Verkkohäirintä, vähemmälle huomiolle jäänyt Ukrainan tukijoiden riesa

 

eli havaintoja Yleisradion artikkelin innoittamana

Kirjoitin lyhyen twiittiketjun verkkohäirinnästä Yleisradion tänään julkaiseman Suomalaiset vapaaehtoistaistelijat joutuivat rajujen syytösten kohteeksi venäläisillä propagandasivustoilla -artikkelin seurauksena. Yleisradion artikkeli käsitteli tärkeää, mutta vähäiselle huomiolle jäänyttä aihetta, nimittäin suomalaisten Ukrainassa sotivien vapaaehtoistaistelijoiden joutumista rajujen syytösten kohteeksi venäläisillä propagandasivuilla. (1) Tässä kirjoituksessa laajennan muutaman twiitin ketjua hiukan, taustoittaen havaintojani ja kokemuksiani konkreettisin esimerkein.

Valokuva Yleisradion verkkosivulta, 26. maaliskuuta 2023.

On ymmärrettävää, että tällaisen häirinnän kohteeksi joutuminen kirpaisee, kuten se tekee vapaaehtoistaistelija Topi Huhtalaa. Luonnollisesti tällainen häirintä on vastenmielistä, mutta samalla oli (on) odotettavissa, että Venäjä pyrkii myös tällä tavalla vaikuttamaan kohteeksi valittuun henkilöön – eikä vain häneen vaan myös hänen lähipiiriinsä. Voisin kuvitella, että rintamaolosuhteissa tällaisen häirinnän ja vaikuttamisen kohteeksi joutuminen ei niin paljoa häiritse, mutta se voi ikävällä tavalla iskeä vasten kasvoja, kun on palannut kotiin (tai on lomilla).

Omien kokemusteni perusteella näkisinkin, että tarkoitus on yrittää vaikuttaa pidempikestoisesti mutta etenkin siten, että häirintä alkaa jossain vaiheessa vaikuttaa myös lähipiirin elämään – jos ei muuten niin ikävien uutisten tai spekulaatioiden muodossa. En myöskään sulkisi pois sitäkään vaihtoehtoa, etteivätkö syytökset leviäisi telegram-tileiltä myös muille alustoille, kuten vasta- ja vihamedioihin enemmän suomen kieliselle yleisölle kohdennettuna.

Erinomaisessa teoksessaan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta Jessikka Aro esitteli, kuinka ”mätä silli” -metodilla ihminen (kohde) leimataan:

”Mätä silli viittaa pahan hajun hieromiseen kohteen vaatteisiin. Tekniikka perustuu väärien ja skandalöösien väitteiden levittämiseen, jotka halutaan ujuttaa mahdollisimman laajaan julkiseen keskusteluun. Tekniikan onnistuessa syytetyn nimeä ja hänen kytköstään skandaaliin toistetaan niin pitkään, että kohteen nimi ryvettyy, alkaa haista pahalle”. (2)

Ja mikäpä olisikaan pahempi, väärä ja skandaalimainen väite, kuin epämääräinen vihjaus ja syytös osallisuudesta sotarikokseen? Tässä kohdin on huomioitava se, että väitteellä ei tarvitse olla mitään totuuspohjaa; logiikka on myös turha etsiä. Sillä ei ole merkitystä, että venäläiset ovat tehneet mittaamattomasti enemmän sotarikoksia, ja ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Ei, nämä ovat täysin merkityksettömiä tapahtumia tässä asiayhteydessä! On muistettava, että ainakin osa näistä propagandan ja valheiden levittäjistä kokee itsekin olevansa sodassa länttä vastaan, josta he etsivät oikeutuksen teoilleen (itse asiassa kaikille Venäjän teoille).

Tällä hetkellä kymmenet suomalaiset yksityishenkilöt ja yhdistykset osallistuvat näkyvästi Ukrainan tukemiseen, joukossa on Huhtalan kaltaisia vapaaehtoistaistelijoita (vai ovatko he sotilaita, kun ovat osa Ukrainan asevoimia ja sitä tukevia organisaatioita), minkä tähden on luonnollista, että Venäjä tukijoineen pyrkii vaikuttamaan myös heihin erilaisin keinoin. Perättömien väitteiden ohella Yleisradion artikkelissa nostettiin esille omat sosiaalisen median kanavat. Huhtala kertoo saaneensa uusnatsi- ja murhaaja -kommentteja Instagramissa.

Muistetaan mitä Keir Giles kirjoitti uusimmassa teoksessaan:

”Ylipäätään on valtaisa virhe olettaa, että kukaan olisi liian merkityksetön voidakseen olla Venäjälle kohde, etenkin verkossa”. (3)

Mutta tämä suurempi joukko voi tavallaan suojella kohteita tällaiselta vaikuttamistoiminnalta, vaikuttamispyrkimysten kohdistuessa laajemmalle alalle. Ryhmissä kohteiksi joutuneet voivat tukea toinen toistaan, jos kokevat vaikuttamis- ja häirintäyritysten vaivaavan liiaksi mieltä. Toivottavasti tällainen likainen toiminta on huomioitu myös erilaisissa yhdistyksissä, sellainen voi tulla monelle täytenä yllätyksenä, kun on vilpittömästi ja hyvää hyvyyttään lähtenyt mukaan toimintaan halutessaan auttaa hädässä olevia. Valitettavasti on todettava, ettei Venäjän operaattoreille sillä ole mitään väliä toimiiko kohde siviileille kohdistettavan hätäavun piirissä tai tukeeko hän vapaaehtoisjoukkoja tms. Heille kaikki ovat kohteita, aivan kuten sotilaille kohteita ovat sotilaallisten kohteiden ohella siviili-infrastruktuuri. Loppujen lopuksi tällaisen häirinnän ja vaikuttamisen kohteeksi voi joutua näennäisen vähäisestä syystä, esim. lähipiiriin kuuluu henkilö, joka on tavalla tai toisella näkyvästi toiminnassa mukana. 

Kokemusteni perusteella perhettä ja lähimpiä ystäviä kannattaa suojella somessa, jos ryhtyy näkyvämpään toimintaan Ukrainan tukemiseksi. Ihan kaikkea ei ole enää järkevää jakaa sosiaaliseen mediaan, ei ainakaan omalta (nimetyltä) tililtä. Häiriköt voivat myös yrittää soluttautua sosiaalisen median kautta ns. kaveripiiriin ja sitä kautta onkia lisää tietoja kohteesta. Häirinnän aktiivisimpina aikoina sain lukuisia ”kaveripyyntöjä” Facebookiin. Näitä yhdisti se, että tilit oli laadittu harkitummin, kuvat oli kaapattu maanpuolustusaiheisilta sivuilta tai artikkeleista jne. (tarkastin näitä kuvia Googlen kuvahaulla).  Turvallisuusnäkökulmatkin kannattaa huomioida, pidettävä mielessä se, että häirintä voi myös siirtyä jossain vaiheessa verkosta todelliseen – oikeaan – elämään. Anonyymitilin käyttö voi tietyissä tapauksissa olla perusteltua.

Mikäli häirintä etenee pidemmälle, edessä voi myös olla tilanne, jossa kohteesta ryhdytään tekemään valetilejä sosiaaliseen mediaan, joita käytetään joko harhauttamiseen tai joille postitetaan kyseisen henkilön nimissä hyvinkin harhaista materiaalia (esim. kuvamanipulaatioita; kolmannen osapuolen ottamia kuvia, jotka esitetään kohtaan ottamina ja jakamina jne.) Näiden tilien kautta voidaan yrittää kontaktoida kohteen lähipiiriä ja tuttavia ja viestinnän kautta mustamaalaamaan kohde heidän ja lopulta myös kolmansien osapuolten silmissä. Työpaikkojakin saatetaan yrittää jäljittää, ja levittää työyhteisöön ikäviä juoruja.

