Malaysia Airlinesin lento MH17 ja suomalaiset propagandistit

 

Itä-Ukrainassa käytyä sotaa kesällä 2014 seuranneille 17. heinäkuuta on varmuudella syöpynyt mieliin, iltapäivällä kello 16:20;--, Schipholin kansainväliseltä lentokentältä Amsterdamista kohti Kuala Lumpuria lennolla ollut Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER (lento MH17) tuhoutui Ukrainan ilmatilassa. Koneen tuhosi Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon kuuluneelta 9K37M Buk-M1 TELAR:ilta nro. 332 laukaistu ilmatorjuntaohjus Hraboven kylän yllä. Koneen pudottamista seurasi totuudenetsinnän rinnalla hyökynä edennyt valheiden ja disinformaation tulva, johon ryhtyi venäläismedioiden sekä venäläisellä rahalla toimineiden propagandamedioiden rinnalla suuri joukko erilaisia vaihtoehto- ja vastamedioita ynnä hyödyllisiä idiootteja, pahantahtoisia toimijoitakaan unohtamatta.

Tässä kertauksenomaisessa kirjoituksessa käyn läpi suomalaisten levittämää MH17-disinformaatiota. Eräissä tapauksissa huomioin myös suomalaispropagandistien yhteydet ulkomaalaisiin disinformaatioverkostoihin ja -operaattoreihin. Haluan kuitenkin aloittaa kirjoitukseni lyhyellä kertauksella tapahtumiin muistuttaaksemme meitä siitä, mitä silloin tapahtui – faktoja seuraa  suomalaispropagandistien ja hyödyllisten idioottien edesottamusten tarkastelu.

 

Malaysia Airlinesin lennon MH17 faktat

Malaysia Airlinesin lento MH17 Amsterdamista Kuala Lumpuriin tuhoutui iltapäivällä 17. heinäkuuta 2014, kello 16:20:-- paikallista aikaa, kun Pervomaiskyin kylän länsipuoliselta pellolta laukaistu 9М38M1-tyyppisen ilmatorjuntaohjuksen 70 kiloinen taistelukärki räjähti yhtiölle kuuluneen Boeing 777-200ER:n, takaa katsoen, ohjaamon vasemmalla puolella. Lennon MH17 pudottanut ilmatorjuntaohjus laukaistiin 9K37M Buk-M1 TELAR:ista, nro. 332. Muun muassa Bellingcatin toimesta saatiin viime vuosikymmenen kuluessa selvitettyä hyvin seikkaperäisesti kyseisen päivän tapahtumat kuten sekin, että Buk-M1 TELAR nro. 332 kuului Venäjän maavoimien 53. ilmatorjuntaohjusprikaatin kalustoon. Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen seurauksena koneen koko miehistö sekä kaikki matkustajat menehtyivät: kuolleiden lukumäärä nousee yhteensä 298 siviiliin.

Osia 53. ilmatorjuntaohjusprikaatista oli siirretty kesäkuussa 2014 tukikohdastaan Kurskin kaupungin itäpuolelta etelään, Ukrainan rajan tuntumaan, Millerovon pikkukaupungin ympäristöön Venäjällä. Heinäkuun 16.–17. päivän välisenä yönä kyseinen Buk-M1 TELAR siirrettiin Volvon vetämällä trailerilla Venäjältä Itä-Ukrainan sotatoimialueelle. Kyseinen alue oli tuolloin venäläisten operaattoreiden ja proxy-joukkojen sekä  paikallisten puolisotilaallisten joukkojen miehittämä. Kyseinen Buk-M1 TELAR toimitettiin takaisin Venäjälle varhain 18. heinäkuuta 2014. Faktoihin liittyen suosittelen lukemaan Bellingcatin julkaiseman ”MH17 The Open Source Evidence”.

 

Tilan täyttävä MH17-propaganda ja disinformaatio

Välittömästi lentokoneen pudottamisen jälkeen venäläismediat uutisoivat alueella pudotetun Ukrainan ilmavoimien Antonov-kuljetuskoneen. (1) Totuuden paljastuttua jo samana iltapäivänä ja iltana, alkoi Venäjän tarina muuttua disinformaation ja propagandan vallatessa tilan. Venäjällä tuotettua propagandaa levitettiin  tehokkaasti kansainvälisten verkostojen kautta maan rajojen ulkopuolelle kymmenille kielille. Propagandan tuottajien ja jakajien joukossa oli varhaisessa vaiheessa myös suomalaisia, osa suuremmalla volyymilla, osa taasen vaatimattomammalla panoksella. Venäjällä ja muissa maissa tuotetun disinformaation ja propagandan lisäksi suomalaiset julkaisivat erilaisilla alustoilla myös hyvin runsaasti itse kirjoittamaansa, omiin arviointeihinsa pohjautvaa materiaalia. Pudotusta seuranneina päivinä propagandassa toistui Kremlin ”keihäänkärki”.

Otteita suomalaisesta MH17-propagandasta.

Suomeksi MH17-propagandaa ryhdyttiin tuottamaan ja levittämään pudotuspäivänä 17. heinäkuuta 2014 Johan Bäckmanin julkaistessa kohudosentti-blogissaan virallisen oloisen tiedotteen Donetskin nukketasavallan nimissä, joka päättyi vuodatukseen, joka sisältää lukuisia paikkansapitämättömiksi todettuja väitteitä, jotka kuitenkin edelleen elävät propagandistien ja hyödyllisten idioottien tarinankerronnassa:

”Uudet tiedot ovat edelleen vahvistaneet epäilyä siitä, että Kiovan fasistijuntan tarkoituksena oli murhata Putin ampumalla hänen koneensa alas. Putinin kone ja malesialainen matkustajakone ovat varsinkin kauempaa katsottuna täysin identtiset ja myös lensivät lähellä toisiaan.” (2)

Suomessa MH17-denialismi (totuuden kieltäminen) sai ilmaa siipiensä alle jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Bäckmanin ohella denialistien, käytännössä propagandistien, ensimmäisessä aallossa oli mukana myös Janus Putkonen ylläpitämällään Verkkomedia.org -verkkojulkaisullaan, joka oli tunnettu disinformaatiota ja salaliittoteorioita levittänyt vastamedia. Juha Leinivaara kiinnitti tuolloin huomiota näiden kansalaisjournalistien, jota nimitystä hän käytti Putkosen kaltaisista toimijoista, toimintaan julkaisemassaan kirjoituksessa ”MH17 ja vastaamattomat kysymykset”, jossa hän myös kumosi eräitä tuolloin voimakkaasti levitettyjä valheita. (3) Onneksi Leinivaaran arvio siitä, ettemme ehkäpä koskaan saa selvitettyä sitä kuka ja/ tai mikä lennon MH17 tuhosi pitänyt paikkaansa. Pudotusta seuranneina vuosina totuus selvisi, aivan kuten tarkentui kuva siitä, mitä noin päivinä Itä-Ukrainassa ja Venäjällä tapahtui – kiitos tästä kuuluu ennen kaikkea Bellingcatille ja sitä avustaneille tahoille.

Näin jälkeen päin olen miettinyt sitä, että olisiko totuus MH17 pudottamisesta selvinnyt, jolleivat erilaisia avoimia lähteitä seurannet ja niitä analysoineet yksilöt ja ryhmät olisi nostaneet havaintojaan esille ja kohdistaneet viranomaisiin ja päättäjiin painetta totuuden selvittämiseksi. Ei julkisiin lähteisiin turvautuvilla tiedusteluelimillä oli varmasti ymmärrys siitä, mitä kyseisenä päivänä Itä-Ukrainassa tapahtui, mutta heillä ei välttämättä ollut tarvetta tapahtuneen varhaiseen julkituontiin. Samaan aikaa poliittinen tahtotila Venäjän saattamiseksi vastuuseen osallisuudestaan Itä-Ukrainassa käynnissä olevaan sotaan oli olematonta, kuten muistamme. Emme kuitenkaan voi kieltää sitä, etteikö Venäjän osallistumisesta olisi ollut riittämiin todisteita jo heinäkuussa 2014 ja lisää niitä tuli elokuun puolella.

Saksan Venäjän-suurlähettiläs Rüdiger von Fritsch kertoi ranskalaisdokumentissa ”Putinin pitkä tie sotaan” Saksan lähetystön sotilasattasean vierailusta avustajineen Venäjän ja Ukrainan rajalla touko-kesäkuussa 2014 ja kuinka tämä oli nähnyt siellä kokonaisen kolonnan tunnuksettomia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja, jotka ajoivat Venäjälle Ukrainan alueelta, jonka Venäjä oli käytännössä miehittänyt. (4) Se, ettei länsimailla ollut tuolloin todellista tahtoa saattaa Venäjää vastuuseen osallisuudesta, oli yksi askel tiellä, joka johti Venäjän käymään tuhoamissotaan. Mutta palatkaamme propagandasotaan!

