Tämä on kolmas blogi sarjassa Venäjä sotii Ukrainassa, aiemmin olen
kirjoittanut Venäjän mahdollisuudesta huoltaa joukkojaan Itä-Ukrainassa sekä
Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla olevista tukikohdista. (1 ja 2) Tässä
kirjoituksessa käyn hiukan tarkemmin läpi Venäjän varustamien, rahoittamien ja
valtaosin miehittämien joukkojen kokoonpanoa Itä-Ukrainan alueella. Eräässä
tapauksessa kyseessä on joukkoja, jotka ovat Venäjän asevoimiin tai valtiollisiin
turvallisuuselimiin kuuluvia joukko-osastoja, mutta mikä tärkeintä, kaikissa
tapauksissa miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivat joukot ovat alisteisia
Venäjän asevoimien palveluksessa oleville komentajille, kuten jatkossa näemme.
Tätä kirjoitusta on syytä pitää
päivitettynä ja laajennettuna versiona tämän vuoden heinäkuussa ilmestyneestä
blogista ”Venäläisjoukkojen kokoonpano Itä-Ukrainassa” – blogissa on kuitenkin niin paljon uutta aineistoa, että
on järkevämpää kirjoittaa uusi blogi kuin muokata aiempaa.
Aikanaan innoituksen tätä
vastaavalle kirjoitukselle antoi innoituksen Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov, joka viime vuoden
puolella the Primakov Readings’in
kansainvälisellä foorumilla Moskovassa, asteli ”heikoille jäille”
vastaillessaan median kysymyksiin. Etenkin seuraava vastaus esitettyyn
kysymykseen herätti kansainvälisesti varsin paljon huomiota.
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov the Primakov Readingsissä kesällä 2017. (3) |
Jo tuolloin – kirjoittaessani
aiheesta blogin – mielessäni viipyili ajatus kirjoittaa blogi Venäjän
asevoimien ja nk. Venäjän proxy-armeijan kokoonpanosta Itä-Ukrainassa, yrittää
edes hiukan avata sitä, millaisella kokoonpanolla venäläisjoukot Itä-Ukrainassa
sotivat. Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani on avata hiukan laajemmin
Itä-Ukrainassa taistelevien venäläisjoukkojen kokoonpanoa ja vahvuuksia,
muistutan kuitenkin jo tässä vaiheessa mahdollisia lukijoita siitä, että
joukkojen vahvuuden osalta kyseessä on karkeahko arvio, mikä vaihtelee aina
jonkin verran, riippuen siitä millainen tilanne Itä-Ukrainassa on, miten
joukkoja on alueelle kierrätetty ja millaisia harjoituksia Itä-Ukrainan
miehitetyillä alueilla tai Venäjän puolella miehitettyihin alueisiin
rajoittuvilla alueilla on käynnissä. Ei siis voida sanoa, että alueella on aina
ja kaikkina aikoina juuri se määrä joukkoja, joka tässä kirjoituksessa esiintyy
– lukema on suuntaa antava, pitäen kuitenkin varsin hyvin paikkansa. Toisinaan
se voi olla hiukan alle, toisinaan vastaavasti hiukan yli.
Seuraavaksi kartta, jonka pohja
on Mil. UA:n (Ukrainan asevoimat) ja johon olen merkinnyt käytössäni olevien
tietojen perusteella miehitetyssä Itä-Ukrainassa operoivien 1. ja 2.
armeijakunnan operatiivisen toiminta-alueen, sekä Venäjän puolelle eräitä
Venäjän Itä-Ukrainaan sijoittamien joukkojen operoinnin kannalta merkittäviä
kohteita, kuten Russkojen ammusvarikon ja Kuzminkan sekä Kadamovskyin
harjoitusalueet, ja Kamensk-Šahtinski, jossa sijaitsee merkittäviä varikkoja
sekä Venäjän asevoimien 91. reservin asevarikko/-varasto kaupungin
eteläpuolella. Kuzminkasta sekä Kadamovskyista kalusto sekä miehistö on
mahdollista siirtää myös rautateitse Itä-Ukrainan miehitetyille alueille.
Venäjän hallinnassa on n. 409 km Ukrainan vastaista rajaa. Karttapohjaan on Mil.
UA:n toimesta merkitty myös demarkaatiolinja punaisella.
