Ukrainan kohtalo Venäjän naapurissa: vuosikymmen sotaa – kaksi vuotta tuhoamissotaa

 

Kun vuodenvaiheteen 2021 – 2022 molemmin puolin spekuloitiin Venäjän mahdollisella suurhyökkäyksellä, Ukrainan mahdollisuuksiin ei juurikaan uskottu. Tuolloin Iltalehdessä julkaistussa lyhyessä uutisessa – Tyly arvio: Venäjä tuhoaisi Ukrainan armeijan idässä 30–40 minuutissa – usko Ukrainan mahdollisuuksiin oli olematon:

”Lontoon King’s Collegessa Venäjän armeijaan erikoistunut sotilasasiantuntija Robert Lee arvioi, että alle tunnissa huomattava osuus Ukrainan armeijasta olisi mennyttä.

– Jos Venäjä todella haluaa päästää konventionaaliset kykynsä valloilleen, se voi aiheuttaa massiivista vahinkoa hyvin lyhyessä ajassa. He voisivat hävittää Ukrainan armeijan idässä erittäin nopeasti, ensimmäisten 30–40 minuutin aikana, Lee kommentoi.” (1)

Jos Ukrainan mahdollisuuksiin ei uskottu, niin löytyi myös sellaisia asiantuntijoita, jotka olivat sitä mieltä, ettei länsiaseistuskaan auta Ukrainaa. Rand Corporation -tutkimuslaitoksen vanhempi politiikan tutkija Samuel Charap oli tammikuussa 2022 julkaistussa analyysissaan sitä mieltä:

”In short, this war will look nothing like the status quo ante of conflict in Ukraine, and that undermines the first justification for U.S. aid: deterring Russia. The Ukrainian military has been shaped to fight the conflict in the Donbass and thus poses little deterrent threat to Russia; provision of U.S. weapons can do nothing to change that.” (2)

Edellä esille nostamistani asiantuntija-arvioista on kulunut reilun parin vuoden verran. Venäjän ei onnistunut tuhota Ukrainan asevoimia idässä eli Donbasin alueella reilussa puolessa tunnissa vaikka se sen tavoitteena Ukrainan tuhoamisen ohella on ollut. Robert Leetä paremmin arviossaan ei onnistunut Rand Corporationin Samuel Charap’kaan. Länsiaseet eivät ole vielä tuoneet voittoa Ukrainalle, eivätkä ne yksin tuokaan vaan aseita on myös osattava käyttää tehokkaasti ja oikeaoppisesti. Voimme kuitenkin todeta, että länsiaseilla on ollut suuri vaikutus siihen, että Venäjä käy edelleen ”ratkaisevia” taisteluita idän teollisuuskaupungeissa koko Ukrainan miehittämisen sijaan.

Länsiaseet yhdistettynä ukrainalaisten periksiantamattomaan taistelutahtoon aiheutti Venäjälle yksistään Avdiivkassa tuhansien sotilaiden kuoleman ja merkittäviä kalustotappioita. Avdiivkassa suurempi kiitos aiheutetuista tappioista kuuluu ukrainalaisille sotilaille rintamalla, sillä länsiaseiden – etenkin kranaattien ja ammusten – toimittamisessa on ollut mittavia ongelmia viimekuukausina. Helpointa olisi syyttää Yhdysvaltoja ja Donald Trumpin kuristusotteessa olevaa republikaanista puoluetta mutta se on asioiden yksinkertaistamista. Euroopalla on ollut kaksi vuotta aikaa lisätä aseiden ja ammusten tuotantoa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta merkittävää tuotannonlisäämistä ei ole tehty. Tekojen sijaan Euroopassa on luotettu Yhdysvaltojen ehtymättömiin varastoihin ja tahtotilaan ”auttaa Ukrainaa niin kauan kuin on tarvis”. Mitä strategiaa olen kritisoinut ensihetkistä lähtien. Tavoitteena olisi pitänyt olla jo alun perin Venäjän kukistaminen – murskaaminen – niin nopeasti kuin mahdollista, johon meillä ei ole ollut tarvittavaa rohkeutta.

Kiova kesä 2023, sodassa kaatuneiden muistolle pystytettyjä lippuja. Sankareille kunniaa!

Suurhyökkäyksen alkutahdit

Tässä kohdin ei ole perusteltua kerrata seikkaperäisesti tietä Venäjän hyökkäyssodan laajenemiselle Ukrainassa. Nyt käynnissä olevan tuhoamissodan ensitahdit lyötiin jo vuosikymmen sitten Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan ja tämän jälkeen, samoin metodein, ajaessa Ukrainan itäosat kaaoksen kautta sotaan, jossa sillä oli aktiivinen rooli ensihetkistä lähtien. Oman roolinsa Venäjä Donbasissa hämärsi kiistämisen ja disinformaation avulla, mutta viimeistään vuoden 2014 kevään kääntyessä kesään sen rooli oli jo paljastunut. Ranskalaisdokumentissa ”Putinin pitkä tie sotaan” haastateltu Saksan Venäjän-suurlähettiläs Rüdiger von Fritsch totesi –

”Saksan lähetystön sotilasattasea, joka oli huippuammattilainen, oli käynyt avustajineen Venäjän ja Ukrainan rajalla. Hän oli nähnyt siellä kokonaisen kolonnan tunnuksettomia panssarivaunuja ja panssariajoneuvoja. Ne ajoivat Venäjälle Ukrainan alueelta, jonka Venäjä oli käytännössä miehittänyt”. (3)

Kuvailtu havainto tehtiin kevätkesällä 2014 eli yhä käynnissä olevan sodan ensimmäisinä kuukausina.  Voimme siis todeta, että saksalaisille on täytynyt käydä jo tuolloin selväksi se, että Venäjä on sodan osapuoli Ukrainassa, että Venäjä sotii Donbasissa. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla näkynyt Saksan politiikassa tulevina vuosina! Eikä kyllä Euroopan unioninkaan. Epäilen nimittäin, että kyllä saksalainen havainto on jotain reittiä (ja jollain aikavälillä) edennyt laajempaankin tietoisuuteen.

Miksi sitä ei sitten kohdeltu hyökkääjänä ja sodan aloittajana jo tuolloin? Tulevaisuuden historiankirjoittajat vastannevat tuohon. Sanoisin kuitenkin, että tuolloin moni läntinen poliitikko ja päättäjä asetti monet asiat, kuten halvan energian, ukrainalaisten oikeuksien edelle. Niistä merkittävimpänä oikeus elää!

Siirtykäämme ajassa eteenpäin päiviin ja viikkoihin ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua.

Kaksi vuotta sitten, tammi-helmikuussa 2022 tilanne Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä rintamalinjalla kiristyi kiristymistään. ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio raportoi merkittävästi lisääntyvistä ”tulitaukorikkomuksista”, (4) joista lähes kaikki olivat seurausta Venäjän ja sen varustamien joukkojen tulenkäytöstä kontaktilinjalla eli rintamalinjalla – entistä useammin kohteiden joukkoon valikoitui siviilikohteita Ukrainan kontrolloimilla alueilla. 

*

Monet meistä muistavat ne viimeiset helmikuiset päivät ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua, sen kuinka Venäjäjohtoiset joukot Itä-Ukrainan miehitetyiltä alueilta tulittivat siviilikohteita päivittäin Ukrainan kontrolloimilla alueilla. Joulukuun (v. 2021) lopulla ETYJ:n Ukrainan monitorointimissio raportoi korkeintaan kymmenistä tulitaukorikkomuksista Itä-Ukrainan sotatoimialueella päivittäin, määrä oli viimeisiin helmikuisiin raportteihin mennessä noussut reiluun 1500 tulitaukorikkomukseen per vuorokausi. (5 ja 6)

Aamulla helmikuun 18. päivä Venäjän johtamat joukot kohdistivat tuli-iskun 122 millin kenttätykeillä kohti rintamalinjan tuntumassa sijainnutta, tuolloin vielä Ukrainan kontrolloimaa, Stanytsia Luhanskaa. Tykistökranaateista yksi osui Kindergarten №21 ”Каzkаn” ulkoseinään, toisen osuessa päiväkodin pihamaalle. (7) Valtaosa ammutuista tykistökranaateista osui muualle Stanytsia Luhanskan alueella – osa lentäessä päiväkodin yli ja osuessa läheisen ratapihan alueelle. Päiväkotiin osuneessa tulituksessa vammautui kaksi päiväkodin opettajaa; suuremmalta uhriluvulta kuitenkin vältyttiin, kiitos lasten evakuoinnin pommisuojaan.

Samana aamupäivänä Vrubivkan taajamassa 122 millin tykistökranaatti osui peruskoulun pihamaalle. (8) Osumahetkellä oppitunnit olivat jo käynnissä, koulussa oli henkilökunnan lisäksi paikalla kolmekymmentä koululaista. Muistan Venäjän suurhyökkäyksen alkuviikkojen aikaisen tyrmistyksen venäläisjoukkojen tulitettua sumeilematta päiväkoteja, kouluja ja sairaaloita kautta Ukrainan. Se ei ollut mitään uutta, sitä samaa Venäjän varustamat joukot olivat harjoittaneet koko sodan ajan keväästä 2014 lähtien. Mediatalot olivat vain unohtaneet kaiken tämän, se oli epäkiinnostavaa ja ehkäpä se ohitettiin siksi, koska se kaikki tapahtui Ukrainassa sodassa, mikä ei kiinnostanut enää ketään.