Erilaisten vastamedioiden ja blogikirjoitusten rinnalla Suomessakin nähtiin muitakin medioita hyödynnettävän huhujen, disinformaation ja misinformaation levittämiseen sekä tapahtumien kyseenalaistamiseen. Esimerkiksi 8 elokuuta 2014 Voima-lehden verkkosivulla julkaistaan Mikael Kallavuon hyökkäys Yhdysvaltojen hallinnon Venäjään kohdistamia syytöksiä vastaan. (5) Kirjoitus oli jo tuon hetken informaatio huomioiden pullollaan disinformaatiota – hyväntahtoisina voimme kuvitella osan olevan misinformaatiota mutta joukossa on kyseisen kesän tapahtumat huomioiden myös sellaisia syytöksiä, jotka jo kirjoitushetkenä käytössä olevilla tiedoilla varustettuina olivat tarkoituksellisen harhaanjohtavia. Purkaus selittyy osaltaan Kallavuon taustalla, hän on NATO:n laajentumisen tuomitseva kansalaisaktivisti, kustannustoimittaja ja kulttuurin sekatyömies. Taustansa huomioiden olisi luullut kritiikki esitettävän siten, että se kestää kriittistä tarkastelua. Onko sitten niin, että hänenkin kohdalla henkilökohtainen vakaumus, ideologia ja militarismin vastustaminen ovat sokaisseet vasemmalle kallellaan olleen miehen altistaen hänet Venäjän taholta tulleelle vaikuttamiselle?

Eräs Suomen MH17 propagandan levittäjiä yhdistävä tekijä pudotusta seuranneiden vuoden parin aikana oli vasemmalta kumpuava antiamerikkalaisuus yhdistettynä imperialistisen lännen vastustamiseen, mikä näkyi siten, että näkyvässä roolissa toimineista henkilöistä monella oli kytköksiä vasemmistopuolueisiin tai he olivat niiden jäseniä. Johan Bäckmania, Leena Hietasta, Petri Krohnia yhdisti jo ennen Krimin niemimaan miehitystä ja Itä-Ukrainan sotaa tulipunainen aate. Toki nyttemmin tarkasteltuna Bäckmanin ja Hietasen toiminnasta ja kommentoinnista tulee mieleen fasismin punaruskea muoto – Rusismi ja sen kannattaminen.

Venäjän toteuttaman Krimin niemimaan miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan myötä joukko laajeni ja heidän käynnistämä yhdistystoiminta houkutteli mukaansa useita tunnettuja poliitikkoja ja vaikuttajia, jotka tosin olivat jo luisumassa kohti marginaalia. Emme voi unohtaa sitä, että Mikko Elo ja moni muu tunnettu poliitikko ja vaikuttaja päätyi tuolloin julkaisemaan tai jakamaan Venäjä-myönteistä propagandaa ja disinformaatiota. Moni heistä kirjoitti säännöllisesti Tauno Mehtälän perustamalle (ja sittemmin toimintansa lopettaneelle) Vastavalkea-verkkojulkaisulle, niinpä Vastavalkea oli joidenkin vuosien ajan merkittävimpiä suomen kielisiä MH17 disinformaatiota ja salaliittoteorioita levittäviä verkkojulkaisuja. (6) Tuolloin julkaistut kirjoitukset olivat pääsääntöisesti joko toimituksen tai muutaman vakiokirjoittajan, kuten Vesa Raiskilan, käsialaa. Verkkosivuilta samainen denialismi ja suoranainen propaganda levisi lukuisille sosiaalisen median alustoille, kuten Avoin Tilannehuone – Kadonneen totuuden metsästäjät -ryhmään Facebookissa. Rysky Riiheläinen tarkasteli Vastavalkean huomattavan merkittävää roolia disinformaatiokentässä, laajassa kirjoituksessaan Vastavalkea on disinformaation lähde. (7)

Vuosien 2015 ja 2016 pakolaiskriisin seurauksia oli se, että erilaisia vastamedioita sekä suoranaisia vihamedioita ilmaantui Suomeenkin aiempaa enemmän. Tällaisista julkaisuista näkyvin oli Ilja Janitskinin perustama Mitä Vittua -verkkojulkaisu, myöhemmin MV-lehti ja vielä myöhemmin UMV-lehti. Moni näistä julkaisuista oli sisällöltään suomalaisen laitaoikeiston ja äärioikeiston suosiossa. Tämä ei kuitenkaan estänyt Johan Bäckmania tai Janus Putkosta ryhtymästä yhteistyöhön julkaisuiden taustalla olevien henkilöiden kanssa. Putkonenkin julkaisi nimellään MV-lehdessä lukuisia disinformatiivisia MH17-kirjoituksia, vaikka hänen merkittävin julkaisualustansa olikin tuolloin venäläisellä rahalla ylläpidetty ja miehitetyssä Donetskissa Putkosen johdolla ”toimitettu” DONi News.

Putkosen asema läntisenä toimijana miehitetyssä Donetskissa merkitsi myös sitä, että hän oli säännöllisessä yhteydessä suureen joukkoon Venäjälle työskenteleviä propagandisteja, joukkoon kuului myös MH17-propagandaa levittäneitä läntisiä vasta- ja propagandamedioiden julkaisijoita, kuten hollantilainen Max van der Werff. Putkosen ja Van Der Werffin yhteistyö jatkui jollain tasolla senkin jälkeen, kun Putkonen siirtyi MV-lehden päätoimittelijaksi huhtikuussa 2019. Putkosen rooli miehitetyn Donetskin alueen medioissa ja hänen yhteistyönsä alueen turvallisuusapparaatin kanssa paljastui Egorova Leaksin yhteydessä. (8) Putkosen toimintaa MH17 disinformaation ja propaganda levittäjänä olen tarkastellut laajemmin syyskuussa 2020 julkaisemassani kirjoituksessa ”MV-lehti osana MH17 disinformaatioverkostoa”.

Kiinnostavana sivuhuomiona mainitsen Juha Korhosen lokakuussa 2016 Nykysuomi-nimisessä vastamediassa julkaisemansa MH17 pudottamista käsitelleen kirjoitelman, jossa ihmetellen kritisoitiin suomalaisia ”kansallismielisiä”, jotka sortuivat yhteistyöhön Bäckmanin ja Putkosen kanssa. (9) Muutamaa vuotta myöhemmin Korhonen itse toimi Bäckmanin perustaman Toimittajaliitto-nimisen yhdistyksen puheenjohtajana. Rysky Riiheläinen kuvasi Toimittajaliiton toimintamekanismia ja ajatusta hyvin blogissaan ”Analyysi: Disinformaatio järjestäytyy Toimittajaliittoon”. (10) Toimittajaliitto oli vastamedioiden toimijoiden ylläpitämä liitto, jonka tarkoituksena oli synnyttää mielikuvaa vakavasti otettavasta toimittajien yhdistyksestä ja mielikuvaa hyödyntäen pyrkiä ujuttautumaan tilaisuuksiin, joihin tavallisesti vastamedioiden aggressiiviset toimijat harvemmin pääsivät – ainakaan toistuvasti.

MH17-salaliittoteorioiden ja propagandan levittämiselle suosittuja alustoja tuolloin olivat Uuden Suomen puheenvuoro-palstan ja blogialustojen ohella myös Suomi24 ja vastaavat keskustelupalstat. Tämän vuosikymmenen puolella keskustelu ja spekulointi Malaysia Airlinesin lennon MH17 ympärillä on hiipunut monen salaliittoteorioihin ja valeuutisiin viehättyneen siirtyneen muiden teemojen pariin. Usein nämä teemat kuitenkin olivat sellaisia, jotka ovat yhteiskuntaa ja yhteisöä hajottavia ja usein myös sellaisia, jotka nostetaan esiin venäläisten propagandamedioiden tai valtionmedioiden toimesta, tai vaihtoehtoisesti yhdysvaltalaisten vasta- ja vihamedioiden toimesta. Moni tällaisista medioista on hyvin lähellä Donald Trumpia tukevaa MAGA-liikettä. Venäjää ja MAGA-liikettä yhdistää myös tarve hajottaa läntisten demokratioiden rakenteita – ne näkevät liberaalidemokratiat uhkana omille tavoitteilleen. On kuitenkin joitakin disinformaatiokentän aktiiveja, jotka ovat jatkaneet MH17-disinformaation tuottamista ja levittämistä tälläkin vuosikymmenellä, kuten Hämeemmiäs-blogia kirjoittava Risto Koivula, joka julkaisi pitkän vuodatuksen marraskuussa 2023. (11) Tyyliltään kirjoitus on sekava ja raskaslukuinen kokoelma ”uutislainauksia” ja kääntämättömiä tekstinpätkiä, vastauksia, olettamuksia ja niin edelleen.