Itä-Ukrainan miehitetyt alueet
jakautuvat kahteen osaan Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltoihin” –
kumpaakaan niistä ei ole kansainvälisesti tunnustettu eikä niillä ole juridista
statusta. Ne eivät olisi olemassa ilman Venäjän voimakasta tukea ja Venäjän
asevoimien suoraa puuttumista sodankulkuun, joten käytännössä alueita on hyvä
kutsua miehitetyiksi alueiksi. Alueella toimivien joukkojen osalta karkeana
jaotteluna voidaan pitää niiden jakoa kahteen osaan, 1. armeijakuntaan Donetskin
alueella ja 2. armeijakuntaan Luhanskin alueella – operatiivisesti jaottelu ei
aina noudata orjallisesti ”kansantasavaltojen” rajoja. Kumpikin armeijakunta on
alisteinen Venäjän asevoimille.
Donetskin ”kansantasavallan”
alueelta operoivan 1. armeijakunnan vahvuus on 20800 miestä, vastaavasti
Luhanskin ”kansantasavallan” alueelta operoivan 2. armeijakunnan vahvuus on
14700 miestä, mikä tarkoittaa miehistön vahvuudeksi yhteensä noin 35 500 taistelijaa.
1. ja 2. armeijakunnan yksiköt ovat vahvuudeltaan 85 % miehitetyt ja 97 %
varustetut (tiedot syksyltä 2018). 1. ja 2. armeijakunnan operatiivinen reservi
käsittää 12500 taistelijaa.
1. ja 2. armeijakunnan kaluston lukumäärä
– lukumäärä on suuntaa antava, eikä siihen sisälly esim. Kuzminskiyn ja
Kadomovskiyn harjoitusalueille varastoitua kalustoa, eikä operatiivisen
reservin kalustoa:
panssarivaunut
|
480
|
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot
|
860
|
tykistö
|
750
|
raketinheittimet
|
208
|
erilaiset ilmatorjuntajärjestelmät
|
621
|
Julkaistujen numerotietojen
perusteella olen päätynyt seuraavaan laskelmaan, jonka mukaan operatiiviselle
reserville on määrätty kalustoa seuraavasti:
panssarivaunut
|
194
|
rynnäkkövaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot
|
540
|
tykistö
|
152
|
raketinheittimet
|
66
|
Seuraavaksi hiukan tarkemmin 1.
ja 2. armeijakunnan kokoonpanoista ja niiden vahvuuteen kuuluvista yksiköistä.
1. armeijakunta, Donetskin ”kansantasavalta”
1. armeijakunnan komentajana on
toiminut kesästä 2017 Venäjän asevoimien kenraalimajuri Roman Breus. Kenraalimajuri Roman Breus on myös nimetty kaartin 7.
ilmarynnäkködivisioonan komentajaksi vuonna 2014, samaisen vuoden aikana
kaartin 7. ilmarynnäkködivisioonaan kuuluva 247. rykmentti, tai osia siitä,
osallistui Ukrainassa Ilovaiskin taisteluun (7. elokuuta – 2. syyskuuta 2014). On
mahdollista, että Donetskissa tai Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla 1.
armeijakunnan varakomentaja – tai joku muu vastuullinen henkilö – toimii
Breusin sijaisena, tämän varsinaisen toimipisteen sijaitessa kaartin 7.
ilmarynnäkködivisioonan esikunnassa Novorossiyskissa Krasnodar Krain alueella.
Tiedossani ei ole, kuka toimii 1. armeijakunnan varakomentajana.
Kenraalimajuri Roman Breus, Venäjän asevoimat.
|
1. armeijakunta Donetskin
”kansantasavallan” alue, suuntaa antava kokoonpano.
prikaati
|
yksikkönumero
|
nimi
|
1. erillinen mekanisoitu prikaati
|
08801
|
Slovyanskaya
|
3. erillinen mekanisoitu prikaati
|
08803
|
Berkut
|
5. erillinen mekanisoitu prikaati
|
08805
|
Oplot
|
7. erillinen mekanisoitu prikaati
|
||
erillinen tykistöprikaati
|
08802
|
Kalmius
|
2. armeijakunta, Luhanskin ”kansantasavalta”
2. armeijakunnan viimeisin
tiedossani oleva komentaja on Venäjän asevoimien kenraalimajuri Valeri Sharagov (tieto kesältä 2017).
Sharagov syntyi Baltissa nykyisen Moldovan alueella 14. heinäkuuta 1961. Vuonna
1982 hän valmistui Blagoveshchenskin ylemmästä panssarikorkeakoulusta, oppilaitos
suljettiin v. 1999. Hän on sotilasurallaan palvellut neuvostoaikana
puna-armeijassa Itä-Saksassa ja Afganistanissa sekä Ukrainassa Kiovan alueella.
