jota ennen länsi oli myynyt
Ukrainan
Vuosi sitten vuorokausi oli juuri
vaihtunut, elettiin 24. helmikuuta ensimmäisiä hetkiä, jolloin julkaisin blogin
Kremlin propagandaoperaattoreita miehitetyssä Itä-Ukrainassa, joka
alkoi:
”Venäjän propagandakoneisto on
julkaissut viimeisimpien vuorokausien kuluessa miehitetyn Itä-Ukrainan alueelta
lukuisia omaa narratiivia tukevia propagandavideoita, joiden tarkoituksena on
toimia ”todisteena” ukrainalaisprovokaattoreiden tai -sabotöörien suorittamista
hyökkäyksistä.” (1)
Oletin tuolloin, että tämä
propagandan ja disinformaation täyttämä vaihe kestäisi päivistä jopa
viikkoihin, kunnes Venäjä aloittaisi operaation seuraavan vaiheen eli
hyökkäyssodan toisen vaiheen (huom. ensimmäisen vaiheen voi katsoa päättyneen
helmi-maaliskuussa 2015 Debaltseven taisteluiden päätyttyä). Venäjällä oli eri
toimijoiden – propagandisteista Vladimir Putiniin – taholta alustanut
tätä vaihetta jo pidemmän aikaa. Kuinka väärässä olinkaan, muutamaa tuntia
myöhemmin aamuviiden jälkeen maailma muuttui peruuttamattomasti. Ilmahälytyssireenit
soivat kautta Ukrainan, venäläiskolonnien aloittaessa etenemisen syvemmälle
Ukrainaan.
Vuonna 2014 alkaneessa sodassa
kaatuneita, Tšernivtsi – Ukraina 2018. |
Helmikuun 24. päivä eri viestimet
täyttyivät otsikoista ”Venäjä on aloittanut hyökkäyksen Ukrainaan” –
sanat muokkasivat todellisuutta, häivyttivät sen tosiasian, että Venäjä oli
hyökännyt Ukrainaan jo vuosia sitten. Ensin anastaessaan sotilasoperaatiolla
Krimin niemimaan helmi-maaliskuussa 2014 ja myöhemmin samana keväänä
kylväessään sodan Ukrainan itäisiin osiin, josta lähtien Ukrainassa oli käyty
sotaa, jossa oli menehtynyt joulukuun 2021 loppuun mennessä YK:n julkaiseman
arvion mukaan yli 14 000 sotilasta ja siviiliä. (2) Tässä kohdin on syytä
huomauttaa se, ettei Venäjä ollut julkaissut tappioitaan Ukrainan sodassa
(helmikuun 2014 ja joulukuun 2021 välillä). Tänä aikana Venäjältä oli
osallistunut vapaaehtoisjoukkojen ohella sotatoimiin Ukrainassa joukkoja
asevoimista ja turvallisuuspalvelun sekä sisäisen turvallisuuden joukoista,
että sellaisista palkkasotilasorganisaatioista, joilla oli tiivis yhteys
Venäjän valtiollisiin organisaatioihin. Kansalaisjärjestöt Venäjällä ovat
arvioineet Venäjän kokonaistappioiden nousseen Ukrainan sodassa joulukuun 2021
loppuun mennessä tuhansista jopa kymmeniin tuhansiin.
Minusta on naiivia ajatella, että
Venäjän hyökkäys vuosi sitten olisi ollut täydellinen yllätys, kun niitä
ennusmerkkejä oli ilmassa jo niin paljon. Niitä oli kertynyt vuosien ajalta
koventuneen sanankäytön myötä. Maailman olisi ollut syytä herätä todellisuuteen
viimeistään tammikuussa 2021 RT:n päätoimittajan Margarita Simonjanin
vieraillessa miehitetyssä Donetskissa. Hänen ”integraatiofoorumissa” pitämänsä
puheen keskeisin ajatus oli Donbas on Venäjää. Puheessa toistui
voimakkaana sama narratiivi kuin Krimin niemimaan anneksoinnin yhteydessä,
jolloin venäläispropaganda toisti hokemaa – Krim on Venäjää! Jokaisen
Venäjä-tuntijan olisi pitänyt ymmärtää sanojen merkitys ja huomioida se, missä
ne lausuttiin. Hiljaisuus…
Hiljaisuus oli lähes yhtä
rikkumaton Vladimir Putinin, historiaa vääristelleen ja yksipuolisesti tulkitun,
esseen julkaisun jälkeen. Historioitsija Johannes Remy tarkasteli
kirjoituksessaan ”Vladimir Putinin Ukrainaa ja sen historiaa käsittelevän
artikkelin heikkoudet” Putinin kirjoittamaa artikkelia päättäen
kirjoituksensa väkevästi:
”Yleisvaikutelmaksi
artikkelista jää, että ukrainalaiset ja venäläiset ovat kirjoittajan mielestä
yksi kansa riippumatta siitä, mitä ukrainalaiset asiasta ajattelevat. Toinen
voimakas vaikutelma on kirjoittajan kyvyttömyys arvioida kriittisesti Venäjän
politiikkaa Ukrainassa sekä menneisyydessä että nyt. Olisiko sillä jotain
tekemistä sen kanssa, että monet ukrainalaiset kokevat Venäjän vihollisekseen?”