Tähän mennessä merkittävä osa kirjoituksessa mainituista henkilöistä on joko selkeitä Venäjän asiamiehiä tai kuuluivat monellakin tapaa marginaaliin. Poikkeuksiakin kuitenkin löytyy, kuten perussuomalaisten Tom Packalén (kansanedustajana 20. huhtikuuta 2011–4. huhtikuuta 2023). Packalén epäili Venäjän osallistumista Itä-Ukrainan sotaan, eikä hän myöskään uskonut Venäjän olleen syyllinen Salisburyn hermomyrkkyiskuun, jossa kohteena oli entinen venäläinen sotilastiedustelu-upseeri ja kaksoisagentti Sergei Skripal. (12) En tiedä mikä on hänen kanta tänään Venäjän osallisuuteen em. toimiin.

Jotta emme vaeltaisi täysin menneisyydessä, poimitaan joukkoon tuoreempi Venäjän narratiivia toistava vastamedia, Naapuriseuran sanomat, jonka taustalla on vuonna 2023 perustettu Venäjä-mielinen yhdistys Naapuriseura ry. (13) Yhdistyksen perustajajäseniin kuuluvat toimittaja Mauno Saari sekä Vastavalkean yhteydessä jo mainittu sosialidemokraattien entinen kansanedustaja ja valtiopäiväneuvos Mikko Elo. Tätä nykyä yhdistyksen puheenjohtajana toimii Jauri Varvikko (14) ja yhdistyksen verkkojulkaisun päätoimittajana Jaakko Laakso eli KGB:n ”Jan”. Yhdistyksen verkkojulkaisussa on viitattu joitakin kertoja Malaysia Airlinesin lentoon MH17, joista ehdottomasti kiinnostavimpiin kuuluu havainto Leena Hietasen kirjoittamassa artikkelissa Valloittamaton Donbass:

”Pietarista löytyy Itä-Ukrainan taisteluille pyhitetty museo, jossa on paljon Nato-maiden sotasaalista. - - -

Hän [toim. huom. German Vladimirov] perusti Pietariin Fontankalle Donbass-museon, johon hän alkoi kerätä materiaalia Itä-Ukrainasta. Museo avautui vuonna 2015. Ensimmäisten eksponaattien joukossa on Itä-Ukrainan kapinan johtajan Igor Strelkovin henkilökortti. Museosta löytyy myös vuonna 2014 alas ammutun malesialaisen lentokoneen MH17-koneen osia.

’Meillä on yhteensä 1500 esinettä, joista valtaosa on arkistossa’, Vlamirov kertoo.” (15)

Mikäli artikkelissa esitetty väite pitää paikkansa eli museosta löytyy myös alas ammutun Malaysia Airlinesin lennon MH17:n (Boeing 777-200ER) osia, niin tämä herättää kysymyksiä alkaen osien dokumentoinnista ja päätyen pohdintaan olisivatko ne olleet tutkinnan kannalta merkityksellisiä. Unohtamatta sitäkään mahdollisuutta, että osien sijaan kyse onkin uhrien omaisuudesta. Luonnollisesti vaihtoehtona tulee mieleen Patrick Lancaster-tyyppinen todisteiden väärentäminen, jollaisesta toiminnasta huomioita joulukuussa 2017 julkaisemassani kirjoituksessa: ”Kansantasavaltalaispropagandan” rimanalitukset – eli luunkappaleita ja ”lastenvahteja”. (16)

Suomalaisia propagandaturisteja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla, kuvakaappaus Kansanääni.

Omanlaisensa episodi MH17 propagandan ja disinformaation levittämisessä oli suomalaisten propagandaturistien vierailu Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla Save Donbass Peoplen Suomen osaston järjestämällä matkalla. Yksi propagandamatkan vierailutapahtumista oli osallistuminen Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamisen muistopäiväseremoniaan miehitetyillä alueilla. (17)

Suomalaiset olivat yksi haara MH17 propagandistien laajassa monikansallisessa verkostossa. Kokonaiskuvion merkittävimpiä toimijoita oli  Pietarin trollitehdas-nimellä tunnetuksi tullut Internet Research Agency eli IRA. Suomessa tämä vuonna 2013 Jevgeni Prigožinin toimesta perustettu yhtiö tuli tunnetuksi Yleisradion entisen toimittajan Jessikka Aron tutkimusten ja erinomaisen kirjan myötä. (18)

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamista seuranneiden päivien aikana IRA:n orkesteroima, Ukrainan asevoimia syyllistävä, kampanja tuotti yhteensä jopa 66 000 twiittiä. Twitterin vuonna 2018 antaman ilmoituksen mukaan, he ovat poistaneet Twitteristä yhteensä lähes 4000 tiliä, jotka linkittyivät Pietarin trollitehtaaseen. (19) Twitterin lisäksi IRA toimi myös muilla sosiaalisen median alustoilla, kuten Facebookissa ja venäläisessä Facebookin vastineessa VK:ssa (VKontakte). Sen itse tuottaman materiaalin lisäksi sen toiminta mahdollisti myös muiden Venäjän narratiivia toistaneiden viestien näkyvyyden huomattavan kasvun.

Tämä kirjoitus on hyvä päättää kuvaan venäläisen uutistoimisto TASS:in illalla 17. heinäkuuta 2014 julkaisemasta silminnäkijähavaintoon perustuvasta uutisesta, jonka mukaan ”puolisotilaalliset” joukot pudottivat ukrainalaisen Antonov An-26 kuljetuskoneen. (20) Uutinen löytyy edelleen TASS:in verkkosivulta – pudotettu kone ei suinkaan ollut An-26 kuljetuskone vaan Malaysia Airlinesin Boeing 777-200ER eli lennon MH17 kone.

Uutinen on edelleen tässä muodossa TASS:in verkkosivulla.

Marko

 

Lähteet:

1. https://tass.com/world/741164

2. https://kohudosentti.blogspot.com/2014/07/donetskin-tasavallan-edustuston.html

3. https://www.skepsis.fi/lehti/2014/Skeptikko-2014-3_MH17_ja_vastaamattomat_kysymykset.pdf

4. https://areena.yle.fi/1-63493765 (Rüdiger von Fritschin kommentti ajassa 19:18 eteenpäin). 

5. https://voima.fi/blogit/henkilokohtaista/2014/yhdysvallat-esittaa-syytoksia-ilman-todisteita/  (Huom. kyseinen kirjoitus ei ole enää luettavissa, se on poistunut Voiman verkkolehdestä heinäkuun 2024 jälkeen).

6. https://vastavalkea.fi/?s=MH17 (Haku toteutettu viimeksi 1. helmikuuta 2021, Vastavalkean verkkosivu ei enää toimi blogin kirjoitushetkenä [v. 2026]). 

7. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2017/06/vastavalkea-on-disinformaation-lahde.html

8. https://informnapalm.org/en/foreign-journalists-in-dpr/

9. https://nykysuomi.com/lento-onnettomuustutkijoiden-avunpyynnosta-suomelle-uskomaton-sirkus-ja-lisaa-sirkusta-tiedossa/

10. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2020/01/analyysi-disinformaatio-jarjestaytyy.html

11. https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2023/11/komensiko-ukrainalainen-kenraali-viktor-muzenko-ampumaan-alas-mh17-matkutajakoneen-donilla-2007

12. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tompackalen/252960-kokematon-sipila-panikoi-venalaisten-syyttely-on-ennenaikaista/

13. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e9b59d8a-5519-4a71-864a-4c4dd9de7b7c

14. https://kansanaani.org/naapuriseura-valitsi-uuden-johdon/

15. https://naapuriseura.fi/valloittamaton-donbass/

16. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/12/kansantasavaltalaispropagandan.html

17. https://kansanaani.org/wp-content/uploads/2023/11/kansanaani-5-1-20_compressed.pdf s. 10–11.

18. https://yle.fi/a/3-7804386 Jessikka Aro on käsitellyt Pietarin trollitehdasta myös teoksessaan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta.