Tulenkäytön rinnalla Venäjä käynnisti tuolloin hyvin voimakkaita Ukrainan vastaisia disinformaatiokampanjoita, joissa  Ukrainaa esim. syytettiin tykistöiskusta miehitetyn Luhanskin alueelle. Syytösten todisteena esitettiin kuvia iskun kohteena olleesta päiväkodista. Mutta kuinka ollakaan, kuvat olivat Stanytsia Luhanskan Kindergarten №21 ”Каzkаnista”. Jäätyään kiinni valehtelusta, Venäjä propagandisteineen muutti propagandauutisen kärjen Ukrainan hyökkäyksestä Ukrainan false-flag-operaatioksi. Tätä narratiivia oli levittämässä myös suomalaistaustainen UMV-lehden päätoimittelija – propagandisti – Janus Putkonen.

Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla pysyvästi työskennelleiden propagandistien rinnalle alueelle saapui Venäjältä Semyon Pegovin kaltaisia propagandisteja. Semyon Pegovin perustama WarGonzo-projekti oli jo tuolloin niittänyt kyseenalaista mainetta toimiessaan Venäjän sotarintamilla Syyriasta Itä-Ukrainaan. Pegovin matkassa oli usein PMC Wagnerin tai jonkin muun palkkasotilasorganisaation taistelijoita, toisinaan ”toimittajaa” leikkien. On sanottu, että WarGonzo ja muut sen kaltaiset Venäjän hyödyntämät propagandatoimistot sattuvat aina olemaan siellä missä ”tapahtuu”, missä Venäjä pyrkii rakentamaan narratiiviaan tukevaa näytelmää. Saavuttuaan miehitettyyn Donetskiin helmikuussa 2022 Semyon Pegovin ympärillä alkoi tapahtua. Kuinka ollakaan, hän oli sattumalta paikalla kun Vasilevkan pumppuasemalla räjähti; päivää aiemmin hän oli sattumalta ensimmäisten joukossa kuvaamassa miehitetyssä Donetskissa tapahtunutta autopommi-iskua, jossa kohteena oli UAZ-merkkinen maastoauto, jonka väitettiin kuuluneen kenraalimajuri Denis Sinenkoville.

Tuolloin oli myös havaittavissa samainen ilmiö, mikä on toistunut Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen lukuisia kertoja. Venäjän välittämä disinformaatio ja propaganda läpäisi läntisten medioiden seulan päätyen lähes sellaisenaan medioihin. Mikä oli (ja on edelleen) hämmentävää, koska Venäjän tuottamasta propagandasta ja disinformaatiosta oli jo tuolloin (v. 2022) puhuttu vuosien ajan, joten sen olisi luullut olevan tunnetun ja olisi luullut, että siihen olisi osattu varautua nähtyä paremmin. Tosin siihen sorrutaan edelleen, hyvinkin selkeissä tapauksissa, joten ilmeisesti tämä on asia, jolle ei mahda mitään. Emme ole suojassa räikeimmältäkään Venäjän propagandalta, koska se löytää aina jonkin reitin läntisiin – luotettaviin – medioihin ja sitä kautta päätyy lopulta silmiemme eteen suodattamattomana.

Olisiko helmikuussa 2022 ollut enää mitään tehtävissä? Ei, arpa oli jo heitetty. Toimeen olisi pitänyt ryhtyä jo vuosia aiemmin. Itse asiassa Venäjää olisi pitänyt kohdella rikollisena hyökkääjänä ja sodanaloittajana kevättalvesta 2014 lähtien. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, valitettavasti. Krimin niemimaan miehittämisen jälkeen Venäjälle langetetuista sanktioista huolimatta sitä kohdeltiin asiallisesti kauppasuhteita kehittäen.  Suomalaispoliitikot Kimmo Kiljusen tapaan olivat kyllä tavattoman huolestuneita venäläisten ihmisoikeuksista. (9) Entäpä ukrainalaisten oikeus turvalliseen elämään? Ilmeisesti sen vaatiminen oli toisarvoista? Saksalaisillakin oli oikeus halpaan energiaan, jotta teollisuuden rattaat pyörivät, eikös niin Paavo Lipponen ja liuta demareita, jotka ansaitsivat verirahaa kaasuputkien lobbauksella? Sen parempana en pidä Kannuksen Kennedyä Esko Ahoakaan, kuten en perussuomalaista Mika Niikkoakaan, joka 8. helmikuuta 2022 kirjoitti Twitteriin seuraavaa:

”Nyt pitäisi sitten Macronin tai jonku muun astua julkisuuteen ja sanoa, että Ukraina ei liity Natoon. Muutoin neuvottelut eivät onnistuneet Venäjän näkökulmasta ja seuraukset on karmivat. Eikö Lännestä löydy yhtä viisasta päämiestä joka Venäjän tuntee?” (10)

En viitsi vääntää rautalangasta mitä heistä ajattelen, mutta heidän ja kaltaistensa teoista ja tekemättä jättämisistä ukrainalaiset maksavat tänään kalliin hinnan – verellä.

Aamuyöllä kello neljän aikaan 24. helmikuuta 2022 Vladimir Putin ilmoitti ”erikoisoperaation” alkamisesta, jonka tavoitteena oli (ja on edelleen) Ukrainan ”demilitarisointi” ja ”denatsifikointi”. Tämä ns. erikoisoperaatio tarkoitti monen rintaman hyökkäyssotaa Ukrainaan ja ”denatsifikoinnilla” tarkoitettiin ukrainalaisten kansallisen identiteetin tuhontaa ja ukrainalaisten alistamista Venäjän vallan alle – käytännössä kyse on kansanmurhasta.

Hyvin pian Putinin ilmoituksen jälkeen ensimmäiset ohjukset osuivat ukrainalaisiin kaupunkeihin ja kyliin. Idässä Luhanskin alueella maataistelut Ukrainan ja Venäjän rajalla olivat alkaneet jo ennen kello neljää, Putinin ilmoituksen jälkeen Venäjä aloitti offensiivit muillakin painopistealueilla. 

Lippuja sankarivainajien haudoilla Kiovan kaupungin hautausmaalla (Міське кладовище).

 

Слава Україні!

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/ef893776-c943-4136-83eb-77be504b5449 

2. https://foreignpolicy.com/2022/01/21/weapons-ukraine-russia-invasion-military/ 

3. https://areena.yle.fi/1-63493765  (Rüdiger von Fritschin kommentti ajassa 19:18 eteenpäin).

4. OSCE Special Monitoring Mission to Ukraine laatimat ja julkaisemat raportit. 

5. https://www.osce.org/files/2021-12-31 SMM Daily Report.pdf?itok=54125 

6. https://www.osce.org/files/2022-02-23 Daily Report_ENG.pdf?itok=57816 

7. https://x.com/Liveuamap/status/1494232555524177920 

8. https://uatv.ua/en/donbas-war-russia-backed-militants-fire-school-30-children-hide-in-basement/ 

9. https://www.eduskunta.fi/FI/tiedotteet/Sivut/Venaja_palaa_Euroopan_neuvostoon_26062019.aspx

10. Mika Niikon twiitti 8. helmikuuta 2022, klo. 09:08.

*: Kuvassa hyödynnetty ETYJ:n Ukrainan monitorointimission päiväraporttia 42/2022.

Linkki Bellingcatin perustajan Eliot Higginsin twiittiketjuun, jossa hän käy läpi Stanytsia Luhanskaan ja Vrubivkan taajamaan kohdistuneita iskuja.

Lyhyt katsaus Venäjän hyväksi työskenteleviin propagandisteihin: Kremlin propagandistit Ukrainan sodassa.  

#StandWithUkraine 

Asiantuntijalausunto vuosikymmenen takaa: ”Venäjä ei aio liittää Krimiä Venäjään”

 

Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro arvioi maaliskuun alkupuolella 2014, ettei ”Venäjä ei aio liittää Krimiä Venäjään”. (1) En nyt käy tämän tarkemmin analysoimaan kyseistä, vuosikymmenen takaista Kangaspuron lausuntoa. Se saa kuitenkin toimia aasinsiltana itse asiaan eli siihen, että todellisuudessa Venäjän Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyssodan ensitahdit lyötiin jo vuosikymmen sitten Venäjän miehittäessä Krimin niemimaan Ukrainalta.

Helmikuussa 2014, samanaikaisesti Sotšin talviolympialaisten aikaan, Venäjä käynnisti operaation, joka tähtäsi Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan miehitykseen.

”Pieniä vihreitä miehiä” Krimin niemimaalla. (2) 

Venäjä käynnisti Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen operaation hetkenä, jolloin Ukrainan silloinen presidentti Viktor Janukovitš oli vielä Kiovassa ja virallisesti Ukrainan presidentti. Hetkenä, jolloin kansalaisten veri virtasi Kiovan kaduilla Janukovitšin hallinnon koettaessa epätoivoisesti kukistaa, Venäjän voimakkaalla tuella, ukrainalaisten taistelun vapauden ja demokratian puolesta. Kiovassa kello oli jo lyönyt viimeiset lyöntinsä Viktor Janukovitšille ja hänen hallinnolleen, kansalaisiaan murhaavan hallinnon taholta kyse oli enää hävityn kamppailun venyttämisestä, mutta satoja kilometrejä Kiovasta etelään Krimin niemimaalla kello oli liikahtamassa juuri päinvastaiseen suuntaan.

Lukijan on hyvä tietää, että Krimin niemimaalle oli tuolloin (v. 2014) sijoitettu Ukrainan ja Venäjän välisen sopimuksen perusteella pääosa Venäjän Mustanmerenlaivaston joukoista. Niemimaalle sijoitettuihin joukkoihin kuului muun muassa 68. rannikkopuolustusprikaati, Sevastopoliin sijoitettu 810. erillinen merijalkaväenprikaati, Hvardiisken ja Katšan lentokentille sijoitettuja joukkoja kalustoineen: lisäksi Venäjän Mustanmeren laivaston 31. koekeskus toimi Feodosiassa. Venäjän Krimin niemimaalle sijoitettujen joukkojen kokonaisvahvuus oli vuoden 2014 alussa noin 11 000 sotilasta, mutta ainoastaan 810. erillisen merijalkaväkiprikaatin 2 000 sotilasta saatettiin laskea taistelukykyiseksi joukko-osastoksi.

