mariupolissa, kuvakaappaus Alexandra Dalsbaekin  julkaisemalta videolta. (11)

















Päätän kirjoitukseni 20 Days in Mariupol dokumentin tuottajan Vasilisa Stepanenkon sanoihin:

’Kyse ei ole vain Ukrainasta, vaan ihmisyydestä. Sallimmeko tämän kauheuden jatkua, vai haluammeko lopettaa sen’, - - - ’Nyt ei voi sulkea silmiä. Se olisi suuri rikos’.” (12)

 

Marko

 

Lähteet:

1. Helsingin Sanomat, Sami Sillanpää 24.11.2023: Mariupolin kauhujen kertoja.

2. Helsingin Sanomat, Sami Sillanpää 24.11.2023: Mariupolin kauhujen kertoja.

3. https://informnapalm.org/en/the-anniversary-of-mariupol-rocket-attack-who-led-it-and-what-is-known-about-them-in-2019/

4. Esimerkkinä toimii Leena Hietasen 9. marraskuuta 2023 julkaisema kirjoitusValloittamaton Donbass”.

5. https://www.youtube.com/watch?v=6kSFYAat9F0  (ajassa 02:50 eteenpäin).

6. https://x.com/HeiskanenKosti/status/1726540357058646110 

7. https://evocation.info/en/mariupol-putin/ 

8. Venäjän miehittämillä alueilla asuvat lähteet, jotka ovat kuvailleet tilannetta miehitetyssä Mariupolissa tekemiensä havaintojen pohjalta. Venäjä toimii Mariupolissa samalla logiikalla kuin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla v. 2014 eteenpäin, jolle alueelle Venäjä on siirtänyt tuhansittain erilaisia työntekijöitä maaperältään.

9. https://edition.cnn.com/europe/live-news/russia-ukraine-war-news-06-17-22/h_44f071da9d6cc467bc1c322ce18aa481 

10. https://twitter.com/2Russophobic4u/status/1726308409950224662 

11. https://twitter.com/alexdalsbaek/status/1534897804186894338 

12. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009996211.html 

*: Patrick Lancasterin MH17-disinformaatiosta enemmän blogissani ”Kansantasavaltalaispropagandan’ rimanalitukset – eli luunkappaleita ja ’lastenvahteja’”. Tietääkseni ensimmäiset havainnot Lancasterin toiminnasta teki Twitterissä ”GlasnostGone”-tunnuksella esiintyvä britti. En nyt viittaa häneen nimellä, koska hän on siirtänyt valtaosan aineistostaan verkosta.

Pekka Kallioniemen vatniksoup-ketju Patrick Lancasterista tarjoaa oivallisen poikkileikkauksen tästä amerikkalaisesta propagandistista.  




tiistai 22. elokuuta 2023

Those “ordinary Russians” living in Finland: joining to Armed Forces of Russia


This text is based on my Finnish-language blog “Those ‘ordinary Russians’ fighting in the Armed Forces of Russia” (Fin. Ne ”tavalliset venäläiset” sotimassa Venäjän riveissä), which I published on July 8, 2023. For readers’ information, I have added more individual pictures to the blog. You should also note that some of the Russians living in Finland I mentioned in the blog have lived in our country for years or even decades. So, their enlistment as mercenaries or their support of Russian warfare cannot therefore be explained by the fact that they had only lived in Finland for a short time. Due to the Finnish Criminal Code, I have covered the faces of some of the pictures. Persons whose faces are covered live permanently in Finland.

 

Those “ordinary Russians” living in Finland: joining to Armed Forces of Russia

Over the years, I have made observations and written them down in the form of blogs about Finns fighting in Russia’s proxy forces or Russian subordinate forces in Eastern Ukraine; equally, I have observed the participation of Finns and Russians living in Finland in anti-Ukraine campaigning and information warfare in Finland and other countries. Part of this kind of campaigning can be considered a hybrid influence aimed at Finland – in practice a hybrid war, because for Russia it’s all about warfare, not hybrid influence. We Finns just scorn the name hybrid war, perhaps because in our mind’s warfare has a more concrete purpose meaning “blood and guts.”

In this blog, my attention is focused especially on Russians living in Finland who enlist in the Russian forces in Ukraine or support Russia’s military operations in Ukraine, some have been doing this since 2014, when the war in Donbas began.

Photo collage of Finns and Russians living in Finland working for Russia.