Venäjän asevoimissa, ennen siirtymistään Eteläisen sotilaspiiriin Rostovin
alueelle, Sharagov on palvellut ainakin Itäisessä sotilaspiirissä 36.
armeijakunnan yleisesikunnassa Ulan-Udessa.
Venäjä on lähettänyt Itäisen
sotilaspiirin alueelta aktiivisesti joukkoja Ukrainassa käynnissä olevaan
sotaan, mikä mahdollisesti johtuu siitä, että Itäisessä sotilaspiirissä
palvellut – Sharagovin komentajana 36. armeijankunnassa toiminut – kenraaliluutnantti Mikhail Teplinski oli rakentamassa
nykymuotoisten 1. ja 2. armeijakunnan perustuksia toimien kaikkien joukkojen
komentajana toukokuusta 2015 eteenpäin ainakin vuoden 2016 alkuun saakka. Teplinskin
myötävaikutuksella Sharagov siirtyi elokuussa 2015 1. armeijakunnan
varakomentajaksi, jossa tehtävässä hän toimi elokuuhun 2016. Tuolloin hän käytti
koodinimeä ”Muskat” ("Мускат").
(4)
Kenraalimajuri Valeri Sharagov, Venäjän asevoimat.
|
2. armeijakunta Luhanskin
”kansantasavallan” alue, suuntaa antava kokoonpano.
prikaati
|
yksikkönumero
|
nimi
|
2. erillinen mekanisoitu prikaati
|
73438
|
|
4. erillinen mekanisoitu prikaati
|
74347
|
|
7. erillinen mekanisoitu prikaati
|
08807
|
|
erillinen tykistöprikaati
|
Odessa
|
1. ja 2. armeijakunnan prikaatien
rakenteista on hyvä huomioida muun muassa se, että ne ovat organisaatioltaan
vastaavia kuin muillakin Venäjän varustamilla ja organisoimilla vierailta
valtiolta miehitetyillä alueilla, kuten Etelä-Ossetia ja Abhasia, toimivilla prikaateilla.
Mikä ei toisaalta ole yllätys, koska rakenne on merkittävältä osin yhteneväinen
Venäjän asevoimien vastaavien yksiköiden (prikaati) rakenteen kanssa. The DPR MoD – an assessment
-kirjoituksesta kaavio, miltä 1.
armeijakunnan tavanomainen prikaati näyttäisi: (5)
Kuvakaappaus via dangerzoneblog.com.
|
Tarkemmin 1. ja 2. armeijakunnasta sekä Venäjän asevoimien roolista
Ensimmäisen ja toisen
armeijakunnan hallintoa ja logistiikkaa hoitaa Venäjän eteläisen sotilaspiirin
alueelle perustettu 12. reservin esikunta, jonka sijoituspaikka on
Novotšerkassk, Rostovin alueella. 12. reservin esikunnan komentavana upseerina
toimii todennäköisesti edelleen – Donetskin ”kansantasavallan” elokuussa 2018
likvidoidun militanttikomentaja, sotarikoksiin syyllistyneen Donetskissa
elokuussa 2018 pommiattentaatissa kuolleen Aleksandr
Zahartšenkon palkitsema – Venäjän asevoimien yleisesikunnan apulaispäällikkönä
toiminut kenraalieversti Sergei Istrakov.
Yllä olevassa kuvassa osa Venäjän
Itä-Ukrainan sotatoimien komentoketjua Venäjän asevoimien johdosta
Itä-Ukrainassa operoiviin 1. ja 2. armeijakuntaan, kuvasta puuttuu poliittinen
johto eli käytännössä Vladimir Putin
ja hänen lähipiiri, jotka ovat tehneet ratkaisevat päätökset Venäjän
masinoimasta sodasta Ukrainaan.
1. ja 2. armeijakunnan kohdalla
on hyvä myös huomioida seuraava:
”The
organization of the 1st and 2nd Corps, no surprise, corresponds exactly to the
standard tables of organization and equipment (TO&E) of Russian Ground
Forces. There are several maneuver brigades (“motor rifle” is the Russian term
for mechanized in NATO parlance) supported by independent regiments and
battalions.” (John Schindler:
Russia’s “Secret” Army in Ukraine, August 28, 2015).