Kokemusteni mukaan Suomessa poliisi on myös hyvin haluton tutkimaan sellaisia häirintätapauksia, joissa taustalla on yksi tai useampia anonyymitilejä, vastaus on usein ”Ei ole aikaa, eikä resursseja”. Tästä huolimatta suosittelen tutkintapyynnön tekemistä ainakin sellaisessa tapauksessa, jossa häirintään liittyy terveyteen tai henkeen liittyvää uhkaamista.

Valitettavasti pitkälle viedyn häirinnän kohteeksi joutuminen on tuttua minullekin, kirjoitan tavallaan kokemusasiantuntijana. Minusta on tehty valetilejä, minuun on kohdistettu pitkäkestoista häirintää sosiaalisessa mediassa, kotiosoitteeni on yritetty selvittää ja ainakin kertaalleen onnistuttu siinä jne. Minuun on yritetty vaikuttaa vihjaamalla, että jotain voi tapahtua ukrainalaisille tuttavilleni, myös heidän kotipaikka on koetettu selvittää.  Tähän tehtävään on valjastettu henkilöitä myös ulkomailta, viestiä on levitetty pro-Kreml ryhmiin jne. Minuun kohdistuvan häirinnän aktiivisin – näkyvin – vaihe on (ilmeisesti) jo päättynyt. Nyt kirjoittamiseeni ja aktivismiini koetetaan vaikuttaa muin toimin (esim. tekemällä tutkintapyyntöjä poliisille, ja toivomalla, että niiden seurauksena lopettaisin tietyistä aiheista kirjoittamisen). Tämän häirinnän taustalla on luonnollisesti Venäjän hyväksi työskentelevät henkilöt ja ryhmät. Seuraavaksi muutama kuvakaappaus esimerkkinä minuun kohdistuneesta häirinnästä, kuvakaappauksiin olen laatinut lyhyen kuvauksen tapahtumasta/ havainnosta.

Kiinnostavaa tässä kokonaisuudessa oli (on) se, ettei Twitter ryhtynyt merkittäviin konkreettisiin toimiin raportointieni seurauksena (pois lukien muutaman yksittäisen twiitin poisto raportointini seurauksena, mikä on lopulta olematon määrä verrattuna niihin tuhansiin twiitteihin, joita tililtä/ tileiltä kaikkiaan twiitattiin). Tiliä ei pidetty identiteettivarkauksena, eikä häirintänäkään, ei vaikka tilin taustalla ollut henkilö (taho) käytti lukuisia oman tilini kuvia twiiteissään. Häirintänä ei nähty edes sitä, että henkilö selvästi pyrki saattamaan suuremman joukon tietoon asuinpaikkani ynnä sanallisen kuvailun avulla synnyttämään kuvan, että jonkun olisi ehkäpä hyvä käydä vierailulla luonani. Eipä poliisikaan sen paremmin suoriutunut, jonka jälkeen ymmärsin, että Suomessa kohde jää näissä tapauksissa liian usein hyvin yksin. Toivottavasti vastaava ei toistu tänään, heidän kohdalla, jotka (tahtomattaan) joutuvat verkkohäirinnän kohteeksi, tai joista ryhdytään levittämään räikeitä valheita verkkoon. Puhumattakaan, että mukaan vedetään lähipiiriä, jotka ovat kenties vielä huonommin valmistautuneita tällaiseen.

Näin loppuun vielä totean, että terminä häirintä on aivan liian vähättelevä. Toiminnan skaala voi olla hyvinkin laaja, osan ollessa häirintää, mutta äärimmilleen vietynä kyse on psyykkisestä väkivallasta, de-humanisoinnista, jolla kohde yritetään nujertaa henkisesti. Ikävimmillään kyse ei ole vain fyysisen väkivallan uhasta vaan fyysisestä väkivallasta, joka kohdistuu kohteeseen, ja jonka kimmokkeena häirintä ja valheelliset viestit ovat. 

 

Marko 

 

Lähteet:

1. https://yle.fi/a/74-20023826 

2. Jessikka Aro: Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta, s. 168.

3. Keir Giles, Venäjän sota jokaista vastaan ja mitä se sinulle merkitsee s. 252.

Luonnollisesti suosittelen lukemaan Jessikka Aron sekä Keir Gilesin teokset. Valitettavaa on, että Jessikka Arokin on joutunut hyvin laajakestoisen ja pitkäaikaisen häirinnän kohteeksi, hänenkin tapauksessa voidaan sanoa jälkien johtavan ”sylttytehtaalle” eli Venäjän operaattoreihin ja ”auliisiin apureihin”.

#StandWithUkraine 

Valemedia MV-lehden oikeudenkäynneistä – toimittaja Jessikka Aron häirintä jatkuu

Kesäkuun 13. 2018 alkoi nk. MV-lehden oikeudenkäynti, julkaisun perustajaa Ilja Janitskinia, julkaisuun sisältöä tuottanutta Johan Bäckmania sekä julkaisun keskustelufoorumin moderaattorinakin toiminutta Asta Tuomista vastaan. Kokonaisuudessaan oikeudenkäynti oli hyvin laaja, tässä kirjoituksessa keskityn Yleisradion toimittaja Jessikka Aroon kohdistuneeseen pitkäkestoiseen häirintään, käytännössä psyykkiseen väkivaltaan, johon sisältyi ja sisältyy edelleen, impulsiivisen fyysisen väkivallan uhka.

Johan Bäckman Helsingin käräjäoikeudessa 13. kesäkuuta 2018.

Viime vuoden kesästä ja Helsingin käräjäoikeuden ensimmäisestä istunnosta on kuljettu pitkä matka tämän vuoden joulunalusaikaan ja Helsingin hovioikeuden istuntokokonaisuuteen ja viime viikon torstain (19. joulukuuta) pidettyyn istuntoon, jossa kuultiin puolustuksen viimeistä todistajaa – Mario Argentaa – sekä loppulausunnot.

Kuvakaappaus MV-lehti.

Tähän reiluun vuoteen mahtuu myös MV-lehden siirto sen perustajalta Ilja Janitskinilta miehitetyssä Luhanskissa asuvan, propagandisti Janus Putkosen komentoon. MV-lehti siirtyi Janitskinilta Putkoselle tämän vuoden huhtikuussa, julkaisun sisällössä oli kesällä ja alkusyksystä havaittavissa pienoista muutosta, sanoisin, että propagandistiset Venäjä-uutiset sekä Venäjä-myönteinen informaatiovaikuttaminen lisääntyivät merkittävästi, nyt vuoden lähestyessä loppuaan sivuston sisältö – Aroon kohdistuvine herjausjuttuineen – muistuttaa enemmän alkuperäistä MV-lehteä. Omistajavaihdoksen myötä MV-lehden nimikin muuttui Uudeksi MV-lehdeksi, todellisen muutoksen ollessa lopultakin kosmeettisen, sillä sisällöllisesti ainoa merkittävä muutos on edellä kuvailemani myönteisen Venäjä-uutisoinnin ja vaikuttamisen lisääntyminen.