Vuoden 2014 alussa Ukrainan asevoimien joukkojen kokonaisvahvuus Krimin niemimaalla oli 22 000 sotilasta, joista suurin osa kuului merivoimiin. Joukkoihin kuului muun muassa 36. erillinen mekanisoitu rannikkopuolustusprikaati Perevalnessa, 1. erillinen merijalkaväkipataljoona Feodosiassa ja 501. erillinen merijalkaväkipataljoona Kertšissä sekä 56. erillinen kaartinpataljoona Sevastopolissa. Simferopoliin oli sijoitettu 406. erillisen prikaatin tykistöryhmä, Sevastopoliin 25. ja 85. erilliset meritorjuntaohjuspataljoonat sekä ilmatorjuntarykmentit Feodosiaan, Jevapatorijaan ja Sevastopoliin. Lisäksi Krimillä oli Ukrainan sisäministeriön alaisia aseistettuja joukkoja 2 500 henkilön verran sekä Ukrainan rajavartiopalvelun 5. rannikkovartio-osasto Balaklavassa, 23. rannikkovartio-osasto Kertšissä ja erillinen Spetsnaz-pataljoona sijoitettuna Jaltaan.

 

Venäjän miehitysoperaation alku

Vahvistamattomien tietojen mukaan ensimmäiset havainnot venäläisten poikkeuksellisesta aktiivisuudesta Krimin niemimaalla tehtiin jo tammikuussa 2014, sen sijaan ensimmäiset varmistetut tulevaan sotilasoperaatioon viittaavat toimet toteutettiin 20. helmikuuta 2014. Tuolloin 810. erillinen merijalkaväkiprikaati ryhmitti joukkoja Hvardiisken lentotukikohdan alueelle sekä tehosti vartiointia ja valmiutta Sevastopolissa. Edellä kuvatut toimenpiteet olivat todennäköisesti osa Krimille laadittua ja vuosien ajan ylläpidettyä varautumissuunnitelmaa.

Samaan aikaan (20. helmikuuta) Moskovassa vierailulla ollut Krimin korkeimman neuvoston puhemies Vladimir Konstantinov ilmoitti, ettei hän sulje pois mahdollisuutta Krimin erottamiseen Ukrainasta, mikäli tilanne maassa heikkenee. Krimintataarien Mejlisin puhemies Refat Çubarov kritisoi tuolloin  voimakkaasti Konstantinovia, tämän esitettyä avoimen pyynnön Venäjälle lähettää turvallisuusjoukkoja niemimaalle. (3)

Venäjällä heitettiin helmikuussa ”vettä myllyyn” valedokumentilla Korsun-Ševtšenkivskyissä tapahtuneesta ”Korsunin pogromista”, jossa propagandatarinoiden mukaan menehtyi useita Kiovaan busseilla matkalla olleita Janukovitšin hallinnon tukijoita. Ihmisoikeusaktivistien tutkiessa tapahtunutta ja koettaessa ottaa yhteyttä dokumentin tekijöihin, paljastui, ettei dokumentin julkaissutta organisaatiota ollut olemassakaan. Dokumentin tekijöiden taustoja tutkineet tahot, päättelivät kyseessä olleen pro-Kreml-tahon luoma Euromaidanin ja Ukrainan vastainen propagandakampanja. (4) 

Viitteitä Venäjän laajemmasta operaatiosta saatiin pari päivää myöhemmin 22. helmikuuta 2014, kun maahanlaskujoukkojen eli VDV:n 45. erillinen Spetsnaz-prikaati lähti tukikohdastaan Kubinkasta koko vahvuudellaan todennäköisesti Anapaan. Myös Toljattiin sijoitetun 3. erillisen Spetsnaz-prikaatin ja Tamboviin sijoitetun 16. erillisen Spetsnaz-prikaatin valmiutta kohotettiin ja niistä siirrettiin osastot todennäköisesti Rostov-na-Donuun. Tuolloin Mustanmeren itärannikolle, Novorossijskin lähelle Venäjälle sijoitetun 7. ilmarynnäkködivisioonan valmiutta kohotettiin. On todennäköistä, että Venäjä tavoitteli joukkosiirtojen ajoittamisella Sotšin olympialaisten ajalle harhauttavaa vaikutusta. Sotšin kaupunki ja olympia-alue sijaitsivat Mustanmeren itärannikolla noin 200 km Novorossijskista kaakkoon.

Varsinaiset joukkojen siirrot Venäjältä Krimille käynnistyivät 23. helmikuuta kuluessa, jolloin venäläissotilaiden havaittiin nousevan maihinnousualuksiin Novorossijskin satamassa. Helmikuun 24. päivä Sevastopolin edustalle saapui viisi maihinnousualusta, jotka kiinnittyivät laituriin 25. päivän kuluessa. Venäjän Mustanmeren laivaston kuljetuskapasiteetti huomioiden osastolla on kyetty kuljettamaan noin 1 500–2 000 sotilasta. Julkaistujen tietojen mukaan lopullinen päätös Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneestä operaatiosta tehtiin 22. – 23.helmikuuta 2014 välisenä yönä Vladimir Putinin ja Venäjän turvallisuudesta vastaavien elinten johdon välisessä tapaamisessa. Tapaamisen päätteeksi Vladimir Putin totesi: ”Meidän on aloitettava työ Krimin palauttamiseksi osaksi Venäjää”. (5)

Joukkosiirrot osoittavat, että Venäjä oli aloittanut Vakkauksen mainitseman operatiivistaktisen muodostelman tai Vahruševin esille tuoman itsenäisen operaatioryhmän muodostamisen sotilaallista operaatiota varten. (Viittaan lähteissä mainitun kapteeni Jarkko Koistisen diplomityön havaintoihin, alalukuun 3,5).

Alueellisen ”separatismin” kasvualustaksi muodostui kansallisen juhlapäivän vietto 23. helmikuuta, jolloin Sevastopolissa, ja muissa kaupungeissa venäläismielisten (käytännössä kyse oli Kremlin harjoittamaa politiikkaa tukevia henkilöitä) järjestämissä kansankokouksissa kiistettiin Ukrainan uuden hallinnon laillisuus. Kansankokouksissa vaadittiin myös ”itsepuolustuksellisten” miliisijoukkojen perustamista, samalla aloitettiin väen rekrytointi niihin. Krimin parlamentin jäsen Sergei Aksjonov vetosi myös julkisesti Venäjän presidentti Vladimir Putiniin avun saamiseksi niemimaalle.

Moldavialaistaustaisen Sergei Aksjonovin isä, Valeri Aksjonov oli entinen puna-armeijan upseeri ja Pohjois-Moldavian venäläisyhteisön johtaja Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi Moldavian itäosien, Transnistrian alueen, venäläismiehitystä tukevana johtohahmona. Sergei Aksjonov muutti 1989 Moldavian alueelta Krimin niemimaalle kirjautuen alueella sijainneeseen sotilasakatemiaan. Neuvostoliiton hajottua Aksjonov kieltäytyi vannomasta sotilasvalaa Ukrainalle, vuonna 1993 hän valmistui Simferopolin rakennusteknisestä sotilaskorkeakoulusta.

Aksjonov tunnettiin 90-luvulla kutsumanimellä ”Goblin”, hänen ollessa poliisiraporttien mukaan Krimin suurimman rikollisjärjestön Seilemin (Salem) jäsen.

Aksjonovin poliittinen ura alkoi Krimillä vuonna 2008, jolloin hänestä tuli Krimin venäläisyhteisön (ven. Русская община Крыма) jäsen sekä venäläismielisen Krimin kansalaisaktivistiliikkeen jäsen. Vuosien 2008–2009 välillä Aksjonov lainasi lähes viisi miljoonaa dollaria Mykola Kyryltšukilta perustaakseen niemimaalle venäläisnationalistisen Venäjän yhtenäisyys -puolueen (ven. Русское Единство). Puolueen kannatus ei koskaan noussut suuren suureksi. Venäjän miehittäessä niemimaan helmi-maaliskuussa 2014, puolueella oli kolme edustajaa Krimin niemimaan satapaikkaisessa alueparlamentissa.

Tietyt toimet ja tapahtumat todistavat sen puolesta, että ajatus ”itsepuolustusjoukoista” oli ulkosyntyistä. Todennäköisesti aiemmissa niemimaan haltuunottoon tähdänneissä harjoituksissa hiottuja skenaarioita, joilla pyrittiin harhauttamaan ja synnyttämään kuvaa paikallisesta, sisäsyntyisestä, toiminnasta. Se, että juuri muodostettuihin ”itsepuolustusjoukkoihin” solutettiin välittömästi venäläisiä erikoiskoulutuksen saaneita henkilöitä, todistaa omalta osaltaan tämän puolesta.