19. https://www.malwarebytes.com/blog/news/2019/07/malaysia-airlines-flight-17-investigation-shows-russian-disinformation-campaigns-have-global-reach

20. https://tass.com/world/741164

#MH17 

Ukrainan vaikuttaminen miehitettyyn Starobilskiin, ja sitä seurannut Venäjän likainen propagandakampanja

 

Venäjä valtasi Itä-Ukrainassa sijaitsevan Starobilskin noin viikkoa 24. helmikuuta 2022 alkaneen suurhyökkäyksen alun jälkeen – 2. maaliskuuta 2022. Kaupungin viimeiset vastarintapesäkkeet tukahdutettiin venäläisten toimesta neljää päivää myöhemmin. Kyseisestä päivästä lähtien Starobilsk on ollut Venäjän miehittämä – kaupungista on muodostunut miehitysvuosina merkittävä huoltokeskus Venäjän asevoimille. Etenkin tämän vuoden puolella kaupunki on alkanut esiintyä Venäjän asevoimien sekä erilaisten puolisotilaallisten koulutusorganisaatioiden tallenteilla – kaupunkiin perustettuihin koulutuskeskuksiin on värvätty nuoria Venäjältä.

Ukraina vaikutti Venäjän miehittämässä Starobilskissa sijaitsevan Taras Ševtšenkon mukaan nimetyn Luhanskin kansallisen yliopiston alueelle 21.–22. toukokuuta 2026 – operaation kohteena oli oppilaitoksen tiloissa toiminut ”Воин”-koulutuskeskus sekä venäläisen ”Rubiconin”-yksikön esikunta. (1) ”Rubicon” on Venäjän asevoimien miehittämättömillä järjestelmillä operoiva erikoisyksikkö. Ukrainan operaatiota seurasi viikonloppuna alkanut Venäjän mittava propagandakampanja valeuutisineen. Kirjoitukseni tarkoituksena on osoittaa se, että kyseessä oli kohde, jota Venäjä käytti sotilaallisiin tarkoituksiin sekä nostaa esiin esimerkkeinä Venäjän propagandakampanjan räikeitä valheita.

Venäjä perusti tänä keväänä kaupungissa sijaitsevaan kansalliseen yliopistoon koulutuskeskuksen miehittämättömien järjestelmien operaattoreille, koulutusta annettiin muun muassa FPV-droonilentäjille. (2) Koulutuskeskuksen toiminnasta vastaa sotilaskoulutusta järjestävä organisaatio, jonka yhteistyökumppaneihin kuuluu Venäjän asevoimien ”Rubicon” yksikkö. Organisaatio järjesti yhdessä Venäjän asevoimien kanssa säännöllisesti rekrytointikampanjoita houkutellakseen opiskelijoita oppilaitokseen, jonka ”Воин”-koulutuskeskus sijaitsi Luhanskin Taras Ševtšenkon kansallisen yliopiston tiloissa – tämän vuoden tammikuussa on päivätty asiakirja sotilaiden ja koulutettavien majoittamisesta oppilaitokseen. (3) Miehityshallinto on nimennyt oppilaitoksen Starobilskin ammattiopistoksi (ven. Старобельский Профессиональный Колледж). Alkuperäinen yliopisto, joka siirrettiin miehitetystä Luhanskista Starobilskiin vuonna 2014, siirtyi Venäjän suurhyökkäyksen myötä Poltavaan, Myrhorodiin ja Lubnyyn. (4)

Ennen Ukrainan operaatiota muun muassa Venäjän Rossija 1-kanavalla (ven. Россия 1) julkaistiin ”uutisjuttuja” Starobolskissa järjestettävästä sotilaskoulutuksesta. (5) Rossija 1 on yksi kolmesta Venäjän päätelevisiokanavista ja Venäjän valtion omistama.

Kuvakaappauksia venäläismedioiden oppilaitoksesta julkaisemista katsauksista toukokuulta 2026. (6)

Oppilaitokseen (ven. Старобельский Профессиональный Колледж) rekrytoitiin tänä keväänä opiskelijoita. (7 ja 8) 

Ukrainan Starobilskin alueelle kohdistaman iskun jälkeen Venäjän käynnisti hyvin voimakkaan Ukrainaan kohdistetun informaatio-operaation, jossa se käyttää hyväkseen disinformatiivisen ”tarinansa” levittämiseen sille lojaaleiden valemedioiden lisäksi ”hyödyllisiä idiootteja” sekä sosiaalisen median verkostoja. Starobilskiin on viety ”bussilastillinen” lojaaleja propagandisteja ja aktivisteja, (9) joille esitellään tapahtumapaikkoja sekä uhreiksi esiteltyjä henkilöitä. Osa esitellyistä uhreista on ilmeisiä näyttelijöitä tai venäläisten edustajia, kuten kuvassa ”uhrina” esitelty nainen, joka on puhuvinaan äidilleen. (10) Huomioikaa kiinni oleva puhelin sekä pidennetyt silmäripset, jotka ovat ehjät. Osa venäläisille esitellyistä ”uhreista” on tunnistettu sosiaalisen median kuvien perusteella joko Venäjän iskuissa kuolleiksi ukrainalaisnuoriksi tai kuvat on sattumanvaraisesti poimittu ukrainalaisilta somealustoilta. (11)

Venäjä on perinteisesti hyödyntänyt lojaaleja ”toimittajia” propagandan ja disinformaation levittäjinä, joukossa on myös henkilöitä, jotka ovat vuosien kuluessa esiintyneet lukuisissa eri rooleissa. Venäjä toimi näin etenkin Krimin niemimaan miehityksen jälkeen ja Itä-Ukrainassa keväällä 2014 alkaneen sodan alkuvaiheessa, jolloin sen oli saatava disinformatiivinen tarinansa läpi mahdollisimman laajalti. Venäjän oppeja on toteuttanut myös Valko-Venäjällä valtiollinen media, josta kirjoitin Disinformaatikot Lukašenkan tukena-blogin marraskuussa 2020.

Huomioitavaa on myös se, että Venäjän väitteet lapsiuhreista eivät pidä paikkaansa – yhdelläkään julkistetulla ”uhrilistalla” ei ole lapsiuhreja. (12) Ukrainan iskun jälkeen aamulla ja aamupäivällä kuvatuilla talenteilla ei myöskään näy lapsiuhreja eikä oppilaitoksen ympäristössä näy siviilejä, mikä olisi oletettavaa, jos isku olisi osunut paikallisia nuoria täynnä olevaan oppilaitokseen. (13) Venäjä ei 22. toukokuuta julkaissut lainkaan sellaista materiaalia, mikä millään tapaa tukisi heidän propagandaansa kymmenistä lapsiuhreista. Oppilaitosten sisältä julkaistut kuvat ja tallenteet ovat Venäjän valtiollisten medioiden tuotantoa, osa kuvista ja kuvatuista kohteista näyttää lavasteilta, kuten esimerkkikuvat alla.

Putipuhdas nalle tuhon keskellä RT:n julkaisemassa materiaalissa.

Venäjän puolustusministeriön omistaman Zvezdan materiaalia.

Myös suomalaistaustainen, miehitetyssä Luhanskissa asuva Janus Putkonen osallistuu Venäjän propagandan levittämiseen MV-lehden sekä sosiaalisen median kautta. (14 ja 15) 

Disinformaatiota ja propagandaa Janus Putkosen tapaan.

Mikäli iskusta aiheutui sivullisia uhreja, heidän kohtaloonsa on yksinomaa vastuullinen Venäjä sijoittaessaan sotilaallista toimintaa siviilikohteeseen. Venäjän asevoimat toimii, kuin terroristiorganisaatio piileskellessään siviileiden selän takana.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://x.com/armyinformcomua/status/2058250606846824577

2. https://x.com/LvivJournal/status/2058181063441072585

3. https://x.com/vic_010100/status/2058854573318549903

4. https://luguniv.edu.ua/pages/istoriya

5. https://x.com/1945Antonov/status/2058435402369802472

6. https://x.com/LvivJournal/status/2058181063441072585 

7. https://x.com/wartranslated/status/2057787258363621567

8. https://x.com/fruster66/status/2058883021718040682

9. https://x.com/SavchenkoReview/status/2058548824059047991

10. https://x.com/DavidSteadson/status/2058227244158378393

11. https://x.com/TankerFella/status/2058761008332591312

12. https://x.com/marsetac/status/2058556382035554345

13. https://www.euronews.com/video/2026/05/22/ukraine-strike-on-starobilsk-dormitory-kills-four-in-occupied-luhansk

14. https://mvlehti.net/2026/05/22/ukraina-terroripommitti-koulua-luganskin-kansantasavallassa-useita-oppilaita-kuoli-ja-haavoittui-kuvat-videot/

15. https://t.me/JanusTelegram/8956

Januksenkasvoinen mies – eli tosikertomus siitä, kuinka Mr. Finland -kilpailun lehdistön suosikki päätyi Venäjän propagandistiksi

 

OSA II

Julkaisin Janus Kostia Putkosesta kertovan blogiparin ensimmäisen osan helmikuun puolivälissä. Osan päättyessä hetkeen, jolloin Putkonen jätti Suomen pölyt taakseen paettuaan Thaimaahan Kilvenmaa-kollektiivin ajauduttua taloudellisiin ongelmiin. Thaimaasta käsin Putkonen jatkoi edelleen Verkkomedian toimittamista mutta samoihin aikoihin hänen yhteytensä Venäjän hyväksi työskenteleviin tahoihin alkoivat käydä entistä ilmeisimmiksi. Viitteitä Putkosen kasvavasta Venäjä-mielisyydestä saimme jo aiemmin. Esimerkkinä voimme mainita hänen Verkkomediaan kirjoittamansa kiitospuheen Venäjän asevoimien silloiselle komentajalle, kenraali Nikolai Makaroville, joka oli Helsingissä pitämässään puheessa moittinut Suomen Nato-yhteistyötä. (1) Putkosta haastateltiin jo tuolloin säännöllisesti Venäjän valtiolliseen mediaan.