(3)
Historioitsija ilmaisee asiansa
harkiten mutta selkeästi, kun Putinin artikkelista huokui kyvyttömyys arvioida
omia ja Venäjän toimia kriittisesti, niin olisiko tämän pitänyt kertoa meille
jotain ja – mikä tärkeintä – olisiko meidän pitänyt tehdä jotain enemmän? Putin
kirjoitti (julkaisi) artikkelinsa kesällä 2021 aikaa suurhyökkäyksen alkuun oli
vielä runsaasti. Vaikka olimme uinuneet vuosia, aikaa vastatoimille olisi ollut
jonkin verran. Vähintäänkin meidän olisi pitänyt aloittaa valmistautuminen
pahimman varalle ja ryhtyä varustamaan Ukrainaa jo tuolloin. Vaan olisiko tämä
pitänyt tehdä vieläkin varhaisemmassa vaiheessa? Kyllä olisi!
Ranskalaisdokumentissa ”Putinin
pitkä tie sotaan” haastatellaan Saksan Venäjän-suurlähettiläs Rüdiger
von Fritschiä, joka toteaa –
”Saksan lähetystön
sotilasattasea, joka oli huippuammattilainen, oli käynyt avustajineen Venäjän
ja Ukrainan rajalla. Hän oli nähnyt siellä kokonaisen kolonnan tunnuksettomia
panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja. Ne ajoivat Venäjälle Ukrainan alueelta,
jonka Venäjä oli käytännössä miehittänyt”. (4)
Tämä tapahtui kevätkesällä 2014
eli sodan ensimmäisinä kuukausina, kyseinen sotilasattasea oli kuvannut
tapahtuman (von Fritsch oli luonnollisesti nähnyt kuvat). Tapahtunut tuotiin
julki venäläisille Normandian maihinnousun muistojuhlassa kesäkuussa 2014. Voimme
siis rehellisesti todeta, että tuolloin saksalaisille on täytynyt käydä
selväksi se, että Venäjä on sodan osapuoli Itä-Ukrainassa, että Venäjä sotii
Ukrainassa. Hiljaisuus jatkui…
Lännelle annettiin lukuisia
mahdollisuuksia toimia, tukea Ukrainaa nähtyä merkittävästi enemmän, useitten
syitten takia niin ei tehty. Merkittävään rooliin nousi luonnollisesti Barack
Obaman hallinnon päätös kieltäytyä toimittamasta Ukrainalle tappavaa
aseistusta. Sen ohella, että se heikensi Ukrainan varustautumista ja tuotti
tappioita sotatoimialueella, niin uskoisin sillä olleen vaikutuksensa myös
siihen, kuinka ja miten eurooppalaiset valtiot tukivat Ukrainaa.
Donald Trumpin nimitettyä Kurt
Volkerin Ukrainan erityislähettilääksi, tämä oli erittäin harmistunut Saksan
ja Ranskan toiminnasta. Volker tapasi tehtävässään ensitöikseen ukrainalaisia,
vieraillen tämän jälkeen sotatoimialueella Donbasissa –
”Sen jälkeen tapasin
ranskalaisia ja saksalaisia, ja kysyin heidän kantaansa siihen, miksi mikään ei
ollut edennyt. He syyttelivät Ukrainaa siitä, että se ei ollut tehnyt erinäisiä
asioita, eivätkä juurikaan paheksuneet Venäjää siitä, kuinka se oli jättänyt
panematta täytäntöön Minskin sopimukset”. (5)
Volkerin havainto käy yksiin niin
monen muunkin havaintojen kanssa, etenkin Saksa ja Ranska (mutta myös moni muu
maa) kohteli Ukrainaa aivan eri standardein kuin Venäjää. Venäjän toimia
katsottiin läpisormien niin Ukrainassa kuin myös Syyriassa, ja myöhemmin
monella muullakin konflikti- ja sotatoimialueella. Venäjän asevoimat oli
syyllistynyt sotarikoksiin Syyriassa, Venäjä valtiona tuki sotarikoksiin
syyllistynyttä Bašar al-Assadin hallintoa. Ilman Venäjän voimakasta
tukea al-Assadin hallinto olisi todennäköisesti kaatunut jo vuosia sitten.