Paria päivää myöhemmin (25. helmikuuta 2014) Sevastopoliin johtavalle tielle ja niemimaan mantereesta erottavalle Perekopin kannakselle perustettiin kulunvalvontapaikkoja. Tarkastuspisteiden toimeenpanijoiksi osoittautuivat Ukrainan entiselle presidentille Viktor Janukovitšille uskolliset, Kiovasta palanneet ja Venäjän riveihin siirtyneet, Berkut-mellakkapoliisit (huom. osa Berkut-mellakkapoliiseina esiintyneistä oli itse asiassa Venäjän erikoisjoukkoihin kuuluneita sotilaita*) yhdessä Krimin kasakoiden ja Venäjältä tulleiden Kubanin kasakoiden kanssa. Myöhemmin näitä joukkoja täydennettiin venäläisiin erikoisjoukkoihin kuuluvilla sotilailla. Kasakoiden tehtävänkuvana kerrotaan olleen Sevastopolin suojaaminen sekä alkuvaiheessa niemimaalle sijoitettujen ukrainalaisjoukkojen saartaminen ja uhkailu. Myöhemmin kulunvalvontapaikkoja miehittivät myös venäläisten moottoripyöräkerhojen – pääasiassa Yön susien – jäsenet, jotka kertoivat saapuneensa Krimille turvaamaan niemimaan Venäjään liittämistä sekä auttaakseen taistelussa Kiovan ”fasisteja” vastaan.

Tiedetään myös, että Ukrainan alueella toimineiden Yön susien jäseniä siirtyi tuolloin Krimin niemimaalle turvaamaan Venäjän ”etuja”, myöhemmin saman nähtiin toteutuvan Itä-Ukrainassa. Venäjän toimet kevättalvella ja keväällä 2014 olivat niin läpinäkyviä, että suorastaan hämmästyttää se, kuinka lännessä Venäjän disinformatiivinen tarina ”separatismista” Donbasin kohdalla meni läpi niin helposti. Uskoisin, että ainakin eräiltä osin kyse on poliittisesta päätöksestä, jonka läntiset poliitikot tekivät. Oli poliittisesti helpompi uskotella itselleen Venäjän narratiivin paikkansapitävyys, jonka seurauksena oli mahdollista ”palata” takaisin entiseen aikaan ja kuvitella, että Venäjä on jollain tapaa mahdollista sitouttaa yhteistyöhön energiakaupan jne. avulla. Kaikki tämä perustui hyväuskoisuuteen ja suunnattomaan itsepetokseen! Unohtamatta sitä, että poliitikkojen itsepetoksella ja totuuden kiertelyllä (lue valehtelulla) on lopulta vaikutusta myös ihmisten äänestyskäyttäytymiseen.

Krimin niemimaan miehitykseen tähtäävän operaation ensimmäisen vaiheen varsinaiset sotilaalliset toimet alkoivat 26. helmikuuta 2014. Tuolloin Simferopolin ympäristössä havaittiin Venäjän asevoimien BTR-miehistönkuljetusajoneuvoilla liikkuvia osastoja. Todennäköisesti kyseessä oli seuraavana yönä toimeenpannun, Simferopolissa sijainneen, Krimin parlamenttirakennuksen valtausoperaation tiedustelu-, eristys- tai tukijoukkojen ryhmittymisestä. Näkyvän esiintymisen toissijainen tarkoitus saattoi olla tarkoituksellinen voimannäyttö ja samalla tuen osoitus niemimaalle perustetuille ”itsepuolustusjoukoille” ja muille Venäjän hallintoa tukeville ryhmille. Nimittäin samana päivänä (26. helmikuuta) tuhansia Krimin tataareja ja Krimin Euromaidan liikkeen jäseniä kokoontui Simferopolissa Krimin parlamentin edustalle osoittamaan tukea yhtenäiselle Ukrainalle ja Ukrainan uudelle hallinnolle. (6) Samana päivänä Krimin tataarit yhdessä niemimaan muiden kansallisuuksien perusti omat itsepuolustusjoukot turvaamaan moskeijoita, kirkkoja ja muita kohteita venäläismielisiltä ”itsepuolustusjoukoilta”. Helmikuun 26. päivän yhteenotoissa eri ryhmien välillä Simferopolissa kuoli kaksi siviiliä parin tusinan saadessa eri asteisia vammoja.

Simferopol, Krimin niemimaa, 26. helmikuuta 2014.

Aktiivinen sotilaallinen toiminta käynnistyi aamuyöstä 27. helmikuuta 2014, jolloin 50–60 ”itsepuolustusjoukkojen” taistelijaksi itseään väittänyttä tunnuksetonta taistelijaa valtasi Krimin alueparlamentin, nostaen Venäjän lipun rakennuksen katolle. Myöhemmin kävi ilmi, kyseisen osaston koostuneen Venäjän asevoimien erikoisjoukkojen sotilaista.

Iltapäivällä (27. helmikuuta) parlamentille saapui Krimin parlamentin jäseniä, jotka aloittivat hätäkokouksen venäläisjoukkojen miehittämässä parlamenttirakennuksessa. Ylivoimaisella enemmistöllä päätettiin muiden muassa erottaa Ukrainan uudelle hallitukselle uskollinen Krimin autonominen hallitus ja järjestää toukokuussa kansanäänestys niemimaan asemasta. Krimin parlamentin kokoontuminen (vajaalukuisena) venäläisjoukkojen valtaamaan rakennukseen – päättämään niemimaan asemasta – vahvistaa käsityksen tämän ”separatismin” organisoimisesta ennalta. Ennen ”äänestystä” edustajilta kerättiin matkapuhelimet ja muut viestintälaitteet pois, puolueettomien medioiden edustajien ei sallittu olla läsnä äänestyksissä. Eräiden parlamentaarikkojen mukaan heitä uhattiin ennen ”äänestystä”; myös sellaisille parlamentaarikoille, jotka eivät olleet paikalla äänestyshetkinä merkittiin annettu ääni. Venäläinen tiedustelu-upseeri Igor Girkin kertoi tammikuussa 2015 antamassaan haastattelussa Krimin niemimaan alueparlamentin jäsenten äänestäneen pakotettuna – pistooli ohimoilla – Venäjän anneksaation puolesta. (7)

Venäjän asevoimien onnistui miehittää Krimin niemimaan Ukrainalta nopeasti ja tehokkaasti. Kyse on miehittämisestä, mikä on itsessään määritelmänä hyvin merkittävä, koska Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaan miehitetyillä alueilla järjestetyt ”kansanäänestykset” ovat yksiselitteisesti laittomia, vaikka niiden taustalla olisi jonkin väestönosan tahtotila. (8)

Venäjän Läntisessä sotilaspiirissä ja osassa Keskistä sotilaspiiriä käynnistettiin laaja valmiustarkastus 26. helmikuuta 2014. Vaikka suurin osa harjoitusjoukoista keskitettiin Ukrainasta kaukana sijaitseviin kohteisiin, tuhansia Spetsnaz- ja maahanlaskujoukkojen sotilaita siirtyi sen aikana Krimille, kun Uljanovskin lentotukikohdasta lähti 26.–27. helmikuuta 2014 neljäkymmentä Iljushin Il-76 kuljetuskonetta. Yli kymmenen koneista laskeutui Mustanmeren itärannikolla sijainneen Anapan lentokentälle. Seuraavana päivänä (28. helmikuuta) joitakin niistä havaittiin Krimillä. Toisaalta valmiusharjoituksen ilmoitetun vahvuuden 150 000 sotilasta muodostivat Ukrainan hallituksen näkökulmasta uhkaavan hyökkäysvoiman, jota se ei voinut jättää huomiotta. Tämän hyökkäysvoiman uhka vaikutti myös siihen, ettei Ukrainan uusi hallitus ryhtynyt aktiivisiin vastatoimiin Venäjän miehittämällä Krimin niemimaalla, tilanteessa, jossa koko maan asema ja turvallisuus oli vaakalaudalla.

 

Toisen vaiheen sotilaalliset operaatiot Krimin niemimaalla

Aamuyöllä 28. helmikuuta 2014 noin komppanian vahvuinen venäläisosasto eteni vapaasti Ukrainan 204. taktisen lentoprikaatin tukikohtaan Belbekissä, Krimin niemimaan länsirannikolla. Samanaikaisesti venäläiset erikoisjoukkojen sotilaat ottavat haltuun Simferopolin kansainvälisen lentoaseman sekä kentän lennonjohdon.

Samaisena aamuna Kertšinsalmen yli lensi kolme keskiraskasta Mil Mi-8 -kuljetushelikopteria, kahdeksan luvattomasti ilmatilaan tulleen Mi-35M Hind-E-taisteluhelikopterin saattamana. Helikoptereissa kuljetettiin 431. erillisen meritiedustelun Spetsnaz-aseman joukkoja niemimaan länsiosaan.

Myöhemmin  samana päivänä ainakin kahdeksan Anapan alueelta lähtenyttä ja kuljetuskapasiteettinsa puolesta noin 1 500 sotilaan siirtämisen mahdollistanutta Iljušin Il-76 -kuljetuslentokonetta laskeutui ilman lupaa Gvardiisken lentokentälle Simferopolin pohjoispuolelle. Edelleen samana päivänä Ukraina lähetti ilmaan kaksi Sukhoi Su-27 ilmaherruushävittäjää ilmoittaen varautuvansa pudottamaan kaikki ilmatilaansa loukkaavat lentokoneet. Uhkaus keskeytti Venäjän aloittamat ilmakuljetteisten joukkojen siirtolennot Krimin niemimaalle useiksi vuorokausiksi.

Iltapäivällä 28. helmikuuta Sevastopolissa luvallisesti laituriin kiinnittyneestä Venäjän Mustanmeren laivaston maihinnousualuksesta jalkautui ilman Ukrainan lupaa 300 merijalkaväen sotilasta, sotilaat kuuluivat 382. erilliseen merijalkaväen pataljoonaan. Edelleen samana päivänä Sevastopoliin kuljetettiin meritse noin komppanian vahvuiset osastot 10. ja 24. Spetsnaz-prikaateista.

Venäjällä, Vladimir Putin pyysi maaliskuun 1. päivä 2014 Venäjän parlamentilta lupaa asevoimien joukkojen käytölle Krimillä ”etnisten venäläisten suojelemiseksi”.