 

Verkkomediasta tuottamaan Venäjän propagandaa miehitettyyn Donetskiin

Putkonen muutti pysyvästi Venäjän nukkehallinnon miehittämään Donetskiin heinäkuussa 2015, mutta jo ennen hän oli käynyt raportointimatkalla Kiovassa kevätkesällä 2014 sekä Venäjän proxyjoukkojen miehittämässä Donetskissa kevättalvella 2015. Miehitettyyn Donetskiin hänet vei venäläisen liikemiehen Andrei Stepanenkon perustama Europa Objektiv -mediaprojekti, joka järjesti valikoidulle joukolle läntisiä vaihtoehto- ja vastamediatoimittajia propagandamatkoja miehitettyyn Donbasiin. Julkisesti Europa Objektiv’in kerrottiin olevan saksalais-venäläisen kansalaisjärjestön eli NGO:n perustama. Sen toiminnan aktiivisin vaihe ajoittui Itä-Ukrainan sodan alkuvaiheeseen vuoteen 2015.

Putkonen ja James Carden, Oktjabrskin mikropiiri, Donetsk. Alkuperäinen kuva: Janus Putkonen, Facebook. 

Europa Objektiv’in kevättalvella 2015 järjestämien propagandamatkojen ”matkakertomuksia” julkaistiin erilaisten vastamedioiden, kuten Verkkomedia lisäksi ainakin vasemmistolaisissa medioissa ja verkkojulkaisuissa, kuten Ken Silversteinin perustamassa CounterPunch’issa. (2) Putkosen kanssa samalle propagandamatkalle osallistui muun muassa James Carden, Pepe Escobar ja Vanja Savićević muutaman muun ”toimittajan” kanssa. Europa Objektiv järjesti kevättalvella ja keväällä 2015 lukuisia vastaavia propagandamatkoja Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, mikä on pääteltävissä julkaistuista artikkeleista ja niissä kuvailluista ryhmistä kokoonpanoineen. Roger Annis kertoo huhtikuun 2015 loppupuolella julkaisemassa raportissaan ryhmäänsä kuuluneen kirjoittajia ja kuvaajia Kanadasta, Yhdysvalloista, Italiasta, Alankomaista ja Sveitsistä sekä Tšekin tasavallasta. (3) Julkaistuissa artikkeleissa toistuu poikkeuksetta kuvaus Europa Objektiv’ista kansalaisten perustamana projektina. Yksikään retkille kutsutuista ”toimittajista” ei kuitenkaan kyseenalaista Europa Objektiv’in taustaa, kuten ei myöskään heille kerrottua tarinaa näytetä kyseenalaistettavan: lukuisat ihmiset näyttävät tämän tarinan mukaan kannattaneen yhtenäistä ”Novorossijaa”, joka ulottuu Ukrainan itäosista aina Odesaan saakka. Tarina on sama, jota venäläiset propagandistit ja näiden pseudovaltioiden johtajat tuolloin kertoivat. Se on myös sama, jota Johan Bäckman ja Janus Putkonen tuolloin levittivät suomalaisille seuraajilleen. Väistämättä tulee tunne, että toistetaan ulkoa opeteltua fraasia!

Kuvakaappaus Johan Bäckmanin ’kohudosentti’-blogista. (4) 

 

Putkosen ”urakiertoa” Venäjän miehittämässä Donetskissa voi kutsua ripeäksi. Kevättalven vierailusta ehti kulua vain muutama kuukausi, kun Putkonen jo asettui asumaan Donetskiin heinäkuussa 2015. (5) Hän ryhtyi myös työskentelemään operatiivisena johtajana Donetskin lehdistökeskuksessa – DONi Pressissä, ja näennäisesti päätoimittajana DONi News ”uutistoimistossa”. (6) Hierarkiassa hänen yläpuolella pääjohtajan tittelillä työskenteli Europa Objektiv’in perustaja ja taustahahmoihin kuuluva Andrei Stepanenko.

Miehitettyjen alueiden mediaprojekteihin kytkeytyi erilaisia propagandaa ja disinformaatiota levittäviä kampanjoita tai näennäisen kansalaistoiminnan muotoja. Tähän joukkoon kuului myös Save Donbass People -kampanja, jonka lonkerot levisivät Suomeenkin Helsingissä järjestetyn näyttelyn sekä suomen kielisen Facebook-ryhmän myötä. Save Donbass People -kampanja käynnistyi niinkin varhain, kuin heinäkuussa 2014 – ainakin osia siitä nivoutui Putkosen operoimaan DONi Newsiin heinäkuusta 2015 eteenpäin, mikä on pääteltävissä Save Donbass People-ryhmän suomen kielisen Facebook-ryhmän profiilikuvasta sekä Putkosesta otetuista ”edustuskuvista”, joissa DONi Newsin ja lehdistökeskuksen ohella lukee usein: Save Donbass People. (7)

Save Donbass People -kampanja tuli tunnetuksi siitä, että se levitti materiaalia, joka väitettiin kuvatun Donetskissa sodan keskellä, monen kuvan ollessa joko muilta sotatantereilta tai elokuvista. Jälkimmäiseen joukkoon kuuluu runsaasti näkyvyyttä saanut kuva maassa istuvasta itkevästä tytöstä, joka on kuva venäläis-valkovenäläisestä The Brest Fortress -elokuvasta. (8)

Mutta palataanpa nyt loppukesään 2015. Putkonen päätyi Suomessa otsikoihin muutamaa viikkoa miehitettyyn Donetskiin muuttonsa jälkeen suositeltuaan kahden suomalaistoimittajan akkreditoinnin epäämistä. Ensin kielteisen päätöksen sai Iltalehden toimittaja Nina Leinonen (nyk. Järvenkylä) ja viikkoa myöhemmin saman koki Yleisradion toimittaja Antti Kuronen. (9 ja 10) Yleisradion uutisessa Kuronen kertoi hänen tietoonsa tulleen elokuuhun mennessä useita tapauksia, joissa Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla eli näissä nukketasavalloissa raportoineiden toimittajien akkreditoinnit oli evätty.

Putkonen koetti vielä tuolloin pitää yllä kulissia ”puolueettomasta” toimijasta ja raportoijasta Itä-Ukrainassa. Tämä kulissi alkoi rakoilla entistä enemmän tulevina viikkoina ja kuukausina, totuuden paljastuessa viimeistään vuotta myöhemmin, loppukesästä 2016 Egorova Leaksin eli Donetskin nukketasavallan valtiollisen turvallisuuden ministeriössä työskennelleen Tatjana Jegorovan sähköpostivuodon myötä. (11) Vuoto käsitti pitkälti toistatuhatta sähköpostia liitteineen. Liitteiden joukossa oli laajempia selontekoja, raportteja ja profilointeja henkilöistä, kopioita passeista jne. Mutta niistä kävi myös ilmi Putkosen rooli sensuuriviranomaisena Donetskin lehdistökeskuksen eli DONi Pressin operatiivisena johtajana.