Olin paikalla viime torstaina kuuntelemassa loppulausuntoja valtaosan päivästä, lounastauon jälkeen iltapäivällä en enää päässyt paikalle, joten iltapäivän osalta tietoni perustuvat Johannes Kosken ansiokkaaseen twiittaamiseen istuntosalista ja oikeustalolta. (1)

Itse olin seurannut Jessikka Aroon kohdistettua häirintää, uhkailua, lokakampanjointia sekä edellisiin nivoutuvia muita vastenmielisiä ilmiöitä vuosien ajan, kirjoittanutkin niistä blogeja, joista osaan olin varmistanut tiedot Arolta itseltään ja eräissä tapauksissa pitäytynyt julkisista lähteistä löydettävissä tiedoissa. Menneen syksyn kuluessa luin myös Aron erinomaisen kiinnostavan (ja silmiä entisestään avaavan) tietokirjan Putinin Trollit: tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta kyetäkseni ymmärtää kokonaisuutta entistä paremmin, mutta tästä kaikesta huolimatta, olen sitä mieltä, että viime torstainen loppulausuntojen kuuleminen syyttäjän ja Aron asianajajan osalta omalla tavallaan asetti viimeiset palat kohdilleen. 

Jessikka Aro: Putinin Trollit: tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta.

Ensinnä on syytä huomioida motiivit Janitskinin ja Bäckmanin toimien taustalla, ensin mainittua motivoi kosto Bäckmanilla oli poliittinen motiivi. Janitskin halusi kostaa Arolle kirjoittelun, tässä kohdin on tosin syytä muistaa, että kosto-motiivin kannalta merkittävässä roolissa oli Aron 19. toukokuuta 2015 Yleisradion verkkosivulla julkaisemaan Kioski tutkii: Näin Venäjä-trollit manipuloivat suomalaisia…-artikkeli, jossa mainitaan (lyhyelti mutta perustellusti) MV-lehti, Aro ei kuitenkaan ole kirjoittanut artikkelia Ilja Janitskinista itsestään.

Janitskinin kosto-motiivi johti syyttäjän mukaan poikkeuksellisen vakavaan vainoamis- ja kunnianloukkausasiaan, jossa toiminta on ylittänyt kaiken sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kihlakunnansyyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen lausui samansuuntaisesti käräjäoikeuden ensimmäisen istunnon yhteydessä kesäkuussa 2018: ”Näistä Jessikka Aroon kohdistunut kokonaisuus on mittasuhteiltaan omassa luokassaan” ja ”Hän on työssään kirjoittamiensa artikkelien vuoksi joutunut ensin Bäckmanin ja sitten MV-lehden maalitauluksi. Sitten on alkanut organisoitu kampanja, jossa Aron kohtelu on ollut suomalaisessa mittakaavassa aika ainutlaatuista.” (2)

Jos Ilja Janitskinia ajoi eteenpäin kosto, Johan Bäckmanilla oli, hänen kertomansa mukaan, poliittinen motiivi toimilleen, Bäckman on myös ollut Venäjän presidentinhallinnon alaisen ajatushautomo RISI:n listoilla Aroon kohdistuneen häirintä- ja lokakampanjan aikana – mitä itse pidän raskauttavana tekijänä. Tämä toimisuhde RISI:in herättää myös erinäisiä ajatuksia sen suhteen, että onko toiminnalla muitakin ulottuvuuksia kuin ainoastaan Bäckmanin henkilökohtainen (?) poliittinen motiivi. Bäckmanin itsensä mukaan hänen toiminnan eräänä tavoitteena on ollut informaatiovaikuttaminen Yleisradioon.

Kiinnostavaa tapauksessa on se, että MV-lehden (Janitskin & co) toimesta toimintaa on puolusteltu sillä, että ”Aro on julkisuuden henkilö”, kuitenkin on käynyt ilmeisen selväksi se, että Janitskinilla ei ollut mitään käsitystä Yleisradion rivitoimittaja Jessikka Arosta ennen artikkelia, jossa Aro mainitsee MV-lehden nimeltä. Hovioikeudessa esitettyjen loppulausuntojen perusteella voidaan todeta, että Aroon kohdistuneen kampanjan taustalla olevien henkilöiden tarkoituksena oli kirjoituksillaan tehdä Arosta julkisuuden henkilö, ja täten puolustella omaa toimintaansa. Toimittaja Aroon kohdistunut toiminta on ollut oikeudessa syytettyinä olleiden henkilöiden toimesta ollut pitkäaikaista, toistuvaa ja jatkuvaa.

Pitkäaikaisuudesta, toistuvuudesta ja jatkuvuudesta todisteeksi voidaan mainita se, että pelkästään Arosta MV-lehteen kirjoitettuja häpäisy- ja lokajulkaisuja on luettu jo reilusti yli 670 000 kertaa, ja uusimmat kirjoitukset ovat joulukuulta ja nyt häirintää on laajennettu Jessikka Aron siskoon Pipsa Aroon. Tämä siskoon kohdennettu häirintä on nähtävä osana kokonaisuutta, Jessikka Aron vastaista kampanjointia mutta sillä on myös muita – laajempia – tarpeita, se (ja muut vastaavat) toimivat varoituksena ja uhkauksena muille: älkää ryhtykö ryppyilemään meille tai jos ryhdytte, niin pelkästään te ette ole kohteemme, vaan myös läheisenne voivat joutua häväistyiksi.

Arosta on Kronströmin (Jessikka Aron asianajaja) mukaan kirjoitettu yhteensä 300 juttua MV-lehteen, näillä jutuilla on miljoonia lukukertoja.

Johan Bäckman on pyrkinyt esittämään toiminnan olleen molemminpuolista, hovioikeudessakin esitettyjen todisteiden valossa toiminta on muuttunut yksipuoliseksi jo lokakuussa 2014, jonka jälkeen Bäckman on lähestynyt erilaisin motiivein ja tarkoitusperin toimittaja Aroa lukuisia kertoja, kerännyt hänestä tietoa erilaisia kanavia ja lähteitä hyväksikäyttäen, myös Aron kollegoja on lähestytty tietojenkalastelun myötä. Bäckman näyttää aktivoituneen eriasteiseen toimintaan Aron 15. syyskuuta 2014 julkaiseman tiedonkeruu-artikkelin jälkeen. (3)

Hovioikeudessa esitettyjen loppulausuntojen mukaan Bäckman on myös kerännyt materiaalia MV-lehden sisältöön (päätelmän mukaan tieto Aron huumetuomista ja asiakirjat ovat Bäckmanilta lähtöisin), kehottanut Janitskinia julkaisemaan yksittäisiä juttuja – ei vaan kerran, vaan useita kertoja ja huumetuomiosta myös englannin kieliselle finncrime-sivustolle, koska siellä on parempi näkyvyys. Bäckmanin toimintaa kuvattiin hovioikeudessa suunnitelmalliseksi ja se on aiheuttanut huomattavan määrän pelkoa ja ahdistusta Arossa.

Sivuhuomiona on todettava, että Bäckman on myös kohdistanut Aroon suoria ja epäsuoria toimia, ja on myös syytä muistaa, että hän on voinut hyödyntää yhteyksiään venäläisiin mediataloihin toiminnassaan mutta olemassa on myös tanskalainen tvisti. Nimittäin Johan Bäckman ja tanskalainen bloggaaja Jesper Larsen tapasivat Helsingissä syksyllä 2017 ja kuukaudenpäivät tästä Larsen julkaisi uhkaukseen päättyvän blogikirjoituksen, uhkauksessaan hän lupasi paljastaa Aron koko historian. (4) Tietääkseni Larsen ei ollut kirjoittanut riviäkään Arosta ennen tapaamistaan Bäckmanin kanssa, hänen blogikirjoituksensa piti sisällään suomalaislähtöistä disinformaatiota Arosta.

Näin loppuun poimin syyttäjän loppulausunnosta muutaman merkittävän kohdan:

”On tehty rahankeräysrikoksia. MV-lehden toiminnalla tehty reilut 44 000 euroa tuloja. On hyväksikäytetty törkeästi sananvapauden perusoikeutta, siten että toisten ihmisten sananvapaus on rajoittunut. On ollut tarkoitus vaientaa Jessikka Aro.”