Suurin osa operaation toiseen vaiheeseen kuuluvien joukkojen noin 3 000–3 500 sotilaasta siirrettiin Krimin niemimaalle vain kolmessa vuorokaudessa ilma- ja merikuljetuksilla. Keskeisen sijaintinsa ansiosta operaation logistiseksi keskukseksi muodostui Venäjällä Anapan lentokenttä, jonne joukkoja keskitettiin kauempaa Venäjältä jo operaation alkuvaiheessa. Lentokenttä sijaitsee merikuljetusten lähtösatamina käytetyistä Kertšin-salmen lauttaterminaalista 70 kilometrin ja Novorossijskin laivastotukikohdasta 50 kilometriä päässä. Anapasta toteutettiin myös suoria ilmakuljetuksia Krimin lentokentille, esim. Hvardiiskeen 28. helmikuuta 2014.

Helmikuun 28. ja maaliskuun 11. välisenä aikana venäläiset laivaston alukset kävivät Krimin satamissa 15 kertaa, venäläisiä helikoptereita ja lentokoneita niemimaalle laskeutui 48 kertaa ja Kertšin-salmen ylitti kymmenen saattuetta yhteensä 139 ajoneuvon vahvuudella.

Lisäjoukkojen saapuminen edellytti logistisen kapasiteetin kasvattamista myös Krimillä. Venäläisen yliopiston osin käyttämille ja muuten tyhjillään olleille, 1800-luvulta peräisin oleville Lazarevskijen kasarmeille Sevastopoliin perustettiin logistinen keskus, jota käytettiin samalla joukkojen majoittamiseen.

Operaation toinen vaihe laajeni maapuolustuksen kohteisiin 2. maaliskuuta. Tuolloin eri puolella niemimaata havaittiin pataljoonan ja komppanian suuruisia kuorma-autoilla ja panssaroiduilla Tigr-ajoneuvoilla liikkuvia osastoja, jotka saivat edetä kohtaamatta vastarintaa silloinkin, kun sotilaat ryhmittyivät kohteilleen.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin mukaan maan pidättyväinen linja johtui ennen kaikkea pyrkimyksestä varmistaa miehitetyn Krimin niemimaan asemaa koskevan ”kansanäänestyksen” häiriötön toteutus 16. maaliskuuta 2014. Toisaalta korostetaan myös käytetyn psykologista painostuksen ja Venäjän puolelle loikkaamaan houkuttelemisen vuorottelua valittuna menetelmänä, jota tuettiin Venäjän valtionjohdon strategisella viestinnällä.

Esitetyt arviot Venäjän joukkojen toiminta-ajatuksesta ovat oikeansuuntaisia. Krim ja sen sotilaallinen infrastruktuuri haluttiin Venäjän hallintaan pysyvästi ja alueen väestö haluttiin sitouttaa uuteen asetelmaan alusta alkaen. Taistelut ukrainalaisjoukkojen kanssa olisivat todennäköisesti heikentäneet venäläisjoukkojen osakseen saamaa hyväksyntää ja kiistäneet ”separatismin” käynnistämisvaiheessa toimille hankitun näennäisen oikeutuksen. On mahdotonta tietää, olisiko operaatio keskeytetty, jos Ukrainan joukot olisivat ryhtyneet merkittäviin vastatoimiin ja aiheuttaneet venäläisille huomattavia tappioita. Selvää on, että operaation korkeaa riskitasoa pyrittiin kompensoimaan venäläisjoukkojen läsnäolon kiistämisellä sekä ”itsepuolustusjoukkoja” ja ulkoistettuja toimijoita, kuten Yön susia, käyttämällä.

 

Krimin niemimaan miehitys ei ollut veretön

Usein kuulee väitettävän Krimin niemimaan miehitysoperaation olleen verettömän, mikä ei pidä paikkaansa. Osapuolet eivät kärsineet merkittäviä sotilaallisia tappioita (ihmishengissä mitattuna) mutta tässä yhtälössä jätämme huomiotta miehitystä seuranneen sorron ja siviileiden edelleen jatkuvat kärsimykset. Venäjän Krimin niemimaan miehitykseen tähdänneen operaation kuluessa (20. helmikuuta – 26. maaliskuuta 2014) menehtyi kaksi Ukrainan asevoimien sotilasta ja yksi Krimin niemimaan venäläismielisten ”itsepuolustusjoukkojen” militantti. Mielenosoituksissa ja muissa yhteenotoissa menehtyi yhteensä kolme siviiliä, vammautuneiden lukumäärän noustessa merkittävästi suuremmaksi. Varsinaisen sotilasoperaation kuluessa venäläismielisten ”itsepuolustusjoukkojen” toimesta pidätettiin tai kaapattiin lukuisia yhtenäistä Ukrainaa tukeneita paikallisia – heidän joukossa oli myös rauhanomaisesti miehitystä vastustanut Krimin tataari Reşat Amet, joka kaapattiin ”itsepuolustusjoukkojen” toimesta maaliskuun 3. päivä. 2014. Maaliskuun 16. päivä hänen runneltu ruumiinsa löydettiin Belogorskin ulkopuolelta. (9) Reşat Ametille on myönnetty postuumisti Ukrainan sankarin arvonimi. (10)

Venäjän miehitystä rauhanomaisesti vastustavien niemimaan asukkaiden painajainen alkoi helmikuussa 2014 jatkuen edelleen. Venäjän poliittisen vainon ja sorron ensisijainen kohde oli vuoteen 2022 saakka Krimin tataarit. Venäjän miehitysvuosina vangitsemista 204 poliittisesta vangista 123 on Krimin tataareja (noin 60 prosenttia poliittisista vangeista, niemimaan väestöstä heitä oli Ukrainassa vuonna 2001 tehdyn väestölaskennan mukaan 12,1 prosenttia).

Krimin tataareiden 1944 karkotuksen muistojuhla Kiovassa, toukokuussa 2016. Banderollissa Krimin tataariaktivisteja, jotka Venäjä on vanginnut miehityksen aikana. © Marko Enqvist.

 

Voidaan sanoa, että länsi sulki silmänsä Venäjän toteuttamilta, räikeiltä, ihmisoikeusrikoksilta miehittämillään alueilla voidakseen jatkaa elämää ”kuten ennenkin”. Halpa energia oli tärkeämpää kuin ihmisoikeudet ja niiden puolustaminen. Seinä tuli vastaan helmikuun 24. päivä 2022.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/a/2014030418093330 

2. ”Pieniä vihreitä miehiä Krimillä”, kuva teoksesta: Вторжение в Украину: Хроника российской агрессии. Kuvassa olevan kuvan on ottanut Sergei Pavlov (Укринформ)  maaliskuussa 2014 Krimillä.

3. https://www.pravda.com.ua/news/2014/02/20/7015235/ 

4. https://www.kyivpost.com/post/7285 

5. https://web.archive.org/web/20151216131755/http://news.yahoo.com/putin-describes-secret-operation-seize-crimea-212858356.html 

”’We ended at about seven in the morning,’ Putin says. ‘When we were parting, I said to my colleagues: we must start working on returning Crimea to Russia’.”

6. https://www.liveinternet.ru/users/6209540/post450433531/ 

7. https://www.kyivpost.com/post/9020 

”In a televised interview on Jan. 24 Igor Girkin, a former defense minister of the self-proclaimed Donetsk People’s Republic, said that the local parliament members were basically held at gunpoint to support the annexation. “Militants literally had to gather Crimean deputies in the hall so they would vote.”

8. Juha-Antero Puistola ja Johanna Suhonen: Itä-Ukraina – Lännen etuvartio, s. 124.

9. https://www.hrw.org/news/2014/03/18/crimea-disappeared-man-found-killed 

10. https://zakon.rada.gov.ua/laws/show/134/2017#Text 

Lähteenä käytetty myös Prometheus NGO:n kustantamaa “Crimea Behind the Curtain Guide to the Occupied Zone” ja Maanpuolustuskorkeakoulun Yleisesikuntaupseerikurssilla tehtyä kapteeni Jarkko Koistisen diplomityötä “GEORGIASTA UKRAINAAN – VENÄJÄN SOTATAITO JA TAISTELUPOTENTIAALI ASEELLISISSA KONFLIKTEISSA” ja ”Crimea Platform; important facts” sekä UNHCR:n julkaisu March 16, 2014.

*: Ukrainalaisia, Krimille sijoitettuja, Berkut-yksiköitä oli miehitetty kevättalvella 2014 myös venäläisillä sotilailla. Informnapalmin artikkelissa ”How ‘Ukrainian Berkut Officer’ from Russian Ulyanovsk Assaulted Crimean Parliament Back in 2014” lisää aiheesta. 

#CrimeaIsUkraine

Vartiopaikalla – matkalla kohti päätepysäkkiä

 

Helmikuun ensimmäisenä päivänä lupasin itsevarmanoloisena jatkavani blogien kirjoittamista, kunnes Ukraina on vapaa Venäjän miehityksestä. Ohi vierineiden päivien kuluessa olen kyseenalaistanut lupaukseni ties kuinka monta kertaa – taisinpa tulla luvanneeksi liikoja, valitettavasti!  

Slovjanskissa, Donbasin alueella, syyskesällä 2019.

Ollakseni rehellinen, viimeinen vuosi puolitoista on ollut monella tapaa raskasta aikaa. Sen ohella, että koronan sairastamisen jälkeisen ”aivosumun” ohella inspiraatio on ollut useammankin kerran kateissa, viime syksyn sairastelukierre verotti voimia paljon, pitkäaikaisin seurauksin.    