On June 27, 2023, Helsingin Sanomat published a background article “On Russia’s side” (Venäjän puolella), in which the journalists examined the hidden network of foreign fighters who fought in the Armed Forces of Russia in Eastern Ukraine. Marie-Agnes Strack-Zimmermann, chairwoman of the German Parliament’s defense committee, said the following about the network in question:

Such people with real war experience - who possibly killed others without remorse - are dangerous to our society.” (1)

With the article, I decided to write a blog about my own observations about Russians living in Finland (or people who speak Russian and living in Finland) who have participated in the war with the Russian forces in Eastern Ukraine in one way or another. This group also includes Russians who lived in Finland and have returned to Russia after February 24, 2022, to participate in Russia’s brutal war against Ukraine.

However, at the beginning of my writing, a brief review of the involvement of Russians or pro-Russians living in Finland in activities supporting Russia and influence in Finland, after Russia’s occupation of the Crimean Peninsula (February-March 2014) and the war started in Eastern Ukraine in April 2014. Their activity has been so long-term, and it has involved so much various levels of activism that this review only includes some key points and noteworthy events (with sources and background text links).

One of the most significant branches of this activity, influence and activism that includes targeted harassment is the result of an article written by Yleisradio journalist Jessikka Aro about the Russian troll factory. (2) Mainly Finns participated in the widespread harassment (it was practically psychological violence), but in which e.g., Johan Bäckman use of his contacts in Russia building it up. He also used various Russian media for a smear campaign against journalist Aro. I recommend everyone to read the non-fiction book ‘Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta’ of Russia’s information war written by Jessikka Aro and translated into several languages.

For years, attention in Finland was paid only to information influencing and propagandistic communication carried out by Russia and the Russians living in our country. Involvement in other activism and possible hybrid warfare operations emerged more broadly in connection with investigations related to special real estate deals and construction projects. But even then, Finland was careful not to talk about Russia’s possible hybrid operations or preparations for some Gray area activity. In her book ‘Putinin pihapiirissä,’ Tuula Malin brings up vague business acquaintances along with numerous shady real estate transactions. Despite this, e.g., in the case of Airisto’s pearl (Airiston Helmi), the official communications in Finland spoke of financial crime, while in Latvia, on the other hand, in the case of the same oligarch – Pavel Melnikov – there was essentially a more direct reference to possible security threats that the person’s holdings in the country create. (3)

The support of the Russian administration’s politics and imperialist wars of conquest was best seen in Finland precisely in the field of information influence and propaganda war. After Russia occupied the Crimean Peninsula from Ukraine in February-March 2014, activities supporting Russia began to be organized more widely in Finland, by Finns who support the Russian regime and Russians living in Finland. In the beginning, their public activities were oriented towards events that received media coverage. At that time, the attitude of the Finnish media to the events was childishly naive, some journalists even seemed to believe the propaganda stories about “separatism” in Donbas and “persecuting the Russians.” The later events were clearly more propagandistic, which the Finnish media could take a more critical view of.

In addition to the organization of various events and occasions, association activities played a more visible role, in which Finns and persons of Russian background living in Finland – or persons who declared themselves Russian in the armed forces – actively participated. Among the prominent associations, the DNR-edustamiskeskus ry ( appeared as the official representative of the “Donetsk People’s Republic” in Finland. Naturally, it didn’t really have that role, even though the people behind the operation claimed so. The Ministry of Foreign Affairs of Finland had to correct the disinformation spread by the association. (4)

DNR-edustamiskeskus ry and Donetskin kansantasavallan ystävät Suomessa organized a few Christmas parties, which were attended not only by Finns but also by Russians living in Finland. At least once among the guests was also Natalia Nikonorova from the occupied territories of eastern Ukraine. At that time, Nikonorova appeared at the event in the role of “Foreign Minister,” which role she had in the puppet administration appointed by the Kremlin. In the first years of its activity, DNR-edustamiskeskus ry was highly active as a spreader of propaganda and disinformation. Propaganda material from Russia and the occupied territories of eastern Ukraine was also brought to Finland through it. In the last years of visible activism, among the collaborators of DNR-edustamiskeskus ry was also RUFI – suomalais-venäläinen yhdistys ry, which supported the imperialist policy of the Russian government, and was headed by Daria Skippari-Smirnov at the time.

Under Skippari-Smirnov’s leadership, the first Immortal Regiment March was organized in Finland in May 2017. (5) After this, Skippari-Smirnov has organized two more Immortal Regiment marches in the name of RUFI and, after the corona pandemic, in May 2022, a car march that ended in Helsinki. During the active years, a lot of disinformation and pro-Russia propaganda was shared on the association’s social media platforms and website. Under the leadership of Skippari-Smirnov, the association also played a prominent role in the journey to the Russian-occupied Crimean Peninsula in the spring of 2018.