Aivan kuten läntinen yhteisö on vältellen ja vähätellen käynyt keskustelua
Venäjän harjoittamista julmuuksista Syyriassa, yhtä välttelevää keskustelu on
ollut Venäjän tiliin laitettavista julmuuksista Ukrainalta miehitetyillä
alueilla (ts. Krim ja Donbas, ajalta ennen helmikuuta 2022).
Valitettavasti länsi petasi
Venäjälle tien offensiiviin helmikuussa 2022. Se ei ottanut kuuleviin korviinsa
Garri Kasparovin varoittavia sanoja –
”Länsimailla oli nykyistä
enemmän vaikutusvaltaa Putinin ensimmäisen presidenttikauden alussa, jolloin
hän vielä kokeili, mistä kaikesta voi selvitä ilman sanktioita. Kuin kuka
hyvänsä itsevaltiaaksi syntynyt, Putin kunnioittaa ainoastaan voimaa. Hän ottaa
askeleen, katselee ympärilleen, nuuhkii ilmaa, ja jos kielteisiä seurauksia ei
ilmaannu, hän ottaa seuraavan askeleen. Jokaisen askeleen jälkeen hän saa lisää
itseluottamusta ja häntä on vaikeampi pysäyttää. Diplomaattien ja
ulkoministerien vaimeat huolenilmaisut käyvät Putinin kaltaiselle ihmiselle
vihreästä valosta. Hänen tulkitsemanaan sen kaltainen jaarittelu on täysin
merkityksetöntä”. (6)
Emmekö me juuri toimineen näin,
ja vieläpä monen monta kertaa? Meidän ei tarvinnut sanoa Putinille ”Ota jos
haluat”, koska tekomme ja elekielemme puhuivat sen puolesta, että olemme
heikkoja ja kykenemättömiä puolustamaan arvojamme ja demokratiaa. Tätä korosti Obaman
hallinnon kyvyttömyys toimia Syyriassa sen jälkeen, kun Bašar al-Assadin
hallinto toistuvasti, Venäjän tuella, oli käyttänyt kemiallisia aseita
kansalaisiaan vastaan ja oli toistuvasti syyllistynyt sotarikoksiin. Ne olivat
signaaleja Putinille, merkkejä, joiden perusteella hän uskoi voivansa ryöstää
loputkin Ukrainasta.
Venäjän sota Ukrainassa
eskaloituu
Venäjän laajan (usean rintaman)
offensiivin ei pitänyt olla kenellekään yllätys. Aivan eri asia on se, oliko hyökkäys
millään mittarilla järkevä (tai oliko se länsimaittain ajateltuna looginen),
mutta yllätys se ei missään nimessä ollut. Merkit vuoden 2021 alkupuolelta
lähtien kertoivat karua kieltään siitä, että Venäjällä oli hylätty kaikki
mahdolliset neuvottelut Volodymyr Zelenskyin hallinnon kanssa.