Joku on kadottanut muusansa kirjoitteluun, minä taasen tunnen olevani täysin tyhjä. Säkkini alkaa olla niin tyhjä, ettei siellä ole mitään mistä ammentaa. Eikä intoa uurastamiseen lisää huomio siitä, että tilastojen valossa kirjoitteluni on täysin turhaa. Mark Twain popularisoi lausahduksen ”vale, emävale, tilasto” reilu vuosisata sitten, ja vaikka seuraavan kuvakollaasin tilastolliset kuukausikeskiarvot eivät aivan verrannolliset olekaan, niin siitä huolimatta kollaasin tarina on karua kertomaa – lukemat vähäisimmilläänkin kertovat suunnasta mihin mennään. Tässä tapauksessa tilastot eivät juurikaan valehtele.

Kuvakaappaukset otettu 7. helmikuuta 2024.

Tammikuun 2022 blogeja on ehditty lukemaan jo useamman vuoden verran, joten niihin on luonnollisesti kertynyt lukukertoja enemmän verrattuna tämän vuoden (2024) tammikuuhun. Trendi on kuitenkin selkeä. Tammikuussa 2022 julkaisin 6 blogia, joita on luettu 7. helmikuuta 2024 mennessä yhteensä 7299 kertaa (ka. 1216,50 lukukertaa per blogi): tammikuussa 2023 julkaisin 7 blogia, joita on tähän mennessä luettu yhteensä 1963 kertaa (ka. 280,42 lukukertaa per blogi): tammikuu 2024 näyttää niin surkeita lukemia, että olisi parempi pistää pillit pussiin – 6 blogia, joita on luettu yhteensä 796 kertaa (ka. on laskenut niinkin alas, kuin 132,66 lukukertaan per blogi).

Joku saattaisi todeta, niin paskoja blogeja ettei kukaan viitsi lukea! En ryhdy kiistelemään, kirjoitukseni saattavat olla huttua tai kynän terävin kärki on jo katkennut aikaa sitten, mutta en kuitenkaan purematta niele tätäkään selitystä. Pääasiallisimmat blogieni jakokanavat ovat Facebook (Meta) ja X eli entinen Twitter. Kummassakin on ongelmansa, mutta X:n kohdalla näkyvyys näyttää romahtaneen sen jälkeen, kun tämä alusta päätyi Elon Muskin haltuun. Siitä jokunen kuukausi eteenpäin ja minulle ilmoittamatta, tililleni kuin myös yksittäisiin twiitteihin asetettiin ’sisältövaroituksia’ ja ’näkyvyysestoja’. Alla kuvakollaasissa esimerkkejä tililleni sekä yksittäisiin twiitteihin asetetuista varoituksista. TwitterSupport ei tähän päivään mennessä ole vastannut tiedusteluihini varoitusten asettamisesta. Mitään järjellistä perustetta niiden asettamiselle ei ole annettu. 

Viime vuona toisten käyttäjien kanssa käymieni keskusteluiden myötä kävi ilmi se, että useampi minua seuraava henkilö ei ollut nähnyt viikkoihin tai jopa kuukausiin twiittejäni. He olivat kuvitelleet minun poistuneen X-palvelusta. Yksityisviestikeskusteluiden myötä selvisi myös se, että moni minua seuraava henkilö, jonka olin ’merkinnyt’ (tag) twiittiini, ei ollut saanut ilmoitusta merkitsemisestä. 

Ikäväksi tämän kehityksen tekee se, että minulle kirjoittaminen on ollut kunnia-asia. Minusta ei ole juuri muuhun kuin a) kirjoittamaan tai b) polkemaan miinoja. Mitä ilmeisimmin se on sitten lähdettävä harjoittamaan toimea B, nimittäin en näe järkeä Ukraina-havaintojen kirjoittamisessa ”pöytälaatikkoon”. Se on täysin hyödytöntä, kun huomioimme sen, mitä kaikkea Venäjä saa aikaan aloittamallaan hyökkäyssodalla Ukrainassa, ja ukrainalaisille! Pöytälaatikkoon voin kyllä ruveta väsäämään runoja tahi ajatuksia elämän turhuudesta, kirjoittaa ja unohtaa ne jälkipolvien löydettäväksi.

Edessä näyttää siintävän päätepysäkki, tie pysäkille on ollut pitkä. Vartiopaikalla olen ollut toukokuusta 2017, jota ennen ehdin kirjoittaa havaintoja ja blogeja muun muassa Virossa toimivan suomen kielisen SSS-Radion verkkosivuille sekä maanpuolustus.net-foorumin blogipalveluun.

Elämme helmikuuta 2024, vuosikymmen sitten helmikuun puolivälissä 2014 myrsky Kiovassa oli nousemassa – muutamaa päivää myöhemmin Kiovan ytimessä käytiin raskaita katutaisteluita. Samoihin aikoihin satoja kilometrejä etelämpänä Krimin niemimaalla Venäjä aloitti oman operaationsa niemimaan valloittamiseksi Ukrainalta.

Aivan kuten kaksi vuotta sitten Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan pidettiin järjettömänä, niin pidettiin Krimin niemimaan miehitystäkin ja sitä myöhemmin keväällä seurannutta Donbasin sotaa – sekin Venäjän aikaansaannos, vaikka läntiset poliitikot ja päättäjät koettivatkin kilvan toistaa Venäjän narratiivia ”separatisteista” ja ”sisällissodasta”.

Niin, jos kyse olisikin yksin minusta, olisimme jo päätepysäkillä mutta on tuhansia syitä miksi matka jatkuu (ainakin hetken). En myöskään ehdottomalla varmuudella sano, että ”se on siinä”. Ehkäpä jokin päivä palaan vartiopaikalleni, ehkä.

Слава Україні!

Marko 

Blogikirjoittaja ihmetteli helmikuussa 2023.

Venäjän propaganda leviää europarlamentissa

 

Aiemmin tällä viikolla otsikoihin nousi latvianvenäläisen europarlamentaarikko Tatjana Ždanokan jo vuosikymmeniä kestänyt yhteistyö Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB:n kanssa. (1 ja 2) Ždanoka valittiin Euroopan parlamenttiin ensimmäisen kerran 2004 Latvian venäläisten unionin listoilta (3) ja edellisissä eurovaaleissa hänet valittiin niin ikää edustamaan Latvian venäläisiä europarlamenttiin.

Luonnollisesti tällä viikolla Ždanokan yhteistyökumppaneihin europarlamentissa on kiinnitetty huomiota. Tässä yhteydessä esille on noussut Euroopan parlamentissa otettu valokuva, jossa yhdessä Ždanokan kanssa on pienimuotoisessa mielenilmauksessa irlantilaiset, vasemmistolaisen Independents 4 Change-puolueen mepit Mick Wallace ja Clare Daly sekä slovakialaisen Slovak PATRIOT-puolueen meppi Miroslav Radačovský. Kuva on alun perin julkaistu Tatjana Ždanokan Facebook-tilillä 16. helmikuuta 2022, jolloin Ždanoka yhdessä edellä mainitun kolmikon kanssa järjesti ”STOP KILLING DONBASS CHILDREN!”-kampanjan Euroopan parlamentissa. (4) Koskapa kuvan välittämä viesti on monella tapaa kiintoisa ja kuvattu viisi vuotiaan pikkupojan kuolema tapahtumana tuttu, tarkastelen kuvaa seuraavaksi.

Kuvassa Mick Wallace, Miroslav Radačovský ja Tatjana Ždanoka sekä Clare Daly. 

Kuvaan liittyvässä Facebook päivityksessä Ždanoka kirjoittaa kehottaneensa Euroopan parlamentin puhujakorokkeelta olemaan lisäämättä viimekuukausien disinformaatiovuota, vaan näkemään Ukrainan todellisen ongelman – Donbasin tilanteen ja kahdeksan vuotta jatkuneen siviileiden murhaamisen:

”STOP KILLING DONBASS CHILDREN!

- - -

Я же с трибуны призвала Европарламент не усугублять поток дезинформации, который вылился на всех нас за последние месяцы, а увидеть настоящую проблему Украины – ситуацию на Донбассе и убийства мирного населения, продолжающиеся уже 8 лет. 'Stop killing Donbass children!' – с этим призывом я обратилась сегодня ко всем с трибуны Европарламента.” (5)

Järjestämässään mielenilmauksessa Tatjana Ždanoka pitää käsissään julistetta, jossa kerrotaan viisivuotiaan Vladislav Dmitrievin kuolemasta lennokki-iskussa 2. huhtikuuta 2021. Totta, huhtikuun 2021 alkupuolella Oleksandrivkan kylässä, Venäjän miehittämillä alueilla Donbasissa kuoli lapsi räjähdyksen seurauksena. Huhtikuun 5. 2021 Donetskissa ruumishuoneen johtaja kertoi puhelimitse ETYJ:n Ukrainan monitorointimission edustajalle, että viisivuotiaan pojan ruumis tuotiin ruumishuoneelle 2. huhtikuuta ja että poika oli menehtynyt aiemmin samana päivänä ”due to blast trauma and shrapnel wounds”. (6) Seuraavana päivänä, 6. huhtikuuta 2021, ETYJ:n Ukrainan monitorointimission edustaja tavoitti puhelimella kuolleen pojan isoäidin, joka kertoi lapsenlapsensa olleen leikkimässä pihatiellä Oleksandrivskassa hänen kuullessa räjähdysäänen. Mennessään ulos, hän näki lapsenlapsensa makaavan maassa. (7)

ETYJ:n huhtikuun 6. ja 8. päivä tapahtunutta käsitelleissä raporteissa ei mainita sanallakaan lennokki-iskua. Kuvaillaan kylläkin räjähdyksen aiheuttamia vaurioita rakennuksessa ja sen ympäristössä. Sen sijaan lennokki-isku mainitaan venäläisissä propagandajulkaisuissa sekä muissa Kremliä tukevissa medioissa jo huhtikuun 3. 2021. Näin tekee myös suomalaistaustainen Janus Putkonen kirjoittaessaan tapahtuneesta disinformatiivisesti 6. huhtikuuta 2021 MV-lehdessä. (8)

Tapahtuneesta raportoi taustoittaen ukrainalainen StopFake-verkkojulkaisu 5. huhtikuuta 2021 paikallisia lähteitä ja asukkaita lainaten. (9) Viisivuotiaan pojan kuolema on näiden havaintojen mukaan ikävä onnettomuus, joka oli seurausta lapsen saatua haltuunsa isovanhemmilla vieraillessaan isoisän löytämän ja kotonaan säilyttämän räjähteen, mikä räjähti ikävin seurauksin.