”Syyttäjän näkemys Bäckmanin toiminnasta on se, että tarkoitus on ollut saada Aro jatkuvaan epävarmuuden tilaan. Tämä tila on omiaan aiheuttamaan pelkoa ja ahdistusta. Bäckmanin toiminta on varsin ovelaa. On käytetty monia erilaisia tapoja ottaa yhteyttä Aroon.”

”Bäckman ei pystynyt pidättelemään voitonriemuaan. Hän esimerkiksi julisti itsensä "infosodan voittajaksi" Messenger-palvelussa. Kyse ei ole tavanomaisesta vainoamisesta. Kyse on informaatiovaikuttamiseen erikoistuneen henkilön hienovaraisesta kampanjasta.”

Sekä kohta, jolla – onnistuessaan – voi olla hyvinkin kauaskantoisia seuraamuksia:

”Informaatiovaikuttamisesta seuraava toimittajien itsesensuuri on uhka sananvapaudelle, yhteiskunnalliselle keskustelulle sekä koko demokraattiselle järjestelmälle.”

Janitskinia, Bäckmania ja tässä kirjoituksessa vähäisemmälle huomiolle jäänyttä Tuomista on näkyvästi (ja äänekkäästi) tukenut joukko ”kansallismielisinä” itseään pitäviä henkilöitä, joiden mielestä oikeudenkäynnissä on myös kyse sananvapaudesta, ja kyllä on, mutta ei siten kuten he kuvittelevat asian olevan. Nimittäin syyttäjän loppulausunto pitää sisällään merkittävän havainnon: MV-lehden toiminnalla on rajoitettu räikeästi muiden sananvapautta.

Marko

1. https://twitter.com/johanneskoski/status/1207555243032100865?s=20 

2. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005717334.html 

3. https://yle.fi/uutiset/3-7470016 

4. https://www.kommunikationsforum.dk/jesper-larsen-5/blog/afsloering-dansk-politik-designes-af-lyssky-taenketank-del-1 

Lokakampanjasta, jossa on tämä tanskalainen tvisti, kirjoitin lyhyen yhteenvedon blogiin otsikolla ”Kansainvälisen lokakampanjan kohteena”.

”Kansallismieliset” Pietarin Internet Research Agencyn (eli Pietarin trollitehtaan) asialla

Tämän kirjoituksen otsikko on ehkäpä hiukan provosoiva – tarkoituksellisesti. Kimmokkeen kirjoitukseen sain seuratessani muutamien ns. kansallismielisten toimintaa sosiaalisessa mediassa Jessikka Aron tietokirjan Putinin trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta julkaisun jälkeen, ja tämä toiminta, jota seuraavaksi kuvailen muutamin esimerkein, on oivallinen esimerkki eräistä häirinnän ja uhkailun tekniikoista, joita toimittaja Arokin teoksessaan nostaa esille.

Toimintaan, jota seuraavaksi käyn läpi, näyttävät osallistuvan erityisen aktiivisesti ns. kansallismielisiksi itsensä mieltävät henkilöt. Heitä voi myös pitää ryhmänä, koska aiemman toiminnan perusteella, he ovat aktiivisesti tekemissä toistensa kanssa sosiaalisen median ohella erilaisissa mielenilmauksissa sekä kokouksissa ja kokoontumisissa eli vähintäänkin voidaan puhua jonkin asteisesta verkostoitumisesta, jossa myös kannustetaan toinen toisiaan ryhtymään erilaisiin tekoihin – kuten tekemään rikosilmoituksia.

Eräät heistä osallistuivat kevättalvella Johan Bäckmanin moderoimiin  ”Hybridisodat ja Suomi -keskustelutilaisuuksiin” Helsingissä ja Tampereella. Tilaisuudet toimivat samalla venäläisen Igor Panarinin teoksen ”Hybridisodat” julkistustilaisuutena. Ja jos tarkastellaan muutamien henkilöiden toimintaa pidemmällä ajanjaksolla, voidaan todeta kytkösten Venäjä-operaattoreihin olevan näkyvät.

Toimittajan Jessikka Aron kirjan julkistuksesta tulee ensi tiistaina (8. lokakuuta) kaksi viikkoa, näihin kahteen viikkoon mahtuu Aron kirjasta julkaistujen positiivisten uutisten ja viestien rinnalle myös runsaasti negatiivista kirjoittelua ja viestintää.

Tiina Keskimäen ja Panu Huuhtasen Reformi -studio haastatteli Johan Bäckmania, (1) missä ei tietenkään ole mitään väärää, jos haastattelijat toden teolla haastaisivat haastateltavansa, mutta sellaisesta ei Reformi -studion YouTube-sessiossa näkynyt viitettäkään. Kyseessä oli yksipuolinen näytös, joka – onneksemme – keräsi vain suhteellisen pienen joukot katsojia, näyttökertojen määrän ollessa jo reilusti suuremman.

Edellä mainittu parivaljakko nousee myös esille sellaisessa sosiaalisen median viestinnässä, jossa Aron kirjasta näytetään kehotettavan tekemään rikosilmoituksia, ja täten kuormittamaan poliisia. Tällä hetkellä muutama henkilö mainostaa tehneensä rikosilmoituksen Arosta teoksen julkistamisen jälkeen – Tiina Keskimäen ollessa yksi heistä. Samoin sitoutumattomana Suomen Kansa Ensin -puolueen listoilta eduskuntaan tänä vuonna pyrkinyt, lautamiehen tehtävästä aikoinaan erotettu, Hannu ”Miki” Sileoni kertoi tehneensä Aron kirjan perusteella rikosilmoituksen. (2)

Kansallissosialistisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen* verkkojulkaisu on, näyttävästi, kertonut näistä rikosilmoituksista. Vastarintaliikkeen kanssa runsaasti yhteistyötä tekevän, laitaoikeistoon kuuluvan ja ääriajatteluun yllyttävän, Soldiers of Odin -järjestön perustaja Mika Ranta (entinen Vastarintaliike-aktiivi) on myös tehnyt rikosilmoituksen Aron kirjasta. (3) VK-tilillään hän kehottaa kaikkia kirjassa mainittuja henkilöitä vaatimaan kirjan julkaisukieltoa – se siitä sananvapaudesta, jonka puolesta nämä henkilöt väittävät taistelevansa. Kovin on valikoivaa tämä heidän sananvapaus!

Tämä tutkintapyyntöjen ts. rikosilmoitusten teko on yksi niistä keinoista, joilla kohteeseen, ja kohteen kanssa tekemisissä oleviin, pyritään vaikuttamaan. Keinoa on käyttänyt hyväksi Johan Bäckman kenties reilun vuosikymmenen ajan. Jessikka Aro kuvailikin kirjassaan, kuinka Bäckmanin harjoittama – useimmiten aiheettomien – rikosilmoitusten tekeminen, oikaisupyynnöt ja potentiaalinen mustamaalaaminen sai aikanaan aikaan sen, että monen median edustajat lopettivat Bäckmanista kirjoittamisen (uutisoinnin). On ymmärrettävää, että toimittajat päätyvät tällaiseen ratkaisuun, etenkin tilanteessa, jossa toimittaja(t) ei(vät) saa riittävästi tukea työnantajaltaan, tai työnantajan edustajalta – viime kädessä päätoimittajalta, mutta samalla tällainen ratkaisu kaventaa mediakentän työalaa yllyttäen erilaisia tahoja toimimaan vastaavalla tavalla.