DONi Press piti yllä toimittajien henkilörekisteriä, jossa toimittajat luokiteltiin värikoodeilla sen mukaan, kuinka lojaaleina heitä voitiin pitää nukketasavalloille ja Venäjälle, sekä miten vastaan ottavaisina heitä pidettiin lehdistökeskuksen tarjoamalle viralliselle näkemykselle. (12) DONi Pressin toiminnasta vastaamisen lisäksi Putkonen laati raportteja ja profilointeja ainakin pyydettäessä. Eräs tällainen oli Russell ”Texas” Bentleystä laatimansa profilointi, jonka hän kirjoitti miehittäjän edustajan pyynnöstä. Profiloinnissa hän kuvailee Russell ”Texas” Bentleytä kouluttamattomaksi sofistikoitumatonta kieltä käyttäväksi henkilöksi, jolla on hyvät sosiaaliset taidot mutta ei diplomaattisia taitoja. Putkonen myös muistuttaa ”Texas” Bentleyn alkoholiongelmasta ja sen aiheuttamasta henkisestä epävakaudesta. Russell ”Texas” Bentley kidutettiin kuoliaaksi venäläissotilaiden toimesta huhtikuussa 2024. (13)

Kirjoitin Putkosesta ja DONi Newsistä ensimmäisen kerran syyskesällä 2016, hyvin pian Egorova Leaksin paljastuttua, blogin ”DONi News – liikkeellä venäläisellä rahalla”, joka julkaistiin tuolloin SSS-Radion verkkosivulla. Julkaisin kyseisestä kirjoituksesta koosteen marraskuussa 2022: Arkistoiden kätköstä: Janus Putkonen ja DONi News – liikkeellä venäläisellä rahalla.

Janus Putkonen ja Eduard Basurin Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla helmikuussa 2016.

Putkosen muutaman vuoden kestäneeseen uraan miehitetyssä Donetskissa, ennen muuttoaan (tai pakoaan) miehitettyyn Luhanskiin, mahtui lukuisia kyseenalaisia episodeja Egorova Leaksin lisäksi. Venäjän ja heidän proxyjoukkojensa tiedettiin järjestävän ”tulitaukorikkomuksia” sekä ”kranaattikeskityksiä” saadakseen propagandamateriaalia ja kyetäkseen syyttämään Ukrainaa rikollisista teoista. Teoista, joihin he itse säännöllisesti syyllistyivät. Ainakin parissa tällaisessa propagandanäytelmässä paikalla oli myös DONi Newsin ”toimittaja” tai ”toimittajia”.

France24-kanavan toimittajien ollessa raportointimatkalla miehitetyssä Donetskissa syksyllä 2016 heidän onnistui nauhoittaa ja kuvata tapahtuma rintamaolosuhteissa, jossa militanttijoukkojen edustajana esiintynyt henkilö keskustelee paikalla olleen henkilön kanssa ”tulitaukorikkomuksen” järjestämisestä. (14) Paikalla on France24-kanavan toimittajien lisäksi myös DONi Newsille työskennellyt ranskalaistaustainen Christelle Néant sekä lukuisille propagandamedioille – myös DONi Newsille – työskennellyt Katya Katerina eli Jekaterina Vasilenko. Vastaavan havainnon teki aiemmin myös VICE-Newsin toimittaja Jake Hanrahan. (15) Pidän todennäköisenä sitä, että tällaisten propagandanäytelmien järjestäminen oli myös Putkosen tiedossa.

Venäläisille sekä heidän nukketasavaltojensa edustajille oli ensiarvoisen tärkeää välittää nopeasti viestiä erilaisten mediakanavien kautta ”tulitaukorikkomusten” kaltaisista tapahtumista. Nämä viestit myös hukuttivat tapahtumien todellisen laidan alleen vallatessaan tilan nopeudellaan. ETYJ:n Ukrainan monitorointimission välittämä viesti todellisuudesta rintamavyöhykkeellä jäi tavattoman usein disinformatiivisen viestinnän jatkoihin. ETYJ:n välittämä informaatio paljasti kuitenkin todellisuuden, suurin osa tulitaukorikkomuksista ja muista rikkeistä demarkaatiolinjalla aiheutui Venäjän ja sen proxyjoukkojen toiminnasta.

Tuolloin DONi Newsissä julkaistiin lähes päivittäin propagandauutisia ukrainalaisjoukkojen suorittamista tykistökeskityksistä ja niiden aiheuttamista mittavista tappioista ”kansantasavalloissa”. Lähes aina näiden propagandauutisten tehoa vahvistettiin kuvilla tuhotuista rakennuksista, kuvilla ja ”uutisten” tapahtumakuvauksilla oli tuskin koskaan mitään yhteistä.  Kuvien tarkoituksena oli tehon vahvistamisen ohella aiheuttaa voimakkaita tunnereaktioita, jopa vihantunteita Ukrainaa ja ukrainalaisia kohtaan. Ja kuten edellä viittasin, ETYJ:n aineistosta ei löytynyt juuri koskaan mitään mainintaa väitetyn tapahtuman tueksi.

Alla oleva kuvakollaasi saa toimia yksittäisenä esimerkkinä DONi Newsin tavasta ”rakentaa” ”uutisia”. Kuvassa vasemmalla on kaksi DONi Newsissä julkaistua ”uutista”, joista ylempi on päivätty 6. kesäkuuta 2017 ja alimmainen vastaavasti 28. helmikuuta 2017. Kummassakin on käytetty samaa Associated Pressille työskennelleen Jevgeniy Maloletkan tammikuussa 2015 Mariupolissa ottamaa valokuvaa venäläisten iskettyä kaupunkiin raketinheittimillä 24. tammikuuta 2015.

Tekstiselityksellä varustettua kuvakollaasia on käytetty tässä muodossa ensimmäisen kerran 22. syyskuuta 2022 kirjoittamassani blogitekstissä. Ensimmäiset havaintoni Putkosen tällaisesta toiminnasta ovat lokakuulta 2017. (16) 

Malaysia Airlinesin lennon MH17 pudottamiseen liittyvän propagandan sekä salaliittoteorioiden viljely on kuulunut Putkosen vakioaiheisiin DONi Newsin ajoista lähtien. Suomalaiselle yleisölle tämä aggressiivisestikin levitetty propagandan ja disinformaatio tulivat tutuiksi myös Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden sivuilta. Julkaisun siirryttyä Putkosen haltuun, MH17-propagandan ja salaliittoteorioiden julkaisu on jatkunut, joskin viime vuosina harvatahtisemmin. Tarkastelin aihetta laajemmin helmikuussa 2020 julkaisemassani blogissa: MV-lehti levittää MH17 disinformaatiota.

Keväällä 2018 kaikki kuitenkin alkoi muuttua Putkosen elämässä mutta myös miehitetyssä Donetskissa. Tietojeni mukaan hän muutti keväällä 2018 Donetskista idemmäs venäläisten miehittämään Luhanskiin – jossa hän mitä ilmeisimmin asuu edelleen. Keväällä ja kesällä 2018 korviini alkoi kantautua entistä enemmän havaintoja miehitetystä Donetskista ja kaupungissa kiristyneestä ilmapiiristä – poliittiseksi väkivallaksi luokiteltavaa toimintaa alkoi esiintyä. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Putkosenkin muutto (tai pako, jollainen tilanne todennäköisimmin oli) Luhanskiin nivoutuu keväällä 2018 alkaneeseen myllerrykseen, jonka räjähtävänä huipennuksena voitaneen pitää 31. elokuuta 2018 tapahtunutta pommiattentaattia, jossa likvidoitiin miehitettyä Donetskia näennäisesti johtanut militanttikomentaja Aleksandr Zahartšenko, (17) jonka (lähi)piiriin Putkonenkin oli Donetskissa asuessaan päässyt. Muistokirjoituksessaan Putkonen kirjoittaa seuraavaa:

”Kun tieto varmistui luotettavista lähteistä todeksi, että Zakharchenko on kuollut, kykenin ottamaan vain muutamia askeleita, mutta vain lyyhistyäkseni. Uutinen osui suoraan sieluuni ja itkin hetken aikaa polvillani kuin pieni poika.” (18)

Janus Putkosen muuttoa Luhanskiin ei välittömästi seurannut joutuminen propagandistien kaatopaikalle. Siitä huolimatta, että hän menetti näkyvät tehtävänsä Donetskissa, Putkonen pysytteli edelleen parrasvaloissa kuin myös suomalaisten vasta- ja vihamedioiden otsikoissa. Näkyvyys Suomessa oli taattu Ilja Janitskinin perustaman MV-lehden siirryttyä huhtikuussa 2019 Putkosen hallintaan. Putkosen johdossa MV-lehti on menettänyt lukijakuntaansa ja suosiotaan Suomessa. Hänen tuottamansa räikeä Venäjä-propaganda on varmasti yksi syy lukijakunnan kaikkoamiseen mutta uskoisin lähestymiskulmansa eroavan MV-lehden perinteisen lukijakunnan näkökulmasta jonkin verran, mikä omalta osaltaan vähentänee kiinnostusta julkaisuun. Toisaalta vastamedioiden kentässä on tapahtunut melkoista sirpaloitumista viimeisimpinä vuosina, mikä varmasti näkyy yksittäisen vastamedian suosiossa. (Huom. MV-lehden virallinen nimi nykyään on UMV-lehti, joskin ”kansan suussa” se tunnetaan paremmin alkuperäisellä nimellään: MV-lehti).