Roger McDermottin mukaan on mahdollista, että sotilasoperaatiot
Itä-Ukrainassa talvella 2015 toteutettiin Venäjän Maavoimien silloisen
apulaiskomentajan, kenraaliluutnantti Aleksandr
Lentsovin ohjauksessa. Tähän viittaa muun muassa Lentsovin nimeäminen,
hänen virka-asemansa huomioiden vaatimattomaan tehtävään, Minskin ensimmäisen
sopimuksen toimeenpanoa valvovaan elimeen sekä hänen viipymisensä
sotatoimialueella yli kaksi kuukautta ETYJ-tehtävän siirryttyä toiselle
venäläiskenraalille. (6) Debaltsevossa käytiin ratkaisutaisteluita helmikuussa
2015, Ukraina menetti kaupungin hallinnan 20. helmikuuta 2015 Venäjän
asevoimien yksiköiden osallistuessa ratkaistutaisteluihin. Venäjän asevoimista
taisteluihin osallistui joukkoja muun muassa seuraavista yksiköistä kaartin 8. mekanisoidusta kivääriprikaatista,
kaartin 18. mekanisoidusta
kivääriprikaatista, 25. Spetsnaz
rykmentistä ja kaartin 5.
panssariprikaatista sekä yksiköitä 232.
raketinheitinprikaatista. Huomionarvoinen on myös Venäjän Itäisen
sotilaspiirin 36. armeijan komentajana toimineen kenraaliluutnantti Mikhail
Teplinskin rooli 1. ja 2. armeijakunnan organisoinnissa nykymuotoisiksi
yhtymiksi. Teplinski on syntynyt Neuvostoliitossa Ukrainan alueella Mospinessa
(Donetskin oblast) v. 1969, tietojeni mukaan palvellut puna-armeijan ohella
vain Venäjän asevoimissa.
Tähän mennessä Ukrainassa on
sotinut sotilaita ainakin 75:stä Venäjän asevoimien yksiköstä, (7 ja 8) muun
muassa sotilaita Petsamoon sijoitetusta 200. mekanisoidusta prikaatista. (9)
Näistä joukoista merkittävä osa on rauhan aikana sijoitettuna Ukrainan
lähialueille Venäjän Eteläisen sotilaspiirin alueelle sekä Läntisessä
sotilaspiirissä Moskovan tuntumaan. Ukrainaan on siirretty joukkoja
olennaisesti kauempaakin, kuten edellä kävi ilmi Petsamosta, mutta aina
Itäiseen sotilaspiiriin kuuluvan Ulan-Uden alueelta. Venäjällä järjestetyn
Vostok-2018 sotaharjoituksen aikana Burjatian alueella sijaitsevasta 227.
materiaalivarastosta sekä Kaukoidässä Primorski Krain alueella sijaitsevasta
1295. panssarivaunujen keskusvarastosta siirrettiin harjoitukseen kuuluvien
manööverien yhteydessä Kamensk-Šahtinskin alueelle, reilun parinkymmenen
kilometrin päähän miehitetystä Itä-Ukrainasta, Rostovin oblastiin ikääntyneitä
T-62M taistelupanssarivaunuja.
Venäjältä on harvoin siirretty
kokonaista rykmenttiä, puhumattakaan prikaatista, sijoitusalueeltaan
Itä-Ukrainaan, vaan vain osia, joista on sitten Eteläisen sotilaspiirin
alueella koottu pataljoona, rykmentti, tarvittaessa myös prikaatikoon osastot,
ennen lähettämistä Itä-Ukrainaan. Edellä kuvatusta käytännöstä on myös
poikkeuksia esim. erikoisjoukkojen yksiköitä on lähetetty pienempinäkin
osastoina (esim. komppania, rykmentti tai osia siitä) sotatoimialueelle
tehtävän tarpeen mukaan.
Itä-Ukrainan miehitetyillä
alueilla on 1. ja 2. armeijakunnan lisäksi pysyvämmin kahdesta kolmeen tuhatta
Venäjän asevoimien sotilasta ja neuvonantajaa, tähän joukkoon kuuluu myös
muiden valtiollisten turvallisuuselinten työntekijät, niinpä
ukrainalaisarvioiden mukaan Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla on yhteensä noin
35500 sotilasta, mikäli huomioimme operatiivisen reservin on 1. ja 2.
armeijakunnan käytössä yhteensä 48000 sotilasta. Näiden joukkojen lisäksi
Ukrainaan kohdistuu uhka etelästä Krimin niemimaan alueelta, jolle on tietojeni
mukaan sijoitettu yhteensä 31500 Venäjän asevoimien sotilasta (maavoimat,
ilmavoimat, merivoimat ja erikoisjoukot). Lännessä Moldovasta 90-luvun alussa
Venäjän tuella väkisin irrottautuneen Transnistrian alueella on noin 1500
venäläissotilasta.