Jessikka Aro olisi voinut, tuolloin vuosia sitten, luovuttaa ja lopettaa kirjoittelun. Onneksemme hän ei kuitenkaan valinnut helpointa tietä vaan jatkoi aiheesta raportointia, kirjoitti havainnoistaan ja kokemuksistaan – huomioiden muidenkin vastaavat kokemukset ja päästäen heidät ääneen – kirjan, josta seuraa se, että ”parvi” itseään isänmaallisina pitäviä jatkaa ”oppi-isänsä” viitoittamalla tiellä tehden Jessikka Arosta rikosilmoituksia vetäen siinä sivussa lokaan muitakin tahoja pyrkien näin rapauttamaan yhteiskuntaamme, sekä eristämään Aron ja vaikeuttamaan hänen työskentelyä.

Valitettavasti tämä ”kansallismielisten” joukko toimillaan auttaa vain ja ainoastaan niitä tahoja, joiden tavoitteena on rapauttaa yhteiskuntarauhaa; heikentää luottamuksen ilmapiiriä; nakertaa luottamusta viranomaisiin ja mediaan; hitaalla ja pitkäjänteisellä työllä heikentää Suomen asemaa. Joukossa on todennäköisesti naiiveja typeryksiä – hyödyllisiä idiootteja, jotka aidosti kuvittelevat olevansa isänmaan asialla, mutta joukossa on myös heitä, jotka tarkoituksellisesti ja pahaa tarkoittaen, toimivat juuri näin. Ihmisiä, joille elävät ja kuolleet ovat vain pelinappuloita, joita hyödyntää ”pelissä”.

Maaseudun tulevaisuudessa 27. syyskuuta julkaistussa artikkelissa ”’Yritykset, seuratkaa verkkomainontaanne!” – vainotuksi joutunut toimittaja Jessikka Aro kannustaa” mainitut yritykset joutuivat niin ikään pienimuotoisen kiusanteon kohteeksi niiden reagoitua siihen, millaisessa yhteydessä niiden verkkomainontaa esiintyy, sitä esiintyessä Reformi -studion aiemmin julkaisemassa YouTube-videossa. (4)

Itse näen Reformi -studion taustalla olevien henkilöiden reagoitua asiaan, reagoinnin merkittävimpänä tarkoitusperänä oman edun ajamisen ohella pyrkimyksen yrittää muokata käytäntöjä siten, että yritykset eivät reagoisi, jos yrityksen edustajille ilmoitetaan mainontaa esiintyvän videoilla, joiden sisältö on kiistanlainen, disinformatiivinen, valheellinen jne. Yksittäisellä tällaisella palautteella ei tietenkään suurta merkitystä ole, mutta joukkoistettuna toiminnalla voi olla negatiivisia seuraamuksia. Huomioitavaa on myös se, että tällaisella toiminnalla esimerkin kaltaiset tahot pyrkivät saamaan omaa asiaansa esille, ja lisää huomiota itselleen (ja ajamalleen ”asialle”).

Edellä kuvaamillani toimilla nämä ”kansallismieliset” eivät ainakaan ole Suomen kansan asialla. He voivat kerätä marginaalista hyötyä itsekin, mutta eniten tämä yhteiskuntarauhaa ja luottamusta nakertava toiminta hyödyttää operoijia maamme rajojen ulkopuolella. Heitä, joiden etua ajaa yhtenäisen Suomen sijaan epäyhtenäinen harmaalle alueelle sijoitettava Suomi, johon on tällöin entistä helpompi kohdentaa vaikutustoimia – lähin tällainen taho löytyy Moskovan suunnalta. Edellinen ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki yhteiskuntarauhaamme nakertavat toimijat olisivat Moskovan asialla. Ei, se tarkoittaa juuri sitä mitä kirjoitin, lähin hyötyjä löytyy Moskovasta.

Samalla on rehellisyyden nimissä todettava, että moni ”kansallismielinen” liputtaa avoimesti Vladimir Putinin, ja muiden totalitaaristen johtajien, harjoittaman politiikan puolesta. Siitä on isänmaallisuus kaukana.

Marko

1. https://www.youtube.com/watch?v=vi_t-QptzuY&feature=youtu.be 

2. https://twitter.com/Miki_Sileoni/status/1179687625143267328?s=20 

3. https://vk.com/id369507755 

4. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.516910 

*: Syyskuussa 2018 Turun hovioikeus päätti lakkauttaa Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ja sen alueosastot Suomessa, sekä liikkeeseen kytkeytyvän Pohjoinen Perinne -yhdistyksen. Päätös ei ole vielä lainvoimainen, järjestön haettua valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Valituslupa myönnettiin tämän vuoden maaliskuussa, samalla oikeus määräsi järjestön väliaikaisesti kielletyksi ja toiminnan lopetettavaksi, kunnes valitus on käsitelty. Toimintakieltoa vaati Poliisihallitus, sen aikana järjestö ei saa järjestää mielenosoituksia eikä käyttää lippujaan ja tunnuksiaan. (Lähteenä Wikipediassa julkaistu artikkeli Vastarintaliikkeestä ja siinä mainitut lähteet).

Twitter ja Facebook: ”Tehtävä suoritettu”

Sosiaalisen median alustoiden, kuten Twitter ja Facebook, edustajat kertovat juhlapuheissaan taistelevansa trollausta ja disinformaatiota (valeuutisia) vastaan. Todellisuus ja juhlapuheet harvoin tuntuvat kohtaavan, näinä päivinä tästä kohtaamattomuudesta näytetään jälleen kerran saavan näyttöä.

Ukrainalaistahojen välittämän informaation mukaan Facebook blokkaa joukoittain ukrainalaistilejä, joissa kritisoidaan Venäjän harjoittamaa aggressiota. (1) Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, jolloin sosiaalisen median alustojen suomia mahdollisuuksia käytetään väärin – käytetään propagandistiseen toimintaan sekä osana informaatiosodankäyntiä.

Käynnissä olevan sodan aikana kymmenet – mahdollisesti jopa sadat – aktiiviset asiapitoiset käyttäjätilit on jäädytetty ilman mainittavaa syytä. Muistan itse talven 2015-2016 ajalta episodin, jolloin päivässä parissa yli 60 ukrainalaistiliä tai Venäjän hallintoa kritisoivaa tiliä jäädytettiin – osa kadoten lopullisesti twitteristä.

Viime vuoden syyskuussa Business Insider (Nordic) julkaisi artikkelin ”Russia's disinformation campaign on Facebook could have been more widespread than we knew”, seuraavaksi lainaus siitä:

“I've been blocked [from Facebook] because of a post about a rainbow," Ukrainian activist Yaroslav Matiushyn told The Daily Beast. "I put a picture of my city [with] a picture of [the] rainbow. The picture said, 'Everything will be okay.' I was blocked for a month.” (2)

Puheet bugeista, jotka on korjattu, tuntuvat kovin keinotekoisilta selityksiltä, kun näitä joukottaisia bannauksia edelleenkin nähdään Facebookissa kuten muillakin somealustoilla ja näyttää siltä, että Venäjän presidentinvaalien alla ja aikana näemme jälleen näitä perikummallisia tilien jäädyttämisiä lisää, viitteitä siitä ovat tuoneet esille aktivistitkin, kuten InformNapalmin perustaja päätoimittaja Roman Burko viestissään Facebookissa, jossa hän mainitsee trollien aktivoitumisen, sen, että jotain on tekeillä:

Kuvakaappaus Roman Burkon Facebook-tililtä.

Facebook ei ole kyennyt perusongelmaa korjaamaan, perusongelma on se, että sen tarjoamia välineitä on mahdollista käyttää häikäilemättömästi toisia kirjoittajia vastaan.