Johan Bäckman’s recruitment of fighters to the Russian proxy forces in Eastern Ukraine (especially in 2015 and 2016), and the delivery of various materials to the war zone in Eastern Ukraine through Russia, played its part in the activities in Finland. People of Russian background living in Finland and the companies they own also have part of this activity. (6)

I have previously written several blogs on the subject, the most recent one in December 2021. In recent years, the Finnish media have also more actively examined such activities and direct participation in hostilities in the Armed Forces of Russia – this was also the case in the extensive article published in Helsingin Sanomat and the articles published in Yleisradio in autumn and winter 2021. (7 and 8) In my blogs, I have focused mainly on the recruitment of fighters of Finnish background. But this time I am focusing on the participation of people of Russian background living in Finland in the war in Eastern Ukraine and specifically in the Armed Forces of Russia. Helsingin Sanomat’s article on ‘Venäjän puolella’ offers an excellent basis from which to proceed.

 

Onko tšuhna nenästä vedettävä – Are we Finns idiots, in Russian tšuhna is a derogatory term used for Finns

After the introduction, we can then move on to the matter itself, i.e., to examine the participation of persons of Russian background living in Finland in the Russian Army in the war in Ukraine. In my writing, however, I ignore the examination of the mercenary army connected to Gennadi Timchenko, which has recently caused a lot of buzz in Finland as well. (9) The reason for sidelining the topic is simple. A closer look at the mercenary army, or Redut, connected to Timchenko would make this article far too long. But the fact that before this year no attention was paid in Finland to Timchenko’s ownership of Redut, speaks volumes about the secrecy that has prevailed around Gennadi Timchenko on a wider scale. Note Timchenko also has Finnish citizenship!

In Finland, the idea that Vladimir Putin’s political opponents in Russia would automatically oppose the war (or the so-called special operation) has been pampered for a very long time. However, such a belief is completely wrong! In May 2023, Sergei Porohovoi, an activist of The Other Russia of E. V. Limonov party who lived in Finland for more than a decade, returned to Russia of his own free will, announcing that he was ready to join the forces of the Interbrigady movement operating in the Russian-occupied Donbas region as a volunteer. Interbrigady movement have been fighting against Ukraine as part of Russian forces in eastern Ukraine since 2014. The forces in question are suspected of having committed war crimes in the war zone of eastern Ukraine. According to an activist source known to Porohovoi, Porohovoi decided to return to Russia, after life in Finland became mentally impossible due to Ukraine frenzy and Russophobia. (10)

In The Other Russia of E. V. Limonov party, founded by Eduard Limonov, extreme leftism and fascism were combined into a national Bolshevik ideology. National Bolshevism is a political movement that combines nationalism and Bolshevism. The ideological anti-Americanism is also significant for the movement. The original goal of The Other Russia of E. V. Limonov party has been, among other things, referendums in Russian-majority areas in Russia’s border neighbours on joining Russia. Today, Russia has become radicalized to such an extent that National Bolshevism is not much different from the “ideology” in power in Russia, where Putinism and fascism have combined to form Russism. Now we must ask ourselves whether we have been a little too naive when it comes to Putin’s political opponents and our attitude towards them.

Porohovoi was one of Putin’s ideological opponents, but he has returned to Russia and is ready to participate in Russia’s brutal war against Ukraine, but how many ‘porohovoi’s’ have we raised on our knees?

In Helsingin Sanomat’s article on ”Venäjän puolella,” comments are asked from a Russian living in Finland, Pavel i.e., Pavel N, about his participation in the war with Russia against Ukraine. Pavel, like many others, acknowledges that he was on a humanitarian mission and did not participate in the fighting. The same was claimed by British citizen Benjamin Stimson, who years ago in Great Britain was sentenced to several years in prison for participating in the war in Russian proxy forces against the Ukrainian government. (11) Stimson, like Pavel, has appeared in pictures with an assault rifle in a war zone, which was enough for Stimson to be sentenced.

In the Helsingin Sanomat article, a picture of Pavel holding a weapon that looks like an assault rifle has been picked up. According to Pavel, it is a weapon used in airsoft. A couple of active reservists gave me a reasoned dissenting opinion, so it may or may not be an airsoft gun. On the social media of Pavel’s friends, you can find more interesting pictures in which Pavel N. also appears – in some of the pictures, armed.

Some of the pictures in which Pavel N. and his friends appear were probably taken in connection with airsoft, but the activity and training seen in some of the pictures reminds me of something other than airsoft. Based on the dilapidated buildings visible in the photos, they were taken somewhere other than Finland. Based on the names of the people in the photos, I would conclude that they were taken either around St. Petersburg in Russia or possibly in the eastern parts of Estonia.*

Pavel N., partial image of the original image.












“Airsoft” training “out there somewhere.”












A picture of the area where Russians living in Finland also go to practice “airsoft.” Location likely near St. Petersburg, Russia. 