Kuherruskuukausi, jos sellaista oli ollutkaan, oli takana myrskyisä tulevaisuus
edessä. Oma epäilykseni on, että laaja offensiivi olisi tullut jo aiemmin,
mutta Kremlin pelikirjaa sekoitti epävakaa tilanne Valko-Venäjällä elokuun 2020
presidentinvaalien jälkeen, joiden tulosta Aljaksandr Lukašenka ei
kunnioittanut. Lukašenkan varastettua vaalit, kansa lähti kaduille osoittamaan
mieltään ja kansa pysyi kadulla hallinnon väkivallasta huolimatta lähes
vuodenpäivät aina kesän 2021 loppuun saakka. Lukašenkan rikollisen hallinnon
saatua tilanteen jonkinasteiseen hallintaan Valko-Venäjällä, saattoi Venäjä
luottaa siihen, että Valko-Venäjän alue oli hyödynnettävissä offensiivissa
Ukrainaan, että Valko-Venäjältä käsin oli mahdollista koettaa yllättävää iskua
Kiovaan ja pääkaupungin kukistamisen myötä saada Ukraina antautumaan nopealla
tahdilla. Venäjän suunnitelmassa oli liian monta jos-sanaa mutta niiden ohella
se perustui suodatettuun informaatioon, ehkäpä informaatio oli suodattunut
sellaiseksi, jota Putin halusi kuulla ja näin se vääristyi sellaiseksi, ettei
se enää vastannut todellisuutta. Laadittiinko vääristyneen tiedustelutiedon
pohjalta mielipuolinen suunnitelma ”erikoisoperaatiosta”, jolla Ukraina
kukistuisi muutamassa päivässä. Entä ruokkiko mielipuolisia suunnitelmia Krimin
niemimaan valtauksen helppous (jolloin jäi huomiotta kokonaisuuteen
vaikuttaneet tekijät) tai länsimaiden kyvyttömyys toimia määrätietoisesti
Venäjän suhteen, mikä heijasteli myös Ukrainan kykyyn käydä sotaa idässä –
käytännössä Ukraina joutui käymään sotaansa vuosien ajan vähintäänkin toinen
käsi selän taa sidottuna.
Olen seurannut Ukrainassa käytyä
sotaa sen ensihetkistä lähtien. Venäjän helmi-maaliskuussa 2014 suorittama
Krimin niemimaan miehitys ja sitä Ukrainan etelä- ja itäosissa seuranneet
Venäjän operaattorien toimet olivat askel laajempien sotatoimien alulle.
Huhtikuun 12. 2014 venäläisen tiedustelu-upseeri Igor Girkinin
komentamat joukot aloittivat operaation Slovjanskin ja Kramatorskin alueella,
jota seurasi varsinaisten sotatoimien alkaminen. Kun peilasin vuoden 2021
tapahtumia Itä-Ukrainan sotatoimialueella kevääseen ja kesään 2014, ilmassa
näkyivät merkit Venäjän asenteen muuttumisesta. Sota idässä oli ollut vuosien
ajan asemasotaa, jossa nähtiin toisinaan lyhyitä (mutta intensiivisiä) yhteenottoja,
mutta vuoden 2016 jälkeen Venäjänkään taholta ei ollut pyritty merkittäviin
läpimurtoihin.
Vuoden 2021 kevättalven ja kevään
kuluessa Venäjän joukkojen (jotka koostuivat 1. ja 2. armeijakunnan joukoista,
palkkasotilaista sekä Venäjän asevoimien ja turvallisuusorganisaatioiden
joukoista) toiminta alkoi muuttua aiempia vuosia aggressiivisemmaksi. Tykistöä
ja raskaita kranaatinheittimiä alettiin käyttää päivittäin, vuosien tauon
jälkeen etulinjaan ilmestyivät taistelupanssarivaunut, joilla myös tulitettiin
kohteita Ukrainan kontrollissa olevilla alueilla. Venäjä alkoi tulittaa
säännöllisesti suojeltuja siviilikohteita Ukrainan kontrolloimilla alueilla,
näiden kohteiden joukossa oli Krasnohorivkan keskussairaala, jota tulitettiin
120 mm kranaatinheittimillä illalla 4. toukokuuta, venäläiset tulittivat myös
kouluja ja päiväkoteja entistä useammin. Kevään ja kesän 2021 kuluessa Venäjän lisääntyvät
aggressiot kohdistuivat myös HALO Trustin miinanraivaajiin kuin myös ETYJ:n
Ukrainan monitorointimission tarkkailijoihin – myöhemmin saman vuoden aikana
ETYJ:n tarkkailijoiden työ kävi osassa miehitettyjä alueita mahdottomaksi
väkivallan uhan, pelottelun sekä muiden toimien tähden. Se, etteivät länsimaat
reagoineet Venäjän näinkään räikeisiin rikkeisiin, näyttäytyi Putinin silmissä
heikkoutena – kyvyttömyytenä toimia uhan edessä.