Viime aikoina on nähty myös kummallisia episodeja, sellaisesta käynee esimerkkinä Twitterin suorittama ukrainalaisen @loogunda -käyttäjän twittertilin. Samalla jäädytettiin koko joukko muitakin tilejä, @loogundan tili avattiin parin kolmen päivän jäädytyksen jälkeen, tilin haltijalle annettiin perin juurin kömpelö meriselitys: ”Twitter has automated systems that find and remove multiple automated spam accounts in bulk. Unfortunately, it looks like your account got caught up in one of these spam groups by mistake” (viesti @TwitterSupport).

Kuvakaappaukset @oldloogund-tililtä.

@loogunda on välittänyt Ukrainassa käynnissä olevan, Venäjän aloittaman, sodan kuluessa tuhansia viestejä twitteriin sotatoimialueelta englanniksi käännettynä ukrainan ja venäjän kieliltä. Edellä kuvattu tapahtuma olisi helppoa painaa villaisella, mikäli kyseessä olisi ensimmäinen kerta, mutta kyseinen käyttäjä on joutunut aiemminkin venäläistrollien hampaisiin, joten se panee epäilemään Twitterin ”meriselitystä”.

Henkilökohtaisesti pidän @loogundan työtä äärimmäisen merkittävänä, se helpottaa omaa tiedonhankintaani sen ohella, että voin verrata hänen jakamaa informaatiota omista kanavistani saamaani informaatioon.

@loogunda ei kuitenkaan ollut ainoa, joka päätyi – syystä tai toisesta – ”jäädytystoimien” kohteeksi, hänen ohella myös muita ukrainalaistilejä jäädytettiin, samoin Venäjän ulkoministeriä Sergei Lavrovia parodioiva @SovietSergey -tili kuului jäädytettyjen tilien joukkoon.

Samalla kun asiallisia ja aktiivisia informaationjakajia rangaistaan – ja trollien toimesta uhkaillaan – Venäjän nykyhallintoa sympatisoivat käyttäjät jatkavat mellastamista entiseen malliin. Raportoin itse aikanaan lukuisia seuraavan käyttäjän viestejä Twitterille – yksikään raportoinneista ei johtanut mihinkään toimenpiteisiin, joten tyydyin kohtalooni ja lopetin raportoinnin. Kyseinen käyttäjä pyrki alkuun tekemään kaikenmoista haittaa minulle, käyttäjänimestä lähtien, joka muistutti erehdyttävästi omaani.

Twitterin mielestä yllä oleva ei anna aihetta toimenpiteille, kuten eivät alla olevatkaan.

Kuva yhdistelmä useista twiiteistä, olen poistanut osoitetiedot.

Viimeisin episodi huomioiden, Twitterin ”taistelu” trollaamista ja disinformaation levittämistä vastaan näyttää sarjalta epäonnistumisia. Epäilen ettei Twitterillä ole todellista halua puuttua trollaamiseen, koska se johtaisi väistämättä siihen, että sen olisi puututtava – kovalla kädellä – Venäjän valtion edustajien trollaukseen ja vihapuheen sekä disinfromaation jakamiseen – unohtamatta sellaisia venäläisiä ”uutistoimistoja” kuin RT ja Sputnik News, niinpä Twitterin toimet ovat verrannollisia ”korulauseisiin”: sanoja mutta ei tekoja… Ja ehkäpä rahallakin on merkitystä!

Venäjän Iso-Britannian suurlähetystön kommentointia ex. vakooja Sergei Skripalin myrkyttämiseen.

Loppuun sarkastisesti Twitterin edustajat venäläisille: ”Mission accomplished” – johon taitavat Facebookin edustajat kuorossa yhtyä.

Marko

1. https://www.unian.info/politics/10042148-facebook-massively-blocking-accounts-of-ukrainian-critics-of-russian-aggression.html
2. http://nordic.businessinsider.com/russia-trolls-facebook-ukraine-activists-disinformation-2017-9?r=US&IR=T 

Kansainvälisen lokakampanjan kohteena

Tämän eräiltä osin kansainväliseen lokakampanjaan paneutuvan blogin alkuun haluan tähdentää, että olen keskustellut aiheesta Jessikka Aron kanssa ja saanut häneltä suostumuksen käyttää häneen kohdistunutta lokakampanjaa konkreettisena esimerkkinä tällaisen ”kudelman” synnystä. Aro itse on kirjoittanut kokemuksistaan erinomaisesti My Year as a Pro-Russia Troll Magnet: International Shaming Campaign and an SMS from Dead Father. (1)

Venäläismedioissa ja erityisesti Venäjän hallintoa tukevissa propagandistisissa julkaisuissa julkaistaan toisinaan henkilöön kohdistuneita lokakampanjoita, joissa asiat esitetään näennäisen uskottavalla tapaa, käyttäen olemassa olevia lähteitä kuitenkin tarkoitushakuisesti ja vääristellen, joten toimien lukijalle pyritään synnyttämään kuva siitä, että tekstin taustalla on asiantuntijuutta ja että tekstin lähdeviitteet ovat uskottavia. Lähteet kuten asiantuntijatkaan kestävät hyvin harvoin – jos koskaan – kriittistä tarkastelua. Asiantuntijoina esiintyy usein henkilöitä, joilla ei välttämättä ole riittävää asiantuntijuutta (osaamista) kyseisestä aiheesta, toisinaan he ovat ammentaneet kompetenssinsa salaliittoteorioita viliseviltä sivuilta.

Esim. Donetsk Embassy Helsinki -youtube-tilillä julkaistiin 29. syyskuuta video ”Finnish expert: Western mainstream media is a hybrid threat against the people” (2) jolla asiantuntijana esiintyy Donetskin ”kansantasavallan” Helsingin ”lähetystön” sihteeri Jarmo Ekman. Todennäköisesti tittelillä ”secretary” tarkoitetaan ”lähetystösihteeriä”, mutta kyseistä titteliä en käytä, koska kyseisellä ”lähetystöllä” ei ole mitään virallista asemaa. Tämän ”lähetystön” kohdalla kyse on ennemminkin propagandan jakamisesta ja ihmisten harhauttamisesta, tämä toiminta pyritään häivyttämään virallisenoloista terminologiaa käyttämällä.

Jos tarkkoja ollaan, kyseisen youtube-tilin videolla esiintyy jo useita venäläispropagandan tyypillisesti käyttämiä harhautus- ja disinformaatiokeinoja:

Ensinnä Jarmo Ekman esitellään asiantuntijana, viittaan aiemmin kirjoittamaani – asiantuntijoina esiintyy usein henkilöitä, joilla ei välttämättä ole riittävää asiantuntijuutta ko. aiheesta.

Toiseksi uskottavuutta pyritään luomaan youtube-tilin nimen myötä (Donetsk Embassy Helsinki) kuin myös esittelytekstillä: Mr. Jarmo Ekman, secretary of the Donetsk People's Republic Helsinki office: …

Kolmanneksi keskustelu kokonaisuutena on pyritty ”rakentamaan” uskottavuutta lisääväksi, esittelyt ovat virallisia ja kertoessaan toiminnastaan Donetskissa Ekman puhuu käyttäen nimiä, jotka ovat virallisia ja joiden he mitä ilmeisimmin toivovat herättävän luottamusta katselijoissa, joita videolle on kertynyt tähän mennessä 1009.

Keinot ovat sellaisia joihin törmää tavattoman usein tutkiessa propagandistisen venäläismedian artikkeleja, katsauksia tai videojulkaisuja. Ei ole lainkaan tavatonta, etteikö merkittävämpikin uutistoimisto voi käyttää asiantuntijalähteenään bloggaria, jonka välittämä tarina ei kuitenkaan kestä syvällisempää tarkastelua. Lisää uskottavuutta tuo asiantuntijan länsimaisuus, mikä on eräs venäläismedian käyttämä harhautusmuoto, tämä on suunnattu erityisesti venäläislukijoille, jotka voivat luottaa tietyissä (esim. ihmisoikeuskysymykset) enemmän länsimaiseen ”asiantuntijaan” venäläisen sijaan. Venäjällä etenkin lapsiasioissa ja ihmisoikeuksissa on kunnostautunut RISS eli RISI:llä työskentelevä Johan Bäckman.