Oma lukunsa on sitten Venäjän
Eteläisen ja Läntisen sotilaspiirin alueelle, välittömästi Ukrainan rajan
tuntumaan, sijoittamat joukot, joista osa on sijoitettuna hyvin lähelle
Ukrainan rajaa (muutama kymmenen kilometriä).
Huollosta
Lokakuun 8. 2018 kirjoittamassani
blogissa ”Venäjä huoltaa vapaasti joukkojaan Itä-Ukrainassa” tarkastelin Itä-Ukrainaan sijoitettujen
joukkojen huoltoa, siitä huolimatta uhraan tässä kirjoituksessa hitusen aikaa
myös tälle teemalle.
Vanhan sanonnan mukaan sotilas
marssii vatsallaan, niinpä tällaisen joukon huoltaminen vaatii toimivan
logistisen ketjun. Itä-Ukrainaan toimitetaan tarvikkeita sotiville joukoille
Venäjän hallinnassa olevan rajan kautta maantiekuljetusten ohella myös
rautateitse, esim.
- 8. – 21. kesäkuuta 2018 miehitetyille alueille saapui 6 tavarajunaa
Venäjältä.
- 5. – 11. syyskuuta 2018 miehitetyille alueille saapui muun muassa yksi
tavarajuna, jossa oli 22 säiliövaunua polttoaineita (n. 1320 tn).
Materiaalia toimitetaan runsaasti
maanteitse Venäjän hallinnassa olevien raja-asemien tai rajan ylityspisteiden
kautta. Venäjän lähettämiä ”humanitaarisia
kolonnia” käytetään myös joukkojen huoltoon. Paikalliset nimittävät näitä
kolonnia ”Гумконвой:ksi” – конвой-sanan kuvatessa niiden militaristista
luonnetta.
Tähän mennessä Venäjä on
lähettänyt kansainvälisten sopimusten vastaisesti 82 ”humanitaarista kolonnaa”
Itä-Ukrainan miehitetyille alueille, viimeisin saapui miehitetyille alueille tämän
vuoden lokakuun 27/28 päivä. Ensimmäisen Venäjä lähetti Itä-Ukrainaan elokuussa
2014, tuolloinen – propagandan saattelemana matkaan lähetetty – kolonna oli samalla
osa Venäjän informaatiosotaa, hybridisotaa, jota seurasi hyvin pian asevoimin
suoritettu invaasio. Se oli osa maskirovkaa (harhauttaminen), jolloin
länsimaisen median ja yhteisön katse kiinnittyi – kovaäänisesti rummutettuun –
asiaan: ”humanitaariseen kolonnaan”.
Venäjä toimittaa ammuksia ja
aseita sekä muuta varustusta myös suoraan rajan yli turvautuen pikkuteihin tai
maastoon raivattuihin kulkureitteihin. Loppukesän ja syksyn kuluessa ETYJ:n
Ukrainan monitorointimissio on havainnut lukuisia tällaisia, yöaikaan
suoritettuja rajan ylityksiä, Manychin seudulla. Ensimmäinen ETYJ:n kuvaama video – “OSCE SMM spotted convoys of trucks entering and exiting Ukraine in Donetsk region” – julkaistiin 10.8.2018. Tätä
kirjoittaessa viimeisin tällainen rajanylitys (seitsemäs) tapahtui viikolla 43.
Miehitetyssä osassa Itä-Ukrainaa
on myös lukuisia suurempia tukikohtia/varikkoalueita, joiden kautta joukkojen
rotaatioita hoidetaan ja joilla on logistiikan kannalta huomattava merkitys.
Olen käsitellyt aihetta aiemmissa blogeissani, kuten ”Venäläisjoukkojen tukikohtia miehitetyssä Itä-Ukrainassa”, alla
kuitenkin satelliittikuva, johon merkitty merkittävimmät miehitettyjen alueiden
varikot/tukikohdat, joita muun muassa Venäjän asevoimien yksiköt hyödyntävät.
Kuvassa on myös eräitä Itä-Ukrainan miehitetyille alueille sijoitettujen
joukkojen huollon ja harjoittelun kannalta merkittäviä kohteita Venäjällä,
Kuzminkan ja Kadamovskyin harjoitusalueiden ohella Russkojen ammusvarasto.