StopFaken julkaisema raportti antaa tapahtuneesta luotettavamman kuvan verrattuna venäläismedioiden kuvauksiin tapahtuneesta, joissa ne pystyivät nimeämään syyllisen jo ennen kunnollisen tutkinnan suorittamista. Lukijoiden on syytä muistaa se, että Venäjällä propagandajulkaisuiden rinnalla viranomaiset voivat häpeilemättä käyttää vahinkoja ja tapaturmia hyväkseen rakentaessaan valheellisia tarinoita (valtiollisen) propagandan tarpeiksi. Helmikuun 24. 2022 alkaneen suurhyökkäyksen kuluessa Venäjä on toiminut lukemattomia kertoja näin, edelleen liian moni läntinen media sortuu toistamaan niitä kyltymättömässä uutisnälässään.

Mielenilmaukseen osallistujista kolmella on päällään ”Stop killing Donbass”-paidat. Venäjä operaattoreineen on järjestänyt lukuisia kampanjoita Itä-Ukrainassa huhtikuussa 2014 alkaneen sodan alun jälkeen, joissa toistuvat iskulauseet kuten ”Save Donbass People” tai ”Save Donbass Children” ja jotka sisältävät joko ääneen lausutun tai hiljaisen Ukrainaan kohdistuvan perusteettoman syytöksen.

Ukrainan vastainen #SaveDonbassPeople-kampanja, jossa kuvakaan ei ole Donbasista vaan venäläis-valkovenäläisestä The Brest Fortress -elokuvasta. 

Niin, tämä kampanja todellakin ajoittuu aikaan puolivuotta Venäjän suurhyökkäyksen alun jälkeen. Aikaan, jolloin maailmalle virtasi uutisia Venäjän asevoimien ja sen muiden joukkojen toimeenpanemista julmuuksista Ukrainalta miehittämiltään alueilta: Butša, Irpin, Mariupol, Izjum lukemattomien muiden kaupunkien ja kylien ohella oli nähnyt ja kokenut venäläisen sotakoneen julmuuden.

* * *

Vielä loppuun muutama sana Ždanokan yhteistyökumppaneista demonstraatiossa.  Mick Wallace ja Clare Daly tunnetaan Venäjää tukevista ja myötäilevistä lausunnoista, joita he ovat antaneet Venäjän Ukrainaan kohdistaman suurhyökkäyksen alun – 24. helmikuuta 2022 – jälkeenkin. Wallace on kannanotoissaan tukenut Venäjän ohella pidemmän aikaa myös Bašar al-Assadin hallintoa Syyriassa. Venäjän ja Syyrian ohella Wallace tukee entistä näkyvämmin Kiinan kommunistista hallintoa. Hän pitää raportteja uiguureiden keskitysleireistä ”suuresti liioiteltuina”. Ei siis ole lainkaan yllättävää, että Wallace on kutsunut Valko-Venäjän presidentinvaalit todellisuudessa voittanutta Svetlana Tsih’anouskajaa ”länsimaisen uusliberalismin pelinappulaksi” (11) ja Ukrainaa ”epäonnistuneeksi valtioksi”. 

Wallace ja Daly ovat irlantilaisen vasemmistolaisen Independents 4 Change-puolueen meppejä. Puolue kuuluu europarlamentissa Euroopan yhtynyt vasemmisto/ Pohjoismaiden vihreä vasemmisto- eli GUE/NGL-ryhmään, johon Suomesta kuuluu Vasemmistoliitto.

Neljäntenä demonstraatioon osallistui Ždanokan, Wallacen ja Dalyn rinnalla laita-/ äärioikeistolaisen Slovak PATRIOT-puolueen perustaja Miroslav Radačovský. Slovak PATRIOT on seurausta sen perustajan irtautumisesta äärioikeistolaisesta Kotleba – Kansanpuolue Meidän Slovakiamme -puolueesta. Slovak PATRIOT kuten Kotlebakin on myös venäläismielinen puolue. Tämä pieni otanta Venäjän äänistä europarlamentissa sisältää edustajia laitavasemmalta äärioikealle, muistuttaen meitä siitä, että Venäjä pyrkii käyttämään hyväksi kaikkia niitä tahoja, jotka hyödyttävät sitä. Tai kuten Aleksandr Dugin on todennut: “The most important factor should not be whether these groups are pro-Russian or not. What they oppose is of much greater importance here. The enemy of my enemy is my friend. It is simple and easy to understand…”. (12)

 

Marko  

 

Lähteet:

1. https://theins.ru/en/politics/268694

2. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010153062.html 

3. https://jamestown.org/program/zhdanoka-candidacy-polarizes-latvian-election/ 

4. Tatjana Ždanokan Facebook-tili, 16. helmikuuta 2022.

5. Tatjana Ždanokan Facebook-tili, 16. helmikuuta 2022.

6. https://www.osce.org/files/2021-04-06_SMM_Daily_Report_Vienna.pdf?itok=34028 

7. https://www.osce.org/files/2021-04-06_SMM_Daily_Report_Vienna.pdf?itok=34028 

8. https://mvlehti.net/2021/04/06/tanaan-verkkostudio-live-totuus-taalta-donbassista-6-4-2021-alkaen-klo-19/

9. https://www.stopfake.org/en/fake-a-child-died-in-donbas-as-a-result-of-a-ukrainian-drone-attack/ 

10. Russian Embassy in London, 18. syyskuuta 2022.

11. https://x.com/P_Kallioniemi/status/1613077080794886145 

12. https://smallwarsjournal.com/jrnl/art/nine-lessons-of-russian-propaganda 

ETYJ:n Ukrainan monitorointimission raportit: 6. huhtikuuta 2021 ja 8. huhtikuuta 2021.

#StandWithUkraine 

Ukrainan lennokkioperaatiot Venäjän ilmatilassa, III OSA

 

Täältä tullaan Pietari

Aloitin kuluvan vuoden tammikuun 1. päivä blogisarjan Ukrainan lennokkioperaatioista Venäjän ilmatilassa, jossa etenin lyhyen taustoituksen ja historiaosuuden kautta Ukrainan ensimmäisiin mittaviin lennokeilla- ja/ tai hiipivillä asejärjestelmillä suoritettuihin operaatioihin Venäjälle ja tammikuun 8. päivä julkaisin blogisarjan toisen osan.  Tähän mennessä olemme nähneet, että Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan lennokit ja erilaiset hiipivät asejärjestelmät ovat merkittävässä roolissa niin hyökkääjän, Venäjän, kuin myös puolustuskamppailua käyvän Ukrainan joukoilla. Ukrainan ensimmäiset Venäjän alueelle ulottamat lennokki-iskut nähtiin jo kesällä 2022, joissa ukrainalaiset käyttivät todennäköisimmin kiinalaisvalmisteisista Mugin-5-perheen siviililennokeista modifioituja itsemurhalennokkeja. (1) Vastaavalla lennokilla ukrainalaiset suorittavat iskun öljyjalostamoon Novošahtinskin luoteispuolella, Rostovin alueella kesäkuussa 2022.

Tässä blogisarjan kolmannessa osassa, tarkastelen muutamia Ukrainan viimeisimmistä lennokkioperaatioista syvälle Venäjän alueelle. Kirjoituksen loppuun sisällytän lyhyen katsauksen Ukrainan pitkän kantaman ilmasta maahan operaatioihin kykenevistä lennokeista ja hiipivistä asejärjestelmistä.

Novatekin kaasuterminaali palaa Laukaansuun satamassa Venäjällä. (2) 

Meidän suomalaisten kannalta merkittävin (huomioitavin) operaatio oli Ukrainan vaikuttaminen yöllä 21. tammikuuta Laukaansuun (ven. Ust-Lugan) satamassa sijaitsevaan Novatekin kaasuterminaaliin, Leningradin alueella aiheuttaen mittavan tulipalon. Kyseinen öljy- ja kaasuterminaali sijaitsee noin kahdeksan kilometriä Laukaansuusta itään, Koskisenkylän pohjoispuolella. Kohteen sijainti reilut sata kilometriä länteen Pietarista Suomenlahden etelärannalla muistuttaa meitä konkreettisella tapaa Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainassa. Kyseessä oli myös Ukrainan ensimmäinen onnistunut operaatio Pietarin talousalueella, paria päivää aiemmin ukrainalainen lennokki syöksyi maahan Laukaansuun sataman alueella aiheuttamatta merkittävää vahinkoa.

Suomalaisia koskettavaksi operaation tekee myös se, että Laukaansuun terminaalia operoivan Novatekin suurimpiin omistajiin kuuluu venäläisoligarkki Gennadi Timtšenko. (3) Timtšenkon omistusosuus yhtiöstä vuonna 2022 oli hieman alle 24 prosenttia, joten hän yhtiön toiseksi suurin omistaja. (4) Gennadi Timtšenkolla on edelleen Suomen kansalaisuus. Timtšenkon rahoittaman Redut-palkka-armeijan yksiköitä on osallistunut Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Suomen valtionyhtiö Gasum kuuluu edelleen Novatekin asiakkaisiin. Toivokaamme, että Ukrainan vaikuttamisen seurauksena Suomi pääsee irtautumaan sopimuksestaan Novatekin kanssa, koska omaehtoinen irtautuminen näyttää mahdottomalta.