The pictures inevitably remind me of the pictures from years ago that were published from the Partizan camps organized by the Russian Imperial Movement or from the camps of the Evraziyskiy Soyuz molodezhi i.e. ESM, which were attended by teens and a young adult from the eastern parts of Ukraine years before the war started by Russia in 2014. (12 and 13) ESM’s ideological “youth camps” were events where Eurasianism (or neo-Eurasianism) was spread to Russia's neighbouring countries through the networks created. Along with Evraziyskiy Soyuz molodezhi, similar activities were also carried out through Mezhdunarodnoe Evraziyskoe Dvizhenie, both based on the ideas of Aleksandr Dugin.

When browsing the social media network of Pavel N and his friends, there are also other persons of Russian background who declare their place of residence in Finland, who have delivered material aid at least since 2014 to the war zone of eastern Ukraine, more precisely, to the areas occupied by Russia. This means that, with a very high probability, they have driven to the area via Russia (at the very least guilty of the Ukrainian state border crime, at the most a lot more). “Cure Morozov,” who claims to be based in Turku, has published a picture on social media which are taken in frontline conditions, along with aid pictures.

Despite the international verdict and Russia's extensive war crimes, February 24, 2022, has not formed a limit to Russian support for Russia by Russians living in Finland or pro-Russian Finns. As can be seen from the Helsingin Sanomat article, Pavel N has been sharing PMC Wagner’s recruitment ads on social media since February 24, 2022, but has gone even further. I know of at least one case where a man of Russian background who moved to Finland a few years ago (before the corona pandemic) – Yevgeni K – has returned to Russia to participate in Russia’s war of aggression against Ukraine.

Yevgeni K’s background is so interesting that you would think it would also arouse our authorities. According to reliable information, before moving to Finland, he worked in Russia in special forces under the Ministry of the Interior in St. Petersburg and/or the Leningrad region, rising to the rank of officer. He moved to Finland after his service contract ended. Those who know him suspect (justifiably) that Yevgeni K hid his true work history and background when he arrived in Finland.

It can at least be stated that, so far, the actions of our authorities regarding the investigation of the actions of those who fought in the Russian forces have been quite lax. Coincidentally, just today Ilta-Sanomat published an extensive article that talked about the long-running investigation by the Häme police and The National Bureau of Investigation, the target of which is a Russian man living in Finland, who, according to Ukrainian sources, has fought in the PMC Wagner owned by Yevgeni Prigozhin. (14) It is noteworthy that the man was treated as a possible witness in the chain of events related to the shot down of Malaysia Airlines flight MH17.

Image from the Ilta-Sanomat article, July 8, 2023.











It is interesting that Suojelupoliisi – Finnish Security and Intelligence Service (Supo) has not publicly paid attention to the Finnish foreign fighters who fought in the forces of Russia in Eastern Ukraine. Instead, in his national terrorism threat assessment published this spring, Supo warns about individual extremists who have traveled to fight on the other side, i.e., with the Ukrainian forces. A journalist from Helsingin Sanomat asked Supo what they think about those Finns who have participated in the war in Donbas on the Russian side – “Does Supo consider them a security threat? What kind of security risk can they cause when they return to Finland?” (15) Supo’s answer was that they have nothing to comment on. Instead, according to researcher Kacper Rekawek, who specializes in foreign fighters who fought in Ukraine, foreign fighters who have returned to their home countries and fought in the ranks of Russia are especially now a security threat – “In practice, they are Russian agents.” (16)

The same evasion on the part of our authorities was already noticeable years ago, when I made a request for an investigation into the activities of Johan Bäckman and Janus Putkonen. I covered the case in more detail in my blog on December 4, 2021. For those who can’t read the blog, I state that the National Prosecution Authority decided that there is no reason for a preliminary investigation. I was hoping that tšuhna has caught on since then, but I’m afraid I’m wrong. The Russians are still laughing at the naive tšuhna!

 

Marko

 

Sources:

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html  (Behind paywall). 

2. https://kioski.yle.fi/omat/kioski-pietarin-trollitehtaalla 

3. https://ir.lv/2018/11/30/russias-hand/ 

4. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/12/kaiken-takana-on-backman.html 

5. https://www.verkkouutiset.fi/a/venalaisten-yhdistys-tuomassa-voitonpaivan-kuolemattoman-rykmentin-marssia-suomeen-64692/#194c9420 

6. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2019/03/kalastelua-johan-backmanin-verkoilla.html 

7. https://yle.fi/a/3-12153718 

8. https://yle.fi/a/3-12210484 

9. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ccc85850-6026-4ef4-9b2a-2e673a603fef 

10. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009578041.html 

11. https://www.independent.co.uk/news/uk/british-man-prorussian-forces-ukraine-jailed-terrorism-benjamin-stimson-a7842521.html 

12. https://m.vk.com/partizan_kurs 

13. http://anton-shekhovtsov.blogspot.com/2016/01/how-alexander-dugins-neo-eurasianists.html 

14. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009701271.html 

15. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 

16. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009511795.html 


*: When analyzing the networks of people of Russian background living in Finland, it is also revealed that at least some of them have connections with the Russian imperialist Russian Imperial Movement, or RIM, headquartered in St. Petersburg. As well as to members of RIM who have fought in the Russian forces in eastern Ukraine.