Haluan muistuttaa tekstini
lukijoita siitä, että vaikka olen käynyt läpi suuren joukon julkaistua
aineistoa ja kirjoitettuja artikkeleja, sodan salatusta – eli Venäjä kieltää
osallisuutensa – luonteesta johtuen väistämättä osa komentajista on voinut jo
vaihtua toisiin. Kestää aina aikansa, kunnes komentajavaihdokset saadaan
varmistettua ja uuden komentajan todellinen nimi ”tunnusnimen” taustalla
selville.
Sama pätee myös 1. ja 2.
armeijakunnan prikaatien sekä muiden joukko-osastojen nimiin ja tunnuksiin.
Sodan kuluessa osa joukko-osastoista on muuttunut muotoaan tahi kokoaan, tai
niiden nimi voi olla hyvinkin hämäävä esim. 2. armeijakuntaan kuuluva Prizrak-prikaati, joka oli vahvuudeltaan
pataljoonaluokkaa kesällä 2014 ja toisaalta eräiden asiantuntijoiden mielestä
taistelukyvyltään Prizrak-prikaati
vastaa edelleen pataljoonaa. Toisinaan se myös lasketaan kuuluvaksi Luhanskin
”kansantasavallan” aluepuolustuspataljoonien joukkoon, jollaisten joukkoon se
on tässä kirjoituksessa laskettu. On myös todennäköistä, että eräiden
prikaatien ja pataljoonien kohdalla käytetään etenkin prikaati -joukkoyksikkönimitystä
ennemminkin symbolisten syiden takia, todellisuudessa ne eivät välttämättä
vastaa vahvuudeltaan esim. prikaatia vrt. yllä mainittu Prizrak-prikaati.
Edellisistä johtuen en ole
luetellut todennäköisiä prikaatien ja pataljoonien komentajia, koska sodan
kuluessa pataljoonia on yhdistetty, komentajia vaihdettu, osa on kuollut
taisteluissa tai attentaateissa, kuten Sparta-pataljoonan
komentajana toiminut Arsen ”Motorola”
Pavlov ja Somali-pataljoonan
komentajana toiminut Mikhail ”Givi”
Tolstykh – kumpikin salamurhattiin, todennäköisimmin sisäisen
välienselvittelyn seurauksena. Näin kävi myös yllä mainitun Prizrak-prikaatin
komentajalle Aleksei Mozgovoille,
joka kuoli väijytyksessä toukokuussa 2015 lähellä Myhailivkaa miehitetyssä
Itä-Ukrainassa.
Venäjän asevoimista tulevat
pataljoona, rykmentti ja prikaatikomentajat viipyvät sotatoimialueella yleensä
muutaman kuukauden harvemmin yli vuotta. Näyttää siltä, että 1. ja 2.
armeijakunnan komentavat upseerit ovat tehtävässään muutamia kuukausia,
korkeintaan puolivuotta kerrallaan. Nykyinen 2. armeijakunnan komentaja
kenraalimajuri Valeri Sharagov näyttää rikkovan tämän kaavan, nykyinen tehtävänsä
on jo toinen vastuullinen tehtävä miehitettyjen alueiden armeijakuntien
johdossa.
Epävirallisesta blogisarjasta Venäjä sotii Ukrainassa on tämän blogin
jälkeen jäljellä enää yksi laajempi blogi, jossa käyn läpi Venäjän varustamien
joukkojen kalustoa, ja eritoten sellaista kalustoa, mitä ei ole toimitettu
Venäjän ulkopuolelle – ei etenkään Ukrainalle. Osa tästä kalustosta on huippumodernia,
jota Venäjän asevoimillekin on toimitettu vasta yksittäisiä kappaleita, mikä myös
omalta osaltaan todistaa sen puolesta, että Venäjä on sodan suora osapuoli.
Venäjä sotii Ukrainassa!
Marko
Lähdeluettelossa mainitun
aineiston ohella olen hyödyntänyt seuraavia tekstejä muutamien
erittelemättömien tietolähteiden rinnalla:
John Schindler: Russia’s “Secret” Army in Ukraine.
Information Resistance: Occupiers form up a new artillery groups in the brigades of "1st Army Corps DNR".
Dmitry Tymchuk: Russian command changes the organizational structure of the “1st DNR” and “2nd LNR” Army Corps 04.05.2017.
Prometheus: Donbas In Flames (kirja).
Danger Zone: Clipped wings – on the “DPR” Republican Guard and reforms in the Donetsk separatist militia.