Onnistunut operaatio herätti myös suomalaiset disinformaatikot. He ryhtyivät välittömästi syyttämään Baltian NATO-maita hyökkäyksestä Venäjän alueelle. Tarkoitushakuisten syytösten lisäksi osa kansalaisista ei näytä osaavan sijoittaa valtioita kartalle kovinkaan hyvin heidän kuvitellessa, että iskeäkseen Ukrainasta Pietarin talousalueelle Venäjällä on lennokkien lennettävä jonkin kolmannen valtion ilmatilan kautta. Ei välttämättä tarvitse, ei edes Valko-Venäjän. Alla olevaan karttaan olen hahmotellut reilun 900 kilometrin reitin. Todellisuudessa reitti oli satakunta kilometriä pidempi, kahden lennokin havaittiin ensin lentävän kohti Pietaria, vaihtaen äkillisesti suuntaa kohti länttä ja Laukaansuussa sijaitsevaa terminaalia.

Lentomatka Ukrainasta Sumyn alueen pohjoisosasta Laukaansuuhun on reilut 900 km. 

Suomenlahden pohjukassa on Laukaansuun ja Pietarin kaupunkialueen ja Pietarin sataman ohella muitakin merkittäviä kohteita, kuten Koiviston öljysatama (Primoskin öljysatama). Koiviston öljysatama on Venäjän Itämeren alueen öljysatamista suurin ja sen kautta kulkee merkittävä määrä Venäjän öljyviennistä.

Muutamaa päivää myöhemmin, 25. tammikuuta Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU toteutti lennokeilla operaation Rosfnetin öljynjalostamoon Tuapsessa Mustanmeren itärannalla. (5) Onnistunut operaatio itsemurhalennokeilla Mustanmeren itärannalla on myös osoitus Ukrainan kyvykkyydestä. Operaation toteuttaminen alueella on sikälikin kiinnostavaa, että kyseisellä rannikkoalueella on Vladimir Putinin käytössä olevia palatseja, kuten nk. Putinin palatsi (ven. Дворец Путина). (6) Luonnollisesti palatseilla ei ole vastaavaa strategista merkitystä kuin öljynjalostamoilla tai kaasuterminaaleilla, sen sijaan onnistunut isku Putinin palatsiin olisi psykologinen isku vasten diktaattorin kasvoja. Toinen asia on sitten se, että onko tällainen isku järkevää toteuttaa vai saattaisiko se johtaa loukatun diktaattorin taholta kohtuuttoman raskaaseen kostoon ja sen myötä liian suureksi kasvavaan siviiliuhrien määrään? Todennäköisesti Ukrainassa joudutaan pohtimaan myös tällaisia vaihtoehtoja päätettäessä operaatioista Venäjän valtiojohdon ns. omistuksia vastaan.

Tammikuussa Ukraina on vaikuttanut edellisen lisäksi erilaisilla lennokeilla lukuisiin kohteisiin Venäjällä, osa näistä kohteista on sijainnut satojen kilometrien päässä Ukrainasta osa taasen joidenkin kymmenten kilometrien päässä rajasta.

Tammikuun 19. päivän puolella Ukrainan onnistui vaikuttaa lennokeilla hyvin voimakkaasti Klintsyn kaupungissa sijaitsevaan Rosfnetin öljyvarastoon. (7) Operaation seurauksena öljyvarastolla syttyi palamaan useita suuria öljysäiliöitä. Suurpaloa oli parhaimmillaan sammuttamassa 140 palomiestä, viimeiset palavat öljysäiliöt sammutettiin vasta 21. tammikuuta. Klintsy sijaitsee Brjanskin alueella, Venäjän läntisessä osassa, alle 50 kilometrin päässä Ukrainan rajasta.

Yöllä 20. tammikuuta Ukrainan lennokkien kohteena oli Tulassa sijaitseva Štšeglovski Val’in tehdas, jossa kokoonpannaan Pantsir-S ja Pantsir-S1 ilmatorjuntajärjestelmiä. (8) Seuraavana yönä (21. tammikuuta) Ukraina hyökkäsi Smolenskissa sijaitsevaan Smolensk Aviation Plantin tehtaaseen, jossa lentokoneiden huollon ohella valmistetaan myös erilaisia risteilyohjuksia (esim. Kh-55 ja Kh-59). (9)

Muutaman yön kuluessa Ukrainan onnistui toteuttaa lukuisia operaatiota tärkeinä pidettäviä kohteita vastaan, joista Leningradin alueelle kohdistuneen iskun seurauksena Venäjä ryhtyi sijoittamaan Pietariin ja sitä ympäröivän Leningradin alueen suojaksi lisää ilmatorjuntakalustoa. (10) Ilmatorjuntakaluston sijoittelu voi vaikuttaa myös tilanteeseen rintamalla ja sen tuntumassa, mikäli Venäjä joutuu siirtämään sieltä kalustoa merkittävästi enemmän suojelemaan strategisesti tärkeitä kohteita Venäjällä. (11) Toisaalta Ukraina ei ole pelkästään lennokkien varassa vaikuttaessaan syvälle Venäjällä. On näyttöä, että useampiakin Ukrainan asevoimien tai turvallisuuspalvelu SBU:n erikoisjoukkojen ryhmiä on suorittanut operaatioita syvällä vihollisen selustassa. (12) Lennokkien massamainen käyttö yhdistettynä erikoisjoukkojen suorittamiin operaatioihin voi heikentää merkittävälläkin tapaa venäläisten omaa turvallisuuden tunnetta ja sitä kautta luoda painetta päättäjiin. Se on kuitenkin huomioitava, että tämä ei ole mikään ”pikatie” voittoon, Ukrainan ja Venäjän tulevaisuus ratkaistaan raskaissa taisteluissa Ukrainan maaperällä.  

 

Lennokit ja hiipivät asejärjestelmät

Kirjoitukseni loppuun lyhyt esittely Ukrainalla käytössä oleviin pitkän kantaman lennokkeihin ja hiipiviin asejärjestelmiin. Esittelyyn olen poiminut lähinnä sellaisia lennokkeja sekä hiipiviä asejärjestelmiä, joilla Ukraina on vaikuttanut miehitettyjen alueiden lisäksi Venäjän maaperälle. Ukrainalla käytössä oleva turkkilaisvalmisteinen Bayraktar TB2 lennokki täyttäisi em. ehdot, jätin sen kuitenkin esittelystä pois muun muassa sen tähden, ettei Ukrainan tiedetä operoineen TB2 lennokilla Venäjän laajan hyökkäyssodan aikana syvällä Venäjän maaperällä. On todennäköistä, että Ukraina operoi niillä kesällä 2022 Belgorodin ja Kurskin alueilla Venäjän ilmatilassa tunkeutumatta kuitenkaan syvälle sen ilmatilaan. Ukraina suoritti Bayraktar TB2 lennokeillaan ensimmäisen ilmasta maahan operaation Donbasissa lokakuussa 2021, josta lyhyelti blogissa ”’Droonisotaa’ Itä-Ukrainassa, Ukraina on siirtynyt kivikaudelta tälle vuosituhannelle”.

Edellä esitelty LLC NPP Ukrjet UJ-22 Airborne on myös sikäli mielenkiintoinen lennokki, että se voidaan varustaa UJ-31 Zlyva tai UJ-32 Lastivka hiipivällä asejärjestelmällä. (13) UJ-31 ja UJ-32 voivat kantaa RPG-7-mallisen kevyen singon ammuksen 20 – 60 kilometrin päähän, kun järjestelmä laukaistaan UJ-22 Airborne lennokista. Toistaiseksi ei ole varmuutta onko Ukrainan asevoimille luovutetuilla UJ-22 Airborne lennokeilla tätä kyvykkyyttä, tai jos on, onko tällaisella kombinaatiolla suoritettu tehtäviä Venäjällä tai sen miehittämillä alueilla.

 

Marko

 

Lähteet:

1. https://www.theguardian.com/world/2022/aug/21/ukraine-strikes-psychological-blows-game-of-drones-crimea 

2. https://www.fontanka.ru/2024/01/21/73143983/ 

3. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010134251.html 

4. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010134251.html 

5. https://www.politico.eu/article/ukraine-oil-refinery-russia-kremlin-revenue/ 

6. https://www.rferl.org/a/navalny-putin-palace/31052807.html 

7. https://twitter.com/InformNapalm/status/1748318697947615564 

8. https://twitter.com/PStyle0ne1/status/1748819654447923547 

9. https://twitter.com/Maks_NAFO_FELLA/status/1749005859718402498

10. https://twitter.com/clashreport/status/1749713222980997522 

11. https://www.verkkouutiset.fi/a/virolaisasiantuntijat-lennokki-iskuista-venajalla-ukrainalla-on-hyvaa-tiedustelutietoa/#194c9420

12. https://x.com/Gerashchenko_en/status/1750095287195242633 

13. https://en.defence-ua.com/weapon_and_tech/ukrainian_drones_at_umex_2022_international_exhibition-2132.html

Lähteinä olen myös hyödyntänyt seuraavia tahoja tai heidän ylläpitämiä verkkosivuja, H I Sutton, the Warzone, the Military Review, Укрспецекспорт, UKRJET, Militarnyi, GlobalSecurity.org, War Is Boring ja the Aviationist sekä Hush-Kit.

Ukrainan lennokkioperaatiot Venäjän ilmatilassa OSA I ja OSA II.