RIM organizes military training for various groups in St. Petersburg and the Leningrad region. The courses organized by it have also been attended by members of the Nordic Resistance Movement. I would not consider it impossible that Russians living in Finland would go to RIM’s camps to train. Yes, maybe at these camps they practice that “airsoft”!

Note – In the near future, I will translate the continuation of this blog into English, where I will be more specific about the connections of Russians living in Finland to Russian extremists, such as the Russian Imperial Movement.


#StandWithUkraine 


lauantai 11. joulukuuta 2021

Suomalaismilitantit miehitetyssä Donbasissa – Osasto Karhu

 

Marraskuun loppupuolella (23. päivä) Suomessakin nostettiin kissa pöydälle Yleisradion julkaistessa toimittajiensa Jessikka Aron ja Antti Kurosen kirjoittaman laajan artikkelin, jossa käsiteltiin eräitä niistä suomalaisista, jotka ovat värväytyneet Venäjän johtamiin joukkoihin miehitetyssä Itä-Ukrainassa. Kun otetaan huomioon sodan pituus (Itä-Ukrainassa käynnissä olevan sodan alkuhetkenä voidaan pitää 12. huhtikuuta 2014, jolloin venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin johtamat joukot aloittivat Slovjanskin ja Kramatorskin kaksoiskaupunkien miehittämiseen tähdänneen operaation) ja se, että sotatoimiin on osallistunut vähintäänkin yli tuhat ulkomaalaista vierastaistelijaa, ovat suomalaiset värväytyneet ohitettu keskusteluissa lähes täysin. Tähän lähes olemattomaan, turvallisuusnäkökohdatkin huomioivaan keskusteluun, toimittajien Aro ja Kuronen laatima artikkeli toi muutoksen, artikkelia täydensi muutamia päiviä myöhemmin Antti Kurosen erinomainen artikkeli, jossa tarkasteltiin näiden vierastaistelijoiden toiminnan oikeudellista puolta turvallisuusnäkökohtiakaan unohtamatta.

Suomessa on kuitenkin kirjoitettu ja käyty keskustelua suomalaisista tai Suomessa asuneista vierastaistelijoista hyvinkin laajalla spektrillä kurdien riveihin värväytyneistä jihadistiryhmiin liittyneisiin, joten onkin tuntunut hämmentävältä, ettei Venäjän riveihin värväytyneistä ole juurikaan viritelty keskustelua – ei ainakaan sellaista, jossa huomioitaisi näiden henkilöiden, Suomeen palatessa, synnyttämä turvallisuusuhka. Aiempi kirjoittelu (yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta) Venäjän riveihin värväytyneistä on ennemminkin ollut myötäsukaista silittelyä ja naiivin lapsellista Venäjän tarjoileman tarinan toistoa.

Muistan kuinka Petri Viljakaisen värväytymisen jälkeen suomalaismedia julkaisi hänen haastatteluja, joissa heidän valintoihin ja ratkaisuihin tunnuttiin suhtauduttavan jopa jollain tapaa idealistisen ymmärtäväisesti, kuvaava on Helsingin Sanomien otsikko ”Pieksämäeltä sotilaaksi Itä-Ukrainaan – Petri Viljakainen odottaa rintamalle pääsyä Donetskin liepeillä”, (1) jossa täysin harkitsemattomasti Viljakainen nimitetään ”sotilaaksi” siitä huolimatta ettei hän kuulunut lailliseen sotilasorganisaatioon, vaan tuolloin hän värväytyi miehitetyn Itä-Ukrainan alueelle, Venäjän voimin, perustetun Donetskin ”kansantasavallan” riveihin. Kuinkahan moni kutsuisi Daeshin riveissä taistelevaa terroristia sotilaaksi ja jos kutsuisi, millainen poru syntyisi termin käytöstä?