Propagandan ja disinformaation julkaisun rinnalla Janus Putkosen tehtävänkuvaan on kuulunut viime vuosikymmenen puolelta lähtien osallistuminen ”tarkkailijana” tai kommentoijana Venäjän Ukrainalta miehittämillään alueilla järjestämiin laittomiin vaaleihin. Esim. Venäjän ja heidän proxyjoukkojen miehittämässä osassa Itä-Ukrainaa järjestettiin 11. marraskuuta 2018 lännessä tuomitut ja Ukrainan lakien vastaiset sekä Minsk II-sopimusta rikkovat ”vaalit”. Tavanomaiseen tapaan venäläiset ja Venäjän nimiin toimineet organisaatiot lähettivät Itä-Ukrainan miehitetyille alueille kymmeniä ”vaalitarkkailijoita”. Näiden henkilöiden joukossa oli myös muutama suomalainen. Johan Bäckman, Jarmo Ekman ja edesmennyt Jon Hellvig saapuivat Itä-Ukrainaan laittomasti Venäjän miehittämän rajan kautta, syyllistyen näin valtiorajarikokseen ja Ukrainan lakien rikkomiseen. Heidän lisäksi myös Janus Putkonen toimi laittomien vaalien ”vaalitarkkailijana”. (19) Venäjä käytti jo tuolloin järjestämissään laittomissa vaaleissa ulkomaalaistaustaisia ”vaalitarkkailijoita” tuomaan ”vaaleille” uskottavuutta. Terminologia oli tarkoituksellisesti harhauttavaa, aiheuttaen näin väärinymmärryksiä tapahtumien todellisesta luonteesta. Lyhyesti ja ytimekkäästi todettuna: vaalit eivät olleet vaalit, eivätkä vaalitarkkailijat vaalitarkkailijoita siten kuten me asian ymmärrämme. Kyse on Venäjän järjestämästä propagandanäytelmästä!

Janus Putkosen ja laajemmin suomalaisten toimintaa tarkasteltaessa miehitetyssä Itä-Ukrainassa sekä Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, ei voida unohtaa sitä, että Suomesta järjestettiin useita propagandistisia turistimatkoja em. alueille. Näille matkoille osallistui yhteensä kymmeniä suomalaisia, poikkeuksetta Janus Putkonen tai Johan Bäckman olivat tavalla tai toisella osallisina näiden matkojen organisoinnissa. Ensimmäinen tällainen matka järjestettiin miehitettyyn Donetskiin kesällä 2016 ja seuraava jo muutamaa kuukautta myöhemmin, lokakuussa 2016. Johan Bäckmanin ja RUFI ry:n eli Suomalais-venäläinen yhdistys RUFI ry:n puheenjohtajan Daria Skippari-Smirnovin johdolla Venäjän miehittämälle Krimin niemimaalle järjestettiin myös yksi propagandamatka Suomesta (maaliskuussa 2018, osa matkalle osallistuneista toimi myös ”vaalitarkkailijan” roolissa miehitetyllä niemimaalla laittomasti järjestetyissä Venäjän presidentinvaaleissa). (19)

Suurelliset suunnitelmat propagandamatkoista Donbasiin hautautuivat viimeistään koronaviruksen myötä, jolloin asetetut matkustusrajoitukset vähensivät halua vierailla eristyneellä alueella. Putkosen vieraana kävi edelleen yksittäisiä suomalaisia tai muutaman hengen delegaatioita. Hänen vanhempansa Marko ja Tuovi Putkonen ehtivät vierailla miehitetyssä Luhanskissa kevättalvella 2020. (20) Heidän vierailunsa miehitetyssä Luhanskissa on perusteltua mainita, koska vierailuohjelmaan sisältyi käynti teatterialan oppilaitoksessa Luhanskissa ja tämä vierailu sisälsi propagandassa hyödynnettäviä lausuntoja. Tiedostivatpa he sitä tai eivät, vieraillessaan miehitetyllä alueella he vähäisimmilläänkin syyllistyivät valtiorajarikokseen ylittäessään laittomasti Venäjän miehittämän rajan.

Koronavirusepidemian aikana Putkosen lonkerot ulottuivat tiiviisti Venäjän miehittämiltä alueilta Suomeen. Hän tuki avoimesti erilaisia salaliittoteoreetikoita ja koronadenialisteja – tekisi mieleni todeta, että liiankin näkyvästi, mikä saattoi kääntyä näitä liikkeitä ja ryhmiä vastaan. Ihmisten mieliin on jäänyt Putkosen tervehdys miehitetystä Luhanskista ”Komentaja Turtiaiselle” (tarkoittaen Ano Turtiaista) maaliskuussa 2021 koronadenialistien kokoonnuttua Oodin edustalle Helsingissä. Tammi-helmikuussa 2022 Putkonen jakoi aktiivisesti neuvojaan Convoy Finland mielenosoituksen järjestäjille ja osallistujille – tiedä sitten olivatko hänen neuvonsa ”kuoleman suudelma” kulkueelle. (21) Oli miten oli, Venäjän aloitettua laajamittaisen ja laittoman hyökkäyssodan Ukrainaan helmikuun 24. päivä 2022, katseet siirtyivät Suomen lumisilta kaduilta tuhannen kilometriä etelämmäksi.

Janus Putkosen kohdalla ei myöskään voi unohtaa sitä, että hänellä ja hänen toimittamillaan vasta- ja vihamedioilla on ollut merkittävä rooli suomalaisiin toimittajiin ja suomalaiseen mediakenttään kohdistuneessa häirinnässä ja maalittamisessa. Tällainen toiminta alkoi jo viime vuosikymmenen puolella Verkkomedian aikana, jatkuen miehitetyssä Donbasissa Putkosen toimittamilla ja ylläpitämillä alustoilla, DONi Newsistä hänen nyt hallinnoimaansa MV-lehteen – toiminta on jatkunut myös nimenmuutoksen jälkeen UMV-lehdessä. Putkosen maalittamisen ja verbaalisten aggressioiden kohteena on ollut myös toimittaja-tietokirjailija Jessikka Aro. Hänen aggressiivinen Aroon kohdistunut salaliittoteorioita sisältävä kirjoittelu ja maalittaminen alkoi jo reilu vuosikymmen sitten, vuonna 2014. (22)

 

Aika entinen ei koskaan enää palaa: Venäjän suurhyökkäyksen jälkeinen aika

Venäjän suurhyökkäyksen alkua edelsi sotatoimiin valmistautumisen rinnalla voimistunut vaikuttamiskampanja, johon otti osaa kohtalainen joukko tunnettuja suomalaisia Venäjä-apologeettoja. Heidän lisäksi lukuisia koronadenialisteja siirtyi kuin huomaamattaan toistamaan Venäjän narratiivia. Verkossa järjestettiin suurellisia keskusteluita, kuten Totuuden Etsijöiden Suuri Nato-keskustelu 17. tammikuuta 2022, joka kokosi yhteen Johan Bäckmanin ja Janus Putkosen lisäksi lukuisia salaliittoteoreetikoita ja vastamedioiden sekä pienpuolueiden edustajia. Keskustelun eräänlaisena alustuksena nähtiin Olli Kotron haastattelu, haastattelijana toimi vastamedia Reformi-Studion toimittelija Panu Huuhtanen.

Tammi-helmikuun kuluessa, Venäjän miehitetyssä Donbasissa toimeenpanemien provokaatioiden ja tuli-iskujen rinnalla informaatiosota otti lisäkierroksia. Semyon Pegovin saapuminen miehitettyyn Itä-Ukrainaan helmikuussa 2022 ei enteillyt hyvää. On väitetty, että Pegovin perustama WarGonzo-projekti tai Marat Musinin perustama ANNA News sattuivat olemaan aina siellä missä ”tapahtuu”: missä Venäjä pyrkii rakentamaan narratiiviaan tukevaa näytelmää. Tämä väite osoitettiin todeksi helmikuisina päivinä ja viikkoina ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua miehitetyillä alueilla nähtyjen lukuisten provokaatioiden ja rikollisten demonstraatioiden ja lavastettujen hyökkäysten myötä.