Samaan aikaan jännityksen nousun
kanssa Venäjä jatkoi joukkojen siirtoja Ukrainan rajoille. Kiinnitämme usein
huomiota loppuvuonna 2021 alkaneisiin, mittaviin, joukkojensiirtoihin Venäjän
keski- ja itäosista Ukrainan vastaisille rajoille. Tällöin meiltä jää kuitenkin
huomiotta se, että Venäjä aloitti joukkojen ja etenkin kaluston siirrot jo kevättalvella
2021, ensin Krimin niemimaalle ja Rostovin alueelle ja myöhemmin Voronežin sekä
Belgorodin alueille. Todellisuudessa Venäjän varautuminen ja varustautuminen
oli merkittävästi pidempi prosessi kuin vain pari-kolme kuukautta joulukuusta
2021 helmikuuhun 2022. Kirjoitin kesäkuun 2021 lopulla blogin, jossa
tarkastelin Venäjän joukkojensiirtoja keväällä 2021 ja etenkin sitä, kuinka kesäkuussa
(Venäjän päinvastaisista puheista huolimatta) kalustoa oli edelleen runsaasti
niillä alueilla, joille sitä oli kevättalven kuluessa siirretty.
Sama oli havaittavissa myös syksyllä
Zapad-2021-sotaharjoituksen jälkeen Venäjän jätettyä huomattavan määrän
kalustoa Ukrainan vastaiselle rajaseudulle pohjoisesta Valko-Venäjän
rajantuntumasta etelään miehitetylle Krimin niemimaalle saakka. Tuolloin
alkoivat täyttyä harjoitusalueet länsi-Venäjällä Brjanskin ja Kurskin alueilta etelään.
Lännen vastaus Venäjän
eskalaatiouhkaa lisääviin toimiin olivat neuvottelut, jatkuvien neuvotteluiden
kierre sen sijaan, että viimeiset kuukaudet ennen vääjäämätöntä olisi käytetty
myös Ukrainan varustamiseen – mikä alkoi aivan liian myöhään helmikuussa 2022,
vain päiviä ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua. (Huom. varustaminen ei olisi
sulkenut pois neuvotteluita, nyt vain ensin mainittuun ryhdyttiin aivan liian
myöhään – miksi? Eskalaatiouhan vuoksiko?)
Venäjän joukkojensiirron
viimeisin vaihe alkoi joulukuun 2021 ja tammikuun 2022 kuluessa, ennen
Valko-Venäjällä järjestettyä Union Resolve-2022-sotaharjoitusta. Noina
viikkoina junat idästä ja Kaukoidästä siirsivät kalustoa, materiaalia ja
entistä enemmän miehiä Ukrainan vastaisille rajoille. Arpa oli heitetty!
sodan laajeneminen oli enää ajankysymys.
Helmikuun 21. päivä (v. 2022)
Venäjä tunnusti miehittämiensä Itä-Ukrainan alueiden ”itsenäisyyden”. (7)
Helmikuun 21. ja 22. päivän välisenä yönä Venäjän asevoimien yksiköt ylittivät
näkyvästi Venäjän ja Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden (Venäjän
kontrolloiman) rajaseudun – ennen aamua ensimmäiset Venäjän asevoimien yksiköt
olivat näkyvästi Donetskissa. Tässä on juuri huomioitavaa toimien näkyvyys,
aiemmin Venäjä lähetti yksikkönsä tunnuksettomina ja huomaamattomasti Itä-Ukrainan
miehitetyille alueille, nyt toiminta oli näkyvää joukkojen edetessä kolonnissa rajalta
kohti Donetskia sekä Luhanskia.
Mutta jo päiviä aiemmin
sotatoimet Ukrainan itäosissa olivat nousseet jälleen uudelle tasolle.
Helmikuun 17. päivä venäläisjoukot tulittivat Stanytsia Luhanskan
pikkukaupunkia miehitetyn Itä-Ukrainan alueelta. Kaupungin alueelle osui
tuli-iskuissa kymmeniä tykistökranaatteja, joista yksi osui Kindergarten №21
”Каzkаn” ulkoseinään, toisen osuessa päiväkodin pihamaalle.
Helmikuun 18. päivä klo. 10:25 venäläiset
tulittivat Vrubivkan taajamaa. Tulituksessa 122 millin tykistökranaatti osui
peruskoulun pihamaalle oppituntien ollessa käynnissä. Osumahetkellä koulussa
oli henkilökunnan lisäksi paikalla kymmeniä koululaisia. Tykkituli vaurioitti myös
useita asuinrakennuksia sekä kaasunjakeluverkkoa. Sama toistui Popasnan
eteläpuolella, jossa Novozvanivkan kylää tulitettiin 152 millin kenttätykeillä,
asuintalojen vaurioitumisen ohella kylä jäi tulituksen jälkeen ilman sähköä,
puolenkymmenellä muulla paikkakunnalla Ukrainan itäosissa rintamalinjan
tuntumassa.