Mutta vielä niinkin myöhään kuin elokuussa 2019 Mikkelissä ilmestyvässä Länsi-Savossa julkaistiin Venäjän johtamiin joukkoihin värväytyneen ja Itä-Ukrainassa, maan laillista hallitusvaltaa vastaan miehitysarmeijassa sotineen Viljakaisen hyvin yksipuolinen haastattelu, (2) jossa hän sai sanottua sanottavansa, ilman, että hänen tekemissä valinnoissa nähtiin sen suurempia ongelmia. Hänen esittämänsä väitteet jäivät riippumaan ilmaan sellaisenaan, disinformaatiota eikä propagandaa korjattu. Minulle muodostui julkaistusta artikkelista kuva ”oman kylän pojasta” tehdystä haastattelusta, josta toimittajan ammatillinen kunnianhimo loisti poissaolollaan.

Hiukan samaa oli havaittavissa Loviisan Sanomissa Janus Putkosesta  24. helmikuuta 2015 julkaistussa haastattelussa, jossa oli jollain tapaa aistittavissa hämmästelevää ylpeyttä siitä kuinka pitkälle oman kylän poika olikaan päässyt.

Kirjoituksessani palaan vielä kertaalleen teemaan, niihin suomalaisiin, jotka Johan Bäckmanin verkostojen kautta värväytyivät Venäjän varustamien ja johtamien joukkojen riveihin lähtien sotimaan Ukrainaan (tai työskentelemään Venäjälle). Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole ruotia syntyviä turvallisuusuhkia, joita Suomeen palaaminen ja mahdollinen verkostoituminen Suomessa sekä olemassa olevien yhteyksien ylläpitäminen (ja vahvistaminen) kolmansien maiden, kotiin palanneiden, militanttien kanssa voi aiheuttaa. Tiedämme kuitenkin, että esim. Ranskassa Venäjän riveissä taistelleita militantteja on osallistunut aktiivisesti keltaliivien järjestämiin mielenosoituksiin ja heitä on ollut mukana muissakin hallinnon vastaisissa (usein väkivaltaisiksi yltyneissä) toiminnoissa. Sosiaalisen median perusteella suomalaisilla on edelleen toimivat yhteydet eräisiin ranskalaisiin, kuten  Sergei Munieriin, joka on tehnyt ainakin kaksi keikkaa Donbasiin värväytyneenä venäläisjoukkoihin sekä osallistunut muun muassa keltaliivien mielenosoituksiin Ranskassa niiden ollessa kiihkeimmillään jokunen vuosi sitten.

Suomalaisista koostuva ”Osasto Karhu” vahvistettuna Russell ”Texas” Bentleyllä.











Yllä olevassa kuvassa osa suomalaisten muodostamasta ”Osasto Karhusta” vahvistettuna amerikkalaisella Russell ”Texas” Bentleyllä. Suomalaisista kuvassa ovat Janus Putkosen ja Petri Viljakaisen ohella Putkosen vierellä seisova Ari L sekä lippalakkipäinen salanimillä ”Igor” ja ”Ivan” esiintynyt suomalaistaustainen militantti.

Kuvan suomalaisten ohella Bäckman-johtoinen verkosto värväsi Venäjän johtamiin joukkoihin muitakin suomalaisia, kuten kuvasta puuttuvan ”Harrin” sekä propaganda- ja informaatiosotaan osallistuneet Jaana-Marika Kurtin (eli Jaana Koo) ja Jarmo Ekmanin, joka on Suomeen palattuaan ehtinyt toimia muun muassa Paavo Väyrysen perustaman Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenenä, Kristallipuolueen kuntavaaliehdokkaana sekä QAnon- ja koronadenialistien aktivistina levittämässä salaliittoteorioita ja kampanjoiden koronavirusrajoituksia vastaan.

On huomioitava, ettei osa Bäckmanin värväämistä suomalaisista ole tullut julkisuuteen lainkaan. Haastatteluiden, viittausten ja muiden tietojen perusteella pari värvättyä on palannut maitojunalla takaisin. Yleisradion 23. marraskuuta julkaisemassa artikkelissa mainitaan Bäckmanin todenneen venäläiselle verkkolehdelle Svobodnaja Pressalle seuraavaa:

yli tusina vapaaehtoista oli jo syyskuuhun 2015 mennessä lähetetty niiden ihmisten joukosta, jotka olivat olleet yhteydessä DPR:n edustustoon saadakseen neuvoja ja apua”. (3)

Summittainen lukema ”yli tusina” on vähintäänkin riittävän suuntaa-antava, omien havaintojeni ja päätelmieni mukaan tuolloin (2015 loppuun mennessä) 10–15 suomalaista oli värväytynyt Venäjän johtamiin joukkoihin erilaisiin tehtäviin. Tehtävänkuvien vaihdellessa taistelutehtävistä sairaanhoidon kautta informaatio- ja propagandasotaa tukeviin tehtäviin. Osa suomalaisista näyttää toimineen useammassa kuin yhdessä tehtävässä. Tekemieni havaintojen mukaan suomalaisista Petri Viljakaista hyödynnettiin huomattavan paljon propagandasodassa (sekä välillisesti värväystoiminnassa), sen sijaan – alkuvuosien puheista huolimatta – hänen roolinsa taistelukentällä näyttää olleen vähäisempi. Janus Putkosen alaisuudessa työskennelleet Kurtti sekä Ekman toimittivat propagandaa ja disinformaatiota laajalle kohdeyleisölle, kielialueen vaihdellessa englannista suomeen – Kurtin tiedetään lukeneen ainakin yksittäisiä disinformatiivisia uutisia Love FM:n Venäjä-uutisiin Donetskista käsin.