Mitä pitempään Venäjän kulutus- ja tuhoamissodaksi kääntynyt suurhyökkäys on kestänyt, sitä olemattomammaksi Putkosenkin rooli on käynyt. Tuhoamissodan ensimmäisen vuoden aikana hänet nähtiin näkyvämmissä tehtävissä, kuten syyskuussa 2022 Venäjän järjestäessä Ukrainalta miehittämillään alueilla laittomat ”vaalit”, joissa Putkonen (omien sanojensa mukaan) toimi akreditoituna ”tarkkailijana”. Hän myös kommentoi kyseistä propagandanäytelmää lukuisille venäläisille propagandakanaville. Sen lisäksi, että Putkonen ”tarkkaili” ja ”kommentoi” tätä näytelmää, hän myös osallistui ”näytelmään” ns. äänestäjänä. Tämä kaikki on vain luonnollista jatkumoa hänen aiempiin rikollisiin toimiinsa Ukrainalta miehitetyillä alueilla, osana Venäjän miehityskoneistoa – ei Ukraina Putkoselle syyttä suotta sanktioita langettanut maaliskuussa 2019. (23)

Meidän ei todellakaan pidä unohtaa Putkosen roolia Venäjän miehittämillä alueilla. Hän ei ole mikään ”tiedonvälittäjä”, jollainen hän uskottelee olevansa, vaan miehityskoneiston aktiivinen toimija. Putkosen kohdalla on painottaen syytä muistuttaa, että toimijuuttaan korostaa se, että hän oli ensimmäinen ulkomaalainen, jolle myönnettiin ns. DNR passi (lukijan on hyvä tiedostaa se, että kyseessä on Venäjän sekä miehitysalueen viranomaistahojen asiakirjaluomus, jonka merkittävin arvo tuli sen propagandakäytöstä). Myöhemmin Putkoselle on myönnetty Venäjän passi, jonka saannin mahdollisti edellä mainittu DNR passi. Putkosen Suomen passi ei ole enää voimassa (Egorova Leaksin kautta saatujen tietojen mukaan hänen Suomen passin viimeinen voimassaolopäivä oli 07.04.2020).

Janus Putkonen venäläisen Rossija 24-kanavan haastattelussa miehitetyssä Luhanskissa Venäjän järjestämien näytösvaalien aikaan 10. syyskuuta 2023. (24)

Enteitä Putkosen uran alamäestä saatiin Fennomatkojen Pietarin matkan myötä, joka päättyi Janus Putkosen ja Konstantin Mihailovitš Lebedevin eli Kosti Heiskasen toinen toisilleen kohdistamiin syytöksiin. Kyseisen episodin jälkeen kaksikko on useamman kerran syyttänyt toisiaan rikollisiin tekoihin ryhtymisestä. Heiskanen on myös esittänyt Putkosen henkilökohtaiseen elämään liittyviä syytöksiä, joiden todenperäisyyttä on vaikea todistaa, joten en nosta niitä tässä tarkemmin esille. Kokonaisuus huomioiden on likimain mahdotonta sanoa, että missä kohdin kulkee toden ja valheen raja – kaksikko, kun ei ole hankkinut kannuksiaan todenpuhumisella. Perustuivatpa syytökset todellisiin tapahtumiin tahi eivät niin uskoisin, että Pietarissa ja sen jälkeen on jotain todellistakin kaksikon välillä tapahtunut eli syytökset eivät ole aivan tuulesta temmattuja. Lunta tupaan tuli myös Johan Bäckmanin kustannettua Putkosen ”omaelämäkerrallisen” teoksen Patriootin päiväkirja 1. (25) Putkosen mukaan Bäckmanilla ei kuitenkaan ollut kustannusoikeuksia teokseen. Tietojeni mukaan riitaa ei ole ratkottu yhdessäkään tuomioistuimessa, joten on vain sana sanaa vastaan ja runsain mitoin keskusteluja sosiaalisessa mediassa.

Kuten jo MV-lehti ja Convoy Finland kappaleissa viittasin, useamman syyn takia Putkonen on eriytynyt suomalaisesta viiteryhmästään. En myöskään pidä Putkosen suunnittelemaa MV-Studiota sellaisena elementtinä, mikä merkittävästi lisäisi hänen suosiotaan Suomessa. (26) Nähdäkseni hänen ei ole mahdollista nousta sirpaloituneessa vasta- ja vihamediakentässä nykyistä näkyvämpään rooliin, jollei Venäjä merkittävällä tavalla lisää länteen kohdistamaansa aggressiota, mikä mahdollistaisi suomalaisten propagandistien ja Venäjä-mielisten nykyistä merkittävämmän hyödyntämisen. Pidän Putkosta hiipuvana tähtenä, joka on ulkomaalaistaustaisena hyödynnettävissä lausuntoautomaattina venäläisiin propagandaohjelmiin ja näytösluontoisiin propagandatilaisuuksiin, jollaiseksi lasken myös ”vaalitarkkailijana” toimimisen. Samalla muistutan itseäni myös siitä, ettei haudalla pidä ryhtyä tanssimaan ennen kuin ruumis on kuopassa…

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006186291.html

2. https://www.counterpunch.org/2015/04/21/in-the-war-zone-of-eastern-ukraine/

3. https://newcoldwar.org/from-the-war-zone-of-eastern-ukraine/

4. https://kohudosentti.blogspot.com/2014/09/voittamaton-novorossija-kirjoittanut.html

5. https://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/a/2015081720194673

6. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2016/08/vieraskyna-donetskin-kgbn-sahkopostit.html

7. https://mvlehti.net/2018/09/01/donetskin-kansantasavallan-paamiehen-alexander-vladimirovich-zakharchenkon-26-06-1976-31-8-2018-muistoa-kunnioittaen/   ks. kuva muistokirjoituksen lopussa.

8. https://observers.france24.com/en/20140710-children-heart-ukraine%E2%80%99-image-propaganda-war

9. https://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/a/2015081720194672

10. https://yle.fi/a/3-8257797

11. https://www.svoboda.org/a/27900014.html

12. https://uusimaanpuolustus.blogspot.com/2016/08/vieraskyna-donetskin-kgbn-sahkopostit.html

13. https://www.rferl.org/a/russian-soldiers-sentenced-death-us-born-bentley-ukraine/33616294.html

14. https://www.france24.com/en/20161014-video-reporters-donetsk-dependent-republic-russia-ukraine-weaponsv  (keskustelu alkaa videolla ajassa 02:40).

15. https://www.vice.com/en/article/jake-hanrahan-ukraine-donetsk/

16. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2017/10/janus-putkonen-ja-doni-news.html

17. https://yle.fi/a/3-10382988

18. https://mvlehti.net/2018/09/01/donetskin-kansantasavallan-paamiehen-alexander-vladimirovich-zakharchenkon-26-06-1976-31-8-2018-muistoa-kunnioittaen/

19. Foreign Observation of the Illegitimate Presidential Election in Crimea in March 2018, report by Anton Shekhovtsov s. 5-8, linkki pdf-tiedostoon.

20. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2018/03/kun-antaa-pirulle-pikkusormen.html

21. https://lgaki.info/novosti/marko-i-tuovi-putkonen-pobyvali-v-akademii-matusovskogo-chtoby-poznakomitsya-s-glavnym-tvorcheskim-vuzom-donbassa/

22. https://yle.fi/a/3-12300898

23. Jessikka Aro: Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot lännen tuhoamiseksi s. 263–264.

24. https://www.ts.fi/uutiset/4526864

25. https://mvlehti.net/2023/09/11/raportti-koska-kansa-aanesti-lansi-tuomitsi-yhtenainen-venaja-nousi-vaalivoittajaksi-donbassissa/

26. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009407319.html

27. Päivitys Janus Putkosen telegram-tilillä 18. helmikuuta 2026.

Muuta lähdeaineistoa:

Olen hyödyntänyt hallussani oleva Egorova Leaksin aineistoa sekä Egorova Leaksia seuranneen Surkov Leaksiin liittyviä arvioita, joihin liittyy todisteita aiemmin vuodettujen viestien ja sähköpostien paikkansapitävyydestä jne. Kumpikin vuodoista täydennettynä aiemmilla vuodoilla ja hakkeroinneilla omalta osaltaan täydentävät kuvaa Venäjän ja sen tiliin toimivien henkilöiden toimista Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla. Olen myös hyödyntänyt muistiinpanojani sekä aiheesta julkaistuja artikkeleja, kuten Informnapalmin artikkelia EgorovaLeaks: Filtering and Control of Foreign Journalists in DPR sekä sosiaalisessa mediassa tehtyjä havaintoja, joiden alkuperäislähteet olen pyrkinyt tarkastamaan.

Tiedonanto MV-Studion perustamisesta, kuvakaappaus Janus Putkosen Telegram-kanavalta.

Janus Putkoseen ylläpitämät vastamediat, kuvakaappaus Putkosen Twitter-tililtä kesältä 2021. (Hänen tilinsä ei ole enää käytössä).