Toinen tavanomainen keino harhauttaa lukijaa on käyttää lähteenä jotain pseudouutistoimistoa, joka on uutisen alkuperäislähde ja jonka julkaisemaa uutinen välitetään eteenpäin. Nykyään varsin usein Itä-Ukrainan miehitettyjen alueiden eli näiden ns. kansantasavaltojen alueilla toimivat propagandatoimistot toimivat uutisten alkuperäisinä lähteinä tai uutisten levittäjinä.

Janus Putkosen DONi Newsin valeuutinen – fake news.

Lokakampanjan koukerot

Tämän alustuksen jälkeen voimme siirtyä seuraavaan osioon, jossa tarkastelen Jessikka Aroon kohdennettua lokakampanjaa – tai erästä lukuisista. Kiinnitän tähän kampanjaan huomiota tiettyjen tekstissäni esille tuotavien seikkojen tähden, merkittävimpiin kuuluu kampanjan aloituksen ajankohtaisuus ja se, että sen etenemistä on mahdollista seurata, mikäli kampanjassa merkittävässä roolissa mukana oleva tanskalainen – Donetskin ”kansantasavallassa” vieraillut – bloggaaja Jesper Larsen toteuttaa blogissaan Afsløring: Dansk politik designes af lyssky tænketank - del 1” esittämänsä uhkauksen:

”Hvis fortællingen om Aro var sandfærdig, så ville det være et lidt mindre problem, for kendsgerningerne er, at Aro-historien er falsk.

…

Det gør jeg i mit næste blogindlæg, hvor jeg også afdækker Aros egen historie.” (3)

Kuvakaappaus miehitetyssä Donetskissa vierailleen Jesper Larsenin Facebook-sivulta.

Mutta miten tanskalainen bloggaaja, joka ei tiettävästi koskaan aiemmin ollut kirjoittanut riviäkään Jessikka Arosta, tuli kirjoittaneeksi herjaavan tekstin hänestä?

Tässä kohdin on syytä siirtää katse syyskuussa Helsingissä järjestettyyn paneeliin, johon otti osaa kokojoukko Putinin hallintoa kannattavia henkilöitä. Edellä mainitun Jarmo Ekmanin ohella tapaamiseen otti osaa muun muassa Jesper Larsen (paneelissa hänet esiteltiin tutkivana toimittajana), ruotsalainen rauhan aktivisti Agneta Norberg sekä norjalainen historian tohtori ja kommunisti Bjorn Nistad. Emmekä myöskään unohda Johan Bäckmanin näkyvää roolia paneelissa sekä haastattelijana – hän haastatteli muun muassa tanskalaista bloggaaja Jesper Larsenia Jarmo Ekmanin ohella. (4)

Johan Bäckman ja Jesper Larsen tapasivat Helsingissä syyskuun lopulla, tästä kuukausi eteenpäin ja Larsen julkaisi bloginsa, joka pitää sisällään EU- ja NATO-vastaista materiaalia yhdistettynä erinäisiin salaliittoteorioihin, sekä MV-lehdestä poimittua kuva-aineistoa ja – epäilemättä – suomalaislähtöiseen materiaaliin pohjautuvaa disinformaatiota Jessikka Arosta. Larsenin kirjoitus päättyy uhkaukseen paljastaa koko Aron historia:

”Det gør jeg i mit næste blogindlæg, hvor jeg også afdækker Aros egen historie.”

Disinformaatiosta sopii esimerkiksi seuraavaa ote blogista. Tekstissä Larsen väittää Jessikka Aron palkattoman loman Yleltä olevan seurausta ”huumeriippuvuusskandaalin” paljastumisesta, mikä ei pidä paikkaansa. Fakta on se, että Aro on palkattomalla vapaalla voidakseen paneutua kirjaprojektiinsa.

”Splidsboel var her moderator for en event med den finske undersøgende journalist, Jessikka Aro, der arbejdede for finske statskanal, YLE, men har været på ubetalt orlov siden skandalen om hendes narkotikadom blev afsløret.”

Kuvio on hyvin yksinkertainen, jossa tavanneet (ja todennäköisesti verkostoituneet) saman ideologian jakavat ihmiset häikäilemättömästi hyökkäävät vihollisena pitämäänsä henkilöä vastaan levittämällä valheita ja esittämällä häneen kohdistuneita uhkauksia. Suomessa olemme nähneet vastaavia operaatioita toteutetun vale ja vihamedia MV-lehden kautta. Tässä nimenomaisessa tapauksessa astutaan jälleen kerran kansainvälisiin ympyröihin, mutta voitaneen sanoa, että idea ja ainakin osa tässä nimenomaisessa lokakampanjassa käytetystä aineistosta on tullut Suomesta.

Tämän operaation tarkoituksena liene ulottaa Jessikka Aron vastainen kampanja uuteen maahan ja kieleen blogitekstin ollessa tanskaksi kirjoitetun. Voidaan sanoa, että heidän tarkoituksena on saattaa Jessikka Aro mahdollisimman huonoon valoon ja häpäistä hänet ihmisenä sekä kyseenalaistaa hänen ammattitaitonsa. Mutta kuvittelevatko he todellakin pääsevänsä tavoitteeseensa, kun Jessikka Aro on jo ollut tässä rumbassa useamman vuoden ajan? Miksi Aro luovuttaisi nyt kun hän ei ole sitä aikaisemminkaan tehnyt? Toiminnalla on tietty muitakin kohteita kuin Jessikka Aro – tarkoituksena on myös pelotella Aron läheisiä, kääntää ihmisiä toinen toistaan vastaan ja lopulta myös karkottaa mahdollisia yhteistyökumppaneita Aron luota pois. Nyrkkeilytermiä käyttääkseni, he yrittävät lyödä vyön alle.

On myös hyvä huomioida se, että samaisilla ihmisillä voi olla useita toisiaan täydentäviä rooleja. Yksi ja sama henkilö voi esiintyä asiantuntijana ja toisaalla lokakampanjan operaattorina, osan esiintyessä myös useammalla persoonallisuudella verkossa sekä sosiaalisessa mediassa, toisinaan itse itseään siteeraten ja lainaten ja tarinaansa levittäen.

Kuviota täydentää myös lähteiden lainaaminen ristiin, alkuperäistä – kyseenalaista – lähdettä pyritään hämärryttämään tällaisella operaatiolla, toiminnan tarkoituksena on myös saada lukija luottamaan lähteeseen. En pitäisi lainkaan mahdottomana sitä, etteikö Jesper Larsenin blogia lainattaisi jatkossa kolmannen tahon toimesta, ja näin alkuperäinen Aroa koskeva disinformaatio alkaisi elää omaa elämäänsä, etenkin kun Larsenin blogissa ei ole mainintaa disinformatiivisista alkuperäislähteistä.

Jessikka Aro ei ole ensimmäistä kertaa lokakampanjan kohteena

Aron vastainen lokakampanja alkoi Suomessa välittömästi syyskuussa 2014 julkaistun jutun "Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi - kerro kokemuksesi" jälkeen.   Keväällä 2015 Suomessa julkaistiin Aron Venäjän trolleja käsitellyt artikkeli ”Kioski Venäjän some-propagandan alkulähteillä – katso ennennäkemätön materiaali trollitehtaalta”(5)* ja myöhemmin palkittu juttusarja Venäjän trollien vaikutuksista suomalaisiin. Havaintojeni mukaan tuolloin Aroon kohdistunut vaino sai uutta vauhtia Suomessa entistä laajempien kansanosien ottaessa hänet silmätikuksi. Ketään tuskin yllättää, että eräs promoottoreista on Venäjällä RISS:ssä (josta käytetään myös nimeä RISI) työskentelevä suomalaissyntyinen Johan Bäckman.