Johan Bäckmanin ja hänen verkostonsa värväämistä, Osasto Karhuun laskettavista, suomalaismilitanteista ensimmäisenä julkisuuteen tuli juuri edellä mainittu Petri Viljakainen, joka Helsingin Sanomissa heinäkuussa 2015 julkaistussa artikkelissa kertoi Bäckmanin maksaneen hänen viisumin ja osan lennoista matkatessaan Pietarin ja Rostov-na-Donun kautta sotatoimialueelle. Reilut pari vuotta sitten, elokuussa 2019 Länsi-Savossa julkaistusta Viljakaisen hyvin yksipuolisesta haastattelusta jäi jo sellainen kuva, että hän on valkopesemässä itseään luodessaan kuvaa entisestä taistelijasta, joka ei tappanut ketään, ja jonka kunnolliset taistelut kiersivät kaukaa –

Mies toteaa, että sota ei ollut hänen aikanaan ’oikein kunnon sotaa’. Viljakainen kirjoittaa kirjassaan, että hän on aina jäänyt ’varsinaisten taisteluiden ulkopuolelle’.”

Sanoin kerran, että on ollut hyvä sota, kun ei ole tarvinnut tappaa ketään”.

Aiemmin tämä samainen Viljakainen oli sanoissaan (ja teoissaan) paljon röyhkeämpi, syyskuussa 2015 militantti-Viljakainen kertoi Putkosen juontamalla videolla olleensa Donbasissa ”rintamahommissa” ja kannattavansa ”röyhkeää hyökkäystä” ukrainalaisia vastaan. Huhtikuussa 2016 Viljakainen kehottaa ystäviään tappamaan Ukrainan silloisen presidentin Petro Poroshenkon. Ja kuten saimme Yleisradion julkaisemasta artikkelista lukea, Viljakainen on sanojensa mukaan ottanut eli ryöstänyt kaatuneelta ukrainalaiselta pistimen eräänlaiseksi ”sotamuistoksi” – trofeeksi.











Bäckmanin ja hänen verkostonsa värväämistä suomalaisista Itä-Ukrainan sotatoimialueella on edelleen ainakin UMV-lehden, Luhanskissa asuva päätoimittelija, Janus Putkonen. Petri Viljakaisen viimeisin, todistettavasti hänen kirjoittamansa, viesti sosiaalisessa mediassa on keväältä 2020. Hänet tosin oli erotettu alkoholin käytön takia Prizrak prikaatista jo ennen tätä, jo ennen elokuussa 2019 julkaistua haastattelua. Ari L palasi Suomeen jokunen vuosi sitten (ymmärtääkseni talvella 2017), myös ”Harri”-nimellä esiintynyt militantti on tietojeni mukaan takaisin Suomessa. ”Igor” ja ”Ivan” salanimillä esiintyneen suomalaismilitantin olinpaikan ollessa tuntematon.

Lukijoiden on kuitenkin hyvä muistaa, että Venäjän proxy-joukkoihin on liittynyt suomalaisia muitakin reittejä, kuin Bäckmanin värväämänä tai hänen avustuksella. Donbassföreningen joulukuussa 2015 julkaiseman uutisen mukaan suomalaistaustainen antifasisti oli ensimmäinen Pohjoismaista InterUnit’iin värväytynyt. Nykyään InterUnit tunnetaan nimellä DKO (ven.: ДКО - Добровольческий коммунистический отряд), joka on kansainvälinen antifasisti- ja kommunistivapaaehtoisten yksikkö. Kyseinen yksikkö on osa Prizrak prikaatia, joka kuuluu miehitetyn Luhanskin alueen aluepuolustusjoukkoihin.

Saamieni vihjeiden mukaan vielä niinkin myöhään kuin v. 2018–2019  yksittäisiä suomalaisia on värväytynyt Venäjän joukkoihin. Kyse on mahdollisesti suomalaisista äärioikeistoon kuuluvista henkilöistä, joihin viitattiin saksalaisen Focusin uutisessa 5.6.2020.