Kyse ei ollut enää muutamista
tykistöllä ja kranaatinheittimillä suoritetuista tuli-iskuista, vaan
pidempikestoisesta tulittamisesta, joka kohdistui lukuisiin paikkakuntiin
rintamalinjalla. Samalla näiden ns. tulitaukorikkomusten määrä nousi kymmenistä
satoihin vuorokaudessa, viimeisinä päivinä ennen Venäjän 24. helmikuuta
alkanutta laajaa hyökkäyssotaa sen joukot tulittivat ukrainalaisten asemia ja
kohteita Ukrainan kontrolloimilla alueilla kaikilla käytössä olevillaan
asejärjestelmillä (pois lukien raketinheittimet). Miehitettyjen Donetskin ja
Luhanskin alueille sijoitetut joukot muodostivat 1. armeijakunnan
(Donetskin alue) ja 2. armeijakunnan (Luhanskin alue). Kumpikin
armeijakunnista oli jo tuolloin alisteinen Venäjän asevoimille. Ennen 24.
helmikuuta 2022 Venäjän Ukrainan sotatoimien esikunta sijaitsi Eteläisen
sotilaspiirin alueella, Novotšerkasskissa. *
Venäjän laajan offensiivin alku
oli enää ajankysymys, koska päiviä aiemmin (10.-11. helmikuuta) Venäjä oli
ryhtynyt keskittämään joukkojaan hyökkäyksen lähtöalueille Ukrainan vastaisen
rajan tuntumaan, Belgorodin alueella Venäjä on siirtänyt alle 15 kilometrin
päähän Ukrainan vastaisesta rajasta. Aluetta halkova E105-pikatie olikin yksi
reiteistä, jota myöten venäläiset yrittivät edetä kohti Harkovaa. Juuri tällä
rintamalohkolla Venäjän offensiiviin osallistui myös Petsamon alueelle
sijoitettu 200. moottoroitu jalkaväkiprikaati, joka menetti
vahvuudestaan huomattavan osan offensiivin ensimmäisinä päivinä ja viikkoina
raskaissa taisteluissa Harkovan pohjoispuolisilla alueilla. (8)
Tuhoutuneen venäläisen taistelupanssarivaunun tykkitorni, Harkovan alue, Ukraina. |
Vuosi sitten 24. helmikuuta 2022
maailma totisesti muuttui, mutta kiitos Ukrainan ja ukrainalaisten urhean
vastarinnan ja taistelun, ja heidän Venäjälle ja venäläisille aiheuttamien
mittavien tappioiden myötä tänään päivänsarastus on toiveikkaampi kuin vuosi
sitten. Venäjän laajan offensiivin ja sodan brutaaliuden myötä meille on viimeistään
paljastunut lukuisten Venäjä-asiantuntijoiden kyvyttömyys ymmärtää Venäjää ja
totalitaarisen valtion toimintamekanismeja. Nämä asiantuntijat ja poliitikot
ovat ohjanneet meitä kaikkia harhaan vuosien (tai vuosikymmenten) ajan maalaillessaan
kuvaa Venäjästä, jota ei ollut olemassakaan muualla kuin heidän kuvitelmissa. Kiitos
Ukraina ja ukrainalaiset!
Слава Україні!
Marko Enqvist
Lähteet:
1. https://vartiopaikalla.blogspot.com/2022/02/kremlin-propagandaoperaattoreita.html
2. Conflict-related civilian casualties in Ukraine.
3. https://www.johannesremy.com/blogi/2021/07/19/38712
4. https://areena.yle.fi/1-63493765 (Rüdiger von Fritschin kommentti ajassa 19:18 eteenpäin).
5. https://areena.yle.fi/1-63493765 (Kurt Volkerin kommentti ajassa 32:50 eteenpäin).
6. Garri Kasparov ja Mig Greengard: Talvi lähestyy – Vladimir Putin ja vapaan maailman viholliset, s. 39.
7. https://www.verkkouutiset.fi/a/vladimir-putin-tunnustaa-luhanskin-ja-donetskin/#194c9420
*: Venäjä siirsi keväällä joukkojaan Ukrainalta miehitetyille alueille – .
**: Venäjän miehitysarmeija Itä-Ukrainassa, ennen 24. helmikuuta 2022.
Kuvat Tšernivtsistä ja
Helsingistä, Marko Enqvist.
Tuemme Ukrainaa: Support Ukraine, helmikuu 2022 – Helsinki. |
#StandWithUkraine