Voimakasta tukea Bäckman on saanut niin ikään suomalaisilta Venäjää tukevilta henkilöiltä, kuten Juha Molarilta – joka on ollut vuosia aktiivinen lokakampanjoinnissa sekä Mikko Elolta, jonka ensimmäinen Aron työskentelyä vähättelevä ja halveksuva kirjoitus ilmestyi jo 15. syyskuuta 2014 eli samana päivänä, jolloin julkaistiin "Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi - kerro kokemuksesi" -juttu. (6) Mukana Aron vastaisessa ”operaatiossa” on ollut muitakin – tässä asiayhteydessä – tutuiksi tulleita nimiä, kuten Jon Hellevig ja Peter Iiskola. Myös Donetskissa ”kansantasavallan” ja samalla Venäjän palveluksessa työskentelevä propagandasoturi Janus Putkonen on osallistunut aktiivisesti Aron vastaiseen toimintaan.

Heidän häpäisykirjoituksensa ovat saaneet näkyvyyttä myös Venäjällä ja venäjänkielisessä maailmassa. Eräiden kirjoitusten ja sosiaalisen median kampanjoiden myötä Aroa on yritetty mustamaalata myös läntisissä vaihtoehto-, vasta- ja valemedioissa, viimeisimpänä Larsenin epämääräisessä blogissa.

Taustatukea nämä tahot ovat saaneet muun muassa Eduskunnan Suurenvaliokunnan sihteeriltä valiokuntaneuvos Peter Saramolta – vieläpä useampaan otteeseen. Jokaisen sopii mielessään pohtia, että mikä motivoi Eduskunnan korkeaa virkamiestä hyökkäämään – vieläpä useamman kerran – toimittaja Jessikka Aroa vastaan.

Jo ennen Aron laajan, Venäjän some-propagandaa käsittelevän artikkelin julkaisua Suomessa, oli venäläismedioiden Aro-jahti alkanut. Sen voidaan sanoa alkaneen syyskesästä 2014, jolloin esim. notum.infon sivuilla julkaistiin ”Йохан Бекман: В Финляндии формируют банк данных о сторонниках политики Путина” katsaus, jossa asiantuntijahaastateltavana toimi Johan Bäckman. (7)** Kyseisessä kirjoituksessa syytettiin Jessikka Aron tekevän yhteistyötä Viron turvallisuuspoliisin Kapon sekä NATO:n Tallinnassa toimivan verkkotiedustelukeskuksen kanssa. Kampanja on suoraa seurausta "Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi - kerro kokemuksesi" jutusta.

Kävin läpi toistakymmentä erilaista venäjänkielistä herjauskirjoitusta, jotka ovat vasta jäävuoren huippu mitä tulee Jessikka Aroon kohdistuneeseen vainoon – niissä toki väitettiin Jessikka Aron Viron turvallisuuspoliisin ja NATO:n verkkotiedustelukeskuksen yhteistyökumppanina aloittaneen ”noitavainon”. Monella verkkosivulla joko haastateltiin tai siteerattiin Johan Bäckmania, hyvin usein painottaen kerrottiin Bäckmanin olevan suomalaisen ihmisoikeusasiamiehen (!) – kertomatta kuitenkin jäi se, kenelle dosentti Bäckman työskentelee.

Kuten jo aiemmin viittasin, venäläisväestön keskuudessa ulkomaalaisien asiantuntijoiden käytöllä pyritään synnyttämään luottamusta kyseistä artikkelia tai jopa koko julkaisua kohtaan. Tässä on eräs syy miksi on syytä harkita tarkkaan, millaiseen yhteistyöhön venäläisjulkaisuiden kanssa ryhtyy. Johan Bäckman toki on aktiivinen toimija, häntä tuskin on missään vaiheessa harhautettu mukaan – hän on disinformaattori vapaasta tahdosta.

Oma lukunsa Aroon kohdistuneessa kampanjoinnissa on suomalaisen Ilja Janitskinin perustaman vale- ja vihamediana pidettävän MV-lehden Aro-vastainen toiminta, mutta tässäkin tapauksessa osallisena kirjoittelussa ja kampanjoinnissa on Johan Bäckman sekä Juha Molari, joka aikanaan kirjoitteli T9-tunnuksella MV-lehteen – saamieni tietojen mukaan Molari on kirjoittanut MV-lehteen myös T101-tunnuksella. Johan Bäckman on myös toimittanut Jessikka Aron oikeudenkäynnin aineistoa julkaistavaksi MV-lehdessä, mikä kertoo paljon hänen tarkoitusperistä.

MV-lehdessä on julkaistu syyskuussa 2017 Jessikka Arosta spekuloiva panetteluviesti ”Onko Jessikka Aro sortunut jälleen koviin huumeisiin?” toinen samaa tasoa oleva kirjoitus on niin ikään syyskuulta ”Jari Sillanpää ja Jessikka Aro – median kaksi erilaista suhtautumista huumesekoiluun”. Ensin mainittu kirjoitus on tähän päivään mennessä kerännyt 17254 lukukertaa ja jälkimmäinen 61760. Sivuilla spekuloidaan toistuvasti Aron menneisyydellä, josta spekulaatiot eri reittejä myöten leviävät Suomen kielialueen ulkopuolellekin, kuten Larsenin kirjoituksen kohdalla näimme (ja tätä leviämistä tapahtuu suomalaisten myötävaikutuksella).

s.o.o Kimi (Soldiers of Odin, Oulu) osallisena MV-lehden lokakampanjassa huhtikuussa 2017.

MV-lehden propaganda – ja vihapuhe – on saanut runsaasti kaikupohjaa sen aktiivisiin lukijoihin kuuluvilta ryhmiltä, joita yllä esimerkinomaisesti edustaa Oulun Soldiers of Odinin jäsenen viesti. Näitä ryhmiä ovat maahanmuuttoa vastustavat, itseään isänmaallisina pitävät joukkiot jäsenineen, kuten Suomi Ensin!, Soldiers of Odin, Vastarintaliike – joiden isänmaallisuuteen ynnä Suomen edun ajamiseen on syytä suhtautua suurella varauksella. Mielestäni he ovat kaikkea muuta kuin Suomen asialla, ennemminkin he ovat yhteiskuntaamme hajottava joukkio.

Näin loppuun voitaneen todeta, että työllään Aro on tullut paljastaneeksi sen ettei ”savua ilman tulta”.

Marko

1. http://kioski.yle.fi/omat/my-year-as-a-pro-russia-troll-magnet 

2. https://www.youtube.com/watch?v=Vkl8BvGv188 

3. http://www.kommunikationsforum.dk/jesper-larsen-5/blog/afsloering-dansk-politik-designes-af-lyssky-taenketank-del-1 

4. https://kohudosentti.blogspot.fi/2017/09/ 

5. http://kioski.yle.fi/omat/kioski-pietarin-trollitehtaalla 

6. http://mikkoelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176041-oletko-jo-ilmoittaunut-trolliksi-jessikkalle 

7. http://www.notum.info/news/politika/joxan-bekman-v-finlyandii-formiruyut-bank-dannyix-o-storonnikax-politiki-putina 

*: samainen laadukas kirjoitus on julkaistu myös englanniksi: http://kioski.yle.fi/omat/at-the-origins-of-russian-propaganda 

**: suom. Johan Beckmann (Johan Bäckman): Suomi muodostaa tietokannan Putinin politiikan tukijoista.