Venäjän miehittämillä alueilla jonkin aikaa aktiivisena toimineesta, suomalaisten perustamasta Osasto Karhusta, ulottui luonnollisesti haara Suomeenkin. Suomessa toiminnan kannalta merkityksellisessä asemassa oli Johan Bäckmanin perustama, Helsingissä toiminut ”edustusto” sekä Donetskin kansantasavallan edustamiskeskus ry. Tämän ns. edustuston kautta järjestettiin myös tapaamisia Venäjän toimia tukeneille ihmisille, merkittävintä huomiota saivat muutaman kerran järjestetyt pikkujoulut, jota voi pitää eräänlaisena hengennostatus- ja palkitsemistilaisuutena, joilla pyrittiin sitouttamaan väkeä toimintaan. Suurisuuntaisempiin suunnitelmiin kuuluivat turistimatkat miehitettyyn Donbasiin, lopulta näitä ryhmämatkoja ei montaakaan järjestetty, kuten ei matkoja Venäjän miehittämälle Krimillekään. Luonnollisesti niitä kuitenkin ”markkinoitiin” toimintaohjeineen:

Avustamme tarvittaessa myös viisumien järjestämisessä ja kyseessä on listahinnat viisumipalveluista (Rustravel).” (4)

Samainen Tehtaankadulla sijainnut yritys mainitaan vähemmän yllättäen myös Osasto Karhun sähköpostitse jaetussa informaatiokirjeessä Sotilaspalvelus Donetskin kansantasavallan asevoimissa:

Kaikki lähtee liikkeelle Venäjän monikertaviisumin hankinnasta. Huolehdi siitä, että passissasi on riittävästi voimassaoloaikaa. Suosittelemme kaikkia hankkimaan vähintään vuoden viisumin. Lähtiessäsi asennoidu vähintään 3–6 kuukauden palvelukseen, joka on myös yleinen vaatimus taisteluosastoihin hyväksymiselle.

Suosittelemme käyttämään Helsingin Tehtaankadulla sijaitsevaa Rustravel-matkatoimistoa viisumien hankinnassa: - -”.

Jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ensimmäisenä sotasyksynä, Helsingin edustuston kautta aktivistit toimittivat ei-tappavaa-varustusta miehitetyille alueille. (5) Tiedossa ei ole se, kuinka merkittävää toiminta oli, tai kuinka paljon Suomesta lähetettiin varusteita sotatoimialueelle – on myös mahdollista, että suomaisverkosto toimittaa edelleen vähäisiä määriä materiaaliapua sotatoimialueelle. Huomioitavaa tässä ”edustusto-kuviossa” on se, että ns. edustustoon on toimitettu materiaalia miehitettyjen alueiden ohella myös Venäjältä.














Kun huomioimme kaikki nyanssit, näyttää siltä, että Yleisradion artikkeliin haastatellun puolalaisen tutkijan Kacper Rekawekin arvio siitä, että suomalaisten toiminta on ollut verrattain ammattimaista, olisi oikeansuuntainen. (6) Suomessa Bäckmanin verkoston toiminta oli vuosien ajan hyvin aktiivista, sen onnistui värvätä vapaaehtoisia Venäjän johtamiin joukkoihin, se koetti (ja osin onnistui) toteuttamaan myös muita aktiivisia toimia – joista osa todennäköisesti keskeytyi koronavirusepidemian myötä, joten on mahdollista, että niitä ainakin yritetään herätellä henkiin epidemian liennyttyä ja matkustusrajoitusten lakattua. Näyttäisi myös siltä, että Bäckmanin toimintaa hyödyttää myös se, ettei Suomessa ole viranomaisten toimesta tutkittu Venäjän riveihin värväytyneiden kansalaistemme toimia lainkaan.

 

Marko


Lähteet:

1. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002842087.html 

2. https://lansi-savo.fi/uutiset/lahella/95df1333-9574-4be4-be3c-e0c67b1d1c69 (maksumuurin takana)

3. https://yle.fi/uutiset/3-12153718 

4. https://kohudosentti.blogspot.com/2016/05/tiedote-kesamatkasta-donbassiin.html

5. https://kohudosentti.blogspot.com/2014/12/dnr-taistelee-suomalaisissa.html 

6. https://yle.fi/uutiset/3-12153718 

Yleisradion artikkelit 23. marraskuuta ja 1. joulukuuta 2021.

Huom: Johan Bäckmanin kuten ei Janus Putkosenkaan henkilökohtaisten verkostojen avaaminen tässä yhteydessä ole järkevää, vaikka ne olennaisella tapaa liittyvät Venäjän vaikuttamistoimiin, niiden moninaisuuden ja laajuuden tähden. Niiden syvällinen avaaminen laajentaisi kirjoitusta liian paljon.